Kategoria: _

Mitä ajattelen Alkon monopolista

Kir­joitin twit­teris­sä, että hyvien viinien ystävien kannal­ta tilanne heikke­nee, jos ja kun viinien myyn­ti vapau­tuu. Tästä syn­tyi tolku­ton älämölö. Ihmiset ovat asen­noituneet keskustelu­un niin, että jos kan­nat­taa vai­h­toe­htoa A, ei voi esit­tää vai­h­toe­hdos­ta A mitään var­jop­uo­lia tai sit­ten kan­nat­takin vai­h­toe­htoa B. Olen oppin­ut yliopis­tossa aivan toisen­laista argumentointia.

Ker­rot­takoon siis mitä mieltä olen Alkon monopolista.

Alkon monop­o­li syn­tyi kiel­to­lain jäl­keen tor­ju­maan viinan kauhis­tus­ta. Ainakaan kaupungeis­sa se ei rajoi­ta enää lainkaan alko­holin saatavu­ut­ta eikä enää maaseudul­lakaan sen jäl­keen kun limu­vi­inat ja vah­vat oluet vapautuivat.

Monop­o­lia voi EU:ssa perustel­la vain alko­holi­haitoil­la, eikä tämä perustelu enää päde.

Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len Alkon monopolista”

Kivinokasta valtuustossa

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­tossa keskustelti­in Kivi­nokan kaavoituk­ses­ta virk­istyskäyt­töön. Kun val­tu­utet­tu Otto Meri (kok) esit­ti, että yleiskaavaa pitäisi muut­taa asumiseen, käytin asi­as­ta puheen­vuoron minäkin.

Luulin, että riita asun­torak­en­tamis­es­ta Kivi­nokkaan ratke­si kymme­nen vuot­ta sit­ten, kun kaavoitet­ti­in noin 3500 asukkaan ver­ran asun­torak­en­tamista Hert­toniemen teol­lisu­usalueelle metroase­man viereen. Asun­to­ja tuli paljon enem­män kuin Kivi­nokkaan olisi koskaan tul­lut ja paljon lähem­mäs metroase­maa. Nämä 3500 lisäa­sukas­ta korosta­vat virk­istysalueen tarvet­ta Kivinokassa.

Riita asumis­es­ta ei men­nyt silti hukkaan. Kun parikym­men­tä vuot­ta sit­ten kävin tutus­tu­mas­sa alueeseen, en kokenut itseäni ter­ve­tulleek­si. Tunne saat­toi johtua luk­i­tus­ta puomista, jon­ka tosin pystyi kiertämään maas­ton kautta.

Kun olin rohkaissut kuitenkin alueelle tunkeu­tu­maan, havaitsin, että siel­lä ole­vat kesä­ma­jat oli­vat eri­laisil­la rak­en­teel­lisil­la jär­jeste­ly­il­lä val­lan­neet itselleen reviirin.

Kun kävin alueel­la viime kesänä, tämä kaik­ki oli muut­tunut parem­mak­si. Kaik­ki ongel­mat eivät ole vieläkään pois­tuneet, mut­ta asi­at ovat paljon parem­min kuin aiemmin.

 

Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan

Jos olisin kuun­nel­lut Keir Gilesin kir­jan Venäjän sota jokaista vas­taan kymme­nen vuot­ta sit­ten, olisin pitänyt sitä pro­pa­gan­dis­tise­na roskana. Sel­l­aisia ylisano­ja ja värit­tyneitä ilmaisu­ja se sisältää. Krim­in val­tauk­sen jäl­keen ja viimeistään Putinin aloitet­tua jär­jen­vas­taisen sotansa Ukrainaa vas­taan, kir­jan väit­teet on otet­ta­va vakavammin.

On kir­ja nytkin kuun­nel­tuna räikeästi yliampu­va ja käyt­tää hal­pa­maisia retorisia kikko­ja soimatak­seen Venäjää.

Lisäk­si kir­jas­sa on aivan liikaa yksi­tyisko­htaista tietoa. Kun on kerän­nyt val­ta­van määrän tietoa, ei raas­ki jät­tää yhtään yksi­tyisko­htaa pois. ”Kill your dar­lings” on laatu­jour­nal­istien käyt­tämä tiivistämiso­hje, jon­ka jouduin itse opiskele­maan Suomen Kuvalah­den kolum­nisti­na. Kolum­ni kun piti ahtaa jous­ta­mat­tomaan merkkimäärään.

Lyhyem­pi ja asial­lisem­pi tek­sti olisi ollut paljon vaikuttavampi.

En lähde tässä selosta­maan, mitä kaikkea kir­jas­sa ker­rot­ti­in, vaan keski­tyn siihen, mitä kir­ja sai min­ut ajat­tele­maan Venäjästä — eikä tuo kir­ja tietysti ole ain­oa lähteeni.

Olen hirvittävän pettynyt

Min­un on myön­net­tävä, että ere­hdyin 1990-luvul­la raskaasti Venäjästä. Kuvit­telin, että se tulee vapau­tu­maan ja ajau­tu­maan län­teen ja liit­tyy osak­si sivistys­val­tioi­ta. Val­tion omaisu­u­den lahjoit­ta­mi­nen oli­garkeille vähän ihme­tyt­ti, mut­ta sit­ten Putinin otteet ava­si­vat silmäni vajaa parikym­men­tä vuot­ta sit­ten. Silmien avau­tu­mis­es­ta min­un on kiit­tämi­nen Hei­di Hau­ta­laa, joka melkein ain­oana suo­ma­laise­na poli­itikkona näki, mihin kehi­tys Venäjäl­lä on menossa.

Giles kuvaa Venäjää katkeroituneena val­tiona, jota loukkaa se, ettei sitä kohdel­la suur­val­tana, jol­lainen se halu­aisi olla, vaik­ka rah­keet eivät siihen riitäkään. Jat­ka lukemista “Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan”

Mitä on odotettavissa vuonna 2023?

Min­ul­la on ollut tapana kir­joit­taa vuo­den vai­h­teessa päiväkir­jaani tulev­as­ta vuodes­ta. Niitä on myöhem­min toi­sis­sa olois­sa mie­lenki­in­toista lukea. Mikä kul­loinkin on ollut keskeistä. Julkaisen tämän­vuo­tisen kir­joituk­seni kuitenkin niin, että olen pois­tanut per­het­täni ja ystäviäni koske­vat osiot. 

Sota

Kaik­ki riip­puu siitä, mitä tapah­tuu sodas­sa. Sen ympäril­lä pyörii nyt kaik­ki. Sota ei mene Venäjäl­lä eri­tyisen hyvin. Putinin olisi järkevää myön­tää epäon­nis­tuneen­sa, mut­ta sitä ei tule tapahtumaan.

Tule­van rauhan ehtona joskus Venäjä tulee vaa­ti­maan, että maa­han kohdis­te­tut sank­tiot lopete­taan. Euroopan nyt kuitenkin luulisi varovan uut­ta riip­pu­vu­ut­ta venäläis­es­tä ener­gias­ta. Kun maal­la ei ole muu­ta myytävää kuin ener­gia ja vod­ka, maan tule­vaisu­us vaikut­taa todel­la synkältä.

Min­un olisi kyl­lä vaikeaa suh­tau­tua tämän kaiken jäl­keen venäjään kuin sivistys­val­tioon. Maa pitäisi eristää, kos­ka ei osaa käyt­täy­tyä. Kuun­te­len paraikaa Keir Gilesin kir­jaa Venäjän sota jokaista vas­taan.

Voiko taval­lisia venäläisiä syyt­tää siitä, mitä maa on tehnyt? Kansankun­ta on enem­män kuin kansalais­ten­sa sum­ma. Venäläiset tun­tu­vat ajat­tel­e­van yleis­es­ti, että Venäjä on kansana jotain eri­ty­istä ja sik­si sil­lä on oikeus olla suur­val­ta, eli alis­taa ja ryöstää mui­ta kan­so­ja. Kovin hyvää ei voi odot­taa maal­ta, jon­ka perusa­ja­tus on, että kaik­ki mikä heiken­tää länt­tää, vahvis­taa Venäjää.

Maan tulevaisuus ratkeaa hallitusneuvotteluissa

Johtuuko omas­ta kyl­lästymis­es­täni poli­ti­ikkaan, mut­ta eduskun­tavaalei­hin ei liity sel­l­aista mie­lenki­in­toa kuin yleen­sä. Jat­ka lukemista “Mitä on odotet­tavis­sa vuon­na 2023?”

Helen tulee kuluttajia vastaan edullisella tariffilla (Fiksusähkö Takuu)

Helen Oy on tänään julk­istanut uuden tar­if­fin, Fik­susähkö Takuu. Se on voimakas vas­taan­tu­lo korkeas­ta sähkön hin­nas­ta kär­siville asi­akkaille. Kos­ka en ole tähän päätök­seen aivan syytön, on kohtu­ullista, että ker­ron mis­tä on kyse.

Sähkön hin­taka­ton ongel­mana on, että se lisää sähkön kulu­tus­ta ja voi johtaa harmil­lisi­in sähkökatkoi­hin. Ennen kaikkea se vie moti­vaa­tion ajoit­taa kulu­tus­ta sähkön riit­tävyy­den mukaan.

Hele­niltä tulee ensi vuon­na myyn­ti­in kohtu­uhin­tainen tar­if­fi, jos­sa alem­man keski­hin­nan vastapain­ona on pörssi­hin­taa seu­raa­va tun­ti­hin­ta. Se kan­nus­taa säästämään sähköä, kun siitä on pulaa, ja ajoit­ta­maan kulu­tus­ta hal­van sähkön aikaan. Näin se jopa paran­taa sähkö­markki­noiden toimintaa.

Fik­susähkö takuu on yhdis­telmä hin­takat­toa ja pörssi­hin­taa. Helen kan­taa riskin sähkön keskimääräis­es­tä hin­tata­sos­ta ja kulut­ta­ja vas­tu­un kulu­tuk­sen­sa ajoit­tumis­es­ta halpoi­hin tai kalli­isi­in tun­tei­hin. Jat­ka lukemista “Helen tulee kulut­ta­jia vas­taan edullisel­la tar­if­fil­la (Fik­susähkö Takuu)”

Kokoomus ja persut aikovat ajaa Ylen alas

Seu­raavis­sa eduskun­tavaaleis­sa kansa päät­tää Ylen kohtalosta. Sekä kokoomus että perus­suo­ma­laiset halu­a­vat leika­ta voimakkaasti Yleis­ra­dion budjettia.

Sähköi­nen tiedonväl­i­tys on han­kala hyödyke markki­na­t­aloudessa, kos­ka sen jakamisen rajakus­tan­nus on nol­la. Sil­lä, kuun­te­lenko minä radio­ta, ei ole mitään vaiku­tus­ta Ylen menoihin.

Teo­ri­as­sa tiedon pitäisi näis­sä olois­sa olla ilmaista. Sik­si pyrkimys tehdä kaikesta tiedos­ta mak­sullista sotii markki­na­t­alouden perus­pe­ri­aat­tei­ta vas­taan, mut­ta tähän ongel­maan ei ole opti­maal­ista ratkaisua.

Perus­suo­ma­laisil­la ja kokoomuk­sel­la on ilmeis­es­ti eri perus­teet Ylen alasajolle.

Kokoomus halu­aa Ylen alasajol­la vain tukea kavere­itaan kau­pal­li­sis­sa medioissa.

Perus­suo­ma­lais­ten peruste on kun­ni­at­tomampi. Tavoit­teena näyt­tää ole­van aika suo­raan, että vain valeuutisia tulee olla tar­jol­la ilmaisek­si. Syy kitey­tyy yhdys­val­ta­laiseen slo­gani­in: facts, they have a lib­er­al bias. Miten enem­män salali­it­to­teo­ri­at ja valeuutiset täyt­tävät ihmis­ten tietoisu­u­den, sitä toden­näköisem­min he äänestävät kon­ser­vati­ivista oikeis­toa. Tästä on run­saasti tutkimus­tu­lok­sia. Perus­suo­ma­laiset ovat suo­raan sanoneet, että he eivät pidä siitä, mitä Yle kansalle kertoo.

Tun­net­tua sanon­taa mukaillen: kaikissa mais­sa val­ti­olli­nen tiedonväl­i­tys hal­lit­see — oman tai vier­aan val­tion. Ylen puo­lus­t­a­mi­nen on myös puo­lus­tau­tu­mista Venäjän vaikut­tamista vastaan.

On syynä Ylen alasajoon mikä hyvän­sä, lop­putu­los on sama.  Sil­lä ei ole väliä, että kokoomuk­sen perus­teet näyt­tävät kun­ni­al­lisem­mil­ta kuin perus­suo­ma­lais­ten perusteet.

Juuri sik­si Ylen tuotan­toa on puolustettava.

 

Työllisyys ja kokoomuksen halu leikata asumistukea

Suo­ma­laisen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan peru­songel­ma on ikä­jakau­ma, jon­ka seu­rauk­se­na net­tosaa­jia on aina vain enem­män ja net­tomak­sajia, työssä käyviä, aina vain vähemmän.

Kos­ka ikä­jakau­maa ei noin vain muute­ta, on nos­tet­ta­va työl­lisyyt­tä. Työperäi­nen maa­han­muut­to olisi hyväk­si, mut­ta Suo­mi ei ole muut­ta­jille san­ot­ta­van houkut­tel­e­va, kos­ka mar­raskuu, kum­malli­nen kieli — tai oikeas­t­aan kak­si — ja muukalais­vas­tainen ilmapiiri.

Työl­lisyyt­tä pitäisi nos­taa paljon, mielu­um­min jon­nekin noin 80 pros­ent­ti­in. Tämä taas tarkoit­taa, että on työl­lis­tet­tävä myös niitä, joiden osaamises­sa, työkyvyssä tai muis­sa omi­naisuuk­sis­sa on puutteita.

Hei­dän osaltaan taas haaveet kol­men ton­nin palka­s­ta ovat utopis­tisia. Jos työn on tuotet­ta­va niin paljon, että siitä voi kan­nat­tavasti mak­saa 3 000  €/kk, aika paljon töitä ja työn­tek­i­jöitä kar­si­u­tuu pois.

Julki­nen sek­tori voi tietysti mak­saa mitä vain tuot­tavu­ud­es­ta piit­taa­mat­ta, mut­ta siihen tarvi­taan iloisia veron­mak­sajia. Jos ongel­mana on julkisen talouden kestävyys­va­je, huono­tuot­toisen työvoiman palkkaami­nen kun­ti­in korkeal­la pal­ka­lla ei san­ot­tavasti auta.

Niin­pä tarvi­taan täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja. En tiedä, onko aja­tus huono­jen palkko­jen tukemis­es­ta täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la oikeis­to­laista vai vasem­mis­to­laista poli­ti­ikkaa, mut­ta kokoomus­laista se ei ainakaan näytä ole­van. Jat­ka lukemista “Työl­lisyys ja kokoomuk­sen halu leika­ta asumistukea”

Kommentteja HBL:n pääkirjoitukseen Helenin hinnoista

Sähkön hin­nas­ta johtu­va ener­giaköy­hyys on vaka­va ongel­ma, mut­ta ei olisi kovin fik­sua ratkaista sitä niin, että ne ener­giay­htiöt, jot­ka pystyvät, myi­sivät sähköä alen­nuk­sel­la oman kun­tansa asukkaille ja vain heille. 

HBL:n pääkir­joituk­ses­sa Torsten Fager­holm morkkaa Heleniä ja eri­tyis­es­ti min­ua sähkön korkeas­ta hin­nas­ta Helsingis­sä. Kir­joit­ta­jan mukaan Helen, joka hänen mukaansa on kul­takaivos Helsingille, voisi alen­taa sähkön hin­taa helsinkiläisiltä niin kuin Seinäjoen, Ker­a­van ja Por­voon ener­giay­htiöt ovat tehneet.

Helen ei ole mikään kul­takaivos, vaik­ka sen voit­to onkin kolminker­tais­tunut suh­teessa surkeaan vuo­teen 2021. Voit­toa se tuot­taa, mut­ta suh­teessa sidot­tuun pääo­maan voit­to ei ole kummoinenkaan.

On pidet­ty vääränä sitä, että maakaa­sun korkea hin­ta vaikut­taa sähkön hin­taan myös Suomes­sa, vaik­ka sähköä tuote­taan maakaa­sul­la vain vähän. Helenin suurin voimalaitos kuitenkin sat­tuu ole­maan Vuosaaren maakaa­su­voimala. Sen seisot­ta­mi­nen käyt­tämät­tömänä mak­saa. Helen omis­taa 10 % Olk­ilu­o­to 3:sta, joka ei ole sekään tuot­tanut tähän men­nessä kuin meno­ja. Jat­ka lukemista “Kom­ment­te­ja HBL:n pääkir­joituk­seen Helenin hinnoista”

Stressin lisääntyminen lisää masentuneisuutta?

Sari Val­ton ohjel­mas­sa Mikä meitä pohjim­mil­taan stres­saa oli tänään mie­lenki­in­toinen jak­so, jos­sa keskuste­liv­at kir­jail­i­ja Eeva Kolu ja luokka­toveri­ni emeritus(?)professori Kai Kaila. Kom­men­toin Kai Kailan ajatuk­sia, kos­ka ne aktivoivat minus­sa ajatuk­sia, jot­ka olen aina tien­nyt mut­ta en tiedostanut.

Kaila ker­toi oman vah­van mielip­i­teen­sä siitä, mik­si on niin paljon masen­nus­ta. Yksinker­tais­taen se johtuu hänen mielestään liial­lis­es­ta stres­sistä. Neoro­bi­ologi­na hän selit­ti, miten stres­si säätelee koko kehoa, ja liialli­nen, jatku­va stres­si ja puut­tu­va ja väärän­lainen palk­it­sem­i­nen altista­vat masen­nuk­selle. Min­un ajatuk­sis­sani uupumi­nen ja masen­nus ovat liki syn­onyymejä, joten ei sinän­sä oikeas­t­aan yllättävää.

Kailan mukaan voi hyvin työsken­nel­lä into­hi­moi­ses­ti 60 tun­tia viikos­sa, jos sen tekee into­hi­mos­ta ja uteliaisu­ud­es­ta. Tilanne on aivan toinen, jos se johtuu lin­jaor­gan­isaa­tion tuot­ta­mas­ta paineesta. Jat­ka lukemista “Stressin lisään­tymi­nen lisää masentuneisuutta?”

Kuunneltua: Sixten Korkman, Talous ja humanismi.

Kuun­telin mie­lenki­in­nol­la Six­ten Kork­manin kir­jan Talous ja human­is­mi, vaik­ka oletin, että kovin paljon uut­ta en oppisi, sil­lä tun­nen Six­tenin ajat­telua hyvin ja talousti­eteetkin sil­lä tasol­la, jota oletin yleis­ta­juisen kir­jan tar­joa­van. Mut­ta Six­te­nil­lä on lois­ta­va taito kiteyt­tää ja yhdis­tel­lä asioi­ta. Tästä kiinnostukseni.

Olin aivan väärässä. Kir­ja opet­ti min­ulle todel­la paljon uut­ta– ei niinkään talousti­eteestä luku­un otta­mat­ta joidenkin pahis­ten – kaiken sort­tis­ten lib­er­taarien – ylilyön­te­jä, joi­hin en ollut vaivau­tunut tutustumaan.

Kir­jas­sa on varsin kat­ta­va aate­his­to­ri­alli­nen osa, joka pain­ot­tuu pitkälti uskon­toi­hin. Siinä sivus­sa Six­ten ratkaisi puoli­huoli­mat­tomasti muu­ta­mal­la riv­ille monia askar­rut­ta­neen kysymyk­sen Jumalan olemassaolosta.

Aate­his­to­ri­aa tun­nen sen ver­ran huonos­ti, että en pysty sanomaan, onko Six­tenin yhteen­ve­to pätevä vai vaikut­taako se vain siltä.

Kir­jas­sa käsitel­lään paljon uskon­to­jen vaiku­tus­ta talouteen ja talouskasvu­un. Onko katolis­ten maid­en jäl­keen­jääneisyys seu­raus­ta kato­lilaisu­ud­es­ta ja protes­tant­tis­ten maid­en men­estys protes­tantismista? En ole koskaan tutus­tunut kalvin­is­mi­in. Six­ten esit­teli sen taloudel­lisen men­estyk­sen uskon­nok­si, jos­sa men­estyvät pää­sevät parati­isi­in vielä kuole­mansa jäl­keenkin. Six­ten pani täl­lä ker­taa Kalvinin suuhun alun perin apos­toli Paavalin lauseen “joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä”. Minä olen usei­ta ker­to­ja kuul­lut väitet­tävän, että lause oli Lutherin kynästä. Se on peräisin Raa­ma­tus­ta Paavalin kir­jeistä ja oli suun­nat­tu alkuseu­rakun­tien erään­lais­ten kib­but­sien kysymyk­seen siitä, onko oikein, että ne keräävät pöy­tien­sä ääreen pait­si vam­maisia, myös työtä vieroksu­via. Jat­ka lukemista “Kuun­nel­tua: Six­ten Kork­man, Talous ja humanismi.”