Avainsana: Venäjä

Nato, Suomi, Venäjä ja liberaali demokratia

Olin torstaina Han­na Wassin emän­nöimässä pyöreän pöy­dän keskustelus­sa otsikkona Uuden pres­i­dentin Suo­mi. Nämä keskuste­lut ovat todel­la eri­no­maisia. Chatham House ‑sään­nön takia en voi ker­toa muiden puheen­vuoroista, mut­ta omani saan julk­istaa. Tämä on puhut­tua ver­sio­ta vähän pidem­pi ja tietysti stilisoidumpi

Minä vanha neuvostovastainen

Tun­nus­tan olleeni aikanaan henkises­ti neu­vos­to­vas­tainen. En pitänyt siitä, mitä Neu­vos­toli­it­to teki omille kansalaisilleen, miten se kohteli alis­tami­aan kan­so­ja enkä siitä, miten se puut­tui Suomen sisäpoli­ti­ikkaan. Eri­tyis­es­ti en pitänyt suo­ma­laista poli­itikoista, jot­ka yrit­tivät pönkit­tää omaa poli­it­tista ase­maansa Neu­vos­toli­iton ja myöhem­min Venäjän tuella.

Het­ken, mut­ta vain lyhyen het­ken, olin opti­misti­nen ja kuvit­telin Venäjän kohoa­van kun­ni­al­lisek­si maak­si kun­ni­al­lis­ten maid­en joukkoon. Tästä harhalu­u­losta min­ut herät­ti Hei­di Hau­ta­la, jol­la oli jo kauan sit­ten varsin tarkkanäköi­nen ana­lyysi Venäjän kehityksestä.

Nyt huo­maan ole­vani rin­ta­man toisel­la puolel­la. Minus­ta Suo­mi on tyrkyt­täy­tymässä kri­ti­ikit­tömästi län­nen ja eri­tyis­es­ti USA:n puude­lik­si. Puheet esimerkik­si siitä, ettei Suomen ja Venäjän rajaa saa ava­ta koskaan, ovat tolkut­to­mia. Niitä eivät esitä johta­vat poli­itikot, mut­ta hal­li­tus­puolueista niitä kyl­lä kuulee. Ei ole hyvä sekään, että Suo­mi on räh­mäl­lään USA:n edessä, varsinkin kun emme tiedä, mitä sille maalle tapahtuu.

San­o­taan nyt selkeästi: jos Venäjä leikkau­tu­isi irti siitä maail­mas­ta, johon Suo­mi kuu­luu, Suo­mi olisi logis­tis­es­ti toiv­ot­tomas­sa ase­mas­sa ole­va saari, joka olisi aivan per­ife­ri­aa. Ensin tuhou­tu­isi Itä-Suo­mi ja sit­ten koko Suo­mi. Jos Putin soit­taisi ja esit­tää, että he voisi­vat palaut­taa rajan olo­suh­teet ennalleen, eivätkä päästä enää lait­to­mia maa­han­tuli­joi­ta rajalle, minus­ta siihen puhelu­un kan­nat­taisi vastata.

Sinän­sä min­ul­la on käsi­tys, että Venäjän jär­jestämät ongel­mat rajal­la ker­to­vat, että Venäjä halu­aa rajan kiin­ni. Sulki­vathan ne ”käytän­nön syistä” itse rajan Viroon päin. Mik­si Venäjä halu­aa rajan sulkea, on oman kir­joituk­sen arvoinen asia, mut­ta sivu­u­tan sen tässä. Jat­ka lukemista “Nato, Suo­mi, Venäjä ja lib­er­aali demokratia”

Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan

Jos olisin kuun­nel­lut Keir Gilesin kir­jan Venäjän sota jokaista vas­taan kymme­nen vuot­ta sit­ten, olisin pitänyt sitä pro­pa­gan­dis­tise­na roskana. Sel­l­aisia ylisano­ja ja värit­tyneitä ilmaisu­ja se sisältää. Krim­in val­tauk­sen jäl­keen ja viimeistään Putinin aloitet­tua jär­jen­vas­taisen sotansa Ukrainaa vas­taan, kir­jan väit­teet on otet­ta­va vakavammin.

On kir­ja nytkin kuun­nel­tuna räikeästi yliampu­va ja käyt­tää hal­pa­maisia retorisia kikko­ja soimatak­seen Venäjää.

Lisäk­si kir­jas­sa on aivan liikaa yksi­tyisko­htaista tietoa. Kun on kerän­nyt val­ta­van määrän tietoa, ei raas­ki jät­tää yhtään yksi­tyisko­htaa pois. ”Kill your dar­lings” on laatu­jour­nal­istien käyt­tämä tiivistämiso­hje, jon­ka jouduin itse opiskele­maan Suomen Kuvalah­den kolum­nisti­na. Kolum­ni kun piti ahtaa jous­ta­mat­tomaan merkkimäärään.

Lyhyem­pi ja asial­lisem­pi tek­sti olisi ollut paljon vaikuttavampi.

En lähde tässä selosta­maan, mitä kaikkea kir­jas­sa ker­rot­ti­in, vaan keski­tyn siihen, mitä kir­ja sai min­ut ajat­tele­maan Venäjästä — eikä tuo kir­ja tietysti ole ain­oa lähteeni.

Olen hirvittävän pettynyt

Min­un on myön­net­tävä, että ere­hdyin 1990-luvul­la raskaasti Venäjästä. Kuvit­telin, että se tulee vapau­tu­maan ja ajau­tu­maan län­teen ja liit­tyy osak­si sivistys­val­tioi­ta. Val­tion omaisu­u­den lahjoit­ta­mi­nen oli­garkeille vähän ihme­tyt­ti, mut­ta sit­ten Putinin otteet ava­si­vat silmäni vajaa parikym­men­tä vuot­ta sit­ten. Silmien avau­tu­mis­es­ta min­un on kiit­tämi­nen Hei­di Hau­ta­laa, joka melkein ain­oana suo­ma­laise­na poli­itikkona näki, mihin kehi­tys Venäjäl­lä on menossa.

Giles kuvaa Venäjää katkeroituneena val­tiona, jota loukkaa se, ettei sitä kohdel­la suur­val­tana, jol­lainen se halu­aisi olla, vaik­ka rah­keet eivät siihen riitäkään. Jat­ka lukemista “Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan”

Kansalliskiihko saa aikaan pelkkää pahaa

Venäjän tosi­asialli­nen hyökkäys Ukrainaan on tietysti mitä tuomit­tavin asia. Se voi var­jostaa koko Euroop­paa pitkään, sil­lä kon­flik­tis­sa on vaikea löytää kom­pro­mis­sia, kos­ka osa­puolten tavoit­teet eivät ole yhteis­mi­tallisia. Venäjän tavoit­teet ovat val­tapoli­it­tisia ja Ukrainan ja EU:n peri­aat­teel­lisia, val­tioiden välisi­in pelisään­töi­hin liit­tyviä. Toisen maan aluei­den val­loit­ta­mi­nen ei ole hyväksyt­tävää.  Näi­den välil­lä on vaikea tehdä kom­pro­mis­sia. Toisen aluet­ta saa val­loit­taa vähän? Jat­ka lukemista “Kansal­liski­ihko saa aikaan pelkkää pahaa”