Jos olisin kuunnellut Keir Gilesin kirjan Venäjän sota jokaista vastaan kymmenen vuotta sitten, olisin pitänyt sitä propagandistisena roskana. Sellaisia ylisanoja ja värittyneitä ilmaisuja se sisältää. Krimin valtauksen jälkeen ja viimeistään Putinin aloitettua järjenvastaisen sotansa Ukrainaa vastaan, kirjan väitteet on otettava vakavammin.
On kirja nytkin kuunneltuna räikeästi yliampuva ja käyttää halpamaisia retorisia kikkoja soimatakseen Venäjää.
Lisäksi kirjassa on aivan liikaa yksityiskohtaista tietoa. Kun on kerännyt valtavan määrän tietoa, ei raaski jättää yhtään yksityiskohtaa pois. ”Kill your darlings” on laatujournalistien käyttämä tiivistämisohje, jonka jouduin itse opiskelemaan Suomen Kuvalahden kolumnistina. Kolumni kun piti ahtaa joustamattomaan merkkimäärään.
Lyhyempi ja asiallisempi teksti olisi ollut paljon vaikuttavampi.
En lähde tässä selostamaan, mitä kaikkea kirjassa kerrottiin, vaan keskityn siihen, mitä kirja sai minut ajattelemaan Venäjästä — eikä tuo kirja tietysti ole ainoa lähteeni.
Olen hirvittävän pettynyt
Minun on myönnettävä, että erehdyin 1990-luvulla raskaasti Venäjästä. Kuvittelin, että se tulee vapautumaan ja ajautumaan länteen ja liittyy osaksi sivistysvaltioita. Valtion omaisuuden lahjoittaminen oligarkeille vähän ihmetytti, mutta sitten Putinin otteet avasivat silmäni vajaa parikymmentä vuotta sitten. Silmien avautumisesta minun on kiittäminen Heidi Hautalaa, joka melkein ainoana suomalaisena poliitikkona näki, mihin kehitys Venäjällä on menossa.
Giles kuvaa Venäjää katkeroituneena valtiona, jota loukkaa se, ettei sitä kohdella suurvaltana, jollainen se haluaisi olla, vaikka rahkeet eivät siihen riitäkään.
Venäjän oikeus etupiiriin
Venäläisen teorian mukaan vain harvalukuinen määrä suurvaltoja on oikeutettu täyteen itsenäisyyteen. Muut kuuluvat suurvaltojen etupiiriin ja ovat vain rajoitetusti itsenäisiä. Kun Nato tarjoaa uusille jäsenilleen suojaa Venäjää vastaan, on se tavallaan varastamista Venäjältä. Mehän esimerkiksi ajattelemme, ettei Suomen Nato-jäsenyys ole mitenkään pois Venäjältä, ellei Venäjällä ole katalia aikeita Suomea kohtaan.
Ukraina kuuluu tässä ajattelussa Venäjälle ja siksi maan nykyaikaistuminen ja länsimaistuminen on hyökkäys Venäjän ydinintressejä vastaan.
Suorastaan koomiselta tuntuvat houreet Venäjästä kolmantena Roomana, mutta tähän hassutukseen törmää yhä useammin.
Valta maailmanpolitiikassa kasvaa tämän vision mukaan kiväärin piipusta, kun se oikeasti kasvaa talouden, teknologian ja innovaatioiden mukana, ja niissähän Venäjä on paarialuokkaa. Takapajuisesta maasta ei ole suurvallaksi. Alas ammutussa hävittäjässä ikkunaan teipattu länsimaista ostettu kotikäyttöön tarkoitettu GPS-laite.
Kaikki mikä heikentää länttä, vahvistaa Venäjää
Venäjän harhakuvan mukaan paha länsi on sen oikeutettujen laajentumispyrkimysten tiellä. Siksi kaikki, mikä heikentää länttä, vahvistaa Venäjää. Venäjä näkee asetelman nollasummapelinä. Tämä ajattelutapa on vähän hankala minkäänlaisen molempia osapuolia hyödyttävän yhteistyön kannalta. Se oikeuttaa kaikenlaisen kiusanteon ja tätä näkemystä Venäjä myös toteuttaa.
Suomesta käsin katsottuna pelottavilta tuntuvat ajatukset, että Venäjä on oikeutettu palauttamaan etupiiriinsä kaikki ne maat ja alueet, joita se on joskus hallinnut.
Valtio, oligarkit ja järjestäytynyt rikollisuus
Laulussa Oolannin sodasta kerrotaan, kuinka kolmella sadalla laivalla seilas Engelsmannit Suomemme rannoilla. Kyseessä eivät olleet Englannin laivaston alukset vaan Englannin suojeluksessa toimivat merirosvot. Myös Civilization-pelissä voi varustaa merirosvoja tekemään anonyymisti kiusaa muille. Venäjä on ottanut tämän vanhan tavan käyttöön. Kun pitää sikailla, lähetetään Wagnerin yksityisarmeija tai järjestäytynyttä rikollisuutta edustava Yön sudet asialle. Länsimaissa valtio yrittää jahdata järjestäytynyttä rikollisuutta, Venäjällä valtio on liittoutunut sen kanssa.
Venäjä katsoo oikeudekseen tehdä länsimaissa asioita, joita länsimaat eivät saisi missään tapauksessa tehdä Venäjällä. Tämä tekee pelistä epäsymmetrisen. Kuvitelkaa, miten Venäjä suhtautuisi, jos Ukraina pommittaisi Moskovaa ohjuksin.
Koska Venäjällä on sen oman harhakuvan mukaan oikeus tavoitella laajenevaa imperiumia ja koska kaikki, mikä heikentää länttä vahvistaa Venäjää, Venäjällä on oikeus kaikenlaiseen kiusantekoon, ja niin se myös toimii.
Tästä on kirjassa uuvuttavan pitkä lista esimerkkejä, jota muodostavat kauhistuttavan kokonaisuuden.
Disinformaation levittäminen
Disinformaation levittäminen on yksi ja merkittävä osa tätä kiusantekoa. Keinona käytetään tiedon julkaisemista ensin jossakin ja sitten tämän lähteen siteeraaminen toisessa paikassa ja tämän siteeraaminen edelleen, jolloin alun perin valheellinen tarina muuttuu jossain vaiheessa sellaiseksi, että jotkut uskovat siihen ihan vilpittömästi ja levittävät itsekin. Osa levittäjistä saa tästä rahaa, mutta jotkut hyödylliset idiootit tekevät sitä ilmaiseksi.
Yhtenä kohteena on rokotekriittisyys. Kirjassa mainitaan yksityiskohtaisesti täysin väärä tieto Pfizerin koronarokotteen tuottamista lukuisista kuolemantapauksista. Tämä valeuutinen leviää Suomessakin. Paljastavaa oli, kun rokotekriittisyyttä tuuppaavat sivustot alkoivat helmikuun 24 päivän jälkeen tuupata Ukrainan vastaista propagandaa, kunnes huomasivat mokansa.
Hakkerointi
Vaikka tieteen taso on Venäjällä heikko, hyviä tietotekniikka-alan osaajia maa suoltaa. Moni näistä on päätynyt hakkeroijiksi. He tekevät rikoksia valtion suojissa, mutta valtio voi levittää kätensä. Jotta omat koirat eivät purisi, ainakin jotkin ohjelmistot säästävät kohteet, jos käyttäjät ovat aktivoineet kyriiliset aakkoset näppäimistössään.
Suosittu tapa on murtautua jonkin Venäjän kannalta hankalan henkilön tietokoneelle, varastaa sieltä tekstiä ja saattaa se julkisuuteen sopivalla tavalla muutettuna.
Vastatoimien puute rohkaisee
Kirja toistaa toistamatta päästyään, että kun Venäjä tekee ulkomailla sabotaaseja ja murhia, joista pitäisi tietysti tulla isot sanktiot, länsimaat eivät ryhdy vastatoimiin. Ei Suomikaan, joka ei ole pariin kymmeneen vuoteen syyttänyt yhtäkään venäläistä vakoilusta, ei edes kun venäläisiä on saatu kiinni tunkeutumisesta kriittisen infrastruktuuriin. Tätä rankaisemattomuuden periaatetta kirja syyttää siitä, että se rohkaisee Venäjää yhä törkeämpiin temppuihin. Murheellinen esimerkki tästä oli se, että Krimin valtaukseen vastattiin jollain paheksuvalla julkilausumalla.
Mitä Putinin sodan jälkeen?
Mahdolliseen Ukrainan rauhansopimukseen Venäjä varmaankin haluaa länsimaat sopijaosapuoliksi. Yhtenä rauhanehtona se tulee vaatimaan pakotteiden purkua,
Ensimmäinen ongelma tässä on, että ensin Venäjä tuhoaa Ukrainaa silmittömästi, tappaa ja raiskaa ja sitten se muina miehinä vaatii, että jatketaan kuten ennenkin. Itse hahmottaisin jotain sellaista, että tuontia Venäjältä ei kielletä, mutta sille asetetaan korkea tulli, jolloin Venäjä joutuu myymään tullin verran halvemmalla saadakseen myytyä. Tullin tuotto maksetaan sotakorvauksina Ukrainalle ja tätä jatketaan, kunnes sodan tuhot on korvattu, siis hyvin pitkään.
Tämä voi olla vähän utopistinen ajatus. Kaikki ei kuitenkaan palaa ennalleen. Energiariippuvuuden vaaroista on saatu järisyttävä näyttö. Energiaa voi käyttää aseena vain kerran ja se on nyt nähty. Maakaasun ja öljyn ohella tämä koskee muun maussa lannoitteita. Kun maalla ei ole muuta myytävää kun fossiilienergiaa ja vodkaa, aika surkeaan jamaan Venään ulkomaankauppa tulee jäämään.
Kiina varmaankin tulee haaskalle ja alistaa Venäjän vasallivaltiokseen ja ottaa sen luonnonvarat käyttöönsä. Se voi olla hyväkin asia, koska näin jokin taho tulee kontrolloimaan Venäjää. Uutta sotaseikkailua Kiina tulee vasalliltaan tuskin hyväksymään. Mutta aikooko Kiina seikkailla itse? Senhän ei tarvitse edes pitää itseään kolmantena Roomana, kun se voi pitää itseään vanhana Kiinana.
Sanktiot Venäjälle vai venäläisille?
Pitääkö mahdolliset jatkosanktiot jatkossa kohdistaa Venäjän valtioon vai kaikkiin venäläisiin? Viime vuonna sanktiot haluttiin kohdistaa kaikkiin venäläisiin kieltämällä venäläisiltä matkailu EU-maissa. En ollut tästä silloin ihan varma, koska se tuki Putinin viestiä, että länsi vihaa kaikkia venäläisiä, joten vihatkaamme mekin länttä. Lisäksi venäisturistien kaupoissa tuhlaamat rahat olisivat olleet pois Venäjän sotakassasta.
Mutta ei voi köyhdyttää Venäjää köyhdyttämättä venäläisiä. Samalla tavalla ei voi kieltää Ukrainan armeijaa ampumasta venäläisiä sotilaita, vaikka joukossa on varmaankin niitäkin, jotka ovat sodassa vastoin tahtoaan.
Tietysti voi toivoa, että valta ja ajattelutapa Venäjällä kumoutuu täydellisesti ja maa ottaa lusikan kauniiseen käteen, ja pyrkii kaikkia osapuolia hyödyttävään kanssakäymiseen ja luopuu nollasummapeli doktriinistaan, että kaikki mikä heikentää länttä, vahvistaa Venäjää. Mutta en ole 66 vuoteen uskonut Joulupukkiinkaan. Putin vaihtamalla Venäjä ei muutu muuksi.
Yksittäisiä venäläisiä tulee päästää maahan — ei pakolaisina vaan siirtolaisina, joiden on elätettävä itse itsensä. Erityisesti pitäisi saada niitä hyviä it-alan osaajia kahdesta syystä:
1) He tulevat Suomeen ja vahvistavat alan osaamista maassamme ja
2) He poistuvat Venäjältä ja heikentävät siten Venäjää.
Tosin ennustan, ettei meidän tarvitse tästä päättää. Venäjä kieltää koulutettuja venäläisiä muuttamasta ulkomaille.
Venäjällä asuu paljon hienoja ihmisiä. Heidät pitäisi sieltä pelastaa pois.
= = = =
Suomi on tämän kriisin häviäjä. Kun rajan toisella puolella on köyhtyvä hylkiövaltio, sijaitsemme äärimmäisessä periferiassa kaukana maailmankaupan keskuksista.
NATOn porstuassa odottelevaa Suomea ei mahdeta enää kelpuuttaa entiseen tapaan rauhanvälittäjäksi ainakaan Venäjän ja Ukrainan välille, mutta olisiko pres Ahtisaaren Crisis Management Initiative vielä iskussa? Sitä ei nyt voine ainakaan helposti pitää vain toisen osapuolen agenttina. Ja kai sillä Ahtisaaren rauhan nobelpalkinnolla nyt jotain mainemerkitystä on. Parhaassa tapauksessa CMI:n aloite voisi tarjota Putinille kasvot säilyttävän tien neuvottelupöytään. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että Putin toimii rationaalisesti sodassa, josta Venäjälle kertyvä lasku erityisesti sotilaiden henkinä kasvaa lähes eksponentiaalisesti. Ukrainahan on saamassa länneltä entistä tehokkaampia aseita ja ampumatarvikkeita.
On hyvin vaikeaa kuvitella että Ukrainan sodan lopputuloksesta neuvottellaan Venäjän ja Ukrainan välillä. Turkin presidentti yritti ja yrittää edelleen ottaa jonkinlaisen välittäjän roolin jo tämän sodan alettua. Itse ennustin tämän jo kun sota alkoi. Tuloksia niistäkin neuvotteluista Istanbulissa joita Turkki isännöi viime vuoden maaliskuussa ei tuottanut tulosta. Ainoastaan mikä tuotti tulosta oli Mustanmeren viljasopimus joka allekirjoitettiin Istanbulissa.
Silloin kun Halonen suoristeli putinin krakaa, niin se oli jo kansanmurhaaja Tsetseniassa. Tuhansia tapettuja naisia ja lapsia, mutta Halonen ei sano mitään ja soimaa muita naisten polkemisesta ja rasismista yhä vielä. Mikä röyhkeys! Myöhemmin Georgiaa, Syyriaa, salamurhaa ja ties mitä. Helppo nyt sanoa, mutta tämä maa on ollut aivan hävettävän rähmällään vuosikymmenet. Venäjä on näyttänyt ettei sitä tarvita. Korvataan vaan lannoitteet omalla tuotannolla, niin sieltä ei tarvitse ostaa mitään tärkeää kun energia on korvattu. Ydintä, tuulta, vetyä ja aurinkoa ohituskaistalle luvituksissa. Taloudellisesti venäjänkauppa ollut kiva lisä, mutta ei tässä olla pulassa oltu vaikka kauppaa on rajoitettu jo vuosia. Nyt jos joku edes ehdottaa suhteiden jatkamista venäjän hallintoon sodan jälkeen, niin joutavat sotkettavaksi suohon. Vaikea nähdä putinin loppua oman käden kautta ja venäläisten ollessa kanssakansanmurhaajia puten kanssa, niin ei siellä johto vaihdu. Eristys, boikotointi ja eurooppalainen asetehtailu ihan toiseen potenssiin kuin nyt olisi oikea resepti. Ehkä se sitten hajoaa osiin ja vaarattomaksi. Jos ei hajoa tai muuten rauhoitu, niin ollaanpahan valmiina ja paljon voimakkaampia kuin se.
Ehkä on hyvä muistaa, että Suomi ei ole ainoa joka jatkoi kaupankäyntiä Venäjän kanssa kaikesta huolimatta. Sitä teki myös Saksa, jota Suomessa on tavattu katsoa ylöspäin. Missä määrin Saksan toimintaan vaikuttivat KGB-tyyppiset vaikutuskeinot (Putin järjesti “hyvää hyvyyttään” steriilille Schröderille adoptiolapset Pietarista) on sitten laajempi keskustelunaihe, mutta joka tapauksessa Suomi olisi saanut boikotoida Venäjää ilman Saksan tukea jos olisi sille linjalle halunnut lähteä. Venäjä on toiminut aika taitavasti tiedusteluorganisaation logiikalla, käyttänyt hyväkseen lännen heikkouksia eli mukavuudenhalua ja persoutta rahalle. Ripittäytymisen tulisi koskea kuitenkin myös muita kuin vain Suomea. Sanoisin silti että suomalaisten pitäisi erityisesti pohtia näin jälkikäteen sitä itsesensuuria, joka muistutti suomettumista. Venäjän hankkeiden ja toimien kritisointi jyrättiin julkisuudessa yleensä rajusti johtavien poliitikkojen toimesta leimaamalla se vastuuttomaksi ja vihamieliseksi. Hyviä suhteita itänaapuriin ei saanut vaarantaa edes ikävillä puheilla.
Suomessa on muotia keskustella suomettumisesta.
Noita suomettuneita oli kahta sorttia:
1) ‑sortin suomettujia olivat isänmaamme edun puolesta toimineet Paasikivi-Kekkosen linjaa ajaneet poliitikot ja teollisuusjohtajat, jotka koko ajan veivät Suomea länteen päin, vapaan demokratian ja markkinatalouden suuntaan.
Aivan upealla tavalla he nostivat Suomen elintason sodanjälkeisestä konkurssista muutamassa vuosikymmenessä aivan maailman huipulle ja veivät Suomen ensin EFTAan, sitten EUhun ja nyt NATOon.
2)-sortin SYVÄ-suomettuneet, joihin kuuluivat merkittävä osa Suomen vasemmistoa, varsinkin Moskovan ohjauksessa, rahoittamana ja kouluttamat SKPn taistolaiset, sekä suuri osa ay-liikettämme.
Suurvalta Neuvostoliitto koetti kaikin tavoin estää Suomen liukumisen länteen, mutta 1)-sortin ”juonikkaan” toiminnan ansiosta siinä kutienkaan onnistumatta. Sodan jälkeen mm. Suomen suuryritysten johtajat ja SDP tekivät salaisen sopimuksen komarien toiminnan pysäyttämiseksi ja maksoivat siitä SDPn kannattajille rahaakin, kun taas Moskova maksoi 2)-sortin komareille…
Lopulta Neuvostoliiton keskuskomitea lähetti 1970 Helsinkiin suurlähettilääksi Aleksei Stepanovitš Beljakovin, jonka tehtävänä oli Suomen länteen luisumisen pysäyttäminen ja isänmaamme siirtäminen Neuvostoliiton johtamaan sosialistiseen blokkiin järjestämällä meillä vallankumous.
Erittäin vahvasti 1)-sortin suomettunut presidenttimme Urho Kekkonen sai NKPn keskuskomitean suunnitelmat selville, ja heitti Beljakovin vauhdikkaalla niska-perse-otteella takasin Moskovaan.
Tästä enemmänkin kiinnostuneitten kannattaa lukea Mari Luukkosen väitöskirjaan perustuva erinomainen uusi kirja ”RAUTAESIRIPUN VARJOSSA”.
Tuo kirja luo näkymän ” ..yya-Suomen kulissien taakse pargmaattiseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen todellisuuteen, jossa ratkaisut tehtiin valtakunnan kokonaisetua painottavan harkinnan perusteella”.
Beljakovin ja 2)-sortin SYVÄ-suomettujien tavoitteena oli 1970 vallan kaappaaminen, jolloin Suomen proletariaatti olisi ”spontaanisti ponnahtanut ylös taputtamaan raivokkaasti ja taukoamatta” ja siirtynyt sosialismiin.
Jopa Neuvostoliiton 1991 romahduksen jälkeenkin noita 2‑sortin suomettujia vieläkin hiippailee Suomen vallan käytävillä. Tuollaiset Moskovan myötäilijät joutaisivat jo eläkkeelle!
PS: Itsekin olin aikanaan mukana Neuvostokaupassa Wärtsilän Helsingin telakalla.
Aina kun tuli Neuvosto-delegaario Helsinkiin, mukana oli KGBn kontrolli-politrukki. Noina aikoina vein delegaation aina Mannerheim museoon ja Akateemisen kirjakaupan Venäjä-osastolle, josta saivat ostaa Neuvostoliitossa kiellettyjä kirjoja. Tästä varsikin politrukki tykkäsi!
Lisäksi illallisella kävimme useinkin votkan siivittämänä “kiellettyjä” historia-keskusteluja. Oli mielenkiintoista informoida venäläisiä siitä, että / sotien ajan paras tarkka-ampuja oli Simo Häyhä, eikä Vasily Zaitzev/ Hitlerin kanssa sopimuksen teki Stalin ei Suomi/ slaaveilla ei ole oikeastaan historiaa ollenkaan kun kerran heitä eivät roomalaiset maininneet olleenkaan, mutta suomalaiset fennit mainitsee Tacitus jo vuonna 98 / Slaaveja tuli hunneja karkuun pohjoiseen vasta 600-luvulla / Neuvostohistoria väittää, että kaikki Stalinin strategiset määräykset Puna-armeija toteutti, vaikka antoi 3 kertaa määräyksen ottaa Suomi, mutta epäonnistui / “venäläistä saunaa” ei ole olemassakaan sillä kaikki saunatyypit ovat suomalaisia, jne.
Jos muistan oikein, Halonen suoriti Bushin krakaa, Putinin kanssa oli hellempi kontakti.
Muuten suurin piirtein samaa mieltä. Kuten Niinistö sanoi, hyvällä ei pahaa voiteta.
Nyt näyttää siltä, että tuon Ukrainan sota jää junnaamaan pitkäksi ajaksi, samaan “matalan intensiteetin” tapaan kun se junnasi 2014 Krimin, Donbasin ja Luhanskin miehityksen jälkeen.
Lisäksi Venäjä tulee käymään sotaa pääasiassa privaattifirmojen avulla. Näitä privaatti-sotajoukkoja on Venäjällä useampiakin, suurin on n. 40 000 sotilaan Wagner ja puolustusministeri Shoigullakin on omansa.
Wagnerin sotilaista merkittävä osa on vankilasta otettuja rikollisia ja niitähän Venäjällä riittää loputtomiin. Jos ei riitä, niin Prigosin hakee lisää Syyriasta ja Afrikasta.
Putin maksaa Venäjän budjetista noille firmoille, ja tietenkin ottaa itse 10% korruptiota välistä.
Koko tämä privaattisotilas-systeemi on Venäjän lain vastaista, mutta eihän se mitään vaikuta…
Sitä minä vain ihmettelen, että vielä jaksetaan muistuttaa siitä, että se tai tuo asia on lainvastaista venäjällä. Sillä ei ole mitään merkitystä mitä lakiin on kirjattu, kun venäjän hallinnosta on kyse. Ei mitään. Nuo roistot tekevät mitä huvittaa, ainoa osapuoli jota lakipykälät koskettavat, ovat kansalaiset. Ja tämäkin toimii lähinnä hallinnon hyväksi. Tuo maa edustaa täyttä oikeuslaitoksen, sananvapauden ja yksilön oikeuksien rappiota. Mutta senhän me kaikki jo tiedämmekin.
Odelta kerrassaan erinomainen kirjoitus Venäjästä!
Asekätkijäsuvun edustajana olen Oden ajatuksia saanut jo äidinmaidossa, onhan “venäjänpelko” suomalaiselle “ikuisista ajoista saakka” jo geeneissä.
Venäjän historiasta kannattaa muistaa varsinkin tämä: Tsingis Kaanin pojanpoika Batu Khan valloitti Venäjän 1237, jonka jälkeen mongolit pitivät sitä barbaarisen brutaalin ja korruptoituneen hallintonsa alla 240 vuotta.
Venäjälle ei koskaan rantautunut Italista 1300-luvulla alkanutta Renessanssia, josta ovat peräisin länsimainen demokratia, humanismi, uudet tieteet, markkinatalous, jne.
Venäjä jäi keskiajalle! Tuo mongolien hallintotapa on vieläkin Vänäjän hallinnon perustana, mikä nyt manifestoituu Ukrainassa!
Ukrainan sota on nähtävä osana armotonta globaalia markkinoitten, teknologian ja energiasektorin markkinajako-taistelua.
Näyttää siltä, että jatkossa tapahtuu näin:
1) Venäjän strategiana on nyt jatkaa sotaa mahdollisimman pitkään ja sitkeästi odottaa, että lännen valmius / halu tukea Ukrainaa heikkenee oleellisesti ja odottaa, että varsinkin Kiina ”pelastaa” Venäjän.
2) Ukrainan sodan loppuratkaisu tapahtuu Venäjällä, mutta sen seurauksena Ukrainan, Euroopan ja varsinkin Suomen pitää olla voittajia!
3) Jossakin vaiheessa saadaan jonkinlainen hatara ”tulitauko”, samaan tyyliin kuin 2014, kun Venäjä oli miehittänyt Krimin, osan Donbassia ja Luhanskia, minkä jälkeen Venäjän ylläpitämän ”matalan intensiteetin” taisteluissa kuoli yli 10 000 ihmistä.
4) Venäjä romahtaa lopullisesti paaria-rosvovaltioksi, sillä se ei loppupeleissä pysty vastaamaan lännen 20-kertaiseen taloudelliseen ja teknologiseen voimaan.
5) Sodan seurauksena syntyy tynkä-Venäjä, kun todennäköisesti ainakin maan eteläiset osat eroavat Venäjästä / julistautuvat itsenäisiksi.
6) Venäjää tulevat jatkossakin johtamaan ”sopivilla järjestelyillä” pääosin samat, korruptoituneet KGB-tyypit kuin nykyisinkin.
7) Minkäänlaista todellista demokratiaa Venäjälle ei ole tiedossa. Kansan syvälle juurtunut, perivenäläinen perusluonne ja näkemys vahvan johtajan välttämättömyydestä, sekä maata piirittävistä pahoista voimista, eivät muutu.
Venäläiset ovat fatalisteja, jotka ovat tottuneet kärsimään ja sietämään kurjuutta pitkäänkin…
8) Tynkä-Venäjästä tulee Pohjois-Korea-tyyppinen suljettu, Kiinan ”vasalli-valtio”, jonka seurauksena Kiina ottaa haltuunsa Venäjän valtavat luonnonrikkaudet.
9) Kestää pitkään, ennen kuin Suomen suhteet Venäjään palautuvat jotenkin normaaliin tilaan.
Sotilaallinen konflikti Venäjän kanssa on epätodennäköinen, mutta kaikenlaiseen kyber-kiusaamiseen, yms. pitää varautua.
Pahimmassa tapauksessa Venäjällä tulee verisiä mellakoita, josta voi seurata pakolaisvirtoja, ruoka-avun tarvetta, yms.
Venäjän ajautuminen Kiinan fossiilivarannoksi voi muuttaa merkittävällä Kiinan toimintaa. Tällä hetkellähän Kiina on omavarainen vain kivihiilestä — minkä vuoksi uusia kivihiilivoimaloita laitetaan jatkuvasti pystyyn. Kiinan öljy tulee lähes kaikki Lähi-Idästä, ja matkalla on kaksi maantieteellistä suppilokohtaa (Hormuzin salmi ja Malakkan salmi), joiden alueella Yhdysvalloilla on merkittävä sotilaallinen läsnäolo. Jos Kiina saa nyt Venäjän fossiilivarat takataskuunsa — vieläpä alennuksella — voi se lisätä Kiinan sotilaallista aggressiivisuutta jne merkittävästi.
Ehkä Ukrainan sodan suurimmat jälkivaikutukset koetaankin kauko-idässä?
Venäjällä on maailman parhaat it-taitajat, ja muutenkin matemaattiset tieteet huipputasoa, jo N‑liiton peruina. Miksei se tuota kaupallista huipputekniikkaa enempää kuin some-järjestelmiä?
Muuten ihme legenda tuo Tarja Halonen ja Putinin kravatti, kjn se kravatti oli George W. Bushin kaulassa.
Syy miksi Venäjällä ei ole kehittynyt IT alan palveluyrityksiä kuten on tapahtunut esm Intiassa johtuu siitä että kaikki Neuvostoliitossa työskenteli armeijalla joka oli suljettu sektori jota siis valvoi politrukit. Yhdysvalloissa sotateollinen kompleksi on yksityinen. Kaikki patentit ja muut innovaatiot oli näiden yksityisten yritysten käsissä senkin jälkeen kun liittovaltion tilaukset väheni. Niiden patenttien avulla IT sektori pystyi kasvamaan ilman valtion väliintuloa ja kontrollia. Sama kehitys tapahtui Intiassa. Valtio ei puuttunut It sektorin toimintaa. Kuten se ei toiminut Intiassa lääketeollisuuden toimintaa joten Intia on kehittyvistä maista ainoa joka onnistui rokottamaan 80% väestöstä covid-19 vastaan samalla taloudellinen kasvu Intiassa on ollut nopeampaa vuoden 2021 aikana myös 2022. Toki siinä on taustalla sekin tosi asia ettei Intia ole Venäjän pakotteissa mukana ja Intia ostaa halvalla rupla/rupia kaupalla venäläistä öljyä pilkkahintaa
Tässä blogi-kirjoituksessa koetettiin ensin esittää, että Gilesin kirja on jollakin tapaa epäilyttävä ”retorisia kikkoja”. Ja sitten kuitenkin rimpsuna toistettiin samat asiat, kuin Giles kirjassaan esitti. Mikä tässä oli Soininvaaran omaa ajattelua?
Kirjoitin, että jos olisin lukenut kirjan kymmenen vuotta sitten, olisin pitänyt sitä halpahintaisena propagandana, mutta nyt se on otettava vakavasti.
Kirjoitustyylistä voi olla monta mieltä, mutta se ei poista sisällön arvoa.
Erinomainen kirja-arvostelu. Kun kirjaa luki, en sitä agressiviseksi kokenut, turhan detaljoiduksi kyllä.
Jos sallit, toistan tärkeän osan aikaisemmasta kommentistani:
“Yksi tuore teema on, että nykyinen maailmantilanne johtuu peilikuvaharhasta. Ihmisillähän on taipumus olettaa, että vastapuoli toimii ja käyttäytyy kuten minäkin. Ystävällisyyteen vastataan ystävyydellä, aggressioon agressiivisuudella.
Näinollen Putin todellakin ajattelee, että läntinen demokratia ja diplomatia ovat vain hämäystä, ja että läntiset johtajat ovat loppujen lopuksi yhtä aggressiivisia kuin hänkin ja haluavat vain Venäjän tuhoa. Läntiset johtajat ovat puolestaan ajatelleet, ja monet heistä vieläkin ajattelevat, että kyllä asiat järjestyvät, kunhan Venäjän kanssa jaksetaan neuvotella ja kehittää kauppasuhteita.”
Tämä Gilesin oivallus, jokan jäi analyysissasi taka-alalle, on mielestäni hyvin tärkeä. Se todellakin selittää, miksi olemme ( myös minä) tässä hankalassa tilanteessa, ja miksi Putin saa edelleen lännen “hyödyllisiä hölmöjä” jatkuvasti tuekseen.
Se oikeastaan mikä Venäjässä hämmästyttää, niin on väkiluku, luonnonvarat ja maan koko, eikä silti kansa ole oikein kunnolla menestynyt. Onko jotain kansan luonteessa, koska kansalla on huikeat mahdollisuudet. Venäjä olisi logistisestikin ollut parempi paikka tuottaa hyödykkeitä Eurooppaan kuin esimerkiksi Kiina, mutta joku sen maan kansan asenteessa on, että se hassaa mahdollisuutensa.
Suomi on ollut paljon epäedullisemmassa asemassa ja silti on menestynyt paljon paremmin.
Kiinassa on paljon isompi asukasluku kuin Venäjällä. Kiinan potentiaali on aina ollut paljon suurempi kuin Venäjän. Ei tarvitse verrata Venäjän väkilukua ja talouden lukuja Kiinaan niin näkee eron joka valtava. Toinen valtio joka muistuttaa Venäjää on Brasilia. Valtavat luonnonvarat ja rikkaudet mutta talouden suorituskyky on Brasilian kohdalla jopa pienempi kuin Venäjän vaikka Brasilia on nyt sentään 200 miljoonan asukkaan maa ja Venäjä on vain 100 miljoonan asukkaan maa..
Sellainen filosofisuuruus kuin Daniel Dennett on luultavasti oikeilla jäljillä rinnastaessaan uskomusjärjestelmät ja geenit sikäli että molemmat ovat darwinistisen valinnan sääntöjen mukaan kehittyviä entiteettejä. Kun nykyvenäjää katsoo, tämä tulkinta vaikuttaa surullisen uskottavalta. Evoluution valintamekanismit ovat inhimillisesti ottaen karuja, ja sikäläiset uskomusjärjestelmät ovat matkalla sukupuuttoon vieden ison osan kansasta ennenaikaiseen hautaan.
Jotenkin hätkähdyttävää oli kun jossain podcastissa kerrottiin kuinka Diocletianuksen aikaan (tulevassa) Itä-Roomassa kansalaiset ottivat kristittyjen vainot tosissaan, kun taas (tulevassa) Länsi-Roomassa asia lähinnä pyrittiin passiivisesti ohittamaan. Tuli mieleen että voivatko kulttuurin hahmot todellakin periytyä noista ajoista asti.
Venäjän myrkyllisten arkkityyppien, meemien, ja informaatiohahmojen kuvauksista Dostojevskin Riivaajat on mielestäni ylittämätön. Sellainen itsetuhoinen sekopäisen trollin logiikka ei voi tuottaa kuin loputonta kauhua, joka sitten huipentui 1920-luvun lopulta alkaen ensin vankileirijärjestelmässä josta ei kannibalismiakaan puuttunut ja sittemmin suuren terrorin vuosina. Sukupolvelta toiselle periytyvissä käyttäytymismalleissa on jotain jonka kuvaamiseen ei vieläkään ole yhtään sen ennustusvoimaisempaa tieteellistä teoriaa kuin riivaaja-metafora. Riivaajat voivat paksusti ja manifestoituvat tällä kertaa näyttävimmin Ukrainassa. Meillekin asti on eksynyt muutama, jotka saavat ihmiset kirjoituttamaan mukahauskoja terkkuja ja jaxuhaleja tykinammusten kylkeen.
Ennen koronaa Itä-Suomessa venäläismarketeissa vieraillessa tuli ensimmäistä kertaa sellainen tunne että jotain positiivista on tapahtumassa. Ihmiset vaikuttivat normaalin keskiluokkaisilta eikä (kaikkia) venäläisiä enää pystynyt tunnistamaan kehonkielestä. Prof. emer. Timo Vihavainen kirjoitti joskus samanlaisista tarkemmin jäsentymättömistä heikoista signaaleista Venäjän puolella. Luultavasti tämä positiivinen kehitys on taas menetetty vuosikymmeniksi eteenpäin.
“Alamaailman” liitto poliittisen järjestelmän osien kanssa ei ole pelkkää venäläistä kulttuuria, vaan sitä on tapahtunut muuallakin.
Venäjällä (myös neukkulassa) tämä vain vietiin pidemmälle kuin monessa muussa maassa. Tulee mieleen esimerkiksi termi ‘sosiaalisesti läheiset’ mitä käytettiin joistakin rikollisista.
Monissa muissa maissa viranomaiset ovat ainakin joissain asioissa tutkineet tai painostaneet järjestäytynyttä rikollisuutta. Ainakin joillekin on jaettu pitkiä tuomioita.
Valitettavasti jotkut poliitikot ovat valmiita ummistamaan aistejaan joiltakin asoilta jos on mahdollista saavuttaa esimerkiksi vaalivoitto tai jos voi tuntea kokevansa olevansa tärkeä.
Järjestelmä joutuu valitetavasti toimimaan jonkin tai joidenkin järjestäytyneen rikollisuuden osien kanssa. Välien katkaisu ei ole mahdollista.
“Tulevaisuudessa puhutaan vain venäjää, englantia ja kiinaa”, valisti minua venäläinen Tšetšenian sodan veteraani ja nykyinen бизнесмен, kun latvialaisella terassilla aikoinaan kerroin olevani paikallisella suomen kielen laitoksella työharjoittelijana. Itse en puhu venäjää, eikä hän puhunut englantia, mutta onneksi joku sai tulkattua. Kiinaa ei puhunut meistä kukaan.
Olisko suurempi kuvio seuraava: Kremilissä tiedetään, että fossiilisten aikakausi on loppumaan päin. Se tarkoittaa Venäjän talouden merkittävää heikkenemistä. Putin laskeskelee, että vielä on varaa sotia muutama vuosi. Sinä aikana on varmistettava sellaiset rajat, että köyhä Venäjä ei jää muiden kynnysmatoksi.
Mutta pitääkö hän oikeasti länttä suurimpana uhkanaan? Vai onko se vain näytelmää, jonka tarkoitus on yhdistää hajoamaan pyrkivä kansakunta? Suurin uhka onkin omat alamaiset. Koivisto joskus arveli, että Venäjän suuri linja on syntynyt valtavasta koosta vailla luontevaa yhtenäisyyttä, kokoavaa ajatusta tai maantiedettä. Vain vahvaa ja häikäilemätöntä Kremliä totellaan. Jos johto on heikko, koko valtiota ei kohta ole. Tässä mielessä sotaa käydään tavallaan omia kansalaisia vastaan.
>“Minun on myönnettävä, että erehdyin 1990-luvulla raskaasti Venäjästä. Kuvittelin, että se tulee vapautumaan ja ajautumaan länteen ja liittyy osaksi sivistysvaltioita. Valtion omaisuuden lahjoittaminen oligarkeille vähän ihmetytti, mutta sitten Putinin otteet avasivat silmäni vajaa parikymmentä vuotta sitten. Silmien avautumisesta minun on kiittäminen Heidi Hautalaa, joka melkein ainoana suomalaisena poliitikkona näki, mihin kehitys Venäjällä on menossa.”
itsekin oletin 1990-luvulla että venäjä olisi menossa parempaan suuntaan, tosin ei niin suuresti. en sano että olisin erehtynyt, ja olin muutenkin teini-ikäinen silloin. mutta jo noin 20 vuotta sitten aloin näkee huonoa kehitystä esim ntv kanavan haltuunotto ja aloin olemaan kriittinen. tuli muitakin asioita ja noin 10 vuotta sitten aloin olemaan suuresti kriittinen. en tarvinnut heidi hautalaa näihin johtopätöksiin, vaikka tuli äänestettyä vuonna 2006. itse olen ihmetellyt pitkään mistä nämä venäjä-mieliset myötäilijät on tulleet, itse en ole nähnyt kunnolla mitään hyvää venäjässä pitkään aikaan. krimin valtaus oli viimeinen niitti.
>“Sanktiot Venäjälle vai venäläisille?”
idealistisesti sanoen, pakkotteet venäjän valtakoneistolle ja tukijoille. käytännössä tavalliset kansalaiset tulee myös kärsimään.
jäi tässä mieleen että jos venäjältä otetaan älykkäät ja jätetään ns. tyhmät venäjälle, niin voiko maa demokratisoitua ikinä. eli jos älykkäät jää venäjälle niin voi olla pieni mahdollisuus vähän asiallisempaan valtioon.
mikhail gorbachev kun vielä oli presidentti neuvostoliitossa kannatti pohjoismaista hyvinvointi talousmallia viimeisinä vuosina. ei kuitenkaan saanut sitä läpi. venäjä sitten päätyi yksityistämään vähän kaikkea, osittain lännen vaatimuksista jotta saisi taloustukea.
unohdin tämän spekulaation, tosin sanottu toisessa ketjussa.
voisiko itä-venäjä itsenäistyä. voisi saada taloutensa toimimaan aasialaisten mahtien kanssa. moskovalla ei riittäisi rahkeet pitää itä-venäjää hallussaan.
toinen voi olla etelä-venäjä, mutta siinä varmaan moskovan intressit on sen verran suuret että tuskin itsenäistymistä tapahtuu.
muuten venäjä on aika yhtenevä kansakunnaltaan. joten taloudelliset seikat ovat varmaan ainoa argumentti ali-alueiden itsenäistymiseen.
Pistämpä ehdolle parin kuukauden takaisen asiaan liittyvän pohdintani:
Monet poliittisista kommentaattoreista arvuuttelevat edelleen minkälainen Venäjä on Putinin jälkeen. Useat heistä ovat optimistisia: Venäjä lähentyy länttä kuten se 90-luvulla teki. En ole yhtä optimistinen.
Perustan mielipiteeni eknomistien D. Acemoglun ja J.A. Robinsonin kirjassaan ”Kapea käytävä” esittämään tarkasteluun, miten valtion vallan ja yhteiskunnan vallan suhde vaikuttaa maiden hallintotapaan ja ihmisten oikeuksiin, sekä erityisesti, millä edellytyksin demokratia syntyy ja säilyy. Jos valtion valta on liian suuri, Suuri Johtaja lakeijoineen keskittää ennen pitkää vallan itselleen, jos taas se on liian heikko, valta hajaantuu ja sen ottavat paikalliset klaani- ja rosvopäälliköt. Kiina on esimerkki vahvasta valtiosta, Kolumbia heikosta. Valtion valta ja yhteiskunnan valta voivat kuitenkin olla myös riitttävässä tasapainossa, jolloin avautuu ”kapea käytävä”, jossa demokratia toimii ja kansalaisten vapaudet ovat turvattuja.
Kapean käytävän avautumisen edellytyksenä ja sen avoimena säilymisen turvaanaja on, että kansalaisyhteiskunta pystyy haastamaan valtion vallan ja sen eliitit. Kansalaiseten pitää haluta muutosta ja heidän pitää olla aktiivisia. Kansalaisten on saatava järjestäytyä yhdistyksiksi, etujärjestöiksi ja puolueiksi, ja niiden on puolestaan pystyttävä liitoutumaan ajaakseen etujaan. Tämä taas edellyttää, että ne pystyvät kompromisseihin. Kansalaisten on myös pystyttävä luottamaan valtion tärkeimpiin instituutioihin, varsinkin oikeuslaitokseen ja poliisiin, t.s. niiden on oltava luottamuksen arvoisia.
Tällainen kehitys alkoi Suomessa sisällissodan jälkeen. Venäjällä näin ei ole käynyt, vaan 90-luvulla orastanut kansalaisyhteiskunta on tukahdettu, puolueet ovat marionetteja ja kansalaiset on passivoitu. Tavallinen venäläinen vähät välittää, mitä herrat puuhaavat, kunhan vain saa perheineen olla rauhassa.
Pahinta on, että näin on ollut vuosisatoja, sillä Venäjää kahlitsee T.Snyderin kirjassaan ”Tie epävapauteen” kuvaama ”Ikuisuuden politiikka”: Kansalaisten ei kannata tehdä eikä yrittää mitään, koska kaikki kuitenkin palaa ennen pitkää ennalleen. Eikä syypäänä suinkaan ole Venäjän johto, vaan ulkopuoliset vihamieliset voimat!
Tällaisesta syvälle juurtuneesta asenteesta irti päsyyn tarvitaan todennäköisesti useita sukupolvia.
Venäjästä uutisoiminen on todella puusilmäistä ja erikoista. Se ei muutu takapajuiseksi kehitysmaaksi sillä, että siitä puhutaan tällä tavalla. Itselleen valhteleminen asian ympärillä vain jatkuu
Moskovan ja Pietarin ulkopuolinen Venäjä on BKT ja HDI mittareilla on samaa luokkaa kuin monen Afrikan maiden kehitystä. Ei tämä kehitys ole asenne kysymys vaan faktuallinen tilanne siinä kategoriassa jossa Venäjä on todellisuudessa.
Asian vierestä: Olen aina ollut siinä uskossa, että Oolannin sota-laulu viittaa Bomarsundin linnoituksen hävitykseen ja muihin sotatoimiin Itämerellä jotka liittyivät Krimin sotaan, esimerkiksi Suomenlinnan pommittamiseen. Espoon saaristossa on luotokin, jonka nimi on “Engelsmannens batterigrund”.
Näissä asialla oli kuitenkin Kuninkaallinen Laivasto itse, eikä mikään sopimustuottaja.
Bomarsundin linnoitusta vastaan soti Britannian virallinen laivasto, mutta ne 300 laivaa, jotka ryöstivät Pohjanlahden rannikkokaupunkeja olivat ymmärtääkseni Englannin suojeluksessa toimivia merirosvoja.
Suomenlahden rannikolla riehui kyllä Kuninkaallinen Laivasto. Esim koko silloinen Loviisan kaupunki tuhottiin, eli kyllä se Oolannin sota oli kauhia ihan manner-Suomessakin. Suomella oli epäonni kuulua väärälle puolelle (silloinkin).
Suosittelen kaikille Vladimir Sorokinin kirjaa Pyhän Venäjän Palveluksessa. Se on hämmästyttävän tarkkanäköinen, vaikkakin vulgaari kaunokirjallinen teos lähitulevaisuuden Venäjästä joka on sulkeutunut näennäisuskovainen mielivaltavaltio, joka on ajautunut Kiinan syliin.
Toinen hyvä romaani on Sami Tissarin Krysa, vaihtoehtoinen tulevaisuusvisio Venäjästä joka kaappasi riveihinsä tekoälytutkijan.
Lisäksi kannattaa lukaista Totaalinen Poliisivaltio, joka käsittelee Kiinan teknodystopiaa.
Tissarin Krysa oli hyvä kirja. Olen arvioinut senkin. https://www.soininvaara.fi/2022/11/30/samni-tinnari-krysa/