Ääni Minna Lindgrenille on ääni kulttuurin puolesta

Kun on riski, että suurimmaksi puolueeksi nousee puolue, jonka mielestä kulttuuri on turhaa elitismiä, Suomen pitäminen sivistysvaltiona vaatii kulttuurin puolustajia eduskuntaan. Vihreillä on Helsingissä ehdolla toimittaja ja kaupunginvaltuutettu Minna Lindgren, joka ei kulttuuriväelle esittelyjä tarvitaan. Promovoidaan muuten piakkoin kunniatohtoriksi kulttuuriansioidensa perusteella.

Kahdesta muustakin ehdokkaasta haluaisin muistuttaa. Pekka Haavistoa ja Maria Ohisaloa moni pitää varmana läpimenijänä, mikä sisältää selvän vaaran. Ei heitä valita, ellei heitä äänestetä.

10 vastausta artikkeliin “Ääni Minna Lindgrenille on ääni kulttuurin puolesta”

  1. Omasta mielestäni siitä kyllä pitäisi voida käydä keskustelua, millaista kulttuuria valtion tulee rahoittaa ja miten paljon. Kulttuurin osalta vaalikeskustelu on pahimmillaan vain sitä, että joku on kulttuurin puolesta ja toinen sanoo kulttuuriin menevällä valtionrahoituksella rahoitettavan eliitin menoja. Mutta siitä ei juuri käydä keskustelua, MILLAISTA kulttuuria halutaan rahoitettavan ja millaista ei – ja miten paljon.

  2. Kunhan nyt olisi yritystä käydä vaalikampanjaa.
    Ainakin 30 vuotta vihreät ovat alisuoriutuneet vaaleissa ja jälkikäteen on ihmetelty ”miksei meitä äänestetty?”.

    Syitä on ollut, lähinnä haluttomuus ottaa opiksi ja normaalin ihmisen elämä vaalien välillä. Tällä kertaa kolme neljä ministeripaikkaa vei ilmeisesti voimat tavata ihmisiä vaalien välillä. Lehden lakkauttaminen oli varmaan säästöä, mutta…

    Ymmärrettävästi halutaan kertoa faktoja, mutta pitäisi päästä asiaankin joskus. Tällä kertaa ehdokkaat ovat vähän turhankin samanlaisia. Ei ole oikein sitä luontoharrastajakaan enää saatu mukaan. Joka tapauksessa jotain olisi jo aika muuttaa.

    Pystyykö sitten enää kilpailemaan oikean laidan kansalliskonservatiivisen pelikirjan kanssa, jos pitäytyy todellisuudessa? Toivottavasti. Ihmisillä on syytä vastustaa jotain, mutta kyse on kuitenkin myös suunnasta eteenpäin ja yli vaalikauden. Globaalisti kansalliskonervatiivit ovat pääseet valtaan, kun ovat linjanneet talouspolitiikan perinteisen oikeiston suuntaan ja vastineeksi ovat saaneet muuta agendaansa läpi. onko unkarin kansaliskonervatismi Suomen tie jää nähtäväksi.

    Taktinen äänestäminen ei toimi Suomen monipuoluejärjestelmässä ja vaalimatematiikassa.

    1. Olen itsekin miettinyt paljon mitä sanoit että voiko menestyä jos ”pitäytyy todellisuudessa”. Aika vaikealta se kyllä näyttää tähänastisen pohjalta, ne jotka pohjaavat ulostulonsa tiukiten faktoihin tuntuvat menestyvän aika huonosti. Gallupin kahden kärki on selkeästi päättänyt mennä hyvä tarina edellä (molempia yhdistää keskiluokan uhriaseman korostaminen, toisessa tarinassa pääpahis on verotus ja julkinen sektori, toisessa maahanmuuttajat ja vihervassarit yleisesti), eikä tarinan ristiriidat todellisuuden kanssa hidasta menoa.

      Vihreilläkin kyllä sinänsä on tarina jota ovat parhaiten minusta ovat kertoneet Janne M. Korhonen (joka siis ei edes ole Vihreä) ja Ville Niinistö. Se tarina on jotakuinkin että vihreästä bisneksestä voi tulla oikea kultakaivos, ja meillä on jaettu hyvät kortit sen pelaamiseen. Nyt pitää vain olla rohkeutta pelata ne kortit ja jatkaa panostamista vihreään siirtymään. Että siitä tulee Suomeen investointeja, työpaikkoja, varallisuutta, taloudellista toimeliaisuutta. Ja kaikkea hyvää ja kivaa.

      Tuossa olisi mielestäni se hyvä tarina jota vihreän puolueen pitäisi rummuttaa. Suomesta tieteeseen pohjaavan korkean osaamisen maa, tekemässä maailmasta parempaa ja rikastumassa siinä ohessa. Win-win-win tarina jolla on vieläpä vahvaa todellisuuspohjaa.

      1. Kiva tarina, mutta tämäkö on todellisuudessa pitäytymistä? Vihreiden vihreä siirtymä on vain lisää lakeja ja sääntelyä jota täysin epäuskottava ja epärehellinen puheenjohtaja ajaa.

        Olisiko mahdollista että tämä keskusjohtoisen hyvinvoivan valtion jatkuva kasvattaminen ei kuitenkaan johda tähän maailman parantumiseen ja varsinkaan siihen vaurastumiseen? Tätähän se Korhonenkin ajaa.

    2. ”Globaalisti kansalliskonervatiivit ovat pääseet valtaan, kun ovat linjanneet talouspolitiikan perinteisen oikeiston suuntaan ja vastineeksi ovat saaneet muuta agendaansa läpi.”
      Jos Kokoomus laskee, että persut ovat käytännön politiikassa niin tahvoja, että Kokoomus saa päättää kaikesta, millä on väliä, kunhan antaa persujen pamputtaa pelottavia vääränvärisiä teinejä ja karkottaa pakolaisia Afganistaniin, niin jokin sinimusta hallituskoalitio on meilläkin mahdollinen. Mutta miten suuri osa persuista on tavallaan vain Kokoomuksen rasistisiipi, ja miten suuri osa oikeasti haluaa älyttömyyksiä tyyliin Fixit ja tuulivoiman kieltäminen? Persut hajosivat jo kerran, ja äärimmäiseltä oikealta laidalta on välillä viskattu kovakorvaisempia pihalle. Voi tulla mielenkiintoinen hallituskausi, kun vielä pitäisi saada kepulaisetkin mukaan.

  3. Lindgren on ainoa vihreä jota on jaksanut kuunnella tuntitolkulla. Ehkä kannattaisi muidenkin sotkea vähän huumoria tekemiseen.

  4. Suomen perustuslaki näyttää olevan aika kummallinen kulttuurin osalta. Monessa muussa maassa perustuslaki vaalii kulttuuria. Suomen perustuslain 17 §:n kulttuuripykälä käsittelee lähinnä oikeuksia käyttää suomen, ruotsin, saamen kieltä ja viittomakieltä. Kulttuurin osalta on säädetty Suomen perustuslaissa vain:

    ”Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.” sekä osana ympäristöpykälää: ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.”

    Perustuslaissa on vuoden 1999 perustuslakiuudistuksenkin jälkeenkin todettu kulttuurin osalta käytännössä siis vain se, että suomen- ja ruotsinkielisten tarpeista tulee huolehtia julkisen sektorin toimesta samanlaisten perusteiden mukaan ja että saamelaisilla on oikeus itse kehittää omaa kulttuuriaan. Ilmeisesti kulttuurista perustuslakiin säädettäessä on keskitytty tekemään kansalliskielipoliitiikkaa ja jätetty muut näkökohdat kulttuuriin liittyen käsittelemättä.

  5. Itse tein viime vaaleissa virheen ajatellessani, että kyllä Oras menee läpi. Äänestin sitten pienpuoluetta ja nuoremmat vihreät kiilasivat edelle. Ei pitäisi yrittää pelata ajatusleikkejä omassa päässään.

  6. Kyllä siellä kulttuurin puolella on paljon karsittavaa, toveriverkostoa ja kaikenmaailman hazardeja määrittelemässä oikeat taiteilijat(vasemmistolaiset). Sitäpaitsi siihen taiteen tukemiseenkin voisi olla rahaa hitusen enemmän jos niitä rahahanoja ei ohjailtaisi/oltaisi ohjailtu jatkuvasti suomesta pois päin.

    Jo pelkästään nämä menneet suomen kruunujalokivet syytävät sijoittajien taskuihin joka vuosi sellaiset summat jotka muuten kilahtaisivat valtion kirstuun, että voi päivää.

  7. Miksi kulttuurin pitäisi olla julkisesti tuettua? Tai miksi sen pitäisi olla niin epäkannustavasti tuettua kuin vaikka Ooppera, jolla omaa rahoitusta vain 20%. Kyllä ylenpalttisen tukemisen kritisointi on oikein. Suomen mallissa ei synny kannustimia tehdä paremmin myyvää tai kustannustehokkaammin kun tärkein taito on rahan mankuminen. Toki teatteri ja Ooppera on taidemuotoja joita on markkinaehtoisesti mahdoton tehdä, mutta pieniä askeleita siihen suuntaan olisi hyvä tehdä.

    Persujen ohjelmista ei suuria pidä välittää. Ymmärtänevät ainakin puoleen hallinnossa, että mikään vaadituista asioista ei ole totetutettavissa. Mikä on populismin perusongelma.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.