Kuka maksaa urbaanit mukavuudet?

Puhut­taes­sa kaupunkien kehit­tämis­es­tä englan­nin kielessä tois­tuu yht­enään ter­mi urban ameni­ties. Suomen kielessä sanaa ei ole. Ilman sanaa ei ole aja­tus­takaan, sil­lä ajat­telemme sano­jen avulla.

Ter­mil­lä tarkoite­taan kaikkea sitä mukavaa ja hyödyl­listä, joka tekee asuinalueesta halut­ta­van. Kyse voi olla kau­ni­ista puis­tos­ta, rantab­ule­vardista, teras­sir­av­in­toloista tai ratikkalinjasta.

Mikko Särelä on kään­tänyt ter­min urbaaneik­si mukavuuk­sik­si. Se ei mene ihan maali­in, mut­ta parem­paakaan ei ole. Kon­sult­tikielel­lä puhutaan var­maan vetovoi­matek­i­jöistä, mut­ta se vie ajatuk­set aivan muualle.

Urbaan­it mukavu­udet ovat pehmeitä arvo­ja, jot­ka muut­tuvat rahak­si maan ja asun­to­jen hin­to­jen kautta.

Vero­tuk­sen hait­tavaiku­tusten takia kun­nan raha on kalli­im­paa kuin oma raha. Sik­si tila kodin seinien ulkop­uolel­la on yleen­sä nuhruisem­paa kuin sisäpuolel­la. Tässä meil­lä on markki­navirhe. Jat­ka lukemista “Kuka mak­saa urbaan­it mukavuudet?”

Lukioiden vertaaminen on vaikeata

Vielä kym­menisen vuot­ta sit­ten yliop­pi­laskokei­den tulosten valmis­tut­tua samat eli­it­tilukiot heilui­v­at lukioiden parem­muusver­tailu­jen kär­jessä.  Lukioiden parem­muud­es­ta se ei kuitenkaan ker­tonut mitään. Help­poa­han on koulut­taa lau­datur-yliop­pi­lai­ta, jos oppi­laina on vain yli 9,5 keskiar­vol­la sisään pääs­seitä. Todel­lakin. Ver­tailut eivät ker­toneet mitään koulu­jen hyvyy­destä. Oppi­laat oli­vat hyviä.

STT on alka­nut ranka­ta lukioi­ta ver­taa­mal­la yliop­pi­las­tu­lok­sia lukioon pääs­sei­den keskiar­voon. Nyt suurten lukioiden kisan kär­jessä on kak­si vuot­ta peräkkäin ollut Parais­ten ja Nou­si­ais­ten lukiot Varsi­nais-Suomes­ta. Näitä van­ho­ja eli­it­tilukioi­ta ei kär­jessä näy? Onko niiden anta­ma ope­tus siis huonom­paa kuin vaikka­pa Parais­ten lukion anta­ma? Jat­ka lukemista “Lukioiden ver­taami­nen on vaikeata”

Heini Junkkaala: Pirkko Saisio – sopimaton

Ajat­telin jät­tää väli­in Hei­ni Junkkaalan kir­joit­ta­man Pirkko Sai­sion elämänker­ran. Ajat­telin, ettei ana­lyysi usko­vaisen stal­lar­in elämästä kiin­nos­ta. Kun kir­jaa kuitenkin kehut­ti­in maas­ta taivaaseen, päätin käyt­tää melkein 30 tun­tia sen kuun­telu­un, enkä kadu.

Se oli sukel­lus maail­maan, joka oli min­ulle tyystin vieras. Ennen kaikkea kir­ja oli todel­la hyvin kir­joitet­tu. Olen juuri saanut valmi­ik­si omat  muis­tel­mani. Kir­joitin ne itse, mut­ta taidan hävitä surkeasti Junkkaalalle.

Esipuheessa Junkkaala ker­toi, että kir­joit­ti kir­jan sinä-muo­dos­sa. Ratkaisu tun­tui oudol­ta, mut­ta toi­mi todel­la hyvin.

Eniten pidin kir­jan alus­ta, jos­sa käsitelti­in Sai­sion lap­su­ut­ta Kallios­sa. Jat­ka lukemista “Hei­ni Junkkaala: Pirkko Saisio – sopimaton”

Toimeentulotuen vuokrarajoja ei voi toteuttaa kolmessa kuukaudessa

Näen suo­ma­laiselle hyv­in­voin­ti­val­ti­olle kak­si poli­it­tista uhkaa.

Poli­it­ti­nen vasem­mis­to ei halua pitää suit­sia kireäl­lä vaan jakaa rahaa sym­pa­t­ian perus­teel­la. Sil­loin kun demar­it rak­en­si­vat hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, he oli­vat rahankäytössä tiukko­ja ja johdon­mukaisia. Sään­nöt oli­vat ankaria. Tämä ote on höl­tynyt pahasti viimeisen 20 vuo­den aikana. Jos hyv­in­voin­ti­val­tion raho­ja käytetään tehot­tomasti, kär­si­jöinä eivät ole rikkaat vaan köy­hät. Jos joku saa perus­teet­to­mia tulon­si­ir­to­ja, rahaa riit­tää muille tarpeessa oleville vähemmän.

Toinen ongel­ma ovat oikeis­to­laiset. Hei­dän pahin ongel­mansa ei ole se, että he halu­a­vat kyykyt­tää köy­hiä ja lisätä tulo­ero­ja. Aina tulee uusia vaale­ja ja tästä kansa kostaa vaaleis­sa. Jat­ka lukemista “Toimeen­tu­lotuen vuokrara­jo­ja ei voi toteut­taa kolmes­sa kuukaudessa”

García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys

Min­un oli tarkoi­tus kir­joit­taa kuun­telemis­tani kir­joista, mut­ta muis­telmieni tekem­i­nen kaap­pasi sen ajan. Nyt muis­tel­mat ovat valmi­it, joten kir­joi­tan jois­takin kuun­telemis­tani, en kaik­ista niis­sä kym­menistä, joi­ta olen kuunnellut.

Sadan vuo­den yksinäisyys kuu­luu klas­sikoin, joka min­ul­ta on vain jostain syys­tä jäänyt luke­mat­ta. Sain sen kuun­nel­tua pari viikkoa sitten.

Ensin varoi­tus: kir­jaa ei kan­na­ta kuun­nel­la vaan lukea, ainakin jos on niin huono nim­imuisti kuin min­ul­la. Kir­jan henkilö­gal­le­ria on jok­seenkin run­sas ja henkilöt ovat hyvin saman nimisiä, kos­ka nimet kulke­vat suvussa.

Hyvän kir­jan tun­tee siitä, että ajas­tus­maail­ma siir­tyy kir­jan kir­jan virit­tämään todel­lisu­u­teen. Näin min­ulle kävi, vaik­ka kir­ja itsessään on täysin epäre­al­isti­nen. En tiedä, mik­si tätä tyylisu­un­taan pitäisi kut­sua, kyse on täysin mieliku­vi­tuk­sel­lis­es­ta ker­ronnas­ta, jos­sa ei ole real­is­mista häivääkään. Taval­laan se on greisiä huumo­ria, mut­ta kuitenkin juoneltaan varsin traagi­nen. Ja hyvin koukut­ta­va. Jat­ka lukemista “Gar­cía Márquez: Sadan vuo­den yksinäisyys”

Pakolaissopimuksen järjetön tulkinta tekee mahdolliseksi Venäjän hybridioperaation

Gen­even pako­lais­sopimuk­sen sovel­tumat­to­muus nykyiseen pako­lais­ti­lanteeseen on tehnyt mah­dol­lisek­si Venäjän kyynisen hybrid­i­op­er­aa­tion itära­jal­la. Olen kir­joit­tanut tästä mon­ta ker­taa, mut­ta tois­tan näkemykseni.

Pako­lais­sopimus on kir­joitet­tu Euroopan sisäisiä pako­laisia ajatellen ja se on tarkoitet­tu tilanteisi­in, jois­sa pako­lais­ten määrä on aivan olen­nais­es­ti pienem­pi kuin nyt. Siihen aikaan pako­laiset pak­eni­vat vain­oa, eivät köy­hyyt­tä ja nälkäkuole­maa. Nälkään kuol­lut on aivan yhtä kuol­lut kuin vain­oon kuollut.

Sopimuk­sen älyt­tömyys kos­kee sitä, että jos pako­lainen on saanut iso­varpaansa maan rajo­jen sisälle, sopimuk­sen ylel­lisen hyvät pykälät astu­vat voimaan, mut­ta rajal­la ampumista luku­un otta­mat­ta kaik­ki keinot ovat sal­lit­tu­ja sen estämisek­si, että vain­oa pak­ene­va pääsee maa­han. Nyt pohdi­taan sitä, miten suh­taudu­taan kuo­li­aak­si palel­tumiseen rajalla.

Helsin­ki-Van­taa sovel­tuu tur­va­paikan haku­un eri­tyis­es­ti sik­si, että lentoy­htiöille on asetet­tu todel­la kovat sank­tiot siitä , että ne tuo­vat maa­han tur­va­paikan hakijan.

Muuttuuko ihminen hädänalaiseksi vasta päästyään Suomeen?

Oikeutetusti on herän­nyt kysymys, onko Suomen nyt tor­ju­mien tur­va­paikan­hak­i­joiden joukos­sa sel­l­aisia hädä­nalaisia, joille tur­va­paik­ka pitäisi myön­tää. Var­masti on. Mut­ta yhtä hädä­nalaisia he oli­si­vat olleet, jos Venäjä olisi kun­nioit­tanut raja­sopimus­ta eikä olisi näitä onnet­to­mia Suomeen päästänyt. Jat­ka lukemista “Pako­lais­sopimuk­sen jär­jetön tulk­in­ta tekee mah­dol­lisek­si Venäjän hybridioperaation”

Sidosryhmien edut mukaan osakeyhtiölakiin?

Tänään jär­jestet­ti­in Board­man-verkos­ton puit­teis­sa aamukahvisem­i­naari, jos­sa oikeusti­eteen tohtori Manne Airaksi­nen Roschier­il­ta pohti väitöskir­jansa poh­jal­ta, pitäisikö osakey­htiön ideaa laven­taa siten, että omis­ta­jien edun lisäk­si olisi pakko ottaa huomioon muidenkin sidos­ryh­mien­sä edut ja eri­tyis­es­ti olisi velvolli­nen toim­i­maan ympäristökysymyk­sis­sä vastuulliseksi.

Manne Airaksi­nen on mielestäni niin fik­su ja esitel­ty aja­tus niin pöhkö, että ris­tiri­ita houkut­teli min­utkin paikalle. Lop­pu­jen lopuk­si huo­masin ole­vani hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä. Myös Airaksi­nen tote­si, että on parem­pi vaikka­pa kir­ja­ta työtä ja työaikaa koske­vat säädök­set laki­in sen sijaan, että epämääräis­es­ti velvoite­taan yri­tyk­set otta­maan työn­tek­i­jöi­den edut huomioon.

Airaksi­nen huo­maut­ti aivan oikein, että muiden sidos­ryh­mien edut voivat olla ris­tiri­idas­sa keskenään. Esimerkik­si hän otti saas­tut­ta­van tehtaan lakkaut­tamisen, jos­ta ympäristö kiit­tää, mut­ta tehtaan työn­tek­i­jät eivät kiitä.

Velvol­lisu­us epämääräiseen yhteiskun­tavas­tu­useen on teho­ton keino taa­ta ympäristön tai työn­tek­i­jöi­den edut. Sen lisäk­si se tek­isi yri­tys­ten hallinnos­ta todel­lisen sotkun, jos­ta kär­si­sivät lop­ul­ta kaik­ki. Tätä Airaksi­nen käsit­teli ansiokkaasti, eikä min­ul­la ole siihen lisättävää.

Kos­ka moni kuitenkin puhuu velvoit­ta­van yri­tys­vas­tu­un puoles­ta, kir­joi­tan siitä, mik­si val­tion ohjaus on paljon parem­pi aja­tus. Keski­tyn ilmas­tokysymyk­seen ja jätän muut sidos­ryh­mät vähemmälle.

Luotan valtion ohjaukseen enemmän kuin hyväntahtoisuuteen

Jat­ka lukemista “Sidos­ryh­mien edut mukaan osakeyhtiölakiin?”

Näkökohtia etätyöstä

Kym­menisen vuot­ta sit­ten The Econ­o­mistis­sa oli jut­tu siitä, kuin­ka Yhdys­val­lois­sa yri­tyk­set, jois­sa on tehty etä­työtä, ovat alka­neet vähen­tää sitä ja vaati­neet tule­maan toimis­toon, kos­ka ovat havain­neet, että etä­työtä teke­vien osaami­nen ja tuot­tavu­us ovat jääneet jäl­keen paikalle tule­vista kol­le­go­is­taan. Tieto ja osaami­nen välit­tyvät kohtaami­sis­sa ja kahvi­tun­neil­la. Kotona etätöis­sä ei kohtaa ketään.

Saman­laisia tulok­sia on tul­lut nyt, kun etä­työ on koro­nan myötä suuresti yleistynyt.

Kun toimi­va työy­hteisö siir­tyy etätöi­hin, aluk­si kaik­ki menee hyvin, kos­ka kaik­ki tun­te­vat toisen­sa van­has­taan ja osaa­vat sen mitä pitää osa­ta. Ongel­mat kasautu­vat pikkuhil­jaa. Tulee uusia asioi­ta, joista tieto ei väl­i­ty kun­nol­la. Uuden nuoren työn­tek­i­jän on jok­seenkin mah­do­ton tul­la mukaan työy­hteisöön. Jat­ka lukemista “Näköko­htia etätyöstä”

Vajaan työajan subventio

Hal­li­tus leikkaa osa-aikaises­ti työt­tömiltä paljon enem­män kuin kokon­aan työt­tömiltä. Mut­ta pitääkö veron­mak­sajien tukea niitä, jot­ka syys­tä tai tois­es­ta eivät tee täyt­tä työpäivää tai työvuotta?

Ennen 1990 luvun lamaa osa-aikatyöt­tömille mak­set­ti­in sovitel­tua päivära­haa vain rajoite­tun ajan. Laman aikana laskuri pysäytet­ti­in odot­ta­maan parem­pia aiko­ja, mut­ta niitä ei tul­lut koskaan. Oli­vat syn­tyneet sovitel­tu­un päivära­haan nojaa­vat työmarkkinat.

Eri­tyis­es­ti kau­pan alal­la ja rav­in­tois­sa työ­nan­ta­jat oli­vat oppi­neet käyt­tämään tätä hyväk­si. Syn­tyi run­saasti osa-aikaisia työ­paikko­ja. Asi­akkai­ta ei riitä tasais­es­ti pitkin päivää. Työn­tek­i­jöillekin sopi täysi ansio puolipäiväis­es­tä työstä.

Lop­ul­ta eduskun­ta päät­ti, että sovitel­tua päivära­haa voi nos­taa niin pitkään kuin halu­aa. Se tosin heikke­nee hitaasti, ellei välil­lä piipah­da kokoaikatyössä. Eri­tyis­es­ti mata­la­palkkaisil­la aloil­la jär­jeste­ly on nyt erit­täin antelias – varsinkin jos on lap­sia. Kokoaikatyön brut­to­tu­loon pääsee jopa alle 15 tun­nin viikko­työa­jal­la. Palkan lievem­män vero­tuk­sen ansios­ta jotain kokoaikatyöstäkin hyö­tyy, mut­ta aika vähän.

Monel­la kausi­työn alal­la on tul­lut tavak­si viet­tää osa vuodes­ta ansiosi­don­naisel­la. Ei olisi mah­do­ton­ta jär­jestää asfalt­ti­työn­tek­i­jöille muu­ta työtä talvikuukausik­si, mut­ta tähän ei ole tarvet­ta kum­mal­lakaan osa­puolel­la. Jat­ka lukemista “Vajaan työa­jan subventio”

Miksi lyhyiden ratikkamatkojen ylihinnoittelu on sekä väärin että tyhmää

Palaan taas ikuisu­u­sai­heeseen, pitäisikö yhden ratikkapysäkin matkan mak­saa yhtä paljon kuin matkan Sipoos­ta Kirkkonummelle.

Itse asi­as­sa kysymys on Helsin­gin keskus­tan toimivu­ud­es­ta. Sen sisäiset matkat ovat perus­tuneet joukkoli­iken­teeseen. Nos­ta­mal­la lyhyi­den matko­jen hin­to­ja roimasti HSL on vetäy­tymässä tästä liiken­teestä ja vau­ri­oit­taa samal­la keskus­tan toimivu­ut­ta. Skuutin käyt­tö 500 metrin matkalla tulee paljon halvem­mak­si ja jos matkalla on kak­si henkeä, halvem­mak­si tulee myös tak­si. Vielä halvem­mak­si tulee pysyä kotona.

Ratikkamatkan hinta on noussut 90 %

Roimasti matko­jen hin­nat myös ovat nousseet. Ratikka­matkan hin­ta ker­tal­ip­ul­la mak­set­taes­sa on nous­sut lyhyessä ajas­sa 90 prosenttia.

Asi­aa ei ole tutkit­tu kun­nol­la, mut­ta väitän, että lyhyi­den ratikka­matko­jen yli­hin­noit­telu vähen­tää lip­putu­lo­ja hin­ta­jous­ton takia.

Sil­lä, ettei ole tutkit­tu kun­nol­la, tarkoi­tan sitä, että on selvitet­ty hin­nan vaiku­tus­ta ratikka­matkoi­hin kokon­aisuute­na, jol­loin mukana ovat myös vai­h­dol­liset matkat vaikka­pa Tikkuri­las­ta rautatiease­man kaut­ta Hakaniemeen, joi­hin tämä lyhyi­den matko­jen yli­hin­noit­telu ei tietenkään merk­itse mitään. Väitän, että jos tutkit­taisin pelkästään tulo­ja vai­h­dot­tomista ratikka­matkoista, tulos olisi, että yli­hin­noit­telu vähen­tää lip­putu­lo­ja. Jat­ka lukemista “Mik­si lyhyi­den ratikka­matko­jen yli­hin­noit­telu on sekä väärin että tyhmää”