Puhuttaessa kaupunkien kehittämisestä englannin kielessä toistuu yhtenään termi urban amenities. Suomen kielessä sanaa ei ole. Ilman sanaa ei ole ajatustakaan, sillä ajattelemme sanojen avulla.
Termillä tarkoitetaan kaikkea sitä mukavaa ja hyödyllistä, joka tekee asuinalueesta haluttavan. Kyse voi olla kauniista puistosta, rantabulevardista, terassiravintoloista tai ratikkalinjasta.
Mikko Särelä on kääntänyt termin urbaaneiksi mukavuuksiksi. Se ei mene ihan maaliin, mutta parempaakaan ei ole. Konsulttikielellä puhutaan varmaan vetovoimatekijöistä, mutta se vie ajatukset aivan muualle.
Urbaanit mukavuudet ovat pehmeitä arvoja, jotka muuttuvat rahaksi maan ja asuntojen hintojen kautta.
Verotuksen haittavaikutusten takia kunnan raha on kalliimpaa kuin oma raha. Siksi tila kodin seinien ulkopuolella on yleensä nuhruisempaa kuin sisäpuolella. Tässä meillä on markkinavirhe. Jatka lukemista “Kuka maksaa urbaanit mukavuudet?”