Tänään järjestettiin Boardman-verkoston puitteissa aamukahviseminaari, jossa oikeustieteen tohtori Manne Airaksinen Roschierilta pohti väitöskirjansa pohjalta, pitäisikö osakeyhtiön ideaa laventaa siten, että omistajien edun lisäksi olisi pakko ottaa huomioon muidenkin sidosryhmiensä edut ja erityisesti olisi velvollinen toimimaan ympäristökysymyksissä vastuulliseksi.
Manne Airaksinen on mielestäni niin fiksu ja esitelty ajatus niin pöhkö, että ristiriita houkutteli minutkin paikalle. Loppujen lopuksi huomasin olevani hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä. Myös Airaksinen totesi, että on parempi vaikkapa kirjata työtä ja työaikaa koskevat säädökset lakiin sen sijaan, että epämääräisesti velvoitetaan yritykset ottamaan työntekijöiden edut huomioon.
Airaksinen huomautti aivan oikein, että muiden sidosryhmien edut voivat olla ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi hän otti saastuttavan tehtaan lakkauttamisen, josta ympäristö kiittää, mutta tehtaan työntekijät eivät kiitä.
Velvollisuus epämääräiseen yhteiskuntavastuuseen on tehoton keino taata ympäristön tai työntekijöiden edut. Sen lisäksi se tekisi yritysten hallinnosta todellisen sotkun, josta kärsisivät lopulta kaikki. Tätä Airaksinen käsitteli ansiokkaasti, eikä minulla ole siihen lisättävää.
Koska moni kuitenkin puhuu velvoittavan yritysvastuun puolesta, kirjoitan siitä, miksi valtion ohjaus on paljon parempi ajatus. Keskityn ilmastokysymykseen ja jätän muut sidosryhmät vähemmälle.
Luotan valtion ohjaukseen enemmän kuin hyväntahtoisuuteen
Olen aivan ehdottomasti sitä mieltä, että on valtiovallan tehtävä ohjata yrityksiä ilmastoasioissa sen sijaan, että epämääräisesti velvoitetaan yhtiöt ottamaan tavoitteenasettelussaan huomioon myös ilmaston edut. En oikein osaa uskoa siihen, että koko ilmastokysymys on sillä pois pyyhkäisty, jos me kaikki muutumme vastuullisemmiksi ja vähemmän ahneiksi.
Ilmasto on tässä helppo esimerkki, koska jokainen hiilidioksiditonni on yhtä haitallinen ja jokainen ilmakehästä pois imetty hiilidioksiditonni on yhtä hyödyllinen.
Kannatan voimakkaasti taloudellisia ohjauskeinoja ilmastopolitiikassa. Jos ne eivät toimi riittävällä teholla, ne on mitoitettu liian löperöiksi. EU-maiden päästöt vähenevät päästökauppasektorilla tasan siinä tahdissa kuin päästöoikeuksien määrää vähennetään.
Suomessa on onnistuttu varsin hyvin päästöjen vähentämisessä päästökauppasektorilla ja siihen verrattuna todella huonosti sen ulkopuolella, missä päästöjen vähentäminen on hallinnollisista päätöksistä ja hyvästä tahdosta riippuvaista.
Viime aikoina tieliikenteen päätöt ovat kasvaneet, koska menoveteen sekoitetaan aiempaa vähemmän biopolttoainetta. En ole lainkaan varmaa, että on järkevää tehdä biomassasta liikennepolttoaineita, koska prosessissa biomassan energiasisällöstä menetetään todella paljon. Jos päästökauppa koskisi kaikkea ja myös nieluja, tästä ei tarvitsisi väitellä vaan annettaisiin rahan ratkaista.
Ympäristömaine toiminnan ohjaajana?
Valtiovallan ohjaus on turvallisempaa kuin luottaminen yritysten vastuullisuuteen, mutta onko yritysvastuulle tässä sijaa? On sitä kautta, että yrityksen maine on rahanarvoinen asia. Tosin ympäristömainetta hankitaan aika vilpillisin keinoin erilaisella viherpesulla. Kohtaan päivittäin raivostuttavia esimerkkejä viherpesusta.
Yhteiskunnalla on oikeus muuttaa lakeja säätämällä yritystoiminnan ehtoja. Onhan näin lopetettu esimerkiksi orjien käyttö työvoimana, eikä tästä enää jakseta valittaa. Siitä ei ole kuin parisataa vuotta kun maaorjuus oli Euroopassa yleistä. [1]
Valtiovalta voi pienen siirtymävaiheen jälkeen lopettaa orjuuden tavoin myös fossiilisten polttoaineiden käytön, eikä siitä pitäisi kenelläkään urputtaa.
Ympäristölainsäädännön uhaksi ovat nousseet investointisuojasopimukset. Ymmärrän, että suojaudutaan yrityksen kansallistamista vastaan. (Olisi ollut mukavaa, jos tällainen sopimus olisi ollut Venäjän kanssa.) Nyt investointisuojasopimusten tulkintaa yritetään laajentaa siten, että ne suojaisivat myös ympäristöohjauksen kiristymiseltä. Jos haluat suojata yrityksesi ympäristömääräysten kiristymiseltä, lahjoita yksi yhtiösi osake jollekin kanadalaiselle ja katso: olet turvassa! (Myönnetään: ehkä vähän liioittelen)
Vastuuttoman yrityksen riskinä ympäristölakien tiukentuminen
Minä tekisin täysin toisinpäin. Ottaisin periaatteeksi, ettei ympäristömääräysten kiristymisestä saa mitään korvausta. Näin pakotettaisiin yritykset pohtimaan omaa ympäristövastuullisuuttaan. Jos toimii ympäristön kannalta kyseenalaisesti, ottaa riskin, että toiminta kielletään tai verotetaan kannattamattomaksi, eikä siitä saa mitään korvausta. Tämä olisi täysin loogista niin kauan, kun ympäristöohjaus on loogista. Yritysten olisi pakko arvioida jatkuvasti oman toimintansa vastuullisuutta.
Ilmastopolitiikka teki Helenin kivihiilivoimaloista kannattamattomia. Näillä päästöoikeuden hinnoilla hiilen poltto on kuin seteleitä polttelisi. Koska ilmastokysymyksestä on tiedetty viimeiset 120 vuotta, on ymmärrettävää, ettei tästä makseta korvausta. Sama päästöoikeuden hinnan nousu lopetti myös turpeen polton isoissa kattiloissa (jostain syystä alle 20 MW:n kattiloista tulevat päästöt eivät voimista ilmastonmuutosta.). Toisin kuin Helen oy, turveväki on kuitenkin huutamassa korvausten perään. Ei kai ilmastopolitiikan kiristyminen voinut olla heillekään yllätys?
Jokin kauneusvirhe kivihiilivoimaloiden sulkemiseen kuitenkin liittyi. Sekä Saksassa että Puolassa on yhä käynnissä hiilivoimaloita, Saksassa poltetaan jopa ruskohiiltä eli ikääntynyttä turvetta – ja vielä laudevoimaloissa, samalla kun Suomessa suljetaan paljon parempia CHP-laitoksia. (Laudevoimalasta 60 % energiasta menee lauhdelämpönä mereen tai taivaan tuuliin, CHP-laitoksessa lämpö käytetään hyväksi) Näiden maiden on pakko saada joko jotain helpotusta päästökauppaan tai niiden on tuettava hiilivoimaloitaan. Hiililauhteella tuotetun sähkön hinnassa pelkät päästöoikeudet maksavat noin 80 €/MWh, eivätkä ne muutkaan kustannukset ilmaisia ole.
= = = = =
Olen yrittänyt laskea myytyjen tekstiilien määrästä, kuinka monta kertaa vaatteita keskimäärin käytetään ennen kuin ne heitetään roskiin. Nyt joku minua osaavampi on sen laskenut, eikä tulos juuri poikkea minun laskemastani: vaatteita käytetään kuusi kertaa! Hemmetti soikoon! Kun otetaan huomioon, millainen ympäristöjalanjälki on puuvillan tuotannolla, tarvitsemme ehdottomasti veron neitseelliselle kuidulle.
[1] Jos maaorjuudella tarkoitetaan sitä, että orjilla ei ole oikeutta muuttaa pois tilalta tai kylästä, se jatkui Venäjällä/Neuvostoliitossa pitkään. En tiedä, onko loppunut vieläkään. Ja Kiinassa orjuus on yhä voimissaan.
Järkeenkäviä ajatuksia Osmolta ja Manne Airaksiselta!
Lienee kaikille aivan selvää että jos yhteiskunnista rakennetaan alisteisia kapaitalismille ja markkinoille, niin kapitalistit ja markkinat alkavat määräillä, jopa kiristää, yhteiskuntia. Kuitenkin pitäisi aina olla niin että yhteiskunta päättää parlamentaarisesti sen mitä markkinoiden ja yritysten on tehtävä palvellakseen yhteiskuntia kehittymään oikeaan suuntaan. Toki investoinneille pitää antaa myös suoja, mutta kun suoja annetaan, niin pitää huolehtia siitä ettei se estä ainakaan ympäristötoimia ja työntekijöiden oikeuksista huolehtimista. Eikä se että markkinoille annetaan tasapuoliset vaatimukset ja luodaan samat pelisäännöt kaikille ole mikään este yrityksille tai markkinataloudelle toimia. Samalat viivaltahan kaikki silloin toimivat!
Velvollisuus epämääräiseen yhteiskuntavastuuseen on todella tehoton keino taata ympäristön tai työntekijöiden työntekijöiden edut tai edes oikeudet. Mikäli asiat jätetään pelkästään sen varaan niin silloin ei huolehdita oikeasti sen enempää ympäristöstä kuin työntekijöistäkään. Tarvitaan ehdottomasti tiukat velvoitteet joiden mukaan kaikkien on toimittava ja joista ei tingitä. Sen päälle voidaan kyllä kantaa sitten sitä epämääräistä yhteiskuntavastuutakin, mutta sen varaan ei kannata rakentaa. Yhteiskuntavastuu ja uskottelu että markkinat kyllä hoitavat ovat vain samanlaisia juhlapuheita kuin olivat kokoomuksen ja persujen vaalilupauksetkin. Pelkää vedätystä ja ajan peluuta jottei asioille vaan tehtäisi mitään.
On todella sinisilmäistä uskoa että ympäristöstä kokonaisuutena ja työntekijöiden oikeuksista kyettäisiin pitämään huolta pelkästään yhteiskuntavastuuseen vedoten tai pelkästään markkinoiden ehdoilla. Molemmille on kyllä sijansa, mutta vain rajatusti. Ilman selkeitä velvoitteita yhteiskuntaa ja sidosryhmiä kohtaan yritysten yhteiskuntavastuu ei tarkoita oikein mitään, eikä sääntelemätön markkinatalous palvele koko yhteiskuntaa, meitä kaikkia.
Yhtä vähän puheilla kansalaisten yhteiskuntavastuusa on merkitystä silloin kun ei ole määritelty sitä mitä se pitää sisällään ja mihin se velvoittaa. Jotain konretiaa tarvitaan ja velvoitteita jotka kuitenkin mahdollistavat oikeudenmukaisen siirtymän kohti ympäristön kannalta kestävää maapalloa. Joten miksei aloitettaisi sieltä mistä syntyvät ne suurimmat yksityisen kulutuksen haitat, eli niistä joiden kulutus on täysin kestämättömällä tasolla, niin jäisi sentään senkin jälkeen kaikille mahdollisuus kuluttaa aivan riittävästi oman asumisympäristönsä olosuhteet huomioiden. https://www.theguardian.com/environment/2023/nov/22/ban-private-jets-to-address-climate-crisis-says-thomas-piketty
Jos aloiteaan ökyilyn suitsimisesta yksityisessä kulutuksessa, niin tavallisten kansalaisten on varmasti helpompi hyväksyä ne ympäristötoimet joita heiltä sitten vaaditaan. Oikeudenmukaista siirtymäähän tässä haetaan, vai mitä! Ei epäoikeudenmukaista, niin kuin Orpon hallitus toimii leikkaamalla niiltä joilla on vähiten varaa ja antamalla lisää ”ökyilijöille” ja niille jotka eivät oikeasti lisää tarvitse.
Insinöörinä lähden arvioimaan tällaisia asioita faktojen perusteella.
Maailman energiantuotannosta saa tietoa IEA:n raportista ”Maailman energianäkymät 2023”
Raportin mukaan maailman energiatuotannosta noin 80% tuotetaan nyt fossiilisilla ja vuoteen 2030 mennessä arvioidaan tuon putoavan noin 73%:iin.
Kun tiedetään, että maailman energiatuotanto lisääntyy vuosittain 3,7%, seitsemässä vuodessa lisäystä tulee 29%.
Fossiilisten päästöjen vähentäminen onkin varsin haastava rasti, vaikka nopeasti kehittyviin uusiutuviin investoidaankin nyt 75% enemmän kuin fossiilisiin!
Tässä ChatGPT:n vastaus: Siirtyminen fossiilipolttoaineista uusiutuviin energianlähteisiin on monimutkainen ja haastava prosessi useista syistä.
1. Infrastruktuuri ja pääomasijoitus:
Nykyinen energiainfrastruktuuri on voimakkaasti sijoittunut fossiilipolttoaineteknologioihin, kuten voimalaitoksiin, putkistoihin ja jalostamoihin. Uusiutuviin siirtyminen vaatii merkittäviä pääomasijoituksia aurinko-, tuuli- ja muihin uusiutuviin teknologioihin. Tämä voi olla este monille maille ja yrityksille.
2. Epäsäännöllisyys ja luotettavuus:
Uusiutuvat energialähteet, kuten aurinko ja tuuli, ovat epäsäännöllisiä ja riippuvaisia sääolosuhteista. Epäsäännöllisyys voi johtaa energiantuotannon vaihteluihin, mikä tekee vakaiden ja luotettavien energiatoimitusten ylläpitämisestä haastavaa. Tämä edellyttää energia varastointiteknologioita ja älykkäitä sähköverkkojärjestelmiä.
3. Energian varastointi:
Energian varastointi on kriittinen haaste uusiutuville. Toisin kuin fossiilipolttoaineet, joita voidaan varastoida helposti, uusiutuvat energialähteet vaativat edistyneitä ratkaisuja ylimääräisen energian varastoimiseksi aikoihin, jolloin aurinko ei paista tai tuuli ei puhalta. Parhaillaan kehitetään akkuteknologioita, mutta ne eivät ehkä vielä täysin vastaa suurten mittakaavojen ja pitkien varastointiaikojen tarpeeseen.
4. Siirtymiskustannukset:
Vaikka uusiutuvan energian kustannukset ovat laskeneet, siirtymiseen liittyy edelleen kustannuksia, jotka liittyvät olemassa olevan infrastruktuurin korvaamiseen ja uusien teknologioiden käyttöönottoon. Hallitukset, yritykset ja yksilöt voivat epäröidä näiden kustannusten kantamista, erityisesti jos he epäröivät pitkän aikavälin taloudellisia hyötyjä.
5. Poliittiset ja sääntelyhaasteet:
Energia-alaa säännellään tiukasti, ja politiikka suosii usein vakiintuneita teollisuudenaloja. Uusiutuviin siirtyminen saattaa vaatia muutoksia säädöksiin, tukiin ja kannustimiin, jotta puhtaampien teknologioiden käyttöönottoa kannustetaan. Poliittiset ja sääntelyesteet voivat hidastaa siirtymisprosessia.
6. Työpaikkojen menetys:
Fossiilipolttoaineala on monille alueille merkittävä työllistäjä. Nopea siirtyminen uusiutuviin voi johtaa työpaikkojen menetyksiin näillä aloilla. Oikeudenmukaisen siirtymän varmistamiseksi tarvitaan politiikkoja, jotka tukevat ja kouluttavat työntekijöitä siirtymäalueilla.
7. Globaali riippuvuus fossiilipolttoaineista:
Monet maat ovat riippuvaisia fossiilipolttoaineiden viennistä taloudellisen vakauden ylläpitämiseksi. Fossiilipolttoaineista luopuminen voi vaikuttaa näiden talouksien toimintaan, ja globaalia yhteistyötä tarvitaan näiden haasteiden käsittelemiseksi yhdessä.
8. Teknologian kehitys:
Vaikka uusiutuvat teknologiat ovat edistyneet merkittävästi, jatkuva tutkimus ja kehitys ovat ratkaisevia niiden tekemiseksi entistä tehokkaammiksi, edullisemmiksi ja skaalautuvammiksi. Teknologian läpimurrot ovat tarpeen nykyisten uusiutuvien rajoitusten käsittelemiseksi.
Johtopäätös: Olisiko kuitenkin parasta, että pieni Suomi antaisi markkinoiden ja insinöörien hoitaa tämän todella monimutkaisen asian, eikä päästetä ymmärtämättömiä, todellisuudesta irtaantuneita populisti-poliitikkoja ryssimään tätäkin?
Fakta on kuitenkin se että markkinat ovat luoneet tilanteen jossa maapallon ilmasto lämpenee liikaa, siiitäkin huolimatta että niitä on yritetty ojata pois tuhon tieltä. Ohjausta tarvitaan ehdottomasti lisää koska markkinoilla ei ole ollut kykyä eikä halua ryhtyä riittäviin toimiin vaikka tilanne on ollut tiedossa ainakin jo 90-luvulta saakka.
Toki tekniset ratkaisut löytyvät insinööreiltä, mutta pelkästään markkinoiden varaan ihmiskunnan tulevaisuutta ei kannata jättää jos halutaan että tulevilla sukupolvillekin jää edes sellaiset elinolosuhteet kuin meillä nyt on.
Toki sellainen markkinauskovainen joka pitää tärkeämpänä vapaata voitontavoittelua kuin lapsia ja lapsenlapsia, ihmisiä yleensä, sattaa olla sitä mieltä että markkinat pitää asettaa ihmisten ja ympäristön yläpuolelle.
Miten velvoittava yritysvastuu eroaa valtion ohjauksesta? Esimerkiksi yritysvastuulain ideahan on nimenomaan laittaa yritykset vastuuseen jos ne toimivat vastuuttomasti:
https://finnwatch.org/fi/yritysvastuulaki-nyt
Jos yritysvastuu taas perustuu vapaaehtoisuuteen, niin sittenhän se ei ole velvoittavaa. Nykytilanne siis.
En siis ihan ymmärrä mitä tarkoittaa ”velvoittava yritysvastuu” jos velvoittavuuteen ei kuulu myös seuraamukset vastuuttomuudesta.
Toki olen kirjoituksen isosta kuvasta samaa mieltä, lisää sääntelyä ja markkinoiden ohjaamista kohti hyvinvointia lisäävää toimintaa. Nykytilanteessa kannustetaan vastuuttomaan ja haitalliseen toimintaan.
Tämä menee nyt semantiikan puolelle. Jos tarkoitat yritysvastuulla sitä, että on velvollisuus noudattaa lakeja, se on lakien kautta ohjaamista.
Semantiikkaa juurikin, kun ole termien sisällöistä varma kun en syvällä skenessä ole. Mutta joo, luulen ymmärtäväni kirjoituksen punaisen langan. Parempi ohjata tarkalla julkisella sääntelyllä pelisäännöt, kuin säätää epämääräinen laki että ”kaikkien pitää olla vastuullisia” ja sitten riidellä ja väännellä että mitä se milloinkin tarkoittaa ja kenen näkökulmasta.
Emme koskaan saaneet Itä-Suomessa Ukrainaa tukevaan mielenosoitukseen vastaavia massoja liikenteeseen, mitä viime sunnuntaina tuli Rajat auki- miekkariin https://yle.fi/a/74-20061017. Eniten Ukrainaa oli tukemassa porukkaa silloin, kun Jukka Kopra ja Hanna Holopainen olivat vetämässä marssia torilta keskustaan. Nyt rajat auki porukka on äänekkäämpää, mitä Ukraina porukka koskaan. Myö hävittiin tämä.
Rajat auki- mielenosoituksia Itä-Suomessa oli jo korona aikana, mutta tämä ei noussut valtakunnallisen uutiskynnyksen yli. Ei, vaikka siinä oli ironiaa sen suhteen, että tässä oli perussuomalaisia vetämässä tilaisuutta. Nytkin mielenosoituksessa käytettiin aika rajua kieltä.
”On erittäin julmaa tehdä tällainen päätös ennen joulua. Melkein kaikilla oli suunnitelmia päästä viettämään joulua läheisten kanssa. Tämä tuntuu hyökkäykseltä.”
”Kyllä tässä on kyseessä sotatoimi Venäjää vastaan.”
Edellä mainitut kommentit paikallisilta vasemmistoliiton ja perussuomalaisten edustajilta.
Samaan aikaan, kun koetaan pääkaupunkiseudun olevan syyllinen alueen kurjistamiseen tulee koko ajan pikku-uutisia. Kuten, että kaupungin johto syyttää ministeriötä vittuilusta: https://yle.fi/a/74-20061409 tai, että Migri karkottaa alueen pitkäaikaisia yrittäjiä: https://www.esaimaa.fi/paikalliset/6372152
Lappeenrannassa ja Lemillä opetetaan peruskoulussa lapsille aseen käsittelyä ja ammuntaa https://yle.fi/a/74-20060784 Poliisi takavarikoi 12 rynkkyä ja yhden konekiväärin. https://yle.fi/a/74-20060567 Ihmiset kantavat enemmän aseita näkyvillä mitä aiemmin.
– Miten pystyn selittämään pojalleni, että sinun täytyisi rakastaa Suomea, jos Suomi ei rakasta häntä takaisin? https://yle.fi/a/74-20061137
Pääkaupunkiseutu jos ei katso rajalle muuta kuin väkivaltakoneistonsa silmillä, niin tämä kyllä vielä eskaloituu. Patoutunutta vihaa on liikaa.
Brasiliassa orjuus lopetettiin viimeisenä maailmassa 1889. Viimeiseen asti sitä puollustettiin sillä että se oli laillinen elinkeino. Kuten nykysuomessa turkistarhausta? T. Mikko
Jos maaorjuudella tarkoitetaan sitä, etteivät maatyöläiset saa muuttaa tilalta pois, maaorjuus jatkui Neuvostoliitossa pitkään.
Niin, siellä Neuvostoliitossa sitä valtion ohjausta oli kovin paljon. Miksi se tuottaisi eurostoliitossa lopulta parempaa lopputulosta kun valtaa kokoajan halutaan keskittää lisää? Tietenkin vain maailman pelastukseksi ja ihmisten parhaaksi, kuinkas muutenkaan.
Millä valtiovalta ja julkeasektori saataisiin kuriin? Tarvittaisiin varmaan suoraa demokratiaa jotta poliitikkojen kaikistä typerimmät hankkeet voitaisiin torpata.
Syy miksi maaorjat eivät voineet lähteä tilalta pois vaan joutuivat tyytymään torpparin rooliin jossa he eivät omistaneet maata johtui siitä että Venäjällä ei suoritettu koskaan tsaarin aikana maanuudistusta jossa maattomille olisi jaettu maata.Maattomat maatyöläiset tuotiin Neuvostoliiton kolhoosijärjestelmän piiriin ilman että näillä maattomia maatyöläisillä olisi ollut mahdollista saada omaa maata. Suomessa torppareista tuli pienviljeiljöitä yhdessä yössä.
Kolhoosijärjestelmän aikaan he eivät myöskään saaneet lähetä kolhooseilta. Oli käytössö maan sisäiset passit tätä varten.
Minä tietenkin tarkoitin lskisääteistyttyä systeemiä. Eli oli orjia joiden käyttöä perusteltiin : jos orjuus lopetetaan, kärsitään valtavia taloudellisia tappioita
Orjia kohdeltaan hyvin, koska saavat kelvollista ruokaa. Elävät hyvin koska voivat elää elämänsä hygienisesti ok. Pitää olla laki jolla karannutta orjaa ja karkaamista auttsnutta rangaistaan ankarasti. Okei
Sisäinen passi oli käytössä Tsaarin Venäjällä vuodesta 1861 sen jälkeen kun maaorjat vapautettiin. Tämä rajoitti entisten maaorjien sosiaalista liikkuvuutta.
Maaorjat oli eri asemassa Venäjällä kuin Brasilian ja Yhdysvaltain plantaasien orjat. Tilan isännät Brasiliassa ja Yhdysvalloissa pystyivät myymään ja ostamaan orjia tai vapauttamaan ilman hallinnollisia esteitä. Venäjällä maaorjia ei pystytty edes myymään ja niiden vapauttaminen vaati hallinnollisia toimenpiteitä.
Älä puhu paskaa! Brasilian orja oli ilman mitään oikeuksia. Ne tulivat v. 1889. Tänä päivänäkin vietetään mustien päivää (oli muuten viime maanantaina). Vapaapäivä koko maassa.
Mikko Siitonen: ”Brasiliassa orjuus lopetettiin viimeisenä maailmassa 1889.”
Ei ollut lähelläkään viimeistä. Mauritaniassa orjuus lopetettiin 1981. Se oli jo aiemmin lopetettu kerran aiemmin siirtomaavallan aikana 1905. 2007 siitä tehtiin rikos.
Kommenttina Ossi Saresojalle tuohon Mauritanian orjuuteen erona Amerikan ja Karibian orjuuteen on siinä että Mauritanian orjat olivat paikallisia orjia. Amerikan ja Karibian orjat olivat tuotu alunperin Länsi-Afrikasta.
Kommenttina Mikko Siitoselle että tuohon Brasilian orjuuteen. En ole väittänyt että Brasilian orjilla olisi ollut oikeuksia. Päinvastoin. Vertasin Venäjän maaorjiin jotka olivat sidottu maahan. Orjat Amerikassa eivät olleet kaikki plantaasiorjia. Yhdysvaltain etelävaltioiden orjista suurin osa oli myös palvelijoita.
on tullut usa:n politiikka seurattua ja jotenkin tullut johtopäätökseen että jos voitot perustuu jostain haitallisesta niin eipä ylevät periaatteet muuta tuota haitallisia voittoja. lähes aina tuo voiton tavoittelu voittaa.
esim, jos voitot tulee ympäristön pilaamisesta, niin ympäristö kärsii. jos voitot tulee työntekijöiden oikeuksien polkemisesta niin työntekijät kärsii.
yksi minkä voisi mainita on ”big tech”, lähinnä isot it-yritykset, alphabet co, meta co, apple jne. jos voitot tulee asiakkaiden tietojen keräilystä niin tuskin tämä tulee korjatumaan omin voimin.
lyhyesti, valtiovallan pitää puuttua, haitat verolle, säännöstelyyn tai kieltoon. yritysmaailma ei tee tätä omin voimin.
Tämä on aivan oikein kaksipiippuinen asia.
Isäni – liberaali kanantaloustieteen professori – totesi, että on kaikille parempi, että kapitalistit ovat niin hyviä sosialisteja. että mitään sosialismia ei tarvita.
Niin, jos vaan noin olisikin. Yritystä siihen suuntaan oli kyllä 1900-luvun loppupuolella, mutta 90-luvulta alkanut kehitys ei ole ollut lupaavaa.
Isäsi ajatuksessa on järkeä, mutta se edellyttäisi sitä että kapitalistin ahneudella olisi joku raja. Orpon hallitus on esimerkki siitä ettei sitä rajaa ole vaan kun tilaisuus tulee niin maksajiksi laitetaan kaikkein pienituloisimmat, kun taas kapitalistit saavat jatkaa kuten ennenkin. hyvätuloisille annetaan jopa lisää.
Ja maksajaksi laitetaan ahneuksissaan jopa ympäristö.
Tjaah.
Lehdessä sivulla 4 valitetaan tekstiilien ylenmääräistä kulutusta ja sivulla 6 hehkutetaan, kuinka suomaalinen nuori vaatesuunnitelija Jenni o kehittänyt maailmalla hyvin myyvän vaatebrändin ja kertoo suunnittelevansa seuraavan kauden mallistoa…
”Toisin kuin Helen oy, turveväki on kuitenkin huutamassa korvausten perään. Ei kai ilmastopolitiikan kiristyminen voinut olla heillekään yllätys?”
Ai Helenille ei ollut yllätys? Kun se yhtäkkiä huomasi, että sen energian tuotanto on muutamaa jäteveden lämpöä hyödyntävää lämpöpumppua lukuunottamatta perustunut kivihiilen polttamiseen kahdessa valtavassa voimalassa (Salmisaari, Hanasaari) ja maakaasun polttamiseen yhdessä vielä kaksi kertaa niin suuressa voimalassa (Vuosaari). Lisäksi on useita öljyä polttavia huippulämpövoimaloita.
Helen oy on kaupunkilaisten omistama energiayhtiö, jolla on kaukolämmön tuotannossa luonnollinen monopoli. Pitkään sen tuottama energia oli suhteellisen edullista, mutta kun Venäjän tuonti saatiin lopulta pysäytettyä kiitos sinänsä järjettömien sotatoimien, sen tuottama energia on selvästi kalleinta koko pk-alueella. Niinpä taloyhtiöt investoivat joukolla omiin maalämpöratkaisuihin ja samalla irrottautuvat kaukolämmöstä. Tällaiseen hajautettuun ratkaisuun ajautuminen ei palvele millään tapaa Helen oy:n tärkeimmän sidosryhmän eli kaupunkilaisten etua.
Muutoksissa, joiden tuloksena on yhteinen hyvä yksityisen sijaan, on todellakin tarve säätää rajat tarkasti, omavalvontaan ja vastuullisuuteen vetoaminen on vain halpa keino olla tekemättä lopulta asian eteen mitään. Juuri tällä viikolla törmäsin työssäni huoltovarmuuteen liittyvään asiaan, jossa viranomainen on säätänyt yksityisille yrityksille velvollisuuden varautua poikkeustilanteisiin tekemällä asian x. Koska x:n tekeminen aiheuttaa yrityksille kustannuksia, säädetty x:n minimitaso on käytännössä sataprosenttisesti myös maksimitaso. Ja tämä on siis aivan luonnollista, ei yrityksille kannata yrittää vyöryttää mitään moraalivaateita lakivaateiden lisäksi.
Kaikkein pahinta viherpesua on muuten yleisesti se, että ympäristötuhojen estäminen yritetään vyöryttää yksityisten kansalaisten tai kuluttajien vastuulle. Samalla kun kansalaisen vastuuta hiilijalanjäljestään rummutetaan julkisesti, yrityssektorin edustajat nauravat matkalla pankkiin.
No se sidosryhmä on kuppikuntia sekin
Että omaa etuaan nekin ajaa
Jos yritys ei kuppikuntaetujen vuoksi ole elinkelpoinen niin yritystä ei sitten ole. Raksa-alalla ei työntekijän etu nyt paina vaan konkurssiin menevät kiihtyvällä tahdilla
Eipä ne edut pelasta
Pieni kansantalous ei voi kirjoitella osakeyhtiölakiin mitään tuollaista, koska se vaikuttaa suuryritysten sijoittumiseen. Olemme jo nyt pitkälle tytäryhtiö- ja toimipaikkatalous. Myös EU on liian pieni toimija asiassa.
Venäjällä on edelleen mielestäni käytössä sisäinen passi. Rahvas on sidottu tiettyyn alueeseen. Muutto muualle on luvanvaraista.