Sidosryhmien edut mukaan osakeyhtiölakiin?

Tänään järjestettiin Boardman-verkoston puitteissa aamukahviseminaari, jossa oikeustieteen tohtori Manne Airaksinen Roschierilta pohti väitöskirjansa pohjalta, pitäisikö osakeyhtiön ideaa laventaa siten, että omistajien edun lisäksi olisi pakko ottaa huomioon muidenkin sidosryhmiensä edut ja erityisesti olisi velvollinen toimimaan ympäristökysymyksissä vastuulliseksi.

Manne Airaksinen on mielestäni niin fiksu ja esitelty ajatus niin pöhkö, että ristiriita houkutteli minutkin paikalle. Loppujen lopuksi huomasin olevani hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä. Myös Airaksinen totesi, että on parempi vaikkapa kirjata työtä ja työaikaa koskevat säädökset lakiin sen sijaan, että epämääräisesti velvoitetaan yritykset ottamaan työntekijöiden edut huomioon.

Airaksinen huomautti aivan oikein, että muiden sidosryhmien edut voivat olla ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi hän otti saastuttavan tehtaan lakkauttamisen, josta ympäristö kiittää, mutta tehtaan työntekijät eivät kiitä.

Velvollisuus epämääräiseen yhteiskuntavastuuseen on tehoton keino taata ympäristön tai työntekijöiden edut. Sen lisäksi se tekisi yritysten hallinnosta todellisen sotkun, josta kärsisivät lopulta kaikki. Tätä Airaksinen käsitteli ansiokkaasti, eikä minulla ole siihen lisättävää.

Koska moni kuitenkin puhuu velvoittavan yritysvastuun puolesta, kirjoitan siitä, miksi valtion ohjaus on paljon parempi ajatus. Keskityn ilmastokysymykseen ja jätän muut sidosryhmät vähemmälle.

Luotan valtion ohjaukseen enemmän kuin hyväntahtoisuuteen

Jatka lukemista ”Sidosryhmien edut mukaan osakeyhtiölakiin?”