Vielä kymmenisen vuotta sitten ylioppilaskokeiden tulosten valmistuttua samat eliittilukiot heiluivat lukioiden paremmuusvertailujen kärjessä. Lukioiden paremmuudesta se ei kuitenkaan kertonut mitään. Helppoahan on kouluttaa laudatur-ylioppilaita, jos oppilaina on vain yli 9,5 keskiarvolla sisään päässeitä. Todellakin. Vertailut eivät kertoneet mitään koulujen hyvyydestä. Oppilaat olivat hyviä.
STT on alkanut rankata lukioita vertaamalla ylioppilastuloksia lukioon päässeiden keskiarvoon. Nyt suurten lukioiden kisan kärjessä on kaksi vuotta peräkkäin ollut Paraisten ja Nousiaisten lukiot Varsinais-Suomesta. Näitä vanhoja eliittilukioita ei kärjessä näy? Onko niiden antama opetus siis huonompaa kuin vaikkapa Paraisten lukion antama?
Kisan voittaneet lukiot ovat palkintonsa ansainneet. Niissä oppilaat ovat menestyneet paljon paremmin kuin muissa lukioissa yhtä hyvillä peruskoulun todistuksilla sisään päässeet.
Menetelmä sulkee eliittilukiot kisan ulkopuolelle
Ongelma on tuossa oppilasaineiston vakioinnissa. Jos se tehdään mekaanisesti, törmätään ns. kattovaikutukseen. Jos on päässyt sisään lähes kympin keskiarvolla, tulos ei pysty lukioaikana paljon parantumaan. Tämä sulkee eliittilukiot koko kilpailun ulkopuolelle. Pitäisi vähintään tehdä asteikkomuunnos, jossa asteikkoa venytetään siten, että ysin ja kympin erotus olisi paljon suurempi kuin ysin ja kasin erotus. Vaihtoehtoisesti pitäisi päästä ylioppilaskokeiden sisälle niin, että jos on saanut laudaturin, katsottaisiin vielä kuinka vahva tuo laudatur on. Tähän ryhtymistä en kuitenkaan suosittelisi, koska on edelleenkin aivan eri asia opettaa huippuoppilaita kuin taviksia.
Lehtiuutisissa vain pitäisi vain kertoa, että tässä verrataan keskenään lukioita, joihin on päästy sisään keskikertaisilla peruskoulun tuloksilla eikä eliittilukioiden tasosta voida sanoa mitään.
Voidaan tutkia myös oikein
On tutkittu myös oikein sitä, kannattaako hyvän oppilaan päästä eliittilukioon. Viitisen vuotta sitten VATT julkaisi Lassi Tervosen, Mika Kortelaisen ja Ohto Kannisen tutkimuksen, jossa asiaa oli tutkittu pseudosatunnaistamisella. Oli verrattu niitä, jotka olivat pyrkineen eliittilukioon ja eivät juuri ja juuri olleet päässeet niihin, jotka olivat päässeet sisään rima heiluen. Lyhyesti sanottuna, eliittilukioon pääsystä ei näyttänyt olevan hyötyä.
Esittäisin pari epätieteellistä kommenttia tuohon tutkimukseen. Ensiksikin nämä juuri ja juuri sisään päässeet olivat luokillaan korkeintaan keskitasoa ja toiseksi ne juuri ja juuri ulos jääneet olivat todennäköisesti luokillaan priimuksia. Tälläkin on vaikutusta. Toiseksi ne juuri ja juuri ulkopuolelle jääneet todennäköisesti päätyivät kuitenkin melko hyviin lukioihin, siis sisään päässeiden keskiarvon mukaan hyviin.
Juuri äskettäin tuli saman joukon tutkimus siitä, mitä eliittilukioiden oppilaista tuli isoina verrattuna niukin naukin niiden ulkopuolelle joutuneisiin. Eliittilukioista edettiin todennäköisemmin yliopisto-opintoihin. Luokkatovereiden esimerkki ohjasi valintoja. Korkeampina tuloina tämä ei kuitenkaan näkynyt, ainakaan vähän yli kolmekymppisinä. Tämän jälkimmäisen asian haluaisin selvitettävän paremmin. Tohtorikoulutettavat eivät ole kovin rikkaita, siis vielä siinä vaiheessa.
Todistusinflaation alueelliset erot
Vielä yksi varaus noin STT:n välittämiin lukuihin. Huomiota kiinnitti, että parhaiten menestyneet lukiot olivat Varsinais-Suomesta. Hyvien lukioiden alueellinen keskittyminen saattaa johtua siitä, ettei peruskoulun todistuksia ole Suomessa vakioitu. Opettajat tietävät, että todistus raamittaa oppilaat tulevaisuuden vaihtoehtoja. Siksi numeroita hilataan paikoin vähän ylöspäin. Todistusinflaatio on eri suuruinen eri puolilla maata. Erot ovat alueellisesti todella suuria. Olisivatko peruskoulun opettajat Varsinais-Suomessa vain kitsaampia antamaan hyviä numeroita, jolloin lukioihin sisään otetut oppilaat näyttävät numeroiden valossa huonommilta kuin ovat?
Ekaa kertaa kuulen että alueelliset erot ovat suuria siinä miten arvostelua tehdään peruskouluissa. Mihin tämä väite perustuu? Ainoa asia mikä äkikseltään tulee mieleen,että köyhillä kunnilla ei ole samanlaisia resursseja kuin rikkaimmilla etelän kunnilla. Tällöin tosiaan tulokset voivat vakioitua niin että sama arvosana tarkoittaa heikompaa osaamista huonompaa opetusta saaneiden kouluissa.
Muistan tutkimuksen, jonka tuloksena saatiin, että Pohjanmaalla ruotsinkielisessä koulussa saa suomen arvosanaksi 9 samoilla tiedoilla, joilla Helsingissä saa 6. Tästä on tosi jo parikymmentä vuotta aikaa, mutta ehkä tämä kertoo kuitenkin sen, että alueelliset erot paitsi osaamisessa, myös arvostelussa, ovat aivan mahdollisia, jopa todennäköisiä.
Aika ei anna periksi katsoa, mitkä tutkimuksista olisivat parhaiten sopivia tähän viitteeksi, mutta Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on tehnyt näitä vertailuja kolujen itse antamien arvosanojen ja valtakunnallisten kokeiden tulosten välillä.
https://www.karvi.fi/fi/arvioinnit/esi-ja-perusopetus/oppimistulosten-arvioinnit
Lapseni kävi helsinkiläisen hieman ”keskitason” yläpuolella olevan kaupungin lukion. Laskeskeli että noin 30 prosenttia opetusajasta meni erilaiseen tietokoneohjelmien ja niiden toimivuuden kanssa säätämiseen tai ohjelmien opetteluun. Korostuneesti näin matematiikassa. Tämä asia on historiamme suurin koulutusleikkaus (opetusleikkaus) eikä siihen ole tarvittu yhdenkään hallituksen päätöstä. Vain opetustoimialan omaa hahmotuksen ongelmaa ja silkkaa tyhmyyttä.
Lukiota edeltää peruskoulu. Menen suoraan toiseen tabuun. ”Jokaisessa suomalaisessa peruskoulussa oppilaat saavat yhtä hyvää opetusta kuin muissakin peruskouluissa.” Edelleen tähän halutaan uskoa. Mutta kun se ei pidä paikkansa, ei lainkaan. Ehkä joskus on pitänyt.
Alueelliset erot ovat todella merkittäviä.
Tämä tiedetään perustutkimuksesta ja jokainen opettaja joka on sosioekonomisesti erilaisilla alueilla opettanut riittävän pitkään, tietää tämän. Olen.
Erot voivat olla todella massiivisia. Tietää ken sisältä sen on nähnyt. Median muutaman tunnin piipahtaminen katsomassa koulua ja opetusta ei kerro mitään. Tai politiikkojen vierailu. Voi olla että heille syötetään jopa pajunköyttä miten kaikki on hanskassa, koska myönteinen informaatio on ennakko-odote.
Helsinki esimerkiksi satsaa tuhannen oppilaan opetustehtaisiin. Jos siihen yhdistyy vielä haastava alue esimerkiksi kielen osaamisen suhteen, jokainen tajuaa mitä se tarkoittaa. Vaikutus ulottuu ja kumuloituu melkein kaikkeen koulun toimintaan, ja ehdottomasti myös oppimiseen, opetukseen. Jatko-opintokykyyn. Opettajat uupuvat. Monet oppilaat eivät saa riittävästi haastetta, kun osa luokasta opettelee lukemaan ja kirjoittamaan periaatteessa joka tunti. Tämä ei ole näiden kielenopettelijoiden syy, onpahan vain tosiasia joka on olemassa. Pisa-huipulle on muiden vaikea hypätä jos on pakko pitäytyä alkeissa monta vuosiluokkaa pidemmälle kuin pitäisi.
Lukiossa odottaa sitten tietokonejohtoinen opetus ja itseoppiminen erilaisten ohjelmien parissa. Siitä selviää kuka selviää.
Miten olisi, jos koulujen vertailussa otettaisiin huomioon se, että missä koulussa kerätään kännykät tuntien alussa pois. Tällöin oppilaat seuraavat opettajaa enemmän kuin kännykkäänsä…
Minulla on neljä lastenlasta, joiden kanssa aina välillä koetan keskustella. Tätä kuitenkin haittaa merkittävästi se, että useimmiten he kuitenkin keskittyvät enemmän kännykkäänsä kuin minuun…
Kun tästä huomautan, sanovat, että kännykässä on juuri nyt menossa niin mahtavaa juttua, että pyytävät minua useinkin odottamaan vähän…
Koulussa taitaa nyt käydä opettajalle samoin!
Ratkaisu: Kännykät kieltoon oppituntien aikana ja opettajien pitäisi pystyä paremmin kilpailemaan kännykästä tulevan mahtavan, tekoälyn avulla juuri sinua varten viritetyn ja koukuttavan tarjonnan kanssa!
Seppo Korppoo, entisen koulun Laudatur ylioppilas, joka haluaa Suomen koulut takaisin maailman kärkeen!
”Eliittilukioista edettiin todennäköisemmin yliopisto opintoihin. Luokkatovereiden esimerkki ohjasi valintoja. Korkeampina tuloina tämä ei kuitenkaan näkynyt, ainakaan vähän yli kolmekymppisinä. Tämän jälkimmäisen asian haluaisin selvitettävän paremmin. Tohtorikoulutettavat eivät ole kovin rikkaita, siis vielä siinä vaiheessa.”
Herääkö Osmo pikku hiljaa siihen, ettei nykyinen markkinajärjestelmä välttämättä maksa palkkaa meriittien mukaan? Sikäli mikäli kuin opintosuoritukset lasketaan meriiteiksi. Monet, vaikkakaan eivät kaikki, duunarithan kiskovat paljon kovempia palkkoja kuin AMK-koulutetut, vaikka ammattikorkeakouluun menee paljonkin ihmisiä lukioista kohtuullisen hyvillä papereilla. Moni terveydenhuollon AMK-koulutettu osaaja kiskoo alle kansallisen mediaanitulon, jos katsotaan peruspalkkaa.
Terveydenhuoltoon ei toki pitäisi verrata kun alan ihmisille pitää maksaa yhteiskunnallisten säästöjen nimissä pienempää palkkaa, odotan vain milloin sama logiikka ulotetaan kaikkiin julkisiin tehtäviin ja virkoihin? Näin toimii suomalainen reaalisosialismi, tosin alakohtaisesti valikoiden.
Ei markkinajärjestelmän ole tarkoituskaan palkita aiemmista meriiteistä vaan suorituksista. Tämä tulos on täysin linjassa ”naisten euro on 80 senttiä” keskustelun kanssa. Hyvin opinnoissaan menestyneet tekevät myös vahvasti omista kiinnostuksen kohteistaan seuraavia opinto- ja työvalintoja ja valintojen taloudelliset vaikutukset ovat toissijaisia. Omassa kaveripiirissäni tämä näkyi jo 25 vuotta sitten hyvin selvästi kun loistavilla arvosanoilla lukiosta valmistuneet (erityisesti naisoletetut) suuntasivat merkittävissä määrin aloille, joissa tulokehitylle ei voi asettaa suuria odotuksia. He ovat varmasti työelämässä saaneet itselleen mielenkiintoisia tehtäviä, mutta ovat osaltaan vaikuttamassa myös tähän ”naisten euro on 80 senttiä” tilanteeseen – he olisivat voineet valita myös sen 100 sentin polun.
Eli terveydenhuollon suorituksilla ei ole merkitystä ja kyseessä on lähinnä kutsumusala, selvä.
Näillä tiedoilla voidaankin laskea lääkärien palkat alas ja nostaa koulutusmäärät ylös, kiitos.
”He ovat varmasti työelämässä saaneet itselleen mielenkiintoisia tehtäviä, mutta ovat osaltaan vaikuttamassa myös tähän “naisten euro on 80 senttiä” tilanteeseen — he olisivat voineet valita myös sen 100 sentin polun.”
Tämä on muutenkin jotenkin outo asenne. On aivan selvää kun katsoo terveydenhuollon palkkatasoa ja julkisen puolen laajaa tuottajamonopolia alalla, niin täällä on yhteiskunnallisesti valittu palkkojen polkeminen ns. yhteisen hyvän tavoittelemiseksi. Valitettavasti nykyajan liberaali ideologia ei toimi näin, eli tälläinen yhteishyvään ideaaliin perustuva ajattelu ja toiminnanjärjestely joutaa romukoppaan. Ja terveydenhuollon alan palkat ylös. Tämä kaikki tulee tapahtumaan, mutta itse olette valinneet liberalisminne ja tehneet kaikesta kollektiivisesta kirosanan. Lopputuloksena vanhusten huolto ajetaan alas, mutta toistan, itse olette lääkkeenne valinneet, mutta liberaalit eivät vain jaksa laskea 1+1+1+1+1 loppuun asti, kun on se oma napa ja itsekkyys ainoat asiat mielessä.
Itse pääsin 5 laudaturin ylioppilaaksi tuolloisesta eliittilukiosta (Tapiolan lukio), vuonna 1981, se oli tuohon aikaan vähintään 10, jopa viiden parhaan lukion joukossa. Luokallani puolet kirjoitti 5 tai 6 laudaturia, eximiaa ei tuolloin ollut. Kolme omista ”ällistäni” oli niin lähellä täysiä pisteitä, että olisivat laudatureja nykyasteikollakin. Kuitenkin lukuaineideni keskiarvo oli vain 8,4, ei kovin paljon parempi kuin heikosta pääkaupunkiseudun koulusta edellisenä vuonna b:n paperit kirjoittaneen ystäväni. Eli kovatasoisesta lukiosta oli kyllä vaikeampi saada opettajilta hyviä numeroita.
Luokkakokoustenperusteella ainakin me em. Laudatur – ylioppilaat olemme juristeja, kauppatieteen ja eri alojen maistereita. Yksi on lääkäri, ja dippainsinöörejä ei ole, koska olimme lyhyen matematiikan lukioita. Pitkän matikan luokilla samasta koulusta mentiin hyvin paljon Otaniemeen opiskelemaan.
Ns. heikon ja huippulukion välillä eroa ehkä oli jo tuolloin. Toisaalta oma lukioni oli 1990-luvun alussa hyvin keskiverto – itse pääsin sisään noin kasin arvosanalla enkä ollut läheskään pahnanpohjimmainen, ja opettajat arvailivat vuosittain tuleeko tällä kertaa yhtään kuuden laudaturin kirjoittajaa vai ei – mutta kirjoitin kuitenkin samat viisi ällää (ok, luultavasti vain laaja matematiikka ja englanti olisivat olleet nyky-laudatureita) lukuaineiden keskiarvolla 8.7.
Eli sinänsä arvosteluasteikko ei ollut kovin eriävä. Yksittäisten kurssien kasin ja ysin väliin osuva osaaminenhan riitti yo-kokeessa tuolloin laudaturin tienoille, kunhan sai sen koetilanteessa itsestään ulos. Ne kympin oppilaat olivat minuun verrattuna oma lajinsa, osa vain taisi stressata turhan paljon niitä kokeita.
On ymmärrettävää että oppilaita halutaan verrata yhteismitallisesti eri konteksteissa, mutta että koko valtakunnan lukioita verrataan jollain muulla kriteerillä kuin oppilaiden keskinäisellä järjestyksellä valitun dimension suhteen? Miksi ihmeessä?
Mikä voisi olla sellainen todellisuutta yliyksinkertaistamaton käyttötarkoitus (journalististen sisällöntuotannon lisäksi) jossa tällainen muuttuja kuvaa jotain relevanttia?
Vastaavanlainen tutkimusmetodi voisi olla mielenkiintoinen korkeakouluissa paristakin eri näkökulmasta. Usein esimerkiksi tekniikan alan opiskelijoiden joukossa mielletään Aalto-yliopisto jollain tavalla muita paremmaksi opinahjoksi korkeampien pisterajojen takia. Syynä voi olla myös sijainti, mutta monella on mielikuva Aallosta valmistuneiden muita yliopistoja korkeammista keskiarvopalkoista.
Jos opiskelija pääsisi pisteillään myös Aaltoon, kannattaakohan sinne mennä vai valita maakuntayliopisto? Onko parempi olla vuosikurssinsa huonoimmasta päästä Aallossa, kun voisi olla parhaasta päästä toisessa yliopistossa?
Vastaavaa tekisi mieli soveltaa myös tekniikan alojen välillä siinä mielessä, että onko viisaampaa valita tuotantotalous, johon nipin napin pääsee vai sähkötekniikka, jossa olisi luultavasti yksi parhaista alkupisteillä mitattuna? Henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteet luultavasti vääristäisivät tuloksia, mutta ehkä asiaa voi silti teorian tasolla pohtia.
”monella on mielikuva Aallosta valmistuneiden muita yliopistoja korkeammista keskiarvopalkoista.”
LUT on ainakin aiemmin ollut ykkönen. Koitin googlata tuoretta tietoa, mutta Lappeenrannan osalta löytyi vain maininta, että se on maineikkain
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/mainetutkimus-paljastaa-lut-on-suomen-maineikkain-yliopisto-2023-aalto-ja-mpkk-seuraavina/e37f646c-df93-4b8c-808b-b9e75f939987
Aallon osalta pitäisi korkeakoulu jakaa kauppakorkeaan, teknillisiin aineisiin ja taideaineisiin, sillä taidealojen opiskelijoiden ansiotaso ei ole erityisen hyvä.
”Aallon osalta pitäisi korkeakoulu jakaa kauppakorkeaan, teknillisiin aineisiin ja taideaineisiin, sillä taidealojen opiskelijoiden ansiotaso ei ole erityisen hyvä.”
Ainakin Suomen ekonomien mukaan Aalto jää kyllä Lutille jalkoihin myös alakohtaisesti verraten. Tuo siis tuoreena tietona (2022) kauppiksesta valmistuneiden tulotietoja verrattaessa
Usein pienten paikkakuntien lukioiden etu on, jos saman paikkakunnan peruskoulun arvosanat annetaan tiukemman kriteerin mukaan, koska tällöin harvempi oppilas pääsee isomman kaupungin eliittilukioon, johon moni pienen paikkakunnan nuori kuitenkin haluaa. Näin paikkakunnan lukio saa helpommin uusia opiskelijoita, jolloin niiden elossapysymisen edellytykset ovat paremmat. Tässä voi myös huomioida sen, että pienten lukioiden opettajat useimmiten opettavat myös saman paikkakunnan peruskoulussa, joten lukion opiskelijamäärällä on suora yhteys opettajien tulotasoon ja jopa työllistymiseen.
Sama ilmiö käsittääkseni on olemassa pienten ruotsinkielisten lukioiden ja peruskoulujen suhteen. Myös näitä kouluja on toistuvasti ranking-listojen kärkipaikoilla.
Paremman vertailun saa aikaan, kun vertailussa eriytetään pienet ja suuret lukiot, koska niihin valikoituu oppilasaines varsin eri tavalla.
Käytetty metodi lukioiden, eli opetuksen (eikä oppilasmateriaalin), vertailemiseen on sinänsä oikein. Tosiasia on kuitenkin että yläasteen päästötodistusten keskiarvot eivät ole vertailukelpoisia. Yhden koulun 8 on toisen 7 ja kolmannen 9. Vertailukelpoisiksi ne muuttuvat jos saadaan valtakunnallinen, samoilla perusteilla tehtävä arvostelu. Eli se että lukiot Varsinais-Suomessa pärjäävät hyvin voi teoriassa myös johtua siitä että yläastekoulut siellä arvostelevat ankarammin kuin muualla maassa (todistusinflaation vastakohta). Vastaavasti niissä kolmessa Helsingin lukiossa missä perinteisesti on koko maan korkeimmat sisäänpääsyrajat, syy voi myös olla todistusinflaatio yläasteella.
Olisi myös hauska tietää onko yhtään lukioita joka ei tuota lisäarvoa eli missä ylioppilastulokset ovat alempia kuin sisään päässeiden keskiarvot ? Miten esim. Soininvaaran mainitsemat ns. eliittilukiot ?
Puutteistaan (joita on muitakin hienosyisempiä, kirjoituksessa mainitsemattomia) huolimatta STT:n vertailu on ainoa saatavilla oleva, joka ottaa lähtötason huomioon. Siinä mielessä se on parasta mitä on saatavilla.
Olen tosin eri mieltä siitä, että vertailu syrjisi eliittikouluja. Minulla on kirjavan tasoisten opiskelijoiden opettamisesta lukiossa aika pitkä kokemus, joten väittäisin, että se jopa suosii korkeamman aloitustason kouluja.
Arvosanavertailussa nimittäin katsotaan arvosanojen muutosta perusopetuksen 9.luokalta yo-kirjoituksiin asteikolla, jolla rinnastetaan
Perusopetuksen 10 – L
Perusopetuksen 9 – E
Perusopetuksen 8 – M
Perusopetuksen 7 – C
Perusopetuksen 6 – B
Perusopetuksen 5 – A
Perusopetuksen 4 – i
Asteikko on aivan vinossa alapäästä. Kenelläkään ei ole perusopetuksen päättötodistuksen keskiarvo 4. Lukioihin ei tule opiskelijoita, joilla on myöskään keskiarvo 5.
Keskiarvolla 6 voi jo joku tullakin, ei yhteishaun kautta muutta muulla menettelyllä. Käytetty taulukko pitäisi ”saman tason pysymisenä” sitä, että tällainen opiskelija kirjoittaisi keskimäärin B:n. Todellisuudessa nämä opiskelijat ovat heikoimmilla todistuksilla koko maassa ja kirjoittavat keskimäärin korkeintaan A:n. Eli nämä opiskelijat tuottavat lukioilleen koko arvosanalla huonontuneen tuloksen.
Keskiarvolla 7 pääsee jo moneen lukioon yhteishaulla, vaikka aivan näin alhainen on edelleen vain harvalla. Nämä opiskelijat eivät kirjoita keskimäärin C:tä todellakaan. Keskimäärin B ehkä juuri ja juuri. Samoin kuin edellisessä kappaleessa, opiskelijat tuottavat lukioilleen koko arvosanalla huonontuneen tuloksen.
Keskiarvolla 8 on opiskelijoita vaikka kuinka paljon pitkin maata. Heidän pitäisi kirjoittaa keskimäärin M. Tämä on jo lähempänä totuutta kuin edelliset, mutta näin suurelle massalle ei riitä arvosanoja M. Keskiarvo ehkä C ja M välissä. Opiskelijat tuottavat lukioilleen puolella arvosanalla huonontuneen tuloksen.
Keskiarvolla 9 pitäisi vastaavasti kirjottaa E:tä ja keskiarvolla 10 (mikä on erittäin harvinainen keskiarvo), pitäisi kirjoittaa L. Nämä ovat odotuksina paljon realistisempia kuin alempien arvosanojen vastineet.
Kyllä, L:stä ei voi mennä ylöspäin. Mutta enemmän ongelmaa on alapäässä asteikkoa.
En näe, että STT:n vertailu sortaisi paremman keskiarvon lukioita. Moni tällaisen käynyt tai kaupungissa asuva tai suuriin yksiköihin keskittämistä toivova varmaan näin haluaisi ajatella. Mutta perusteet ovat minusta eri suuntaan.
Ne lähtökohdat tehdään kotona ja päiväkodissa ja peruskoulussa
Jos on jo kielitaito ja kaveripiiri haaste niin ei helposti tule hyvää lukiolsista. Kunhan vaan kitkuttaa koulun läpi.
Toisaalta tarvitseeko kaikkien olla huippuoppilaita? Jos löytää sen oman koulutuspolun ja uran mistä vaan. Onhan noita presidenttiehdokkaitakin tuolla ei niin loistavilla cm papereilla
Mikä on se tavoite koulutukselle?
Osaamaton motivoituneet opiskelijat ja työntekijät
Mitä jos lukion kälkeen otetaan ranskaan malli – hitaasti kypsyvät (pojat) voi yllättäen pärjätä korkeakoulun karsinnoissa. Ja se Suomen kieli – vaadittava yhä enemmän eikä voi hyväksyä englannin käyttöä
Lukiolaiset tekevät samat kirjoitukset koko Suomessa ja lähtötilanne on arvioitu yhtenäisin kriteerein. Mitä muuta opintojaksoa Suomalaisen elämässä on samalla tavalla mahdollista vertailla?
Enemmän kiinnostaisi se, että miksi vertaillaan. Mikä on tiedon tavoite? Opinnoissa ollaan pitkään oltu huolissaan lähinnä matikasta, liikunnasta ja äidinkielestä. Ratkaisu tähän ongelmaan on nyt ollut lisätä perusopetukseen tunti viikossa pakkoruotsia ja poistaa liikuntapalveluilta alennettu alv- kanta. Äidinkielen opetuksen kritiikki on lähinnä suomea toisena kielenä puhuvien kohdalla, joten tämä ei ole suurimmassa osassa maata merkittävä asia.
Jos palataan tähän matematiikkaan. Peruskoulun neljännen luokan opetuksessa on jo opettajan ohjeena, että oppilasta ohjataan kehittämään taitoaan arvioida ratkaisun järkevyyttä ja tuloksen mielekkyyttä. Samaan aikaan opetetaan pyöristämään ja laskemaan likiarvoilla. Tämän kun nivoo aiempaan osaamiseen eli siihen, miten lasketun tuloksen oikeudellisuus varmistetaan, niin tässähän onkin jo monelle perusteet asioiden jäsentämiseksi koko loppuiäksi.
Sitten kun otetaan tuollainen nelosluokkalaisen matemaattimen ratkaisumalli siihen, että katsotaan meidän omaa toimintaa opetuksen suhten. Tarkastellaan tuloksia ja ohjaavia liikkeitä. Tässä päästään nopeasti tulokseen, että jokin lähtöarvo on varmasti pielessä. Onko pielessä oleva asia se, että tavoitetta ei ole lausuttu julki ja tehdään oikeita päätöksiä, mutta ei kerrota tavoitetta? Jos tavoite onkin pitää yllä ruotsinkielisten etulyöntiasemaa, niin tämä on jo loogista.
Vai tekeekö päättäjät vääriä päätöksiä, koska päätöksenteko vääristää toimintaa ja koko homma pyörii sillä perusteella, että hurrit saavat oman paskansa läpi antamalla pv:n, poliisin ja rajan meidän persuille ja talouspolitiikan kokkareille. Heidän ongelmiaan kun ei ole se, että kokoomus siirtää rahat ravintoketjun huipulle tai se, että muita kielivähemmistöjä sorretaan.
Matemmaattiset taidot eivät parane pakkoruotsilla. Liikunnan verotusta lisäämällä ei saada nuoria liikkumaan.
Jotenkin tuosta paistaa, että korkeammat tulot olisi tärkeää ja kannattaisi valita lukio, joka johdattaa suurtuloiseksi. Yliopisto-opinnot johtavat kuitenkin yleensä hyviin tuloihin. Eikö tärkeintä olisi päästä alalle, joka kiinnostaa ja motivoi. Yhteiskunnan kehittymisen kannalta tärkeää on myös se, että nuoria suuntautuu tutkimuksen pariin.
Näin on, minäkin olen käynyt eliittilukiota ja valmistunut teknillisestä yliopistosta josta monista kurssikavereista on tullut elinkeinoelämän johtajia, mutta en vain ole jaksanut juosta oravanpyörässä niiden parhaiten palkattujen duunien perässä vaan mennyt vähän minne tuuli kuljettaa. Lisäksi en mennyt rikkaan perheen tyttären kanssa naimisiin enkä hankkinut purjevenettä.
Tarvitseeko joillekin lukioille antaa eliittilukion arvonimeä?
Numero-niiloilu ei oikeastaan kerro oleellista asiaa: mikä on lukion oppimisen kulttuuri. Onko normaalia ja tavallista olla hyvä ja ahkera? Onko tapana olla kiinnostunut asioista? Opettajat ja oppilaat vaihtuvat, mutta kulttuuri säilyy. Tämä myös johtaa siihen, että itseään hyvänä pitävät menevät lukioihin, joita pitävät hyvinä.
Koko ajan on juonne ”huippulukiot ovat hyviä kun saavat hyviä oppilaita”-selitys, jolla mollataan niin oppilaita kuin opettajia. Miksi hyvät oppilaat menevät minne menevät?
Lahjakas ja ahkera oppii vaikka kivitauluista, mutta sellaisia luontaisesti on kovin vähän.
Jos taas kiekko ja kitara ovat sopivan lukiolaisen tunnusmerkkejä lienee muilla aika karua kyytiä.
Koulujärjestelmässä lukiot ovat huonossa hapessa. OKM:n idea niistä on hukassa, ministerionnea ei ole myöskään ollut. Lisäksi nuorten älyllinen kehittyminen tapahtuu juuri lukiovuosien aikana. Matematiikan painotus meni överiksi Sipilän hallituksen aikana, kun kehittämiseen mahtui vain yksi idea matematiikasta ja äidinkieli ja kielet unohdettiin. Tämä riesa valuu yliopistoihin, joissa ensimmäinen vuosi paikataan lukiotietoja.
Seuraus on, että on ”yliopistolukioita” ja ”muuten vaan pakkolukio”-lukioita, noin niihin pyrkivien näkökulmasta.
Mittauksissa on toki satunnaisuutta, milloin jossain on enemmän uippuoptettajia milloin vähemmän, millainen ikäluokka on sattunut tulemaan. Sitten vielä mitä mitataan ja miksi.
Tällainen oppilaiden vertaaminen ei ota mitenkään huomioon opettajien kykyä opettaa paremmin tai huonommin.
Jos kuitenkin oppilaan osaaminen pelkistetään hänen keskiarvoonsa ja opettajan osaaminen siihen lukioon, jossa hän opettaa, pitäisi julkaista tilasto lukioista sisäänpääsykeskiarvojen mukaisesti. Aineisto on jo olemassa.
Sitten verrataan missä lukioissa sisäänpääsyn eri keskiarvoilla 9, 8, 7 jne. otetut oppilaat ovat menestyneet parhaiten.
Tällainen tieto edistäisi lukioon pyrkivän oppilaan mahdollisuuksia verrata eri lukioita oman valintansa pohjaksi. Lukioon pyrkivä itse tietää oman keskiarvonsa ja hänen kannaltaan merkittävä tieto on, missä lukiossa hänen omat kykynsä tulisivat parhaiten edistymään.