Ajattelin jättää väliin Heini Junkkaalan kirjoittaman Pirkko Saision elämänkerran. Ajattelin, ettei analyysi uskovaisen stallarin elämästä kiinnosta. Kun kirjaa kuitenkin kehuttiin maasta taivaaseen, päätin käyttää melkein 30 tuntia sen kuunteluun, enkä kadu.
Se oli sukellus maailmaan, joka oli minulle tyystin vieras. Ennen kaikkea kirja oli todella hyvin kirjoitettu. Olen juuri saanut valmiiksi omat muistelmani. Kirjoitin ne itse, mutta taidan hävitä surkeasti Junkkaalalle.
Esipuheessa Junkkaala kertoi, että kirjoitti kirjan sinä-muodossa. Ratkaisu tuntui oudolta, mutta toimi todella hyvin.
Eniten pidin kirjan alusta, jossa käsiteltiin Saision lapsuutta Kalliossa.
Sitten tuli Saision opiskelu Teatterikorkeakoulussa. En ollut tajunnut, että Teatterikorkeakoululla on opiskelijaa kohden niin valtavat resurssit. Opettajia on melkein yhtä paljon kuin opetettavia. Mutta ei esiintymistä tietenkään voi massaluennoilla opettaa. Kirjan mukaan se on yliopiston kalleinta opetusta. Tämä ei ole tukea opiskelijoille. Se on tukea teatterille ja teatteriyleisölle.
Taistolaisuus
Tiesin, että 1970-luvun alun Teatterikorkeakoulussa oli paljon taistolaisia, mutta en tiennyt, että se oli noin totaalista. Teatteria ajateltiin luokkataistelun välineenä.
Tyrmäävä oli kohta, jossa Saisio joutui professoreiden puhutteluun lesboudestaan. Lesboutta ei kuulemma puolue hyväksynyt, joten sitä ei saanut olla. Eikä siinä kaikki: Saision lesbosuhde oli väärin ASS:in poikia kohtaan! Voi luoja!
Minä olen pitänyt taistolaisia lähinnä koomisina. Vähän hymy hyytyi, kun kirjassa kerrottiin heidän valmistautumisestaan aseelliseen vallankumoukseen ja pitäneen pettureina niitä, jotka eivät halunneet vallankumouksen puhjetessa tappaa ihmisiä. Eivät nämä romantikot mitään vallankumousta tosiasiassa olisi voineet tehdä, ei ainakaan ilman puna-armeijan avustusta. Sitä, suunnitteliko Neuvostoliitto oikeasti aseellista vallankumousta Suomessa, en tiedä. Joku varmaankin tietää. Paljon oli silloin huhuja liikkeellä.
Minä saan kiittää taistolaisia nopeasta valmistumisestani. He pilasivat ylioppilaselämän minulta niin perusteellisesti, etten voinut tehdä muuta kuin opiskella.
Minun nuoruudessani oli kahdenlaisia uskoon hurahtaneita. Toisista tuli taistolaisia, toisista jonkin uskonlahkon kannattajia. Hurahtamisen näki kasvoilta oitis. Sen jälkeen piti enää selvittää, taistolaisuuteen vain uskonlahkoon.
Vaikka pysyin kaukana taistolaisista, en osaa tuomita taistolaisuuteen hurahtanutta kulttuuriväkeäkään. En tuomitse edes niitä säveltäjiä ja kirjailijoita, jotka ihailivat 1930-luvulla Hitleriä. Niitä nimittäin on paljon.
Kadehdittavan rehevä elämä
Kirjan puolivälin jälkeen Junkkaalalla oli vaikeuksia pitää sitä kasassa. Saision elämä rönsyili niin moneen suuntaan, että johdonmukaisesti etenevä tarina olisi ollut valheellinen kuvaus.
Saisiosta tuli professori Teatterikorkeakouluun. Lopulta opiskelijat savustivat hänet sieltä pois. Ei Saisiota voi pitkävihaisuudesta syyttä, sillä opiskelijakapinan johdossa oli Heidi Junkkaala, siis elämänkerran kirjoittaja.
Aivan kirjan lopussa jo ikääntynyt Saisio joutuu vaikeuksiin omiensa, siis punavihreän kuplan kanssa. Hän teki kolme ”rikosta”. Hän esitti, että linnoittautuminen toisistaan erkaantuneisiin kupliin on pahasta ja vaati keskustelua kuplien välillä, vaati oikeutta kohtuuttoman kritiikin alle joutuneelle Aku Louhiniemelle sekä valitti #metoo-liikkeen ylilyöntien uhrien kohtaloa sanoen, että ihmistä tulee pitää syyttämänä kunnes hänet todistetaan syylliseksi. Näistä hän sai paljon kuraa päälleen. Varmaan minäkin saan, kun sanon olevani näistä Saision kanssa samaa mieltä.
Kirja piirtää Pirkko Saisiosta kuvan huippulahjakkuutena. Sitä hän varmasti on. Johan siitä kertoo kuusi Finlandia-palkintoehdokkuutta ja yksi Finlandia-palkinto. Olen itsekin kirjoittanut monta kirjaa, mutta en ikinä sellaisella tahdilla kuin Saisio. Enkä ole päässyt Finlandia-ehdokkaaksi kuin kerran. Aika paljon on Saision elintaso kirjallisen menestyksen mukana noussut.
Mystiikka on asia, joka on minulle Saision ajattelussa täysin vierasta, mutta tiedän kuuluvani pieneen vähemmistöön.
Saisio on ollut niitä harvoja ex-taistolaisia jotka ovat todenneet että taistolaiset olivat Neuvostoliiton viides kolonna. Aseellinen vastarinta olisi ollut kyllä mahdollista myös taistolaisilta. 1970-luvulla Länsi-Saksan uusvasemmistosta osa lähti kouluttautumaan palestiinalaisleireille Jordaniaan ja Libanoniin ja Syyriaan josta sitten syntyi Punainen armeijakunta eli Baader-Meinhof ryhmä. Myös Italiassa ja Japanissa oli äärivasemmistolaisia terroristisoluja jotka olivat kouluttautuneet myös palestiinalaisleireillä. Neuvostoliitto ja etenkin DDR tukivat äärivasemmistolaisia terroristisoluja Länsi-Euroopassa. Taistolaiset keskittyivät vanhaan 1930-luvun Neuvostoliiton propagandaan eli kulttuurin politisoitumiseen etenkin mainitsemasi teatterin kautta. Myös Taideteollisen korkeakoulussa oli suuri taistolaisopiskelijoiden lukumäärä. Suosittelen lukemaan professorin Antti Hassin postuumiset muistelmat jossa kuvataan Taideteollisen korkeakoulussa vallitsevaa taistolaishegemoniaa. Vertaus 1930-luvun kulttuuriväen ja taistolaisten toimintaan ja ideologiaan on kyllä selvä ero. Natsi-Saksa tuhoutui toisessa maailmansodassa joka tuhosi lopulta koko kansallissosialistisen ideologian valtavirran mutta Neuvostoliitto hajosi sisältäpäin ilman väkivaltaa jonka lopputuloksen oli ex-kommunistien luoma mafiavetoinen roistokapitalismi. Moni ex-taistolaisten entinen aateveli on tämän päivän Putinin hallinnon palveluksessa. Tämän päivän Saksan johdossa ei ole yhtään ex-natsin suoraa jälkeläistä. Vanhat 1930–1920-luvun kansallissosialisti joutuivat Suomessa sodan jälkeen yhteiskunnan ulkopuolelle. Saisiota lukuunottamatta suurin osa ex-taistolaisista ei ole koskaan myöntäneet että he olivat totalitäärisen kommunistisen ideologian lipunkantajia.
Nykyään valtaa on enemmän ns NG- organisaatioiden (Non Governmental; ei hallitukseen liittyvä) piirissä kuin hallituksessa.
Näitä ovat mm. talousalan yritykset ja järjestöt, “think-tankit” eli ajatuspajat sekä globaalissa mitassa eri maiden keskuspankit sekä Maailmanpankki, IMF sekä YK sekä muut näiden kaltaiset järjestöt.
Esimerkiksi etelä-Euroopassa erilaisten sosialististen järjestöjen (mm. Trotskilaiset, Maolaiset, “Stalinistit” ym). jäsenet ovat hyvin edustettuna näissä edelleen.
Muutamia heistä on ollut mm. EU-komission jäseninä.
Ne natsien jälkeläiset joita voisi olla löydettävissä ovat korkeintaan keskitason päättäjien eli pienten viskaalien jälkeläisiä joilla oli lopulta “vähän” valtaa — ei siis Reichin asioihin mutta toki yksilöihin.
Monet korkeampien natsien jälkeläisistä eivät hankkineet lapsia. Monet pidättäytyivät politiikan ulkopuolella esim. talouselämässä. Jotkut tekivät “kapinan” ja ajattelivat julkisesti eri tavalla kuin esivanhemmat.
Muutamat keskeiset natseihinkin liitettävät asiat löytyvät monien järjestöjen ajamista tavoitteista; mm. transhumanismi eli päivitetty eugeniikka, luonnon palvonta äärimmäisen ekologian kautta.
Osa talouspoliittisesta ajattelusta on hieman velkaa natseille, mm. velan merkityksen hämärtäminen tai ihmisten voimakas ohjaaminen (pakottaminen?) tekemään valintoja joita lobbarit ja/tai hallitus pitävät hyvinä.
Yksi keino tunnistaa facismi sen eri muodoissa on huomata milloin aatteen tarkoitus pyhittää keinot.
Facismi eri muodoissaan on uskonnollinen aate ja se ei hyväksy muita uskonnollisia näkemyksiä ja pyrkii vaientamaan ja kitkemään ne.
“Facismi on aina Facismia oli se minkä väristä tahansa” — Paavo Haavikko.
.
Taistolaisista puhuttaessa kannattaa muistaa mistä heidän ideansa alunperin tulivat.
Monet johtavat suomalaiset sosialistit ja kommunistit osallistuivat aktiivisesti lokakuun vallankumoukseen 1919 Petrogradissa.
Heitä olivat mm. Otto Ville Kuusinen, Rahjan veljekset, Edvard Gylling, Kullervo Manner, Yrjö Sirola, jne.
Noita suomalaisia Lenin kutsui “hyödyllisiksi idiooteiksi”, jotka ihan tosissaan uskoivat Marxismi-Leninismiin. He aloittivat Suomessa puna-kapinan, joka aiheutti meillä 38 000 suomalaisen kuoleman.
Myöhempien aikojen Taistolaiset olivat saaneet aatteensa noilta idiooteilta jo äidinmaidossa.
Kun katsoo ay-liikkeen nykyistä touhua, ei voi välttyä ajatukselta, että siellä piileskelevät Euroopan viimeiset Marxisti-Leninistit!
Seppoa ja muita menneisyydessä eläviä kehottaisin jo päästämään irti siitä mitä tapahtui aivan erilaista olosuhteissa yli 100 vuotta sitten. Siis yli 100 vuotta sitten jolloinka Suomi itsenäistyi ja jolloinka eriarvoisuus yhteiskunnassa oli todella räikeää eikä työläisille annettu juuri mitään oikeuksia, eikä ainakaan mahdollisuuksia ajaa asiaansa järjestäytyneesti. Sitäkö nytkin hallitus haluaa, paluuta aikaan jolloinka työntekijät olivat ilman oikeuksia?
Ja kyllä niiden 39000 kuoleman aiheuttivat ihan toiset suomalaiset, kuin ne jotka tapettiin. Suuri osa tapettiin jopa hitaasti vankileireillä, eivätkä siihen olleet ainakaan kommunistit tai muut leireillä kuolleet sisällisotaan osallistuneet syyllisiä.
Valitettavasti vaan yhä edelleen on niitä jotka haluaisivat työläisiä kohdeltavan kuten aikoina ennen Suomen itsenäistymistä. Heidän uhonsa tuntuu nyt selvästi lisääntyneen nkun he ovat saaneet mieleisensä hallituksen jossa äärioikeistolla on vahva rooli.
Mielenkiinnolla kuulisin näiltä kiihkoilijoilta, mitä oikeuksia he soisivat työntekijöille ja kuinka heidän mielestään työntekijät saisivat pitää puoliaan nykyään. Venäjällähän sanellaan kaikki ylhäältä ja näyttäisi nyt vähän siltä että Suomessa pyritään samaan viemällä työntekijöiden oikeudet ja pyrkimällä hiljentämään työntekijöitä ja muuta tavallista kansaa puolustava oppositio.
Seppo, herää jo, nyt eletään 2000-luvulla eikä 1900-luvulla! Jotta välttyisit ainakin harhaisimmilta ajatuksiltasi, niin mieti mitä marxisti-lenististä ay- liikkeesä oikeasti on ja miten se näkyy konkreettisesti ulospäin.
AKK, kiitos kommenteistasi.
Tässä kerron nykyisistä töistäni ja tarjoan ehdotuksia akuutin talouskriisimme ratkaisuun:
Toimin tällä hetkellä toimitusjohtajana kolmessa suomalaisessa yhtiössä, jotka toimivat teknologiaviennissä ja koulutussektorilla.
Koulutamme vuosittain 6000 suomalaista ajankohtaisissa aiheissa, muun muassa nyt tärkeassä tekoälyssä.
Käy katsomassa Ratekoulutus Oy:n koulutuskalenteri tästä: https://www.ratekoulutus.fi
Mitä tulee Suomen talouskriisin ratkaisemiseen, tässä tekoälyohjelma ChatGPT:n suositukset:
1. Työmarkkinat ja työllisyys:
• Suomen työmarkkinat voivat hyötyä uudistuksista, jotka parantavat työvoiman joustavuutta ja sopeutumista muutoksiin. Tämä voi sisältää työmarkkinoiden rakenteellisia uudistuksia, kuten työsopimusten joustavuuden lisäämistä.
• Aktiiviset työvoimapolitiikat ja koulutusohjelmat voivat auttaa vastaamaan työvoiman tarpeeseen ja parantaa osaamisen vastaavuutta työmarkkinoiden vaatimuksiin.
• Yrittäjyyden edistäminen ja yritysilmapiirin parantaminen voivat tukea uusien työpaikkojen syntymistä.
2. Innovaatiot ja digitalisaatio:
• Panostaminen tutkimukseen ja kehitykseen sekä innovaatiopolitiikkaan voi edistää uusien teknologioiden ja liiketoimintamallien syntymistä, mikä on ratkaisevan tärkeää pitkän aikavälin kilpailukyvyn kannalta.
• Digitalisaatioon liittyvät uudistukset voivat parantaa yritysten tehokkuutta, lisätä tuottavuutta ja luoda uusia mahdollisuuksia monilla talouden sektoreilla.
3. Sosiaali- ja terveyspalvelut:
• Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen voi olla kriittinen haaste, kun väestön ikääntyminen lisää terveydenhuollon tarvetta ja kustannuksia.
• Tehokkaammat ja kustannustehokkaat terveyspalvelut voivat auttaa hallitsemaan terveydenhuollon menoja ja samalla tarjota laadukasta hoitoa.
• Sosiaaliturvan uudistaminen ja kannustimien luominen voivat edistää työllisyyttä ja auttaa torjumaan köyhyyttä.
Korppoon kannattaisi pyyhkiä (minimissään) menusta “Johtaminen ja esihenkilotaidot”, jos vuosikymmenten uurastuksen jälkeen menestystarina mahtuu lupiaskin kanteen.. ehkä vahvuus sittenkin löytyy vaihtoehtohistorian tuntemuksesta, Fox News saattaisi palkata pohjoismaiden asiantuntijaksi? Tai Republikaanien työmarkkina-asiantuntijaksi?
Seppo, nuo ChatGPT:n suositukset ovat varmasti niitä asioita joihin kannattaa panostaa. Se mitä niistä puuttuu on kuinka nuo ratkaisut saadaan hyödyttämään kaikkia suomalaisia, eli kuinka tulot saadaan jaettua jos eivät automaattisesti jakaudu niin että kaikilla on mahdollisuus tulla toimeen. Nyt esimekiksi hallituksen toimet tarkoittavat sitä että kaikkein pienituloisimpien 30% tulot pienenevät hallituksen toimien johdosta vaikka työllisyysvaikutuksetkin otetaan huomioon ja samalla halutaan viedä työntekijöiltä oikeudet puolustaa työehtojaan ja palkkojaan. Sekin pitää ymmärtää etteivät ne joiden tulot ovat kaikkein pienimpiä voi olla niitä joilta leikataan silloin kun velaksi jaetaan veronalennuksia meille joiden ylimääräiset tulot menevät jo ennestäänkin aivan muuhun kuin arjesta selviämiseen tai muuten välttämättömyyteen.
Tekoäly on kyllä muuten oikeassa, mutta se ei huomioi tulonjaon oikeudenmukaisuutta.
Tulo- ja omaisuuserojen liiallisellla kasvulla on nimittäin negatiivinen vaikutus talouskasvuun, mistä löytyy lisätietoja vaikkapa googlettamalla. Ja se on selvää että sillä on samalla kielteinen vaikutus myös muuhun kehitykseen yhteiskunnan kokonaisuutta ajatellen. Toki paperilla talous voi näyttää hyvältä vaikka tulot- ja omaisuus olisivat jakautuneet vaikkapa niin kuin Venäjällä, mutta kannattaako siihen suuntaan mennä vaikka siellä “työnantaja” voikin sanella kaikki ehdot ilman että työntekijöillä on mitään todellisia mahdollisuuksia pitää puoliaan.
Jos taistolaisaikoina joutui edelläkävijöiksi itsensä kokevien puhutteluun lesboudesta niin vain vähän liioittelematta voi sanoa, että näinä uusina oikea- ja puhdasoppisuuden aikoina ei ole kaukana puhutteluun joutuminen vastakkaisista syistä, esim. siitä että näkee keisarin uusia vaatteita ja harhoja siellä ja täällä, ihan kuten tässä päivityksessä tulikin jo esiin. Ja mm. Saision myöhemmässä elämässä. Toki niin monen muun myös.
Nuoruus ja idealismi on ok, mutta ahdasmielinen idealismi, esimerkiksi suvaitsevaisuuden tulkitseminen vain yhdellä ainoalla sapluunalla, on surkeaa jokaisessa ajassa oli sen kiinnittyneenä mihin ismiin milloinkin tahansa. Nuori ja asiastaan täysin varma ihminen, olkoon mikä maailmanparannustahto takana tahansa, on lukittu ihminen.
Kun teatterialan juttuja seuraa, niin eipä taida noista menneistä vuosikymmenistä hirveästi sielläkään tullut opittua.
Mitä tulee aikojen ahdasmielisyyteen niin aika monet kokevat että taistolaisista huolimatta 70-luku oli huomattavasti vapaamielisempää aikaa kuin tämä nykyinen. Ja värikästä.
Myytti harmaasta kekkosslovakista ei pidä lainkaan paikkansa. Se on nuorempien sukupolvien harhaan osunutta retroilua.
Saisio tietenkin lukuun.
Kommenttina Nimimerkki Hyvä pirkot näkökulmaan että 1970-luvun harmaudesta ja kekkosslovakian ylipolitisoitumisesta. 1980-luvun nuorisosta moni oli kasvanut 1970-luvun ilmapiirissä jossa myös tavalla tai toisella korostui tuo ylipolitisoituminen. Juuri tästä syystä todennäköisesti Vihreä-liike sai paljon enemmän kiinnostusta koska kyseessä ei ollut vielä organisaatiossa olisi ylhäältä alas päin oleva koneisto. Myös kiinnostus Euroopan integraation oli 1980-luvun lopussa teema joka nousi etenkin esille lähes jokaisessa puolueessa puolesta ja vastaan vaikka YYA-sopimus oli vielä voimassa mutta poliittinen johto tiesi kyllä että se on auttavasti vanhentunut sopimus. Oma arvioni 1970-luvun ylipolitisoitumisesta on se että se vieraanutti yhden sukupolven myöhemmin kokonaan kiinnostuksen politiikasta. Myöhemmin kun keskustelu Euroopan integraatiosta osoittaa sen että muutos oli YYA ‑sopimuksesta EU jäsenyyteen oli todella nopeaa. Harmi vaan että NATO jäsenyyden toteuttaminen kesti toiset 25 vuotta
Itse näen taistolaisuuden lähinnä vähän huvittavana sen ajan opiskelijoiden liikkeenä niin että jopa duunarit tekivät pesäeroa tukemalla demareita ja ns enemmistökommunisteja. Taistolaiseksi ryhdyttiin koska kaveritkin olivat. Niissä kerhoissa vietettiin iltaa maailmaa parantaen ja tutustuttiin vastakkaisen sukupuolen opiskelijoihin. Monesta taistolaisesta on sittemmin tullut isoja johtajia tai media-alan vaikuttajia ja liukumaa on ollut muihin puolueisiin, ei vähiten Vihreään Liittoon ja jopa RKP:hen.
Rahul Somani vertaa heitä Länsi-Saksan Baader-Meinhofiin, mutta Baader-Menihofilaisia oli todella paljon vähemmän suhteessa ja kun he jäivät terroriteoistaan kiinni ja joutuivat vankilaan tai tekivät itsemurhan, niin liike loppui. Länsi-Saksassa oli toisaalta iso rauhanliike mutta se ei pyrkinyt sosialismiin vaan halusi ydinaseet pois.
Suomen liika tukeutuminen Neuvostoliittoon oli pääosin Kekkosen, Keskustapuolueen, Koiviston, SDP:n ja ns punaisten vuorineuvosten aikaansaama umpisolmu.
Silfverbergille kommenttina että en vertaillut taistolaisia Länsi-Saksan ja Japanin Punaisen armeijakuntaan tai Italian punaisiin prikaatteihin vaan pointtini oli se että siinä missä taistolaiset kunnostautuivat kulttuurin kautta oli Länsi-Sakassa,Japanissa ja Italiassa vastaavanlaisia liikkeitä jotka lähtivät suoraan terroristisiin toimintaan. Suomesta puuttui yksinkertaisesti kohteet joihin olis voitu iskeä kuten Nato maiden tukikohdat.Punainen armeijakunta ajokoi toimintaansa aina vuoteen 1998 asti. Länsi-Saksan rauhanliike ei ainostaan vastustanut ydinseita vaan ydinvoimaa ja lopputulos nähtiin vasta viime vuonna. Valitettavasti. Taistolaiset päinvastoin kannattivat ydinvoima etenkin neuvostoydinvoimaa.
Hyvät elämäkerrat ovat kiinnostavia, joten tämä on ehdottomasti luettava. Saisio on ansioitunut kirjailija eikä mikään yhden kirjan julkisuustyrkkyihme.
Hyvät pirkot- nimimerkin kanssa olen samaa mieltä 70-luvun kamaluudesta, eli se oli nykyiseen verrattuna toiveikasta aikaa. Ei lainkaan niin tekopyhää ja kireää kuin tämä 20-luku. Oma opiskelu osui 80-lukuun, jota luonnehti toiveikkuuden lisäksi rauhantahto. Taistolaisuus oli mennyt menojaan ja nousussa olivat vihreät ja kokoomus jopa vanhoissa vasemmistolinnakkeissa.
Harvinaista ja ansiokasta on Saision me too- kritiikki. Modernia feminismiä on mahdoton ymmärtää, vaikka kannatan naisten tasa-arvopyrkimyksiä. Miesten on hyvä olla siellä missä naisilla on hyvä asema.
Kuuntelin muutama vuosi sitten Saision esitystä Vanhan kirjallisuuden päivillä Vammalassa. Hän puhui tunteikkaasti ja painavasti eduskunnassa olleesta ns.translakiesityksestä. Siitä paatoksesta en ymmärtänyt sanaakaan, koska aihe ei ole itselleni tärkeä ja läheinen. Vasemmiston suuri virhe on ollut hirttäytyminen tähän sukupuoli-identiteettisirkukseen. Viimeisetkin miesäänestäjät ovat sen takia hävinneet.
Vielä edelleenkin jossain kuvitellaan että taistolaisilla 70-luvulla olisi ollut jonkinlaisia todellisia väkivaltaisia vallankumous-suunnitelmia. Olisikohan jo aika panna näille saduille loppupiste.
Olin mukana liikkeessä 70-luvun alkuvuodet, joitakin aikoja myös palkattuna toimitsijana. Hyvinkää, iso teollisuuspaikkakunta, kaupunki jossa nuorilla kommunisteilla oli vilkasta toimintaa. Valtaosa koululaisia, opiskelijoita, mutta myös työtätekeviä. Voisi sanoa että tunsin tuolloin aika hyvin kaikki kaupungin aktiiviset “taistolaiset”, olinhan mukana siellä missä toimintaa suunniteltiin.
En saa mieleeni yhtään muistikuvaa sellaisesta puheesta jossa suunnitelmissa olisi ollut jotain vallankumoukseen tai väkivaltaan viittaavaa. Totta kai vallankumous vilahti mukaan jokaisessa isommassa tapaamisessa laulujen tai juhlapuheiden mukana. “Nuoriso valmis on taistelemaan” jne. Opintopiireissä kerrattiin ahkerasti neuvostolaisia vallankumous-kirjoituksia, mutta ei niitä kukaan osannut yhdistää sen hetken suomalaiseen todellisuuteen. Voisi sanoa että se oli jonkinlaista sen ajan fantasiapeliä ilman nitään kosketuskohtia todellisuuteen.
Osallistuin myös vuoden-pari viikottaisiin nuortaistolaisten Uudenmaan johtoryhmän kokouksiin (USNL) palkattuna koululais-toimitsijana. Ei siellä puhuttu koskaan väkivallasta tai väkivaltaisesta vallankumouksesta. Sellainen ei mitenkään kuulunut liikkeen arkiseen olemukseen.
Muutenhan taistolaistoiminta oli täydellisen parlamentaarista vaaleihin valmistautumista ja rauhanomaista agitaatiota ja propagandatyötä. Jo varhain 70-luvun alussa aktiivit leikkasivat tukkansa lyhyeksi ja kulkivat attasea-salkun kanssa kokouksesta toiseen.
On täydellisen mahdoton kuvitella tuon ajan taistolaisaktiiveja mukana saksalaistyyppisessä baader-meinfof väkivallassa. Taistolaisliike oli sen täydellinen vastakohta. Rauhanomainen ja parlamentaarinen liike. Aivan toinen asia on sitten se että liikkeessä osattiin mestarillisesti kaikenlaiset järjestölliset sikamaisuudet ja painostuskeinot kun toimittiin kansalaisjärjestöjen valtaamiseksi.
Keitä ihmeessä oliivat olleet ne joiden olisi ajateltu käytännössä toteuttavan vallankumousta. Parlamentaarinen kannatus oli pieni. Liikkeen ydin oli pieni aktiivijoukko, jolla oli kuitenkin hyvät yhteydet tiedostusvälineisiin. Liike näytti ulospäin sata kertaa suuremmalta kuin todellisuudessa olikaan. Taiteilijat, toimittajat, muusikot, näyttelijät, varmaan viimeinen ryhmä, jolla olisi ollut kykyä väkivallan tekemiseen sen ajan Suomessa.
Jos haluaa saada realistisen kuvan taistolais liikkeestä ja sen “vallankumouksellisuudesta”, kannattaa katsella Yle Areenalta “Kaveria ei jätetä”- jakso Tapiolan demokraattisista nuorista. Mikko Kivisen asiantunteva käsikirjoitus tietää aika tarkkaan mistä kertoo.
Taistolaisten vallankumous-suunnitelmat, jos pantaisiin tuolle mielikuvitus-höpinälle piste. .
Kerroin vain, mitä Saisio kertoo muistelmissaan.
Onkohan teatterikouluympäristö tuonut taistolaisuuteen lisämausteen. Kuvaus tuntuu kovin oudolta. Tuo niminmerkki Jussin selostus tuntuu paljon uskottavammalta.
Vaikken olekaan nähnyt taistolaisuutta kuin sivusta, niin oma käsitykseni siitä on hyvin samanlainen kuin mitä Jussi kuvaa. Piikki porvariston lihassa se oli, mutta ei väkivaltainen vaikka jotkut sitä sellaisena pitävätkin tarkoituksella tai tarkoituksetta. Vai uskooko joku että vaikkapa Björn Wahlroos olisi ollut valmistelemassa väkivaltaista vallankumousta?
Jos jotenkin tuota liikettä kuvaa, niin se oli älykkäiden, mutta naivien, nuorten tapa haastaa yhteiskuntaa muuttumaan paremmaksi, vaikkakin se mitä he pitivät parempana ei sitä suurelta osin ollutkaan. Vallankumouksen ihannointia unohtaen miten vallankumous ja aate kohteli ihmisiä Neuvostoliitossa. Painetta hyvinvointivaltion kehittämiseen se kuitenkin loi ja ohjasi kehitystä niin että hyvinvointi Suomessa lisääntyi eikä kasaantunut vain harvoille.
Jussille kommenttina taistolaisten vallankumous-suunnitelmiin. Teillä on varmasti lisää kerrottavaa taistolaisten vaihteista 1970-luvulla. En väittänyt että taistolaiset olisivat olleet suunnitelemassa terroristisiä toimintaa kuten Baader-Meinfofin väkivaltainen toiminta Länsi-Saksassa. Taistolaisten vallankumous suunnitelmista on julkaistu emeritusprofessori Kimmo Rentolan teos Vallankumouksen aave. Vasemmisto, Beljakov ja Kekkonen 1970 (Otava, 2005). Kirjassa Rentola tuleekin siihen tulokseen että taistolaisten kontakti olivat tuolloin Neuvostoliiton suurlähettiläs Aleksei Beljakov joka oli lyhyn toimikautensa aikana visioimassa Suomessa vallankumouksellista toimintaa kunnes tasavallan presidentti Urho Kekkonen puuttui asiaan ja suurlähettiläs Beljakov julistettiin persona non grataksi ja hän poistui Suomesta. Taistolaisuutta käsittele myös tietokirjalija Lauri Hokkanen teoksessa Kenen joukoissa seisoin. Taistolaiset ja valtioterrorin perintö (2021)
“Vasemmiston suuri virhe on ollut hirttäytyminen tähän sukupuoli-identiteettisirkukseen. Viimeisetkin miesäänestäjät ovat sen takia hävinneet.”
Kirjoitin tuon hyvä pirkot kommentin.
Jos ajattelen noin kymmentä tuntemaani ikäistäni, iältään noin 50–60, miestä jotka ovat äänestäneet perinteisesti demareita tai vasemmistoliittoa, niin heistä yhdeksän ei enää äänestä. Yksi syy juuri tuo minkä tuot esiin. Kenellekään heistä ei homous tms. ole ongelmakysymys, suvaitsevaa jengiä, mutta vasemmisto joka typistää itsensä identiteettipolitiikkaan ja ilmastoon, ja globaaleihin politiikan muotioikkuihin, ei ole heidän silmissään enää mikään oikea vasemmisto.
Moni äänestää persuja, jotkut kokoomustakin, joku vihreitä. Kaikki tämä hampaat irvessä.
Maassa pitäisi olla heille todellinen vasemmistovaihtoehtoja eikä tällaisia kvasiliberaali-ajatuspuritanismi-helsinkiläishipsteri ‑vasemmistoirvikuva ‑puolueita.
Nyt juuri näinä näinä aikoina vasemmisto pitää kovaa ääntä myös matalapalkkaisten puoluesta eduskunnassa mutta — too less too late.
Ovat jo menettäneet kasvonsa viimeistään edellisessä hallituksessa.
Kun palaavat valtaan, unohtavat taas vasemmiston perinteisen kohdeporukan ja muut asiat on taas ykkösasia.
Se on monen ajatus.
Jos asia on noin kuin kuvailet niin millaisen sitten sen oikean vasemmiston pitäisi mielestäsi olla ja kenen asiaa ajaa?
Ja mitä ne vasemmiston jättäneet luulevat saavansa äänestämällä oikeistoa? Senkö ettei siellä häiritse ainakaan kysymykset ihmisten tasa-arvosta, ilmastosta, kansainvälisestä yhteistyöstä tai työntekijöiden oikeuksien puolustamisesta. Sitäkö mitä nykyinen hallitus heille tarjoaa.
AKK. Vasemmisto ajaa ensi sijassa tietenkin vähätuloisten ihmisten asiaa, heidän arkeaan. Totta kai nuo muutkin asiat ovat tärkeitä, mutta ensisijainen asia on taloudellisesti heikommassa asemassa olevien puolustaminen ja heidän asemansa parantaminen
Se on vasemmiston klassinen päätehtävä. Ei niin että esimerkiksi ilmasto ajaa selvästi tämän tavoitteen yli.
Tämä jälkimmäinen on todella monen kokemus. Myös omani.
Vihreillä on oma pääsarkansa.
Nykyinen hallitus on rajusti talousoikeistolainen, se on valitettavaa.
Edellinen ei ollut vasemmistohallitus kuvaamallani tavalla. Sekin oli valitettavaa. Nyt senkin vuoksi köyhä ihminen on ahtaalla.
Kysymykseesi on helppo vastata. Varmaan monet tuntevat juuri noin, mutta sitä en yhtään ymmärrä että miksi vaikkapa joku köyhyydestä tai pienituloisuudesta kärsivä, tai työntekijä ylipäätään, luulee hyötyvänsä siitä että äänestää vaikkapa persuja. Eikö hän ajattele mitään, ymmärrä mitään vai mitä hän luulee saavansa. Ei nimittäin tarvitse olla edes mikään ruudinkeksijä että näkee sen ristiriidan mikä esimerkiksi perussuomalaisten vaalilupausten ja tekojen välillä vallitsee. Jos sitä ei vieläkään tajua, niin ei voi kuin ihmetellä. Täytyy sanoa että melkein käy sääliksi niitä jotka noita lupauksia ovat uskoneet ja jotka nyt tuosta hyväuskoisuudestaan joutuvat maksamaan todella kovan hinnan. Vielä enemmän harmittaa toki niiden puolesta jotka kärsivät tuosta persuilusta vaikka ovat tajunneet mitä se pitää oikeasti sisällään ja ovat äänestäneet toisenlaisen politiikan puolesta.
Siitä huolimatta että Suomeen on melkein mahdotonta saada kasattua hallitusta joka tekee selkeästi vasemmistolaista politiikkaa, niin silti on mahdollista että hallitus tekee oikeudenmukasiempaa politiikkaa kuin nykyinen hallitus joka todella pistää suuren osan kansasta kärsimään. Pakko vielä kysyä, että mitä sellaista edellinen hallitus teki että se pakottaa köyhät ihmiset ahtaalle? Se ainakin kannattaa muistaa että se mitä nykyinen hallitus tekee on kokonaan nykyisen hallituksen valinta ja vastuulla, mitään pakkoa niihin tekoihin ei ole vaikka ihmisiä yritetäänkin huijata uskomaan että on pakko.
Koska maailma ja elämä on muutakin kuin pelkkää taloutta, niin silloin tärkkeää on myös se mitä tapahtuu ympäristölle, kuinka kohdellaan ihmisiä, hoidetaan sosiaalipolitiikkaa ja pidetään huolta siitä kuinka talouden tulokset jakautuvat, niin kannattaa kiinnittää huomiota myös kokonaisuuteen. Se kuinka oikeistohallitus kohtelee nyt pienituloisinta kansanosaa on kyllä kylmää kyytiä, mutta minkäs sille sitten voi jos vaikka joku taloudellisesti heikommassa asemassa olevakin on sen omalla äänellään mahdollistanut. Muitakin vaihtoehtoja olisi ollut kyllä tarjolla ja tässä siitä esimerkkejä:
https://www.vihreat.fi/tavoitteet/
https://vasemmisto.fi/wp-content/uploads/2022/06/tavoiteohjelma_A4.pdf
https://www.sdp.fi/uploads/sites/2/2023/02/rohkeutta-olla-sinun-puolellasi-sdpn-eduskuntavaaliohjelma-2023.pdf
Jso äänestäjä ei tajua esimerkiksi sitä periaatteellista eroa mikä oikeiston vasemmiston välillä on suhtautumisessa pienituloisiin ja tulonjakoon, myös työntekijöiden oikeuksiin, niin ei ihme jos varsinkin oikeistopopulistien on helppo huijata ihmisiä sahaamaan omaa oksaansa. Mutta niinhän sitä sanotaan että tyhmimmän eväät syödään aina ensin ja nyt niitä sitten todella syödään vaikkeivät ehkä tyhmimmät sitä vieläkään huomaa tai edes halua huomata.
Ja sitä kuinka tarkkana äänestäjän pitää olla kuvastaa tämänpäiväinen äänestys työttömyysturvan heikennyksistä. Vain SDP ja vasemmistoliitto vastustivat työttömiltä leikkaamista, mutta esimerkiksi vihreätkään ei sitä vastustanut, vaan he äänestivät tyhjää, kuten teki myös kepu. Sosiaaliturvan leikkauksia taisivat sitten vihreätkin kyllä vastustaa
Tuonkaan perusteella ei luulisi olevan kenellekään epäselvää ketkä ainakin yrittävät pitää pienituloisten, joihin työttömätkin lähes 100 prosenttisesti kuuluvat, puolia. Persut, eikä koko Orpon hallitus, eivät varmasti aja pienituloisten asiaa vaikka varmasti onnistuivatkin huijaamaan myös pienituloisia vaalivalheillaan. No nyt nuo höynäytetyt pienituloiset saavat sitten niitä leikkauksia omaan toimeentuloonsa.
Itseäni nuo leikkaukset eivät koske vaan hallitus antaa sen sijaan veronalennuksia velaksi tai oikeastaan maksattaa veronalennukseni kaikkein pienituloimmilla. Reilua vai mitä. Persumeinkiä,vai kristillisyyttä, RKP:läistä hyvinvointia vai sittenkin puhdasta kokoomuslaista ahneutta?
AKK, kyllä köyhä tajuaa persujen petoksen.
Mutta hän tajuaa myös vasemmiston petoksen. Kaikki hyvä on noissa linkaamissasi ohjelmissa. Hyvää asiaa, kannatan. Äänestän.
Mutta viime hallituskaudella ilmasto ja erilaiset identiteettipoliittiset asiat olivat selvästi Marinin kabinetissa ykkösasia.
Katsokaa ex pm:ää nyt. Luxuskiitäjä vallan ja rahan ja somen huoneissa.
Tätä kuvaa vasemmisto ei vähään aikaan saa karistettua niskasta.
Voi olla irrationaalista mutta moni köyhä äänesti jopa kostoksi persuja.
Koska näytöt olivat mitä olivat, ymmärrän senkin. Ihminen ei ole kone. Monet miehet varsinkin lähtivät.
Nyt eduskunnassa vasemmisto toimii “kuin vasemmisto.”
Mutta mitä se enää ketään auttaa koska ollaan oppositiossa.
Vasemmiston on kasattava kuvansa uudestaan muun kuin sukupuolen perusteella.
Tartun mielenkiintoisesta kolumnistasi vain Hitler- asiaan. Se, että oli 30-luvulla suuntautunut Saksaan esim. tieteessä, ei tarkoittanut Hitlerin ihailua. Saksa nyt vain edusti suomalaisille sitä Eurooppaa, jossa suoritettiin esim. insinöörin tutkintoja ja eri alojen jatko- opintoja. Mielenkiintoisen aikalaiskuvauksen ulkoasiainhallinnon Saksan matkalta jatkosodan aikana saa esim Heikki Brotheruksen (Chilessä toimineen Tapani B:n isä) päiväkirjamerkintöihin perustuvasta teoksesta Kuusesta katajaan. Sivistyneistö ei pääosin tai edes suurelta suinkaan mitenkään ihaillut Hitleriä.
Kyllä suomalaisessa kulttuuriväessä oli avointa Hitlerin ihailua 30-luvlla.Aika moista tyhjennystä tapahtuisi Kansakunnan kaapinpäältä, jos niitä ryhdyttäisiin lahtaamaan. Minä en lähde, koska en lahtaa taistolaisia, en edes Nallea.
Osmo Soininvaaralle kommenttina että kyseiset 1930–1940-luvulla Hitlerin Saksaa ihailleet kansallissosialistit joutuivat sodan jälkeen poliittisesti marginaaliin ja olivat julkisesta elämästä marginaalissa heidän loppuelämän. Taistolaiset eivät joutuneet poliittisesti paitsioon 1990-luvulla kun Neuvostoliiton oli hajonnut vaan monen ura jatkui kulttuurin ja tieteen piirissä näihin päiviin asti.
Kansallissosialismi aatteena teki lopullisesti konkurssin sodan jälkeen eikä Saksassa ole enään yhtään poliittista päättäjää jotka olisivat kansallissosialistien perillisiä . Putinin Venäjällä on tällä hetkellä vallassa monen taistolaisten vanhat toverit. Mitä tulee Björn Wahlroosiin niin hän oli vain lyhyen ajan Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton jäsenä vuosina 1971–1973. Hänen poliittinen panos oli lopulta aika vaatimaton SKP:ssä.
Kysymys on siitä, miten suhtautua kansallissosialisteja ihalleisiin suomalaisiin kulttuuripersooniin. Tämä niin kun rinnastuksena stalinisteja diganneisiin kulttuuripersooniin.
Vastauksena Soininvaaralle miten suhtautua suomalaisiin kulttuuripersooniin jotka kannattivat kansallissosialismia 1930-luvulla versus taistolaisiin jotka kannattivat neuvostokommunismia 1970-luvulla. Kuten aiemmin mainitsin kulttuuripersoonat jotka kannattivat kansallissosialismia olivat sodan jälkeen marginaalissa heidän elämänsä loppuun asti toisin kun ex-taistolaiset eivät ole millään tavalla marginaalissa sen jälkeen kun Neuvostoliitto oli hajonnut vaan päinvastoin yhteiskunta on palkinnut monia ex-kulttuuritaistolaisia heidän elämänsä työstään kulttuurin alalla mutta avoin keskustelu siitä että nämä kulttuuritaistolaiset olivat kannattamassa totaalitääristä yhteiskuntamallia nimeltään Neuvostoliitto on jäänyt akateemisen keskustelun ulkopuolelle. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tähän päivään asti akateeminen,kirjallisuus, television ja radion dokumentaatio ja muu tutkimus kulttuuritaistolaisten toiminnasta on jäänyt tekemättä. Se olisi ajankohtaista varsinkin tällä hetkellä kun Venäjällä on vallassa regiimi jossa on näiden ex-kulttuuritaistolaisten aatetoverit tällä hetkellä vallassa. Taistolaisuus on historian tutkimuksen alueella vielä tutkimatonta aluetta.
Minusta entisiä AKS:n jäseniä oli aika vaikuttavilla paikoilla. Minulla ei ole jäsenluetteloa, mutta miten esimerkiksi Kekkonen?
Vastauksena Soininvaaralle tuohon AKS:n toimintaan. AKS eli Akateeminen Karjala-Seura ei ollut idealogialtaan kansallissosialistinen järjestö. AKS:n idealogia oli pääasiassa Suur-Suomea ajava heimoaate ja aitosuomalaisuus. Aitsuomaolaisuus korosti yksikielisyyttä. Urho Kekkonen oli lyhyen ajan vuoteen 1935 AKS:n jäsen. Joten Kekkosen jäsenyys AKS:ssä oli lyhyt aikainen . Moni AKS:läinen oli myöhemmin sodan jälkeen merkittävissä asemissa yhteiskunnassa mutta eivät olleet kansallisosialisteja. AKS:ssä oli jäseninä myös kansallissosialisteja jotka toimivat muissa järjestöissä jotka olivat avoimesti kansallissosialistisia.
Merkittäviä kansallissosialistisia järjestöjä oli 1920- ja 1940-luvulla muun muassa Rintamamiesliitto ja Vapaussodan Kenttäharmaat. Fasistisia liiketä taas edusti 1930-luvulla Isänmaallinen kansanliike (jota Kekkonen sisäministerinä vuonna 1938 yritti jopa lakkauttaa) ja myös jossain määrin Lapuan liike.
Toki, en tätä kiistä. Mutta ei kovin yleisesti. Hyvän näköalan 30-luvun kulttuuri-ilmapiiriin tarjoavat myös Ester Ståhlbergin päiväkirjat. Siinä on mainittu parikin merkittävää naiskirjailijaa, jotka hurahtivat natsismiin.
Muuten, seuraako kukaan Tiedonantajaa? Ehkä kannattaisi…
Ihan vain vastauksena Rahulille.
Kyllä on tullut paljonkin dokumentaatiota tuosta taistolaisesta kulttuuritouhusta. Niistä ketkä ovat olleet mukana jne. ei välttämättä akateemista mutta ainakin “viihteellistä”.
toisekseen kyllä niitä kansallissosialismia diggailleita löytyi aika korkeiltakin posteilta. Itselle tulee mieleen eräs Veikko Aatos joka oli proffana vielä 60-luvulla sekä Maila. Saksassakin taisi olla vielä samoihin aikoihin nasseja päättämässä asioista.
Neuvostoliitto ei aikoinaan hajonnut hävittyään sodan vaan “rauhanomaisesti”. Suurimpia pamppuja ei likvidoitu kuten Saksassa tapahtui, eikä kai kukaan joutunut lusimaankaan? Patsaita taisi kaatua tai viettiin jonnekin piiloon mutta Stalinia ei taidettu retusoida kuvista? Ei sitä nyt voi mitenkään verrata toisiinsa miten Saksassa ja miten Neuvostoliitossa! Hajoamisprosessi oli niin toisenlainen. (omasta mielestäni kommunismi on paljon enemmän piilossa oleva asia kuin kansallissosialismi. Italiassakin taitaa olla Mussolinin jälkeläisiä aika korkeilla posteilla? Ja äärinationalistiset liikkeet ovat aika korkeassa kurssissa ympäri Eurooppaa. Kukaan ei oikein taida kannattaa tuotantovälineiden kansallistamista?)
Nyt oikeesti Rahuli. Menee semantiikaksi tämä jos väittää, etteikö AKS olisi ollut nasseiluun kallellaan. Samoja uhoamisia suuresta kansasta ja sen rajoista, eugeniikasta jne. Samalla voisi väittää, ettei enemmistöläiset mitään kommareita olleet.
Se on aivan selvää että Suomessa oli 30-luvulla paljon Hitlerin ja kansallisosialismin, myös muun tyyppisen fasismin, ihailua ja kannatustakin. Toki jälkikäteen sitä on haluttu tunnetuista syistä peitellä ja jopa kieltää. Noiden aikojen fasistien ja myöhempien aikojen taistolaisten jahtaaminen on kuitenkin aivan älytöntä koska menneeseen ei voida vaikuttaa. Riittää että historia on kirjoittan oikein vastaamaan tapahtunutta ja että siitä opitaan. Valitettavasti joillakin ihmisillä on taipumus kuitenkin juuttua menneisyyteen ja jopa aivan kuin elää siinä, vaikka vain nykyisyyteen ja tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa.
Kaikki asiat ovat aikansa ilmiöitä ja jos jotain kaikuja menneisyydestä hakee nykyisyyteen, niin niitä ovat oikeistolaisuuden kasvi ja halu palata aikaan ennen hyvinvointivaltiota. Eräänlaista nykyajan “taistolaisuutta” ja “fasismia” on nähtävissä kyllä halla-aholaisuudessa joka perustuu Halla-ahon scripta- kirjoituksiin ja mestarikulttiin. Jos jostakin niin oikeistopopulismista on nykyään löydettävissä samoja piirteitä kuin mitä liittyi aikanaan taistolaisuuteen, fasismiin ja kansallissosialismiin. Sieltä löytyvät myös yhteiset arvot nykyisen Venäjän kanssa. Nykyisessä vasemmistossa ei niitä arvoja arvoja kannateta, eikä myöskään haikailla taistolaisuuden eikä minkäänlaisen fasismin perään.
Jos joitakin merkkejä noista vanhoista ilmiöistä löytyy niin nykyään ne löytyvät populistisesta laitaoikeistosta. Joten jos ei haluta paluuta noihin aatteisiin, niin katse on kohdistettava niihin jotka halveksivat demokratiaa ja ihmisoikeuksia sekä haluavat lisätä eriarvoisuutta yhteiskunnassa keskittämällä itselleen valtaa, tuloja ja varallisuutta. Ja niihin jotka propagoivat kuten taistolaiset, fasistit ja kansallissosialisit aikoinaan.
En olisi niinkään varma tuosta “populistisesta laitaoikeistosta”. Saksassa tapahtuu taas kummia. Erittäin vahva lukusuositus Masha Gessen: In the shadows of the Holocaust”, New Yorkerin maksumuurissa on yhden ilmaisartikkelin mentävä aukko.
Samankaltaisia hiljaisia signaaleja Saksasta mutta poleemisemmin on suomenkielellä välittänyt ainakin YLEstä hyllytetty vapaa toimittaja Pertti Rönkkö, uutta kirjaa Viidennen valtakunnan vieraana en tosin ole vielä lukenut.
Spottu, tarkoitan toki noita ilmiöitä Suomessa. Tosin populistinen laitaoikeisto on Venäjän tukemana lisännyt kannatustaan myös muualla Euroopassa.
Taistolaisuutta ei Suomessa ei nykyää esiinny, vaikka entisiä taistolaisia toki onkin. Eikä Suomessa tunnu olevan enää edes sivistysporvareitakaan, vaikka entisiä onkin. Ovatko he vaan piilossa vai hävinneet kokonaan kun näkyvillä ei tunnu enää olevan muita kuin sivistymättömiltä vaikuttavia persuuntuneita. Niin se maailma muuttuu ja sivistyskin on katoavaista.
Kommenttine nimimerkki jt:lle siitä että ex-natseja olisi Länsi-Saksassa päättävissä asemissa 1960-luvulla.Länsi-Saksan liittovaltion ja osavaltion hallinnoissa oli paljon ex-SS ja SA miehiä ministeri ja virkamiestasolla silti kansallisssosialistiset puolueet olivat kiellettyjä. Mainitsit Italian esimerkkinä sodan jossa oli myös Mussolinin jälkeläisiä mukana poliittisessa elämässä. Mussolini ei ollut kansallissosialisti vaan fasisti. Italian fasistien ja Saksan kansallissosialistien idealoissa on paljon eroja. Italian fasistit eivät omaksuneet antisemistisen ohjelman toisin kuin Saksan kansallissosialistit. Liittoutuneet eivät järjestäneet Italiassa sodan jälkeen sotarikosoikeudenkäyntejä toisin kuin Sakassa eikä fasistista puoluetta kielletta Italiassa koska sen uusi johto oli ottanut jo sodan aikana pesäeron Mussoliniin.
Mitä tulee sitten tuotantovälineiden kansallistamiseen muun muassa Englannissa tuotantovälineet kuten hiiliteollisuus, rauta- ja terästeollisuus sekä auto- lentokone ja laivateollisuus kansallistettiin sodan jälkeen Työväenpuolueen toimesta joka johti lopulta Englannin teollisuuden lamaantumiseen 1970-luvulla korpilakkojen aikana joka taas nosti Thatcherin valtaan joka oli taas myöhemmin 2000-luvulla johti Brextiiin.
Vastauksena nimimerkki jt:lle tuosta AKS:n Suur-Suomi aatteesta. Tuolloin 1920–1940-luvulla irredentistiset liikkeet Euroopassa oli enemmänkin valtavirtaa ei vain Suomessa tai Saksassa vaan myös Italiassa, Kreikassa,Balkanilla sekä Iberian niemimaalla. Aasiassa myös Japanin ulkpolitiikka edusti 1930-luvulla irredentismia. AKS ei ollut idealogialtaan kansallisosialistinen järjestö vaan aitosuomalainen joka korosti kielikysymystä jonka perustana oli yksi kieli ja yksi kansakuta.Myös venäläisvastaisuus oli AKS:n idealogiassa mutta myös ruotsalaisvastaisuus eli skandinavianismi. Myöhemmin monesta AKS:läisestä tuli nordisti joka ei korosta kieltä tai kulttuuria vaan yhteiskuntamallia.
Eugeniikka oli myös 1920–1940-luvulla myös valtavirtaa Saksan lisäksi myös Ruotsissa oli eugeniikka osana virallista sosiaalipolitiikkaa aina 1950-luvulle asti. En kiistä että Suomessa ei olisi ollut kansallissosialisteja 1930-luvulla ja olen tässäkin blogissani maininnut ne järjestöt jotka olivat idealogiaaltaan kansallissosialistisia.
Kahteen edelliseen edelleen kommenttina. Semantiikaksi menee. Juu ei ollut AKS suoraan kansallissosialistinen mutta kyllä oli sympatiat korkealla. Ei varmaan oltu antisemiittejä sinänsä mutta hitonmoisia rasisteja oltiin. Niputtaisin kuitenkin AKS:an, fasistit ja natsi äärioikeistolaisiksi liikkeiksi.
Kyllä olen tietoinen historiasta ja olihan tuo eugeniikka Suomessakin sosiaalipolitiikkaa. Tosin ei ihan niin äärimmäisenä kuin Esim. Tahko sitä maalaili.
Britannian kansallistamisesta wikipediassa:
“1950-luvun puolivälissä Britannian autotuotannosta 90 prosenttia syntyi viiden suurimman valmistajan tehtaissa: British Motor Corporationin, Fordin, Rootesin, Standard-Triumphin ja Vauxhallin. Seuraavina tulivat Rover ja Jaguar sekä kymmenkunta pientä erikoisvalmistajaa. Fordin tehdas Lontoon lähellä Dagenhamissa oli parhaimmillaan koko Britannian suurin teollisuuslaitos, joka työllisti jopa 40 000 ihmistä[6]
1960-luvulle tultaessa Saksa, Ranska ja Japani nousivat yhä vahvemmiksi autontuottajiksi, ja brittiläisen autoteollisuuden oli pitänyt kyetä rationalisoimaan tuotantoaan paljon nopeammin kuin mitä tapahtui säilyttääkseen kilpailukykynsä. Standard-Triumph oli menossa konkurssiin, mutta sen osti kuorma-autovalmistaja Leyland. Vuonna 1966 Lordi Nuffieldin British Motor Corporation ja Jaguar muodostivat BMH:n (British Motor Holdings). Leyland osti pian myös Roverin. Amerikkalainen Chrysler osti Rootes Groupin 1967. Seuraavana vuonna BMH ja Leyland yhdistyivät British Leyland Motor Corporationiksi (BLMC).”…
Lisäksi sillä mitä Englannissa on tapahtunut 50-luvulla ei ole merkitystä tässä yhteydessä.
Lisäksi voisin tietenkin kommentoida miksei Italiassa järjestetty liittoutuneiden toimesta oikeudenkäyntejä oli tietenkin se, ettei niitä tarvittu. Ne oli jo suorittu Italian toimesta. (Italia antautui ja liittyi liittoutuneisiin jo 43 syksyllä.)
Nimimerkki jt:lle vastauksena tuohon Akateemisen Karjala-seuran idealogian aitosuomalaisuuden niputtaminen kansallissosialismiin . Kansallissosialismilla ei ollut AKS:n idealogia. AKS:stä tehty historiantutkimus ei niputa AKS:ää kansallissosialistisiin tai fasistisiin järjestöihin. Kun nimimerkki jt niputtaa oman tulkinnan mukaisesti kansallissosialismin ja fasismin samaan idealogiaan niin on tämä niputtaminen hyvinkin historiatonta. Akateeminen tutkimus erottaa kansallissosialismin ja fasismin idealogisesti toisistaan.
Voiko nimimerkki jt täsmentää mitä tarkoitat sillä että AKS:ssä oli “sympatiat oli korkealla” ja sen jäsenet olivat “hitonmoisia rasisteja”? Tuolloin 1920–1930-luvulla rasismi ei ollut edes terminä olemassa. Rasismi termi lanseerattiin UNESCON Rotuja ja rotuennakkoluuloja koskevassa julistuksessa vuonna 1978 jossa tuomittiin Etelä-Afrikan apartheidin.AKS oli aitosuomalainen liike jolle kielikysymys oli pääagenda.
Lopuksi tuohon Englannin kansallistamiseen niin otin tuon esimerkin sen takia esille koska Englannissa toteutettiin sodan jälkeen laajin raskaanteollisuuden kansallistaminen sosialististen maiden ulkopuolella. Olen tietoinen Englannin kansallistamisen taustoista. Lopulta se johti Thatcherin valtaan nousuun ja sitä kautta brextiin.
Irredentismin ja Japanin rinnastamisessa ei ole kyllä mitään järkeä. AKS oli tyypillinen irredentistinen järjestö: se haikaili Suomelle Suomea puhuvien ihmisten maksimaalisen asuma-alueen mukaisia rajoja: Länsi-Pohjaa, Itä-Karjalaa, Finnmarkia ja Inkeriä. Virostakin olisi tullut hurjimmissa haaveissa osa Suur-Suomen liittovaltiota. Tämä ei itsessään ollut fasismista. Jopa SDP:n puolella (itse asiassa jopa SKP:ssä)kannatettiin tällaista ohjelmaa, ja esim. Voionmaa ja Gylling olivat vahvoja heimoaatteen miehiä.
Toki asiaan liittyi verenperinnön romantisoiva ihailu, joka helposti loi pohjaa fasismille. Olennaista AKS:n väestä onkin suhtautuminen Mäntsälän kapinaan. Ne, jotka Kekkosen, Vilkunan ja Haavion tavoin erosivat Kuusen ryhmän osana AKS:stä, kun se kieltäytyi tuomitsemasta Mäntsälän miehiä, olivat kansanvallan puolella. Muut hyväksyivät kansanvallan kukistamiseen tähtäävän autoritaarisuuden.
Japanin tapauksessa ei voi puhua irredentismistä millään tapaa. Japani oli kansallisvaltio, joka oli saavuttanut kansalliset rajansa jo kauan sitten. Sen tavoitteena oli nousta suurvallaksi suurvaltojen joukkoon ja hallita läntisen Tyynenmeren piiriä. Aluetavoitteita olivat Kiina, Itä-Intia, Taka-Intia ja Siperia. Tätä ei voi kutsua millään tapaa “irredentan” haikailuksi vaan vain puhtaaksi imperialismiksi.
Kommenttina Nimimerkki Erastotenes aleksandrialaisen näkemykseen Japanin siirtomaahankkeista suhteessa Itä-Aasiassa toteasin vain että kyllä siinä oli irredentismin piirteitä. Japani ei ollut mikään ikivanha kansallisvaltio vaan nykyinen Japanin valtio luotiin Meiji-restaaraatiossa vuonna 1868 ja sen yhteydessä Hokkaidon saari liitettiin osaksi Japania vuonna 1882 ja myös erilaiset aluekiistat Venäjän kanssa Sahalineistä oli osa Japanin irredentismia koska japanilaisia siirtolaisia muutti saarilla noihin aikoina kun Japani oli ne vallannut itselleen. Myös Mantsuriaa perustettu nukkevaltio Mantsukuohon muutti japanilaisia siirtolaisia 1930-luvulla. Korean niemimaalle ja Taiwanille jo aiemmin muuttanut japanilaisia siirtolaisia ja korealaisia siirtolaisia oli muttanut Japaniin 1920–1930-luvuilla.Edelleen Japanissa on huomattava korealaisvähemmistö ja Koreassa on japanilaistaustaisia ihmisiä . Irredentismin taustalla on myös maahanmuutto
Vuosia sitten saapui pikkukaupungin taistolaisopintokerhoon alustaja kaukaa Helsingistä.
Hän sanoi, että ihmisellä on kaksi vaihtoehtoa ajatella maailmaa; “Kaikista on pidetävä huolta, tai hoitakoon jokainen omat asiansa”.
Kun katselen maailmanmenoa tänään, näyttää siltä, että ajatus yhteisestä hyvästä on jäänyt
häviölle.
Siihen aikaan minua kovin elähdytti Brechtin runo Kommunismin ylistys. Sen alku menee jotenkin näin:
“Mkä oikeastaan puhuu kommunismia vastaan? Se on niin selvää ja järjellistä, kenelle vain.
Ethän sinä kuulu riistäjiin, sen ymmärrät kyllä”.
Kaikista on pidettävä huolta — paitsi luokkavihollisista. Heidät on tuhottava.
Näinhän se teorian mukaan menee. Ihmiskunnan onni ei toteudu ilman vallankumousta ja diktatuuria.
Näinhän se autoritaarien ajattelu menee. Tätä äärioikeisto nyt haaveilee Yhdysvalloissa, Trump: “Lupaamme hävittää kommunistit, marxilaiset, fasistit ja radikaalivasemmistolaiset roistot, jotka elävät kuin syöpäläiset maassamme.”
https://yle.fi/a/74–20065287
Äärioikeistolaiset Suomessakin ovat Trumpia kovasti fanittaneet. Puolueista eritoten persut ovat laajasti trumpia ihailleet, Halla-aho 2019: “Trump on parasta, mitä Yhdysvalloille ja länsimaailmalle on tapahtunut piiitkään aikaan.🙂”
Historiallisessa kontekstissa jakolinjat tässä eivät ole vasemmisto/oikeisto, vaan se menee sitoutumisessa länsimaisiin arvoihin: vapauteen, vapaaseen mediaan, demokratiaan, oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksiin.
Nykyvasemmistomme ei ole antanut yhtään mitään mitään merkkejä hyökkäyksiä näitä kohtaan, päinvastoin sitkeää puolustamista ja vahvistamista. Samaa ei voi sanoa nykyoikeistostamme.
Nykyhallituksemme sisältä tulee käytännössä viikottain piikkiä jotain näitä kohtaan. Mediaa vastaan useampikin ministeri hyökkää jatkuvasti. Ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota vastaan hyökättiin eritoten kun itärajan sulkemista käsiteltiin, useampikin hallituksen edustaja hyökkäsi avoimesti laillisuusvalvojaa vastaan ja on kyseenalaista olisiko nykyinen laillisuusvalvojan päätös saatu ilman hyvin raskasta ja laaja-alaista poliittista painostusta.
Kannattaa lukea toi ylen juttu jonka linkitin.
Kilgore, juuri noin se nykyään menee. Vasemmisto puolustaa länsimaisia arvoja, mutta oikeistosta yritetään niitä murentaa.
Ohessa on taulukko mihin uusliberalismi on johtamassa ja muistus siitä mistä Hannah Arendt varoittaa, eli ihmisyyden menetyksestä ja sen seurauksista. Putin näyttää jo esimerkkiä, Trump seuraa perässä ja Suomessa persut hurraavat kokoomuksen, RKP:n ja kristillisten tukiessa. Ei fasismin lumouksesta ole turhaan varoiteltu. Uhkana eivät todellakaan ole taistolaiset tai kommunistit vaan ihmiset jotka ovat menettämässä ihmisyytensä. Ylen juttu kannattaa tosiaan lukea ja miettiä mihin maailma onkaan muuttumassa uusliberalismiin myötä.
https://x.com/kimmoneihum/status/1736303664766111819?s=20
“Minun nuoruudessani oli kahdenlaisia uskoon hurahtaneita. Toisista tuli taistolaisia, toisista jonkin uskonlahkon kannattajia. ”
Aika monen kommunistin taustalta yllättäen löytyy sitä toistakin uskovaisuutta, vaikka teoreettisesti ateistisesta liikkeestä puhutaankin. Esim. Agit-Prop ‑bändiläiset tutustuivat alunperin seurakunnan leireillä, ainakin jos on Jouko Aaltosen aiheesta kertovaa kirjaa uskominen.
Joni Kärjelle kommenttina että vaikka Agit-Propin jäsenet olivatkin entisiä seurakuntanuoria ja vaihtoivat aatteen kommunismiin joka oli ja on edelleen jossain määrin muuttui uskontoa muistuttavaksi idealogiaksi. Mitä tulee ateismiin niin Suomessa on ollut vasemmistossa perinteisesti myös uskovaisia kristittyjä ja uskonnottomia ateistejä samassa puolueessa. SDP:n pitkäaikainen kansanedustaja Erkki Tuomioja on julkisesti sanonut olevansa ateisti kun taas SDP:n presidenttiehdokas Jutta Urpilainen on korostanut kristillistä vakaumustaan julkisesti. Vanhat SKP:n jäsenet joka liittyivät jo 1920–1930-luvuilla puolueeseen olivat julkisesti ateistejä mutta 1970-luvulla liittyneet olivat juuri se ryhmä joista käytettiin termiä taistolainen ja he olivat myöhään herännäisiä.
“Jos joitakin merkkejä noista vanhoista ilmiöistä löytyy niin nykyään ne löytyvät populistisesta laitaoikeistosta.”
Jaa en tiennytkään, että eräs proffessori on “populistisiin” liittynyt liekö sitten olen valeuutisia lukenut kun olin luulossa, että liittyi vihreisiin. Vihteisiin liittyminen on ihmisoikeus 🙂
Daa daa. No tosiaan, kunhan on Suomen kansalainen ja yli 15 vuotias, niin pääsee vihreiden jäseneksi. Mitä sitten? Eiköhän muillakin puolueilla ole suunnilleen sama systeemi.
Mutta siirtyikö vihreisiin liittynyt professori vasemmalle vaiko oikealle? No ehkä jossain vaiheessa professorin mielessä ajatus “Itä hyvä, Länsi paha” muutui päinvastaiselsi. Tai siis länsimaiset arvot onkin nyt hienoja professorin mielestä.
Niin että onko tuo nyt siirtymistä oikealle vai vasemmalle? Kilgore ja AKK ehkä osaavat vastata.
Miksei professorin nimeä voisi sanoa, siten ehkä pottuilu menisi paremmin perille. Onko se ehkä Pirkko Saisio???
Oletan kirjoittajan tarkoittavan Martin Scheininiä