Palkankorotukset nostaisivat tuottavuutta

Olen yleen­sä ollut ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keen kanssa eri mieltä  talous­poli­it­ti­sista lin­jauk­sista. Min­ulle he näyt­täy­tyvät lyhyt­näköis­es­ti ahneena porukkana, joka halu­aa syödä viimeisetkin siemen­pe­runat. Urho Kekkosen kysymyk­seen ”Onko maal­lamme malt­tia vauras­tua” he vas­taisi­vat olankohautuksella.

Nyt olen yllät­täen kallis­tu­mas­sa palkkakysymyk­sessä ay-liik­keen kan­nalle. Voisi olla maamme talouden kannal­ta viisas­ta nos­taa palkko­ja tun­tu­vasti inflaa­tio­ta nopeam­min – ja inflaa­ti­olle tarkoi­tan tässä euroalueen inflaa­tio­ta, kos­ka se on oikea mit­tari kil­pailukyvyn kannal­ta. Eri asia on, onko se läh­eskään kaikkien palka­nsaa­jien lyhyen aikavälin edun mukaista, mut­ta tästä lopuksi.

Kun ihme­tel­lään, mik­si tuo­tavu­u­den kasvu on Suomes­sa lop­punut, kuu­lun niihin, joiden mielestä ongel­ma on luo­van tuhon puut­teessa. Kun huono­tuot­toiset työ­paikat eivät kaadu, uusia ja parem­pia ei voi nous­ta tilalle. Jat­ka lukemista “Palkanko­ro­tuk­set nos­taisi­vat tuottavuutta”

Yleisradion alasajo on hallituksen pahimpia toimia

Istu­van hal­li­tuk­sen kauaskan­toisimpia aikaansaan­nok­sia on Yleis­ra­dion pakot­ta­mi­nen supis­ta­maan toim­intaansa. Nyt pois­tuu 309 työ­paikkaa ja jatkoa seu­raa keväällä.

Perus­suo­ma­lais­ten käyt­tämistä puheen­vuoroista selviää, ettei tässä ole kyse niinkään säästöistä, vaan halus­ta vähen­tää fak­tapo­h­jaista tiedonväl­i­tys­tä ja tehdä sitä kaut­ta tilaa toisen­laiselle tiedonväl­i­tyk­selle, sel­l­aisel­la, joka nos­ti Trumpin val­taan. Samal­la tilaa tulee Venäjän infor­maa­tio­vaikut­tamiselle, mikä var­maankin on taha­ton seuraus.

Suo­mi on pieni kielialue. Sik­si tääl­lä tarvi­taan henkeä kohden enem­män rahaa laadukkaan jour­nal­is­min takaamisek­si kuin vaikka­pa Bri­tan­ni­as­sa. Mut­ta se kannattaa.

En väitä, ettei Yleis­ra­dion talouden­pidos­sa olisi mitään arvosteltavaa, mut­ta siitä ei tässä jät­tileikkauk­ses­sa ole kyse.

Todet­takoon, että laatu­jour­nal­is­min tukah­dut­ta­mi­nen kuu­luu ääri­oikeis­ton pelikir­jaan kaikkial­la, niin USA:ssa, Unkaris­sa kuin Venäjäl­läkin. Perus­suo­ma­laisia ymmär­rän, tämähän menee niin kuin he ovat suun­nitelleet, mut­ta kokoomus­ta ihmettelen.

Kohtuulliset tullit lisäisivät taloudellista turvallisuutta

Tuen talous­poli­it­ti­sis­sa kysymyk­sis­sä yleen­sä talous­teo­ri­an val­tavir­taa, mut­ta suh­teessa täy­del­liseen vapaakaup­paan koen itseni toisi­na­jat­teli­jak­si. Minus­ta maail­mas­ta tulisi parem­pi, jos kan­sain­välistä kaup­paa hie­man jar­rutet­taisi­in kohtu­ullisil­la tulleil­la. Tämän sanomi­nen ääneen on nyt vähän vaikea­ta, kos­ka tulen herkästi sotke­tuk­si Trumpin ajatteluun.

Talous­teo­ri­an mukaan päät­te­ly menee niin, että mitä pienem­mät ovat kau­pan esteet, sitä parem­min suh­teel­lisen edun peri­aate pystyy toteu­tu­maan ja sitä korkeam­mak­si taloudelli­nen hyv­in­voin­ti kasvaa.

Tämä on sinän­sä tot­ta, mut­ta ajatuk­ses­sa on se vika, että se tekee maail­man­taloud­es­ta hyvin haavoit­tuvan. Kau­ni­isti san­ot­tuna se lisää keskinäis­ri­ip­pu­vu­ut­ta, jota ere­hdyt­ti­in joskus pitämään jopa rauhan edistäjänä.

Kovin pitkälle menevän työn­jaon ikävät seu­rauk­set nähti­in korona-aikana, kun Kiinan talous yski ja Euroopas­sa oli yhtäkkiä pulaa jopa lääkkeistä. Rauhaakaan tämä keskinäis­ri­ip­pu­vu­us ei edis­tänyt, kos­ka Venäjä las­ki, ettei EU voi tul­la Ukrainan tuek­si, kos­ka on niin riip­pu­vainen venäläis­es­tä maakaasusta.

Nyt olemme paljon riip­pu­vaisem­pia Kiinas­ta kuin Venäjän fos­si­iliener­gias­ta. Kiina tulee käyt­tämään tätä riip­pu­vu­ut­ta län­si­mai­ta vas­taan. Se on tätä ase­maansa rak­en­tanut määräti­etois­es­ti. Olemme olleet Euroopas­sa hie­man sin­isilmäisiä. Jat­ka lukemista “Kohtu­ulliset tul­lit lisäi­sivät taloudel­lista turvallisuutta”

1990-luvun laman pitkät jäljet

Syksyl­lä ilmestyi Jari Elo­ran­nan ja Roope Uusi­talon toimit­ta­ma kir­ja  suo­ma­lai­sista talouskri­i­seistä 1860-luvul­ta nykypäivään nimeltään Ankarat ajat. Kymme­nessä artikke­lis­sa käy­dään läpi talouskri­ise­jä vuosien 1867–68 nälän­hädästä 2020-luvun koron­akri­isi­in ja Ukrainan sotaan.

Min­un kannal­tani mie­lenki­in­toisin oli Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen­laitok­sel­la työsken­tele­vien pro­fes­sorien Kris­ti­ina Hut­tusen ja Mat­ti Sarvimäen artikke­li 1990-luvun laman pitkät jäl­jet. Näkökul­maani saat­taa tietysti vaikut­taa se, että toimin vierail­i­jana Aal­to-yliopis­to talousti­eteen laitoksella.

Täl­lainen tutkimus kuu­luisi oikeas­t­aan sosi­aal­i­ti­etei­den alaan, mut­ta talousti­eteis­sä on viime aikoina kehitet­ty pseu­dosat­un­nais­tamiseen perus­tu­via menetelmiä kausali­teet­tien selvittämiseen.

Tässä tutkimuk­ses­sa sat­un­nais­t­a­mi­nen perus­tui siihen, että laman aikana moni työ­paik­ka lakkautet­ti­in kokon­aisuute­na, jol­loin yri­tyk­sen koko henkilökun­ta irti­san­ot­ti­in.  Ei tapah­tunut mitään irti­san­ot­tavien valikoi­tu­mista. Jat­ka lukemista “1990-luvun laman pitkät jäljet”

Inflaatiovakauttaja olisi epäjohdonmukainen osa eläkejärjestelmää

Voi olla perustel­tua alen­taa eläkkei­den ostovoimaa, jot­ta eläke­jär­jestelmä ei olisi niin epäoikeu­den­mukainen sukupolvien välil­lä, mut­ta esitet­ty inflaa­tio­vakaut­ta­ja on aivan epäjo­hdon­mukainen viritelmä, kos­ka eri tavoin ajoit­tuvat mut­ta lop­ul­ta yhtä suuret hin­to­jen ja palkko­jen nousut alen­ta­vat eläkkei­den ostovoimaa aivan sat­un­nais­es­ti. Vakaut­ta­ja astuu peli­in, jos jon­akin vuon­na hin­nat nou­se­vat palkko­ja nopeam­min ja alen­nus olisi pysyvät, vaik­ka seu­raa­vana vuon­na palkat kuroisi­vat eron kiin­ni. Näin­hän on viime aikoina tapahtunutkin.

Jos käy näin:

Hin­nat     palkat

1 v.             6              2
2.v.             2              6

eläkkei­den ostovoima las­kee pysyvästi, mut­ta ei laske. jos

Hin­nat     palkat

1 v.             4              4
2.v.             4              4

Eikö sitä nyt voisi päät­tää, kuin­ka paljon eläkkei­den ostovoimaa alen­netaan, eikä pan­na tämän nopan­heiton varaa?

KORJAUS:

Olin kir­joit­tanut tuon tek­stin liian hätäis­es­ti ennakkoti­eto­jen perus­teel­la. Esi­tyk­sessä tuo inflaa­tio­vakaut­ta­ja on kir­joitet­tukin niin, että yhden vuo­den kuop­pa ei sitä laukaise vaan kah­den vuo­den. Jos hin­to­jen nousu ylit­tää palkko­jen nousun kah­den vuo­den aikana, eläkkei­den reaaliar­voa las­ke­taan. (Tämä on san­ot­tu vähän mon­imutkaisem­min, mut­ta sitä se tarkoit­taa) Kuitenkin ideana on, että jos reaali­palkat oskil­loi­vat niin, ett­tä ne ovat ker­ral­laan miinuk­sel­la kah­den vuo­den ajan, eläkkei­den ostovoima ale­nee, vaik­ka reaali­palkat sen jäl­keen nousi­si­vat kuin­ka paljon hyvänsä.

Eikö voitaisi olla rehellisem­pi. Eläke­jär­jestelmän kestävyys­laskel­mat perus­tu­vat ole­tuk­seen jatku­vasti kas­vav­ista reaali­palkoista. En tiedä, mikä se oletet­tu reaali­palkko­jen kasvu­vauhti on, mut­ta olete­taan esimerkin omais­es­ti, että se olisi kak­si pros­ent­tia. Kun reaali­palkat nou­se­vat vähem­män, eläkkeitä leikataan, mut­ta leikkaus ote­taan takaisin, jos reaali­palkat otta­vat tuon kah­den pros­entin nopeudel­la nou­se­van trendin kiinni.

Miksi en kannata Mykkäsen ajatusta sähkönkuluttajien subventoimasta ydinvoimalasta

Olen itsekin aikoinaan pähkäil­lyt ongel­maa, jota Kai Mykkä­nen yrit­tää ratkaista sub­ven­toidul­la ydin­voimalal­la, jon­ka sub­ven­tion sähkön käyt­täjät maksaisivat.

Sähkön kysyn­tä ja tar­jon­ta on Suomes­sa jous­tam­a­ton­ta eli molem­mat reagoi­vat hin­taan laiskasti. Sen takia Suomes­sa tarvi­taan suuria hin­tavai­htelu­ja sopeut­ta­maan kysyn­tää ja tar­jon­taa toisiinsa.

Pähkäilin aikanaan, että kulut­ta­jien kan­nat­taisi muo­dostaa osu­uskun­ta, jon­ka han­kkii huip­pu­voimaloi­ta leikkaa­maan hin­tapi­ikke­jä. Se mak­saa, mut­ta vielä enem­män mak­sa­vat nuo hin­tapi­ik­it. Niin aikakin luulin.

Osu­uskun­taa ei tietenkään perustet­taisi, vaan pystytet­täisi­in kap­a­siteet­ti­markki­na samaan tapaan kuin Venäjäl­lä.  Kulut­ta­jien mak­set­tavak­si sekin koi­tu­isi, kuten se koituu Mykkäsen ehdotuksessakin.

Ydinvoimala ei sovellu sähkönkulutusta tasaamaan

Mykkä­nen halusi kiin­nit­tää tämän tur­vaa­van kap­a­siteetin nimeno­maan ydin­voimaan, kun taas min­un ajatuk­se­nani oli antaa markki­noiden ratkaista. Markki­nat tuskin pää­ty­i­sivät ydin­voimaan, sil­lä tasaista tehoa tuot­ta­va ydin­voimala on huono tasaa­maan sään mukaan vai­htel­e­vaa sähkön­tuotan­toa. Jokin kiin­teiltä kus­tan­nuk­sil­taan hal­pa ja hel­posti säädet­tävä olisi luon­te­vampi – siis jokin, joka olisi läh­es ison ydin­voimalan vas­tako­h­ta. Jat­ka lukemista “Mik­si en kan­na­ta Mykkäsen aja­tus­ta sähkönku­lut­ta­jien sub­ven­toimas­ta ydinvoimalasta”

Jäähyväiset valtuustolle

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­to juh­li eilen 150-vuo­tista ole­mas­saoloaan. Olen istunut val­tu­us­tossa yli neljä­sosan tuos­ta ajas­ta, 40 vuot­ta,  ja yli puo­let elämästäni.

Olen ollut 20 vuot­ta kansane­dus­ta­ja, kak­si vuot­ta perus­palve­lu­min­is­teri ja puolueeni vihrei­den puheen­jo­hta­jana neljä vuot­ta. Silti suurim­mat aikaansaan­nok­seni poli­ti­ikas­sa olen saavut­tanut Helsin­gin kehit­tämisessä. Vaik­ka sen itse sanonkin, min­ul­la on takanani hieno his­to­ria Helsin­gin päät­täjänä. Kaik­ki ei ole men­nyt niin kuin olisin halun­nut, mut­ta aika moni asia on.

Akti­ivi­suuteni on keskit­tynyt kaupunkisu­un­nit­telu­un sen laa­jas­sa merk­i­tyk­sessä, johon luen mukaan esimerkik­si asun­topoli­ti­ikan ja joukkoli­iken­teen kehit­tämisen. Itse asi­as­sa aloitin jo ennen val­tu­us­toon pääsemistä kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan vara­jäse­nenä vuon­na 1981, eli oikeas­t­aan min­ul­la on jo 45 vuot­ta kun­nal­lispoli­ti­ikkaa takanani.

Noina vuosi­na Helsin­ki on kehit­tynyt val­tavasti ja mielestäni paljon parem­mak­si. Asukkai­ta on tul­lut lisää 200 000. Helsingistä on tul­lut kukois­ta­va kaupun­ki, johon halu­taan asumaan.  Vihrei­den poli­ti­ikalla on tästä suuri ansio. Jat­ka lukemista “Jäähyväiset valtuustolle”

Kellä sakset, sillä valta

Poli­it­tisen urani aikana käytin eniten val­taa Sisko Sepän giljoti­in­i­työryh­mässä – elimessä, jon­ka kokoon­panoa ei löy­dy googlaamalla.

Neu­voteltaes­sa vuon­na 1995 Lip­posen hal­li­tuk­sen ohjel­mas­ta sovit­ti­in val­tion meno­ja leikat­ta­van 20 mil­jardil­la markalla. Mieliku­vi­tus lop­pui 15 mil­jardis­sa. Puut­tuvaa viit­tä mil­jar­dia etsimään perustet­ti­in Sisko Sepän giljoti­in­i­työryh­mä, johon jokainen hal­li­tus­ryh­mä aset­ti yhden edus­ta­jan. Olin ryh­mässä ain­oa vaaleil­la valittu.

Esit­tämämme säästöt tekivät kipeää, mut­ta olin tulok­seen tyy­tyväi­nen. Porukallamme arvot näkyivät siitä, mis­tä ei säästet­ty. Jotkut toiset oli­si­vat tehneet sen aivan toisin. Käy­timme paljon val­taa. Jat­ka lukemista “Kel­lä sak­set, sil­lä valta”

Kannustinongelmat lymyävät tuloasteikon alapäässä

Yleen­sä kun puhumme korkei­den vero­jen haitoista, ajat­telemme tuloast­eikon yläpäätä. Varsi­naiset ongel­mat ovat kuitenkin asteikon alapäässä.

Köy­hyy­den ain­oa ongel­ma ei ole se, että ilman palkkat­u­lo­ja ole­van kulu­tus­mah­dol­lisu­udet ovat pienet. Toinen ongel­ma on, että mon­en on jok­seenkin mah­do­ton paran­taa taloudel­lista ase­maansa työtä tekemäl­lä. Rikkaat mar­mat­ta­vat vähän yli viidenkymme­nen pros­entin mar­gin­aaliv­eroista, kun köy­hillä efek­ti­ivi­nen mar­gin­aaliv­ero on usein yli 80 pros­ent­tia, monel­la tasan sata pros­ent­tia. Tämä on paljon pahempi kan­nusti­non­gel­ma kuin rikkaiden koke­ma korkea mar­gin­aaliv­ero ja se näkyy työllisyydessä.

Kun sään­nöt ovat täl­laisia, on vähän vaikea mar­mat­taa työn­teon välttelystä.

Halua korostaa, etten pidä siitä, että jotkut jät­täy­tyvät tahal­laan tulon­si­ir­to­jen varaan, kos­ka eivät pidä työstä. Tähän menevä raha ei ole pois rikkail­ta vaan toisil­ta köy­hiltä. Jat­ka lukemista “Kan­nusti­non­gel­mat lymyävät tuloast­eikon alapäässä”

Tuloerot ja kannustavuus hyvätuloisilla

Tästä tulikin kolmio­saisen sijas­ta nelio­sainen, kos­ka päätin jakaa kan­nus­tavu­ut­ta koske­van osion kah­tia, rikkaiden ja köy­hien osaksi.

Tulo­ero­ja tarvi­taan ihmis­ten kan­nus­tamisek­si tekemään työtä ja kehit­tämään uusia ajatuk­sia. Noin pääsään­töis­es­ti Suomes­sa on kuitenkin riit­tävän kivaa olla hyväo­sainen ja riit­tävän ikävää olla huono-osainen, joten tältä osin kan­nus­timet ovat kunnossa.

Olisim­meko ahk­er­ampia ja inno­vati­ivisem­pia, jos efek­ti­iviset mar­gin­aaliv­erot oli­si­vat alem­mat? Jos mah­dol­lisu­ut­ta muut­taa pois maas­ta ei olisi, mar­gin­aaliv­ero­jen alen­t­a­mi­nen tuskin tek­isi meistä ahk­er­ampia. Aiem­min sekä Yhdys­val­lois­sa että Bri­tan­ni­as­sa on sovel­let­tu selvästi yli 90 pros­entin mar­gin­aaliv­ero­ja, eikä talous siihen kaatunut. Jos voit tehdä mil­jar­di euroa tuot­ta­van keksin­nön, et jätä sitä tekemät­tä vain, kos­ka tien­aat siitä itse vain sata miljoon­aa. Jat­ka lukemista “Tulo­erot ja kan­nus­tavu­us hyvätuloisilla”