Voi olla perusteltua alentaa eläkkeiden ostovoimaa, jotta eläkejärjestelmä ei olisi niin epäoikeudenmukainen sukupolvien välillä, mutta esitetty inflaatiovakauttaja on aivan epäjohdonmukainen viritelmä, koska eri tavoin ajoittuvat mutta lopulta yhtä suuret hintojen ja palkkojen nousut alentavat eläkkeiden ostovoimaa aivan satunnaisesti. Vakauttaja astuu peliin, jos jonakin vuonna hinnat nousevat palkkoja nopeammin ja alennus olisi pysyvät, vaikka seuraavana vuonna palkat kuroisivat eron kiinni. Näinhän on viime aikoina tapahtunutkin.
Jos käy näin:
Hinnat palkat
1 v. 6 2
2.v. 2 6
eläkkeiden ostovoima laskee pysyvästi, mutta ei laske. jos
Hinnat palkat
1 v. 4 4
2.v. 4 4
Eikö sitä nyt voisi päättää, kuinka paljon eläkkeiden ostovoimaa alennetaan, eikä panna tämän nopanheiton varaa?
KORJAUS:
Olin kirjoittanut tuon tekstin liian hätäisesti ennakkotietojen perusteella. Esityksessä tuo inflaatiovakauttaja on kirjoitettukin niin, että yhden vuoden kuoppa ei sitä laukaise vaan kahden vuoden. Jos hintojen nousu ylittää palkkojen nousun kahden vuoden aikana, eläkkeiden reaaliarvoa lasketaan. (Tämä on sanottu vähän monimutkaisemmin, mutta sitä se tarkoittaa) Kuitenkin ideana on, että jos reaalipalkat oskilloivat niin, etttä ne ovat kerrallaan miinuksella kahden vuoden ajan, eläkkeiden ostovoima alenee, vaikka reaalipalkat sen jälkeen nousisivat kuinka paljon hyvänsä.
Eikö voitaisi olla rehellisempi. Eläkejärjestelmän kestävyyslaskelmat perustuvat oletukseen jatkuvasti kasvavista reaalipalkoista. En tiedä, mikä se oletettu reaalipalkkojen kasvuvauhti on, mutta oletetaan esimerkin omaisesti, että se olisi kaksi prosenttia. Kun reaalipalkat nousevat vähemmän, eläkkeitä leikataan, mutta leikkaus otetaan takaisin, jos reaalipalkat ottavat tuon kahden prosentin nopeudella nousevan trendin kiinni.
“Vastaisuudessa työeläkeindeksi ei saisi kasvaa kahden peräkkaisen vuoden aikana enempää kuin palkkakerroin samana aikana.”
Noin raportoi Yle. Tarkastelu on kaksivuotinen, eli jos kyse on tuollaisesta ajoituserosta, niin inflaatiovakauttaja ei leikkaisi indeksitarkistusta.
Osasin pelätä paljon rajumpia leikkureita koska sellaisilla media pelotteli neuvottelujen vielä ollessa kesken. Nimim tänä vuonna eläkkeelle.
Omasta mielestä kukaan ei ole Suomessa ansainnut eläkkeitään. Vähän isompi kansaneläke ja sitten katto. Aika roskaa kun joku Sture Fjäder itkee marginaaliverosta ettei kannata mennä töihin, mutta samalla nostaa käytännössä valtion maksamaa eläkettä. Marginaalivero on korkein köyhällä.
Eikö voitaisi olla ihan rehellisiä ja sitoa eläkemaksut vaan palkkakertymään ja järjestelmään maksettaviin eläkemaksuihin. Jos yhteiskunta kehittyy huonoon suuntaan ja palkat (ja palkkakertymä) laskevat, niin myöskin eläkkeet laskevat. Tämä olisi kaikin puolin reilua, lisäksi kannustaisi eläkeläisiä äänestämään tavalla, joka tuottaisi yhteiskunnan palkkakertymään ehkä nousua pidemmällä aikavälillä.
Tietenkin maahanmuuttajien ja työntekijöiden määrän kasvu kasvattaisi palkkakertymää ja tätä kautta eläkemaksuja. Samaan kaavaan voisi lisätä myös työttömien osuuden, eli työttömille ja perusturvana maksettu sosiaaliturva vähennettäisiin palkkakertymästä/eläkemaksuista, eli talouden ajaminen tilaan, jossa on paljon ihmisiä työelämän ulkopuolella laskisi eläkkeitä.
Valinnoilla, ja äänestyspäätöksillä, pitää olla seurauksia. Tässä yksi tapa tuoda niitä yhteiskuntaan kaikkia koskettavalla tavalla.
“kannustaisi eläkeläisiä äänestämään tavalla, joka tuottaisi yhteiskunnan palkkakertymään ehkä nousua pidemmällä aikavälillä”
Hieno ajatus, mutta melkoista toiveajattelua. Käytännössä eläkeläiset ja palkansaajat äänestävät niitä, jotka lupaavat parempia ansioita ja kevyempää verotusta. Kun lukee vaikkapa Hesarin kommenttipalstoja, näkee siellä monia kommentteja miten eläkkeitä nyt leikataan ja omat eläkesäästöt viedään herrojen kukkaroon.
PS Olen itse työeläkkeellä.
On tuo ehdotukseni tarkalleen ottaen reilumpi ja realistisempi kuin nykysysteemi, nythän luvataan vain tietyt eläkkeet maksujen perusteella. Järjestelmä ei kuitenkaan ole koskaan ollut 100% rahastoiva vaan kyseessä on pikemminkin ihan rehellinen tulonsiirtojärjestelmä, joka on vaan erotettu valtion budjetista. Näin ollen pitäisi huolehtia myös niiden hyvinvoinnista, keneltä maksut otetaan.
Onneksi Suomessa on keksitty vain nerokkaasti sopia/ilmoittaa, etteivät työeläkemaksut ole veroa, sen vuoksi että tämä tulonsiirtojärjestelmä on irroitettu valtion budjetista, mutta käytännössä eduskunta silti säätelee lain järjestelmää. Eikä tässä sinänsä ole ongelmaa, ongelma piilee siinä, ettei joku yli 90% ihmisistä tunnu edes käsittävän miten Suomen eläkejärjestelmä toimii, ja he sitten uskovat kirkkain silmin kaiken selittelyn järjestelmän reilusta luonteesta ja myös sen, ettei järjestelmällä ole (mukamas) mitään vaikutusta palkansaajien tuloihin tai Suomen kilpailukykyyn.
Jos eläkemaksut eivät ole veroa, niitä ei silloin pidä tietenkään laskea mukaan veroasteeseen. Silloin taas Suomen veroaste onkin viime vuosikymmeninä laskenut eikä verotus ole kansainvälisesti arvioiden mitenkään kireää.
“Jos yhteiskunta kehittyy huonoon suuntaan ja palkat (ja palkkakertymä) laskevat, niin myöskin eläkkeet laskevat.”
Tämä voi tarkoittaa kahta hyvin erilaista asiaa.
Oletko siis laskemassa esim. nykyisten eläkeläisten eläkkeitä, koska eläkemaksukertymä ei ole muinaisissa kuvitelmissa?
Vai laskisitko tulevien eläkeläisten eläkettä, kun nykyinen maksu siihen johtaa?
Jälkimmäinen taitaa jo olla hyvin tarkkaan nykytilanne?
Jälleen kerran: ehdotan progressiivista eläkemaksua.
Lisäksi pitäisi saada joku kohtuullisuus eläkkeiden alapäähän, jossa työeläkemaksu menee tyystin tai lähes tyystin hukkaan, koska takuueläke. Työeläkkeestä pitäisi siis saada kaikissa tilanteissa joku osuus takuueläkkeen päälle. Jos haluttais systeemin edes etäisesti näyttävän reilulta.
Aiemmin reiluudella ei köyhien suhteen ole ollut niin väliä. Koska eihän elämän tarvii olla reilua köyhälle. Kaikki on kuitenkin armopaloja muilta. Ja oma vika ja syy.
Miksi työeläkekertymä ei ole regressiivinen? Esimerkiksi: jos kuulut tuloinesi 9 pienituloisempiin desiiliin, kertymä on n %; jos kuulut ylimpään desiiliin, kertymä 9 alimman desiilin ylittävältä osalta on n‑x %; jos kuulut ylimpään sentiiliin, kertymä 99 alimman sentiilin ylittävältä osalta on n‑y %.
Uskoisin että noin 90 % palkansaajista hyväksyisi tämän esimerkin mukaisen ratkaisun.
Tui esitys muuttaisi TES-neuvotttelujen asetelmaa jossain määrin, koska palkkoihin nähden korkean inflaation vuoden jälkeen olisi eläkkeistä johtuva tarve isommalle palkankorotukselle, jotta kaksivuotinen leikkuri ei laukea.
Itse leikkuri olisi sattuman varainen. Esim. historiassa sota-aikoina inflaatio on maailmmalla laukannut palkkojen ohi joskus reilustikin, ja palkkojen nousu on voinut tulla eri aikaan siihen nähden. Joku kertaluonteinen tapahtuma, jossa inflaatio ja palkat menevät ihan eri tahtiin, voisi leikata eläkkeet siitä hetkestä pysyvästi tulevaisuuteen.
Tuollaisen muutoksen taloudellisen vaikutuksen määritys on arpapeliä, kun tuollaisten tapahtumien odotusarvo yulevaisuutta koskien riippuu siitä, kuka sen laskee, eli mitä oletetaan.
Tässä jää kuitenkin riski, että eläkemaksut nousevat. Ei nyt, mutta kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Mielestäni oikeudenmukainen kirjaus olisi, että eläkemaksujen noustessa nyt tai tulevaisuudessa maksettavia eläkkeitä pienennetään. Joku minua viisaampi, vaikka Osmo, voisi laskea tähän yhtälöön sopivat kertoimet. Eläkkeiden pienentämisellä maksujen korotuspaine tietysti pienenisi.
Ihmisten tietoisuutta verotuksen ja tulonsiirtojen todellisesta tasosta voisi alkaa lisäämään esimerkiksi sillä, että palkkakuiteissa pitäisi ylärivillä näkyä työntekijän todellinen palkka sivukuluineen ja siitä vähennyslaskulla edeten kohti viivan alla näkyvää säälittävää pikkusummaa.
Näkemykset saattaisivat muuttua nopeasti, kun työntekijät oikeasti ymmärtäisivät maksavansa tulonsiirtoon korvamerkittyä 25% tasaveroa, joka taas poliittisella päätöksellä on todettu saajan omaisuudeksi ja poliittisen kontrollin ulkopuolella olevaksi.
Päämääränä pitäisi olla koko työeläkejärjestelmän purkaminen ja rahastojen jakaminen osallisten kesken maksujen suhteessa.
Rahastoimaton osa eläkkeestä on yksi tulonsiirto muiden joukossa, ja sen pitäisi olla osa budjettia siinä missä muidenkin pakollisella verotuksella rahoitettujen menojen suhteen toimitaan.
Ajatus siitä että suomeen saisi houkuteltua ulkomaista työvoimaa maksamaan aiemmin tehdyt katteettomat eläkelupaukset on totaalisen naurettava.
The purpose of a system is what it does, ja suomen systeemin tarkoitus selviää vilkaisemalla tulokehitystä, talouskasvua, julkista velkaantumista ja syntyvyyskehitystä.
Kyllä, joku pieni “pakkoeläkemaksu” voisi jäädä, sekä automaaginen sen sijoitus eläkefirmojen toimesta, jos maksaja ei muuta määrää.
Ruotsissa lienee tämän tyyppinen systeemi?
Ne, jotka haluisivat itse olla vastuussa eläkesijoituksistaan, pitäisi tietysti antaa niin tehdä.
Tuossahan ei ole mitään riskiä, kummallekaan osapuolelle, koska takuueläke.
On siinä riski, veronmaksajille, koska takuueläke.
“Ne, jotka haluisivat itse olla vastuussa eläkesijoituksistaan, pitäisi tietysti antaa niin tehdä.
Tuossahan ei ole mitään riskiä, kummallekaan osapuolelle, koska takuueläke.”
Tuossa mielenkiintoista on se, että ETK ei ole vielä koskaan julkaissut eläkekestävyyslaskelmaa, joka huomioisi myös Kelan maksamat eläkkeensaajien taloudelliset komponentit. Sen vaikutusarvioinneista puuttuu aina se, mitä eläkeratkaisut maksavat yhteiskunnalle, tai miten ja mitä riskejä uudistukset lisäävät tai vähentävät Kelan menojen osalta. ETK teki vaikutusarviot myös tuosta inflaatiovakauttajasta: https://www.etk.fi/ajankohtaista/elakeuudistus-vahvistaa-elaketurvan-rahoitusta/
Ei huomioitu uudistuksen takuueläkemenojen eikä kansaneläkkeiden kustannusvaikutuksia taaskaan… eikä Kelan menojakin huomioivaa laskelmaa tehne hallituksen esitykseen taaskaan kukaan mukaan, koska eläkeasioissa hallituksen esityksissä taloudellisessa vaikutusarvionneissa ei perinteisesti tarkastella kokonaisvaikutusta, vaan vain niitä vaikutuksia, joita järjestöt ovat keskinäisissä keskusteluissaan huomioineet.
Tuossa voisi olla yhteneväinen mekanismi työkkärin kanssa.
Jossa valtio hoitaa ansiosidonnaisesta perupäivärahan verran ja kassat hoitavat sen päälle tulevan ansiosidonnaisuuden.