1990-luvun laman pitkät jäljet

Syksyl­lä ilmestyi Jari Elo­ran­nan ja Roope Uusi­talon toimit­ta­ma kir­ja  suo­ma­lai­sista talouskri­i­seistä 1860-luvul­ta nykypäivään nimeltään Ankarat ajat. Kymme­nessä artikke­lis­sa käy­dään läpi talouskri­ise­jä vuosien 1867–68 nälän­hädästä 2020-luvun koron­akri­isi­in ja Ukrainan sotaan.

Min­un kannal­tani mie­lenki­in­toisin oli Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen­laitok­sel­la työsken­tele­vien pro­fes­sorien Kris­ti­ina Hut­tusen ja Mat­ti Sarvimäen artikke­li 1990-luvun laman pitkät jäl­jet. Näkökul­maani saat­taa tietysti vaikut­taa se, että toimin vierail­i­jana Aal­to-yliopis­to talousti­eteen laitoksella.

Täl­lainen tutkimus kuu­luisi oikeas­t­aan sosi­aal­i­ti­etei­den alaan, mut­ta talousti­eteis­sä on viime aikoina kehitet­ty pseu­dosat­un­nais­tamiseen perus­tu­via menetelmiä kausali­teet­tien selvittämiseen.

Tässä tutkimuk­ses­sa sat­un­nais­t­a­mi­nen perus­tui siihen, että laman aikana moni työ­paik­ka lakkautet­ti­in kokon­aisuute­na, jol­loin yri­tyk­sen koko henkilökun­ta irti­san­ot­ti­in.  Ei tapah­tunut mitään irti­san­ot­tavien valikoitumista.

Jos olisi tutkit­tu laman aikana muuten vain irti­san­ot­tu­jen kohtaloa, olisi var­maankin saatu tulos, että irti­san­otut men­estyivät myöhem­mässä elämässään huonom­min kuin ne, joi­ta ei irti­san­ot­tu mut­ta selvit­tämät­tä olisi jäänyt, joh­tuiko ero irti­sanomis­es­ta itses­tään vai siitä, että irti­sanomiset kohdis­tu­i­v­at huono-osaisimpiin.

Tässä tutkimuk­ses­sa ver­rat­ti­in niitä, jot­ka oli­vat töis­sä lakkautet­tavis­sa yri­tyk­sis­sä (kohderyh­mä) niihin, joiden työ­paik­ka ei men­nyt alta pois (ver­tail­uryh­mä). Ver­tail­uryh­mään kuu­lu­vatkin saat­toi­vat joutua myöhem­min irti­san­ot­taviksi, kuten ihmiset yleen­säkin voivat joutua.

Miesten tulot laskivat pysyvästi

Työ­paikkansa menet­tänei­den miesten keskimääräiset vuosi­t­u­lot pienenivät aluk­si kol­man­nek­sel­la — osa työl­listyi jo ensim­mäisen vuo­den aikana – ja nousi­vat sen jäl­keen hitaasti, mut­ta oli­vat vielä 20 vuo­den kulut­tua 5 % alem­mat kuin ver­tail­uryh­mään kuuluvilla.

Myös työ­paikkansa menet­tänei­den nais­ten tulot lask­i­vat aluk­si kol­man­nek­sel­la, mut­ta toipui­v­at parem­min niin, ettei 20 vuo­den kulut­tua ryh­mien välil­lä ollut eroa.

Koko tarkastelu­välil­lä miehet menet­tivät tulois­taan 14 pros­ent­tia ja naiset yhdek­sän prosenttia.

Kohderyhmän kuolleisuus lisääntyi, jos työttömäksi joutui mies

Tutkit­ti­in myös irti­san­omis­ten vaiku­tus­ta ter­vey­teen, jota mitat­ti­in yksinker­tais­es­ti vain ylikuolleisu­udel­la. Tämä ei ehkä ollut paras mit­tari ter­veysvaiku­tuk­sille, mut­ta yksikäsit­teisi­in. Sitä dataa on käytet­tävä, jota on.

Työ­paikkansa menet­tänei­den miesten kuolleisu­us nousi 12 pros­ent­tia (ei sen­tään pros­ent­tiyk­sikköä) niin, että kym­men­tä tuhat­ta irti­san­ot­tua kohden koi­tui 69 ylimääräistä kuole­maa. Myös miehen puoli­son kuolleisu­us­ris­ki nousi pros­en­teis­sa yhtä paljon, mut­ta määräl­lis­es­ti vähem­män, kos­ka nais­ten kuolleisu­us­ris­ki on pienempi.

Kun nainen jou­tui työt­tömäk­si, vaiku­tus­ta kuolleisu­u­teen ei ollut, ei hänel­lä itsel­lään eikä hänen puolisol­laan. Miehen työt­tömyys vaikut­taa per­heen tilanteeseen ja elin­tapoi­hin siis selvästi enem­män kuin naisen työttömyys.

Jos olisi ollut mah­dol­lista tutkia vähän lievem­piä ter­veysvaiku­tuk­sia kuin kuole­maa, niitä olisi var­maankin ollut enemmän.

Syntyvyys laski

Naisen työt­tömyys taas vaikut­ti syn­tyvyy­teen niin, että sataa naista kohden syn­tyi kolme las­ta vähem­män. Tähän ei taas ollut juuri vaiku­tus­ta miehen työttömyydellä.

 

Pidän näitä tulok­sia merkit­täv­inä. Jotkut pitävät talouden ajamista lamaan hyvänä keinona ter­ve­hdyt­tää talous­poli­ti­ikkaa. Voi olla, että Siperia opet­taa ja käyt­täy­tymi­nen muut­tuu parem­mak­si, mut­ta kova sosi­aa­li­nen hin­ta sil­lä on.

 

 

 

 

 

27 vastausta artikkeliin “1990-luvun laman pitkät jäljet”

  1. Itsel­leni tuol­loin nuore­na juristi­na jäivät työt­tömiä enem­män mieleen takaus­vas­tu­iden ja val­u­ut­ta­lain­o­jen vuok­si vaikeuk­si­in joutuneet sekä yleis­es­ti omaisu­usar­vo­jen rom­ah­t­a­mi­nen 1980-luvun kuplan, joka oli käsit­tääk­seni Suomes­sa ensim­mäi­nen laat­u­aan, jäl­keen. Asun­to­jen hin­nat lask­i­vat kym­meniä pros­ent­te­ja, mut­ta velat jäivät. Mielestäni tässä ja näis­sä ihmisko­htalois­sa olisi laa­jan yhteiskun­nal­lisen selvi­tyk­sen paikka.
    Yhteiskun­nan ilmapi­iri oli armo­ton. Ihan tosis­saan keskustelti­in siitä, onko pakko työt­tömyy­se­tu­u­den menet­tämisen uhal­la ottaa vas­taan top­less-tar­joil­i­jan työ. Epä­toivoiset yrit­täjät eivät saa­neet osak­seen apua eivätkä myötätuntoa.

    1. Nyt on menos­sa vähän sama tilanne asun­to­jen arvo­jen suhteen.
      Eri­tyis­es­ti niil­lä pien­ten vuokra-asun­to­jen “parem­mil­la” alueil­la Hkissä.

      Anek­dootil­lis­es­ti vuokra­sop­parei­den hin­nat laskus­sa 15–20%.
      Kun jo aiem­pi korko­jen takaisin­tu­lo teki vuokraus­tomin­nas­ta hyvin kan­nat­tam­a­ton­ta, niin nyt on mon­et sijoi­tusasun­not reilusti pakkasen puolel­la kas­savir­ran suh­teen. Tuo­hon vaikut­taa tietysti paljon se, ettei kalli­iden lin­jasa­neer­austen vaiku­tus siir­ry arvoon läh­eskään täysimääräis­es­ti ja kun noi­ta on kalli­il­la laitet­tu toteu­tus­put­keen, niin kaik­ki täl­lä vuosikymmenel­lä pääte­tyt lin­jasa­neer­auk­set laske­vat asun­non myyntihintaa.

      Tämä kaik­ki voi sit­ten tunkea sop­ulilau­man jyrkänteeltä.
      Eli kun riit­tävän moni halu­aa eroon sijoi­tusasun­nos­taan, lop­utkin her­mostu­vat ja kri­isi on valmis.

      Ain­oa mikä aut­tais, vois olla jonkun ulko­maisen ison pelurin ilmaan­tu­mi­nen markki­noille, joka sit­ten nap­sisi hal­val­la asun­not salkku­un­sa ja odot­telee 5–10 vuot­ta, kunnes asunot­jen arvot rake­toi, kos­ka paine asun­to­tarpeen suh­teen kas­vaa koko ajan ja kukaan ei aloi­ta uusia kohtei­ta rak­en­taa, kos­ka sijoit­ta­jat eivät enää asun­to­ja osta.

  2. Kovin rajoit­tunut näkökul­ma lamaan. Eipä tai­da kiin­nos­taa moniakaan.

  3. Toimin tuon 1990-luvun kri­isin aikana vas­tu­ullise­na yri­tysasioista Pirkanmaalla.
    Min­un näke­myk­seni mukaan pul­mat alkoi­vat rahoi­tus­markki­noiden vapautumisesta.
    Osasyyl­lis­inä oli­vat Mauno Koivis­to, Har­ri Holk­eri ja Erk­ki Liikanen.
    Suurin syylli­nen oli kuitenkin Säästö­pankkiryh­mä SKOP:n Riikosen ja Wegeliuk­sen johdolla.
    Ei ollut toimi­vaa rahoitustarkastusta.

    On myös muis­tet­ta­va tuon ajan tuomitsevuus.
    Pankit pelastet­ti­in, mut­ta yksi­ty­ishenkilöille ei juuri helpo­tus­ta suo­tu pait­si jos­sain yksityistapauksissa.
    Miten luot toimi­van parisuh­teen, jos luot­toti­etosi ovat men­neet iäksi?
    Mis­tä löy­dät edes puoli­son, joka on valmis muo­dosta­maan kanssasi per­heen lapsineen?

    Jk. Vas­tasin ohi Osmon aloituksen.
    Kuitenkin, asioi­ta on tutkit­tu liian vähän kun­non kat­tavaa aineis­toa ja analyysiä.

    1. Kuitenkin, asioi­ta on tutkit­tu liian vähän kun­non kat­tavaa aineis­toa ja analyysiä.

      Kyl­lä 90-luvun alun lamaa on tutkit­tu yhteiskun­tati­eteel­lis­es­ti ehkä laa­jem­min kuin mitään muu­ta Suomen 1900-luvun his­to­ri­an ilmiötä. Min­ulle tuli erik­seen haeskelemat­ta mieleen noin 20 kir­jan mit­taista tutkimus­ta lamas­ta, joista noin puo­let yhden tai kah­den tutk­i­jan julka­isu­ja ja puo­let toimitet­tu­ja artikke­likokoelmia. Suomen Akatemi­al­la oli vuosi­na 1998–2001 jopa kokon­ainen moni­ti­eteinen “1990-luvun talouskri­isi” ‑tutkimu­so­hjel­ma, johon kuu­lui peräti 22 eri tutkimushanket­ta ja joka sai rahoi­tus­ta 25 miljoon­aa markkaa (nykyra­has­sa noin 7 miljoon­aa euroa).

      Nämä uudet tulok­set ovat lin­jas­sa aiem­min eri menetelmil­lä mm. tuos­sa Akatemi­an han­kkeessa saatu­jen tulosten kanssa. Niiden suurin uutu­us on lähin­nä datan pitkässä aikajänteessä.

    2. Sään­nöste­lyn purka­jien sijaan syyl­lisik­si pitää nos­taa sään­nöste­lyn rak­en­ta­jat ja ylläpitäjät.

      1. Suomen rahamarkki­noiden sään­nöste­lyn his­to­ri­as­ta saa eri omaisen kuvan luke­mal­la Suome pankin verkos­sa ole­van his­to­ri­a­teok­sen. Val­u­ut­ta- ja korkosään­nöste­lyyn joudut­ti­in oikeis­to­laisen Kivimäen hal­li­tuk­sen kaudel­la, kun kul­takan­ta­jär­jestelmä rom­ahti. Tämän jäl­keen tuli toinen maail­man­so­ta. Ihan vakavasti: luuletko, että Suomen kansa­t­alous olisi voin­ut toimia sota-aikana ilman sään­nöste­lyä? Ryti, Kivimä­ki ja Svin­hufvud eivät uskoneet edes 1930-luvun suures­ta lamas­ta selviämiseen ilman säännöstelytoimia.

        Suomen markki­na­t­alousjär­jestelmä sopeu­tui 1950-luvulle tul­taes­sa sään­nöste­ly­olo­suhteisi­in niin, että sään­nöste­lyn purku oli todel­la vaikeaa. Nopea lib­er­al­isoin­ti olisi johtanut shokkei­hin. Pän­vas­toin: voisi jopa sanoa, että 1980-luvun aikainen talouden yliku­umen­e­m­i­nen oli seu­raus­ta liian nopeas­ta sään­nöste­lyn purus­ta. Syynä oli pitkälti se, että pankit oli­vat saa­neet henkisen yliot­teen valvo­vas­ta Suomen Pankista, joka ei kyen­nyt sananaikaises­ti toim­i­maan val­on­tavi­ra­nomaise­na, keskus­pankki­na ja rahapoli­it­tise­na päätöksentekijänä.

    3. Ris­to Mur­to kir­jas­saan, Mik­si Suo­mi Pysähtyi:” Pääo­mavir­to­jen vapau­tu­mi­nen oli johtanut val­u­ut­talu­ot­to­jen liial­liseen käyt­töön, joka kostau­tui pahasti , kun mark­ka joudut­ti­in lait­ta­maan kel­lumaan. Neu­vos­tokau­pan rom­ah­t­a­mi­nen antoi lisäiskun taloudelle. ”

      Esko Aho sai kri­isin hoidet­tavak­seen edel­lisen hal­li­tuk­sen per­in­tönä. Sil­lä seu­rauk­sel­la, että Aho tun­netaan nyt­tem­min syyl­lisenä koko kri­isi­in. Osa­taan se his­to­ri­akir­joi­tus Suomes­sakin eikä vain Venäjällä.

      1. Esko Aho sai kri­isin hoidet­tavak­seen edel­lisen hal­li­tuk­sen per­in­tönä. Sil­lä seu­rauk­sel­la, että Aho tun­netaan nyt­tem­min syyl­lisenä koko kriisiin.

        Ei se, että lääkäri tekee poti­laan sairaut­ta hoitaes­saan hoitovirheen ja joutuu siitä vas­tu­useen, tarkoi­ta sitä, että hän­tä syytet­täisi­in tuon sairau­den aiheut­tamis­es­ta potilaalle.

    4. Juhani hyvä,

      90-luvun talouskatas­trofi on edelleen pääosin selvittämättä!

      1. Rahamarkki­noiden avautuminen
      1980-luvun lop­ul­la Suo­mi avasi rahamarkki­nansa kan­sain­väliselle kil­pailulle. Tämä tarkoit­ti, että suo­ma­laiset pankit ja yri­tyk­set pystyivät otta­maan lainaa ulko­mail­ta helpom­min kuin aiem­min. Aluk­si tämä vaikut­ti myön­teis­es­ti, sil­lä se mah­dol­listi investoin­nit ja kasvun. Kuitenkin, kun markki­nat avau­tu­i­v­at, myös riskit kasvoivat huomattavasti.

      2. Koivis­ton konklaavi
      Koivis­ton kon­klaavi oli pres­i­dent­ti Mauno Koivis­ton jär­jestämä oikeuspoli­it­ti­nen keskuste­lu­ti­laisu­us, joka pidet­ti­in 6. toukoku­u­ta 1992. Tapah­tu­ma jär­jestet­ti­in Pres­i­dentin­lin­nas­sa, ja siihen osal­lis­tui noin 30 henkeä.
      Tilaisu­u­teen osal­lis­tu­i­v­at muun muas­sa seu­raa­vat henkilöt:
      • Korkeim­man oikeu­den jäseniä
      • Korkeim­man hallinto-oikeu­den hal­li­tus­neu­vos Pekka Hallberg
      • Itä-Suomen hov­ioikeu­den pres­i­dent­ti Esko Kilpeläinen
      • Vaasan hov­ioikeu­den pres­i­dent­ti Erk­ki Rintala
      • Oikeushis­to­ri­an pro­fes­sori Heik­ki Ylikangas
      • Noin 20 muu­ta henkilöä
      Pres­i­dent­ti Koivis­ton kon­klaavin perus­teel­la Pankit alkoi­vat irti­sanoa lain­o­jaan mas­si­ivis­es­ti vas­tauk­se­na kas­vavaan luot­to­tap­pi­oriski­in. Tämä tarkoit­ti sitä, että yri­tyk­siltä vaa­dit­ti­in nopeasti takaisin­mak­su­ja lain­oista, mikä aiheut­ti monien kan­nat­tavienkin yri­tys­ten konkurssin.

      3. Konkurssit ja työttömyys
      Kun pankit irti­sanoi­vat lain­o­jaan ja yri­tyk­set eivät pystyneet mak­samaan velko­jaan takaisin, seu­rauk­se­na oli laa­ja-alaisia konkurssi­aal­to­ja. Arvi­ol­ta jopa 50 000 yri­tys­tä meni konkurssi­in tämän pros­essin aikana. Tämä puolestaan johti mas­satyöt­tömyy­teen; työt­tömyysaste nousi yli 15 pros­ent­ti­in vuon­na 1994.

      4. Suomen perus­tus­lain 15 §:ssä sääde­tään omaisu­u­den suojasta.
      Tämä pykälä takaa, että jokaisel­la on oikeus omaisu­u­teen­sa ja että omaisu­u­den riistämi­nen tai sen käyt­tö ilman lain­mukaista perustet­ta on kielletty.
      90-luvun rytäkässä tämä pykälä menet­ti merk­i­tyk­sen­sä kun suuri joukko yrit­täjiä ja lain­o­jen takaa­jia menet­ti lait­tomasti koko omaisuuten­sa, ja jou­tui lop­ut­tomaan velkahelvettiin!

      Tätä katas­trofia ei ole kun­nol­la vieläkään selvitet­ty. Tästä syys­tä suo­ma­laisil­la yrit­täjil­lä ole syytä vieläkään uskoa tämän pykälän suo­jaan. Näitä velko­ja taitaa olla vieläkin perinnässä…

  4. Ja tuos­ta oppi­neena Marinin hal­li­tus ei tois­tanut niitä virheitä, joi­ta Holk­erin ja Ahon hal­li­tuk­set tekivät 90-luvun laman iskiessä. Eli se ei jät­tänyt tuke­mat­ta sekä yri­tyk­siä että työn­tek­i­jöitä koron­akri­isin ja Venäjän hyökkäyk­sen aiheut­ta­man ener­giakri­isin yli, tietoise­na niistä pitkäaikaikai­sista hait­tavaiku­tuk­sista mitä yri­tys­ten konkurssit ja työt­tömyys aiheut­ta­vat. Nyt Orpon hal­li­tus on sen sijaan aiheut­tanut uus­lib­er­al­is­tisel­la talous- ja sosi­aalipoli­ti­ikallaan sekä konkursse­ja että työt­tömyyt­tä, vaikkei noi­ta kri­ise­jä enää olekaan, ja se tulee vaikut­ta­maan vielä pitkään kuten vaikut­ti 90-luvun lamakin.

    1. Koron­akri­i­sis­sä ei juurikaan tuet­tu niitä, jot­ka apua olis eniten tarvin­neet: epäsään­nöl­li­sis­sä työ­suhteis­sa ole­vat ja vajaatyöllistetyt.
      Onnek­si esim. kult­tuuripuolel­la on totut­tu siihen, ettei mitään kan­na­ta omis­taa ja toimeen­tu­lotuel­la pitää tul­la aina välil­lä toimeen.

    2. Juuri noin, ja kuka olikaan Marinin hal­li­tuk­sen val­tio­varain­min­is­teri. Ettei vaan keskus­tan Saarikko, joka on syyl­lis­tet­ty nykyisen talousahdin­gon aiheuttajaksi.

      Venäjäl­lä hyväk­si todet­tu oikeuskäytän­tö toimii tässäkin. Kun syylli­nen tiede­tään, niin kyl­lä sille rikos löydetään.

    3. Suo siel­lä, vetelä tääl­lä. Rahan jakamisen jäl­keen meil­lä on kymme­nen mil­jardin vaje val­tion­taloudessa, joka pitää kat­taa, ja vasem­mis­ton kaa­har­it halu­aisi­vat vain ottaa lisää velkaa. Velka­an­numme nopeit­en Euroopassa.

      1. Joskus se talous kor­jaan­tuu vain uuden nousun kautta.
        Säästö­jen ja leikkausten kaut­ta talouden tas­apain­o­tus­ta on nyt yritet­ty 15 vuot­ta, oikeas­t­aan 90-luvun lamas­ta lähtien.
        Jol­loin vähen­net­ti­in koulu­tuk­seen panos­tamista ja ei koskaan palat­tu aiem­malle tasolle.
        Joka sit­ten näkyy siinä, että val­taosa kil­pail­i­ja­maista saa koulute­tumpaa väkeä ja kum­ma kyl­lä pär­jää paremmin.
        Olisko näil­lä joku yhteys?

        Val­taosa Suomen velas­ta taitaa olla otet­tu Kokoomuk­sen ollessa hallituksessa?

        Toisaal­ta velal­la ei ole väliä, jos se on suh­teel­lis­es­ti pienem­pi kuin suuril­la pelureil­la. Joiden mukaan korkopoli­ti­ik­ka ja kaiken­laiset “anteek­sian­not” suun­nitel­laan. Rhamaail­mas­sa kan­nat­taa men­nä aina vain suurten mukana. Ja uno­htaa ne omat aat­teet ja pelot.

  5. “Miehen työt­tömyys vaikut­taa per­heen tilanteeseen ja elin­tapoi­hin siis selvästi enem­män kuin naisen työttömyys.”

    Lie­nee parem­pi kor­ja­ta muo­toon “vaikut­ti”, sil­lä lie­nee melko epä­selvää kuin­ka vah­vana tämä tulos sovel­tuu enää tämän päivän (suo­ma­laiseen) yhteiskun­taan, jos­sa sukupuolit­tuneisu­us näyt­telee merkit­tävästi eri­laista roo­lia kuin 35 vuot­ta sitten.

  6. “Jotkut pitävät talouden ajamista lamaan hyvänä keinona ter­ve­hdyt­tää talous­poli­ti­ikkaa.”. Erim­ieltä tästä. Minä uskon, että ~kaik­ki pitävät lamaa ikävänä. Jakolin­ja on pikem­minkin se, että toiset halu­a­vat naut­tia talouskasvus­ta tässä ja nyt ja siirtää lama tuleville ver­sus toiset, jot­ka halu­a­vat jakaa hiukan kur­ju­ut­ta nyt, jot­ta tule­vat saa­vat naut­tia talouskasvus­ta (ja velka­an­tu­mis­varas­ta shokkien varalle).
    Ensin­maini­tus­sa ryh­mässä ei tiedoste­ta että oleelli­nen jakolin­ja on tuol­lainen. Ensin­maini­tus­sa ryh­mässä ajatel­laan, että mak­si­maa­li­nen hyv­in­voin­nin siir­to tule­vaisu­ud­es­ta tähän het­keen velka­an­tu­mal­la on “tule­vaisu­us­in­vestoin­ti”, joka nos­taa mei­dän elin­ta­soa tässä ja nyt ja myös tule­vien elintasoa.

    1. Ensin­maini­tus­sa ryh­mässä ajatel­laan, että mak­si­maa­li­nen hyv­in­voin­nin siir­to tule­vaisu­ud­es­ta tähän het­keen velka­an­tu­mal­la on “tule­vaisu­us­in­vestoin­ti”, joka nos­taa mei­dän elin­ta­soa tässä ja nyt ja myös tule­vien elintasoa.

      Mikä myös pitää paikkansa. Jos nyt ei ihan Key­ne­si­in saak­ka kela­ta aika­janaa taak­sepäin, niin tässä Suomen laman kon­tek­stis­sakin asi­as­ta huo­maut­ti­vat jo tuoreeltaan 90-luvul­la ne talousti­eteil­i­jät, jot­ka ver­ta­si­vat toisi­in­sa Suomen ja Ruotsin keskenään eri­laisia laman­hoitostrate­gioi­ta ja tote­si­vat Ruotsin velka­an­tu­miskeskeisem­män strate­gian toim­i­neen olen­nais­es­ti paremmin.

      Minä uskon, että ~kaik­ki pitävät lamaa ikävänä.

      90-luvun alun lamaa Suomes­sa eivät todel­lakaan kaik­ki pitäneet ikävänä. Tästä ker­to­vat lähem­min mm. kokoo­ma­teos Laman julk­i­sivut: media, kansa ja eli­itit 1990-luvun talouskri­i­sis­sä (2002) sekä Anu Kan­tolan väitöskir­ja Markki­nakuri ja man­agerival­ta: poli­it­ti­nen hallinta Suomen 1990-luvun talouskri­i­sis­sä (2002), jot­ka molem­mat syn­tyivät osana yllä mainit­se­maani Suomen Akatemi­an tutkimusohjelmaa.

  7. Laman aikanakin sos.turva oli hyvä ja uni­ver­saali joten puheet/kirjoitukset ko. lama-ajan nälkäon­gelmista tun­tu­vat kyl­lä oudolta.

    1. Suomen sosi­aal­i­tur­van “halpu­u­tus” on per­in­teis­es­ti perus­tunut “kolmeen pointsiin”:

      1) Ihmiset eivät kehtaa hakea

      2) Ihmiset eivät osaa hakea (ainakaan ajal­laan ja oikeal­la tavalla)

      3) Vira­nomaiset eivät saa neu­voa (“laiton­ta tuk­isu­un­nit­telua”), joten pitää ite osa­ta lukea “pelikir­jat” tai oma­ta hyvä valmentaja

      1. 1990-luvul­la tietoa mis­tä olisi saanut sosi­aal­i­tur­vaa ei ollut ns uusköy­hillä, kos­ka ei ollut KELAl­la mitään net­ti­sivu­ja. Yleis­es­ti ottaen ylivelka­an­tu­mista pidet­ti­in nolona ja omana vikana vaik­ka kyse oli asun­to­lainas­ta tai yritystoiminnasta.

      2. 1990-luvun laman aikana opiske­li­jana sai kesäisin sos­sus­ta rahaa, kun­han a) osasi lain ja b) osasi ottaa pankki­au­tomaatista tiliot­teen siten, että tili vaikut­ti tyhjältä ja tyhjä jo jonkin aikaa olleen. 

        Lain vaa­timus oli, että pitää hakea duu­nia (niitä ei ollut, joten niitä ei hake­mal­lakaan saanut) ja ettei voi opiskel­la kesäisin (jol­loin sil­loin ei kursse­ja järjestetty). 

        Ja niin­pä sit­ten tein tal­vet töitä (talvisin niitä oli), opiske­lin ja pistin rahat piiloon, ja kesät matkustelin fillarilla. 

        Että sil­loinkin rahan saami­nen vaati osaamista.

      3. Väitän että Suomen sosi­aal­i­tur­va on helpom­pi hakea ja helpom­min saatavil­la kuin juuri mis­sään muual­la. Ongel­ma on siinä että sosi­aal­i­tur­vaa tarvi­taan aivan liikaa, kun val­tiori­ip­pu­vu­us opete­taan ja omak­su­taan jo peruskoulussa.
        Koko jär­jestelmä on rak­en­tunut sen varaan, etteivät ihmiset juuri mis­sään elämän­sä vai­heessa saa ja joudu kus­tan­ta­maan elämään­sä suo­raan omas­ta kukkarostaan, kun niin merkit­tävä osa resursse­ja kier­rätetään äiti val­tion kukkaron kaut­ta ja tähän liit­tyvät val­in­tamah­dol­lisu­udet on kollektivisoitu.
        Muis­tan elävästi oma­l­ta lukioa­jal­tani (90-luvun alku) miten koulus­sa opetet­ti­in “itsenäistymistä”, joka pääosin koos­t­ui tukien hakemisen neuvomisesta.

      4. AV: “Väitän että Suomen sosi­aal­i­tur­va on helpom­pi hakea ja helpom­min saatavil­la kuin juuri mis­sään muualla.”

        Jäämme odot­ta­maan jän­ni­tyk­sel­lä niitä perusteluita.
        Todel­lisu­us on kuitenkin se, että “väärin haet­tua” tukea ei saa. Tai hake­mat­ta jätettyä.

        Se tiet­ty on tot­ta, että meil­lä hom­man, jos sen osaa ja ymmärtää tehdä, saa tehtyä varsin kätevästi netissä.

        Has­sua muuten, että 80-luvun lop­ul­la ei lukios­sa vielä neu­vot­tu hake­maan tukia.
        Sign of the times?

        Nykyään­hän pitää olla varovainen, kun ker­ro­taan tukien toimin­nas­ta, sil­lä julk­ista toim­i­jaa, kuten vaik­ka opet­ta­jaa, laki kieltää anta­mas­ta “tulon­si­ir­toneu­von­taa”.
        Tuo laki tiet­ty tuli paaaljon myöhem­min, olisko ollu finanssikri­isin jälkeen?

        Jos ja kun halu­taan sitä “takaisin­mak­sua” julk­isi­in kului­hin, niin hom­ma kai kan­nat­tais aloit­taa korkeako­lu­tuk­sen kus­tan­nuk­sista: jos saat koulu­tuk­sel­la tulot, jot­ka ovat yli medi­aanin, niin ylimenevästä määrästä mak­sat sit­ten puo­let vähitellen vaik­ka korot­tomasti koulu­tuk­sen kau­pal­lis­es­ta hinnasta?

        Ainakin tuo voitaisi­in ulot­taa ekak­si “sar­jak­oulut­tau­tu­ji­in”, jot­ka nap­si­vat har­ras­tuk­se­na siinä men­estyk­sekkään työu­ran ohes­sa uusia tutkintoja.
        Täl­lä het­kel­lähän korkeak­oului­hin ote­taan sisään enem­män niitä, joil­la on jo korkeak­oulu­tutk­in­to, kuin niitä, joil­la ei ole.

        Ja kun vero­tuskin on saatu kaiken­laisel­la mon­imu­tak­isu­udel­la hyvin lähelle tasaveroa, niin ei tarvii enää kuvitel­la, että vero­pro­gres­sio tuon jo hoitaisi.

    2. Olen lukenut kir­joi­tuskokoel­man Kir­jeitä nälästä (muis­taak­seni sil­loisen Stakesin toimit­ta­ma) ja ker­to­muk­set ovat kyl­lä hyvin uskot­tavia. Eivät etu­udet tulleet saumat­tomasti eivätkä yrit­täjille tai asun­tovelka­isille vält­tämät­tä ollenkaan.
      Olen juristin työu­rani aikana ollut paljon tekemi­sis­sä sosi­aal­i­tur­van ja ‑etuuk­sien kanssa joten lähtöko­htais­es­ti tiedän mis­tä puhun.

  8. Itse tuon 1990-luvun irti­sanomiset läpikäyneenä olisin sitä mieltä, että maail­ma on muut­tunut ratkai­sev­asti. 1990-luvun alus­sa se, että oli saanut potkut, oli stig­ma sinäl­lään ja vaikeut­ti uuden työ­paikan saamista. Jopa se, että haki työtä, ilman että oli töis­sä jos­sain pudot­ti hak­i­jan jatkos­ta mon­esti. Sil­loin vallinneessa elinikäis­ten työ­suhtei­den maail­mas­sa potkut oli­vat saa­jalleen mon­esti henkises­ti läh­es kuole­maan­tuomion kaltainen kohtalo.

    2000-luvulle tul­lessa asenne potku­jen saa­ji­in ja saamiseen on muut­tunut täysin. Olen saanut jopa tut­tavil­tani vieste­jä: “Potkut tuli, 4 kuukaut­ta pal­ka­llista lomaa, loistavaa!”

  9. 1990-luvun lamaa pahen­si vah­van markan poli­ti­ik­ka ja pankkituen toteu­tustapa, jos­sa pankke­ja melkein kan­nustet­ti­in aja­maan vähänkin epä­var­mo­ja yri­tyk­siä nurin, kos­ka pank­ki sai saata­vansa pankkitukena. 

    Talous alkoi elpyä, kun mark­ka päästet­ti­in kel­lumaan 1992, mut­ta sil­loin oli jo paljon tuhoa ehtinyt tapahtua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.