Kategoria: Matalapalkkatyö

Kom­men­toin Verde-lehdessä kehysriihtä.

Ei ole eri­tyisen edis­tyk­sel­listä lykätä aina vain toimen­piteitä työl­lisyy­den nos­tamisek­si. Jos rakas­taa hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, pitäisi huole­htia myös työl­lisyy­destä. Pitää tehdä kan­nat­tavak­si ottaa vas­taan mylös mata­la­palkkaista työtä. Kepin sijaan voi käyt­tää myös porkkanaa.

En kuu­lu niihin, jot­ka pitäi­sivät inflaa­tio­ta pahana peiko­ja, mut­ta nyt suh­dan­teet voivat yliku­umen­tua. Näin kävi vuon­na 2007 ja siitä kär­sit­tin kymme­nen vuot­ta, kos­ka kus­tan­nus­ta­so nousi eikä sit­ten laskenut. Hin­nat ja palkat ovat jäykkiä alaspäin, eikä enää voi devalvoi­da. En olisi jatkanut elvy­tys­tä tätä vuot­ta kauem­mak­si. Ennen kaikkea pitäisi varautua nopeaan­jar­ru­tuk­seen, jos keitos uhkaa kiehua yli.

Käy luke­mas­sa, siihen pääsee tästä.

Olin vähäl­lä kir­joit­taa poikkipuolisia ajatuk­sia Postin palkoista, kun asia oli kuumim­mil­laan, mut­ta mal­toin mie­leni ja päätin kir­joit­taa, kun tilanne on rauhoit­tunut. Koko keskustelu ja sen saa­ma suun­ta häir­it­sivät min­ua suuresti, kos­ka vakavaa ongel­maa kor­jat­ti­in mielestäni taval­la, joka ei toi­mi – tai ei skaalaudu, kuten nyky­isin on muodikas­ta sanoa.

Postis­sa olti­in kiis­tat­ta heiken­tämässä työe­htosopimuk­sia. Se liit­tyy ongel­maan, jota kut­su­taan nimel­lä työ­markki­noiden polar­isoi­tu­mi­nen. Sel­l­ais­ten hyvien työ­paikko­jen määrä on vähen­emässä, joi­hin ei tarvi­ta mitään eri­ty­istä osaamista tai koulutusta.

Ilmiö näkyy parhait­en mielestäni yllä olevas­sa kuvas­sa. Korkeampi koulu­tus on aina johtanut parem­paan työl­lisyy­teen, mut­ta 1980-luvun lop­ulle työt­tömyy­den tasot pysyivät jotenkin nipus­sa. Sen jäl­keen pelkän perus- tai kansak­oulun varas­sa ole­vien työt­tömyys on räjähtänyt.

Tästä esitetään paljon radikaalimpiakin luku­ja. Pelkän perusk­oulun suorit­tanei­den työl­lisyysaste on vain 42 pros­ent­tia, mut­ta tämä on tilas­toil­la vale­htelemista. Ei-työl­lisi­in kuu­luu esimerkik­si 18 vuot­ta täyt­täneet luki­o­laiset. Työ­markki­noiden heit­to­pus­sei­hin eivät kuu­lu vain pelkän perusk­oulun suorit­ta­neet, vaan myös merkit­tävä osa toisen asteen tutkin­non suorit­taneista. Onhan hei­dänkin työt­tömyysas­teen­sa 15 %

Olen­naista on, että työ­markki­na-ase­ma on heiken­tänyt nopeasti ja vakavasti työn­tek­i­jöil­lä, joil­la ei ole tar­jo­ta työ­nan­ta­jalle muu­ta kuin kak­si kät­tä. Näi­den kysyn­tä on vähen­tynyt ja määrä lisään­tynyt. Määrä on lisään­tynyt, vaik­ka koulu­tusaste on nous­sut, kos­ka moni aiem­min arvokas osaami­nen on menet­tänyt merk­i­tyk­sen­sä automaa­tion, dig­i­tal­isaa­tion ja glob­al­isaa­tion seurauksena.

Se mikä min­ua tässä asi­as­sa häir­it­si, oli että huomio kiin­nitet­ti­in 700 paket­ti­la­jit­teli­jaan, jot­ka aiot­ti­in pan­na samaan surkeaan työe­htosopimuk­seen varhais­jake­li­joiden kanssa. Varhais­jake­li­joi­ta on yli kymme­nen ker­taa enem­män. Onko kukaan kiin­nos­tunut hei­dän tilanteestaan?

Yksit­täis­ten työ­paikko­jen puo­lus­t­a­mi­nen kohta­laisen mas­si­ivisil­la tuk­i­lakoil­la pelas­taa joitakin onnekkai­ta, mut­ta jät­tää suuren enem­mistön heit­teille – niin kuin nyt ne varhais­jake­li­jat. Tämä ei ole voit­ta­va strategia

Puhu­mat­takaan niistä vielä huono-osaisem­mista, joiden työ­panok­ses­ta ei mak­se­ta euroakaan – siis työttömistä.

Pidän aika arve­lut­ta­vana yhteiskun­nal­lisen oikeu­den­mukaisu­u­den kannal­ta, jos val­tio (tai kun­nat) ryhty­isi mak­samaan olen­nais­es­ti parem­paa palkkaa kuin mitä saman­laisille työn­tek­i­jöille mak­se­taan yksi­tyisel­lä puolel­la. Pitäisi paran­taa kaikkien asemaa.

Minä halu­aisin etsiä ratkaisua, joka aut­taa kaikkia yleis­es­ti eikä joitain onnekkai­ta erityisesti.

Olen­nainen kysymys on, mis­tä voisi löy­tyä töitä kor­va­maan entisiä hyviä duu­nar­i­työ­paikko­ja. Muual­la ne ovat löy­tyneet yksi­ty­i­sistä palveluista, mut­ta ei juuri meil­lä. Suo­mi on itsepalveluyhteiskunta.

Mik­si meil­lä ei ole kahvilois­sa tar­joil­i­joi­ta eikä huoltoasemil­la tankkaa­jia? Kos­ka ahne asi­akas ei halua mak­saa. Jos tar­joil­i­joiden palkat oli­si­vat pienem­piä tai jos hei­dän työhön­sä kohdis­tu­isi pienem­pi veroki­ila, tar­joil­i­joi­ta olisi enemmän.

Työ­markki­noiden huono-osais­ten ase­maa voi toki yrit­tää paran­taa nos­ta­mal­la alem­pia palkko­ja, mut­ta siinä on se vika, että se lisää työt­tömien määrää. Sik­si pitäisi antaa alimpi­en palkko­jen laskea, verot­taa niitä vähem­män ja tukea pieni­palkkaisia täy­den­tävil­lä tulonsiirroilla.

Kom­ment­te­ja postin työehtosopimuskiistasta

Sodan ensim­mäi­nen uhri on totu­us. Sama kos­kee työ­markki­nari­ito­ja. Sik­si tietoni asi­as­ta ovat edelleen vajavaiset. Todel­li­sista palkkata­soista on täysin mah­do­ton saa­da tietoa, kos­ka ne  piilote­taan muodol­lisen taulukkopalkan ja eri­lais­ten palkan lisien muo­dosta­maan seka­sotku­un. Luulen, että tämä johtuu halus­ta estää eri alo­jen väliset palkkaver­tailut. Syynä lie­nee suo­ma­laisen sanan­laskun viisaus: kateus vie kalatkin vedestä.

Julk­isu­udessa ollei­den tieto­jen mukaan ulkop­uolisen on täysin mah­do­ton tietää, paljonko paket­ti­la­jit­telijoiden palkko­jen oli tarkoi­tus alen­tua ja mikä on palkkata­so ver­rat­tuna kil­pail­i­joiden käyt­tämään AKT:n sopimuk­seen. Raha­nar­voinen asia on myös, mil­laiset työa­jan jous­tot kum­mas­sakin sopimuk­ses­sa on. Ilmeis­es­ti kuitenkin Posti ei pysynyt täysin totu­udessa väit­täessään, että se pyrkii palkkakus­tan­nuk­sis­sa kil­pail­i­joiden tasolle Taisi yrit­tää vähän alle.

Aina voi yrit­tää. Helsingis­sä se ei ainakaan olisi onnis­tunut, kos­ka työn­tek­i­jät oli­si­vat äänestäneet jaloil­laan. Muual­la, jos­sa työti­laisuuk­sia on vähem­män, olisi ehkä onnistunutkin.

En pidä kuitenkaan suo­ta­vana, että Posti ryhtyy han­kki­maan kil­pailue­t­ua kil­pail­i­joi­ta huonom­mil­la työe­hdoil­la, vaik­ka en pidä perustel­tuna sitäkään, että postin pitäisi mak­saa mui­ta parem­pia palkko­ja vain, kos­ka veron­mak­sa­jat rahoittavat.

Kuin­ka huonoista palkoista oli siis kyse?

Olisi pitänyt kir­joit­taa tämä osa aiem­min, kos­ka olen hukan­nut läh­teen. Jos­sain iltapäiväle­hdessä näytet­ti­in palkkakuit­tia sitä, kuin­ka alas tämä uusi jo voimaan astunut työe­htosopimus oli palkat vienyt. Entisen luot­ta­mus­miehen palkkakuitis­sa luki noin 1600 €/kk, mikä onkin vähän. Kävi kuitenkin ilmi, että hän teki lyhen­net­tyä työvi­ikko, 25 tuntia/viikko (osaeläke?). Kokoaikaisen työn palk­ka olisi siis noin 2600 euroa. Se on selvästi alle medi­aa­ni­palkan, mut­ta merkit­tävästi enem­män kuin olisi luul­lut niistä julk­isu­udessa ole­vista varhais­jake­li­joiden tuntipalkoista.

(Huo­mat­takoon kuitenkin, että tieto on peräisin iltapäiväle­hdestä, eikä sen totu­udel­lisu­u­teen voi täysin luottaa.)

Perushoita­jil­la on paljon pidem­pi koulu­tus, mut­ta palk­ka on noin 500 €/kk heikompi.

Pait­si, että pienet palkat ovat pieniä, ne ovat suh­teessa toisi­in­sa pahasti vääristyneitä. Jotenkin tämä ammat­tiy­hdis­tys­ten edun­valvon­ta on johtanut nais­ten palkko­jen polkemiseen.

Strate­gia kokon­aan uusiksi

Mitä halu­an sanoa on, että tämä työ­markki­noiden polar­isoi­tu­mi­nen on vihe­liäi­nen ongel­ma, joka uhkaa koko lib­er­aalia demokra­ti­aa. Se nähti­in torstaina Bri­tan­ni­as­sa, jos­sa alem­man keskilu­okan äänestäjät äänes­tivät epä­toivois­saan omaa etu­aan vastaan.

Tälle asialle pitää tehdä jotain ja isosti. Ay-liik­keen keinot eivät tässä kuitenkaan auta vaan johta­vat pitkäl­lä aikavälil­lä vain huonom­paan suuntaan.

Tarvi­taan vapaampia työ­markki­noi­ta JA todel­la mas­si­ivista panos­tus­ta pieni­palkkaisten vero­jen alen­tamiseen ja täy­den­tävi­in tulonsiirtoihin.

Yhdessä nämä kak­si vievät paljon parem­paan suun­taan kuin kumpikaan erik­seen. Pelkät vapaam­min toimi­vat työ­markki­nat köy­hdyt­tävät pieni­palkkaisia, joten on loogista niitä vas­tus­taa. Pelkästään pieni­palkkaisia tuke­vat täy­den­tävät tulon­si­ir­rot aut­ta­vat köy­hyy­teen, mut­ta eivät yllä ole­van kuvan osoit­ta­maan ongel­maa, työttömyyteen.

Se pieni­palkkaisten tukem­i­nen, jota maa kipeästi tarvit­see, ei ole aivan hal­pa jut­tu. Puhutaan ainakin mil­jardista. Sik­si lom­pakkoaan rakas­ta­vat kokoomus­laiset eivät sitä halua. Demar­it taas eivät halua sik­si, että tämä strate­gia, vaik­ka olisi pieni­palkkaisille parem­pi, pienen­tää ay-liik­keen roolia.

= = = =

Vuo­den 2014 bud­jet­tineu­vot­teluis­sa tehti­in vähän niin kuin tässä esitän. Sovitel­tua päivära­haa saa­vat sai­vat 300 euron suo­jao­su­u­den ja niin sai­vat myös asum­is­tukea saa­vat pieni­palkkaiset. Yhdessä nämä toimet paran­si­vat osa-aikaisten kau­pan työn­tek­i­jöi­den net­toan­sioi­ta yli 200 €/kk eli yli 20 %.  Kysyin Maj-Len Remahlil­ta, kos­ka hän on saanut tupo-pöy­dässä aikaan jotain vas­taavaa, mut­ta hän ei vastannut.

Markki­na­t­alous näyt­ti toisen maail­man­so­dan jäl­keen lem­peät kasvon­sa teol­lisu­us­mais­sa. Jok­seenkin kaik­ki pää­sivät osal­lisik­si kulu­tus­ta­son nousus­ta. Ay-liike avit­ti kas­va­van kakun jakamises­sa, mut­ta pääsään­töis­es­ti siitä on kiit­tämi­nen hyvää tas­apain­oa työ­markki­noil­la. Läh­es kaik­ki kel­paisi­vat töi­hin eikä huonol­la pal­ka­lla saanut töi­hin ketään.

Sit­ten kaik­ki muut­tui. Muu­tos alkoi Yhdys­val­loista, jos­sa palk­ka-asteikon alim­man puoliskon reaali­palkat eivät ole kohon­neet 1970-luvun jäl­keen. Vähän koulutet­tu­ja tarvi­taan vähemmän.

Pres­i­dent­ti Trump syyt­tää glob­al­isaa­tio­ta. Valmis­tavaa teol­lisu­ut­ta on men­nyt Kiinaan, mut­ta val­taosa työ­paikkaka­dos­ta johtuu automaa­tios­ta, dig­i­tal­isaa­tios­ta ja kaupungistumisesta.

Suomes­sakin palkka­jakau­ma on polar­isoin­ut. Keskeltä on pois­tunut sato­jatuhan­sia hyviä ammat­tidu­u­nar­in töitä. Tilalle on tul­lut korkea­palkkaisia asiantun­ti­jate­htäviä ja mata­la­palkkaista palve­lu­työtä. Kasvu keskit­tyy viiden yliopis­tokaupun­gin ympärille.

Suomes­sa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta on saanut hyvin kopin kehi­tyk­ses­tä. Eri­ar­voisu­us­mittareis­sa ei näy juuri muu­tos­ta vuo­den 2000 jäl­keen. Tulon­jakoa mit­taa­va gini-ker­roin esimerkik­si ei ole noussut.

Taidamme mita­ta eri­ar­voisu­ut­ta puut­teel­lis­es­ti. Jos menet­tää tule­vaisu­u­de­nuskon­sa, menet­tää läh­es kaiken. On ikävää, jos yksilö menet­tää tule­vaisu­u­de­nuskon­sa, mut­ta yhteiskun­ta­rauha vaaran­tuu, jos kokon­aiset alueet menettävät.

Vaik­ka Ran­skan keltali­ivimel­lakat alkoi­vat dieselöljyn hin­nas­ta, pon­ti­me­na oli tunne, että hal­li­tus tukee vain pari­isi­laista eli­it­tiä ja antaa suurim­man osan maas­ta taantua.

Lib­er­aali demokra­tia on hävin­nyt demokraat­ti­sis­sa vaalit toisen­sa jäl­keen pop­ulis­mille ja autoritääristä hallinto kaipaav­ille: Yhdys­val­lat, Bri­tan­nia, Puo­la, Unkari, Italia, Turk­ki ja Venäjä.

Ellemme halua joukon jatkok­si, poli­ti­ikas­sa tarvi­taan kun­non käänne vasempaan.

Käänne vasem­paan, mut­ta vasem­mistop­uoluei­den lääk­keet eivät tässä toi­mi. Kaipuu men­neisyy­teen ei kel­paa ohjeeksi.

Ay-liik­keen lääke eri­ar­voisu­ut­ta vas­taan on nos­taa alimpia palkko­ja. Se kuu­lostaa mukaval­ta, mut­ta siitä seu­raa kas­va­va työt­tömyys. Pelkän perusk­oulun suorit­ta­neet saa­vat keskimäärin samaa palkkaa kuin keski­as­teen suorit­ta­neet, mut­ta niin­pä hei­dän työt­tömyysas­teen­sa onkin 23 %.

Kun poli­ti­ik­ka tuot­taa työt­tömyyt­tä, kor­jataan ongel­ma lisäämäl­lä tulon­si­ir­to­ja. Tämän tien päässä ei siin­nä onnelaa, vaan hyv­in­voin­ti­val­tion hidas rapistuminen.

Ei pidä hin­noitel­la ihmisiä pois työ­markki­noil­ta, ellemme halua jakau­tunut­ta yhteiskun­taa, mut­ta työssä käyvien köy­hyyt­täkään emme tarvitse.

Tarvit­semme vapaam­min määräy­tyviä palkko­ja työl­lisyy­den vuok­si ja täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja tulo­ero­jen vuok­si. Kokon­aisu­us on sosi­aalis­es­ti tasa-arvoisem­pi kuin pien­ten palkkaero­jen ja korkean työt­tömyy­den vaihtoehto.

Täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja mak­se­taan vuosi vuodelta enem­män asum­istuen nimel­lä. Niiden huono puoli on tuen sit­o­mi­nen asumiseen, mikä häir­it­see asuntomarkkinoita.

Kan­natan niukkaa perus­tu­loa, mut­ta en kos­ka se yksinker­tais­taisi sosi­aal­i­tur­vaa vaan kos­ka se ratkai­sisi ris­tiri­idan työl­lisyy­den ja tulo­ero­jen välillä.

Markki­na­t­alous on osoit­tanut val­ta­van voimansa – hyvässä ja pahas­sa. Se on alis­tet­ta­va hyvän palvelu­un sen sijaan, että sen voima tuhottaisiin.

Vasem­mis­to esit­tää ratkaisuk­si täy­den­tävien tulon­si­ir­to­jen sijas­ta laa­jaa palkkat­uen käyt­töä. Se on parem­pi kuin ei mitään, mut­ta rahan kier­rät­tämi­nen työ­nan­ta­jan kaut­ta sitoo työn­tek­i­jän työan­ta­jaan, oli tämä mil­lainen ääliö hyvän­sä. Mik­si työväen­li­ike täl­laista kan­nat­taa? Sen lisäk­si palkkatu­ki sovel­tuu vain vaki­in­tuneille työ­paikoille, jol­loin suuri osa poten­ti­aal­i­sista työ­paikoisa jää sivuun.

Tarvi­taan vasem­mis­to­laista markki­nal­ib­er­al­is­mia tuot­ta­maan samal­la korkea työl­lisyys että pienet tulo­erot! Mukaan tarvi­taan vah­va vihreä sävy tor­ju­maan hin­tao­h­jauk­sel­la pahan tekoa ympäristölle, mut­ta se on toisen tari­nan aihe. Sikäli se kuitenkin liit­tyy tähän aiheeseen, että paras keino ympäristö­tuho­ja vas­taan on hait­to­jen verot­ta­mi­nen – markki­namekanis­min käyt­tö on tehokas­ta myös ympäristöpoli­ti­ikas­sa. Se taas tuo kai­vat­tu­ja vero­tu­lo­ja ilman, että työn vero­tus­ta pitää nostaa.

Tässä on vain se han­kalu­us, että oikeal­la kan­nate­taan markki­nal­ib­er­al­is­mia mut­ta ei niin vah­vasti sosi­aal­ista tasa-arvoa ja vasem­mal­la sosi­aal­ista tasa-arvoa mut­ta ei markkinaliberalismia.

===

Kir­joi­tus on julka­istu vähän lyhyem­mässä muo­dos­sa Haas­ta­ja-pal­stal­la Nykypäivä-lehdessä.