Eilinen Hesarin juttu kirjastani 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka on herättänyt hurjan keskustelun twitterissä. Tästä olen toki kiitollinen ja erityisesti kustantajani varmaankin on, koska kirjan myynti on pompannut niin, että ainakin eilen se oli loppu Helsingin keskustan kirjakaupoista. Ymmärrän, että lehtien tehtävä on etsiä kärjistyksiä. En kuitenkaan kirjoittanut 400 sivua tölviäkseni ammattiyhdistysliikettä.
Kirjassa on paljon muuta kuin työmarkkinapolitiikkaa, mutta toki arvasin etukäteen, että se tulee herättämään kiihkeimmät kannanotot.
Työmarkkinoita ajatellen kirjan keskeinen sisältö on, että matalapalkkaisten ihmisten taloudellista asemaa pitää parantaa merkittävästi ja että rakenteellisen työttömyyden kasvu on pysäytettävä ja käännettävä laskuun.
Työmarkkinoista sanon myös, että aivan samalla tavalla kuin hintojen, myös palkkojen pitäisi vaihdella kysynnän ja tarjonnan mukana, koska muuten on seurauksena työttömyyttä yhtäällä ja tuotantokapeikkoja toisaalla. Tätähän me olemme juuri nyt todistamassa.
Miksi ei yleiskorotuksia taulukkopalkat ylittäviin palkkoihin
Kirjan isosta paketista nousivat esille kaksi asiaa. Esitän kirjassani, että yleiskorotukset estävät yrityksiä vastaamasta työvoimapulaan palkkoja nostamalla. Jos nostat palkkoja saadaksesi kaipaamaasi työvoimaa, sitoudut samalla maksamaan kilpailijoita korkeampaa palkkaa hamaan ikuisuuteen – tai siis yrityksesi konkurssiin saakka. Siksi ravintolat eivät ole nyt vastanneet työvoimapulaan palkkoja nostamalla. Yhdysvalloissa ne ovat jopa kaksinkertaistaneet palkat samasta syystä.
Luulisi, että tällainen lainsäädäntöön leivottu kielto kilpailla palkoilla olisi työnantajien keksimä juoni. Tulisi kaikenlaista pulinaa – ja on tullutkin – jos työnantajat tekisivät kartellin ja sopisivat, ettei palkoilla kilpailla, mutta jos sama asia hoidetaan lailla, kukaan ei voi pulista.
Palkoilla kilpailemista ei ole suoranaisesti kielletty, mutta se on tehty todella kalliiksi ja siten käytännössä suurelta osin estetty. Asiantuntija-ammateissa, joissa työehtosopimuksilla ei muutenkaan merkitystä, palkoilla kilpaillaan verisesti ja ne nousevat kohisten.
Kirjassani ei mielestäni sanota, että tämä kummallisuus johtuu ammattijärjestöjen halusta säilyttää valtansa, vaan painotetaan niiden puutteellista analyysiä tilanteesta. Kun toimittaja kysyi, miksi ammattijärjestöt kannattavat jäsenistönsä etujen vastaista lakia, sanoin lonkalta, että ovat huolissaan jäsenmäärästään.
Väite ei ollut täysin tuulesta temmattu. SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta vastasi sinänsä korkeatasoisella twiittisarjalla Hesarin artikkeliin. Siinä hän itseasiassa vahvisti, että jäsenkadon pelosta siinä on kyse. Hän pelkäsi myös tuloerojen kasvua. Otan vapauden tulkita asian niin, että hän pelkäsi työvoimapulan aikana palkkoja korotettavan siellä ja niissä ammateissa, joita työvoimapula koskee. Niin siinä tietysti kävisi.
Jos nyt vedän mutkat suoriksi, työntekijöiden toivotaan järjestäytyvän kasvukeskuksissakin alentaakseen omia palkkojaan.
Yhden kummallisen asian Kaukoranta esitti. Jos ei olisi yleiskorotuksia, ammattijärjestöt alkaisivat nostaa taulukkopalkkoja, mistä hänenkin mielestään olisi lähinnä haittaa. Niinpä niin. Jos ainoa työkalusi on vasara, kaikki ongelmasi näyttävät nauloilta. Ja vaikka mitään naulan näköistäkään ei löytyisi, organisaatiosi itsetunto vaatii, että jotain sillä vasaralla on hakattava.
Matalapalkka-alojen palkankorotukset
Toinen kauhistuksen kohde oli, kun sanoin, ettei alimpia palkkoja pitäisi korottaa, koska se syrjäyttää ihmisiä työttömiksi. Näiden tulotasosta tulisi huolehtia täydentävillä tulonsiirroilla. Oma mokani. Sain tarkistaa tekstin. Olisi pitänyt lisätä tähän kohtaan, että se koskee aloja, joilla on runsaasti työttömiä ja että se ei koske julkisen sektorin matalia palkkoja, koska niillä ei ole muutenkaan mitään tekemistä markkinoiden kanssa.
Lisäksi sen tulisi koskea lähinnä aloja, joilla työvoimankysynnällä on korkea hintajousto, mutta se olisi lehtiartikkelissa jo liian vaikea asia.
PAM:n suunnalta älähdettiin. Se oli kyllä aivan väärin älähdetty. Se, mitä kaiken kaikkiaan esitän, olisi erityisesti PAM:n jäsenistön etu. Ravintola-alan palkat nousisivat kohisten, jos meillä yleiskorotukset eivät estäisi palkoilla kilpailemista. Niillä aloilla, joilla ei ole työvoimapulaa, ehdottamani täydentävät tulonsiirrot (katkaistu negatiivinen tulovero) kohentaisi taloudellista tilannetta.
Näin on kerran tehty. Vuoden 2013 budjettineuvotteluissa (tai raamineuvotteluissa, en jaksa muistaa) tuotiin 300 euron suojaosuus sekä soviteltuun päivärahaan että palkkojen osalta asumistukeen. Se merkitsi osa-aikaisille kaupan kassoille 200 euroa puhtaana käteen. Koska PAM on päässyt vastaavaan tupo-pöydässä?
Noin pienenä vihjeenä hoitoalan edustajille: On todella kivinen tie yrittää kohdentaa alan palkkausta sopimusten avulla, sillä miesvaltaiset alat valvovat silmä kovana, että saavat vähintään samat korotukset kuin hoitoala ja vielä prosentuaalisina. Tästä on kokemusta menneiltä vuosilta ja sellaisia lausuntoja palkansaajajärjestöt ovat nytkin antaneet.
Paikallisesti sovitut palkkaliukumat ovat ainoa keino nostaa hoitoalan palkkoja. Kirjoitin helmikuussa asiasta pääkirjoituksen Verde-lehteen. Sen voi lukea tästä.
Miksi kannatan palkkaeroja asteikon alapäähän?
Miksi olen niin julma, että haluat isompia palkkaeroja asteikon alapäähän? Otan tähän yhden kuvan kirjastani.
On tietysti kiva, että pelkällä kansakoulupohjalla pääsee samaan tulotasoon kuin toisen asteen koulutuksella, mutta varjopuolena tässä on, että työllisyysaste on vaivaiset 51 %. (Julkisuudessa esiintyy usein luku 43 %, mutta se on harhaanjohtava. Siinä ei-työllisiksi lasketaan toisen asteen koulutuksessa olevat)
Otan toisenkin. Työttömyysaste koulutuksen mukaan.
Kuva olisi vielä puhuttelevampi, jos kuvassa olisivat ei-työlliset, koska työttömyystilastoista putsataan pois ”toivottomat” tapaukset, jotka ovat luopuneet työnhauista.
Vielä 1980-luvun lopussa nämä olivat mukavasti nipussa. Koulutus paransi työllisyyttä mutta kouluttamattomien työttömyyskin oli nykymittapuun mukaan vähäistä. Sitten ovat meritokratian nurjat puolet tulleet esille. Vastausta tähän pitäisi etsiä ennakkoluulottomasti eikä ennakkoluuloisesti.
EUn ulkopuolinen halpatyövoima taitaa varmistaa sen, että ainakin osalla toimialoista matalasti koulutettujen on turha unelmoida hyvästä palkkatasosta erilaisien yleissopimuksien kautta. Tulotaso on mahdollista nostaa vain omalla henkilökohtaisella erinomaisuudella josta työnantaja on valmis maksamaan.
Kukin EU maa voi säädellä tuota ns ” halpatyövoimaa” EU:n ulkopuolista miten se haluaa koska EU:n ulkopuolista maahanmuuttosta ei päätä EU vaan kukin jäsenmaan itsenäisesti. Oikeastaan pitäisikö puhua halpatyövoimasta ollenkaan tämänkin työperäisen maahanmuuton kohdalla koska työvoima on sama matalapalkkaista työvoimaa mitä tässä Soininvaaran kirjassa yritetään saada työmarkkinoille kotimaasta.
Tällä hetkellä kaikissa OECD maissa on pula eniten alemman palkkatason työntekijöistä ja tämä näkyy jopa Britanniassa joka poistui EU:sta kokonaan ja nyt siellä on pulaa kuljetusalan työntekijöistä. Kuitenkin kuljetusalat eivät nosta palkkoja koska pelkona on se että rahtimaksuja pitäisi nostaa ja se näkyy sitten kuluttajien tuloissa. Britanniassa on käynnissä uhkarohkea taloudellinen koe joka näyttää menevän siihen että maan hallitus on luonut sinne keinotekoisen pulakauden kun peruselintarvikkeita ei ole riittävästä kauppojen hyllyllä. Näkäjään Union jackiä heiluttaminen ja laulaminen God Save the Queen ei tuottanut sitä uutta kukoistusta mitä brexitin myötä piti tapahtua kun ulkomaalaisesta työävoimasta päästiin eroon.
Oikea kysymys ‑liikkeelle kuin vasemmistopuolueiden puheenjohtajille, joiden näkemyksenä on se ettei Suomeen pitäisi synnyttää vähemmänkoulutetuille matalatuloisille ihmisille matalapalkk-aloja, olisi suora kysymys joka kuuluu seuraavasti; Kumman vasemmisto hyväksyy pitkänaikavälin sosiaalipolitiikkanna jos pistää valita kahdesta realistisesta vaihtoehdoista; Alhaistenkouluttettujen kansalaisten korkean työttämyyden vai Alhaistenkouluttettujen kansalaisten työllisyyden parantamisen aloille johon koulutus vaatimukset eivät ole kovinkaan korkeat mutta kuitenkin työtä on tarjolla (tuettuna toki työtulotukena) ?
Joka kerta kun vasemmistopuolueet sekä SAK ja STTK vetoiset ay-liikeiden järjestöt kommentoivat kielteisesti näitä alhaistenkouluttettujen kansalaisten työllisyysvaihtoehtoja mitä Osmo (sekä Vartiainen ovat esittäneet) pitäisi nostaa esille tässä blogisssa ja kirjassaan pitäisi tuo yllä olevat 2 vaihtoehtoa esittää SDP:lle, Vasemmistoliitolle ja SAK ja STTK vetoiselle ay-liikkeelle. Itse asiassa saman kysymyksen pitäisi esitää myös perussuomalaisille joiden työllisyyspoliittinen malli on hyvin lähellä vasemmistopuolueita.
Analyysissasi on paljon järkeä. Luen juuri kirjaa “Huipputuloiset — Suomen rikkain promille” ja siinäkään ei säästellä sanoja AY-liikkeestä (ei mikään yllätys), mutta useat eivät säästä sanojaan myöskään työnantajajärjestestöistä. Näkemystä on että aina vain nousevilla minimipalkoilla nostetaan pienten ja nousevien yrityksien palkkakuluja, mutta ei isojen toimijoiden (koska he muutenkin palkkaavat ns. kermaa jolla palkat ovat yli taulukkopalkkojen).
Kommentoin jo Hesarin kirjoitusta, kun otsikossa mainittiin että Suomen ongelmat ovat osin Ay-liikkeen syytä, ja sitten koko juttu keskittyi vain mollaamaan Ay-liikettä, että juttu näyttää enemmän Hesarilaiselta kuin Soininvaaralaiselta. Eli oletan HS poimi kirjasta vain yhden kapean osa-alueen joka sopi sen omiin agendoihin, mutta ehkä antaa rikkinäisen kuvan Oden ajatuksista. En osaa tarkemmin sanoa nyt varmaksi tieten, kun en ole kirjaa itse vielä lukenut sillä se on kirjastossa pitkässä jonossa.
Näen kyllä Oden kuvaamissa ilmiöissä paljon järkeä. Keskitetty sopiminen myös näyttää pitävän useat palkansaajat asiantuntija-ammateissakin tyytyväisenä. Kuulen kollegoiltani että useat ovat tyytyneet hyvinkin korkeissa asiantuntija-ammateissa liiton korotuksiin tyyliin viimeisen vuosikymmenen, vaikka vastuut ja työtehtävätkin ovat nousseet huikeasti. Käytännössä he ovat siis alentaneet palkkaansa useaan otteeseen, sillä jo jonkin aikaa liiton perälautakorotukset eivät ole kattaneet edes inflaatiota kuten esimerkiksi tänä vuonna. Näyttää siis että keskistetty sopiminen passivoi palkansaajia myös asemissa missä heillä olisi todellista valtaa kyllä neuvotella itselleen parempia palkankorotuksia. Itse olen onneksi pysynyt kärryillä ja viitsinyt nähdä vaivaa sopia joka vuosi liiton perälautakirjauksia korkeammista korotuksista, ja vaihdan kyllä työnantajaa jos niihin ei suostuta koska kysyntää on.
Täten tosiaan näyttää että eivät työnantajajärjestötkään ole tyhmiä. Keskitetty sopiminen on auttanut paitsi Ay-liikettä niin myös suuria työnantajia. Häviäjinä ovat ensinnäkin työttömät, prekariaattiin kuuluvat sekä pienet työnantajat jotka kärsivät keskitetyn sopimisen joustamattomuudesta sekä korkeista minimipalkoista.
Tarvittaisiin erilaista, hyödyllisempää analyysia kuin nykyinen “porvari — työläinen”. Luokka-analyysia voisi hieman laajentaa ja ylipäätään käyttää monipuolisemmin. Pienen yrityksen omistaja voi oikeasti olla lähempänä ongelmineen ja tulotasoineen pienipalkkaisia palkansaajia kuin niitä työnantajatahoja jotka ovat neuvottelemassa hänelle uutta yleissitovaa sopimusta. Sama asia sillä palkansaajilla, ay-liikkeen johto voi oikeasti olla intresseineen lähempänä sitä työnantajajärjestön johtoa kuin heidän oman liikkeensä heikommassa olevia jäseniä. Silti tämä pienipalkkainen työntekijä ja huonossa hapessa oleva pienyrittäjä ovat nykyisessä analyysissa “vastapuolilla”.
Pitäisi ajatella enemmän horisontaalisesti kuin vertikaalisesti. Kun eliitin jäsenet neuvottelevat keskenään kaikkien asioista, heikommissa asemissa olevien intressit jäävät pääasiassa taka-alalle, oli sitten kyse keskitetysti yritysten tai palkansaajien edustajista.
Tuo viimeinen kuva on harhaanjohtava siinä mielessä, että noiden koulutusryhmien suhteelliset koot ovat muuttuneet ajan mittaan. 80-luvun lopussa työvoimassa oli vielä paljon 20-luvullakin syntyneitä. “Peruskoulu tai vähemmän” (ts. kansakoulu) oli aivan normaalin ihmisen koulutustausta noissa ikäluokissa. Nykyään alin koulutusryhmä muodostaa paljon pienemmän osuuden työvoimasta, ja se on lisäksi paljon aiempaa negatiivisemmin valikoitunut työkyvyn ja ‑halun kannalta.
Mielenkiintoista olisi lukea kirja, mutta äkkiseltään ei löytynyt ebook versiota mistään. Tämä on valitettavaa koska paperikirjoja on jo aivan tarpeeksi hyllyissä.
ebook on tulossa.
Jossain näin mielipiteen, että pienipalkkaisia töitä ei pitäisi tukea, koska jos ei yritystoiminta mahdollista kunnollisien palkkojen maksamista, ei sellaista yritystoimintaa pitäisi olla olemassa.
Ideana lienee, että näin syntyisi luovan tuhon seurauksena pelkästään hyvin tuottavia kasvuyrityksiä, ja muita ei tarvitakaan — ja se ei ole ongelma, että ne, jotka eivät työllisty, elävät sitten tulonsiirtojen varassa (libertaarimmin ajateltuna ei tarvita ehkä juuri niitäkään).
Julkisen sektorin matalia palkkoja voisi myös nostaa helposti, jos ajatellaan, että verotusta voi nostaa miten paljon tahansa, koska julkisen sektorin kulutus on kansantaloudelle ihan yhtä hyvää kulutusta kuin yksityinen kulutus. 😉
Yksityiset yritykset ovat yrittäneet perustella olemassaoloaan sillä, että ovat innovatiisia. Tämäkin on pilattu sillä, että julkinen sektori on kehitys- ym. rahoituksellaan ryhtynyt mikromanageroimaan tuotekehitystä, samalla byrokratiaa on siirretty yksityisten toimijoiden vastuulle (että sitä voitaisiin julkisella puolella vähentää — tai ainakin yrittää vähentää). 🙂
Edelleen on paljon aloja jotka ovat matalankoulutuksen ja matalapalkkauksen aloja joten tuo luova tuhoa on näkynyt vain niissä yritykissä joiden kilpailuasema koko alana on vähentynyt koska uusi teknologia korvaa nämä alat automaattisesti. Hyviä esimerkkejä on valokuvaamot ja erilaiset palvelualat joita nykyään hoidetaan itse kotana tai toimistosta omalta tietokoneelta koska ne ovat pääasiassa digitalisoitu. On myös monia muita aloja jotka lopettavat koska asiakkaita ei ole tai ei ole jatkajaa. Tämän hetkinen haaste on aloissa jotka ovat matalankoulutuksen ja matalapalkkauksen aloja mutta niihin ei löydy työvoimaa nykyisillä työmarkkina ehdoilla nämä alat ovat esimerkiksi maatalous, siivous, ravintola-ala, taksin ja bussinajo jne. Yksitään näistä aloista ei ole katoavia. Kysyntää on edelleen ja tulee olemaan tulevaisuudessa. Esimeriksiki antikvariaatteja on edelleen toiminnassa vaikka kirjakauppaketjuja on yhä enemmän ja enemmän. Tämä johtuu siitä että moni antikvariaatin pitäjä on mennyt kokonaan verkkokaupan puolelle.
Mainitut alat — maatalous, siivous, ravintola-ala, taksin ja bussinajo — ovat järjestettävissä nykyistä vähemmällä työvoimalla. Maataloudessa tuotantoyksiköt voivat vielä kasvaa ja tehostua. Robottiajoneuvot tekevät tuloaan taksi/bussiliikenteessä ja itsepalvelulla + automaatiolla korvataan ihmisten tekemää työtä, jos ihmisten tekemänä työ maksaa enemmän. Jakeluliikenteeseenkin erilaisia itsekseen liikkuvia härveleitä on kehitelty, joten matalapalkkaiset Wolt- ja Foodora-lähetitkin voivat olla vaarassa. Tietenkin, jos ihmiset ovat valmiit maksamaan ihmisten tekemästä työstä ja palveluista enemmän, niitä on tarjolla, mutta jos automaatio ja itsepalvelu kelpaa, siihen saa tyytyä.
Tuohon pienipalkkaisten töiden tukemiseen vaikuttaa se, tuetaanko työnantajaa vai työntekijää. Jos tuetaan työnantajaa (eli valtio antaa tukea jotta työnantaja voi maksaa “kunnollista palkkaa”), joudutaan ojasta allikkoon ja huonot työnantajat eivät pääse kaatumaan. Jos tuetaan työntekijää (eli työntekijä saa huonoa palkkaa mutta palkan lisäksi tukia), kilpailu työnantajien välillä on samalla tavalla neutraali kuin ilman tukea; työntekijän kannattaa aina vaihtaa parempaan työnantajaan kun tuet voi viedä mukanaan.
Valitettavasti illuusio siitä että palkalla on tultava toimeen on tärkeämpi kuin tehokas tulonjako, jolloin työnantajan tukeminen on poliittisesti helpompaa kuin työntekijän tukeminen. Kukaan ei halua kokea olevansa riippuvainen yhteiskunnan tuista, ja kun tuet kierrätetään työnantajan kautta, illuusio itse ansaitusta elintasosta säilyy. Ja oikeisto nyt tietysti kannattaa aina enemmän yrittäjien kuin pienituloisten tukemista…
Keikkatyö (gig economy) on jo tuonut ison muutoksen, jota puheissa PAM tai SDP/Vas eivät halua myöntää.
Kukaan ei halua työpaikkoja, joiden tuloilla ei tule toimeen. Silti niitä on yhä enemmän.
Yksinyrittäjiä ja mikroyrityksiä kohtaavat lainsäädännön huonot puolet. Työsuhteen tuomat asiat puuttuvat, silti tulot ovat tärkein asia. Vastaavasti velvoitteet ovat samat kuin isoilla yrityksillä.
Eläkejärjestelmän osalta luvassa on ongelmia. Minimieläkemaksusta seuraa minimieläke ja ikäihmisten köyhyyspommi. Jo aiemmin on pätkätyöläisten TaEL- järjestelmä päätynyt ongelmiin, koska eläkemaksuja ei kerry.
Asiasta keskustelu tuntuu aina loppuvan alkuunsa. Jotain ratkaisuja ongelmiin olisi saatava. Varmaa on ainakin, että pätkä- ja keikkatyö ei katoa ja ns. yrittäjyys lisääntyy.
Kiitos Ode, tämä on ehdotus ratkaisuksi. Jos parempia löytyy, se olisi hyvä.
Tuohon kategoriaan pitäisi lisätä myös perussuomalaiset. Heidän työllisyyspolitikka on hyvin samanlainen kuin SAK:n tai SDP:n ja Vasenmmistoliiton . Hyvä esimerkki oli viime vuotinen perussuomalaisten kannanotot maatalouden sesonkityövoimaan. Ensin perussuomalaiset vastustivat ulkomaalaista työvoimaa EU:n puolelta ja sanoivat että suomalaisia tulisi kyllä maatalouden sesonkityövoimaan mikäli palkat olisivat korkemmat mutta tähän MTK tai Suomen yrittijätä joihin moni maatalousyrittäjä kuuluu sanoivat että palkankorotus maatalouden sesonkityössä nostavat kotimaisen ruuan hintaan (jota ei voi enää suojella suojatulleilla) suhteessa ulkomaiseen. Tänä keväänä perussuomalaisten nyt edellinen puheenjohtaja Halla-aho totesi että yleissivotovuus on työllisyyden kannalta suurimpia esteitä. Kumpaa perussuomalaiset kannattavat yleisitovuutta vai palkankorotuksia on hyvä kysymys kun puolueen linja pomppii vähän siihen suuntaan mistä tulee tässä työllisyyskysymyksessä. Tämäkin Halla-ahon launto yleissitovuudesta taisi vesittää puolueen menestyksen kuntavaaleissa ohi hallituspuolueiden kun moni vasemmistopuoluita äänestävät protestoi ja eivät äänestäneet kumpaakaan kun äänestysaktivisuus jäi näin alhaiseksi. Laskisin perussuomalaiset myös tähän kategoriaan juuri tämän epäselvän työllisyyylinjan takia.
Minimieläkemaksun nostaminen yrittäjiltä auttaisi muuten suoraan keikkatöiden alihinnoitteluun, kun YELejä ei voisi jättää maksamatta (niin paljoa). Lisäksi se auttaisi joidenkin harrastamaan vapaamatkustamiseen.
Osmo Soininvaara, olisi mukavaa jos voisit kommentoida seuraavaa kysymystäni.
Muistan aikanaan, että sanoit, että talousoikeistolaista politiikkaa kannattava ylempi keskiluokka äänestää lyhytaikaisten etujensa puolesta, mutta pitkän aikavälin etujansa vastaan. Ymmärränkö oikein, että ennustat tuossa, että moni näistä ylempikeskiluokkaisista on mielestäsi “ahkeria/kilttejä/tunnollisia”. Ja juuri automaatio vie kilttien ja tunnollisten työt. Ja tuon automaation jälkeen nuo kiltit joutuvat kovien liberaalien työmarkkinoiden pompoteltaviksi ilman sellaista kykyprofiilia, mitä siellä tulisi tulevaisuudessa tulisi omata. Tulevaisuudessa moni kiltti/ahkera maisteri on luuseri.
Näin voi käydä, mutta sitä, mitä tekoäly saa aikaan, on todella vaikea ennustaa.
Juuri näin kuin Ode esittää.
Ikääntyneet ovat olleet joskus itsekin nuoria ja keski-ikäisiä ja olleete uraputkessa sekä saaneet aikoinaan, omalla vuorollaan, ne parhaat korotukset. Tuottavuus, into, ammattitaito ja palkkaus ovat olleet tapissa sitten, kun ikää on ollut nelkytjotain. Sen jälkeen yleiskorotukset ovat kuitenkin pitäneet palkkaa nousussa, eikä ammattitaito ei ole tietenkään enää 20–30v työkokemuksen jälkeen karttunut yhtä vaudikkaasti kuin aiemmin. Samaan aikaan sairaudet ynnä muut pitäneet myös kulut nousussa. Ja näin etenkin fyysisissä töissä, veikkaan minä.
Niinpä työnantajan kannattaa usein potkia vanhimmat pois, koska sillä samalla palkalla saa töihin myös vaikkapa 4‑kymppisiä, joilla on 20v työkokemusta tai 3‑kymppisiä, joilla on noin 10v kokemusta (ja tulee vielä säästöäkin), mutta enemmän puhkua ja vähemmän sairauksia. 10 tai 20v kokemusta riittää kyllä useimmissa hommissa, ei sillä 50+ vuotiaan palkkakululla tarvitse märkäkorvaan tyytyä.
Varmasti monenlaisia tapauksia, mutta keskimäärin ihmisten tuottavuus nousee kohisten uran alkuaikoina ja sitten jopa taantuu uran loppupäässä.
Onkohan Soininvaara miettinyt ollenkaan miten hänen mallissaan ikääntyneille käy alati kiihtyvässä työelämässä joissa palkoista ja työehdoista sovitaan paikallisesti ja nuoret vievät parhaimmat duunit ja saavat palkkansa hilattua ylöspäin?
Toisin kuin nyt. He säilyttävät työpaikansa.
Itse asiassa Yhdysvalloissa kävi päinvastoin vielä 1970-luvulle asti autoteollisuuden työntekijöiden liittojen jäsenten kohdalla. Vanhemmat työntekijät jotka olivat autoyhtiöiden palveluksessa irtisanottiin viimeisenä kuin nuoremmat työntekijät. Tästä seurasi kyllä se tappio että yhtiöt eivät voineet tehdä uusia investointeja teknologiaan johtuen siitä että vanhemmat työntekijöiden uudelleenkouluttaminen ei kannattanut ja nuoremmat piti yt-neuvotteluiden takia irtisanoa enimmiseksi. Toki tämän päälle tuli elinikäiset kalliit terveydenhuolto ja eläke kulut jonka yhtiöiden oli maksettava kun Yhdysvalloissa ei ole julkista terveydenhuoltoa tai kansallisia eläkekassoja .
Lainaus:
”
Villesanoo:
14.11.2021 20:12
Mainitut alat — maatalous, siivous, ravintola-ala, taksin ja bussinajo — ovat järjestettävissä nykyistä vähemmällä työvoimalla. Maataloudessa tuotantoyksiköt voivat vielä kasvaa ja tehostua. Robottiajoneuvot tekevät tuloaan taksi/bussiliikenteessä ja itsepalvelulla + automaatiolla korvataan ihmisten tekemää työtä, jos ihmisten tekemänä työ maksaa enemmän. Jakeluliikenteeseenkin erilaisia itsekseen liikkuvia härveleitä on kehitelty, joten matalapalkkaiset Wolt- ja Foodora-lähetitkin voivat olla vaarassa. Tietenkin, jos ihmiset ovat valmiit maksamaan ihmisten tekemästä työstä ja palveluista enemmän, niitä on tarjolla, mutta jos automaatio ja itsepalvelu kelpaa, siihen saa tyytyä.
”
Lainaus päättyy.
+
Kivoja unelmia mutta mahdottomia toteuttaa.
Maataloustuotanto ja tuotteiden jalostus sekä logistiikka ovat koko järjestelmän pohja.
Nämä molemmat pohjautuvat energian riittävyyteen.
Kaikki on energiaa, leipä jota syödään, jäätelö mitä syödään helteellä, lannoitteet viljelyä varten.
Logistiikka vaatii energiaa. Kärryjä vetävä hevonen syö mm. rehua ja kauraa. Bussiin tankataan energiaa. Ratikkaan tulee energiaa sähköjohtojen kautta.
Asunnot lämmitetään energialla, puulla tai sähköllä tai millä hyvänsä.
+
Koko järjestelmä on kaatumassa suhteellisen nopeasti monimutkaisuutensa takia.
Hyvin pieni joukko hyvin rikkaita ihmisiä arvelee rikastuvansa jos ja kun järjestelmä horjuu ja lopulta kaatuu.
Talvesta on tulossa vaikea, se on jo sitä Kiinassa.
En ymmärrä tätä ideaa pienituloisten tukemisesta, koska siinä on ymmärretty ongelma väärin tai sitten se on sivuutettu.
Ongelma on siis lähinnä se, että kun duunari saa kympin tunnissa käteen, niin asiakas maksaa siitä tunnista vähintään 30e. Jos valtio haluaa tätä yhtälöä korjata, niin ei siinä ole kerrassaan mitään järkeä, että annetaan työnantajan tinkiä siitä työntekijän saamasta kympistä ja korvataan menetys työntekijälle tulonsiirroilla. Oikeamman suuntaista olisi, että valtio tinkisi siitä osasta, joka on asiakkaan työtunnista maksamassa hinnassa, siitä kun kuitenkin verrattain suuri osa on veroa ja veronkaltaisia.
Sinänsä kyllä kovin suomalaista, että mieluummin kehitetään uusi tukihimmeli kuin leikataan veroja. Tavoitteena lienee sataprosenttinen verotus ja tarveharkintainen elatus kaikille.
Jos valtio vetäytyisi tästä pois ja jokaisen pitäisi maksaa koulutuksensa itse ja hankkia omalla rahallaan sairausvakuutus, kuvio muuttuisi kovin toisenlaiseksi, mutta ei juurikaan paremmaksi.
Juuri tuo yksityinen sairausvakuutus oli iso rasite 1970-luvulla muun muassa amerikkalaisessa autoteollisuuden kannattavuudessa kun työnantajan piti kustantaa loppuelämäksi yksityisen sektorin yllpitämä eläke ja sairausvakuutus.
General Motorsin joutuessa selvitystilaan vuonna 2009 sillä oli kustannettavanaan kymmenen eläkkeensaajaa yhtä sillä hetkellä töissä ollutta työntekijää kohti. Se työläinen siis joutui tienaamaan kymmenen toverinsa edestä. Ja tämä perustui GM:n UAW-liiton kanssa neuvottelemiin sopimuksiin jotka ovat jatkuvan kasvun vuosina näyttäneet jäsenistön kannalta hyviltä ja yrityksellekin lyhyellä tähtäimellä paremmalta kuin lakkojen vuoksi pienenvät tuotot. Kun ei ole julkista yhteistä eläkejärjestelmää voi käydä näin. Mutta voiko vastaava tapahtua siitä huolimattakin, vaikkapa täällä Suomessa…?
”Miksi ei yleiskorotuksia taulukkopalkat ylittäviin palkkoihin.”
80-luvulla minulla oli työpaikassani taulukkopalkkajärjestelmä. Toimenkuvat/työtehtävät oli sijoitettu taulukkoluokkiin ikälisineen. Yleiskorotukset tulivat taulukkopalkkoihin. Lisiä ei käytetty. Olin kuitenkin saanut suullisesti sovittua pienen, 10 %:n henkilökohtaisen lisän vedottuani toimenkuvani laajuuteen. Kun ensimmäinen yleispalkankorotus tuli, %-lisä muuttuikin markkalisäksi, ja niin jatkossakin. Olin tosi harmistunut. Kun sama tapahtui vielä seuraavassa työpaikassani, päättelen sen olleen tapa silloin.
Ville:“Mainitut alat — maatalous, siivous, ravintola-ala, taksin ja bussinajo — ovat järjestettävissä nykyistä vähemmällä työvoimalla. Maataloudessa tuotantoyksiköt voivat vielä kasvaa ja tehostua. ”
Esitän maanviljelijänä haisevan vastalauseeni maatalouden tehostamisesta mainituin keinoin. Nyt julkisessa keskustelussa vaaditaan hiilensidontaa , monimuotoisuutta eläinten parempaa kohtelua , vesiensuojelua … ja samalla entistä halvempaa ruokaa. Yksiköitä kasvattamalla, työvoimaa vähentämällä ei millään logiikalla voida saavuttaa edellä luettelemania vaatimuksia.
Se , joka väittää muuta on valmis polkemaan työntekijöiden ja eläinten oikeuksia. Lisäksi hän viisveisaa ekologiasta. Ruuan tuottaminen ei ole markkinavetoista , teollista liiketoimintaa. Se on kuin hoiva-ala, jossa hoitaminen kohdistuu koko ekosysteemiin ruuan tuottamisen sisällä.
Eemil jos olet tosiaan sitä mieltä ettei ruuan tuottaminen ei ole markkinavetoista, siis teollista liiketoimintaa, niin millä perustelet maanviljelijänä sen että lähes jokainen maatila on Suomessa yksityisessä omistuksessa?
Miksi Suomessa ei ole näin ollen hehtaareina mitattuna enemmän julkisen sektorin omistamia tiloja jos maatalous on muka julkisen sektorin kaltaista toimintaa?
Jos lähdet siitä maanviljelijänä ettei maanviljely ole markkinavetoista liiketoimintaa niin miksi sitä pyörittää nimenomaan perheviljelijät?
Eikä esimerkiksi valtio, kunnat tai seurakunnat kollektiivisesti?
Näin on itse asiassa Israelin maatalous joka on pitkään ollut nimenomaan kollektiivisessa omistuksessa (kibbutzit) kehittynyt hyvin pitkälle omavaraiuuteen luomalla uutta jonka seurauksena se on onnistunut saavuttamaan luonnollisen omavaraisen maatalouden.
Jos tarkistellaan yksikkö koon kasvattamista ja työvoiman vähentämistä (maatalouden koneistuminen joka alkoi Suomessa yleistyä jo 1960-luvun lopulla) kyllä tuo kehitys on jo saavutettu myös Suomessa joita nimimerkki “Ville” korosti edellä mainitussa kommentissa. Vaatustatko muka automatisoituja traktoreita ja leikkuupuimureita? Todettakoon että enemmäisen Suomessa itsestään ohjatun traktorin keksi eräs kantahämäläinen keksijä- yrittäjä jo 1990-luvun lopulla.
Muut Pohjoismaat ja Keski-Euroopan keskisuuret ja myös pienemmät valtiot muun muassa Tanska, Ruotsi, Hollanti, Belgia, Irlanti, Sveitsi ja Itävalta ovat jo saavuttaneet nuo tavoitteet ja näiden maiden maatalouden tuotanto on paljon tehokkaampi kun ne ovat onnistuneet luomaan uusia tuotteita mitä Suomen maatalous ei ole onnistunut saavuttamaan juuri tuon maatalouden tehostamisen jarrutuksen vastustamisen takia.
Jos haluamme kilpailla ulkomailla ruuan viennin kanssa muiden pohjoismaiden kanssa on Suomen maatalouden tehostettava tuotantoa. On Suomen maatalouden hyväksyttävä GMO jossain vaiheessa ainakin rinnakaiseksi osaksi maataloutta. On Suomen maatalouden hyväksyttävä että kansainväliset markkinat ovat maatalouden pääasiallinen pelikenttä (toki vientituki on aina alussa välttämätön jotta pääsee mukaan kansainvälisille markkinoille). Muuten tulevaisuus ei ole kovinkaan mukavaa.
Maatalous on kehittyneissä maissa, myös Suomessa, minun nähdäkseni pitkälti ulkomaisen kausityövoiman varassa. Osa työnantajista kohtelee tätä työvoimaa asiallisemmin ja toiset vähemmän asiallisesti. Joka tapauksessa tämä ulkomainen kausityövoima on valmista työskentelemään sellaisella palkkatasolla ja ehdoilla, jotka eivät suomalaiselle oikein riitä. Näin on tietääkseni myös muissa maissa. Espanjassa ja Italiassa hyödynnetään esim. tomaatinpoiminnassa jopa laittomasti maassa olevia. Tällaisissa tapauksissa puhutaan jo aika selvästä hyväksikäytöstä, koska laittomasti oleskelevaa voi periaatteessa kiristää ilmiantamisen uhalla. Australian tiukka koronarajoituspolitiikka johti uutisten mukaan tänä vuonna satojen laajaan pilaantumiseen, koska työvoiman puutteessa ei päästy korjuutöihin. Yhdysvalloissa rajantakainen työvoima on myös hyvin olennainen osa taloutta, vaikka siellä suhtaudutaankin siihen myös vihamielisesti, kuten Trumpin kauden aikana saattoi selvästi havaita. Tätä samaa muukalaisvihaa löytyy myös Euroopan maista, vaikka ko. muukalaiset ovatkin maataloustuotannon olennainen tekijä. Kyllä se nyt vain niin on, että ihanteet ovat aika kaukana nykyisestä maataloustoiminnan todellisuudesta, yhtä raakaa bisnestä se on kuin kaikki muukin. Minä en keksi tähän ongelmaan muuta ratkaisua kuin sen, että jollain teknisellä innovaatiolla saataisiin automatisoitua korjuutyö, joka nyt teetetään halpatyövoimalla. Voi olla kyllä, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty.
”Matalapalkka-alojen palkankorotukset”
Jokaisella on oikeus työhön (perustuslaki 18 §)
Matalapalkka-alojen palkat pitää maksaa työpanoksen mukaisesti ja näiden työntekijöiden toimeentulosta huolehditaan täydentävillä tulonsiirroilla tuloverotuksen kautta (vuosittain).
*töissä oleville voisi olla suojaosuus euroina tai
*Kela-tuen päälle työnteon teko-oikeus euroina (tukea menettämättä)
*tulot ovat veronalaisia, mutta verotus alkaa vasta silloin, kun perusturva (yhdenvertainen) on taattu.
Kaikkia tulee kannustaa elinikäiseen opiskeluun.
Matalalla koulupohjalla olevia (joista vain puolet töissä) kannustetaan ja tuetaan työssäoppimiseen.
Nyt meillä on näkemys, että pitää olla jokin erityinen syy saadakseen ilmaista rahaa yhteiskunnalta.
Jospa käännetään ajatus. Jokaisella pitää olla perusturva, pääosalla se tulee työnteon palkasta. Mutta koko perusturvaa tai osaperusturvaa tarvitsee aika moni, jotkut ajoittain.
Pidetään ansioturva erillään.
Oheisesta listasta on varmasti paljon yhdistettävää, ja samalla selkiinnyttää järjestelmää (yhdenvertaisesti).
Valtion olisi jo aika varmistaa yhdenvertainen perustulo
oheiset luvut on poimittu Hesarista, lähteenä Kela
Kelan etuudet (saajat) vuosi 2020
Kelan tukien saajia oli lähes 4,5 miljoonaa. (1 henkilö voi saada useampaa etuutta)
henkilömäärä
sairaanhoitokorvauksia 3.673.500
eläke-etuudet (pl. takuueläke) 609.800
työttömyysturva 411.800
sairauspäivärahat 329.000
lapsilisä 538.200
yleinen asumistuki 527.400
eläkkeensaajien asumistuki 238.300
opintotuki 320.200
vammaisetuudet 311.000
perustoimeentulotuki 282.800
muut 185.900
kuntoutus 139.400
vanhempainpäiväraha 137.800
lastenhoidon tuet 123.300
takuueläke 120.600
elatustuki 83.600
kuntoutusraha 43.400
muut; opintolainahyvitys, perhevapaakorvaus, vuosilomakustannuskorvaus, eläketuki, koulumatkatuki, sotilasavustus, äitiysavustus, erityishoitoraha, opintolainan korkoavustus
Kelan etuudet (€) Vuosi 2020
Kelan etuuksia maksettiin yhteensä 15,6 miljardia euroa (mrd €)
1.000 €
eläke-etuuksia 2.514.635
työttömyysturva 2.264.825
sairaanhoitokorvaukset 2.053.912
yleinen asumistuki 1.566.479
lapsilisä 1.375.073
vanhempainpäiväraha 931.393
sairauspäivärahat 906.036
perustoimeentulo 784.026
eläkkeensaajan asumistuki 636.233
vammaisetuudet 553.736
opintotuki 451.768
kuntoutus 370.916
lastenhoidon tuet 264.301
muut 262.855
takuueläke 262.146
elatustuki 215.556
kuntoutustuki 183.106
muut; opintolainahyvitys, perhevapaakorvaus, vuosilomakustannuskorvaus, eläketuki, koulumatkatuki, sotilasavustus, äitiysavustus, erityishoitoraha opintolainan korkoavustus
Somani:” lähes jokainen maatila on Suomessa yksityisessä omistuksessa? ”
Tarkoitin sitä, että ruuan tuottamiseksi ei saa riistää luonnonvaroja =maaperää. Tehoviljely on äärimmillään ryöstöviljelyä, jossa ekologia , biologia ja etiikka häviävät. En omistajuutta tai yritysmuotoa.
Somani:“Vaatustatko muka automatisoituja traktoreita”
Pidän äärimmilleen vietyä teknologista kehitystä vääränä päämääränä.
1) se vaatii liian suuria investointeja, joiden takaisinmaksu vaatii epäterveitä ratkaisuja. Esim. pääomien myynniillä (metsät) rahoitetaan investointeja.
2)satelliittiohjatut koneet tuhoavat luonnon monimuotoisuuden
3)investointien kuoletukset vaativat yhä suurempiä yksikkökokoja, jolloin koneiden akselipainot nousevat suuriksi ja maan tiivistyminen kriisiyttää sadonmuodostuskyvyn.
4)suuret tilakoot eivät mahdollista viljelytoimia luonnolle ideaalisena aikana. Syksyllä näkee sadonkorjuuta liian märillä pelloilla ja keväällä väkisinmuokattuja lohkoja. Yksikkökokojen kasvaessa tämä lisääntyy entisestään.
Jaakko K:“Maatalous on kehittyneissä maissa, myös Suomessa, minun nähdäkseni pitkälti ulkomaisen kausityövoiman varassa.”
Ei pidä paikkaansa Suomen kohdalla. Meillä ulkomaisen työvoiman käyttö on muita maita huomattavasti vähäisempää. Yksistään jo etäisyys Etelä-Euroopasta ja Afrikasta on liian pitkä työvoiman liikkumiselle. Meillä myöskin palkat ovat työehtosopimusten mukaisia, niin ei ole muualla.
Mitä markkinaehtoisempaa tuotantoa vaaditaan, sitä enemmän kaikki joustaa. Pärjätäkseen on pakko toimia epäeettisesti, jos markkina sairastuu vapaan kilpailun tautiin.
Eemil jos ole sattunut seuraamaan uutisia maatalouden kausityövoiman saatavuudesta Suomeen viime vuodelle ja tämän vuoden sekä todennäköisesti myös ensi vuodelle niin tiedät varmasti että Suomeen tulevat työvoima on itäeurooppalaista kausityövoimaa maatalouteen sekä jonkin verran kaakkoisaasialaista etenkin Thaimaasta, Vietnamista ja Kambodžasta.
Olet oikeassa että hyvin vähän tulee Suomeen työvoimaa Afrikasta koska etäisyys on liian pitkä.
Kuitenkin itäeurooppalainen (pääasiassa Ukrainasta ja Valko-Venäjältä) tuleva työvoima on Suomessa maataloudessa erittäin haluttua työvoimaa sekä logistiikka ole hankalaa järjestää kun Suomeen on suoria lentoja Kiovasta ja Minskistä. Itse asiassa myös Puolassa työskentelee maataloudessa erittäin paljon ukrainalaisia ja valkovenäläisiä kausityövoimaa koska saatavuus on lähellä.
Eemil kun vaatustat monessa yhteydessä (aiemmissa kommenteissa toisissa Osmon kirjoittamisissa artikkeleissa ) vapaata markkinataloutta eli tässä kohtaa vapaakauppaa niin oikeastaan sinulle pitäisi esittää seuraava kysymys. Miksi ne valtiot maailmassa jotka harjoittavat protektionismia häviävät taloudellisesti lähes aina kun ne maat jotka edistävät vapaakauppaa?
Jos asiaa tarkastelee kahden ison maanosan vertailussa jotka ovat Etelä-Amerikka ja Aasia niin tällä hetkellä Aasiassa on käynnissä taloudellinen nousu joka näkyy ihan suoraan kansan elintasossa ja elämässä. Etelä-Amerikassa tilanne on toinen ‚myös suurimmissa maissa (Argentiina ja Brasilia), koska pääasiassa muutamaa poikkeusta (Chile ja Uruguay) on vallalla hyvin tiukka protektionistinen talouspolitiikka. Todennäköisesti Aasian mallia tulevaisuudessa kopio laajemmin myös Afrikka.
Jos Suomen pitäisi tehdä maataloudenkin kohdalla päätöksiä lähitulevaisuudessa jos ja kun haluamme kilpailla maailmanmarkkinoilla on Suomen maatalouden valittava haluaako se olla Euroopan unionin keskisuurten jäsenmaiden Argentiina vai Chile. Tällä hetkellä Tanska, Hollanti ja Ruotsi ovat Euroopan unionin keskisuurten jäsenmaiden joukossa maatalouden kohdalla Chilen asemassa ( kun asiaa tarkistelee maataloustuotteiden ulkomaanviennin laadun ja tuotteiden viennin kautta).
Suomessa meidän on tehtävä valinta jopa lähitulevaisuudessa haluammeko me olla joko Argentiinan tai Chilen asemassa Euroopan unionin keskisuurten jäsenmaiden joukossa maatalouden kilpailussa.
Henkilökohtaisesti oma valintani on Chile. En todellakaan halua että Suomi seuraa missään vaiheessa Argentiinan tietä jonka yksi pääasiallinen menestyksen este on ollut lähes aina protektionismi.
Eemelille kommentti tuohon kohtaan 2); “satelliittiohjatut koneet tuhoavat luonnon monimuotoisuuden”
Jo tälläkin hetkellä Suomessa valvotaan ja seurataan vilja satoa droneilla paljon tehokkaammin kuin perinteisesti sato valvonnan menetelmällä. Eivät ole vielä toistaiseksi tuhonneet luonnon monimuotoisuutta. Todennäköisesti näin ei tule käymään kun uusia koneita tulee jatkuvasti markkinoille.
Satelliittiohjattuja koneita on tälläkin hetkellä hankalaa vastustaa kun ne ovat täällä jo nyt. Dronet ovat kevyt versio niistä joita voi ostaa jo tällä hetkellä ilman mitään hankaluutta erikoisliikkeistä.
Jos Suomessa olisi 1960-luvulla ‚kun Suomessa maatalous koneellistui nopeammin kuin edellisillä vuosikymmenillä , jollain hallinnollisella toimenpiteellä estetty ulkomaalaiset maatalouskone valmistajien tuotteiden pääsyn Suomen markkinoille olisimme todennäköisesti Suomessa joutuneet kehittämään maatalouskone tuotantoa yksin ilman ulkomaalaista teknologiaa (tämä vaihtoehto olisi ollut todennäköisesti tuolloin liian kallis vaihtoehto ja jäänyt toteutumatta) tai sitten olisimme Suomessa ostaneet lähes kaikki maatalouskoneet Neuvostoliitosta clearing kaupan kautta ja neuvostovalmistetut maatalouskoneet ovat edelleen laadullisesti hyvin heikkoja.
Sama koskee droneja ja satelliittiohjattuja maatalouskoneita . Jos alamme Suomessa vastustamaan niiden ottamista käyttöön maataloudessa niin olemme samanlaisessa tilanteessa mikä tilanne oli teollisen vallankumouksen alussa jota Osmo Soininvaara kuvaa hyvin tässä hänen uusimassa kirjassaan. Soininvaara toteaakin että teollisen vallankumouksen alku synnytys oli tuskallista ja jos silloin olisi päätetty demokraattisesti niin kaikki koneet ja laitteet olisi kielletty.
.
Kyllä myös omistajuus tai yritysmuoto ratkaisee miltä pohjalta maataloutta lähettää kehittämään.
Tarkoitin edellisessä kommentissa yksityisten tilojen ja lähinnä osuustoiminnan kautta muodossa olevien kollektiivisten tilojen konseptin eroa. Molemmat yritysmuodot voivat saavuttaa saman lopputulokse tai sitten ei.
Riippuen kuinka tuotannon suunnittelu on järjestetty ennen istutusta ja myös ennen sadonkorjuuta.
Tässä kohtaa en tarkoita kollektiivi tiloilla Neuvostoliiton kolhooseja, jotka olivat Neuvostoliitossa pelkästään valtion keskusjohtoisesti johdettuja tiloja, vaan israelilaista kibbutz osuustoimintaa joka oli jo on jossain määrin edelleen itsehallinnollista osuustoimintaa ilman valtion keskusjohtoisuutta.
Näistä kahdesta kollektiivisesta muodosta ainostaan israelilainen kibbutz osuustoimintaa on onnistunut saavuttamaan luonnollisen omavaraisuuden mitä Neuvostoliiton keskusjohtoiset kolhoosit eivät onnistuneet saavuttamaan koskaan.
Miksi Israelissa kibbutz osuustoiminta onnistui tässä kohtaa? Yksinkertaisesti siksi että kibbutz osuustoiminnan filosofia oli saavuttaa itsenäisesti, ilman mitään suuria mmaataloustukia, omavaraisuus jonka seurauksena tai lopputulos oli myös menestyä viennissä maailmanmarkkinoilla
Israel on sinänsä ilmastollisesti haastava ympäristö kun kyseessä on pääasiassa aavikkoinen maapohja. Vain pitkälle viety maatalouden tehostaminen ja kehittäminen onnistui tehdä aavikosta keitaan.
“Mitä markkinaehtoisempaa tuotantoa vaaditaan, sitä enemmän kaikki joustaa. Pärjätäkseen on pakko toimia epäeettisesti, jos markkina sairastuu vapaan kilpailun tautiin.”
Jos markkinatoimija toimii epäeettisesti, niin isoa piiskaa ja omistajat linnaan. Maatalouden kohdalla tämä on vieläpä poikkeuksellisen helppoa, maatalousmaata kun ei voi siirtää ulkomaille valvonnan ulottumattomiin.
Ei ole ongelma.
Ok, Eemil, tajusin. Kyllä muut, mutta ei täällä Koivun ja tähden alla.
> 2)satelliittiohjatut koneet tuhoavat luonnon monimuotoisuuden
Miksi? Miksi satelliittiohjattu tuhoaisi enemmän kuin maanviljelijän itsensä ohjaama?
> 3)investointien kuoletukset vaativat yhä suurempiä yksikkökokoja, jolloin koneiden akselipainot nousevat suuriksi ja maan tiivistyminen kriisiyttää sadonmuodostuskyvyn.
Miksi? Jos koneita ei tarvitse ihmisen ohjata, niiden ei tarvitse olla yhtä isoja. Nythän koneen on oltava iso, jotta yksi ihminen ehtii ohjastamaan konettaa mahdollisimman ison peltoalan verran päivässä. Jos kone ohjastaa itseään, se voi kulkea koko vuorokauden ja toisaalta yhdellä tilalla voi olla enemmän koneita kuin ohjastajia.
Somani:“harjoittavat protektionismia häviävät taloudellisesti ”
Ei kysymys ole taaskaan tuosta. Tarkoitan, että ruokaa pitää tuotaa “hoivaten” =kestävällä tavalla, ei riistäen ja repien tuottoa ekologisesti kestämättömästi.
Tosin CAP (Common Agricultural Policy /EU) sisältää protektionistisen elementin. Maanviljelyä säädellään tuhansin lainkohdin , valvonnoin ja sanktioin.
Tämän vuoksi EU:n ulkopuolinen maanviljely on kustannusrakenteeltaan ylivoimainen .
Somani:”“satelliittiohjatut koneet tuhoavat luonnon monimuotoisuuden”
Muokkaus- ja sadonkorjuukoneet.
Matti Kinnunen: “Miksi? Miksi satelliittiohjattu tuhoaisi enemmän kuin maanviljelijän itsensä ohjaama?”
Satelliittiohjattu muokkaus vaatii luotisuorat ja suuret lohkot. Nykyiset ympäristöohjemaan kuuluvat monimuotoisuussaarekkeet (kiviröykkiöt, puukujanteet, metsäsaarekket) katoavat. Lintujen pesien vaatimat suojapientareet vähenevät, avopesijät (kuovit, töyhtöhyypät , kiurut ) katoavat.
Tuossa juttu : https://koneporssi.com/maa-ja-metsatalous/lemkenin-kyntoauralla-mutkat-suoriksi/
Siinä mainitaan esteiden kiertäminen, mutta ajanmittaan haittaavat esteet raivataan pois taloudellisista syistä. Linnunpesiä satelliittiohjaus ei edelleenkään kierrä.
M.K:” Jos koneita ei tarvitse ihmisen ohjata, niiden ei tarvitse olla yhtä isoja”
Kuskin paino on vailla merkitystä , kun esim. lietelantavaunu voi painaa täytenä 40 tonnia. Vetokone on oltava todella suuri, että kyseinen vaunu liikkuu ja multaa lietteen pehmeillä pelloilla ja alennetuilla rengaspaineilla.
http://www.maaseutumedia.fi/rengaspaineautomatiikka-on-helppo-ja-vaivaton/
Kun vaaditaan viljelyn tehostamista uusimman teknologian avulla, niin usein joudutaan investointeja rahoittamaan metsien myynnillä. Nyt kuitenkin vaaditaan hiilensidonnan lisäämistä . Maatalouden katteilla ei huipputeknologiaa ole varaa hankkia. Samalla pitäisi vaalia maaseutuympäristöjen monimuotoisuutta. Vaateet eivät voi toteutua samanaikaisesti
Minua jäi vaivaamaan mitä Eemil tarkoitti tuolla lauseella että “EU:n ulkopuolinen maanviljely on kustannusrakenteeltaan ylivoimainen”.
Kun Eemil vastustaa tehomaataloutta ja ottaa esimerkin EU:n ulkopuoliset valtiot mitä Eemil tarkoittaa EU:n ulkopuolisilla mailla? Jos Eemil tarkoittaa muita OECD maita on maatalouden tuotanto ylivoimaisesti tehokkaampaa kuin esimerkiksi Suomessa. Maissa kuten Australiassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa.
Jos Eemil tarkoittaa kehitysmaita EU ulkopuolisilla mailla on maataloustuotanto kehitysmaissa sen verran haasteellista johtuen yksinkertaisesti OECD maiden harjoittamasta maatalouden tukipolitiikasta johon on myös yhdistetty korkeat suojatullit. Juuri tämän takia valtiot kuten Kiina, Intia, ja Persianlahden arabimaat ovat ostaneet maatalous maata Afrikasta koska suojatullit eivät ole esteenä kun kehitysmaat ja kehittyvät valtiot tekevät toistensa kanssa kansainvälistä kauppaa.
Se on teollisuusmaat jotka ovat lähteneet tukemaan maataloustuotanto ja panostamaan muun muassa GMO:hon sekä tehostamaan maataloutta.
Tämä näkyy esimerkiksi Britanniassa tällä hetkellä joka ei ole EU jäsenvaltio enään joten sen maatalous ei kuulu enään EU:ne CAP:iin mutta tällä hetkellä Britanniassa on pattitilanne kun maan hallitus haluaisi solmia vapaakauppasopimuksen Australian kanssa joka sisältää australialaisten maataloustuotteiden pääsyn Britannian markkinoille tullitta on Britanniassa omat viljelijät lähteneet vastustamaan Australian ja Britannian vapaakauppasopimusta . Samat viljelijät jotka kannattivat brexitiä koska vastustivat CAP:ia niin ovat nyt kääntyneet Australian ja Britannian vapaakauppasopimusta vastaan koska se sisältää maataloustuotteiden pääsyn Britannian markkinoille tullitta.
Tämäkin Britannian esimerkiksi osoittaa että itsenäiset kahden valtion vapaakauppasopimukset voivat olla jossain määrin toisenlaisia jotaa aivan toisenlaiseen lopputulokseen kuin mihin alunperin pyrittiin.
Somani:“Vain pitkälle viety maatalouden tehostaminen ja kehittäminen onnistui tehdä aavikosta keitaan.”
Mikähän mahtaa olla vesijalanjälki ? Entäs alkuperäisen luonnon katoaminen ?
Suomen maataloutta kiristetään päästövähennyksiin ja entistä suurempaan hiilensidontaan. Vastakkaiset vaatimukset eivät ole toteuttamiskelpoisia. Edellinen vaade johtaa tuotoksen alenemiseen ja jälkimmäinen vaatii tuotannon lisäystä.
Nyt on jäljellä enää yksi keino. Pannaan Suomen koko viljelypinta-ala pakettiin ja suuri osa metsitetään. Saadaan aikaan hiilipositiivisuus. Sen määrä kasvaa vielä siitä, että ostetaan ruoka ulkomailta. Nykyisellä matematiikalla päästöt kirjautuvat myyjämaiden kontolle, joten he joutuvat vielä ostamaan meiltä päästöoikeuksia. Samalla logiikalla beduiinien pitäisi ostaa meiltä päästöoikeuksia öljyntuotannon hiilinegatiivisuuden kompensoimiseksi.
Lopputulema voi olla niin, että saamme ruokamme ilmatteeksi ja vielä hieman rahaakin följyyn.
Vihje lukijalle: sijoita tämä skenaario Suomen maataloustuottajille esitettyihin vaatimuksiin.
Eemil jos luit oikein mitä tarkoitin niin Israelin maatalouden tehostamisessa että se oli paljolti kyse siitä että maatalouspolitiikan vallankumous joka Israelissa onnistuttiin saamaan 1950-luvulta eteenpäin eli kun aavikosta tehtiin keidas oli pääasiassa estää aavikoituminen tuolla puolen Levanttia .
Israelissa otettiin huomioon vedenjakelun säännöstelyt jne. Alkuperäinen luonto ei myöskään kärsinyt koska vedenjakelun säänöstelyssä onnistuttiin luomaan uusia kasvilajeja jotka eivät tarvinneet paljonkaan vettä.
Ainostaan tuotannon kehittäminen ja tehostaminen sai aikaan monessa maissa kuten Tanskassa, Hollannissa, sekä Israelissa parempaa satoa ja enemmän tuotantoa tavalla joka ei ollut mitenkään sisämarkkinoiden suojelua vaan määrätietoista ruokavientiä ulkomaille. Tämä tarkoittaa pähkinänkuoressa että näissä maissa onnistuttiin luomaan uusia lajikkeita joista jalostettiin uusia vientituotteita. Ei prosessi ollut sen kummoinen.
R.S:“sisämarkkinoiden suojelua vaan määrätietoista ruokavientiä ulkomaille. ”
Ettei totuus unohtuisi, niin me maanviljelijät emme jalosta emmekä vie ruokaa. Sen pitäisi tehdä ruoka- ja vientiteollisuuden. Sillä on etuna EU:n teollistuneiden maiden halvimmat raaka-ainehinnat.
“parempaa satoa ja enemmän tuotantoa tavalla ” Meillä sadon laatu pesee muut maat mennetullen, eikä satomäärä ole viennin esteenä. Nyt katovuonna tilanne on kyllä toisin. Suomalainen kaura on maailman parasta, mutta se ei näy tuottajahinnassa. Sama tilanne on liha- ja meijerituotteiden kohdalla. Onhan meillä huippuinnovaatioita mm. Benecol, ksylitol…
https://www.k‑ruoka.fi/artikkelit/arki/suomalaiset-ruokainnovaatiot
On se ihme , kun maataloutta syyllistetään ruuan valmistamisesta ja viennin vähäisyydestä. Se kuuluu samaan sarjaan päästöjen jyvittämisessä alkutuottajalle.
Tuohon kommenttina vain että
kyse ei ole pelkästään viljelijöiden ja maataloustuotannon syyllistämisetä siitä että se olisi jotenkin yksin laiminlyönyt pelkästään ruuan viennin vaan kyllä myös maanviljelijöillä on iso rooli tuottajana mitä ne tuottavat elintarvikkeiteollisuudelle koska ilman toista ei ole toista.
Kokonaisuus ratkaisee ja se tarkoittaa että myös sitä että on katsottava myös koko ketju läpi ei vain yhtä tuotetta kerralla.
Juuri tämän takia en ole kovinkaan vakuuttunut siitä että Benecol tai ksylitol olisi kovinkaan maailmanlaajuisesti tunnettuja suomalaisia huippuinnovaatioita enään nykypäivänä. Niillä oli oma aikansa kun ne olivat tunnetuksi suomalaisina tuotteina. Tuo sana huippuinnovaatio on myös monessa yhteydessä kuulunut loppuun . Se on sanana kärsinyt inflaation.
Juuri tämän takia uusien tuotteiden tulo markkinoille on välttämätöntä mikäli halutaan ylläpitää jatkuvuus. Se ei enään ratkaise pelkällä Benecolin kaltaisilla tuotteilla.
Olet aivan oikeassa että suomalaisella kauralla on tälläinen maine hyvänä alkutuotteena mutta se ei näy viljelijän pussissa koska kyseessä on raaka-aine tuote josta jalostustettava tuote tehdään muulla ja myydään muualla joten lopputulos näkyy myös hinnoissa muualla kuin Suomessa. Tässä kohtaa voisi verrata suomalaista kauraa kahviin . Kahvin tuottaja maissa hinta kilpailu on erittäin kovaa koska ne tuottavat vain raaka-aineen josta jalostetaan ulkomailla lopputulos kuluttajille joka näkyy hinnoissa muualla kuin kahvin alkuperäisissä tuottaja maissa jotka ovat eri pallonpuoliskolla kuin kulutus. Eemil voisi tutustua kuinka paljon kahvin tuottajat tienaavat kahvin tuottaja maissa rahana kun ne myyvät kahvin papuja ulkomaille jossa pääasiallinen jalotus tehdään.
Sama koskee suomalaisia maatalouden raaka-aine tuotantoa myös liha- ja meijerituotteita jotka ovat pääasiassa alkutuotannon raaka-aineita jotka myydään raaka-aineina muuhun tuotantoon (esimerkiksi suomalainen maitojauhe jota myydään raaka-aineina hyvin paljon ulkomaille koska maitojauhe on korvike tuote ) joka jalostaa niistä lopputuloksen.
Juuri tämän takia mainitsemasi Benecolin tai ksylitolin alkuperä ovat tuntemattomia monessa maassa koska niiden käyttö tarkotus on aivan muu kuin esimerkiksi niillä pitkälle jatkojalostetuille tuotteilla mitä muut Pohjoismaat ja Keski-Euroopan keskisuuret valtiot (Itävalta, Hollanti, Belgia ‚Irlanti, Tanska, Norja ja Ruotsi) ovat onnistuneet valloittamaan maailmanmarkkinat.
Tässä ei ole kyse Eemilin aina mainitsemista samoista esimerkeistä kuten päästöjen jyvittämisessä alkutuottajalle joka tässä ruokaviennissä huono vertailu kohde .
Tässä ruokaviennissä on kyse markkinoista. Lähes kaikissa Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan keskisuurissa valtioissa on myös tiivis alkutuottajien ja elintarviketeollisuuden yhteistyö jossa on jatkuva uusien tuotteiden kehittely ja laadun tuotekehitys prosessi joka on jatkuvuuden kannalta oleellista koska siinä molemmat tarvitsevat toisiaan.
Tämän verkoston luominen edellyttää markkinointia ja siivistä yhteistyötä elintarviketeollisuuden ja alkutuotannon tuottajien kanssa. Näin on tapahtunut muun muassa Tanskassa, Hollannissa, Belgiassa, Norjassa, Irlannissa, Ruotsissa ja Itävallassa.
Tästä dilemmasta mikä valitsee tällä hetkellä Suomessa on aiheesta kirjoittanut Matti Apunen erittäin hyvän pamfletin nimeltään Seisova pöytä. Kyseinen teos tiivistää oikeastaan mistä on kyse kun puhutaan ruokaviennistä. Suosittelen Eemille että hän tutustuu kyseiseen teokseen.