Sitaatti kirjastani 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka:
Kun työväenliike suojautui teollisen vallankumouksen alkuaikoina joukkovoimalla tehtaan portin ulkopuolella odottavien työttömien kilpailulta, nämä myös jäivät portin ulkopuolelle köyhyyteen. Nyt ansiotason turvaamiseksi pitäisi sysiä uudestaan kasvava osa työvoimasta takaisin porttien ulkopuolelle niukan perusturvan varaan. Näin on myös tapahtunut. Sitähän tasapainotyöttömyyden yli kaksinkertaistuminen tarkoittaa. Se ei vähennä köyhyyttä, mutta suojaa työpaikkansa säilyttäneet siltä toistaiseksi. Tämä strategia ei toimi, jos väki porttien ulkopuolella kasvaa kasvamistaan.
Tarvitaan yhteiskunnallinen ja taloudellinen uudistus, joka on yhtä suuri kuin oli hyvinvointivaltioiden luominen toisen maailmansodan jälkeen. On kohennettava pienipalkkaisten asemaa – ei vähän vaan paljon. Se ei ole halpaa, mutta sen vaihtoehto ei ole hyvä sekään.
Ammattiyhdistysliike on pystynyt hyvin puolustamaan huono-osaisimpien palkkatasoa, mitä osoittaa, että alimpiakin palkkoja on nostettu 30 vuodessa noin 50 prosentilla huolimatta työväenluokkaisen työn kysynnän nopeasta vähenemisestä. Tässä ay-liike jatkaa kunniakkaita perinteitään teollisuuden alkuvaiheen ajoilta. Vaikka se toimi silloin, nykytilanteessa se pahentaa rakenteellista työttömyyttä ja heikentää huono-osaisimpien asemaa. Tämä on toivottoman viivytystaistelun tie, joka päätyy lopulta vääjäämättömään tappioon.
Kirjassa esitän, että myös pienipalkkaisten osalta työn hinta ja työntekijän nettoansiot on erotettava toisistaan. Suurituloisten osaltahan tämä on tapahtunut progressiivisen tuloveron avulla. Järjestelmän pitäisi tasata ansioita myös pienipalkkaisten ja vielä pienipalkkaisempien välillä.
Jos kauppiaan pitää maksaa pelkän peruskoulun suorittaneelle ja merkonomille samaa palkkaa, hän palkkaa merkonomin, vaikka merkonomin tutkintoa ei työssä tarvittaisikaan. Siksi tarvitsemme palkkaeroja – tai siis työvoiman hintaeroja – myös asteikon alapäässä, koska muuten käy niin kuin on jo käynyt. Vailla koulutusta olevat jäävät työttömiksi.
Toisaalta esitän, että pienipalkkaisten taloudellista tilannetta pitäisi parantaa reilusti. Siksi esitän heille automaattista täydentävää tulonsiirtoa. Siihen on olemassa monta mallia.
Tämä ajatus ei sinänsä ole uusi ja yllättävä. Hallituksen toimeksiannosta jotain tällaista valmistellaan VM:ssä.
Esitän kirjassani katkaistua negatiivista tuloveroa. Lopputuloksena olisi, että pienipalkkaisten tulotaso nousisi selvästi samalla kun vähän koulutettujen kovin matalaksi jämähtänyt työllisyys kohentuisi.
Katkaistu negatiivinen tulovero tarkoittaa, että veroasteikkoa jatketaan nollan alapuolelle vaikkapa 200 euron verran. Tämä on suurin tulonsiirto, mitä voisi pelkän pienipalkkaisuuden perusteella saada. Jos tulot ovat niin pienet, ettei tämäkään riitä, tulisi turvautua nykyiseen syyperusteiseen sosiaaliturvaan.
Tämä voi tulla kalliiksi, mutta se lisäisi yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta selvästi.
Tuo katkaistu negatiivinen tulovero on minulta kompromissi. Itse kannatan täyttä perustuloa, koska minusta ei ole hyvä, että työtön joutuu hyväksymään kuinka huonon työsuhteen tahansa. Jostain syystä demarit eivät pidä työttömän huonoa neuvotteluasemaa ongelmana. Enää ei työttömiä naisia patisteta karenssin uhalla tarjoilijoiksi topless-baareihin, mutta sellaistakin on tapahtunut.
Jos halutaan parantaa pienipalkkaisten asemaa niin roimasti kuin esitän käyttäen ammattiyhdistysliikkeen perinteistä keinoa eli palkankorotuksia, pitäisi pienimpiä palkkoja nostaa niin paljon, että se nostaisi kyllä työttömyyttä eikä edes ihan vähän. On tutkimuksia, joiden mukaan minipalkka voi joissakin olosuhteissa nostaa työllisyyttä, mutta silloin puhutaan todella matalasta turvasta.
Todettakoon, että tässä puhurtaan yksityisistä työmarkkinoista. Julkinen sektori teettää työtä järkyttävän alhaisilla palkoilla, mutta tällä ei ole mitään tekemistä markkinoiden kanssa. Suurin vääryys ja itse asiassa vaarallinen virhe koskee hoitoalan palkkoja, joista olen kirjoittanut pääkirjoituksen Verde-lehteen
Jos puolikykyiselle pitää maksaa täysipalkka puolikkaasta työtehosta ei sellaisia palkata. Kaikki ei saa tukia palkkaukseen kun ovat ns. Normaaleja. Vain huiput voidaan palkata ja hyvin kyvykkäät. Yyteet aika-ajoin niin siivotaan huonoimmat pois.
Näin asia vaikuttaa yhä enenevässä määrin olevan. Siksipä täytyy tapahtua lopullinen irtikytkentä ihmisen taloudellisen toimeentulon ja palkkatyön välillä. Lähinnä ratkaisua lienee universaali perustulo.
Tätä pienipalkkaisuus-ongelmaa pitää tarkastella laajemmasta näkökulmasta.
Suomalainen sosialismi-yhteiskunta opettaa ihmisiä olemaan työttöminä siten, että byrokratia jakaa ihmisille kaikenlaisia tukiaisia monimutkaisen systeemin kautta.
Tässä pärjää parhaiten se, joka osaa tehokkaimmin ja juonikkaimmin luovia tässä tukiaisviidakossa. Suomessa on nyt 400 000 tällaista työtöntä ja monet muut vähäosaiset tähän lisänä. Meistä kaikki tuntevat näitä ihmisiä…
Pääideana tässä sosialismissa on se, että maailman onnellisemmalle kansalle on ”annettu lupaus” siitä, julkishallinto kantaa täyden vastuun ihmisen toimeentulosta ja hoidosta kehdosta hautaan.
Oleellista tässä on se, että kaikki riskit on lykätty viranomaisille. Näinollen ihminen ja hänen läheisensä ”vapautuvat” reaalimaailman riskejä täynnä olevasta todellisuudesta, elävät siten sosialistisessa haavemaailmassa.
Tosimaailmassa kaikki varat ovat tunnetusti peräisin siitä, että jokin taho ottaa taloudellista riskiä, osaa sitä hallita ja saa onnistuessaan siitä voittoa.
Tästä voitosta sitten verotetaan julkishallinnon tarvitsemat rahat. Kun julkishallintomme joutuu nyt ottamaan koko ajan lisää miljardilainoja, tämä yhtälö ei toimi.
Näinollen Suomen hyvinvoinnin voivat taata vain nykyistä huomattavasti enemmän voittoa tuottavat, riskiä ottavat yritykset.
Suomalaiset yritykset ja palkansaajat toimivat kuitenkin hirmuisen verotaakan ja korkean kustannustason olosuhteissa ja ovat siitä syystä useinkin kilpailukyvyttömiä.
Tässä pitää ottaa huomioon sekin tosiasia, että Suomen sisämarkkinoillakin kilpailee 150 globaaliyhtiöiden sisaryritystä, jotka vievät pääosan voitoistaan veroparatiiseihin.
Esimerkki: Kaikki merkit viittaavat nyt siihen, että nykyhallituksen aiheuttaman sote-fiaskon miljardi-hedelmät keräävät nuo globaalifirmojen hyvin johdetut ja finansioidut sisaryritykset, ja suomalaiset yliverotetut yhtiöt jäävät nuolemaan näppejään.
Suomen talouden voivatkin pelastaa vain 300 000 pk-yritystämme, sillä suuryrityksemme työllistävät ja investoivat pääosin ulkomailla.
Tämä tietenkin edellyttää Suomen talouden täysremonttia markkinatalouden ehtojen mukaan siten, että varsinkin pk-yrityksemme tulevat kilpailukykyisiksi. Näin ne voivat kasvaa, investoida, työllistää ja tehdä voittoa. Valitettavasti tällaista remonttia ei ole näköpiirissäkään…
Osmon idea palkkatulojen negatiivisesta tuloverosta esim. 500 euro / kk saakka – on mielestäni hyvä.
Tämä olisi erinomainen tapa antaa työttömälle / syrjäytyneelle mahdollisuus päästä työn syrjään kiinni ja saada mahdollisuus kasvattaa / näyttää osaamistaan TODELLISESSA työympäristössä.
Toisaalta työnantajan työllistämisriskiä pitää oleellisesti laskea, sillä ihmisen työllistämien on merkittävä ja riskialtis investointi.
”Sosialismia”, ”hirmuista verotusta”, ”yrittäjäriskit”. Seppo on ehkä pahin itkuvittu ja väärinymmärtäjä mitä noihin kolmeen kohtaan tulee, ja höveleimmät tuet tässä maassa jaetaan perinteisesti yrittäjille. Palkkaaminen voi olla riski, mutta aivan yhtä iso riski on erehtyä töihin kusipäiselle yrittäjälle. – Koskas se Sepon verraton kokemus alkaa näkyä viivan alla ja maksettuina veroina?
Korppoo: ”Suomen talouden voivatkin pelastaa vain 300 000 pk-yritystämme, sillä suuryrityksemme työllistävät ja investoivat pääosin ulkomailla.”
Suomen pienyritykset ovat lähinnä tehottomia reppuyrityksiä, joissa tehdään paljon työsuhteenomaista työtä (esim. raksoilla), eikä niillä ole mitään tavoitetta tai edes mahdollisuutta laajentua.
Nämä firmat eivät Suomen vaihtotasetta paranna.
Oikea tapa kerätä kansallisvarantoa olisi sijoittaa betoniseinien (asuntosijoittaminen) sijasta start-uppeihin, joista voi sitten tulla kv-menestyksiä.
Joten maan talouden tulevaisuuden kannalta tärkeintä olis ohjata sijoituksia kasvuyrityksiin.
Kirjoituksesi suututti AY-väkeä ja se johtuu ehkä siitä, että piru asuu yksityiskohdissa. Osa matalapalkkatyöstä, esim myyjien työ, ei ehkä kuitenkaan ole matalatuottoista vaikka palkat ovat pieniä, eivätkä he halua leimautua reppanoiksi. Olin itse nuorena juristina töissä työttömyysturvan parissa 90-luvulla. Topless-esimerkki liittyi käsittääkseni lama-ajan alkuvaiheeseen, jossa tilanne vyöryi päälle ja työttömyys räjähti. Lakia muistaakseni korjattiin aika pian. Sinänsä perustuloajatuksesi ja matalapalkkatyön yhteensovittaminen perustuloon ovat aina olleet mielenkiintoisia.
”Enää ei työttömiä naisia patisteta karenssin uhalla tarjoilijoiksi topless-baareihin, mutta sellaistakin on tapahtunut.”
No oli miten oli, ei perusasetelma ole mihinkään muuttunut. Täällä yhä näkee keskusteluissa ihmisiä jotka ovat sitä mieltä että työttömän pitää ottaa vastaan karenssin uhalla ihan mitä tahansa työtä josta voi edes jonkun korvauksen saada. Jos näistä töistä aletaan sitten jotenkin rajaamaan pois ’topless-tarjoilijat’ tai prostituutio jotenkin sillä perusteella että on ihmisarvoa alentavaa työtä niin kuka sen nyt sitten määrittää mikä on ihmisarvoa alentavaa. Joku voisi ihan hyvin argumentoida että asiakkaiden vittuilua kuuntelevan asiakaspalvelijan työ on ihmisarvoa alentavaa. Tai toiselta laidalta jotkin suorittavat työt voivat yhä olla tekijöilleen fyysisesti vaativia ja raskaita, kuten nuo muuttokeikkahommat mitä nuoret miehet tekevät. Miten sekin määritellään että kuinka fyysisesti raskasta työtä toinen voidaan pakottaa karenssin uhalla tekemään? Vai onko henkisesti raskas (kuten oletettavasti prostituution kanssa) jotenkin taas eri asia kuin fyysisesti raskas työ?
Onko työ fyysisesti liian raskas sitten kun työntekijä menee kirjaimellisesti rikki – ja päätyy anelemaan lääkäreiltä lausuntoja jotka sitten vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkärit toteavat perättömiksi pelkästään kirjallisiin lähteisiin vedoten?
MISTÄ MAAILMAN JÄYKIMMÄT TYÖMARKKINAT OVAT PERÄISIN?
Suomen jumittuneita työmarkkinoita on syytä katsoa historiallisesta perspektiivistä.
Sotien aikana Stalin antoi Puna-armeijalle kolme kertaa käskyn valloittaa Suomi ja siirtää suomalaiset (paitsi upseerit ja suojeluskuntalaiset…) Uralin taakse.
Tätä Suomen kansa ei kuitenkaan halunnut, vaan uskomattomien ponnistusten ja onnenkin ansiosta esti Stalinin suunnitelmat.
Suomi säilyi länsimaisena demokratiana, eikä Neuvostoliitto sitä miehittänyt.
Neuvostoliiton kommunistinen puolue (Politbyroo, Политбюро) päättikin sitten hoitaa asian ns. ”pidemmän metodin” mukaan, ja antoi ”Suomen ongelman” hoidettavaksi Moskovassa 1918 perustetulle Suomen kommunistiselle puolueelle, SKP:lle. Leninin sanoin ”hyödyllisille idiooteille”.
Tätä varten Politbyroo rahoitti, koulutti ja aktiivisesti ohjasi SKP:n stalinisteja. Esimerkiksi Ville Pessi ja Taisto Sinisalo saivat tehtäväkseen puhdistaa puolue ”sinne pesiintyneistä luteista” ja kaapata valta ay-liikkeen kautta, aiheuttamalla yhteiskunnallista sekasortoa, yleislakkoja, jne.
Tässä tilanteessa Suomen teollisuusjohtajat ja SDP tekivät salaisen sopimuksen, jonka tarkoituksena oli estää SKP:n ja Neuvostoliiton suunnitelmat, varsinkin ay-liikkeen kaappaamisen. Kuten tiedämme, tässä onnistuttiinkin mm. käyttämällä laajoja työehtosopimuksia ja yleissitovuutta.
Näin syntyi maailman jäykin työlainsäädäntö.
Nyt Suomen tilanne on täysin muuttunut: Neuvostoliitto, ”reaalisosialismi” ja SKP ovat hävinneet. Tuota maailmaa ei enää ole olemassa.
Näinollen Neuvostoliiton aggressiosta peräisin oleva yber-jäykkä työlainsäädäntö pitää heittää historian tunkiolle ja ay-politrukit + reaalimaailmasta irtaantuneet sosialisti-besserwisserit siirtää eläkkeelle.
Maailmantaloutta johtavat nyt 100 suurinta globaaliytiötä, jotka toimivat veroparatiiseista yli rajojen. Niillä on rajattomat rahavarat, viimeinen tekniikka sekä yber-taitava johto käytössään. Ne kaappaavat ketterästi kannattamattomia ja paikalleen juuttuneita markkinoita.
Suomen sosialistinen talouskokeilu on epäonnistunut, josta syystä kilpailukyvytön taloutemme on erittäin haavoittuvainen tässä armottomassa kilpailupaineessa.
Hyvinvointimme voivat pelastaa vain 300 000 pk-yrityksemme, joille pitää antaa siihen mahdollisuus paikallisilla ja joustavilla yrityskohtaisilla työsopimuksilla, sekä palauttamalla Suomen kilpailukyky.
Vain näin pk-yrityksemme voivat työllistää merkittävän osan yhteiskuntamme traagisesti hylkäämistä yli 800 000 työttömästä ja vähäosaisesta.
Stalin sanoi sodan lopulla USA:n lähettiläälle Averell Harrimanille: ”Suomalaiset ovat niin uppiniskaista ja hidasälyistä kansaa, että järki pitää lyödä lekalla heidän päähänsä.”
Tuota lekaa heiluttavat nyt nuo 100 globaaliyhtiötä ja Suomen kovapäisen kansan on pakko tulla äkkiä järkiinsä ja tunnustaa reaalimaailman tosiasiat!
Kysymys kuuluukin nyt näin: Mistä löydämme sellaiset osaavat ja uskottavat kriisijohtajat, jotka voivat johtaa suomalaiset ulos nykyisestä talouskriisistä?
Yhteiskunta – eli meillä valtio – haluaa pyrkiä isoon verotulojen määrään.
Melkoinen osa veroista on ulkopuolelta ohjattuja esimerkiksi verosopimusten kautta tai EU:n säädösten kautta. Joitakin ohjaa ”kauhun tasapaino”, eli pelko nostaa veron määrää tai muuttaa sen ehtoja – eli verokilpailu.
Monet tahot pyrkivät alentamaan veroastettaan ja osa niistä onnistuu, koska niillä on voimaa vaikuttaa jollakin tasolla verojen määräytymiseen.
Eli me tavikset olemme näiden suurten ehdoilla.
Mitä vähemmän jokin suuri toimija maksaa veroa, sitä enemmän veroa täytyy tavisten kantaa valtion pohjattomaan kitaan.
Suomessa ei ole luvassa talouskasvua. Jokin ala voi kasvaa hieman mutta kokonaisuutena talous on joko stagflaatiossa tai taantumassa.
Kummasta on kysymys, ei ole varmaa koska osa talouden datasta on käytettävissä suhteellisen pitkän ajan kuluttua siitä kun varsinainen talous on joko taantunut tai mennyt stagflaatioon.
Eli ollaan jäljessä todellisista tapahtumista useitakin kuukausia.
Osa datasta saattaa olla epäluotettavaa tai trendi (eli kertyvä data tai kumulatiivinen data) on liian lyhyt.
Mitä lyhyempi aika tarkastella taloutta sitä epäluotettavampaa tieto on.
Niin sanottu kvartaalitalous – kolmen kuukauden välein koottu data tai siitä tiedottaminen – ei onnistu luotettavasti.
Reaalikorot ovat menneet pakkaselle – eli esimerkiksi velkakirjan korko on selvästi alempi kuin virallinen inflaatiolukema.
Tämä kaikki on tuhonnut ja tuhoaa esimerkiksi pääomille perustuvaa tuotantoa. Tämä vaikuttaa esimerkiksi maatalouteen, logistiikkaan, energian hintaan ja näin suuriin yrityksiin joille esimerkiksi energia on merkittävä kulu.
Logistiikan ja energian kalleus ajaa kohtalaisen nopeasti sellaisen toiminnan ulkomaille jossa kilpailu on kireää tai valuutalla mitattava tuotto tai tuottavuus ovat matalat.
Tämä vaikuttaa tulevaisuudessa vielä enemmän huoltovarmuuteen.
Patrioottisiksi itseään mainostavat piirit – kuten kokoomuksen suojeluskuntajaostoon kuuluvat – eivät asiasta välitä. Tai välittäminen on vain välttävällä tasolla.
Liian suppea tuotannollinen teollisuus – liian vähän konepajoja, liian vähän raskaan kaluston korjaamoja, liian vähän telakoita ja kauppalaivastoa, noin esimerkkeinä – vaarantaa maanpuolustuksen.
Mutta mitäpä sillä väliä jos seuraavan kvartaalin bonarit on ”kohillaan”?
+
Ekologian piirissä olevat ongelmat – kuten ”ilmastonmuutos” – voimistuvat juuri tämän lyhytnäköisyyden takia.
Käsite ”ilmastonmuutos” on liian suppea kuvaamaan sitä mitkä ovat tämän lyhytnäköisyyden seuraukset.
Kyse on maaperän liian voimakkaasta ja epäluonnollisesta käytöstä.
Kyse on tahallisesta saastuttamisesta.
Kyse on merien kaltoinkohtelusta, eli mm. liikakalastuksesta tai väärin tehdystä kalastuksesta jossa kalakannan koko tai lajien kirjo vääristyy.
Lopputulos on että ”luonnonvaroiltaan rajoitetulta planeetalta otetaan irti rajoittamaton taloudellinen voitto”.
Ehdottamasi 200 euron negatiivinen tulovero on käytännössä osittainen perustulo. Perustulon yksi hienous onkin, että siihen voidaan siirtyä kokeilemalla ensin pienellä summalla joka korvaisi vain osan nykyisistä tukiverkoista. Tämä lienee myös Vihreiden ajatuspaja Vision kaavailema perustulon käyttöönottomalli.
Mitä tulee minimipalkkaan, niin jos perustulo olisi käytössä, ei itse asiassa olisi niin iso ongelma vaikka pienipalkkaisiakin töitä olisi tarjolla. Perustulolla joten kuten toimeentulevalla köyhällä olisi enemmän neuvotteluvaraa, joten pahimmat riistotyöpaikat jäisivät yksinkertaisesti täyttämättä. ”Paskaduuneista” jotka on pakko tehdä, olisi pakko myös alkaa maksamaan kohtuullista palkkaa ilman pakottavaa minimipalkkalainsäädäntöäkin.
Katkaistu negatiivinen tulovero (vaikutus esim. 200 €)
Jos pienipalkkainen saa kokopäivätöitä 160 h / kk (4 x 40 h) 10 €:n tuntipalkalla ja
palkkaa 1.600 € / kk (josta vero 20 %) miinus 320 € = 1.280 € / kk
ja tämän päälle tukea 200 € (verovähennyksenä)
tai sitten
jokin tuki 840 € / kk + asumistuki 400 € / kk = 1.240 € / kk
kuka luovuttaa 24 h vapaata saadakseen 200 €
pohjaperustuen / pienen palkan päälle täytyy saada enemmän kannustavuutta, jotta saa katettua edes työmatkat ja työmaaruokailut
Henkilön taloudellisen tilan paraneminen lisää hyvinvointia ja lisää ostovoimaa.
Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevia pienituloisia ja vajaatyöllisiä oli 873 000 suomalaista eli 16,0 prosenttia koko kotitalousväestöstä vuonna 2019
Toimeentulotuen tulisi toimia vain hätätilanteessa syyperusteisesti.
Esim. kotitalousvähennyksen piirissä olevaa tekemätöntä työtä on paljon, erilaista apua kotiin ja ikäihmisille.
Tuula: ”jokin tuki 840 € / kk + asumistuki 400 € / kk = 1.240 € / kk”
Mikähän tällänen ”jokin tuki” mahtaa olla?
Ootko ehkä tarkistanut perusturvan tason?
http://vintti.yle.fi/yle.fi/punainenlanka/juttu301f.html?tunnus=238
Olin kesän aikoihin yleen netin kautta yhteydessä, että tuo saataisiin areenaan. Pistäkää muutkin pyyntöä ylelle. Olisi mukava verrata tuota haastattelua uusimpiin ajatuksiin…
Pienipalkkainen maksaa lasten hoitomaksut. Jos puoliso tienaa jo niin ehkä täydetkin maksut
Työmatkat ja joskus autonkin joutuu hankkimaan
Ja pitää ostaa vaatetta ja käydä ehkä parturoitavanakin
Työ ei kannata pikkupalkalla.
Tämähän johtuu hyvin pitkälti pakollisista elämisen kustannuksista.
Käytännössä nykypäivänä pakollista on:
– Ruoka (tosin aina ollut) -halvinta ruokaa muuten todella vaikea laittaa ilman asuntoa/energiaa, perunoita ja juureksia kun harvoin voi syödä raakana.
– Puhelin ja Internet, usein samassa, mutta käytännössä pakollisia. Puhelin on eräänlainen tietotekniikan minimi jos haluaa töitä edes hakea tai saada.
– Asunto ja osoite – muuten putoat yhteiskunnan turvaverkonkin ulkopuolelle, ainakin osin.
– Sähkösopimus, tosin joku vannoutunut hippi voisi ehkä elellä asunnossa ilman sähköjäkin.
Kaupungeissa, joihin työt keskittyvät suurilta osin nykypäivänä asumisen hinta määrittelee eräänlaisen kovan pohjan. Tietysti voi asua vähän kauempana, mutta ei asumisen hinta mitenkään romahda esimerkiksi Helsingin ympäryskunnissa. Helsingissä on lähes mahdotonta päästä jonnekin alle 400-500 € asumisen suoriin kustannuksiin ellei pääse joihinkin opiskelijoiden soluasuntoihin tai muihin tukiasumisratkaisuihin. Markkinoiden yksiöt ovat hinta-haarukassa 500-1000 € / kk yksiöistä, ja näitä halvimpia ei riitä kaikilla, muutenhan kalliimpia ei juuri olisi kun kaikki asuisivat halvemmin 🙂
Helsingissä pelkästään pakolliset ’aktiivisen kansalaisen’ minimikustannukset ovat kokoluokkaa vuokra + 100-150 € kk (ja talous sitten kuralla heti kun tulee joku yllättävä meno), eli käytännössä vuokra määrittelee kovan pohjan elinkustannuksille ja on ehdottomasti suurin yksittäinen menoerä pakollisista menoista. Toki jokainenhan voi valita kadun ja siltarummut.
Eläkkeisiin pitää saada katto, maksimi eläke esim. 2000 eur. Rikas on voinut säästää eläkepäiviä varten, köyhä ei. Ruokaan ja lääkkeisiin kukuu sama määrä kummallakin. Arvo yhteiskunnalle on sama kummallakin
En ole lukenut kirjaa, mutta kuunneltuani viime keskiviikon Politiikkaradion, niin hiukka jäi ristiriitainen fiilis tästä verotuksen ja pienipalkkaisuuden korjaamisesesta.
Toisaalta tulovero tai ainakin palkkavero pitäisi minimoida tai jopa poistaa ja kerätä verot muilla keinoin. Koska automatisaatio väkisin vähentää tuottavan työn määrää?
Jos palkkaveroa ei ole, niin sen veroprossa ei voi olla negatiivinen.
Toinen juttu mikä pisti korvaan, on se, ettei tuloeroista tarvitse välittää, koska
a) absoluuttiset tulot ovat nousseet
b) Suomessa tuloerot edelleen pienet.
Mun mielestä huomattavasti parempi seurattava asia on omaisuuserot ja niiden kasvussa Suomi taitaa olla OECD-maiden epävirallisessa johdossa?
Miten noita väitteitä tuloeroista pitäisi tulkita?
Mihin absoluuttisia tuloja verrataan? Onko kyseessä joku yhden numeron keskiarvo? Miten asiat ovat muuttuneet eri desiileissä? Jos tarkastellaan Helsinkiä, niin eikö asumisen kasvanut ja kasvava hinta vedä tämän pakkaselle?
Entä kuinka suuri osa kansantalouden pääomatuloista saadaan verovapaasti? Kuinka suuri osa on ”kuorissa”, joita ei tilastoissa näy?
Vielä yksi nyanssi: ”tv:n katselu on ilmaista”.
Vilkasin tossa digitan viimeisen liikevaihdon ja se oli 82 M€. Broadcast-verkkoja hoitelee myös muutama pienempi peluri, joten markkinoiden koko Suomessa lienee n. 100M€. Siihen päälle sitten satelliittioperaattorit.
Jos nyt sitten ottaa esimerkiksi modernimman sisällönkuluttajan, joka kuluttaa sisällöstään vaikka 5% broadcast-verkkojen kautta, 5% ktv- ja satelliittioperaattoreiden kautta ja 90% netin välityksellä, niin suhteellisen kallis on tuo broadcast-osuus?
Televisio-ohjelman kustannus on kuitenkin kiinteä eikä riipu lainkaan siitä, katsonko sitä vai en.
Kiinteätkin kustannukset ovat olemassa.
Enemmän kuitenkin kiinnostaisi negatiivinen verotus, jos palkkaveroa ei ole.
Miten hoidetaan?
Poliittinen ohjaus sote-palkoissa on tehnyt pahaa jälkeä. Edellisen Yt kierroksen aikana esimiehille tuli ota tai jätä tilanne. Korkeakoulutetun sote ammattilaisen palkka tulosvastuulla ja noin sadalla työntekijällä jää alle kahden tuhannen euron / netto.
Alaisista jokainen lähihoitaja, joka tekee täyttä työaikaa ja jolla ei ole rajoitteita tienaa enemmän.