Kategoria: Matalapalkkatyö

Mitä pitäisi tehdä sosiaaliturvalle (1) Perustulo ja köyhyyden torjunta

Tässä kir­joi­tus­sar­jas­sa käyn läpi sitä, mitä pitäisi tehdä sosi­aal­i­tur­valle. Ajatuk­set ovat puh­taasti omi­ani, eikä niistä pidä syyt­tää eikä kiit­tää mitään muu­ta tahoa. 

Soten piti olla jo valmis. Seu­raavak­si pitäisi tehdä sosi­aal­i­tur­van kokon­aisu­ud­is­tus. Huonot koke­muk­set sote-uud­is­tuk­ses­ta on saanut mon­en ajat­tele­maan, että ei enää suuria kokon­aisu­ud­is­tuk­sia vaan pieniä pala­sia. Sotun ongel­mana on se, että pien­ten palas­ten liikut­ta­mi­nen erik­seen ei oikein onnis­tu – ne on oikeas­t­aan jo osaop­ti­moitu – ilman, että muutkin palaset liikku­vat. Ongel­mana on noiden palas­ten heikko sopimi­nen yhteen. Sik­si tarvit­taisi­in oikeas­t­aan kokon­aisu­ud­is­tus. Mut­ta toki taakkaa voi pienen­tää sil­lä, että rajaa uud­is­tet­tavak­si joukon, jos­sa osien vaiku­tus toisi­in­sa on suuri ja kokon­aisu­u­den toim­inta heikoin­ta. Täl­lä rajauk­selle käsi­in jää työ­markki­natu­ki, toimeen­tu­lo­tu­ki ja asum­is­tu­ki sekä näi­hin liit­tyen mata­la­palkkatyön ongelma.

Minä olen noin 40 vuo­den ajan kan­nat­tanut Gor­dion­in sol­mun ratkaisuk­si perus­tu­loa. Ei nyt oikein näytä siltä, että perus­tu­lo menisi läpi ihan tuos­ta noin, joten on kek­sit­tävä muu­ta. Lisäk­si keskustelus­ta olen oppin­ut, ettei perus­tu­lo oikein pelitä ratkaisuna syr­jäy­tymiseen liit­tyvään köy­hyysongel­maan. Perus­tu­lo sälyt­tää ihmisille enem­män vas­tu­u­ta omas­ta elämis­es­tään. Olen edelleen opti­misti­nen sen suh­teen, että suurim­malle osalle tämä on parem­pi ratkaisu, mut­ta köy­hyysongel­ma edel­lyt­tää panos­tus­ta palvelui­hin ja tulon­si­ir­roil­ta syype­r­usteisu­ut­ta  — ja velvol­lisu­ut­ta ottaa vas­taan ainakin koulutusta.

Perus­tu­lon takaa­ma tur­va ei voi olla kovin suuri, joten jos tavoitel­laan perus­tur­van tason nos­tamista, se ei yksi riitä. Parem­mal­la sosi­aalisel­la pääo­ma­l­la siu­na­tu­ille perus­tu­lo tar­joaisi parem­man keinon, kos­ka se toisaal­ta pakot­taa tekemään jotain oman taloudel­lisen ase­mansa paran­tamisek­si että tek­isi tästä taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavaa, mut­ta antaisi enem­män val­taa päät­tää omista asioistaan.

Oheinen kuva ker­too ongel­man graafis­es­ti. Perus­tu­los­sa (yht­enäi­nen vii­va) efek­ti­ivi­nen mar­gin­aaliv­ero pysyy kohtu­ullise­na, mut­ta sen seu­rauk­se­na täysin tulot­toman tulon­si­ir­rot jäävät niukoik­si, mikä on huono-osaisimpi­en osalta ikävä jut­tu. Heitä varten on syype­r­usteinen lisä­tur­va, jota kuvaa katkovi­i­va. Jot­ta tulot­to­muud­es­ta ei ran­gais­taisi kohtu­ut­tomasti, pitää efek­ti­ivisen mar­gin­aaliv­eron olla mata­la. Se taas tekee työn­teosta perin kan­nat­tam­a­ton­ta. Kun työn­teko on kan­nat­tam­a­ton­ta, tarvi­taan velvoit­tavu­ut­ta, kos­ka har­va tekee työtä vapaae­htois­es­ti. Kun kyse on syr­jäy­tymisuhan alai­sista, tarvi­taan myös työvoimapoli­it­tisia palvelui­ta. Mei­dän ongel­mamme ovat paljolti peräisin siitä, ettei noi­ta palvelui­ta juurikaan tar­jo­ta – jos tilan­net­ta ver­taa mui­hin Pohjo­is­mai­hin tai vaikka­pa Britanniaan.

Voisi tietysti ajatel­la, että saa itse päät­tää, kumpaan jär­jestelmään halu­aa kuu­lua. Jos val­it­see katkovi­ivan, val­it­see myös tuen velvoit­tavu­u­den. Tai sit­ten ei tarvitse vali­ta. Jos han­kkii itselleen karenssin, putoaa perus­tu­lolle niin kuin nyt putoaa toimeentulotuelle.

Joka luot­taa omi­in kyky­i­hin­sä ansai­ta edes jotain, kan­nat­taa vali­ta puh­das perus­tu­lo ja vapaus päät­tää omas­ta elämästään.

Jos min­ul­la olisi kaik­ki val­ta, etenisin tältä poh­jal­ta, mut­ta har­mi kyl­lä, min­ul­la ei ole lainkaan val­taa. Seu­raavis­sa postauk­sis­sa yritän hah­motel­la jotain sel­l­aista, joka olisi poli­it­tis­es­ti mahdollista.

= = =

Huo­mat­takoon, että perus­tu­lon voi toteut­taa joko perus­tu­lona, jol­loin kaik­ki, rikkaatkin, saa­vat perus­tu­lon tit­illeen ker­ran kuus­sa, mut­ta kaikkea tuloa verote­taan ensim­mäis­es­tä eurosta alka­en, jol­loin suurim­mal­la osal­la ihi­sistä net­to­tu­lot eivät juuri muut­tuisi. Negati­ivisen  tuloveron vai­h­toe­hdos­sa negati­ivista tuloveroa mak­se­taan vain pien­i­t­u­loisille, niille, jot­ka kuvios­sa sijoit­tuvat y=x ‑viivan yläpuolelle. Lop­ut mak­saisi­vat tuloveroa punaisen viivan ja y=x ‑viivan välisen eron ver­ran.  Lop­putu­los on sama, toteu­tus han­kalam­paa, mut­ta ihmis­ten helpom­pi ymmärtää. Nyt kun olemme siir­tyneet reaali­aikaiseen tulorek­isteri­in, negati­ivisen tuloveron byrokraat­tiset ongel­mat ovat pienen­tyneet huomattavasti.

Oden vaaliohjelma (3) Ylhäältä aloitettu perustulo

Poli­it­tiset edel­ly­tyk­set täy­den ja ehdot­toman perus­tu­lon toteut­tamiselle ovat aika heikot. En edelleenkään pidä työn vas­taan­ot­tovelvol­lisu­ut­ta toimi­vana asiana, mut­ta olen alka­nut taipua sille kan­nalle, että taloudel­lisil­la sank­tioil­la voidaan pain­os­taa täy­den­tämään koulu­tus­ta. Jos alle 25 vuo­tias nuori ei ole han­kkin­ut toisen asteen koulu­tus­ta, hän ei olisi oikeutet­tu täysi­in tulon­si­ir­toi­hin. Tiedän, että tämä iskee pahim­min huono-osaisimpi­in. Sik­si täl­laisen nuoren tur­vak­si on annet­ta­va työvoima­hallinnon palveluita.

Perus­tu­lol­la on kak­si tavoitetta:

  1. Yksinker­tais­taa sosi­aal­i­tur­vaa ja lisätä sen saa­jien vapaut­ta ja vas­tu­u­ta itsestään
  2. Toimia automaat­tise­na tulo­tuke­na pienipalkkaisille.

Aloit­takaamme seu­raaval­la vaa­likaudel­la tästä jälkim­mäis­es­tä. Tehtäköön pieni osit­tainen perus­tu­lo siten, että se vas­taa tuloveroast­eikon laskemista 300 eurol­la nol­lan ala­puolelle. Olen selostanut tämän blogikir­joituk­ses­sa Ylhäältä aloitet­tu perus­tu­lo vuon­na 2016, joten selosta tekni­ikkaa tässä enää. (Lue tästä) . Tämä ei tulisi kovin kalli­ik­si, kos­ka vas­taavasti tulon­si­ir­to­ja leikat­taisi­in samal­la summalla.

Tämän esi­tyk­sen tarkoituk­se­na on paran­taa pieni­palkkaisten ase­maa. Olemme keskit­tyneet liikaa vain työt­tömien ja tulot­tomien tilanteeseen. On suo­ranainen vääryys, että pienel­lä pal­ka­lla työtä tekevät ei ansaitse juuri sen enem­pää kuin työtön, eri­tyis­es­ti, jos se pieni palk­ka on estänyt edullisen ARA-asun­non saamisen. Tämä myös pitää yllä työt­tömyyt­tä, kos­ka kuka hak­isi innokkaasti työtä, jos työtä saadessaan menet­täisi vain vapaa-aikansa, mut­ta taloudelli­nen tilanne ei juuri paranisi. Ja kuitenkin alaspäin jäykät palkat ylläpitävät rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä, kos­ka on vaikea löytää joillekin työtä työe­htosopimusten mukaisel­la palkalla.

Pieni­palkkaisten ase­man kohen­t­a­mi­nen ei ole ilmaista. Tästä on olta­va valmis maksamaan.

Jot­ta ehdo­tus kohen­taisi työl­lisyyt­tä, pitäisi työ­markki­noiden vas­ta­ta tähän sal­li­mal­la nyky­istä alem­pia palkko­ja vaikeasti työl­listyville ja koke­mat­tomille työn­tek­i­jöille. Tässä kokon­aisu­udessa hei­dän tilanteen­sa ei heikkenisi, mut­ta työn saan­ti helpottuisi.

Samal­la pitäisi kuitenkin säästää siitä, ettei työt­tömyys­tur­van karenssia tulisi, jos kieltäy­tyy kovin mata­la­palkkaises­ta työstä.

Todet­takoon, että sosialidemokraat­tien ohjel­mas­sa on jokin vaikeasti tulkit­ta­va koh­ta, jon­ka voi tulki­ta myös niin, että se veisi ansio­tulovähen­nyk­sen avul­la pieni­palkkaisten verot eräis­sä tapauk­sis­sa negatiivisiksi.

= = =

Pieni kuriosi­teet­ti. Jos esitet­ty malli toteutet­taisi­in negati­ivise­na tuloverona, mut­ta vero­tus olisi edelleen vuosipo­h­jal­la, henkilö, joka on ollut 11 kuukaut­ta hyvä­palkkaises­sa työssä, mut­ta jou­tu­isi jouluku­us­sa tulot­tomak­si, saisi jouluku­ul­ta täy­den perus­tu­lon, siis sum­man, joka vas­taisi pis­tet­tä, jos­sa lin­eaari­nen vero kohtaisi y‑akselin. Näin on nytkin. Se vain mak­se­taan vas­ta seu­raa­van vuo­den lop­ul­la ja sitä kut­su­taan veronpalautukseksi.

Perustulokokeilun ensimmäiset tulokset

Olen tässä blo­gis­sa kri­ti­soin­ut kokeil­tavaa perus­tu­lo­ma­llia ennenkin ja pidän tätä kri­ti­ikkiä yhä rel­e­vant­ti­na. Ei ollut tutk­i­joiden vika, ettei voitu kokeil­la parem­min. Nyt saatu­ja tulok­sia pitää peila­ta tätä vas­ten. Tässä pari van­haa kirjoitustani:

Mihin kysymyk­seen perus­tu­lokokeilu vastaa

Mik­si kokeilus­sa ole­va perus­tu­lokokeilu ei ole se oikea.

Kokeilus­sa on kak­si ongel­maa. Kokeil­ta­va malli on aivan tolkut­toman kallis, kos­ka vero­tus­ta ei muokat­tu perus­tu­loa vas­taavak­si. Ei ole tarkoi­tus, että nor­maali palka­nsaa­ja saisi käteen 560 euroa aiem­paa enemmän.

Kokeilu­un otet­ti­in vain työ­markki­natukea saavia, mikä tarkoit­taa, että jok­seenkin kaik­ki ovat pitkäaikaistyöt­tömiä. Heistä mon­en kohdal­la työl­listymi­nen on vaikea­ta, kos­ka työkyky on men­nyt. Tämä joukko tarvit­sisi enem­män palvelu­ja kuin kan­nustei­ta. Moni heistä ei pääse töi­hin vaik­ka kuin­ka halu­aisi­vat. Mie­lenki­in­toisem­pia tulok­sia olisi saatu, jos kokeeseen olisi valit­tu taval­lisia ihmisiä, joil­la on teo­ri­as­sa varaa vali­ta, menevätkö töi­hin vai eivät. Nyt ei myöskään kukaan voin­ut jäädä pois töistä perus­tu­lon vuok­si, kos­ka kokeilun alka­es­sa kukaan ei ollut töissä.

Kol­maskin ongel­ma on, määräaikaisu­us. Kukaan ei tee pysyvää elämän­muu­tos­ta, muu­ta esimerkik­si maalle hoita­maan lam­pai­ta. Tälle ei oikein voi mis­sään kokeilus­sa mitään.

Kun koe­henkilöt oli­vat jok­seenkin kaik­ki vaikeasti työl­lis­tet­täviä, ei muo­dostanut suur­ta ongel­maa, että työl­listymi­nen pysyvään täysipäiväiseen työ­suh­teeseen olisi ollut kohtu­ut­toman kannattavaa.

Alus­ta­vat tulok­set työl­lisyys­vaiku­tuk­sista ensim­mäisenä vuote­na on saatu. Ei tilas­tol­lista eroa koeryh­män ja ver­tail­uryh­män välil­lä. Perus­tu­lo­ryh­mä teki vähän enem­män töitä ja ver­tail­uryh­mä sai vähän enem­män työ­tu­lo­ja, mut­ta kumpikaan tulos ei ollut tilas­tol­lis­es­ti merkitsevä.

Koe on päät­tynyt, mut­ta rek­ister­i­tiedot työl­lisyy­destä saadaan vas­ta vuo­den kulut­tua! Mitä ihmettä! Ainakin verot­ta­ja osaa tehdä veroe­hdo­tuk­sen jo maalisku­us­sa. Julk­istamisti­laisu­udessa moni sanoi, että muual­la tehdyis­sä kokeiluis­sa myön­teiset työl­lisyys­vaiku­tuk­set ovat tulleet vas­ta muu­ta­man vuo­den päästä. Jäämme odot­ta­maan myöhempiä tulok­sia. Ja ihmettelemme rek­ister­i­tiedon hidas­ta valmistumista.

Koeasetel­maa heiken­si se, että perus­tu­loon ei sisäl­tynyt lap­siko­ro­tuk­sia, minkä vuok­si perus­tu­lo­ryh­mä saat­toi hakea täy­den­nys­tä perus­tu­loon työt­tömyysko­r­vauk­ses­ta. Tämä toisaal­ta vähän tuhosi koeasetel­maa, toisaal­ta antoi mah­dol­lisuuk­sia jatkoanalyyseille.

Ei siis käynyt niin, että perus­tu­lo­ryh­mä olisi ryhtynyt laiskot­tele­maan koeryh­mää enem­pää, vaik­ka velvol­lisu­ut­ta ottaa työtä vas­taan ei ollutkaan. Mut­ta ei käynyt niinkään, että työn­teon kan­nat­tavu­us olisi innos­tunut tekemään enem­män töitä. Tai sit­ten tapah­tui molem­pia ja nämä vaiku­tuk­set kumo­si­vat toisen­sa. Huo­mat­takoon myös, että perus­tu­loa saa­vat jäivät pois palvelu­jen piiristä, mikä var­maankin pienen­si hei­dän työllistymistään.

Haas­tat­te­lu­tutkimuk­sen mukaan perus­tu­lon saa­jat oli­vat elämään­sä selvästi tyy­tyväisem­piä ja pysyivät parem­min ter­veemp­inä kuin ver­tail­uryh­mään kuu­lu­vat. Kun tämä ei mak­sanut enem­pää, osoit­taa se todek­si perus­tu­lon kan­nat­ta­jien väit­teet parem­mas­ta oman elämän hallinnas­ta. Saman­laisia tulok­sia on saatu muual­la tehdy­istä tutkimuk­sista. Jopa raha riit­ti perus­tu­lo­ryh­mässä parem­min kuin ver­tail­uryh­mässä, sil­loinkin kun sitä oli yhtä paljon.

Mata­lat vas­taus­pros­en­tit kuitenkin tekevät tulok­sista kiis­tanalaisia. Voihan olla, että vas­taa­jat ovat valikoitunei­ta. Voi myös olla, että perus­tu­lo­porukan parem­pi tyy­tyväisyys eri johtunut perus­tu­losta vaan siitä, että ver­tail­uryh­mää kiusat­ti­in aktiivimallilla.

Kokeilu­ja pitäisi jatkaa. Pitäisi kokeil­la erik­seen vastik­keet­to­muut­ta – akti­ivi­malli­in olisi pitänyt liit­tää koe, jos­sa toisia kiusat­ti­in akti­ivi­mallil­la ja toisia ei kiusat­tu. Ja nor­maali­in työt­tömyys­tur­vaan pitäisi liit­tää koe, jos­sa yhteenso­vi­tus­pros­ent­ti olisi matalampi.

Kokeilua pitäisi laa­jen­taa koko väestöä edus­tavaan otan­ta­an. Pitkäaikaistyöt­tömät ovat kovin harhainen näyte suomalaisista.

Korjattavaa huono-osaisuutta (1): nuoret työttömät miehet

Herätin viikko sit­ten kum­mas­telua kysymäl­lä, onko eri­ar­voisu­us Suomes­sa todel­la nous­sut vai onko sitä muuten vain liikaa. Olen edelleen sitä mieltä, että se, että jotain on liikaa, ei tarkoi­ta, että sitä olisi enem­män kuin ennen. Jos kulk­isimme aikakoneel­la taak­sepäin, luulen, että jok­seenkin samat ihmiset, jot­ka nyt sanovat eri­ar­voisu­u­den lisään­tyneen, sanois­i­vat silloinkin.

Jotkut asi­at ovat myös huonon­tuneet samal­la kun toiset ovat paran­tuneet. Ajat­telin käy­dä läpi muu­ta­man yhteiskun­nal­lisen epäko­hdan, joi­hin mielestäni pitäisi kiin­nit­tää huomio­ta. Aloi­tan nuorista miehistä, joiden joukos­sa on aiem­paa enem­män kelka­s­ta putoamista

Pien­i­t­u­loisu­us on nuorten miesten kesku­udessa nous­sut nopeasti ja se on selvästi yleisem­pää kuin saman ikäis­ten nais­ten kesku­udessa. Tähän liit­tyy ainakin kolmea seikkaa:

  1. Huono koulumen­estys kos­kee poikia use­am­min kuin tyttöjä
  2. Koulut­ta­mat­toman miehen on aiem­paa vaikeam­paa päästä töihin.
  3. Koulut­ta­mat­toman ja työt­tömän miehen on vaikea löytää itselleen naista tai ei tämä nainen ainakaan halua las­ta hänen kanssaan.

Vai­h­doimme jokin viikko sit­ten Mart­ti Het­emäen kanssa ajatuk­sia syn­tyvyy­den laskun syistä. Hän lähet­ti min­ulle oheisen kuvan. Pienenä varoituk­se­na, että en pystynyt tilas­to­jen poh­jal­ta piirtämään aivan näin raflaavaa kuvaa. Pien­i­t­u­loisu­us on koko kansan kesku­udessa vähen­tynyt, mut­ta nuorten aikuis­ten miesten kesku­udessa lisääntynyt.

Jostain syys­tä nykyi­nen koul­u­laitos ei sovi pojille. On parem­pi, etten sano ped­a­gogi­sista menetelmistä mitään kuin, että tytöille ja pojille sopii eri­lainen tapa opet­taa. Joskus ainakin san­ot­ti­in, että matem­ati­ikkaa ja luon­non­ti­eteitä opete­taan taval­la, joka ei sovi tytöille. En tiedä, onko metode­ja kor­jat­tu, mut­ta tyt­tö­jen tulok­set ainakin ovat parantuneet.

Yksi biologi­nen seik­ka ainakin on kiis­ta­ton. Pojat kehit­tyvät tyt­töjä hitaam­min ja saavut­ta­vat esimerkik­si mur­rosiän tyt­töjä myöhem­min, juuri lukioon pyrkimisen kynnyksellä.

Olisi perustelua eriyt­tää koulun aloit­tami­saikaa ainakin puolel­la vuodel­la. Siis, kun poikien ikälu­ok­ka pan­naan poik­ki jouluku­us­ta, tyt­tö­jen ikälu­ok­ka pan­taisi­in poik­ki jo kesäku­us­ta. Näin tytöt meni­sivät koulu­un keskimäärin puoli vuot­ta nuoremp­ina. Voitaisi­in tämä tietysti tehdä niinkin päin, että pojat meni­sivät koulu­un van­hemp­ina, mut­ta aika korkea­han meil­lä koulun aloit­tamisikä jo nyt on.

Toiset kehit­tyvät vielä hitaam­min kuin toiset. Sik­si hei­dän pitäisi saa­da ede­tä koulus­sa hitaam­min. Kos­ka yksilöl­liseen opetuk­seen ei ole varaa edes näin vaalien alla, pitäisi oppi­las voi­da jät­tää luokalle, kun kehi­tys ei edel­lytä seu­raavalle luokalle siirtämistä.

Eräs helsinkiläi­nen apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja ker­toi min­ulle 1990-luvul­la, että hän tuplasi aikanaan kak­si ker­taa. Ihan hyvin silti men­estyi elämässään. Miten olisi men­estynyt, jos olisi päästet­ty eteen­päin armovitosilla?

Ketään ei pitäisi päästää ulos oppivelvol­lisu­ud­es­ta ennen kuin on suorit­tanut perusk­oulun kun­nol­la, ei ainakaan ennen kuin on täyt­tänyt 20 vuot­ta. Se on vielä ehdot­tomampi asia kuin se, että kaikille pitäisi taa­ta toisen asteen koulutus.

Miten työ­markki­nat saataisi­in taas imemään vähän koulutet­tu­ja tai muuten vain mata­latuot­toisia työn­tek­i­jöitä? Vas­tu­u­ta taloudel­lis­es­ta oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta pitäisi siirtää työ­markki­na­jär­jestöiltä enem­män val­ti­olle. Tarvit­taisi­in palkkatuk­i­työ­paikko­ja ja pieniä palkko­ja täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja. Tämä on vähän isom­pi asia, enkä kir­joi­ta siitä nyt tässä.

Ja sit­ten vielä se men­estys parisuhde­markki­noil­ta? Tämä saat­taa olla ongelmista tärkein, mut­ta sor­ry, ihan kaikkea ei hyv­in­voin­tiy­hteiskun­takaan voi kansalaisilleen taata.

Nuorten naisten syrjintä työhönotossa

On aivan kiis­ta­ton­ta, että nuo­ria naisia syr­jitään työhön oto­ssa. Yksit­täis­es­tä tapauk­ses­ta tätä on han­kala osoit­taa, mut­ta tilas­tol­lis­es­ti ilmiö näkyy selvästi. Tämä on väärin ja tulee myös kalli­ik­si kansantaloudelle.

Tähän voi suh­tau­tua joko moral­isoiden, että noin ei saa tehdä, tai sit­ten voi yrit­tää pois­taa syyt tarpeeseen syrjiä.

Lap­sil­isät oli­vat aikanaan työ­nan­ta­jalle asetet­tu velvol­lisu­us mak­saa korkeam­paa palkkaa per­hei­den isille ja äideille lap­simäärän mukaan. Hyvin nopeasti havait­ti­in se yllät­tävä seik­ka, että kym­men­lap­sis­ten per­hei­den van­hem­mil­la oli vaikeuk­sia päästä töi­hin. Sen sijaan että olisi ryhdyt­ty moral­isoimaan työ­nan­ta­jia, lap­sil­i­sistä aiheutu­vat kus­tan­nuk­set tasat­ti­in kaikkien työ­nan­ta­jien kesken ja siir­ret­ti­in lop­ul­ta verovaroista mak­set­tavak­si. Jär­jestelmästä on enää muis­tona avus­tuk­sen nimi, vaik­ka mis­tään palkan­lisästä ei ole enää kyse.

Samas­ta syys­tä olisi järkevää tasa­ta äitiy­destä työ­nan­ta­jille aiheutu­vat kus­tan­nuk­set kaikkien työ­nan­ta­jien kesken tai siirtää ne valtiolle.

Suo­rat kus­tan­nuk­set lak­isäätei­sistä per­he­vap­aiden kus­tan­nuk­sista on tasat­tu, mut­ta tämä ei koske monis­sa työe­htosopimuk­sis­sa ole­via lakimääräistä korkeampia äitiys­lo­man aikaista palkkaa. Se on kauneusvirhe, mut­ta se ei kuitenkaan ole se syy, mik­si työ­nan­ta­jat vieroksu­vat raskaana ole­vien tai sel­l­aisek­si ehkä tule­vien palkkaamista.

Kyse on välil­li­sistä kus­tan­nuk­sista, joi­ta aiheutuu muun muas­sa sijaisen pere­hdyt­tämis­es­tä ja äitiys­lo­man jäl­keen töi­hin palaa­van pere­hdyt­tämis­es­tä hänen pois­sa ollessaan tehty­i­hin muutoksiin.

Kus­tan­nuk­sia aiheutuu myös sairaus­pois­saoloista. Odot­ta­vat äid­it ovat pois­sa enem­män kuin muut ja pien­ten las­ten van­hem­mat ovat pait­si sil­loin, kun he sairas­ta­vat itse sekä sil­loin, kun lap­si sairastaa.

Työ­markki­na­jär­jestö­jen mukaan näitä kus­tan­nuk­sia ei voi ottaa huomioon, kos­ka niitä ei tiede­tä tarkasti. Jos ne mak­set­taisi­in laskun mukaan, laskus­ta voisi tul­la aika iso. Lapset alka­isi­vat sairastel­la aina, kun fir­man tilauskir­jat ovat tyhjinä. EK:n Vesa Ranta­hal­vari huo­maut­ti tästä ongel­mas­ta Twitterissä.

Vaik­ka emme tiedä tarkkaan, kuin­ka suuret kus­tan­nuk­set raskaud­es­ta työ­nan­ta­jalle aiheutuu, aika huono arvaus on, että kus­tan­nus on nolla.

Työ­nan­ta­jille pitäisi mak­saa jokaises­ta raskaud­es­ta könt­tä­sum­ma arvioiduk­si kor­vauk­sek­si raskau­den aiheut­tamista kus­tan­nuk­sista. Mikä on tuon kor­vauk­sen oikea suuruus?

Olete­taan, että samaa työ­paikkaa hakee kak­si muuten ident­tistä työn­hak­i­jaa, vaik­ka ident­tiset kak­soset,  jot­ka poikkea­vat toi­sis­taan vaan siinä, että toinen ilmoit­taa ole­vansa raskaana ja toinen esit­tää todis­tuk­sen ster­iloimis­es­taan.[1] Kuin­ka paljon työ­nan­ta­jalle pitäisi mak­saa, että hak­i­jat ovat hänen silmis­sään samanarvoiset?

Työ­nan­ta­ja ei tietenkään tiedä, paljoko raskaus tässä tapauk­ses­sa hänelle mak­saisi. Ratio­naa­li­nen työ­nan­ta­ja las­kee kus­tan­nusten odotusar­von.

Val­tion kan­nat­taisi mak­saa työ­nan­ta­jille jonkin­lainen äitiy­den keskimääräisiä kus­tan­nuk­sia vas­taa­va kor­vaus työ­nan­ta­jille. Könt­tä­sum­mas­sa on se hyvä puoli, ettei se kan­nus­ta lisäämään kus­tan­nuk­sia kuten laskun mukaan mak­sami­nen aiheuttaisi.

Esitimme Juhana Var­ti­aisen kanssa rapor­tis­samme ”Lisää mata­la­palkkatyötä” täl­laista könt­tä­sum­mako­r­vaus­ta. Sen tasok­si esitimme , että tuo kor­vaus olisi 5 000 euroa/raskaus. Olimme arvioi­neet, että todel­li­nen kus­tan­nus olisi selvästi tätä suurem­pi, mut­ta pää­timme olla real­is­te­ja ja esitimme vaa­ti­mat­tomam­paa sum­maa. Ei olisi kan­nat­tanut, sil­lä hal­li­tus puolit­ti tämänkin ja esit­ti 2 500 euroa, minkä eduskun­ta hyväksyikin. Se oli selvästi liian pieni, kos­ka nuorten nais­ten syr­jin­tä työ­markki­noil­la jatkuu.

Olisi perustei­ta myös könt­tä­sum­man sijas­ta mak­saa työ­nan­ta­jille vaikka­pa kah­den kuukau­den palkkaa vas­taa­va sum­ma, sil­lä koulute­tun ihmisen kor­vaami­nen sijaisel­la on han­kalam­paa kuin kouluttamattoman.

Moni on läht­enyt etsimään ratkaisua siitä, että yritetään tasa­ta van­hem­muu­den kus­tan­nuk­sia isän ja äidin työ­nan­ta­jien kesken. Näin päästäisi­in lap­siper­hei­den isien ja äitien tas­a­puoliseen, mut­ta ei yhtään pienem­pään syr­jin­tään. Siis siihen tilanteeseen, jon­ka vuok­si lap­sil­isät siir­ret­ti­in kiireesti val­tion vastuulle.

[1] Tämä on pelkkä havain­nol­lis­tamisek­si tarkoitet­tu kuvit­teelli­nen asetel­ma, joten en kaipaa kom­ment­te­ja sen juri­di­s­ista ongelmista.

Palkkaerojen siunaus ja kirous

Palkkaero­ja kuulee puo­lus­tet­ta­van sil­lä, että ne kan­nus­ta­vat ahkeru­u­teen, paran­ta­maan omaa osaamista ja eten­emään työu­ral­la. En ole tästä vaku­ut­tunut. Huoli­mat­ta pienistä palkkaeroista, Suomes­sa on  riit­tävän kivaa olla hyväo­sainen ja riit­tävän kur­jaa olla huono-osainen. Tästä syys­tä emme siis tarvitse suurem­pia palkkaeroja.

Palkkaeroil­la on myös toinen merk­i­tys. Ne ovat työ­nan­ta­jan silmis­sä työvoiman hin­taero­ja. Jos autokau­pas­sa yritet­täisi­in myy­dä Lado­ja ja Mer­su­ja samal­la hin­nal­la, Mer­sut myytäisi­in pian lop­pu­un ja Lado­ja jäisi myymättä.

Osaamisvi­nouma – se, että koulute­tu­ista on ylikysyn­tää ja koulut­ta­mat­tomista alikysyn­tää –­ johtuu etupäässä siitä, että yksinker­taisia suorit­tavia töitä on ollut help­po automa­ti­soi­da, mut­ta sitä on pahen­tanut entis­es­tään töi­den organ­isoin­ti niin, että avus­ta­va työvoima on pois­tet­tu työpaikoilta. 

 Jos muurar­ille ja tiilenkan­ta­jalle on raken­nuk­sil­la­mak­set­ta­va samaa palkkaa, työ­nan­ta­jan silmis­sä on tehokkain­ta, että muu­rari kan­taa tiilen­sä itse. Huono jut­tu sille, jos­ta ei ole muu­rarik­si, mut­ta olisi tiilenkantajaksi.

Tämä oli tarkoitet­tu vain havain­nol­lis­ta­maan asi­aa. Työn­jaos­ta raken­nuk­sil­la ei tiedä juuri muu­ta kuin sen, että enää raken­nuk­sille ei houkutel­la eri­tyis­sosi­aal­i­huol­lon asi­akkai­ta piimäpurkin ja ruisleivän­voimin, kuten 1980-luvun lop­ul­la. Helpoim­mat työt ovat siis poistuneet. 

Toimis­tois­sa korkeasti koulute­tut viet­tävät paljon aikaa kaik­keen hölmöön, kuten tuskailu­un matkalasku­jen­sa kanssa, vaik­ka näi­hin erikois­tunut henkilö tek­isi sen paljon tehokkaam­min pelkästään sik­si, että osaa lasku­tu­so­hjel­man käytön. 

 Jos koulutet­tu ja osaa­va työvoima olisi kallinpaa ja vähem­män koulutet­tu halvem­paa, toimis­toi­hin tulisi avus­tavaa henkilökun­taa ja kaik­ki asi­at oli­si­vat paremmin.

Kun markki­navoimat ovat hilan­neet lääkärei­den palkko­ja ylöspäin, konekir­joi­tustyötä on siir­ret­ty lääkäreiltä takaisin halvem­malle työvoimalle. 

Hartz-reformien jäl­keen sak­salaisil­la yri­tyk­sil­lä on ollut käytössään erit­täin hal­paa työvoimaa. En ota tässä kan­taa noi­hin reformei­hin sinän­sä, mut­ta niiden seu­rauk­se­na esimerkik­si tutkimus­laitok­si­in on tul­lut avus­tavaa työvoimaa ja tutk­i­joiden tuot­tavu­us on paran­tunut, kos­ka nämä ovat voineet keskit­tyä tutkimukseen. 

(Kos­ka joku kuitenkin tulk­it­see yhdenkin myön­teisen saman Hartz-reformeista niin, että kan­nat­taa kri­ti­ikit­tä koko paket­tia, niin san­o­taan nyt kuitenkin, että ne ovat alen­ta­neet rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä merkittävästi,tehneet mon­es­ta köy­hästä työt­tömästä työssä käyvän köy­hän ja näyt­tävät muo­dosta­van mon­elle ansan, jos­ta ei pääse pois vaik­ka sen piti olla pon­nah­dus­lau­ta työ­markki­noille. Toimii siis kuin kun­nille mak­set­tu palkkatuk­iSuomes­sa. Sekin on enem­män este kuin polku avoimille työ­markki­noille. Hartz-refor­mi toi­mi kuin moukari. Min­ul­la on mielessäni vähän pienem­piä korjauksia. )

Viimeaikaiset tiedot ker­to­vat hälyt­tävää kieltä nuorten miesten lisään­tyvästä pien­i­t­u­loisu­ud­es­ta ja työt­tömyy­destä. Tämä voi johtua siitä, että pojat ovat poikia tai että geneet­ti­nen laadun­varmis­tus on heikom­paa, kun on vain yksi X‑kromosomi, tai sit­ten se johtuu siitä, että miesten euro on 1,20 nais­ten euroa. 

Työvoiman liian pienet hin­taerot vaikut­ta­vat myös hitaasti ja sik­si pysyvästi. Miten esimerkik­si tekoä­lyä kehitetään? Tehdäänkö siitä väline, jol­la parhaat ja luovim­mat henkilöt tule­vat entistä kor­vaa­mat­tomam­mik­si ja taviksia syr­jäytetään työ­markki­noil­ta, vai tehdäänkö siitä väline, jon­ka avul­la tavikset voivat tehdä aiem­paa vaa­ti­vampia työte­htäviä ja kor­va­ta näin osan noiden kor­vaa­mat­tomien työ­panok­ses­ta. Mitä kalli­impia ovat tavikset suh­teessa huip­pukyky­i­hin, sitä enem­män kan­nat­taa keskit­tyä hei­dän korvaamiseensa.

Huo­mamme, että opti­maaliset palkkaerot ajatellen ihmis­ten kan­nus­tamista, sosi­aal­ista oikeu­den­mukaisu­ut­ta ja yhteiskun­nan yleistä luot­ta­mus­ta oli­si­vat aika pienet, mut­ta jos ajat­telemme rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä ja syr­jäy­tymistä, työvoiman hin­taero­jen pitäisi kuitenkin olla paljon suurempia,.

Kom­pro­mis­sia on turha etsiä. Näi­den kah­den asian – työvoiman hin­nan ja palka­nsaa­jan net­to­tu­lo­jen – pitää siis eriy­tyä toi­sis­taan nyky­istä enemmän.

Tätä ajatellen korkeak­oulu­opin­to­jen ilmaisu­us jasub­ven­toimi­nen on kak­siteräi­nen miek­ka. Sen voi ajatel­la lisäävän yhteiskun­nal­lista tasa-arvoa sil­lä, köy­hä koti­taus­ta ei ole este opiskelulle, mut­ta lisäävän ero­ja siinä mielessä, että köy­hä siivoo­ja mak­saa verois­saan tule­van suuri­palkkaisenylilääkärin opinnot. 

Jos ulko­mai­ta ei olisi, voisimme aset­taa työ­nan­ta­jille koulu­tusveron. Pelkän perusk­oulun suorit­ta­neen palkkaamis­es­ta ei pitäisi mak­saa mitään ja korkeak­oulu­tutkin­non suorit­ta­neesta ton­nin kuus­sa ja muut siltä väliltä. Sil­loin ei olisi houku­tus­ta palkata tehtävi­in ylik­oulutet­tu­ja vain sen takia, että koulu­tuk­sen suorit­ta­mi­nen kielii pitkäjän­teisyy­destä (koulu­tus­in­flaa­tio). 

Noin muuten voisi ajatel­la, että pro­gres­si­ivi­nen vero­tus tasaa palkkaero­ja yläpäässä jo riit­tävän tehokkaasti. Omaisu­us­tu­loista en sano mitään.  Jos ulko­mai­ta ei olisi, voisim­me­tur­val­lis­es­ti jyrken­tää pro­gres­sio­ta, mut­ta menetämme jo nyt ulko­maillek­oulutet­tua työvoimaa kohtu­ut­toman paljon. Varsi­nainen ongel­ma on kuitenkin palk­ka-asteikon alapäässä, jos­sa vero­tus ei tasaa tulo­ero­ja juuri lainkaan. 

Jos pien­im­mät palkat jous­taisi­vat alaspäin, syr­jäy­tymi­nen töistä vähenisi. Jot­ta se ei lisäisi tulo­ero­ja ja jot­ta noi­ta töitä kan­nat­taisi tehdä, pitäisi pieniä ansio­tu­lo­ja sub­ven­toi­da täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la. Voi mak­saa aika paljon, mut­ta kan­nat­taa maksaa.

Tähän tietysti ay-liike huu­taa, että tämä loukkaa työmi­estä: työl­lä on tul­ta­va toimeen! On väärin, jos riistäjät saa­vat työvoimaa halvalla.Jostain syys­tä maid­on tuot­ta­jat eivät mesoa, että kyl­lä maid­on hin­nal­la on tul­ta­va toimeen ilman maat­alous­tukea, eivätkä vali­ta, että laiskat kulut­ta­jat saa­vat maiton­sa liian hal­val­la. Heistä on päin vas­toin ihan kiva saa­da rahaa tilille, eikä sekään ole heistä huono asia, että kulut­ta­jil­la on rahaa ostaa maitoa. 

= = = = =

Tässä vähän pohdiskeltavaa niille, jot­ka valmis­tau­tu­vat hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa lin­jaa­maan sosi­aal­i­tur­van uudistusta.

Min­ua huolestut­ta­vat ne kylmät tuulet, jois­sa keski­tytään heiken­tämään tulon­si­ir­to­ja, jot­ta työt­tömät pyrk­i­sivät hakeu­tu­maan töi­hin, joi­hin heitä ei kan­na­ta palkata. Yleis­tu­ki pienen­täisi pieni­palkkaisten osa-aikatyöt­tömien käteen jääviä tuloja. 

Minä ajat­te­len perus­tu­loa nimeno­maan lääk­keek­si tähän ongel­maan, eriyt­tämään työvoiman hin­ta ja työn­tek­i­jän tulot toi­sis­taan. En helpot­ta­maan lorvimista sosi­aal­i­tukien varas­sa. Siihen ei perus­tu­loa edes tarvi­ta. Nyky­malli toimii hyvin.

Miten ay-liike voi kannattaa pakkoa ottaa vastaan huono työpaikka?

Min­ua sävähdyt­ti joskus parikym­men­tä vuot­ta sit­ten nuoren naisen val­i­tus siitä, että työvoima­toimis­to oli jos­sain Kes­ki-Uudel­la­maal­la pakot­tanut hänet karenssin uhal­la tar­joil­i­jak­si top­less-baari­in. Tuo kir­joi­tus herät­ti sen ver­ran huomio­ta, että tästä käytän­nöstä luovuttiin.

Vaik­ka top­less-baari­in ei enää pakote­ta karenssin uhal­la, min­ua ihme­tyt­tää, että ay-liike vaatii voimakkain äänen­pain­oin työt­tömyys­tur­vaan vastik­keel­lisu­ut­ta eli suomek­si sitä, että työt­tömän on aina otet­ta­va tar­jot­tu työ­paik­ka vas­taan, oli työ­paik­ka mil­lainen hyvän­sä. Eikö ymmär­retä, että työ­markki­nat ovat kehit­tymässä yhä eri­ar­voisem­paan suun­taan niin, että mon­elle työt­tömälle on tar­jol­la vain hyvin ikäviä, vaar­al­lisia ja huonos­ti palkat­tu­ja töitä. Velvol­lisu­us ottaa huono työ­paik­ka vas­taan heiken­tää ennestään niiden ase­maa työ­markki­noil­la, joiden ase­ma on jo entis­es­tään heikko. Se on eri­ar­voisu­ut­ta aiheut­ta­va ehto.

Kaik­ki työ ei ole kan­nat­tavaa. Tarkoi­tan täl­lä sitä, ettei työn tuot­to aina riitä kor­vaa­maan sen tekemisek­si menetet­tyä vapaa-aikaa. Hyvässä yhteiskun­nas­sa sel­l­ainen työ jätetään tekemättä.

Min­imi­pal­ka­lla voidaan tietysti suo­jau­tua siltä, että tulee pakote­tuk­si todel­la huonopalkkaiseen työhön, mut­ta ei siltä, että tulee pakote­tuk­si osa-aikaiseen työhön, jos­ta ei työ­matkaku­lu­jen jäl­keen jää käteen juuri mitään eikä siltä, että työ on epämiel­lyt­tävää tai ihmis­ar­voa loukkaavaa, ettei palk­ka riitä hyvitykseksi.

Toisaal­ta min­imi­palk­ka voi estää ihmistä pääsemästä töi­hin sel­l­aiseen elämän­muo­toam­mat­ti­in, jota hän tek­isi vaik­ka ilmaisek­si. (Tosin ilmaisek­si saa kai tehdä, mut­ta ei saa tehdä ali­palkat­tua työtä.) Elämän­muo­toam­mat­tia halu­a­van on ryhdyt­tävä yrit­täjäk­si, mikä taas rajaa ulkop­uolelle monia, joil­la ei ole pääo­mia yri­tyk­sen perus­tamiseen, vaik­ka olisi halua tämän kaltaiseen työhön.

Karenssin pakot­ta­mana kukaan ei nimit­täin joudu hyvään työ­paikkaan vaan huonoon. Hyvään työ­paikkaan ei ketään ote­ta vas­ten­tah­tois­es­ti, kos­ka vas­ten­tah­toista ei kan­na­ta palkata. Vas­ten­tah­toisia kan­nat­taa ottaa vain niin huonoi­hin työ­pakkoi­hin, ettei kukaan tule niihin vapaae­htois­es­ti. Moni ali­palkat­tu työ pysyy ali­palkat­tuna vain, kos­ka ay-liike vaatii muiden mukana, että siihenkin työhön on pakko men­nä. On karenssin uhka.

Luulisi, että ay-liike pyrk­isi paran­ta­maan työn­tek­i­jöi­den neu­vot­telu­ase­maa työ­markki­noil­la. Voiko huonom­paa neu­vot­telu­ase­maa olla kuin se, että työn vas­taan­ot­ta­mi­nen on pakol­lista? Perus­tu­loon liit­tyvä vastik­keet­to­muus paran­taa huono-osais­ten neu­vot­telu­ase­maa työmarkkinoilla.

Toisaal­ta, jos työn vas­taan­ot­ta­mi­nen ei ole pakol­lista, ketään ei tarvitse suo­ja­ta ali­palkat­ul­ta työltä. Sitä tekee, jos halu­aa sitä tehdä ja ei tee, jos ei halua. Jos meil­lä olisi perus­tu­lo, voitaisi­in min­imi­palkkasään­nöt pois­taa. Elämän­muo­toam­mat­ti­in saisi hakeu­tua jos halu­aa, mut­ta ei olisi pakko.

Olen kuitenkin muut­tanut yhdessä asi­as­sa kan­taani perus­tu­lon vastik­keel­lisu­u­teen. Koulu­tuk­sen ja ammatil­lis­ten kurssien on syytä olla pakol­lisia, kos­ka perus­tu­lon ei ole tarkoi­tus edis­tää nuorten syrjäytymistä.

Edes vihrei­den perus­tu­lo­ma­lli ei ole täysin vastik­kee­ton: maa­han­muut­ta­jil­ta edel­lytetään kotou­tu­so­hjelmi­in osallistumista.

 

Huonosti toimivat työmarkkinat tuhoavat hyvinvointiyhteiskunnan

Kehi­tys Suomen työ­markki­noil­la on ollut viimeisen 30 vuo­den aikana surkea. 1980-luvun lop­ul­la tas­apain­o­työt­tömyys oli noin 2,5 %. Nyt sen olete­taan ole­van noin 7,5 %. Ero­tus on 130 000 henkeä. Se vas­taa kus­tan­nuk­sil­taan sadan­tuhan­nen ihmisen palkkaamista kuntiin.

Tämä on itse asi­as­sa aivan hirveä asia. Pait­si, että se on inhimil­lis­es­ti kallista, se on syy siihen, ettei Suomes­sa voi­da pitää yllä sel­l­aista hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, johon muut pohjo­is­maat pystyvät. Eri­tyis­es­ti vasem­mis­to­lais­ten luulisi ole­van tästä huolestunut.

Nyt muuten ollaan tas­apain­o­työt­tömyy­den ala­puolel­la. Pes­simistien ennuste on, että käy samoin kuin vuosi­na 2007–2008. Syn­tyy palkkain­flaa­tio, kun yri­tyk­sen alka­vat kil­pail­la työvoimas­ta ja sisäi­nen reval­vaa­tio heiken­tää Suomen kil­pailukykyä. Palkko­jen nousu päät­tyy, kun työt­tömyys on nous­sut kun­nol­la tas­apain­o­työt­tömyy­den yläpuolelle. Samanaikaises­ti kan­sain­vä­li­nen noususuh­danne päät­tyy. Kil­pailukykyn­sä menetet­ty Suo­mi juut­tuu uud­estaan vuosia kestävään lamaan, kos­ka ei ole keinoa palaut­taa yliku­umen­e­misen mukaista palkkata­soa nor­maali-aiko­ja vas­taavak­si. Ennen olisi devalvoitu, mut­ta sitä keinoa ei enää ole.

Olisi siis vält­tämätön­tä uud­is­taa työ­markki­noi­ta niin, että pääsemme alem­paan tas­apain­o­työt­tömyy­teen – ei vain vähän alem­paan vaan selvästi alem­paan. Sen mikä oli mah­dol­lista 1980-luvul­la pitäisi olla mah­dol­lista nytkin, kun suo­ma­laiset ovat pait­si parem­min koulutet­tu­ja, myös terveempiä.

Asian kor­jaami­nen kuu­luisi työ­markki­na­jär­jestöille, mut­ta niistä ei näytä siihen ole­van. Kon­sen­suk­seen perus­tu­va päätök­sen­teko toi­mi hyvin niin kauan, kun voiti­in jakaa lisää hyvää kaikille, mut­ta nyt kun pitäisi osa­ta vali­ta huonon ja vielä huonom­man väliltä, kaikkien osa­puolten veto-oikeus kaik­keen merk­it­see luk­it­see tilanteen.

Hyvä on, eläkeu­ud­is­tus saati­in aikaan, mut­ta vain kos­ka nuoret ikälu­okat eivät olleet päätök­sen­teossa edustet­tuina eikä heil­lä sik­si ollut veto-oikeut­ta. Niin­pä leikat­ti­in sopuisas­ti nuorten eläkkeitä ja jätet­ti­in min­un ikäis­ten eläk­keet koskematta.

Työ­markki­na­jär­jestö­jen päätök­sen­tekokykyä vaikeis­sa asiois­sa heiken­tää lisäk­si niiden sisäi­nen val­tatais­telu. Jos joku nos­taa pään­sä jouk­suhau­das­ta, hän­tä ammataan selkään – omat ampu­vat takaapäin.

Kysymys maa­han­muut­ta­jien työl­listämis­es­tä on moni­ta­hoinen asia, mut­ta onko todel­la erovaa­timuk­sen paik­ka, jos joku uskaltaa olla asi­as­ta samaa mieltä talous­no­belistin kanssa?

On kai selvää, että olema­ton suomenkie­len taito on hait­ta työelämässä.  Jos tätä ei voi kom­pen­soi­da mitenkään – esimerkik­si pal­ka­lla – maa­han­muut­ta­jan on vaikea päästä töihin.

Kun kiel­letään maa­han­muut­ta­jaa myymästä työtään kan­ta­suo­ma­laista halvem­mal­la, kumpia siinä suo­jel­laan, maa­han­muut­ta­jia vai kantasuomalaisia?

Masen­tavin­ta on, ettei keskustelus­sa esitet­ty mitään ratkaisua siihen, miten sit­ten human­i­taarisin perustein maa­han tulleet voisi­vat päästä töi­hin. Per­suhenkises­ti julis­tet­ti­in, että menkööt ensin koulun­penkille opiskele­maan suomea ja palatkoon työn haku­un vas­ta, kun puhu­vat kieltä suju­vasti. Ei suo­raan sanoak­seni kuu­losta kovin suvait­se­vaiselta. Sitä pait­si kieli­taito kart­tuu parem­min töis­sä kuin kotona löhötessä.

Vähän jeesustelua on sanoa, ettei keil­i­taidon puut­tumi­nen voi olla peruste mak­saa alem­paa palkkaa. Kuitenkin ihan viral­lis­es­ti ruotsin kie­len osaa­mat­to­muus on peruste mak­saa huonom­paa palkkaa. ( kts. kielilisä)

Nuo­ria kuitenkin saa ottaa töi­hin harjoittelijapalkoilla.

Käytän­nössä ulko­maalais­taus­taisille kuitenkin mak­se­taan huonom­paa palkkaa. Tämän tekee mah­dol­lisek­si se, että joil­lakin aloil­la –esimerkik­si raken­nuk­sil­la  – käytän­nön palkat ovat selvästi TESin taulukkopalkko­ja korkeam­mat. Niin­pä maa­han­muut­ta­jia on run­saasti töis­sä, joil­la kieli­taidon puut­teesta koitu­van hai­tan saa lail­lis­es­ti kom­pen­soi­da pienem­mäl­lä pal­ka­lla, esimerkik­si talon­rak­en­tamises­sa, tak­sikuskeina ja siivoo­ji­na. Lisäk­si maa­han­muut­ta­jis­sa on paljon yrit­täjiä, kos­ka yrit­täjä tuloa ei mikään säätele.

Per­suhenkisille tämä tietysti sopii: maa­han­muut­ta­jat ovat ter­ve­tullei­ta työvoima­pu­la-aloille, mut­ta muil­la aloil­la val­litkoon peri­aate ”Suo­ma­laiset ensin!” Ehkä juuri sik­si keil­i­taidon kom­pen­soimista palkkat­uel­la ei tuo­tu esille, vaik­ka se olisi ratkaisuna aika luon­te­va. Sil­loin­han ei suo­jeltaisi kan­ta­suo­ma­laisia maa­han­muut­ta­jien kilpailulta.

Kukaan tuskin halu­aa maa­han maa­han­muut­ta­jista muo­dos­tu­van työssä käyvien köy­hien alalu­okkaa. Sivistynyt ratkaisu ongel­maan ei kuitenkaan ole se, että eris­tetään maa­han­muut­ta­jat työt­tömien alalu­okak­si, vaan se, että tue­taan hei­dän työl­listymistään palkkat­uel­la, joka kom­pen­soi puut­tuvaa kieli­taitoa. Sitä käytetäänkin, mut­ta se on keinona kovin kankea ja sitä pait­si nykyisel­lään aivan liian suuri. Ei se kieli­taidon puute sen­tään niin iso hait­ta ole. Tuet­takoon maa­han­muut­ta­jien työl­listymistä automaat­tisel­la pienel­lä palkkat­uel­la, jota ei tarvit­sisi erik­seen hakea.

Sivuhuo­mau­tus: kan­natan automaat­tista palkkatukea vain human­i­taarisin perustein maa­han tulleille, joiden työl­listämis­es­tä meil­lä on vas­tuu ja joiden työl­listämät­tä jät­tämi­nen tulee meille kalli­ik­si. Kan­nat­ta myös ovien avaamista työperäiselle maa­han­muu­tolle, mut­ta en halua, että tätä ryhdyt­täisi­in sub­ven­toimaan automaat­tisel­la palkkatuella.

Keskustelu pienyri­tys­ten irti­sanomis­laista oli yhtä masen­tavaa. Vas­taan­pani­joi­ta ei tun­tunut kiin­nos­ta­van alku­peräi­nen ongel­ma, jon­ka mukaan pienyri­tyk­set vält­televät työn­tek­i­jöi­den palkkaamista pelätessään virherekry­toin­nin kalli­ita kus­tan­nuk­sia tai hei­dät pakote­taan rekry­toin­neis­saan hyvin valikoiviksi (=syr­jiviksi).  Siitä tun­tui ole­van talousti­eteil­i­jöi­denkin kesku­udessa erim­ielisyyt­tä, paran­taisiko tämä keino työl­lisyyt­tä. Tuot­tavu­ut­ta sen sinän­sä uskot­ti­in nos­ta­van, kun saataisi­in parem­min yhdis­te­tyk­si oikeat henkilöt oikeisi­in työpaikkoihin.

Antti Rinne kuitenkin yrit­ti esit­tää edes jotain posi­ti­ivista: val­tion  – tietysti val­tion! – palkkaamia juri­disia neu­vo­nan­ta­jia pienyri­tyk­sille irti­san­omisti­lanteis­sa, kos­ka nämä kaupunki­tar­i­nat katas­tro­faal­i­sista tapauk­sista joh­tu­i­v­at usein siitä, että täysin perustel­tu irti­sanomi­nen oli vain tehty virheel­lis­es­ti. Itse esitin täl­lä blogilla vaa­ti­mat­tomam­min, että Suomen yrit­täjät avaisi­vat neuvontapalvelun.

Olen­naista näis­sä molem­mis­sa asiois­sa on se, ettei hyvää kom­pro­mis­sia edes yritet­ty etsiä. Jos vas­takkain on työ­suh­teen tur­val­lisu­us ja työl­lisyys, pitäisi etsiä kom­pro­mis­se­ja, jos­sa pienel­lä uhrauk­sel­la tur­val­lisu­ud­es­ta saavu­taan suuri lisäys työl­lisyy­dessä – tai vielä parem­min niin, että pieni uhraus tur­val­lisu­udessa kom­pen­soidaan toisel­la uud­is­tuk­sel­la, joka paran­taa tur­val­lisu­ut­ta vaaran­ta­mat­ta työl­lisyyt­tä. Näin työl­lisyys paranisi ilman tur­val­lisu­u­den heikkenemistä.

Näi­den kah­den pienen asian käsit­te­ly ei oikein luo uskoa siihen, että työ­markki­na­jär­jestöt osaisi­vat käsitel­lä isom­pia haastei­ta. Niitä kuitenkin riittää.

Työ­paikko­ja pitäisi vai­h­taa enemmän

Aloite­taan helpom­mas­ta päästä.

Työn­tek­i­jät eivät jakaudu yksi­u­lot­teis­es­ti hyvi­in ja huonoi­hin vaan yksi on hyvä yhdessä tehtävässä ja toinen toises­sa. Sik­si olisi tärkeätä sekä tuot­tavu­u­den että työvi­ihtyvyy­den kannal­ta, että ihmiset pää­ty­i­sivät tehtävi­in, jois­sa juuri he ovat hyviä.

Niin­pä olisi hyvä, jos meil­lä huonok­si osoit­tau­tunei­ta työ­suhtei­ta puret­taisi­in herkem­min eli että olisi enem­män irti­sanomisia ja irti­sanou­tu­misia ja vas­taavasti työt­tömyys­jak­sot oli­si­vat lyhyem­piä – siis vähän niin kuin Tanskassa.

Jos henkilö havaitaan ole­van varsin sovel­tuma­ton työhön­sä, olisi hyvä, että hän vai­h­taisi johonkin toiseen työhön ja joku toinen tulisi tekemään hänen työtään. Ison yri­tyk­sen sisäl­lä tämä voi tapah­tu­akin, mut­ta usein se oikea työ­paik­ka olisi toises­sa yri­tyk­sessä ja se oikea työn­tek­i­jä hänen nykyiseen työhön­sä ei olisi vielä yri­tyk­sen palveluksessa.

Laki ei suosi tämän kaltaista työ­paikan vai­h­tamista. Tapah­tuu se kum­man aloit­teesta hyvän­sä, irti­sanomise­na tai irti­sanou­tu­mise­na, seu­rauk­se­na on pitkä karenssi. Tämä jäyk­istää työ­markki­noi­ta. Ei hyvä. Ei ihme, että helpom­paa irti­san­omista pelätään. Koko karenssipoli­ti­ikan käytän­töjä pitäisi pohtia – tietysti osana isom­paa muutosta.

Nyt saimme lukea, että vaik­ka SAK:n mielestä olisi syr­jin­tää, jos yri­tyk­sen koko vaikut­taisi oikeu­teen irti­sanoa henkilöitä, työn­tek­i­jän ikä olisi hyvä ja syr­jimätön peruste. Muodol­lis­es­ti ei kuitenkaan ikä vaan työ­suh­teen pitu­us, mut­ta 25-vuo­ti­aal­la ei kuitenkaan voi olla takanaan 30 vuo­den työ­suhdet­ta, joten iästä siinä on kysymys. Esi­tyk­sen sit­o­mi­nen iän sijas­ta työ­suh­teen pitu­u­teen tekee siitä vain entistä haitallisem­man. Ei pidä vai­h­taa työ­paikkaa! Lisää haitallisia jäykkyyksiä!

Ruot­sis­sa täl­lainen last in first out ‑peri­aate kuitenkin on, mut­ta Ruot­sis­sa moni muukin asia on työ­markki­noil­la toisin. Esi­tys olisi harkin­nan arvoinen osana kokon­aisu­ut­ta, jos­sa nuoriso­työt­tömyyt­tä vas­taavasti alen­net­taisi­in, mut­ta ei irral­lise­na, nuorten ase­maa entis­es­tään heikentävänä.

SAK:n esit­tämä uud­is­tus alen­taisi syn­tyvyyt­tä edelleen, kos­ka mon­et han­kki­vat lap­sia vas­ta, kun per­heen taloudelli­nen tilanne on tur­vat­tu. Sil­loin se on kuitenkin biol­o­gi­sista syistä myöhäistä.

Huono­tuot­toinen työvoima

Se iso ja han­kala kysymys työ­markki­noil­la on kysymys mata­latuot­tois­es­ta työvoimas­ta. Kehi­tys työelämässä on ollut ikävän eri­ar­vois­tavaa niin, että joidenkin työ­panok­sen markki­na-arvo on laskenut aika alas – tai oikeam­min san­ot­tuna se ei ole nous­sut yhtä paljon kuin toisten.

Tas­apain­o­työt­tömyy­den osalta asi­at oli­vat aika hyvin vielä 1980-luvun lop­ul­la. Sen jäl­keen reaalian­siot ovat nousseet keskimäärin 50 %. Sosi­aalis­es­ti iloinen uuti­nen on, että tämä nousu on koitunut myös pieni­pakkaisimpi­en hyväk­si. Hei­dänkin ansion­sa ovat nousseet noin puolella.

Ikävä uuti­nen on se, että samal­la minim­i­tuot­to­vaa­timus työlle on nous­sut samat 50 %. Raja sille, kuin­ka huonos­ti tuot­tavaa työtä kan­nat­taa ylipään­sä teet­tää on nous­sut siis merkit­tävbästi. Täl­lä lie­nee jotain tekemistä sen kanssa, että tas­apain­o­työt­tömyys on nous­sut kolminker­taisek­si. Pelkän perusk­oulun suorit­tanei­den kesku­udessa työl­lisyys on kar­mai­se­vat 43 %.

Asi­aan voi suh­tau­tua eri tavoin:

  1. Kiel­letään koko kysymys eikä tehdä sille mitään. Samal­la hyväksytään pas­si­ivis­es­ti se, että osa työvoimas­ta rajau­tuu pysyväistyöt­tömik­si ja hei­dän tulota­son­sa rom­ah­taa todel­la huonoksi.
  2. Hyväksytään pien­impi­en palkko­jen alen­e­m­i­nen, jol­loin kyl­lä aiem­paa use­ampi pääsee töi­hin, mut­ta hin­tana on köy­hyys. Jot­ta näitä huonopalkkaisia töitä kan­nat­taisi ottaa vas­taan, alen­netaan perusturvaa.
  3. Hyväksytään pien­impi­en palkko­jen alen­e­m­i­nen, mut­ta tor­ju­taan köy­hyyt­tä täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la, esimerkik­si perustulolla.
  4. Mak­se­taan työ­nan­ta­jille palkkatukea ja työ­nan­ta­ja mak­saa sen turvin taulukkopalkkaa työntekijälle.
  5. Palkataan kun­nalle töi­hin ne, jot­ka eivät pääse töi­hin yksi­ty­isille työmarkkinoille.

Niis­sä mais­sa, jot­ka ovat onnis­tuneet paina­maan työt­tömyy­den alas on käytet­ty jotain keinoista 2–5.

Yhdys­val­lat on tur­vau­tunut keinoi­hin 2 ja 3. Työt­tömän sosi­aal­i­tur­va on heikko, mut­ta pieniä ansio­tu­lo­ja sub­ven­toidaan automaat­tisel­la tulotuel­la, joka on per­heel­lisel­lä varsin iso. Tämän seu­rauk­se­na jopa luku­taidot­tomat pää­sevät töi­hin. Mut­ta työssä käyvien köy­hien määrä on iso.

Sak­sa käyt­tää tapaa 3 mut­ta on tyylilleen uskol­lise­na tehnyt mini­jobeista myös pakollisia.

Ruot­sis­sa käytetään palkkatukea hyvin laa­jasti minkä lisäk­si kun­nat palkkaa­vat työt­tömik­si jääviä nuo­ria läh­es automaat­tis­es­ti, jos työt­tömyys uhkaa pitkit­tyä. Työ­paik­ka on käytän­nössäkin pakko ottaa vastaan.

Ammat­tiy­hdis­tys­li­ike hyväksyy palkkat­uen, mut­ta ei sitä, että pieniä palkko­ja tue­taan täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la. Pääl­lisin puolin ei tun­tu­isi ole­van eroa sil­lä, mitä kaut­ta täy­den­tävä tulon­si­ir­to mak­se­taan, työ­nan­ta­jan kaut­ta palkkatuke­na vai suo­raan työn­tek­i­jälle, mut­ta se näyt­tää parem­mal­ta työ­nan­ta­jan kaut­ta maksettuna.

Työn­tek­i­jän kannal­ta palkkat­ues­sa on se huono puoli, ettei työn­tek­i­jä voi vai­h­taa työ­paikkaa, kos­ka tuki ei seu­raa mukana. Min­un on vaikea ymmärtää, että työn­tek­i­jäjär­jestöt pitävät täl­laisia orju­ut­tavia työ­suhtei­ta parem­pana vai­h­toe­htona kuin täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja, jol­loin työn­tek­i­jän vapaus vai­h­taa työ­paikkaa säilyy.

Mei­dän pitäisi tehdä asialle jotain, kos­ka mata­la työl­lisyys tulee kalli­ik­si meille kaikille. Olen­naista on hyväksyä tosi­asi­ak­si se, että joukos­samme on ihmisiä, joiden työ­panok­sen arvo ei riitä markki­nae­htoiseen palkkaamiseen.

Kokoomus on ollut kiitet­tävän akti­ivi­nen tuo­maan esille sitä, että työt­tömyys olisi maas­sa paljon alem­pi, jos tääl­lä saisi mak­saa huonom­pia palkko­ja. Yksi heitä kuitenkin puut­tuu ja sen mukana kaik­ki. Jos hyväksymme alem­mat palkat, mei­dän on hyväksyt­tävä se, että pieni­palkkaisten ostovoiman korot­tamiseen on käytet­tävä paljon enem­män rahaa. Kaik­ki verot pois pieni­palkkaisil­ta ja lisäk­si automaat­tisia täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja. Tarvit­sisimme ison (ja kalli­in) uud­is­tuk­sen, joka kohen­taa pieni­palkkaisten ase­maa. Näin saisimme parem­man työl­lisyy­den samal­la kun säi­lyt­täisimme tulon­jaon kelvol­lisen tasaisena.

Kokoomuk­sen aja­ma yleis­tuki­malli toimii toisin päin. Sen halpu­us perus­tuu jyrkem­pään tulo­hark­in­taan. Työt­tömyysko­r­vaus ja asum­is­tu­ki pieneni­sivät tulon karttues­sa nopeam­min kuin nyt, jol­loin pienet ansio­tu­lot tuot­taisi­vat entistä pienem­män ostovoiman. Aika huono neuvottelutarjous!

Asiantun­ti­ja-ammatit

Ver­tasin yri­tyk­sen väärän rekry­toin­nin ongel­maa jääkiekko­val­men­ta­jaan – kuin­ka han­kalaa olisi, jos val­men­ta­jaa ei voisi vai­h­taa, kun men­estys peleis­sä alit­taa odotuk­set. Min­ulle vas­tat­ti­in, että tämä on aivan eri asia, kos­ka val­men­ta­jat pes­tataan määräaikaisi­in työ­suhteisi­in. Sitä kukaan ei ker­tonut, mikä tämän määräaikaisu­u­den peruste on. Pelkääkö Tap­pa­ra, ettei se tarvitse val­men­ta­jaa ensi vuonna?

Esimerk­ki oli tarkoitet­tu kuvaa­maan sitä, että henkilöko­htais­ten omi­naisuuk­sien merk­i­tys on asiantun­ti­ja-ammateis­sa eri­lainen kuin suorit­ta­van työn ammateis­sa. Asiantun­ti­ja palkataan yri­tyk­seen tuo­maan osaamista, jota yri­tyk­sessä ei ole. Sik­si ei voi­da myöskään vaa­tia, että työ­nan­ta­ja pere­hdyt­tää huonok­si osoit­tau­tuneen asiantun­ti­ja työhönsä.

Pitäisi olla kokon­aan eri lain­säädän­tö asiantun­ti­jate­htävi­in. Huonom­pi irti­sanomis­suo­ja ja korkeampi irtisanomiskorvaus.

Sisäi­nen devalvaatio

Jokin menet­te­ly pitäisi kehit­tää senkin var­al­ta, että suh­dan­tei­den yliku­umen­e­m­i­nen nos­taa kus­tan­nus­ta­soa niin, että Suo­mi menet­tää kil­pailukykyn­sä ja sukeltaa taas kymme­nen vuo­den taan­tu­maan. Pitäisi olla mah­dol­lisu­us sopia myös palkko­jen alen­tamis­es­ta sen sijaan, että se tehdään työa­jan piden­tämisen muo­dos­sa niin kuin nyt tehti­in. Kun ei voi­da enää devalvoi­da, pitäisi olla mentelmät sisäiseen devalvointiin.

Yri­tys­ten pitäisi mak­saa hyvien aiko­jen korotet­tu palk­ka bonuksi­na, jot­ka sulavat pois korkea suh­dan­teen sulaes­sa, vaik­ka omat myötäsyk­lisyysongel­mansa tähänkin ratkaisu­un liittyvät.

 

Perustulo – negatiivinen tulovero ‑yhtenäinen perusturva – Universal credit

Halu­ja kor­ja­ta sosi­aal­i­tur­vaa kan­nus­tavaan suun­taan on nyt liik­keel­lä paljon. Kovaa huu­toa on Bri­tan­ni­as­sa käyt­töön otet­tu Uni­ver­sal credit–järjestelmä, jota esitel­lään Kris­til­lis­demokraat­tien puolue­si­h­teeri Asmo Maanselän eri­no­maises­sa kir­jas­sa Kan­nus­ta­va perus­tur­va. Kan­nat­taa lukea. Jos joskus löy­tyy vapaa­ta aikaa, arvoste­len sen täl­lä blogilla. Perus­tur­vaan liit­tyvien tulon­si­ir­to­jen – lähin­nä perus­tur­van ja asum­istuen yhdis­tämistä yhdek­si tulon­si­ir­roksi esit­tää myös Juho Saaren sosi­aal­i­tur­van uud­is­tamista poht­in­ut työryh­mä. Tässä ale­taan läh­estyä sitä, mitä esimerkik­si minä olen tarkoit­tanut perustulolla.

Perus­tu­lo ja negati­ivi­nen tulovero

Kuulee san­ot­ta­van, että perus­tu­lo on mah­do­ton, mut­ta negati­ivi­nen tulovero käy. Selvyy­den vuok­si san­ot­takoon, että ne ovat arit­meet­tis­es­ti aivan sama asia. Jos meil­lä olisi perus­tu­lo 600 €/kk ja siihen liit­tyvä lin­eaari­nen vero 40 %, se olisi aivan sama asia kuin jos verotet­ta­van tulon alara­ja olisi 1500 euroa ja sen alit­tavista tuloista mak­set­taisi­in negati­ivista veroa 40 % sum­mas­ta, jol­la tulot alit­ta­vat tuon rajan. Kan­nat­taa kokeil­la Excelil­lä, jos ei usko. Tai jos koulun matikan­tun­neil­ta on jäänyt jotain mieleen, niin näinkin sen voi todis­taa. Jat­ka lukemista “Perus­tu­lo – negati­ivi­nen tulovero ‑yht­enäi­nen perus­tur­va – Uni­ver­sal credit”

Suomen työmarkkinat eivät toimi.

Suomen työ­markki­nat eivät toi­mi. Sik­si meil­lä on työt­tömiä enem­män kuin oli talvi­so­dan aikana miehiä rintamalla.

Melkein har­mit­taa, että kir­joitin ikävästi akti­ivi­mallista. Pidän sitä edelleen huonona ja köm­pelönä, mut­ta mon­et sitä vas­taan esite­tyt argu­men­tit ovat aivan pöljiä, enkä halu­aisi tul­la rin­naste­tuk­si niihin.

Eri­tyis­es­ti ihme­tyt­tää, että ne, jot­ka raivoisas­ti vas­tus­ta­vat vastik­kee­ton­ta perus­tu­loa ”kos­ka se suosii pum­me­ja”, halu­a­vat, että työt­tömyys­tur­va toimisi kuin perustulo.

Krug­manin mielestä pohjo­is­mainen malli ei voi toimia

Sosi­aal­i­sista syistä työt­tömyys­tur­van taso on halut­tu riit­tävän korkeak­si ja taloudel­li­sista syistä mata­lat palkat ovat Suomes­sa huono­ja. Näin syn­tyy yhdis­telmä, joka tekee työt­tömyy­destä houkut­tel­e­van pienel­lä pal­ka­lla raatamiseen ver­rat­tuna. Talousjär­jestelmämme man­neki­i­ni Homo Eco­nom­i­cus siis ainakaan ei vai­h­taisi työt­tömyyspäivära­haa ja vapaa-aikaa pieni­palkkaiseen työhön. Amerikkalais­ten talousti­eteil­i­jöi­den mielestä – myös niiden hyvis­ten kuten Paul Krug­manin mielestä ­– pohjo­is­mainen malli ei ker­ta kaikki­aan voi toimia. Jat­ka lukemista “Suomen työ­markki­nat eivät toimi.”