Mitä pitäisi tehdä sosiaaliturvalle (1) Perustulo ja köyhyyden torjunta

Täs­sä kir­joi­tus­sar­jas­sa käyn läpi sitä, mitä pitäi­si teh­dä sosi­aa­li­tur­val­le. Aja­tuk­set ovat puh­taas­ti omia­ni, eikä niis­tä pidä syyt­tää eikä kiit­tää mitään muu­ta tahoa. 

Soten piti olla jo val­mis. Seu­raa­vak­si pitäi­si teh­dä sosi­aa­li­tur­van koko­nai­suu­dis­tus. Huo­not koke­muk­set sote-uudis­tuk­ses­ta on saa­nut monen ajat­te­le­maan, että ei enää suu­ria koko­nai­suu­dis­tuk­sia vaan pie­niä pala­sia. Sotun ongel­ma­na on se, että pien­ten palas­ten lii­kut­ta­mi­nen erik­seen ei oikein onnis­tu – ne on oikeas­taan jo osaop­ti­moi­tu – ilman, että muut­kin pala­set liik­ku­vat. Ongel­ma­na on noi­den palas­ten heik­ko sopi­mi­nen yhteen. Sik­si tar­vit­tai­siin oikeas­taan koko­nai­suu­dis­tus. Mut­ta toki taak­kaa voi pie­nen­tää sil­lä, että rajaa uudis­tet­ta­vak­si jou­kon, jos­sa osien vai­ku­tus toi­siin­sa on suu­ri ja koko­nai­suu­den toi­min­ta hei­koin­ta. Täl­lä rajauk­sel­le käsiin jää työ­mark­ki­na­tu­ki, toi­meen­tu­lo­tu­ki ja asu­mis­tu­ki sekä näi­hin liit­tyen mata­la­palk­ka­työn ongelma.

Minä olen noin 40 vuo­den ajan kan­nat­ta­nut Gor­dio­nin sol­mun rat­kai­suk­si perus­tu­loa. Ei nyt oikein näy­tä sil­tä, että perus­tu­lo meni­si läpi ihan tuos­ta noin, joten on kek­sit­tä­vä muu­ta. Lisäk­si kes­kus­te­lus­ta olen oppi­nut, ettei perus­tu­lo oikein peli­tä rat­kai­su­na syr­jäy­ty­mi­seen liit­ty­vään köy­hyy­son­gel­maan. Perus­tu­lo sälyt­tää ihmi­sil­le enem­män vas­tuu­ta omas­ta elä­mi­ses­tään. Olen edel­leen opti­mis­ti­nen sen suh­teen, että suu­rim­mal­le osal­le tämä on parem­pi rat­kai­su, mut­ta köy­hyy­son­gel­ma edel­lyt­tää panos­tus­ta pal­ve­lui­hin ja tulon­siir­roil­ta syy­pe­rus­tei­suut­ta  — ja vel­vol­li­suut­ta ottaa vas­taan aina­kin koulutusta.

Perus­tu­lon takaa­ma tur­va ei voi olla kovin suu­ri, joten jos tavoi­tel­laan perus­tur­van tason nos­ta­mis­ta, se ei yksi rii­tä. Parem­mal­la sosi­aa­li­sel­la pää­omal­la siu­na­tuil­le perus­tu­lo tar­joai­si parem­man kei­non, kos­ka se toi­saal­ta pakot­taa teke­mään jotain oman talou­del­li­sen ase­man­sa paran­ta­mi­sek­si että teki­si täs­tä talou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­vaa, mut­ta antai­si enem­män val­taa päät­tää omis­ta asioistaan.

Ohei­nen kuva ker­too ongel­man graa­fi­ses­ti. Perus­tu­los­sa (yhte­näi­nen vii­va) efek­tii­vi­nen mar­gi­naa­li­ve­ro pysyy koh­tuul­li­se­na, mut­ta sen seu­rauk­se­na täy­sin tulot­to­man tulon­siir­rot jää­vät niu­koik­si, mikä on huo­no-osai­sim­pien osal­ta ikä­vä jut­tu. Hei­tä var­ten on syy­pe­rus­tei­nen lisä­tur­va, jota kuvaa kat­ko­vii­va. Jot­ta tulot­to­muu­des­ta ei ran­gais­tai­si koh­tuut­to­mas­ti, pitää efek­tii­vi­sen mar­gi­naa­li­ve­ron olla mata­la. Se taas tekee työn­teos­ta perin kan­nat­ta­ma­ton­ta. Kun työn­te­ko on kan­nat­ta­ma­ton­ta, tar­vi­taan vel­voit­ta­vuut­ta, kos­ka har­va tekee työ­tä vapaa­eh­toi­ses­ti. Kun kyse on syr­jäy­ty­mi­su­han alai­sis­ta, tar­vi­taan myös työ­voi­ma­po­liit­ti­sia pal­ve­lui­ta. Mei­dän ongel­mam­me ovat pal­jol­ti peräi­sin sii­tä, ettei noi­ta pal­ve­lui­ta juu­ri­kaan tar­jo­ta – jos tilan­net­ta ver­taa mui­hin Poh­jois­mai­hin tai vaik­ka­pa Britanniaan.

Voi­si tie­tys­ti aja­tel­la, että saa itse päät­tää, kum­paan jär­jes­tel­mään halu­aa kuu­lua. Jos valit­see kat­ko­vii­van, valit­see myös tuen vel­voit­ta­vuu­den. Tai sit­ten ei tar­vit­se vali­ta. Jos hank­kii itsel­leen karens­sin, puto­aa perus­tu­lol­le niin kuin nyt puto­aa toimeentulotuelle.

Joka luot­taa omiin kykyi­hin­sä ansai­ta edes jotain, kan­nat­taa vali­ta puh­das perus­tu­lo ja vapaus päät­tää omas­ta elämästään.

Jos minul­la oli­si kaik­ki val­ta, ete­ni­sin täl­tä poh­jal­ta, mut­ta har­mi kyl­lä, minul­la ei ole lain­kaan val­taa. Seu­raa­vis­sa pos­tauk­sis­sa yri­tän hah­mo­tel­la jotain sel­lais­ta, joka oli­si poliit­ti­ses­ti mahdollista.

= = =

Huo­mat­ta­koon, että perus­tu­lon voi toteut­taa joko perus­tu­lo­na, jol­loin kaik­ki, rik­kaat­kin, saa­vat perus­tu­lon titil­leen ker­ran kuus­sa, mut­ta kaik­kea tuloa vero­te­taan ensim­mäi­ses­tä euros­ta alkaen, jol­loin suu­rim­mal­la osal­la ihi­sis­tä net­to­tu­lot eivät juu­ri muut­tui­si. Nega­tii­vi­sen  tulo­ve­ron vaih­toeh­dos­sa nega­tii­vis­ta tulo­ve­roa mak­se­taan vain pie­ni­tu­loi­sil­le, niil­le, jot­ka kuvios­sa sijoit­tu­vat y=x ‑vii­van ylä­puo­lel­le. Loput mak­sai­si­vat tulo­ve­roa punai­sen vii­van ja y=x ‑vii­van väli­sen eron ver­ran.  Lop­pu­tu­los on sama, toteu­tus han­ka­lam­paa, mut­ta ihmis­ten hel­pom­pi ymmär­tää. Nyt kun olem­me siir­ty­neet reaa­liai­kai­seen tulo­re­kis­te­riin, nega­tii­vi­sen tulo­ve­ron byro­kraat­ti­set ongel­mat ovat pie­nen­ty­neet huomattavasti.