Tässä kirjoitussarjassa käyn läpi sitä, mitä pitäisi tehdä sosiaaliturvalle. Ajatukset ovat puhtaasti omiani, eikä niistä pidä syyttää eikä kiittää mitään muuta tahoa.
Soten piti olla jo valmis. Seuraavaksi pitäisi tehdä sosiaaliturvan kokonaisuudistus. Huonot kokemukset sote-uudistuksesta on saanut monen ajattelemaan, että ei enää suuria kokonaisuudistuksia vaan pieniä palasia. Sotun ongelmana on se, että pienten palasten liikuttaminen erikseen ei oikein onnistu – ne on oikeastaan jo osaoptimoitu – ilman, että muutkin palaset liikkuvat. Ongelmana on noiden palasten heikko sopiminen yhteen. Siksi tarvittaisiin oikeastaan kokonaisuudistus. Mutta toki taakkaa voi pienentää sillä, että rajaa uudistettavaksi joukon, jossa osien vaikutus toisiinsa on suuri ja kokonaisuuden toiminta heikointa. Tällä rajaukselle käsiin jää työmarkkinatuki, toimeentulotuki ja asumistuki sekä näihin liittyen matalapalkkatyön ongelma.
Minä olen noin 40 vuoden ajan kannattanut Gordionin solmun ratkaisuksi perustuloa. Ei nyt oikein näytä siltä, että perustulo menisi läpi ihan tuosta noin, joten on keksittävä muuta. Lisäksi keskustelusta olen oppinut, ettei perustulo oikein pelitä ratkaisuna syrjäytymiseen liittyvään köyhyysongelmaan. Perustulo sälyttää ihmisille enemmän vastuuta omasta elämisestään. Olen edelleen optimistinen sen suhteen, että suurimmalle osalle tämä on parempi ratkaisu, mutta köyhyysongelma edellyttää panostusta palveluihin ja tulonsiirroilta syyperusteisuutta — ja velvollisuutta ottaa vastaan ainakin koulutusta.
Perustulon takaama turva ei voi olla kovin suuri, joten jos tavoitellaan perusturvan tason nostamista, se ei yksi riitä. Paremmalla sosiaalisella pääomalla siunatuille perustulo tarjoaisi paremman keinon, koska se toisaalta pakottaa tekemään jotain oman taloudellisen asemansa parantamiseksi että tekisi tästä taloudellisesti kannattavaa, mutta antaisi enemmän valtaa päättää omista asioistaan.
Oheinen kuva kertoo ongelman graafisesti. Perustulossa (yhtenäinen viiva) efektiivinen marginaalivero pysyy kohtuullisena, mutta sen seurauksena täysin tulottoman tulonsiirrot jäävät niukoiksi, mikä on huono-osaisimpien osalta ikävä juttu. Heitä varten on syyperusteinen lisäturva, jota kuvaa katkoviiva. Jotta tulottomuudesta ei rangaistaisi kohtuuttomasti, pitää efektiivisen marginaaliveron olla matala. Se taas tekee työnteosta perin kannattamatonta. Kun työnteko on kannattamatonta, tarvitaan velvoittavuutta, koska harva tekee työtä vapaaehtoisesti. Kun kyse on syrjäytymisuhan alaisista, tarvitaan myös työvoimapoliittisia palveluita. Meidän ongelmamme ovat paljolti peräisin siitä, ettei noita palveluita juurikaan tarjota – jos tilannetta vertaa muihin Pohjoismaihin tai vaikkapa Britanniaan.
Voisi tietysti ajatella, että saa itse päättää, kumpaan järjestelmään haluaa kuulua. Jos valitsee katkoviivan, valitsee myös tuen velvoittavuuden. Tai sitten ei tarvitse valita. Jos hankkii itselleen karenssin, putoaa perustulolle niin kuin nyt putoaa toimeentulotuelle.
Joka luottaa omiin kykyihinsä ansaita edes jotain, kannattaa valita puhdas perustulo ja vapaus päättää omasta elämästään.
Jos minulla olisi kaikki valta, etenisin tältä pohjalta, mutta harmi kyllä, minulla ei ole lainkaan valtaa. Seuraavissa postauksissa yritän hahmotella jotain sellaista, joka olisi poliittisesti mahdollista.
= = =
Huomattakoon, että perustulon voi toteuttaa joko perustulona, jolloin kaikki, rikkaatkin, saavat perustulon titilleen kerran kuussa, mutta kaikkea tuloa verotetaan ensimmäisestä eurosta alkaen, jolloin suurimmalla osalla ihisistä nettotulot eivät juuri muuttuisi. Negatiivisen tuloveron vaihtoehdossa negatiivista tuloveroa maksetaan vain pienituloisille, niille, jotka kuviossa sijoittuvat y=x ‑viivan yläpuolelle. Loput maksaisivat tuloveroa punaisen viivan ja y=x ‑viivan välisen eron verran. Lopputulos on sama, toteutus hankalampaa, mutta ihmisten helpompi ymmärtää. Nyt kun olemme siirtyneet reaaliaikaiseen tulorekisteriin, negatiivisen tuloveron byrokraattiset ongelmat ovat pienentyneet huomattavasti.
Tämä oli oikein hyvä tiivistelmä ihanteellisesta perustulosta. Olen pitkälti samaa mieltä. Sitä tässä ei käsitelty, maksettaisiinko perustulon päälle vielä asumistukea, mutta tähän ilmeisesti palataan sarjan jatko-osisssa.
Sosiaaliturvan kokonaisuudistus
Sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen tavoitteena on
oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, kohtuullisuus, eriarvoisuuden poistaminen, ja yhdenvertaisuus,
poistaa köyhyys ja ehkäistä syrjäytymistä ja
yhteiskunnan palvelut on oltava kaikille samanhintaiset
Jokainen elättää itsensä ja perheensä (mielellään laajan perheensä, sis. isovanhemmat ja lapsenlapset)
(omien vanhempien elatusvelvollisuus poistui jo vuonna 1970, ei ole velvollisuutta auttaa köyhiä vanhempiaan, mutta aikuiset lapset voisivat ottaa enemmän vastuuta omista ikääntyvistä vanhemmistaan.)
verotus, etuudet, palvelut ja asiakasmaksut
Kaikkialle ripotellut, näkyvät, piilotetut ja haitalliset tuet kielletään, poistetaan ja yhdistetään yksilölliseksi perustuloksi, joka on köyhän yli 25 v. asumisperusteinen tuki (kerran haettava). Raha on vastikkeeton, mutta se on tilitettävä eli kerrottava rahan käyttö, annetaan ”oman talouden hallinta” ‑opastusta tarvittaessa, ja velkaneuvontaa. ”Opetetaan” ottamaan vastuuta omasta elämisestä ja päättämään omista asioista.
Sosiaalietua on kaikki valtiolta/kunnalta saatu, elämiseen tarkoitettu etu
Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.
ja ilman syytä
Toimeentulotukeen ei tarvitse syytä, tarvitseva saa
Viime vuoden (v. 2018) toimeentulotuen kustannukset valtiolle olivat yli 700 miljoonaa ja saajakotitalouksia oli 280.000. Yli 400 000 suomalaista joutui siis turvautumaan viimesijaiseen toimeentulotukeen.
Työttömyysturva on yksilöllinen etuus ja toimeentulotuki ja asumistuki kotitalouksille maksettava.
Kela maksoi asumistukia 2,1 miljardia €.
Kannustetaan vastaanottamaan matalapalkkatyötäkin perustulon lisäksi ja se olisi taloudellisesti kannattavaa.
Pienituloisia henkilöitä oli 654.000 vuonna 2017. Pienituloisuusaste eli pienituloisen väestön osuus koko väestöstä oli 12,1 %. Pienituloisuuden raja oli 14.750 euroa kulutusyksikköä kohden; toisin sanoen yhden hengen taloudessa asuva on pienituloinen, jos hänen tulonsa ovat alle 1.230 €/kk.
Pelkästään Kansaneläkelaitos jakaa lähes 150 etuutta. Etuuksia on melkein 15 miljardin euron edestä (v. 2017).
Muut, paitsi ansiosidonnaiset, yhdistetään yhdeksi perustuloksi.
työmarkkinatuki; 1,8 miljardia €
toimeentulotuki; 0,9 mrd €
asumistuki; 2,0 mrd €
Kelan eläke-etuudet 2,4 mrd €
yhteensä 7,1 mrd €
On oltava tarjolla työvoimapoliittisia palveluja. ja karenssit on poistettava kokonaan.
Työttömät saattavat tarvita sosiaali- ja terveyshuollon palveluita, osaamiseen liittyvää päivittämistä, elämänhallintaan liittyviä asioita ja myös työn muokkaamista
Työllisyysaste (%)
pelkkä perusaste 40 %, ylempi korkeakoulututkinto 87 %, ammattikorkeakoulutetut 83 %, ammatillinen koulutus 72 %
TuulaS.
Luen Rutger Bregmanin Hyvän historiaa. Vielä hieman kesken, mutta sivuilla 316–318 on mielenkiintoinen ”perustulokäytäntö” Alaskasta (!) Tarkemmin öljytulojen rahastoinnin tuoma kansalaisosinko jokaiselle alaskalaiselle, jota kuitenkin voitaneen pitää eräänlaisena perustulona sillä ajatuksella, että kansalaisosinkokin perustuu luottamukseen. Muutoinkin em. kirja säteilee valoa ympäristöönsä. Suosittelen.
Ode, miten olet itse ajatellut sen, mitä tulisi perustulon päälle?
Yleensä perustulon määräksi on esitetty n. 800 €/kk. Se tosin on jäänyt auki, olisiko tämä netto vai verotettaisiinko tämä siihen, netto n. 500 euroon, johon työmarkkinatukikin verojen jälkeen jää. Oletetaan nyt yksinkertaisuuden vuoksi, että perustulo on 800 €/kk käteen. Tällä Helsingissä yksinään jossakin asunnossa asuva saa ehkä juuri ja juuri vuokran katettua.
Mitä siis tulisi tämän päälle?
Olen yrittänyt tosi kovasti löytää jostakin tietoa siitä, mikä on keskimäärin tulonsiirtojen varassa elävien nettotulo. THL:n blogin graafia tihrustamalla päädyin siihen, että se on yksin asuvalla aikuisella luokkaa 1 500 €. Tämän ilmeisesti arvioidaan jotenkuten riittävän perustarpeisiin, vaikka tämäkin luku löytyy blogista, jossa käsitellään Euroopan neuvoston moitteita Suomen perusturvan tasosta https://blogi.thl.fi/miksi-suomen-perusturvan-taso-on-jatkuvasti-euroopan-neuvoston-erikoissyynissa/.
Ajatellaan nyt siis, että tällä hetkellä ihminen tarvitsee n. 1 500 €/kk nettona. Jos perustulo tuo tästä 800 €, mistä puuttuvat 700 € tulisivat perustulomallissa?
Ihannetapauksessa ne tietysti tulevat siitä, että ihminen saa loput työllään. Jotenkin rohkenen epäillä, että n. 240 000 työttömän työnhakijan ja n. 100 000 työelämän ulkopuolella kokonaan olevan (en löytänyt nopeasti tähän hätään kuranttia lukua, muistelen hiljattain nähneeni arvion jopa 140 000, mutta ehkä muistan väärin) joukossa on nyt koko lailla niitäkin, jotka eivät oikeasti saa kasaan omalla työllään 700 euroa kuussa. Tai ehkä tarvittaisiin enemmänkin, riippuu paljon siitä, miten tuloa verotettaisiin.
Perustulostahan esitetään kannustavaa vaihtoehtoa myös opiskelijoille (n. 300 000 hlöä KELA) ja erilaisten sairaspäivärahojen kanssa eläville (316 000, näissä mielenterveyssyitä 98 000 KELA), lisäksi ilmeisesti harkintaan tulisivat työkyvyttömyyseläkeläiset, ainakin he, jotka aloittavat eläkkeen nuorina (125 000 kokonaisuutena, mutta tässä kaiketi aika iso osa on kuitenkin työuraa jo useamman vuosikymmenen tehneitä ja eläkemaksuillaan tarvetta kattaneita). Nämä sanotaan nyt vaikka 400 000 tulisivat vielä tuon edellä mainitun 340 000 päälle. Eli työikäisistä n. 2,5 miljoonasta n. 740 000 eli 30 % olisi potentiaalisesti perustulon ja sitten sen jonkun muun varassa.
En ymmärrä, miten tämä yhtälö menee. En ihan oikeasti ymmärrä, miten perustulo parantaa yhtään mitään, jos kuitenkin sen päälle tulee sitten kaikkia muita, jollain tavalla harkinnanvaraisia ja kaiken järjen mukaan tulotasoon sidottuja tukia.
Perustuloa esitetään kannustimeksi tilanteisiin, joissa erilaiset tulorajat ynnä muut koetaan nyt aikaansaamista estäviksi. Näkisin silti, että todennäköisesti kannustimia aidosti lisäisivät vain seuraavat asiat:
1) sääntöjen säätäminen mielekkäämmiksi, niin vaikeaa kuin se ehkä onkin
2) Lähtökohta, jossa tuki on aina liian alhainen oletettuun tarpeeseen nähden, ja ihmisen oletetaan itse kattavan loput. Lisää saisi vain siinä tilanteessa, että ei kertakaikkiaan kykene. Tähän suomalainen ideologia ei kuitenkaan taivu, ainakaan kovin helposti, ja toki asiaan liittyisi myös byrokratiaa. (Tekoäly tosin varmaan pystyy jo pian aika tarkasti analysoimaan menot ja pyydettäessä lähettämään joukkoliikennelipun & koodin jonnekin varastolle, josta voi hakea hätäapukassin ruokaa- jos siis byrokratia haluttaisiin minimoida, nykyään kai päin vastoin toivotaan, että sosiaalityöntekijä tavataan näissä tilanteissa ja mietitään sitä tilannetta. )
Mitä tulee siihen, että kaikki saisivat sen 1 500 €/kk käyttöönsä vain sillä perusteella, että on pysyvä osoite Suomessa, erilainen itsensä kehittämiseen liittyvä puuhastelu, jolla ei ole mitään realistista mahdollisuutta johtaa koskaan tuottavaan työhön, todennäköisesti lisääntyisi räjähdysmäisesti. Vaikka sieltä joukosta sitten muutama Gettomasa nousisikin, kokonaisuuden kannalta erittäin todennäköisesti tämä olisi huono vaihtoehto. (Sitä paitsi aika moni nuori ja vähän vanhempikin voi kehittää todellista lahjakkuuttaan samalla kun tekee hommia vaikka Alepan kassalla. Sieltä on Sannikin ymmärtääkseni saanut paljon innoitusta. )
Työskentelen syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ja maahanmuuttajien parissa. Etsivän nuorisotyön, työpajatoiminnan ynnä muiden vetäjät toteavat kerta toisensa jälkeen kuiskaten ja turhautuneina, että “kun nuorille on tarjolla niin paljon erilaisia tukia” [niin ei ole pakko motivoitua mihinkään, mikä tuntuu joko liian pelottavalta tai tylsemmältä kuin se, mihin aika nyt käytetään] . Pidän todennäköisenä, että kaikissa ikäluokissa aloitekykyä demppaa se tosiasia, että tuillakin pärjää. Kun ei ole ihan pakko lähteä kohti pelottavia tai tylsältä tuntuvia asioita, aika monelta jää tekemättä.
Minusta voisi olla viisasta, että silloin kun on mielenterveyshaastetta tai muusta syystä johtuvaa osatyökykyisyyttä tms. voisi saada perusturvallisuutta lisäävän tulon pohjalle varmistukseksi, mutta sitten saisi tienata aivan rajattomasti niin paljon kuin vain pystyy ja kun rahaa tulee enämpi sisään, tilanne tasapainotetaan verotuksella. Samalla voisi olla niin, että tämän etuuden saajat eivät saa sairauspoissaoloista palkkaa, vaan sairausajan korvaus tulee etuudesta, kun kerran jo valmiiksi on arvioitu vain osatyökykyiseksi ja todennäköisesti usein sairastelevaksi. Silloin työnantajan ei tarvitsisi maksaa sairauspoissaoloista, mutta toki joutuvat näkemään sen vaivan, että etsivät korvaavan tekijän tilalle. Tämä voisi ehkä buustata potentiaalia monilla fiksuilla mutta työkyvyn ailahtelevaisuudesta kärsivillä.
Vähänkään enemmän työkokemusta jo keränneille ja työttömäksi jääville pitäisi ilman muuta antaa oikeus työllistää itse itsensä kevytyrittäjinä ainakin pari vuotta ja kohdella saatua tuloa samalla tavalla kuin muita työttömyysaikana ansaittuja ansioita. Tässä kohden ansiosidonnaisen kaikki tai ei mitään ‑malli on täysin järjetön. (Kaikki = varma toimeentulo lopun ikäänsä, jos ei tee mitään yritystoimintaa etäisesti muistuttavaa, ei mitään = kaikki tuet pois tästä ikuisuuteen, jos sattuu muutaman kympin tai vaikka tonninkin edestä onnistumaan oman osaamisensa myymisessä. Päätöksenteko siinä, katsotaanko yrittäjäksi vai ei, on myös täysin ennakoimatonta eikä työttömyysturvalautakuntien tai mitä ne nyt ovatkaan nimeltään päätöksistä taida olla edes valitusoikeutta.)
Sitä en näe, miksi korkeakouluopiskelijoiden, joiden pitäisi edustaa tämän maan kaikkein kyvykkäintä joukkoa, tulisi saada jatkossa ilmaisen opetuksen lisäksi 800 €/kk perustuloa + 400 €/kk asumistukea. Tällä hetkellä saavat vissiin 268 € opintotukea ja sen jotain 440 € asumistukea, yhteensä n. 700 €/kk. Perustulo + asumistuki siis melkein tuplaisi opiskelijan tulonsiirrot. Miksi ihmeessä kukaan edes leikittelee tällä ajatuksella?
Tehtiin mitä hyvänsä, se on kuitenkin hirveän huono malli, että voi vaan jäädä kotiin makaamaan niin että ei tarvitse edes nähdä etuuksien hakemisen vaivaa. Vaikka etuuksien hakeminen on usein työlästä ja varmasti joskus absurdia ja kohtuutontakin, ajatus siitä, että ihmiset kyllä tekevät järkeviä asioita, kun vaan annetaan mahdollisuus, mutta mitään ei vaadita, on myös täysin vailla realismia.
Minusta perustulosta odotetaan messiasta, joka se ei missään olosuhteissa tulisi olemaan. Voitaisiinko siis jo siirtyä eteenpäin, vaikka sitten säätämään niitä epäkannustaviksi koettuja sääntöjä mielekkäämmiksi?
Realistin perustulo on noin 600 €/kk. Tämä summa on veroton. Sen päälle on pakko maksaa. Vasemmistoliitto on esittänyt suurempia l.ukuja perustulon oslta, mutta niinpä he eivät ole koskaan teettäneet siitä koeverotusta, koska sellainen osoittaisi heidän malliunsa mahdottomaksi. Perustulon päälle on pakko tulla asumistuki. Jos ei tulisi, perustulon pitäisi olla paljon korkeampi, jolloin rahaa valuisi “hukkaan” niiden osalta, jotka asuvat velattomassa omistusasunnossa tai vanhempiensa luona.
Minä en ole perehtynyt perustuloon, mutta suhtaudun siihen vastustavasti. Minusta nykyinen ansiotulojen työtulovähennys on hyvä. Vai luovuttaisiinko siitä, jos aletaan maksaa perustuloa.
Perustulo 600 + asumistuki 440 jää vielä ainakin 160 alle sen 1200 €, mitä Pasi Moisio pitää miniminä yksin asuvalle Helsingissä.
Mistä se 200 tulisi? Ja mistä sitten tulisi työhön kannustavuus? Saahan työmarkkinatuellakin ansaita, 300 vai peräti 600 nykyään. Olennainen ero on kai lähinnä se, mistä lähtien verotus alkaa leikata perustuloa ja toisaalta se, ettei ole mitään tarvetta selittää tekemisiään kenellekään. Toisia se ehkä motivoisi, mutta auttaisiko se todella kaikkia?