Avainsana: vastikkeellisuus

Min­ua sävähdyt­ti joskus parikym­men­tä vuot­ta sit­ten nuoren naisen val­i­tus siitä, että työvoima­toimis­to oli jos­sain Kes­ki-Uudel­la­maal­la pakot­tanut hänet karenssin uhal­la tar­joil­i­jak­si top­less-baari­in. Tuo kir­joi­tus herät­ti sen ver­ran huomio­ta, että tästä käytän­nöstä luovuttiin.

Vaik­ka top­less-baari­in ei enää pakote­ta karenssin uhal­la, min­ua ihme­tyt­tää, että ay-liike vaatii voimakkain äänen­pain­oin työt­tömyys­tur­vaan vastik­keel­lisu­ut­ta eli suomek­si sitä, että työt­tömän on aina otet­ta­va tar­jot­tu työ­paik­ka vas­taan, oli työ­paik­ka mil­lainen hyvän­sä. Eikö ymmär­retä, että työ­markki­nat ovat kehit­tymässä yhä eri­ar­voisem­paan suun­taan niin, että mon­elle työt­tömälle on tar­jol­la vain hyvin ikäviä, vaar­al­lisia ja huonos­ti palkat­tu­ja töitä. Velvol­lisu­us ottaa huono työ­paik­ka vas­taan heiken­tää ennestään niiden ase­maa työ­markki­noil­la, joiden ase­ma on jo entis­es­tään heikko. Se on eri­ar­voisu­ut­ta aiheut­ta­va ehto.

Kaik­ki työ ei ole kan­nat­tavaa. Tarkoi­tan täl­lä sitä, ettei työn tuot­to aina riitä kor­vaa­maan sen tekemisek­si menetet­tyä vapaa-aikaa. Hyvässä yhteiskun­nas­sa sel­l­ainen työ jätetään tekemättä.

Min­imi­pal­ka­lla voidaan tietysti suo­jau­tua siltä, että tulee pakote­tuk­si todel­la huonopalkkaiseen työhön, mut­ta ei siltä, että tulee pakote­tuk­si osa-aikaiseen työhön, jos­ta ei työ­matkaku­lu­jen jäl­keen jää käteen juuri mitään eikä siltä, että työ on epämiel­lyt­tävää tai ihmis­ar­voa loukkaavaa, ettei palk­ka riitä hyvitykseksi.

Toisaal­ta min­imi­palk­ka voi estää ihmistä pääsemästä töi­hin sel­l­aiseen elämän­muo­toam­mat­ti­in, jota hän tek­isi vaik­ka ilmaisek­si. (Tosin ilmaisek­si saa kai tehdä, mut­ta ei saa tehdä ali­palkat­tua työtä.) Elämän­muo­toam­mat­tia halu­a­van on ryhdyt­tävä yrit­täjäk­si, mikä taas rajaa ulkop­uolelle monia, joil­la ei ole pääo­mia yri­tyk­sen perus­tamiseen, vaik­ka olisi halua tämän kaltaiseen työhön.

Karenssin pakot­ta­mana kukaan ei nimit­täin joudu hyvään työ­paikkaan vaan huonoon. Hyvään työ­paikkaan ei ketään ote­ta vas­ten­tah­tois­es­ti, kos­ka vas­ten­tah­toista ei kan­na­ta palkata. Vas­ten­tah­toisia kan­nat­taa ottaa vain niin huonoi­hin työ­pakkoi­hin, ettei kukaan tule niihin vapaae­htois­es­ti. Moni ali­palkat­tu työ pysyy ali­palkat­tuna vain, kos­ka ay-liike vaatii muiden mukana, että siihenkin työhön on pakko men­nä. On karenssin uhka.

Luulisi, että ay-liike pyrk­isi paran­ta­maan työn­tek­i­jöi­den neu­vot­telu­ase­maa työ­markki­noil­la. Voiko huonom­paa neu­vot­telu­ase­maa olla kuin se, että työn vas­taan­ot­ta­mi­nen on pakol­lista? Perus­tu­loon liit­tyvä vastik­keet­to­muus paran­taa huono-osais­ten neu­vot­telu­ase­maa työmarkkinoilla.

Toisaal­ta, jos työn vas­taan­ot­ta­mi­nen ei ole pakol­lista, ketään ei tarvitse suo­ja­ta ali­palkat­ul­ta työltä. Sitä tekee, jos halu­aa sitä tehdä ja ei tee, jos ei halua. Jos meil­lä olisi perus­tu­lo, voitaisi­in min­imi­palkkasään­nöt pois­taa. Elämän­muo­toam­mat­ti­in saisi hakeu­tua jos halu­aa, mut­ta ei olisi pakko.

Olen kuitenkin muut­tanut yhdessä asi­as­sa kan­taani perus­tu­lon vastik­keel­lisu­u­teen. Koulu­tuk­sen ja ammatil­lis­ten kurssien on syytä olla pakol­lisia, kos­ka perus­tu­lon ei ole tarkoi­tus edis­tää nuorten syrjäytymistä.

Edes vihrei­den perus­tu­lo­ma­lli ei ole täysin vastik­kee­ton: maa­han­muut­ta­jil­ta edel­lytetään kotou­tu­so­hjelmi­in osallistumista.