Avainsana: äitiys

On aivan kiis­ta­ton­ta, että nuo­ria naisia syr­jitään työhön oto­ssa. Yksit­täis­es­tä tapauk­ses­ta tätä on han­kala osoit­taa, mut­ta tilas­tol­lis­es­ti ilmiö näkyy selvästi. Tämä on väärin ja tulee myös kalli­ik­si kansantaloudelle.

Tähän voi suh­tau­tua joko moral­isoiden, että noin ei saa tehdä, tai sit­ten voi yrit­tää pois­taa syyt tarpeeseen syrjiä.

Lap­sil­isät oli­vat aikanaan työ­nan­ta­jalle asetet­tu velvol­lisu­us mak­saa korkeam­paa palkkaa per­hei­den isille ja äideille lap­simäärän mukaan. Hyvin nopeasti havait­ti­in se yllät­tävä seik­ka, että kym­men­lap­sis­ten per­hei­den van­hem­mil­la oli vaikeuk­sia päästä töi­hin. Sen sijaan että olisi ryhdyt­ty moral­isoimaan työ­nan­ta­jia, lap­sil­i­sistä aiheutu­vat kus­tan­nuk­set tasat­ti­in kaikkien työ­nan­ta­jien kesken ja siir­ret­ti­in lop­ul­ta verovaroista mak­set­tavak­si. Jär­jestelmästä on enää muis­tona avus­tuk­sen nimi, vaik­ka mis­tään palkan­lisästä ei ole enää kyse.

Samas­ta syys­tä olisi järkevää tasa­ta äitiy­destä työ­nan­ta­jille aiheutu­vat kus­tan­nuk­set kaikkien työ­nan­ta­jien kesken tai siirtää ne valtiolle.

Suo­rat kus­tan­nuk­set lak­isäätei­sistä per­he­vap­aiden kus­tan­nuk­sista on tasat­tu, mut­ta tämä ei koske monis­sa työe­htosopimuk­sis­sa ole­via lakimääräistä korkeampia äitiys­lo­man aikaista palkkaa. Se on kauneusvirhe, mut­ta se ei kuitenkaan ole se syy, mik­si työ­nan­ta­jat vieroksu­vat raskaana ole­vien tai sel­l­aisek­si ehkä tule­vien palkkaamista.

Kyse on välil­li­sistä kus­tan­nuk­sista, joi­ta aiheutuu muun muas­sa sijaisen pere­hdyt­tämis­es­tä ja äitiys­lo­man jäl­keen töi­hin palaa­van pere­hdyt­tämis­es­tä hänen pois­sa ollessaan tehty­i­hin muutoksiin.

Kus­tan­nuk­sia aiheutuu myös sairaus­pois­saoloista. Odot­ta­vat äid­it ovat pois­sa enem­män kuin muut ja pien­ten las­ten van­hem­mat ovat pait­si sil­loin, kun he sairas­ta­vat itse sekä sil­loin, kun lap­si sairastaa.

Työ­markki­na­jär­jestö­jen mukaan näitä kus­tan­nuk­sia ei voi ottaa huomioon, kos­ka niitä ei tiede­tä tarkasti. Jos ne mak­set­taisi­in laskun mukaan, laskus­ta voisi tul­la aika iso. Lapset alka­isi­vat sairastel­la aina, kun fir­man tilauskir­jat ovat tyhjinä. EK:n Vesa Ranta­hal­vari huo­maut­ti tästä ongel­mas­ta Twitterissä.

Vaik­ka emme tiedä tarkkaan, kuin­ka suuret kus­tan­nuk­set raskaud­es­ta työ­nan­ta­jalle aiheutuu, aika huono arvaus on, että kus­tan­nus on nolla.

Työ­nan­ta­jille pitäisi mak­saa jokaises­ta raskaud­es­ta könt­tä­sum­ma arvioiduk­si kor­vauk­sek­si raskau­den aiheut­tamista kus­tan­nuk­sista. Mikä on tuon kor­vauk­sen oikea suuruus?

Olete­taan, että samaa työ­paikkaa hakee kak­si muuten ident­tistä työn­hak­i­jaa, vaik­ka ident­tiset kak­soset,  jot­ka poikkea­vat toi­sis­taan vaan siinä, että toinen ilmoit­taa ole­vansa raskaana ja toinen esit­tää todis­tuk­sen ster­iloimis­es­taan.[1] Kuin­ka paljon työ­nan­ta­jalle pitäisi mak­saa, että hak­i­jat ovat hänen silmis­sään samanarvoiset?

Työ­nan­ta­ja ei tietenkään tiedä, paljoko raskaus tässä tapauk­ses­sa hänelle mak­saisi. Ratio­naa­li­nen työ­nan­ta­ja las­kee kus­tan­nusten odotusar­von.

Val­tion kan­nat­taisi mak­saa työ­nan­ta­jille jonkin­lainen äitiy­den keskimääräisiä kus­tan­nuk­sia vas­taa­va kor­vaus työ­nan­ta­jille. Könt­tä­sum­mas­sa on se hyvä puoli, ettei se kan­nus­ta lisäämään kus­tan­nuk­sia kuten laskun mukaan mak­sami­nen aiheuttaisi.

Esitimme Juhana Var­ti­aisen kanssa rapor­tis­samme ”Lisää mata­la­palkkatyötä” täl­laista könt­tä­sum­mako­r­vaus­ta. Sen tasok­si esitimme , että tuo kor­vaus olisi 5 000 euroa/raskaus. Olimme arvioi­neet, että todel­li­nen kus­tan­nus olisi selvästi tätä suurem­pi, mut­ta pää­timme olla real­is­te­ja ja esitimme vaa­ti­mat­tomam­paa sum­maa. Ei olisi kan­nat­tanut, sil­lä hal­li­tus puolit­ti tämänkin ja esit­ti 2 500 euroa, minkä eduskun­ta hyväksyikin. Se oli selvästi liian pieni, kos­ka nuorten nais­ten syr­jin­tä työ­markki­noil­la jatkuu.

Olisi perustei­ta myös könt­tä­sum­man sijas­ta mak­saa työ­nan­ta­jille vaikka­pa kah­den kuukau­den palkkaa vas­taa­va sum­ma, sil­lä koulute­tun ihmisen kor­vaami­nen sijaisel­la on han­kalam­paa kuin kouluttamattoman.

Moni on läht­enyt etsimään ratkaisua siitä, että yritetään tasa­ta van­hem­muu­den kus­tan­nuk­sia isän ja äidin työ­nan­ta­jien kesken. Näin päästäisi­in lap­siper­hei­den isien ja äitien tas­a­puoliseen, mut­ta ei yhtään pienem­pään syr­jin­tään. Siis siihen tilanteeseen, jon­ka vuok­si lap­sil­isät siir­ret­ti­in kiireesti val­tion vastuulle.

[1] Tämä on pelkkä havain­nol­lis­tamisek­si tarkoitet­tu kuvit­teelli­nen asetel­ma, joten en kaipaa kom­ment­te­ja sen juri­di­s­ista ongelmista.