Avainsana: Eriarvoisuus

Korjattavaa huono-osaisuutta (1): nuoret työttömät miehet

Herätin viikko sit­ten kum­mas­telua kysymäl­lä, onko eri­ar­voisu­us Suomes­sa todel­la nous­sut vai onko sitä muuten vain liikaa. Olen edelleen sitä mieltä, että se, että jotain on liikaa, ei tarkoi­ta, että sitä olisi enem­män kuin ennen. Jos kulk­isimme aikakoneel­la taak­sepäin, luulen, että jok­seenkin samat ihmiset, jot­ka nyt sanovat eri­ar­voisu­u­den lisään­tyneen, sanois­i­vat silloinkin.

Jotkut asi­at ovat myös huonon­tuneet samal­la kun toiset ovat paran­tuneet. Ajat­telin käy­dä läpi muu­ta­man yhteiskun­nal­lisen epäko­hdan, joi­hin mielestäni pitäisi kiin­nit­tää huomio­ta. Aloi­tan nuorista miehistä, joiden joukos­sa on aiem­paa enem­män kelka­s­ta putoamista

Pien­i­t­u­loisu­us on nuorten miesten kesku­udessa nous­sut nopeasti ja se on selvästi yleisem­pää kuin saman ikäis­ten nais­ten kesku­udessa. Tähän liit­tyy ainakin kolmea seikkaa:

  1. Huono koulumen­estys kos­kee poikia use­am­min kuin tyttöjä
  2. Koulut­ta­mat­toman miehen on aiem­paa vaikeam­paa päästä töihin.
  3. Koulut­ta­mat­toman ja työt­tömän miehen on vaikea löytää itselleen naista tai ei tämä nainen ainakaan halua las­ta hänen kanssaan.

Vai­h­doimme jokin viikko sit­ten Mart­ti Het­emäen kanssa ajatuk­sia syn­tyvyy­den laskun syistä. Hän lähet­ti min­ulle oheisen kuvan. Pienenä varoituk­se­na, että en pystynyt tilas­to­jen poh­jal­ta piirtämään aivan näin raflaavaa kuvaa. Pien­i­t­u­loisu­us on koko kansan kesku­udessa vähen­tynyt, mut­ta nuorten aikuis­ten miesten kesku­udessa lisääntynyt.

Jostain syys­tä nykyi­nen koul­u­laitos ei sovi pojille. On parem­pi, etten sano ped­a­gogi­sista menetelmistä mitään kuin, että tytöille ja pojille sopii eri­lainen tapa opet­taa. Joskus ainakin san­ot­ti­in, että matem­ati­ikkaa ja luon­non­ti­eteitä opete­taan taval­la, joka ei sovi tytöille. En tiedä, onko metode­ja kor­jat­tu, mut­ta tyt­tö­jen tulok­set ainakin ovat parantuneet.

Yksi biologi­nen seik­ka ainakin on kiis­ta­ton. Pojat kehit­tyvät tyt­töjä hitaam­min ja saavut­ta­vat esimerkik­si mur­rosiän tyt­töjä myöhem­min, juuri lukioon pyrkimisen kynnyksellä.

Olisi perustelua eriyt­tää koulun aloit­tami­saikaa ainakin puolel­la vuodel­la. Siis, kun poikien ikälu­ok­ka pan­naan poik­ki jouluku­us­ta, tyt­tö­jen ikälu­ok­ka pan­taisi­in poik­ki jo kesäku­us­ta. Näin tytöt meni­sivät koulu­un keskimäärin puoli vuot­ta nuoremp­ina. Voitaisi­in tämä tietysti tehdä niinkin päin, että pojat meni­sivät koulu­un van­hemp­ina, mut­ta aika korkea­han meil­lä koulun aloit­tamisikä jo nyt on.

Toiset kehit­tyvät vielä hitaam­min kuin toiset. Sik­si hei­dän pitäisi saa­da ede­tä koulus­sa hitaam­min. Kos­ka yksilöl­liseen opetuk­seen ei ole varaa edes näin vaalien alla, pitäisi oppi­las voi­da jät­tää luokalle, kun kehi­tys ei edel­lytä seu­raavalle luokalle siirtämistä.

Eräs helsinkiläi­nen apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja ker­toi min­ulle 1990-luvul­la, että hän tuplasi aikanaan kak­si ker­taa. Ihan hyvin silti men­estyi elämässään. Miten olisi men­estynyt, jos olisi päästet­ty eteen­päin armovitosilla?

Ketään ei pitäisi päästää ulos oppivelvol­lisu­ud­es­ta ennen kuin on suorit­tanut perusk­oulun kun­nol­la, ei ainakaan ennen kuin on täyt­tänyt 20 vuot­ta. Se on vielä ehdot­tomampi asia kuin se, että kaikille pitäisi taa­ta toisen asteen koulutus.

Miten työ­markki­nat saataisi­in taas imemään vähän koulutet­tu­ja tai muuten vain mata­latuot­toisia työn­tek­i­jöitä? Vas­tu­u­ta taloudel­lis­es­ta oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta pitäisi siirtää työ­markki­na­jär­jestöiltä enem­män val­ti­olle. Tarvit­taisi­in palkkatuk­i­työ­paikko­ja ja pieniä palkko­ja täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja. Tämä on vähän isom­pi asia, enkä kir­joi­ta siitä nyt tässä.

Ja sit­ten vielä se men­estys parisuhde­markki­noil­ta? Tämä saat­taa olla ongelmista tärkein, mut­ta sor­ry, ihan kaikkea ei hyv­in­voin­tiy­hteiskun­takaan voi kansalaisilleen taata.

Heikki Pursiainen, köyhyys ja eriarvoisuus

Jos tuot matkalta tuli­aisi­na lap­sille­si karkke­ja, Mai­jalle ja Pekalle pus­sil­lisen hedelmäkarkke­ja ja Liisalle yhden hedelmäkarkin, miltä luulet, että se tun­tuu Liisas­ta? Ilah­tuuko hän kark­istaan vai olisiko hän ehkä ollut onnel­lisem­pi, jos et olisi tuonut karkkia lainkaan?

Olen sat­tuneesta syys­tä tutus­tunut Heik­ki Pur­si­aisen kir­jaan Pas­ka Suo­mi. Pidän Pur­si­aista lah­jakkaana ajat­teli­jana vaik­ka vähän kär­jistävänä väit­telijänä, joka vään­tää rauta­lan­gas­ta, mik­si laiska ajat­telu johtaa vääri­in lop­putu­lok­si­in. Must Readis­sa hänen kir­joituk­sen­sa kuu­lu­vat kir­joituk­si­in, jot­ka ovat min­ulle kir­jaimel­lis­es­ti must read .

Pas­ka Suo­mi on minus­ta riemas­tut­ta­va kir­ja, mut­ta ymmär­rän hyvin, että tosiko­to­sikoille ille se on kauhis­tus. Olin Pur­si­aisen kär­jistyk­sistä mon­es­ta aivan eri mieltä, mut­ta nautin tavas­ta, jol­la hän ne esit­ti. Eikä niin suur­ta valet­ta, ettei tot­ta toinen puoli. 

Antaisin silti neu­von, että jos halu­aa vaikut­taa maail­maan, voisi muo­toil­la sanomisen­sa vähän kohtu­ullisem­min. Pur­si­aisen tyyli karkot­taa monia, ellei jopa selvää enem­mistöä luk­i­joista. Vaik­ka minä riemas­tu­in, enem­mistö var­maankin tor­jui fik­sutkin ajatukset. 

Pur­si­aisen kir­ja tar­joaisi hedelmäl­lisen poh­jan mon­ellekin peri­aat­teel­liselle pohdin­nalle. Tässä puu­tun niis­sä vain yhteen, siihen, että ei pitäisi tor­jua eri­ar­voisu­ut­ta vaan pelkästään köy­hyyt­tä. Ties vaik­ka joulun pyhinä innos­tu­isin käymään läpi muitakin argumentteja.

Jos rikkaat rikas­tu­vat, mut­ta köy­hät eivät köy­hdy, onko siitä köy­hille mitään hait­taa? On, viidestä syystä.

Ensim­mäistä noista käsit­telin jo avauk­ses­sani. Eri­ar­voisu­u­den tunne on myrkkyä, jota ei yhdel­lä hedelmäkarkil­la pysty kor­vaa­maan. Jos Liisan kohtelu jatkuisi noin vuosia, ties vaik­ka se johtaisi jopa sairastumiseen. 

Ihmi­nen on yhteisölli­nen eläin. Keskinäi­nen sol­i­daarisu­us on yhteisön liimaa ja eri­ar­voisu­ud­es­ta kumpua­va katkeru­us myrkkyä. Se tuo keltali­iv­it kaduille polt­ta­maan autoja.

Toinen johtuu siitä, että jos muut rikas­tu­vat ja itse ei lainkaan, putoaa joukos­ta. 1950-luvul­la ei ollut niin kauhea­ta, jos lap­si tuli kauh­tuneis­sa vaat­teis­sa koulu­un, kos­ka muutkin tuli­vat. Nyt jou­tu­isi silmätikuk­si. Sil­loin ei juuri kenel­läkään ollut autoa, mut­ta toisaal­ta bus­sil­la pääsi kaikkialle. Nyt ei pääse. Kukaan ei har­mitel­lut, sitä, ettei omis­tanut äly­puhe­lin­ta. Nyt ilman äly­puhe­lin­ta sulkeu­tuu kanssakäymisen ulkop­uolelle, eikä pysty koh­ta osta­maan edes junalip­pua. Köy­hyys on pait­si absolu­ut­tista myös suh­teel­lista ja suh­teel­lista köy­hyyt­tä eri­ar­voisu­u­den kasvu 

Kol­mas johtuu siitä, että kun kansakun­ta rikas­tuu, sille tulee käyt­töön lisää mas­saku­lu­tus­tuot­tei­ta, kos­ka vain niitä voidaan tuot­taa lisää. On ole­mas­sa myös etuoikeutet­tua kulu­tus­ta, hyödykkeitä, joi­ta ei voi valmis­taa lisää. Asun­to keskus­torin var­rel­la nyt esimerkik­si, tai eturiv­in paik­ka teat­teris­sa. Eri­ar­voisu­u­den kasvu tarkoit­taa, että nämä tuot­teet menevät yhä tarkem­min vain hyväosaisille.

Neljäs johtuu siitä, että ihmisy­hteisö­jen sisäl­lä vau­raus tarkoit­taa myös tiet­tyä parem­muusjärjestys­tä. Sil­lä on vaiku­tus­ta jopa parisuhde­markki­noil­la. Viime aikoina on havait­tu, että huono-osaiset miehet eivät löy­dä parisuhdet­ta. 🙁 Tämä on vähän sama asia kuin se, että urheil­i­ja kyl­lä kär­sii siitä, että hänen kil­pail­i­jansa käyt­tävät dopin­gia, vaik­ka se ei heiken­näkään hänen tulostaan vaan ain­oas­taan sijoitustaan.

Viides johtuu siitä, että maa­pal­lo on rajalli­nen ja kestää vain tietyn määrän kulu­tus­ta. Näi­den niukko­jen resurssien käyt­tö alkaa olla yhä enem­män nol­la­summapeliä. (Tämän argu­mentin voi tosin pukea myös siihen muo­toon, että köy­hät oikeasti köyhtyvät.)

Silti Pur­si­ainen on oike­as­sa siinä, että julkises­sa keskustelus­sa käytetään liian usein sanaa eri­ar­voisu­us, kun pitäisi käyt­tää sanaa köy­hyys. Se on vähän sama asia kuin se, että jos on sitä mieltä, että joku asia on huonos­ti, sanoo herkästi, että se huononee, vaik­ka pysy­isi vain yhtä huonona. Juuri nyt olemme kuulleet, että tulo­erot kas­va­vat koko ajan, vaik­ka niil­lä ei ole ollut mitään trendiä vuo­den 2000 jäl­keen. Sitä ennen ne kyl­lä kasvoivat.