On aivan kiistatonta, että nuoria naisia syrjitään työhön otossa. Yksittäisestä tapauksesta tätä on hankala osoittaa, mutta tilastollisesti ilmiö näkyy selvästi. Tämä on väärin ja tulee myös kalliiksi kansantaloudelle.
Tähän voi suhtautua joko moralisoiden, että noin ei saa tehdä, tai sitten voi yrittää poistaa syyt tarpeeseen syrjiä.
Lapsilisät olivat aikanaan työnantajalle asetettu velvollisuus maksaa korkeampaa palkkaa perheiden isille ja äideille lapsimäärän mukaan. Hyvin nopeasti havaittiin se yllättävä seikka, että kymmenlapsisten perheiden vanhemmilla oli vaikeuksia päästä töihin. Sen sijaan että olisi ryhdytty moralisoimaan työnantajia, lapsilisistä aiheutuvat kustannukset tasattiin kaikkien työnantajien kesken ja siirrettiin lopulta verovaroista maksettavaksi. Järjestelmästä on enää muistona avustuksen nimi, vaikka mistään palkanlisästä ei ole enää kyse.
Samasta syystä olisi järkevää tasata äitiydestä työnantajille aiheutuvat kustannukset kaikkien työnantajien kesken tai siirtää ne valtiolle.
Suorat kustannukset lakisääteisistä perhevapaiden kustannuksista on tasattu, mutta tämä ei koske monissa työehtosopimuksissa olevia lakimääräistä korkeampia äitiysloman aikaista palkkaa. Se on kauneusvirhe, mutta se ei kuitenkaan ole se syy, miksi työnantajat vieroksuvat raskaana olevien tai sellaiseksi ehkä tulevien palkkaamista.
Kyse on välillisistä kustannuksista, joita aiheutuu muun muassa sijaisen perehdyttämisestä ja äitiysloman jälkeen töihin palaavan perehdyttämisestä hänen poissa ollessaan tehtyihin muutoksiin.
Kustannuksia aiheutuu myös sairauspoissaoloista. Odottavat äidit ovat poissa enemmän kuin muut ja pienten lasten vanhemmat ovat paitsi silloin, kun he sairastavat itse sekä silloin, kun lapsi sairastaa.
Työmarkkinajärjestöjen mukaan näitä kustannuksia ei voi ottaa huomioon, koska niitä ei tiedetä tarkasti. Jos ne maksettaisiin laskun mukaan, laskusta voisi tulla aika iso. Lapset alkaisivat sairastella aina, kun firman tilauskirjat ovat tyhjinä. EK:n Vesa Rantahalvari huomautti tästä ongelmasta Twitterissä.
Vaikka emme tiedä tarkkaan, kuinka suuret kustannukset raskaudesta työnantajalle aiheutuu, aika huono arvaus on, että kustannus on nolla.
Työnantajille pitäisi maksaa jokaisesta raskaudesta könttäsumma arvioiduksi korvaukseksi raskauden aiheuttamista kustannuksista. Mikä on tuon korvauksen oikea suuruus?
Oletetaan, että samaa työpaikkaa hakee kaksi muuten identtistä työnhakijaa, vaikka identtiset kaksoset, jotka poikkeavat toisistaan vaan siinä, että toinen ilmoittaa olevansa raskaana ja toinen esittää todistuksen steriloimisestaan.[1] Kuinka paljon työnantajalle pitäisi maksaa, että hakijat ovat hänen silmissään samanarvoiset?
Työnantaja ei tietenkään tiedä, paljoko raskaus tässä tapauksessa hänelle maksaisi. Rationaalinen työnantaja laskee kustannusten odotusarvon.
Valtion kannattaisi maksaa työnantajille jonkinlainen äitiyden keskimääräisiä kustannuksia vastaava korvaus työnantajille. Könttäsummassa on se hyvä puoli, ettei se kannusta lisäämään kustannuksia kuten laskun mukaan maksaminen aiheuttaisi.
Esitimme Juhana Vartiaisen kanssa raportissamme ”Lisää matalapalkkatyötä” tällaista könttäsummakorvausta. Sen tasoksi esitimme , että tuo korvaus olisi 5 000 euroa/raskaus. Olimme arvioineet, että todellinen kustannus olisi selvästi tätä suurempi, mutta päätimme olla realisteja ja esitimme vaatimattomampaa summaa. Ei olisi kannattanut, sillä hallitus puolitti tämänkin ja esitti 2 500 euroa, minkä eduskunta hyväksyikin. Se oli selvästi liian pieni, koska nuorten naisten syrjintä työmarkkinoilla jatkuu.
Olisi perusteita myös könttäsumman sijasta maksaa työnantajille vaikkapa kahden kuukauden palkkaa vastaava summa, sillä koulutetun ihmisen korvaaminen sijaisella on hankalampaa kuin kouluttamattoman.
Moni on lähtenyt etsimään ratkaisua siitä, että yritetään tasata vanhemmuuden kustannuksia isän ja äidin työnantajien kesken. Näin päästäisiin lapsiperheiden isien ja äitien tasapuoliseen, mutta ei yhtään pienempään syrjintään. Siis siihen tilanteeseen, jonka vuoksi lapsilisät siirrettiin kiireesti valtion vastuulle.
[1] Tämä on pelkkä havainnollistamiseksi tarkoitettu kuvitteellinen asetelma, joten en kaipaa kommentteja sen juridisista ongelmista.