Suomen työmarkkinat eivät toimi. Siksi meillä on työttömiä enemmän kuin oli talvisodan aikana miehiä rintamalla.
Melkein harmittaa, että kirjoitin ikävästi aktiivimallista. Pidän sitä edelleen huonona ja kömpelönä, mutta monet sitä vastaan esitetyt argumentit ovat aivan pöljiä, enkä haluaisi tulla rinnastetuksi niihin.
Erityisesti ihmetyttää, että ne, jotka raivoisasti vastustavat vastikkeetonta perustuloa ”koska se suosii pummeja”, haluavat, että työttömyysturva toimisi kuin perustulo.
Krugmanin mielestä pohjoismainen malli ei voi toimia
Sosiaalisista syistä työttömyysturvan taso on haluttu riittävän korkeaksi ja taloudellisista syistä matalat palkat ovat Suomessa huonoja. Näin syntyy yhdistelmä, joka tekee työttömyydestä houkuttelevan pienellä palkalla raatamiseen verrattuna. Talousjärjestelmämme mannekiini Homo Economicus siis ainakaan ei vaihtaisi työttömyyspäivärahaa ja vapaa-aikaa pienipalkkaiseen työhön. Amerikkalaisten taloustieteilijöiden mielestä – myös niiden hyvisten kuten Paul Krugmanin mielestä – pohjoismainen malli ei kerta kaikkiaan voi toimia.
Oletetaan kaksi kaverusta, Pekka ja Kalle, joista Pekka valitsee työttömyyden, menee niemennokkaan ongelle, nauttii elämästään ja saa tililleen kuukaudessa tuhat euroa työttömyyskorvauksena ja muina tukina ja lisäksi silloin tällöin muutaman kalankin. Kalle menee töihin ”suolakaivokselle” ja saa tililleen 1300 euroa. Kun kaverukset vaihtavat kuulumisia lauantai-iltana olusella, kumpi tuntee itsensä vähän hölmöksi?
Kun suolakaivoksesta saa noin vähän enemmän kuin työttömyysturvasta (lisättynä asumistuella ja toimeentulotuella), ei työn vastaanottaminen voi olla vapaaehtoista, jos halutaan, että edes Kalle vaivautuu töihin suolakaivokselle.
Tähän on tietysti toinen ratkaisu – se mihin perustulo tässä johtaisi – että Kallelle jäisi käteen enemmän niin, että hän voisi tilata vielä toisen oluen, kun Pekalta jo on rahat loppu.
Työttömyysturvaan sisältyy velvollisuus ottaa työtä vastaan ja ainakin moraalisena velvollisuutena jopa yrittää hakea sitä. Ennen tämä oli yksinkertaista. Kun saha meni kiinni, siirtyi työttömyysturvan varaan ja kun se sitten taas avattiin, töihin oli mentävä, halusi tai ei. Nykyisillä työmarkkinoilla ei ole riskiä joutua töihin, jos sitä ei itse halua – paitsi jos on niin tumpelo, ettei saa ilmaistuksi, että minusta saatte hyvin haluttoman työntekijän, joka vaivautuu paikalle vain, koska saisi muuten karenssin. Sellaista ei kukaan palkkaa.
Työllisyyskurssi, rangaistus ja opetusta
Työn vastaanottovelvollisuus ei siis pelitä. Sekään käy, että Pekalla on niin kivaa siellä ongella, joten Pekka määrätään työvoimatoimiston kurssille. Näillä kursseilla on kaksi tarkoitusta, joita on vaikea sovittaa yhteen: opettaa jotain hyödyllistä ja viedä Pekalta vapaa-aika niin, että työkin alkaa tuntua vähän houkuttelevammalta vaihtoehdolta.
Nämä kurssien kaksi tavoitetta eivät voi toteutua yhtä aikaa. Vastahakoisesti kurssille osallistuva Pekka ja muut hänen kaltaisensa pilaavat kurssin ilmapiirin niiltäkin, jotka haluaisivat oppia ja päästä taas töihin.
Pahat kielet myös kertovat, että kurssit toimivat tarjontalähtöisesti. Jos tilaa on hitsauskurssilla, joutuu hitsauskurssille ja jos tilaa onkin karjanhoitokurssille, joutuu karjanhoitokurssille ilman, että kumpaakaan ammattia varsinaisesti tavoittelisi. Tältä osin tietoni ovat vanhat ja toivottavasti vanhentuneita. Moni akateeminen työtön on kuitenkin ollut sitä mieltä, että hän olisi opettajaa pätevämpi pitämään kurssia.
Työnhakupakko johtaa ojasta allikkoon
Ajatus pakottaa hakemaan tiettyä määrää työpaikkoja on todella epäonnistunut. Tämä pakottaa työnantajat täyttämään työpaikat tiskin alta, koska sitä turhien hakemusten määrää ei kestä kukaan. Pekka osaa lähettää työhakemukset paikkoihin, joissa häntä ei kutsuta haastatteluun.
Koska aina voi hakea työtä, johon ei varmasti pääse, halutaan hankaloittaa Pekan tilannetta niin, että keikkatöitä pitäisi oikeasti yrittää löytää eikä vain lähettää hakemuksia. Loogista, mutta on niitäkin, jotka eivät saa keikkatöitä, vaikka oikeasti yrittävät. Enemmistö työttömistä kyllä saa jotain työtä edes silloin tällöin, mutta kaikki eivät. Tämä malli edellyttäisi, että yhteiskunnan on jotenkin tuo 18 tunnin työkeikka taattava niille, jotka eivät sitä itse saa.
Väki putoaa rattailta
Tarkoitus olisi, että töissä olevat pysyisivät kärryillä alansa kehityksestä. Ennen työnantajat palkkasivat nuoria untuvikkoja, joista oli aluksi vain menoja, mutta joista ajan myötä kehittyi kelpo työntekijöitä. Kun työsuhteista on tullut lyhempiä, ei kannata olla ensimmäinen työnantaja, koska silloin kouluttaisi työntekijöitä kilpailijoilleen.
Lyhyet työsuhteet ovat heikentäneet motivaatiota myös ylläpitää työntekijöiden ammattitaitoa. Pahimmillaan tämä näkyy rakentamisessa. Olen ennenkin päivitellyt, että jopa Uudellamaalla rakennusmiesten työttömyys on korkea (8% rakennusalan työttömyyskassan jäsenistä on työttömiä) samalla kun alan työvoimapula on kova. Työantajat kertovat, ettei työmaalle kannata näitä työttömiä palkata, sillä talo on valmis ennen kuin työtön on oppinut sen verran, että hänestä on jotain hyötyä. Näin ala tietysti sahaa omaa oksaansa, koska tulee uusia rakennustyömaita.
Palkkaerot eivät kannusta uralla eteenpäin
Olisi tärkeätä myös saada ihmisiä siirtymään uralla eteenpäin ja jättämään helposti opittavat työt työttömille siinä vaiheessa kun oma osaaminen on karttunut. Jotta kannattaisi siirtyä vaativampiin töihin, pitäisi vaativammista töistä saada parempaa palkkaa. Palkka-asteikon alapäässä palkkaerot ovat todella pieniä ja jos niitä on, ne ovat aivan epäjohdonmukaisia. Ne kertovat enemmän ammattiliiton neuvotteluasemasta kuin työn vaativuudesta.
Palkkaeroja ei alapäässä voi olla, koska pienimmät palkat ovat niin pieniä, ettei pienemmällä enää pärjää. Tämäkin olisi perustulomaailmassa paremmin.
Huono-osaisten suojeleminen työpaikalta
Hyvää tarkoittavat periaatteet voivat joskus toimia itseään vastaan. Työehtosopimukset takaavat saman palkan hyvälle ja huonolle työntekijälle. Kaunis periaate, mutta sille huonolle työntekijälle ei tuo sopimus ei kuitenkaan takaa työpaikkaa.
Ruotsissa on päästy maahanmuuttajien työllistämisessä hyvään tulokseen sillä, että maahanmuuttajille voi maksaa aluksi vähän pienempää palkkaa. Oikeusoppineemme kavahtivat ja sanoivat, että tämä on aivan väärin. Se on kuitenkin ihan ok, että maahanmuuttaja jätetään palkkamatta. Eikö siellä norsunluutornissa ymmärretä, että tämän samapalkkaisuusvaatimuksen tarkoitus ei ole suojella maahanmuuttajia huonoilta palkoilta vaan suomalaisia maahanmuuttajien kilpailulta? Ymmärtäisin, että on väärin vaatia karenssin uhalla maahanmuuttajaa ottamaan vastaan alipalkatun homman, mutta se ei käy myöskään vapaaehtoisesti, ellei ymmärrä ryhtyä yrittäjäksi.
Sen perusteella ei voi maksaa alempaa palkkaa, että ei osaa suomea, mutta voi kyllä maksaa pienempää palkkaa suomenkieliselle, joka ei osaa ruotsia. Juristin mielestä kai tässä on ideana se, että ruotsia osaava saa osaamatonta suurempaa palkkaa (kielilisä) eikä niin, että osaamaton saa pienempää palkkaa. Täytyy olla juristi nähdäkseen jokin eron siinä, että B on suurempi kuin A ja siinä että A on pienempi kuin B.
Mutta ainahan me voimme tehdä tämän niin, että annamme maahanmuuttajille tuekseen työnantajan kautta kierrätettävän palkkatuen. Nykyinen palkkatuki on vain tukena aivan liian suuri. On aivan kaistapäistä pitää maahanmuuttajat työttöminä.
Perustulomaailmassa sen, jolla on työmarkkinoilla jokin rasite, olisi mahdollista kompensoida tämä vähän alemmalla palkkatoiveella. Perustulo vaimentaisi tulonmenetystä. Yleensä tuollaiset vajavaisuudet korjautuvat ajan myötä, joten alennus jäisi tilapäiseksi. Se olisi paljon pienempi paha kuin työttömyyden jääminen pysyväksi.
Perustulon korvikkeet ovat aika onnettomia
Kun meillä ei siis ole perustuloa, sen tilalle on keksitty erilaisia huonoja korvikkeita. Yksi tällainen on soviteltu päiväraha. Se on muuten hyvä, mutta se on ansiosidonnaisena suoranainen ylikompensaatio – tai ainakin anteliaampi tuki kuin realistinen perustulo koskaan olisi. Siinä on kaksi muuta vikaa.
Työaika ei saa ylittää 80 % vakituisen työajan työajasta. Tämän seurauksena moni pääsee paremmille ansioille nelipäiväisetä työviikosta kuin viisipäiväisestä. Se raja pitäisi poistaa ainakin työmarkkinatuesta.
Vakavampi ongelma on, että päiväraha ja osa-aikatyön palkka yhdessä tuppaavan nousta korkeammaksi kuin kokoaikatyön palkka. Tämähän ei käy, joten katto tulee vastaan. Se voi tulla vastaan jo alle 20 tunnin työviikolla. Sillä siis pääsee samaan ansioon kuin 40 tunnin työviikolla. Kaupan alalla teetetään paljon osa-aikatyötä. Kaikki eivät ole siitä lainkaan harmissaan.
Nuorilta tämä on evätty kivasti niin, että on ensin pitänyt olla puoli vuotta kokoaikatyössä ennen kuin pääsee nauttimaan tästä ylimitoitetusta osa-aikatyön tuesta.
Ehdollinen perustulo – keksi sille nimi
Näille, joiden mielestä työttömyyskorvauksen pitäisi toimia kuin perustulo, ei perustulo kuitenkaan käy, koska se ei toimi kuin heidän vastustamansa aktiivimalli. Tämä tilkkutäkki pitäisi kuitenkin korjata. Sitä ei voi enää korjata paikkailemalla, vaan on tehtävä kokonaan uusi. Jos se uusi toimisi jotenkin johdonmukaisesti, sen pitäisi muistuttaa aika paljon perustuloa, paitsi, että siinä ilmeisesti pitäisi olla se työn vastaanottovelvollisuus, koska on yhä niitä, jotka uskovat sen vaikuttavan johonkin. Jotta käsitteet eivät menisi sekaisin, sitä ei siis pidä kutsua perustuloksi. Kun se kerran on ehdollinen ja siksi työläs toteuttaa, sen voisi saman tien toteuttaa negatiivisena tuloveroja. Ei olisi silloin niin radikaali muutos. Sen voi aloittaa myös vaiheittain ylhäältä alkaen.
(Negatiivinen tulovero tarkoittaa, että jos tulot alittavat verotettavan tulon alarajan, verottaja korvaa osa alituksesta maksamalla negatiivista veroa. Progressiivinen tulovero tasaa tuloja keski- ja pienituloisten välillä, negatiivinen tulovero tasaisi sitä pieni- ja vielä pienempituloisten välillä. Lopputulos on sama kuin perustulossa, mutta paljon työläämpi toteuttaa. Nykyjärjestelmään tottuneiden on kuitenkin paljon helpompi ymmärtää negatiivinen tulovero kuin perustulo ja negatiiviseen tuloveroon voidaan siirtyä asteittain)
Pienipalkkaisten asemaa on parannettava
Negatiivinen tulovero tai perustulo ei parantaisi Pekan asemaa lainkaan, voisi jopa vähän heikentää sitä. Mutta Kallen asemaa se parantaisi. Se tietysti vähän maksaisi, mutta saa maksaakin.
Kaikki on nimittäin kiinni siitä, että pienipalkkaisten asemaa parannetaan. Koska pienimpien palkkojen nostaminen hinnoittelisi vain lisää väkeä työmarkkinoilta, pitäisi pieniä palkkoja tukea täydentävillä tulonsiirroilla. Silloin joitakin palkkoja voitaisiin myös alentaa – se ei köyhdyttäisi palkansaajia, vaan palauttaisi heidät pahimmillaan tilanteeseen, jossa palkka + tulonsiirto olisivat yhdessä niin pieniä kuin palkka on nyt ilman tulonsiirtoja. Useampi pääsisi töihin samalla, kun asteikon alapäähänkin syntyisi palkkaeroja kannustamaan työuralla eteenpäin
Pieni kommentti sivulauseeseen:
“matalat palkat ovat Suomessa huonoja”
- Käsittääkseni tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa, mikäli “Suomessa” ymmärretään vertailuna muihin maihin. Suomessa matalat palkat ovat suhteellisen korkeita, ja korkeat palkat ovat huomattavan matalia. Teollisuustyöntekijä ansaitsee paremmin kuin vastaava Saksassa, puhumattakaan minijobia tekevästä saksalaisesta. Koulutettu “suurituloinen” suomalainen ansaitsee selvästi vähemmän kuin saksalainen tai ranskalainen kollegansa.
Ryhdytään maksamaan kielilisää siitä, että osaa suomen kieltä?
Koska perustulo ja negatiivinen tulovero kumpikin ovat vastikkeettomia, ne eivät siis kelpaa niille jotka vaativat vastikkeellisuutta. Vastikkeellisuus taasen johtaa helposti järjettömyyksiin kuten nykyinen työttömyysturva monine muotoineen ja byrokratioineen joka aiheuttaa väliaikaisen täyden tulon menetyksen johon köyhällä ei ole varaa, mutta 2020 tämän kai pitäisi olla korjattu tulorekisterillä.
Mutta jos järjestelmä on vastikkeellinen, tarvitaan edelleen perusturva joka on vastikkeeton. Eli mikä tahansa vastikkeellinen järjestelmä pykätään korvaamaan nykyistä, jäljelle jää kenties vähäisempi mutta silti turhan monimutkainen moniosainen järjestelmä.
Earned income tax credit (miten tuo kääntyy suomeksi?) on vastikkeellinen järjestelmä joka tarjoaa lisää niille jotka tekevät jotain, johonkin ylärajaan asti. Ei minulla mitään tällaista vastaan ole, mutta se tarkoittaa edelleen perusturvaa lisäksi, jolloin tosiasiassa alimmissa tuloluokissa mikään ei muutu. Mitä hyötyä siitä silloin on? Vastaa joustavaa työntekijään (eikä työnantajaan) sidottua palkkatukea kenties?
Negatiivinen tulovero lienee helpoin tapa tuoda perustulon kaltaista vastikkeetonta perusturvaa jolla voitaisiin vähentää nykyisten tukien tarvetta. Jos ei poliittisesti ole mahdollista tehdä suurta uudistusta joka toisi kerralla perustulon suuruudeltaan nykyinen työmarkkinatuki, mentäköön sitten vähitellen negatiivisella tuloverolla alkaen pienestä ja toivottavasti jossain vaiheessa saavuttaen tason jolla mahdollisimman moni erilainen perusturvan muoto korvautuisi kokonaan.
—
Mitä tulee työttömiin ja työhön pakottamiseen, voitaisiin varmastikin perustaa TE-toimiston alaisuuteen henkilöstövuokrausyhtiö. Yhtiölle velvotteeksi järjestää töitä siten, että työtön saa tekemästään työstä työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Siltä ajalta jona saa tätä kautta töitä ja näinollen palkkaa tilitettäisiin työttömyysturva yhtiölle, jolloin olisi mahdollista maksaa täyttä palkkaa silloinkin kun ei täyttä hintaa työstä saataisi.
Ym. mallia saa vapaasti kehittää, mutta perusasiat mitä tavoitellaan:
— kun tehdään töitä, saadaan palkkaa
— jos töitä ei ole, saadaan työttömyysturvan mukaista etuutta
— jos töitä ei ole, työtöntä ei voi rangaista koska kyse ei ole työttömän kyvystä saada töitä vaan julkishallinnollisen henkilöstövuokrausyhtiön kyvystä välittää työvoimaa
— bonuksena: henkilöstövuokrausyhtiö ilmoittaa TE-keskukselle mistä töistä ja millä alueilla on kysyntää, jolloin TE-keskus järjestää kyseisille alueille suunnatusti kyseisiin töihin johtavaa ammatillista muuntokoulutusta (jonka tulee olla tehokasta, kokopäiväistä opiskelua / harjoittelua joka lyhyehkössä ajassa antaa aidosti pätevyyden aloittaa työt alalla)
Nähdäkseni jos yllä olevat kohdat ovat velvoittavia niin työttömän kuin julkishallinonkin osalta, on peli reilu. Velvollisuuksien ja oikeuksien tulisi kulkea käsi kädessä. Ei siis voida velvoittaa yhtä osapuolta ilman, että toisella on vastavuoroiset velvoitteet.
“Tämä malli edellyttäisi, että yhteiskunnan on jotenkin tuo 18 tunnin työkeikka taattava niille, jotka eivät sitä itse saa.”
Tanskassa tämä on hoidettu niin, että työttömät menevät yhteisöpalveluun eli siivoavat esimerkiksi puistoja ja kitkevät rikkaruohoja omissa haalareissaan kuin rangaistusvangit ja tämä voi kestää 12 viikkoa*
Eli ei olisi oikeasti vaikea järjestää, mutta miettikää mikä helvetti repeäisi ‚jos joku edes leikilläään ehdottaisi suomalaisille työttömille 3kk rikkaruohonkitkentää tukien menettämisen uhalla. Ensin huutaisivat työttömät, sitten tietenkin puistotyöntekijöiden ammattiliitto ja kuoroon yhtyisi koko vasemmisto.
*) Ihan oikeasti, Tanskan mallista oli laaja juttu tämän päivän Kalevassa.
Entäpä jos työnteon insentiiviksi tuodaan mukaan kannustin, jota voidaan kutsua vaikkapa lottokansalle kolahtavasti kompensaatiolotoksi.
Mikä se on? Ajatus on tehdä työmarkkinoille osallistumisesta lähes työttömyyskorvausta houkuttelevampaa, mutta niin, ettei valtio kierrätä rahoja esim. palkkatuen kaltaisen byrokratiaa lisävän mallin kautta.
Määritellään palkan ja työttömyyskorvauksen välinen erotus X. Jos X on alle tietyn tason, on oikeutettu kompensaatiolottoon. Lottokuponkeja voi olla joko 1 per osallistuja, tai sitten huonoimmin palkatuille annetaan suhteessa enemmän kuponkeja. (Suhteellinen laskenta.) Palkathan saadaan kai pian lähes reaaliajassa rekisteriin, joten tällainen laskenta olisi mahdollinen?
Joka kuukauden 1. päivä järjestetään arvonta, jossa valtion määrittelemästä potista Y jaetaan voitot voittajille (N prosenttia kaikista osallistujista). Voiton pitäisi olla saajalleen huomattava, mutta ei kertakorvaus. Voittosumma maksetaan esim. seuraavan Z kuukauden ajan. Voitolla ei menetä osallistumisoikeutta seuraaviin arvontoihin.
Muuttujia X, Y, Z ja N voi miettiä, kun haarukoi järjestelmän hintalappua. Jätän se Osmon kaltaisille tutkijoille.
Ei tuokaan täydellinen ole, mutta nähdäkseni hyvin automatisoitavissa — kuten sanoin, sähköinen palkkarekisteri taitaa olla viimeinen palanen, joka toteuttamiseen minun pähkäilyjeni mukaan tarvitaan.
Laajassa katsannossa me elämme markkinataloudessa, joka lienee ylivertaisen tehokas talousjärjestelmä. Sillä on kuitenkin puutteensa, joten sitä joiltain osin säädellään (esim. työntekijöiden oikeudet). Liikaa sitä ei kuitenkaan kannata säädellä, koska se heikentää markkinatalouden tehokkuutta.
Tämä tasapaino on työmarkkinoiden osalta mennyt viime aikoina sekaisin. Järjestelmä on rakennettu toisena aikana, toisenlaisiin olosuhteisiin, eikä se enää kunnolla toimi. Lisäksi siitä on tullut kovin monimutkainen.
Jos työmarkkinat suunniteltaisiin nyt puhtaalta pöydältä, päädyttäisiin ilmeisesti paljon nykyistä toimivampaan lopputulokseen. Nykyisten pelisääntöjen muuttaminen on kuitenkin osoittautunut tavattoman vaikeaksi. Muun muassa siksi, että osapuolet keskittyvät lähinnä saavutettujen etujen puolustamiseen.
On todellakin jotenkin surkuhupaisaa, miten (sinänsä kömpelöltä ja yksioikoiselta tuntuvaa) aktiivimallia vastustetaan raivokkaasti, koska se yrittää houkutella ihmisiä töihin, mutta perustuloa vastustetaan, koska sen ei uskota riittävästi houkuttelevan ihmisiä töihin.
Perustulo on periaatteessa hyvä, mutta olen nyttemmin päätynyt siihen, että se tulee lyhentämään työuria erityisesti loppupäästä. Kun perustulo on hyväksyttävä tuen muoto, ihmiset hyppäävä eläkkelle ennen aikojaan. Nuorten osalla riski on siinä, että se lykkää työuran aloittamista.
Edellyttäisin puhtaan perustulon sijaan jonkinlaista osallistumista yhteiskunnan rakentamiseen, vaikka vapaaehtoistyötä, esim min. 16 h/vko. Vasta tuon osallistumisen jälkeen tulo olisi oikeutettu.
Kaikissa tilanteissa joutunemme edelleen säilyttämään byrokratiaa esim. asumistuen osalta, joten osallistumisen voisi laittaa siihen samaan.
Singaporessa on eräänlainen 62-vuotta täyttäneiden perustulo. S on pidentänyt työuria kahdella vuodella
Eikö kuitenkin ole asioiden priorisointikyvyn puutetta, että fokus on työhaluttomissa, vaikka töitä ei riitä edes työhaluisille? Eivätkö ne työhaluttomat muutu ongelmaksi vasta sitten kun työhaluisia ei enää ole kortistossa? Tuntuu että tässä mennään tunteet edellä eikä järki.
Työvoima ei ole yhtä yhtenäistä massaa. Työhaluisia voi olla väärällä paikkakunnalla tai väärissä ammateissa ja silti on työvoimapulaa.
Ai Ruotsissako on onnistuttu maahanmuuttajien työllistämisessä? Varmaan näin on joskus ollutkin, kun maahanmuuuttajia houkuteltiin Volvolle töihin, mutta nykyään tilanne on huonompi, paljon huonompi.
Viimeisimmät luvut ovat joulukuulta 2017. Kotimaassa syntyneiden 16–64-vuotiaiden miesten työllisyysaste oli 81%, ulkomailla syntyneiden 72%. Ulkomailla syntyneiden naisten työllisyysaste oli 61%, kotimaassa syntyneiden 80%.
Luvuissa olisi varmaan eroa lisää, jos kotimaassa syntyneistä voitaisiin erotella kantaruotsalaiset ja maahanmuuttotaustaiset. Vaikeaa siis on Ruotsissakin.
Meillä Suomessa syntyneiden työllisyysaste on nyt noussut 70 prosenttiin ja olemme tästä kovin tyytyväisiä.
“Täydentävät tulonsiirrot” ovat selkosuomeksi yritystukia. Eikös yritystukia pitänyt päinvastoin karsia?
Koko hallituskauden olemme saaneet kuulla kuinka Suomen korkeat palkat ovat vieneet kilpailukykymme ja kuinka palkkoja tulee laskea. Nyt sitten saammekin kuulla, että matalat palkat ovat huonoja. Kuinkas se nyt näin päin kääntyi?
Minulla on aivan toinen käsitys. Saksassa tehdasduunari ansaitsee todella hyvin. Suomessa poikkeusryhmiä lukuun ottamatta liukuhihnahommissa ansaitsee kovin vaatimattomasti.
Mutta mitä tulee työttömiin, niin ikävä ongelma on, että heistä puhutaan yhtenä ryhmänä. Työttömät pitäisi jakaa ainakin näihin ryhmiin.
-Mielenterveysongelmaiset. Eivät kuulu työmaailmaan vaan terveydenhuollon piiriin.
-Juopot. Eivät kuulu työmaailmaan vaan terveydenhuollon piiriin.
-Kouluttamattomat. Eivät kuulu työmaailmaan vaan koulun penkille. Koulutusta olisi tuettava niin, ettei se ole yksilölle riski. Nykymaailmassa opintolainan ottaminen on silkkaa vastuuttomuutta, koska kukaan ei voi olla varma työllistymisestään. Opintolaina pitäisi kieltää ja valtion tukia lisätä.
-Heikkoitsetuntoiset. Osa näistä kuuluu terveydenhuollon piiriin, osa muiden tukitoimien piiriin, mutta työelämään he eivät varmasti kuulu. Nykyinen työelämä vaatii kovaa itsetuntoa, johon kaikilla ei ole edes lähtökohtaisesti valmiuksia. Heikko itsetunto voi näet olla perimään liittyvä ominaisuus.
-Iäkkäät. Parhaimmat iäkkäistä työllistyvät, mutta suuri osa ei. Nämä kuuluvat eläkkeelle.
-Sosiaalisesti kömpelöt. Sosiaalinen sujuvuus on vahvasti perinnöllinen ominaisuus. Koska yhä suurempi osa työtehtävistä vaatii sosiaalista sujuvuutta, on turha yrittää työllistää ihmisiä, joille perimä ei mahdollisuutta sujuvaan kanssakäymiseen suo.
Kun nämä ryhmät on poistettu työttömyystilastoista, voidaan alkaa hoitaa itse ongelmaa. Silloin hoidoksi tehoaa usein lisä- ja täsmäkouluttaminen.
On tärkeää ymmärtää, että nykytyöelämän vaatimukset ovat sellaisia, että suuresta joukosta ihmisiä ei ole työelämään. Tämä suuntaus tulee tulevaisuudessa vain korostumaan.
Ei siihen auta kansalaispalkka vaan tappion myöntäminen. On hyväksyttävä, että maailma on kehittynyt pisteeseen, jossa yhä suurempi osa ihmisistä on tarpeettomia.
Ennen palkattiin heikosti pärjääviä ja puolikuntoisia. Entinen työelämä oli myös sosiaalityötä. Nyt sen sijaan mennään suuntaan, jossa hyväkään pärjääminen ei välttämättä riitä.
Tässäkin vihreiden selkäranka taipuu heti kun virkamiehet tulevat pikkuisen juttelemaan. Nyt on jo perustulokin hylätty ja koittavat olla niin kokkaria moralisoidessaan. Viima vaalien lupaava junnuketju paljastui munattomaksi porukaksi.
Teollisuustyöntekijäthän eivät kai koskaan ole olleet Suomessa varsinaisesti matalapalkkaisia?
Tuolta löytyy vuodelta 2014 oleva lista eri ammattiryhmien keskipalkoista. Pohjalla on siivoajaa, vähittäiskaupan myymälähenkilökuntaa, ravintolahenkilökuntaa ja muuta palvelu- ja sosiaalialojen väkeä.
https://www.talouselama.fi/uutiset/katso-lahes-500-ammatin-uusi-jattitaulukko-nain-eri-ammateissa-nykyisin-tienataan/3121ed4a-4711–3a35-a95d-8c62f0c13073
Minkä tulotason henkilöiden työurat ovat jatkuneet? Onko työurien pituuden lisäksi myös tehdyt tuntimäärät kasvaneet ko. ikäryhmässä? Tuo ehkä keskeisempi mittari, Toki jos perustulo alkaa vasta 62v iästä, niin ongelma pienempi. Ennenaikaisen eläköitymisen uskon koskevan nimenomaan hyvätuloisten nettomaksajien.
Onko Singaporessa myös OVE? Tiedossa muutama hyvätuloinen tapaus, jossa henkilöt ovat ottaneet 50% OVEn ja jääneet samalla ansiosidonnaiselle. Käytännössä ratkaisu ei juurikaan vaikuta eliniaikaiseen kumulatiiviseen nettotulokertymään. Yleistymässä? Eräänlainen perustulomalli tämäkin.
“Amerikkalaisten taloustieteilijöiden mielestä – myös niiden hyvisten kuten Paul Krugmanin mielestä – pohjoismainen malli ei kerta kaikkiaan voi toimia.”
Olisi hauska nähdä se Soininvaaran lista taloustietelijöiden “hyviksistä ja pahiksista”. Ja tietenkin perustelut.
Krugamanin kohdalla kannattaa myös erottaa toisistaan Nobel-palkittu taloustietelijä Krugman ja New York Timesin kolumnisti Krugman. Edellinen ehkä ei ole hyvis, koska hän kuitenkin pyrkii tieteellisesti pitäviin esityksiin. Kolumnisti Krugman sen sijaan esittää asioita, joihin evidenssien haku on olematonta. Nobelin palkintoa ei tule kyllä uudelleen väitteestä Trumpin valinnan jälkeen “Todennäköisesti edessämme on globaali taantuma, jonka loppua ei näy”.
https://www.nytimes.com/interactive/projects/cp/opinion/election-night-2016/paul-krugman-the-economic-fallout
Sitten Helsinkiongelma. Helsinki esiintyy mielellään kaiken hyvän veturina. Jos työtön siirtyy esim. Lieksasta Helsinkiin, elinkustannukset kasvavat huimasti. Ehkä sitä ei tarvitse laskea, rahat tulevat jostain isosta säkistä. Ikävää kun tuo kaupunkipolitiikkakeskustelu ei ole oikein lähtenyt liikkeelle.
Työmarkkinat toimivat täydellisesti. Työnantajat saavat juuri sellaisia työntekijöitä, jollaisiksi heidät kouluttavat, ja juuri niin monta, kuin kouluttavat.
Perustuloihmisten ongelma on, että he eivät kannata aitoa perustuloa vaan haluavat edelleen säilyttää sekä asumistuen että toimeentulotuen. Siis toisin sanoen nykytilanteen.
Miltä tuntuisi aito perustulo?
— 600e/kk eikä mitään muita tukia
— 35% tasavero kaikista ansiotuloista
— TES-pohjapalkat pois. Tilalle lailla säädetty minimipalkka 5e/tunti. Nyt ei tarvitse keskustella mistään kielilisistä vaan työmarkkinat löytävät asialle oikean hinnan itse.
— Sunnuntain tuplapalkka pois. Suurinpiirtein yhdessä yössä syntyy 5000 työpaikkaa yksin marata-aloille.
Se Pekka, joka saa sen 1000/kk, joka siis ei ole Pekka Sauri lähtee ongelta heti tienaamaan vaikka 300€/kk ylimääräistä, jos siitä ei seuraisi mitään ongelmia toimeentulobyrokratian kanssa. Vaikka tienaisi rahat esimerkiksi uutta uutta kännykkää varten käymällä välillä hoitamassa vanhuksia.
Kuinka kivaa se Soininvaaran mainitsema ongella istuminen on, jos sitä tekee aina silloin, kun normaalisti ihmiset ovat töissä? Alkaa aika äkkiä tympäisemään. Soininvaaralla taitaa olla hieman epärealistinen käsitys vapaa-ajan mielekkyydestä. Pitkittynyt vapaa-aika on kaikille ihmisille haitallista. Hyvin voiva ihminen haluaa tehdä töitä.
Myös suurin osa terveistä työkykyisistä elääkkeellä olevista oireilevat liiallisen vapaa-ajan vuoksi.
Itse aktiivimallin suhteen asia lähti hallitukselta lapasesta heti, kun sitä käsiteltiin julkisuudessa. Puolustelevat mallia epämääräisin tiedoin. Ei ole purettu toimeentulopyrokratiaa etukenossa. Juuri kokemukset toimeentulopyrokratian aiheuttamista vaikeuksista nostattavat kovaa vastarintaa.
Tanskan mallista liikkuu hyvin monenlaisia näkemyksiä. Tuossa on yksi. Sen mukaan Tanskassa tuki on rahallisesti ja käytännöllisesti valtavan suurta ja rangaistukset lieviä.
https://www.sak.fi/aineistot/blogi/tanskassa-tyotonta-kannustetaan-aidosti
Kun ammattiyhdistysliike vastustaa aktiivimallia poliittisella lakolla, niin näkee, että kaikki eteenpäinmeno perustuloineen on mahdotonta. Pelkäänpä, että edessä on Margaret Thatcher ‑mainen yhteenotto julkisen vallan ja ay-liikkeen välillä.
Käsitit väärin. Saksassa teollisuusduunari tienaa selvästi suomalaista kohtalotoveriaan paremmin.
Olet oikeilla jäljillä. Kuka sen pystyy tekemään? Jarmo
“Oletetaan kaksi kaverusta, Pekka ja Kalle, joista Pekka valitsee työttömyyden, menee niemen nokkaan ongelle, nauttii elämästään ja saa tililleen kuukaudessa tuhat euroa työttömyyskorvauksena ja muina tukina ja lisäksi silloin tällöin muutaman kalankin. Kalle menee töihin ”suolakaivokselle” ja saa tililleen 1300 euroa. Kun kaverukset vaihtavat kuulumisia lauantai-iltana olusella, kumpi tuntee itsensä vähän hölmöksi?”
Sinulla on tuossa oletusvirhe. Pekka putoaa tietyn ajan jälkeen peruspäivärahalle, joka lienee vajaat 700 euroa, josta verojen jälkeen jää käteen runsaat 500 euroa. Sitä syö edelleen mm. asumistuen omavastuu. Muut tuet, kuten asumistuki ei siis lisää hänen käytettävissä olevaa rahansa määrää vaan hänen kuukausittain elämiseen kuten ruokaan, vaatetukseen, hygieniaan jne. käytettävissään olevan rahan määrä on kutakuinkin 500 euroa.
Ja tuosta seuraa, ettei hänellä ole varaa lauantai-iltaisin istuskella olusilla Kallen kanssa.
Kun asetelmasi on noinkin väärä suhteessa todellisuuteen niin epäilemättä siitä syntyy ajattelua, että työttömyyden valitsevia on pilvin pimein. Itse en tuohon usko, koska en tunne omasta tuttavapiiristäni ketään, joka valitsee mieluummin 500 euron kurjuuden ja syrjäytymisen kuin kohtuullisesti hinnoitellun palkkatyön.
Ei ola virhettä. Pekka oli alunperinkin työmarkkinatuella, jota täydentää asumistuki ja toimeentulotuki. Koska toimeentulotuki on siinä mukana, hänelle ei ole tyukiin 300 euron suojaosuutta, vaan kaikki lisätyöt leikkautuvat pois 80-prosenttisesti.
Järjestelmäongelma on, että kaikki selvittelyyn kassan ja TE-keskuksen kanssa pysäyttävät maksut.
Mieluummin takaisinperintä kuin kuukausi kokonaan rahatta.
Aktiivimallin vikoihin kuuluu juuri tämä hitaus, koska selvittelyä tulee paljon.
Miten maakuntana löi hoitaa nykyisen kuntien työllistämisrahoituksen. Palkkatuloa on toimiva malli.
Käyttäen Pekkaa ja Kallea esimerkkinä niin miten paljon helpottaisi Kallen tuskaa olut-tuopin ääressä asumisen hinnan ajaminen alas? Pekalle ei kävisi mitään, hän voisi huoletta käydä edelleen kalassa ja pitää yllä samaa elintasoaan asumistuen pudotessa asumisen hinnan pudotessa, mutta lasku johtaisi välittömästi korkeampaan elintasoon Kallelle ja siten korkeampaan kannustavuuteen pysyä siellä suolakaivoksessa.
Millä sitä asumisen hintaa sitten saisi alas? Varmaa vastausta minulla ei ole, mutta Tukholmassa saatiin aika tervehdyttävä korjausliike aikaiseksi jollain tavalla, kenties sieltä voisi katsoa jotain vinkkiä?
Tukholmassa asunnot maksavat yhä 50 prosenttia enemän kuin Helsingissä, joten korjausliikettä tarvitaan yhä. Suurimmassa osassa Suomea asunnot ovat hyvin edullisia: “Vaihdetaan omakotitalo käytettyyn Mersuun.”
Lisäisin vielä, että Perustulon lisäksi Perustilikin olisi hyvä lisä työttömyysturvaan. Usein ne on nähty vaihtoehtoina, mutta minusta parempi olisi saada molemmat.
Minusta tulonsiirtojen parempituloisilta pienempituloisille pitäisi perustua mahdollisimman paljon elinkaarituloihin eikä hetkelliseen työttömyyteen. Nykyisellään entinen hyväpalkkainen työtön saa aivan kohtuuttomasti tulonsiirtoa verrattuna pienipalkkaiseen työlliseen.
Perustulo on hyvä väline elinkaaritulojen tasaamiseen. Periaatteessa työttömän voisi olettaa selviävän lyhyistä työttömyysjaksoista omilla säästöillään, mutta ihmiset eivät usein ole täydellisen rationaalisia eivätkä säästä tarpeeksi. Niinpä, työtön kärsii helposti lyhyen ajan likvideettiongelmasta varsinkin, jos kulutuksen pudottaminen voi tuntua vaikealta hyvän elintason jälkeen. Siksi työttömiä on tuettu esim ansiosidonnaisella, joka on vähän kohtuuttoman antelias tuki.
Minusta olisi parempi, jos ainakin osa tällaisesta tuesta perustuisi Perustilin tapaan pakkosäästämiseen/lainamuotoisuuteen. Se olisi sekä reilumpaa että paremmat kannustimet antavaa, kun lyhyen ajan likviditeettiongelmaan auttava tuki ei (normaalissa tapauksessa) olisi aito tulonsiirto vaan oma säästö tai laina. Sitten työtön voisi päättää, että haluaako ottaa väliaikaisesti pienipalkkaisen työn vai vetääkö lepiä omalla kustannuksella ilman, että tarvii heti kiristää vyötä.
(Lisäksi minusta olisi hyvä, jos myös viimesijainen tuki eli toimeentulotuki olisi Perustilin tapaan lainamuotoinen. Silloin tuensaajia ei tarvitsisi kytätä aivan niin tiukkaan kuin nyt.)
Ihanko tosi?
Sivukuluistakaan ei saa eroa aikaiseksi vaan päinvastoin ero näyttäisi pienenevän.
Olen muutamaan kertaan yrittänyt tuoda tuota EITC:ä keskusteluun. Siitähän on saatu hyviä kokemuksia ainakin matalan perusturvan maissa. Suomessa se taitaa olla liian kannustava.
Kaikki perustulojärjestelmät vaativat Suomen kaltaisessa maassa jonkin harkinnavaraisen lisätuen. Tuossa EITC:ssä on kuitenkin se idea, että jos ansaitset vähänkin, yhteiskunta maksaa jotain sen päälle, siis myös harkinnanvaraisten tukien saajille.
Hän ei saa toimeentulotukea, jos hänen käteen jäävät tulonsa ylittävät 491,21 euroa kuukaudessa. Jos ne jäävät tuon alle niin hän saa toimeentulotukea sen ja tuon 491,21 euron väliin jäävän osan. Se, mitä tässä yritän kertoa on, että lähtökohtasi, jossa Pekka saa rahaa elämiseen 1000 euroa ei pidä paikkaansa vaan maksimissaan tuo on jotakuinkin 500 euroa. Asumistuki taas menee vuokranantajalle.
Toisin sanoen esimerkkitapauksesi oikeat ja keskenään vertailtavat luvut Pekalla ja Kallella ovat 500 euroa ja 1300 euroa. Nuo ovat ne summat, jotka kummallakin on tilillään tai kukkarossaan tulevan kuukauden elämistä ja vaikka sitä lauantai-illan olusta varten.
Helsingissä hän voi saada toimeentulotukea asumiseen 650 € ja muuhun elämiseen 491 € eli kassaan kilahtaa 1140 €. Jossakin, jossa asuminen on halvempaa, tuki voi jäädä pienemmäksi. Muut tulot, koten työmarkkinatuki ja Kelan asumistuke tuevat lisäksi, mutta ne vähentävät toimeentulotukea koko summallaan.
Suomessa on kehittyneiden maiden selvästi huonoiten toimivat työmarkkinat. Koska väestä on tarvittaessa vaikea päästä eroon, ollaan todella varovaisia uusien palkkaamisessa. Ja konfiskatorinen verotus huolehtii että on kannattavampaa elää tuilla kuin mennä töihin.
Paljon puhutussa Tanskan mallissa esim. potkujen antaminen on suht. helppoa, erokorvaukset ovat suurempia, mutta yritykset palkkaavat myös hanakammin uusia työntekijöitä. Suomessa AY-liike on sementoinut kaiken täältä ikuisuuteen ja yleislakon uhka leijuu heti jos uskaltaa hiiskua muutoksen tarpeesta. Koska muuten yleishyödyllisyyden taakse piiloutuva verovapaa AY-rälssi aikoo ruveta maksamaan veroja ? Saataisiin sitä paljon kaivattua veropohjaa lisää.
Muuten olen sitä mieltä että poliittiset lakot pitää kieltää heti, Suomi on tässäkin poikkeus. Vasemmistolla on ilmiselviä vaikeuksia pelata demokratian pelisääntöjen mukaan. Maata johtaa demokraattisesti valittu ja parlamentaarinen, vakaa enemmistöhallitus, ei Hakaniemen betonibunkkeri.
Voinko myös minä mennä veronmaksulakkoon koska maksan aivan liikaa veroja verrattuna mitä saan vastineeksi ??
OS: (Negatiivinen tulovero tarkoittaa, että jos tulot alittavat verotettavan tulon alarajan, verottaja korvaa osa alituksesta maksamalla negatiivista veroa. Progressiivinen tulovero tasaa tuloja keski- ja pienituloisten välillä, negatiivinen tulovero tasaisi sitä pieni ja vielä pienempituloisten välillä. Lopputulos on sama kuin perustulossa, mutta paljon työläämpi toteuttaa. Nykyjärjestelmään tottuneiden on kuitenkin paljon helpompi ymmärtää negatiivinen tulovero kuin perustulo ja negatiiviseen tuloveroon voidaan siirtyä asteittain)
Jos ja kun tuo lähes reaaliaikainen tulorekisteri toteutuu, se tarjoaa äärimmäisen helpon, automaattisen keinon ottaa negatiivinen tulovero käyttöön. Ei muuta kuin AI:tä peliin.
On syytä pitää mielessä että kun olettaa automaattisesti että työmarkkinatukea saava Pekka on toimeentulotuella, tekee vahvan oletuksen ja siirtyy puhumaan ei enää työttömistä ylipäätään vaan osasta heitä. Toimeentulotuki nimittäin ole mikään automaatio, vaan tuki jonka hakeminen on vaivalloista työtä ja monista varmasti nöyryyttävää, eikä tulos silti ole varma.
Haluaisin kysyä (noin tarkistaakseni) mikä on käsityksesi toimeentulotukiviranomaisen tulkinnasta tilanteessa jossa Pekka on joutunut pakon edessä ennen toimeentulotuen hakemista lainaamaan 800 euroa kaveriltaan (tai pikavippifirmalta)?
Tai, kun on lainannut edellisessä kuussa ja maksanut takaisin ja joutunut lainaamaan taas saman summan tässä kuussa?
Tuleeko tukea?
Meillä on asunto Berliinin Marzahnissa. joka sijaisee ent. Itä-Berliinin alueella. Siellä on runsas vuokra-asuntokanta. Vaikka vuokrat ovat halvemmat kuin Suomessa niin HartzIV väki (perheetömät) asuvat ali-vuokralaisina (untermieter). Ja mitä tulee asuntopulaan Suomessa niinsitä kasvattaa lisäksi kaksi seikkaa. Meillä eroluvut ovat korkeat: Yhden asunnon sijasta tarvitaan kaksi. Lisäksi opiskelijat asuvat muissa maissa paljon enemmän alivuokralasina tai kahden hengen huoneissa asuntoloissa.
Krugman antoi tuon tietyissä piireissä vahingoniloisesti runsaasti siteeratun arvion päivä vaalituloksen jälkeen, mutta kaksi päivää myöhemmin hän kirjoitti
Kyseinen kirjoitusten sarja ilmestyi pian tuon perään, kauan ennen kuin Trumpin valinnan taloudelliset seuraukset alkoivat näkyä, niin että kirjoitukset edustavat aitoa ennustetta eivätkä jälkiviisautta. Krugmanin talousnäkemysten pätevyyttä pitää mielestäni arvioida noiden harkittujen kirjoitusten perusteella, eikä yhden toimittajien lypsämän vaalinjälkeiskommentin perusteella.
Osmon sinänsä hyvässä kirjoituksessa on yksi oleellinen virhe. Suomessa pienimmät palkat ovat kilpailijamaihin nähden kohtuuttoman korkeita. Tämä on uutisoitu Suomessakin. Pienimpiä palkkoja on varaa laskea reippaasti, kun samalla lasketaan veroastetta. Korkeasta veroasteesta kärsivät eniten juuri pienipalkkaisimmat.
Pienimpiä palkkoja pitää verrata asumiskustannuksiin. Monissa maissa valtio toteuttaa negatiivista verotusta subventoimalla pienipalkkaisten asumiskuluja. Jos Suomessa saa 1500 €/kk netto ja maksaa 900 €/kk kaksiosta, se on vähemmän kuin 1300 €/kk netto, kun asuminen 400 €/kk.
Jotkut hyvätuloiset rakentavat metropolia ja sitten monet pienituloiset tarvitsevat isoja tukia, että pärjäävät siinä metropolissa. Helsingin sijainti niemen kärjessä tulee erikoisen kalliiksi asumisen ja liikenteenkin kannalta. Voitaisko työnantajille laittaa kalliin paikan maksu, siis maksaisivat noita paikan asumis- ja muita tukia. Ehkä työpaikat sijoittuisivat kokonaistaloudellisemmin.
Minusta tämä kaikki kertoo siitä, kuinka vaikeaa on rakentaa toimiva kannustinjärjestelmä. Sillä mitä muuta työmarkkinat palkkaeroineen ja verotus asumistukineen sekä sijoitusasunnon kulujen verovähennysoikeuksineen on? Yrityksessä kannustinjärjestelmän tehtävänä on saada aikaan tulosta, yhteiskunnassa tavoite on vähän epämääräisempi, “toimiva ja kehittyvä yhteiskunta”. Yrityksissäkin kannustinjärjestelmien laadinnassa monesti epäonnistutaan ainakin osittain. Useimmat perustuvat yksilön oman edun tavoitteluun, eikä siitä välttämättä aina tule lopputuloksena niin sanottua yleistä tai yhteistä etua. Omaa etua suositaan kuitenkin, koska se on nähdäkseni voimakas kannustin ja dynaamisuutta arvostetaan niin yrityksissä kuin yhteiskunnassa. Mutta, kuten sanottu, kun kaikki kilvan tavoittelevat omaa etuaan, saattaa tulla kylkiäisinä kaikenlaisia ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Yhteisen edun käyttäminen palkkion perusteena olisi kyllä epäilemättä vaikea rakennelma myös. Ehkä pitäisi kokeilla kuitenkin, kokeilukulttuurin hengessä?
En vaan millään lakkaa ihmettelemästä tätä itsepetoksellista keskustelua siitä, miten työttömät saataisiin “edes hakemaan töitä”, kun >200000 ihmistä hakee ja yrittää työllistyä, mutta kansantalous ei pysty synnyttämään niitä työpaikkoja. Suomalaiset ovat yksi maailman koulutetuimpiä kansoja ja työttömyys koskee kaikkia koulutustasoja, joten keskustelu matalapalkkatyön vastaanottamisen kannattavuudestakin on pelkkää puppua, kun ongelma on tuottavuudeltaan heikko elinkeinorakenne, joka ei pysty hyödyntämään edes parhaiden tyttöjensä ja poikiensa osaamista.
Lyhyet työsuhteet siirtävät kouluttautumisen hyödyt työnantajalta työntekijälle. Siksi pitäisi saada ottaa ensimmäinen työpaikka vaikka miinuspalkalla. Ehdollinen perustulo auttaisi siinä.
Tämä ansaitsisi enemmän huomiota, mutta ongelma on se, että tyyppivasemmistolle kaikki tuloerot ovat pahasta samaan aikaan kun tyyppioikeistolle kaikki tuloerot ovat taivaan lahja ihmisten kannustamiseen (ja huonompien ihmisten kyykyttämiseen). Pitäisi ymmärtää, että keskiluokan tuloerot (ja pieni verokiila) on käytännössä välttämätön edellytys toimivalle yhteiskunnalle, samaan aikaan kun tulojen ja varallisuuden kerääntyminen pienelle eliitille on tuhoisaa sille toimivalle hyviunvointiyhteiskunnalle.
OS on pohjustanut teeman ”Suomen työmarkkinat eivät toimi”-teeman tuttuun tyyliin oikein hyvin.
Olen kuitenkin yllättynyt siitä, että kommentti-ketjussa ei tule mitenkään esiin todellista syytä työmarkkinoiden toimimattomuuteen.
Asiaa voisi valottaa vaikka näin:
Presidentinvaalit voittanut Sauli Niinistö kertoi juuri pitävänsä korttipelistä, varsinkin huuto-marjapussista. Se on kehitetty venäläisestä tysjatsa-pelistä, johon osallistuu kolme henkilöä. Siinä huudetaan siitä, kuka saa pelinviejänä valita valtin.
Vaaleissa Niinistö sai Suomen kansalta niin vahvat valttikortit, että hänellä olisi nyt mahdollisuus huutaa kolmikantainen, kansan edun vastainen ja toimimaton työmarkkinapeli poikki.
Vuosikymmenien ajan kolmikanta (ay-liike, suurteollisuus ja hallitus) on porukalla pelannut 400 000 suomalaisen käteen Mustan Pekan, jolla ovat joutuneet toivottomaan työttömyyskurjuuteen.
Kolmikantapeliä on pelattu todella juonikkaasti, sillä pelin häviäjiä, työttömiä ja pk-sektoria ei ole päästetty edes pelipöytään, mutta Musta Pekka heille on kuitenkin jaettu!
Kuten tunnettua, tässä on keinona on käytetty monelta osin perustuslain vastaista työmarkkina-lainsäädäntöä. Tästä esimerkkinä yleissitovuus, joka pakottaa kuulumaan jonkun privaatti-porukan perustamaan yhdistykseen, jotta saa samat oikeudet kuin siihen kuuluvilla on.
On selvää, että kolmikanta ei pysty työmarkkinoiden välttämättömään uudistamiseen.
Siksi Presidentti Niinistön tulisi nyt viedä peliä ja käyttää Suomen kansalta saamansa valttikortit huutaa kansan edun vastainen kolmikanta-peli poikki.
Mottona olkoon: ”Niinistön takana seisova 62,7 % kansa yhtykää ja kaatakaa päättäväisesti kolmikanta ja yleissitovuus”.
Seppo Korppoo, yleissitovuuden päättäväinen vastustaja.
Tuosta negatiivisesta tuloverosta saisi vielä kannustavamman, jos siihen yhdistettäisiin sopiva työtulovähennys sekä valtion että kunnan verotuksessa. Töitä tehnyt saisi silloin verotta “perusosan” lisäksi myös palkan tuohon rajaan asti. Verotus alkaisi purra vasta rajan jälkeen.
Koska EITC ei ole perusturva, tarvitaan perusturva edelleen muuten. Minimitaso asettuu Helsingissä toimeentulotuki 491€/kk + vuokra (enintään 650€/kk, eli kaupungin vuokrakämppä sillä vapailta markkinoilta näin halpaa ei löydy). Tässä kohtaa tulee se ensimmäinen suuri ongelma: vuokra.
Vuokran pitää olla pieni. 35 neliöinen yksiö 350€/kk on pieni. 25 neliöinen koppi 600€/kk ei ole pieni. Ellei kunta tai valtio pysty tarjoamaan jokaiselle haluavalle kohtuuhintaista asuntoa, tarvitaan asumistuki joka kattaa vuokran vapailla markkinoilla.
Lähdetään siis liikkeelle n. 1100€/kk netto (asumistuki 406€/kk, ttt perus 491€/kk, ttt vuokra 203€/kk) tasosta yhden hengen ruokakunnalle. Kun alkaa työt tästä tilanteesta ja saa vaikkapa osa-aikaisen matalapalkkaisen duunin, 20h/vk (ei siis nollasoppari vaan oikea 50%) josta 770€/kk brutto eli 700€/kk netto (ei mene veroja näin pienestä, mutta menee palkansaajan osuudet sivukuluista toki), päälle tulee asumistuki 406€/kk, yhteensä 1106€/kk. Tästä vuokra 609€/kk jättää netto 497€/kk. TTT palkkatuloista 150€ vähennys, joten päälle TTT 144€/kk. Käteen näinollen 20% palkasta, yhteensä 635€/kk vuokran jälkeen.
Ja tämä oli siis hyvä tilanne jossa saatiin oikea 50% työ, ei nollasopparia jossa kk-tunnit ehkä 20 jos hyvin käy…
Meinaat, että EITC olisi etuoikeutettua tuloa joka ei vähentäisi asumistukea tai toimeentulotukea ollenkaan…? Eli ym. tilanteessa jos EITC +50% 700€/kk (sivukulujen jälkeen) eli +350€/kk, se ei vähentäisi asumistukea eikä toimeentulotukea?
Tulee kalliiksi kun lisätään tuki ilman, että mitään tukea vähennetään. Toki se pienentäisi efektiivisen veron 81.3%:sta 38.5%:iin, joka alkaa olla samaa luokkaa kuin ylimmässä tulokymmenyksessä, eli reilu ja rehellinen veroprosentti. Paljonko se maksaisi ja millä katettaisiin, eli nostettaisiinko ansiotuloveroprosentti suoraan tasaveroksi 50%?
Kun asumistuesta ei päästä kuitenkaan eroon, sillä mistään ei ole tulossa Helsinkiin kymmeniä tuhansia halpoja vuokra-asuntoja, näen perustulon tarkoitukseksi poistaa muut perusturvan pohjat, eli perus-ttt, työmarkkinatuki, kansaneläke, opintotuki, mitä vielä olikaan, joka vähentää byrokratiaa perusturvan kohdalla. Vaikka jäljelle edelleen jäisivät harkinnanvaraiset tuet sekä asumistuki, oltaisiin pitkällä tulo- ja byrokratialoukkujen purkamisessa. Ja kun se verotettaisiin pois jollain tulotasolla (poliittinen valinta millä), se tuskin olisi kovin kallis nettona.
“Helsingissä hän voi saada toimeentulotukea asumiseen 650 € ja muuhun elämiseen 491 € eli kassaan kilahtaa 1140 €.”
Kuitenkin niin, että toimeentulotuki asumiseen menee vuokranantajalle ja edelleenkin Pekalle tulee tilille tai kukkaroon vain joko tuo 491 euroa, tai työttömyyden perusturvan runsaat 500 euroa, jolla hänen pitää elää kuukausi.
Jota summaa pitää vertailla Kallen 1300 euron tiliin pohdittaessa, onko väitteesi, että “kun suolakaivoksesta saa noin vähän enemmän kuin työttömyysturvasta (lisättynä asumistuella ja toimeentulotuella) ei työn vastaanottaminen voi olla vapaaehtoista, jos halutaan, että edes Kalle vaivautuu töihin suolakaivokselle” ollenkaan pätevä. Suolakaivoksesta saa sentään lähes kolminkertaisesti sen kuin mitä työttömyysturvasta tulee.
Kyllä sen kallenkn pitää asua.
Perusongelma tällaisessa systeemissä on se, että osapuolet oppivat melko pian pelaamaan sillä. Sanotaan, että firmalla on työntekijä, joka on sillä rajalla, että kannattaako häntä pitää töissä työehtosopimuksen mukaisella palkalla. Firma sanoo työntekijälle:“Sinulle ei varmaan ole mitään väliä sillä, mistä rahat tilillesi joka kuukausi kopsahtaa”, joten me irtisanomme sinut nyt, haet TE-toimiston kautta tätä työpaikkaa ja me palkkaamme sinut niin, että nettotulosi on ihan sama kuin nytkin, mutta 30% palkasta tuleekin veronmaksajilta”.
Koska työntekijälle tosiaan asia on yksi hailee, hän suostuu tuohon. Ja seuraus on sitten se, että tämä työnantaja saa kilpailuedun niihin työnantajiin verrattuna, jotka pitävät samanlaisia työntekijöitä normaalilla palkalla töissä. Tämä pakottaa sitten kaikki työnantajat tähän rumbaan.
Perustulossa tätä samaa ongelmaa ei ole, koska perustulo ei takaa mitään työehtosopimuksen suuruista palkkaa, vaan jokainen euro, jonka työntekijä saa puristettua työnantajaltaan, suurentaa hänen omaa nettotuloaan. Se ei siis sotke työmarkkinoilta samalla tavoin kuin sinun ehdotuksesi, jossa yhdelle neuvottelijaosapuolelle on yksi hailee, mitä siinä sopimuksessa loppujen lopuksi lukee.
Perustulosysteemissä työntekijä on välittömästi valmis hyppäämään kilpailijan palkkalistalle, jos hänen työnantajansa alkaa puhumaan palkanalennuksesta. Ja siis perustulo takaa toisaalta sen, että jos mitään kilpailijoita ei ole, niin ainakin perustoimeentulo on aina taattu.
Talouskasvun tekijät ovat työvoima, pääoma ja teknologia. Ainoa mistä Suomessa on puutetta on teknologia, osaaminen on liian vähäistä. Kouluopetus on kovin humanistista. Kuvittelen, että humanistit eivä aikaansaa ihmeenpiä vientituloja, vai olenko väärässä.
Olen hyvin pitkälti samaa mieltä kirjoituksesi pääpointtien kanssa, mutta tämän kohdan suhteen sanoisin, että eikö kansalaispalkan toteuttaminen olisi juuri sitä, että myönnetään, että osa ihmisistä on “tarpeettomia” talouden pyörittämisen suhteen, mutta heillä on siitä huolimatta oikeus osana yhteiskuntaa osuuteen sen taloudellisesta hyvinvoinnista, joka on historiallisesti valtavan korkealla tasolla ja tulee tulevaisuudessa nousemaan edelleen korkeammalle? He eivät myöskään välttämättä ole tarpeettomia yhteiskunnalle, vaikka heidän arvonsa markkinatalouden ehdoin pyörivillä työmarkkinoilla onkin alhainen. He voivat silti puuhastella yhtä sun toista ja osa siitä voi hyvinkin olla yhteiskuntaa hyödyttävää, vaikkei kukaan siitä olisikaan valmis maksamaan suoraa korvausta.
Perustili on minustakin aika hyvä idea elinkaaren yli tulonsiirtojen järkkäämiseen. Sen ainoa ongelma on siinä, että jos siihen liittyy tuo pakkosäästäminen, niin seuraus on se, että se entisestään pahentaa ihmisten oman elinkaaren yli menevää tulonsiirto-ongelmaa. Ongelmahan on siinä, että eniten rahaa tarvitsee siinä vaiheessa, kun on juuri astunut työelämään, hankkinut asunnon ja perustanut perheen pienine lapsineen. Jos tähän rahapulaan lyödään vielä päälle pakkosäästämisvelvoite, niin se vain pahentaa tilannetta. Toisaalta sitten lasten lähdettyä kotoa, uran ollessa siinä tilassa, että palkka on tapissa ja asuntolainankin tullessa kohti loppuaan ihmisellä olisi hyvinkin kanttia säästää enemmän. Tässä vaiheessa se Perustili sitten onkin täynnä, eikä sinne enää tarvita säästämistä.
Homman pitäisi siis toimia jotenkin niin, että Perustili olisikin luottoa, joka pitäisi maksaa pois, sitten kun elämä lähtee sujumaan paremmin. Vähän niin kuin opintolaina. Tietenkin tämän ongelma sitten on se, että jos sitten siihen työttömyydestä työlliseksi siirtymiseen liittyy vielä kaiken päälle se, että pitää alkaa maksaa Perustilille työttömyyden aikana nostettua lainaa, niin tämä voi huonontaa insentiivejä lähteä töihin. Takaisinmaksun pitäisikin siis olla jotenkin porrastettua niin, että pienistä palkoista ei sinne joutuisi maksamaan takaisin. Hyväksyttäisiin siis se, että ne, jotka eivät koskaan pääse keskipalkkaiseen työhön jäävät koko elämän yli laskettuna muiden elätetyiksi. Toisaalta kukaan ei jättäisi sivuun mahdollisuutta päästä hyväpalkkaiseen työhön vain siksi, että sitten joutuisi alkamaan maksamaan takaisin niitä työttömänä maksettuja tukia.
Ja lopulta Perustili voitaisiin yhdistää perimiseen niin, että henkilön kuollessa valtio vie ensin päältä pois sen, mitä henkilöllä olisi vielä tilillä lainaa. Tämä tuottaisi sitten sen, että kaikki, joilla jotain omaisuutta on, koittaisivat minimoida sen, mitä tililtä nostavat eikä siten edes pienituloiset näkisi sitä välttämättä täysin vastikkeettomana tulona, joka kannattaa aina maksimoida.
Siis Pekalla asuminen ei ole elämistä, mutta Kallella on (vai mistä hänen ajattelit sen asumisen kustannuksen repivän, jos ei siitä 1300:sta eurosta)?
Jos Kalle saa “suolakaivoksesta” tililleen 1300 euroa, niin hänellä ei todellakaan ole tuota määrää rahaa enää siinä vaiheessa, kun hän istahtaa sen oluen ääreen, vaan ihan niin kuin Pekallakin, hänen vuokraisäntänsä on vienyt siitä päältä vuokran. Oikea vertailu on siis niin kuin OS alunperin kirjoitti 1000 vs. 1300 tai sitten 500 vs. 800 (olettaen, että molemmilla menee 500 vuokraan). Missään tapauksessa se ei ole 500 vs. 1300.
Erkki hyvä ole ja lopeta tuo höpötys.
Esimerkiksi Suomen “humanistisimmassa” yliopistossa Tampereen yliopistossa suurin tiedekunta on Johtajakorkeakoulu, jossa opiskellaan hallintotieteitä, kauppatieteitä ja politiikkaa. Erityisesti vakuutustieteen akkreditoitu tutkinto-ohjelma on korkeatasoinen.
Jopa Tampereella Tampereen ammattikorkeakoulun, Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston joukosta humanistiset alat ovat vain murto-osa.
Sisäänottomäärät humanistisille aloille ovat naurettavan alhaita verrattuna kauppatieteisiin, tietotekniikkaan ja tekniikkaan.
Surullista taas on, että myös kielten tutkimus ja opetus on ajettu alas ja niin kutsuttujen kielikeskuksien voimin opetetaan ne pari pakollista kielikurssia (ruotsi, englanti).
Suomalaisten yritä siinä sitten tehdä vientiä, kun ei taivu edes rallienglanti.
Ehkä pitäisi löytää sosiologi, joka kertoisi osallistuvan havainnoinnin keinoin mikä on ongelma. Sosiologi on käynyt tieteen vuoksi intin ja yläasteen, ehkä ammattikoulun. Voisi varmaan olla työttömänä joku.
SDP ja ay-liike pyörittää työttömyyskassojen koneistoa, jolla palkitaan omia aktiiveja. Kela on poliitikkojen johtama.
Aktiivimallin vastus ei ole demarien etu eikä minkään puolueen. Se on ihan oikeiden ihmisten huuto, että mitä te oikein kuvittelette. Jos ja kun joka välissä 650 euron rahoja odottelee pari kuukautta, kynsien syöminen ei riitä.
Varakas voi olla aktivoituvat työtön, köyhä ei.
Muistuu mieleen 1990-luvun alkupuolelta Ylen lähettemä televisioraportti Tanskan työttömistä (tai työllistetyistä) kun he kuorivat perunoita matalilla jakkaroilla istuen ja heitellen kuorittuja perunoita ilmeisesti virolaisiin sinkkiämpäreihin. Tunnelma oli kuin keskitysleiriltä ja sitä sen kaiketi oli tarkoitus ollakin.
“Vakavampi ongelma on, että päiväraha ja osa-aikatyön palkka yhdessä tuppaavan nousta korkeammaksi kuin kokoaikatyön palkka. Tämähän ei käy, joten katto tulee vastaan. Se voi tulla vastaan jo alle 20 tunnin työviikolla. Sillä siis pääsee samaan ansioon kuin 40 tunnin työviikolla. Kaupan alalla teetetään paljon osa-aikatyötä. Kaikki eivät ole siitä lainkaan harmissaan.”
Toisaalta järjestelmään on sisäänrakennettu kannustin eli päiväraha laskee ajan kuluessa. Ensimmäisellä kerralla kun työssäoloehto nollaantuu ja päiväraha lasketaan uusiksi, siinä on 80 prosentin suoja, eli uusi päiräraha on määrältää vähintään sen 4/5 alkuperäisestä. Tämän jälkeen suojaa ei ole ja silloin uusi päiväraha lasketaan siitä osa-aikatyön palkasta. Eli kuukausipalkkasi on se määrä rahaa mitä kuukaudessa olet tienannut, vaikka se olisi tienattu 80 tunnissa. Ja kun aletaan laskemaan ansiosidonnaista päivärahaa vaikkapa 850 euron kuukausipalkasta, niin ei siitä paljoa korvausta jää.
Ja kun korvaus pienenee, laskee myös se raja missä korvauksen ja tulojen leikkuri iskee. Ja näin ollen ensimmäisen parin vuoden jälkeen koko päiväraha + osa-aikatyön tulo ‑kuvio menettää merkityksensä koska elääkseen on tehtävä enemmän kuin se 20 tuntia työtä viikossa.
Fiksut työttömät tietävät tämän eivätkä päästä tilannetta siihen, mikäli suinkaan pystyvät asiaan vaikuttamaan. Toimeentulotukiluukulle joutumisen uhka on tehokas kannustin ihmiselle, joka haluaa työtä tehdä ja on siihen ilmeisen kykeneväkin. Ts. juuri näille osa-aikatyöntekijöille. Vähän ruhtinaallisempi tuen ja osa-aikapalkan yhdistelmä työttömyyden alussa saattaa kannustaa etsimään nopeammin duunia lomailun sijaan.
Tämä soviteltu päiväraha tarjoaa työnantajalle ja tekjöille hyvän keinottelumekanismin, jolla työnantaja teettää osa-aikatyötä ja työntekijä saa kokoaikatyön ansion ja muut työntekijät ja työnantajat maksavat. Työttömyyskorvaus laskee vuosien mukana, mutta jos työnantaja on juonessa mukana, aina voi teettää puoli vuotta täysipäiväistä työstä ja alkaa taas alusta. Kaupan alalla tämä ei taida olla aivan harvinaista. Mutta joku on saanut siitäkin palkkaa, että on tällaisen mallin meille suunnitellut.
Olen samaa mieltä. Perustulo on parempi vaihtoehto.
Mutta niin kauan kuin kehitetään tilastokikkailua työttömyyden hoitoon, eiköhän tuo TE-keskuksen henkilöstövuokraus olisi ihan OK. Ehtoja siihen voi kehitellä, rajata matalapalkka-aloihin ja enintään 50% tunteihin vaikka niin vain osa työnantajista voi alkaa käyttämään sitä hyväksi. Saattaa olla suorastaan sama osa joka käyttää palkkatukia, harjoitteluja, jne jo nyt… Ja jos sillä työllistettäisiin aidosti osa-aikaisesti osa vaikeasti työllistyvistä, olisi siitä jopa aitoa hyötyä.
“Ruotsissa on päästy maahanmuuttajien työllistämisessä hyvään tulokseen sillä, että maahanmuuttajille voi maksaa aluksi vähän pienempää palkkaa”
Miten tuloksia on mitattu, kun laki ei ole vielä voimassakaan? Tällaista mallia on kyllä ehdotettu, mutta se oli ainakin joulukuussa vielä neuvotteluasteella.
Kyllä, mutta jos EITC-tyyppiseen, tai ylipäätänsä minkäänlaiseen negatiiviseen tuloveroon mentäisiin, koko harkinnanvarainen tukijärjestelmä parametrit, verotuksen prosentit ja työtulo- yms vähennykset pitäisi säätää uudelleen.
En pidä EITCtä Suomessa realistisena. Ehdotukseni:
..tuo mukaan kuitenkin hieman noita elementtejä. Erilaisilla työtulovähennyksillä valtion ja kunnan veroissa saataisiin progressiivisuutta myös tuloasteikon alaosaan.
Ainiin, ettei unohtuisi…
Koska työkyvyttömät ja osatyökyvyttömät ja sellaiset jotka eivät tosiasiassa ole kykeneviä vapailla markkinoilla työllistymään siirretään kuntoutukseen tai eläkkeelle? Joku voisi potkia vakuutuslääkäreitä persuksiin sen verta, etteivät enää hylkää kaikkea perusteella “ei ole kuollut joten voi tehdä töitä”…
Ei ole mitään järkeä siinä, että työttöminä roikutetaan väkeä joka tosiasiassa tarvitsee jotain muuta, oli sitten kuntoutusta ja koulutusta tai eläkkeelle.
TE-keskukset pitää resursoida siten, että voivat tehdä hyvän arvion työttömien mahdollisuuksista, kyvyistä, koulutustarpeista, jne. Jotta työttömiä voidaan työllistää, pitää työttömien olla työkykyisiä, työkuntoisia, omata koulutus alalle jolla tarvitaan työvoimaa.
Siis voisi kuvitella, että iso osa työttömien ongelmaa ratkeaisi sillä, että riittävän suurelle osalle voitaisiin taata hakemuksista seuraavan mielekäs työpaikka, sekä sillä, että työpäivistä ei tulisi pitkiä tulonmenetyksiä.
Jos taas halutaan yrittäjiä, tuilta ei pitäisi niin hanakasti potkia pois, koska yrittäjän itsensä elättävää yritystä ei vähävarainen työtön saa kauhean äkkiä pystyyn mikäli koskaan. Ennen kuin se onnistuu, tarvitaan tukia. Lisäksi olen ymmärtänyt, ettei epäonnistunutkaan yrittäjä enää tahdo päästä takaisin kortistoon työttömäksi työnhakijaksi vaan voi olla kusessa.
Ennen aktivointia kepillä kannattaisi poistaa isommalla kepillä tehtävä passivointi. Työmoraalin suuruus saattaisi yllättää monet, jos sitä ei yritettäisi aktiivisesti tappaa lannistavalla onnistumisprosentilla ja etenkin pitkillä tuettomilla käsittelyajoilla.
Olisi varmaan kannattanut jatkaa kolumnin lukemista, koska mies on itsekin tuota jo moneen otteeseen anteeksi pyytänyt ja tunnustanut tunnepohjaisen reaktion virheeksi.
Eli pääomatuloille kova progressiivinen verotus, veronkiero kuriin ja lait sellaisiksi, että verosuunnittelua ei sallita..? Kyllähän tuo ainakin minulle käy, mutta aikamoinen urputus tuosta syntyisi ja toteuttaminen voisi vaatia aika kovia toimia.
Ei tuolla kukaan muukaan yksilö itseään edusta. PK-sektori olisi voinut järjestäytyä ja änketä mukaan. AY-liike näyttää ikävästi unohtaneen vasemmistolaisen taustansa (jolloin työttömät olisivat olleet mukana). Toisaalta ei työnantajapuolikaan ole heistä huolehtinut tai viime vuosina edes omaa yhteiskuntavastuutaan kantanut, koska sillä on ollut kova kiire päästä seurauksista välittämättä kasvattamaan valtaansa ja ajamaan omaa viallista yhteiskuntafilosofiaansa kaikin keinoin, jopa poliittisenkin vaikuttamisen kautta.
Tunnut nyt kuitenkin unohtavan, että kolmikannassa on kolme osapuolta. Valtio olisi voinut koska tahansa ottaa kopin työttömistä, mutta sitä se ei ole tehnyt. Työttömyys on yhteiskunnallinen ongelma, jonka hoito kuuluu valtiolle. Valtio olisi voinut ajaa neuvotteluissa muitakin asioita, mutta se ei ole sitä tehnyt. Kuten kiky-fiaskosta käy ilmi, valtiolla olisi mandaatti yrittää muokata työvoimamarkkinoita ja se voisi tehdä sitä muutenkin kuin vain lähteä kritiikittömästi tukemaan työnantajia, suuryrityksiä ja osingonsaajia. (Laman aikanahan maksettiin hyviä osinkoja yritysten pyöriessä voitollisina, joten siinä olisi ollut paikka vaikkapa ajaa teollisuuteen vastasyklisiä investointeja, jotta nousuaikana firmat olisivat olleet parhaassa iskussa, tai vaatia palkkaamaan työntekijöitä. Samalla oltaisiin saatu elvytystä talouteen, mikä olisi sitten parantanut työttömyyttäkin.)
Hehän ovat kaikkea muuta kuin tarpeettomia, sillä heidän kulutustaan tarvitaan. Silloin kun heikosti toimeentulevilla, olivat he sitten työttömiä tai muuten vain pienituloisia, ei ole varaa kuluttaa riittävästi niin että säästöönkin jäisi jotain, talous ei yleensä pyöri tai on pyöriessäänkin todella epävarmalla pohjalla. Ilman kulutusta ei ole taloutta.
Ennen kaikkea heille ei silloin muodostu tarvetta puuhastella mitään yhteiskunnalle vahingollista henkensä pitimiksi, tulevaisuutensa turvaamiseksi tai ihan vain pahaa oloa helpottamaan. Sekin on arvokasta, etenkin kerrannaisvaikutukset huomioiden.
En usko tämän välttämättä olevan kovin vakava ongelma, kunhan pakkosäästön aste asetetaan sopivasti (mahdollisesti iästä riippuen). Nytkin joudut samaan tapaan maksamaan työttömyysvakuutusmaksua eikä se edes kerrytä henkilökohtaista varallisuutta.
Mielestäni kannustin lähteä töihin paranisi verrattuna nykyiseen. Nykyisellään töihin mennessään menettää suuren vakuutusmuotoisen tulonsiirron (ainakin, jos on ansiosidonnaisella) ja sitten joutuu kuitenkin töihin mennessä maksamaan taas sitä työttömyysvakuutusmaksua. Jos saa aidon tulonsiirron sijaan lainaa tai jo itselle aiemmin kertynyttä varallisuutta, ei tule yhtä voimakasta kannustinta levätä kotona.
Joo, olen samaa mieltä siitä, että ainakin sen verran voisi porrasta, että maksua menisi vasta tietyn rajan ylittävistä tuloista (vaikka vähän samaan tapaan kuin Briteissä maksetaan opintolainoja takaisin).
Täsmälleen noin. Kortistossa on 40000 korkeakoulutettua ja muuten ammattiin koulutettuja se 160000–200000. Näprääminen kannusteiden ja matalapalkkaduunien kanssa pn kusetusta.
Pelkän peruskoulun suorittaneiden työttömyysprosentti on 26 % ja työllisiä heistä on 43 %. Korkeqa-asteen joukossa työttömyys on 7% ja työllisyysaste 87 %. Kyllä työttömyys sinne koulutuksen matalampaan päähän keskittyy.
Höpö höpö. Ongelma on teknologian soveltaminen, käyttö ja tuotteiden/palveluiden myynti. Itse teknologia kehittyy hitaasti.
Kortistosta pitää siivota eläkkeelle sairaat/työkyvyttömät ja yli 55v. Heidän pitäminen siellä on turhaa kyykytystä ja TE-resurssien haaskaamista, koska työnantajat eivät ole heistä kiinnostuneita.
Esimerkki. Nokialla oli voittajateknot pöydällään ennen Applea ja jopa patentoituna. Siitä huolimatta tilanne ns. munittiin.
Voisiko ajatella, että suolakaivoksen työntekijät menisivät lakkoon ja heidän palkkojaan korotettaisiin? Toki tämä rikkoo markkinaehtoisuuden periaatteita, mutta niin rikkoo moni muukin asia ihan yritysten omissa toimintaperiaatteissakin.
Luetellaanpa huippuyrityksiä: Microsoft, Apple, Google, Facebook,… Noissa on perustajana nimenomaan teknologiaosaaja, joka on parissa vuodessa todennut yliopisto-opintojen riittävän ja lähtenyt oikeisiin töihin. Teknologiaosaajat ovat noissa edelleenkin johdossa. Apple erotti Steve Jobsin jossain vaiheessa, mutta joutui ottamaan takaisina. Kyllä Applen menestys tuli nimenomaan Jobsin päästä, ei myyntimiehiltä tai juristeilta.
Nokian juttu on todella ikävä. Maailmalla kehuttiin, kuinka puhelin toimi heikossakin kentässä. Tämä perustui erinomaiseen radiotekniseen osaamiseen. Mutta juristin valitseminen toimitusjohtajaksi, huh. En tarkoita mollata juristeja enkä muitakaan, mutta jostain syystä noissa huippuyrityksissä on johdossa teknologiaguru.
Ensisijainen vaihtoehto tuolle ryhmälle on ammattikoulutus esim. työvoimakoulutuksena. Näprääminen kannustinten ja pilipaliduunien kanssa on ajan ja resurssien haaskaamista.
Kuinka työnvälitys toimii vapailla markkinoilla, sitä on nykyään helppo havainnoida ja vaikkapa tutkia. Nimittäin pakolaisten keskenään harjoittama työlupien kauppa on juuri sitä.
Jokaiselle työlle ja työpaikalle on syntyy markkinahinta, jonka maksamalla (periaatteessa) kuka tahansa voi välittömästi mennä työhön maksamalla tuon hinnan. Työnvälitystoimintaa parhaimmillaan! Tämä järjestelmä vieläpä välittää työnantajalle uuden työntekijän, jos edellinen on sairaslomalla tai vaikkapa lomalla; silloin työlupa vuokrataan eniten tarjoavalle.
Täysin vapaat nuokaan työmarkkinat eivät ole, koska monet työluvan vuokraajat tekevät työtä “pimeästi”. He saavat palkan lisäksi kansalaispalkan, eli sosiaalitukea, jonka suuruus jo itsessään riittää elinkustannuksiin. Mutta korkeamman hinnan todennäköisesti kuitenkin huutaa todellisessa hädässä, esimerkiksi karkotettuna, oleva henkilö. — Ilman toimivia työlupamarkkinoita Saksassakin moni työ jäisi kokonaan tekemättä.
Tämä uusi työvoimakulttuuri olisi helposti poliittisella päätöksellä muutettavissa uudeksi työvoimapolitiikaksi. Tällöin kannattaisi, tasa-arvon nimissä tietenkin, vaatia kaikilta työntekijöiltä työlupa. Ja mistä tuon työluvan sitten saa: Työnantajalta tietenkin! Kun työnantaja myy jokaisen työpaikan eniten tarjoavalle, se saa työntekijältä työllistämistukea, että halvankin työn teettäminen tulee kannattavaksi. — Voittaja on valtio, joka ei anna vähentää työluvan vuokraa verotuksessa ja perii veron ja eläkemaksut palkasta, jota ei koskaan ole maksettu.
Jos toimiin uuden työvoimapolitiikan kirjoittamiseksi lakiin ei ryhdytä, on seurauksena, että ennen pitkään myös työnantajat siirtyvät pimeille markkinoille. — Jos kysyntää löytyy, niin työt on teetettävä. Ja jos se ei laillisesti onnistu, niin laittomasti sitten. — Ei valtio voi työmarkkinoita pysäyttää vain sen takia, että “politiikka vaatii”.
Olen aika lailla täysin päinvastaista mieltä koko viestistäsi. Yhteiskunnan ei todellakaan tulisi olla sellainen, että julkisen sektorin vastuulla on terveiden ihmisten asuttaminen. Terveiden ja työkykyisten ihmisten pitäisi lähtökohtaisesti hoitaa itse oman elämänsä perusasiat kuntoon, eikä julkisen sektorin pitäisi juurikaan puuttua siihen miten kukakin asuu ja elää omien varojensa antamissa puitteissa.
Työkyvyttömät, lapset jne. sitten erikseen. Vähävaraiselle lapsiperheillekin on parempi antaa isot lapsilisät ja antaa heidän valita, että asuvatko he mielummin pienessä asunnossa hyvällä sijainnilla vai isossa asunnossa kaukana kaikesta sen sijaan, että osoitetaan 3–4 makkarin perhekämppä lähiöstä tyylillä ota-tai-jätä. Mitään perheasuntojen liikarakentamista ei todellakaan pidä regulaatiolla tehdä, vaan on paljon parempi antaa rahallista tukea niille joita halutaan tukea. Silloin ihmisten omat kulutustottumukset kyllä vaikuttavat siihen, että rakennetaanko niitä isoja perheasuntoja vaiko ei.
Vapailla markkinoilla asumisen hinta määräytyy muuttovoittoalueilla pääasiassa ihmisten maksukyvyn mukaan, mikäli tarjonta on kovin vajavaista. Jos ihmisillä on vähän rahaa, he maksavat vähän vuokraa ja vuokranantajat kyllä sopeutuvat tähän, koska on pakko. Tarjonta taas on vajavaista lähinnä julkisen sektorin regulaation ja yksityisten maanomistajien rent-seekingin takia. Tähän auttaa regulaation vähennys (autopaikat, asuntojen kokonormit jne.)
Ensimmäinen asia olisi nostaa maapohjan kiinteistöveroja ja vähentää tuota kunnallistason regulaatiota. Rakentamisen esteitä voisi vähentää myös perustamalla erillisen toimivaltaisen oikeuselimen käsittelemään valituksia. Olisi melkein kaikkien etu, että valitukset ratkaistaisiin nopeasti.
Toinen asia mitä pitäisi tehdä on se, että julksen puolen vuokra-asuntojen vuokrat pitäisi välittömästi hilata markkinavuokrien tasolle. Vaikka sitten niin, että kunta maksaa lisää tukea niille, joilta muuten lähtee katto pään päältä.
Tämän idea on se, että kunta saa lisää rahaa niiltä jotka maksavat asumisensa itse, taloudelliset insentiivit uusien kovan rahan vuokra-asuntojen rakentamiseen paranevat ja samalla kunnallispäättäjille valkenee, että paljonko veronmaksaja häviää rahaa kun se asuttaa tukea tarvitsevia pk-seudulla.
Bonuksena julkisissa vuokra-asunnoissa voidaan poistaa tulorajat ja se kannustaa ihmisiä tienaamaan lisää.
Miksi 55v+ porukka on Ruotsissa töissä paljon Suomea tehokkaammin?
50+ työntekijöiden palkoista pitäisi voida neuvotella nykyistä vapaammin. Monessa firmassa olisi tarvetta kokeneille jermuille, kunhan heille ei tarvitsisi maksaa valtavia palkkoja. Nyt liian kovalla palkalla isot työkyvyttömyys / työterveysriskit aiheuttavat putsataan YT-neuvotteluissa ulos talosta.
Iäkkäiden työterveysriskejä pitäisikin siirtää valtiolle. Jos työnantaja tärvelee 25:sen työkyvyn, se on työnantajan vika ja rahallisilla kannusteilla kannattaa ohjata työkyvyn suojelun suuntaan. Kun iäkäs lähestyy eläkeikää, kääntyy homma päinvastoin: Jos työnantaja onnistuu kevennettyjen vakuutusmaksujen takia pitämään työntekijän töissä pari vuotta pidempään, niin sekä työntekijä, että julkinen sektori voittaa kun kallista työttömyyseläkeputkea ei muodostu ja viimeisistä työvuosista kertyy sentään jotain eläkettä.
Ei, vaan suolakaivokset lakkautettaisiin Suomessa kokonaan koska niiden kannattavuus on muutenkin ollut kiikunkaakun ja suolaa löytyy maailmalta markkinahintaan.
Tottakai voi, mutta silloin Kalle ottaa riskin, että hänen työnsä hinta nousee korkeammaksi kuin mitä hän tuottaa työnantajalleen. Jos se yhtälö menee tarpeeksi pahaksi, siirtyy suolakaivos muualle tai lopetetaan kokonaan.
Olen kyllä vähän eri mieltä, että työttömien kulutus olisi ainoa hyöty, jota heistä saadaan. Tällä logiikalla muulle yhteiskunnalle työttömien “tarpeellisuus” voitaisiin korvata sillä, että valtio käyttäisi nykyisin työttömille menevän sosiaalituen siihen, että ostaisi markkinoilta hyödykkeitä ja sitten polttaisi ne isossa kokossa. Vaikutus olisi markkinoiden kannalta sama kuin siinä, että valtio antaa rahat työttömille, jotka sitten kuluttavat ne hyödykkeisiin, jotka hyödyttävät vain heitä itseään.
Tämä toimii vain, jos touhussa on jokin välistävetäjä, jolle menee ylisuuri osa työntekijöiden tuottamasta lisäarvosta. Jos työntekijän tekemän työn lisäarvo markkinoilla ei mene korkeammalla hinnalla kaupaksi, niin se ei kyllä mene kaupaksi, vaikka kuinka lakkoiltaisiin.
Sanotaan vaikka, että kaikki Suomen parturit menisivät lakkoon ja sanoisivat, että suostuvat alkamaan leikkaamaan hiuksia vasta, kun yhdestä leikkauksesta maksetaan vähintään 100€. Kumman veikkaat olevan seuraus: Ihmiset alkaisivat kiltisti maksaa 100€ per leikkaus vai että he alkaisivat keksiä vaihtoehtoja parturin käyttämiselle?
Lakko toimii silloin ansiotason nostamiseksi, kun vastapuolena on työnantaja eikä kuluttaja. Jos työnantaja repii omaan taskuunsa ison osan kuluttajan maksaman ja työntekijälle maksetun palkan välistä, niin lakko on keino pakottaa työnantaja pienentämään osuuttaan. Mutta tässä oletus on, että markkinat eivät toimi tehokkaasti. Tehokkailla markkinoilla työnantajalle tulee kilpailija, joka joko laskee tuotteiden hintoja kuluttajille tai houkuttelee työntekijät itselleen paremmilla palkoilla. Lakko on periaatteessa työntekijöiden kartellin käyttöä työnantajien kartellia vastaan. Jos kaikki toimii markkinaehtoisesti, ei missään ole tyhjää, jonka voisi lakolla repiä itselleen.
Minulla on kutina, että kun korkeakoulutettu ajautuu pitkäaikaistyöttömäksi, hän lähtee etsimään muita ratkaisuja, esimerkiksi uudelleenkouluttautumaan suorittavalle alalle. Myös yrittäminen on vaihtoehto. Samalla hän poistuu korkeakoulutettujen työttömien joukosta. Pienempää työttömyysprosenttia saattaa siis selittää pikemminkin ihmisen aktiivisuus kuin se, että korkea koulutus sinänsä kannattaisi.
En siis lukisi tuota tilastoa noin yksioikoisesti. On muistettava, että koulutetulla ja abstraktiin ajatteluun ja nopeaan oppimiseen kykenevällä ihmisellä on enemmän liikkumavaraa kuin duunarilla, jonka kyvyt ovat sidottuja enemmän käytännön tekemiseen.
Tähän liittyy yksi automaation suurista ongelmista. Kun väestöstä suunnilleen puolet on joukkoa, jonka ÄO alle 100, niin tälle joukolle on vaikea keksiä tulevaisuudessa järkevää tekemistä. Kouluttaminen ei auta, koska eväät eivät riitä korkeampaan oppimiseen.
Hyvää pohdintaa. Sen verran tarkennan, että työntekijäpuolen oikeus tehdä ammattiliiton kautta kartelli on tarkkaan harkittu perustuslain erikseen turvaama ja lailla tarkemmin säädelty erioikeus, joka on suotu siksi, että työntekijän asema muuten on työnantajaan verrattuna kovin heikko etenkään vähän koulutusta vaativilla aloilla.
Melkein kaikilla muilla aloilla kartellien teko on kielletty, joten työnantajien kartellista ei käytännössä pitäisi olla kysymys. Jos työnantajapuolella esimerkiksi jaettaisiin keskenään sellaisten henkilöiden henkilötietoja ja listoja, joita he kollektiivisesti päättäisivät olla ottamatta töihin, siinä todennäköisesti heilahtaisi häkki.
Yleissitovat työehtosopimukset luovat yrityksille vastaavasti verojen kaltaisia velvoitteita huolehtia alan työntekijöiden toimeentulosta ilman, että rahoja kierrätetään julkisen sektorin kautta sosiaaliturvana.
Jossain määrin, ja riippuen mitä ja minkä suuruisena otettaisiin käyttöön.
EITC antaa lisää kun saa tuloa. Tämä muistuttaa nähdäkseni palkkatukea mutta vakinaisena ja työntekijään (ei työnantajaan) sidottuna.
Ei kannata sekottaa negatiiviseen tuloveroon joka on veronpalautus siitä osasta minkä tulot jäävät alle rajan (eli veronmaksajalle maksettava tuki joka on sitä suurempi mitä pienemmiksi tulot jäävät).
Verotuksen osaltahan on ansiotulovähennys, työtulovähennys, ja perusvähennys, jotka kasvavat kun tulot kasvavat kunnes saavuttavat huippunsa ja lähtevät laskuun. Näillä luodaan progressio kunnallisverotukseen pienillä tuloilla.
Eläketulo verotetaan samalla asteikolla kuin työtulo, joten pitää aina muistaa se kun pohditaan vähennysten tai asteikon rukaamista. Esim. jos EITC palkkatuloon ja samalla poistettaisiin ym. perusvähennyksiä, miten kokonaisuus muuttaisi eläketulon verotusta?
Mitä pidemmälle kokonaisuutta pohditaan, sitä paremmalle EITC minusta on alkanut vaikuttaa, mutta ei perusturvan muotona. Olennaista on, että se toimii samoin tavoin kuin palkkatuki sekä perusvähennykset. Se voisi siis korvata näitä, ja tätä kautta helpottaa matalapalkkaista työllistymistä. Ei siis ole perusturva vaan automaattisesti toimiva palkkatuki ilman byrokratiaa.
Niille jotka haluavat vastikkeellista tukea, EITC olisi varmaan helpompi kuin negatiivinen tulovero, sillä sitä saisi vain saamalla palkkaa (joka on eri asia kuin tekemällä töitä, joskohta usein korreloi, saattaa jopa löytyä kausaalinenkin suhde).
Jos valtion ansiotuloveroasteikossa on negatiivinen tulovero, olisi tietysti selvä, ettei valtion veroa makseta ennen kuin tulot nousevat yli negatiivisen tuloveron ylärajan. Kunnallisveron (ja jossain vaiheessa tulevan maakuntaveron — pakkohan maakunnille on verotusoikeus tulla sote/alueuudistuksen myötä jotta ko. uudistuksissa on järkeä) kohdalla tämä pitäisi toteuttaa perusvähennysten muodossa (kuten nykyään) tai säätämällä tulot valtionverotuksen negatiivisen tuloveron osalta kunnallisverossa verottomiksi (olisiko tässä jotain ongelmia?).
—
Rakennettiin pakettia näistä (perustulo / negatiivinen tulovero, sekä EITC) miten tahansa, asumistuki jää ongelmaksi. Sitä ei voi korvata millään muulla tukimuodolla, sillä se kohdistuu nimenomaa vain ja ainoastaan korkeisiin asumismenoihin. Voidaan poistaa varainsiirtovero omaan käyttöön tulevan asunnon hankinnasta, voidaan säätää asunnon vuokraamisen tulo verottomaksi, mutta ellei julkinen sektori pakota vuokria lähemmäs omassa asunnossa asumisen kustannuksia, markkinavuokrat tuskin laskevat riittävästi jotta asumistuki voitaisiin poistaa. Nähdäkseni ongelman korjaaminen vaatii huomattavaa julkista vuokra-asuntotuotantoa jossa asunnot annetaan vuokralle omakustanteisesti (ml. pääomakulu) tai enintään hyvin pienellä voitolla. Jos tällaisten halpojen vuokra-asuntojen määrä kasvaisi, tulisivat markkinavuokratkin jonkin verran alas.
Myös perheiden kohdalla tulisi varmasti säilymään joitain tukia, sillä tuissa ja verovähennyksissä joita pyrittäisiin korvaamaan on perheen koon huomioon ottavaa skaalausta.
—
Oletuksena tällä hetkellä lienee, että
1) kaikilla ei ole sellaista annettavaa jolla saisi avoimilta markkinoilta sellaista työtä jolla voi elättää itsensä ja perheensä,
2) kun työttömien ryhmä asianmukaisesti perattaisiin ja työkyvyttömät siirrettäisiin eläkkeelle, osatyökykyiset tarvittavaan kuntoutukseen jolla vahvistettaisiin jäljellä olevaa työkykyä, koulutusta tarvitsevat koulutukseen, nähtäisiin paremmin minkä verran on “helposti työllistyviä” ja minkä verran niitä jotka tarvitsevat huomattavasti tukea työllistymiseen,
3) helposti työllistyvien joukosta niitä jotka eivät työllisty nopeasti pitää hieman tuuppia, etteivät menetä työkykyään pitkäksi venyvän työttömyyden johdosta,
4) jatkuvalla markkinoiden tarpeet huomioivalla muuntokoulutuksella voidaan auttaa niitä joiden koulutus on vanhentunut tai joilla muuten on työkykyä mutta vaikeuksia työllistymisessä,
5) tukemalla matalapalkkaista työntekoa voidaan sekä saada heikommin työllistyviä töihin, että lisättyä sellaisia matalamman tuottavuuden työpaikkoja joihin olisi helpompi työllistyä.
Tarvitaan vain keinot ja toimet. Jotain se maksaa varmasti, mutta mitä automaattisemmin tuet joita tarvitsee huomattavan moni toimivat, sen parempi, sillä kaikki harkinnanvaraisuus tai ihan vain päätöksentekoa vaativa aiheuttaa byrokratialoukkuja silloinkin kun varsinaista taloudellista loukkua ei synny.
Periaatteessa näin, mutta mitäpä, jos perhe (tai siis tarkemmin sanottuna sen aikuiset) tuossa valitsevatkin pienen asunnon lähiössä ja enemmän rahaa viinaan, uhkapeleihin, jne.? Tuen kohdistaminen asumiseen on eräänlaista yhteiskunnan holhoamista siten, että sillä pakotetaan tietty osa kulutusta menemään tähän elämisen kannalta suht tärkeään asiaan. Olen samaa mieltä, että yksinäisten aikuisten kohdalla tätä ei välttämättä tarvittaisi, mutta jos tuo otetaan lähtökohdaksi, niin sitten on aika vaikea puuttua lastensuojelullisin keinoin tilanteeseen, jossa 2‑lapsinen perhe on “valinnut” asunnokseen ahtaan yksiön.
Tästä olen ihan samaa mieltä. Toisessa ketjussa kiivaasti keskusteltiin siitä, onko oikein subventoida omistusasumista sillä, että asuntotuloa ei veroteta, koska tämä asettaa eri asumismuodot eriarvoiseen asemaan, mutta eikö kuntien markkinahintaa alemmat vuokrat tee tätä vielä eksplisiittisemmin?
En näe mitään tolkkua siinä, että kunta tukee tiettyjä onnekkaita sen asuntoihin itsensä kerran päässeitä alihintaisella vuokralla.
Oikeastaan koko kunnan vuokra-asuntojen omistamisessa ei ole mitään tolkkua. Ainoastaan, jos asunnot olisivat sellaisia hyvin perustason majoituksia, joista kaikki kynnelle kykenevät lähtisivät pois heti kun varat antavat periksi, mutta joilla voitaisiin taata jokaiselle katto pään päälle, niissä on mitään järkeä. Jos ne ovat tasoltaan samaa tasoa kuin vapaiden markkinoiden vuokra-asunnot, niin kyse on puhtaasta tulonsiirrosta kaikilta muilta niille onnekkaille, jotka tällaiseen ovat päässeet (riippumatta kenenkään tuloista). Asumisoikeuden sitominen mataliin (brutto)tuloihin ei tässä auta, koska sillä vain luodaan tuloloukku, kun ihmisen ei kannata pyrkiä kasvattamaan tulojaan, koska se johtaa vain kunnan vuokra-asunnosta ulos lentämiseen ja sitä kautta käteenjäävän rahan vähenemiseen.
Reaalimaailmassa Kallekin saa asumistukea. Asumistukilaskuri antoi hänelle asumistukea 200 euroa, jos esitys on, että hän saa tililleen 1300 euroa, josta on tuloverotaulukon mukaan maksettu veroa 220 euroa. Hän maksaa siis vuokraa 300 euroa, jolloin hänen kuukaudeksi käytettävissä oleviksi rahoikseen jää 1000 euroa.
Pekalle laskin samoin 700 euron työttömyysturvan, josta ennakkovero on 20 %, mukaan asumistuen samoin ehdoin; molemmat asuvat 40 neliömetrin asunnossa, jonka vuokra on 500 euroa, ja hän saa laskurin mukaan asumistukea 375 euroa.
Hän voi myös hakea toimeentulotukea, koska vuokran jälkeen hänen tulonsa alittavat vaadittavan 491 euron perustoimeentulovaatimuksen. Se voi 20 % alempikin, jos hän on kieltäytynyt töistä. Koska hänelle verojen jälkeen jää käteen 560 euroa niin hänelle maksetaan toimeentulotukena vuokrasta 56 euroa, jolloin summa, joka hänelle jää kukkaudeksi käytettäväksi elämiseen, kuten ruokaan, vaatetukseen jne. 491 euroa.
Vertailuluvut, jotka reaalisti syntyvät asumistuen jälkeen ovat siis Kallella 1000 euroa ja Pekalla 491 euroa.
Jos Kalle on oikeutettu toimeentulotukeen, silloin hän voi ansaita työnteosta korkeintaan 150 euroa.
Pekan ja Kallen esimerkissä on paha perspektiivivirhe. Siinä verrataan kaverusten bruttotuloja ja demonstroidaan ettei työssä käynti kannata, koska sillä tulotaso nousee vain 30% jolla ei kustanna lauantai-iltana ylimääräistä olutta.
Mutta “ei ne pienet tulot vaan suuret menot”. Todellisuudessahan pitäisi verrata nettotuloja. Oletamme että molemmat ovat suht nuukasti eläviä perusterveitä ihmisiä. Asumiskustannukset ovat 450€/kk ja ruokaan, vaatteisiin, lääkkeisiin yms välttämättömyyksiin menee 400 euroa. Pekalle jää käteen 150 euroa kuukaudessa kaljan juontiin, ja Kallelle 450 euroa. Kolminkertainen ero!
Eli sen jälkeen kun Pekka joutuu lähtemään taskut tyhjänä kotiovea kohti, niin Kalle voi tilata, ei vain yhden vaan kaksi olutta. Työnteko kannattaa!
Käytännössä tällaiset ‘havainnollistavat’ esimerkit täytyisi tehdä tosielämän luvuilla. Koska loppupäätelmään vaikuttavat tekijät ovat kvantitatiivisia, niin lukuja eri tavoin tuunaamalla saa erilaisia johtopäätöksiä. Rahi-analyysilla tempaistut luvut ovat viihdyttäviä mutteivat hyödyllisiä.
Kallella menee rahaa myös työmatkoihin ja lounasruokailuun ja työvaatteisiin.
Minusta tuollaisessa jakolaskussa ei ole mitään tolkkua, koska sen tulokseksi saa melkein mitä tahansa panemalla “ei-kaljanjuontia” menevään kulutukseen enemmän tai vähemmän.
Pelkästään ruuan suhteen on mahdollista saada kaikki riittävät ravinteet monellakin erilaisella budjetilla. Valitsemalla sieltä sen kalleimman, saa jakolaskussa ihan eri tuloksen kuin jos valitsisi sen kaikkein säästeliäimmän.
Minä pystyn kyllä keksimään, miten sen kaiken Kallen saaman 1300 euroa saa katoamaan niin, ettei “käteen jää” euron euroa siinä vaiheessa, kun saavutaan kapakan ovelle.
En tosin tiennyt, että pienipalkkainen henkilö voi saada niinkin paljon kuin mitä Toivonen kirjoitti (40% asumismenoistaan) katetuksi asumistuella. Se muuttaa tilannetta työssäkäynnin hyväksi, mutta toisaalta sitten leikkautuessa tulojen kasvun mukana toimii “lisäverona”, joka leikkaa käteenjäävää rahamäärää, jos hän koittaa nostaa tulojaan tuosta tasosta.
Mitä noihin “välttämättömyyksiin” tulee, niin olisin varsin kiinnostunut, jos joku olisi sellaisen ostoskorin jonnekin kerännyt. Olisi kiinnostavaa verrata sitä siihen, millä tasolla aikoinaan opiskelijana pyöritin kulutustani.
Minusta tuo ei ole ainoa työnantajien kartellimuoto. Toinen ja tärkeämpi muoto on minusta se, että työnantajapuoli toimii työehtoneuvotteluissa yhtenä tahona ammattiliittoa vastaan sen sijaan, että ammattiliitto menisi työpaikasta toiseen erikseen sopimaan jokaisen työnantajan kanssa siellä toimivien työntekijöiden palkoista uhkaillen aina lakoilla niitä työnantajia, jotka eivät pöytään lyötyyn sopimukseen suostuisi. Työntekijöillehän sellaiset lakot, joissa 90% ammattiliittolaisista olisi töissä (niissä firmoissa, jotka olisivat uhkailun alla myöntyneet) ja he sitten tukisivat niitä 10%:a, jotka olisivat lakossa. Voimatasapaino olisi täysin työntekijöiden puolella (ihan niin kuin se on työnantajan puolella silloin, jos työntekijät toimivat yksilöinä).
Tästä olen eri mieltä. Työnantajalla on alhaisen tuottavuuden työntekijän kohdalla kaksi vaihtoehtoa, nostaa hänen palkkansa sille yleissitovalle tasolle tai olla palkkaamatta häntä. Jos hänen tuottamansa lisäarvo työssä olisi alempi kuin se yleissitova taso, niin työnantaja valitsee sen, ettei palkkaa häntä. Tämä on tyypillinen vapaamatkustajaongelma. Kun veronmaksajat huolehtivat tästä henkilöstä, taakka jakautuu kaikille. Jos hän huolehtii henkilöstä maksamalla hänelle tuottavuuttaan korkeampaa palkkaa, hän kantaa vastuun yksin.
Osakeyhtiön johdolla on vain yksi velvollisuus. Maksimoida omistajien voitto. Valtion tehtävä olisi asettaa insentiivit niin, että tämä tarkoittaisi sitä, että tätä velvollisuutta seuratessaan johto valitsee koko yhteiskunnan kannalta parhaat vaihtoehdot. Itse olen varsin skeptinen sen suhteen, että yleissitovat sopimukset johtavat tähän.
Pitäisi voida neuvotella, muttei välttämättä alaspäin. Kannattaisi myös keskustella työajan pituuden ja palkan suhteesta.
Seuraava on hieman off topics:
Takavuosina tein aika paljon töitä ruotsalaisten korkean teknologian yritysten kanssa. Yllätyin, kuinka monet ruotsalaiset tutkimus- ja kehitysinsinöörit olivat innokkaita harmaaohimoisia viisikymppisiä. Tittelissä toki oli “senior”, ja vaikutti, että heidän kompensaationsa oli riittävä. Näin ainakin heidän esimiehensä vakuuttivat, kun ihmettelin positivisessa mielessä näkemääni.
Suomessahan siihen aikaan naapurit, puolitutut ja sukulaiset katsoivat, että jos DI tai vastaava ei ole nelikymppisenä johtaja, tai vähintään päällikkö, hän on täysi luuseri. Puolisotkin olivat monesti samaa mieltä.
Ongelma johtui ainakin osaksi siitä, että hyviä tyyppejä haluttiin palkita, mutta se ei ollut AY:n ja HR:n takia mahdollista ilman tehtävämuutosta. Menetimme paljon asintuntijoiden työpanosta, sillä päällikön ja johtajan tehtäviin kuului enenevässä määrin hallintoa.
Toivottavasti tällainen ainoa palkitsemisen muoto on mennyttä.
Ruotsissa laki määrää irtisanomisjärjestyksen. First in, last out. Suomessa homma menee, first in first out. Suomessa jo 45v on yli-ikäinen.
Hyvä tarkennus, juuri näin. Se on jopa terveiden suomalaisten parusturvaksi liian “kannustava”, ja kuten sanot, asumisen tukeminen on asia erikseen.
Wikipediassa on EITC:stä hyvä artikkeli.
Kolminkertainen ero kuulostaa dramaattiselta, mutta Kalle todennäköisemmin laskee, että paljon jää käteen per tehty työpäivä / työtunti suhteessa Pekkaan. Kyllä minun olisi hankala motivoida itseäni suolakaivokseen, jos käteen jää siitä kaikesta vain 1–2 euroa per tehty työtunti verrattuna Pekan kalasteluun ja muuhun oleiluun.
Olen täysin samaa mieltä. Mikään kirjoittamani ei taida koskea sellaisia henkilöitä joilla on hyvin palkattu pysyväisluonteinen työ, joille pankki on hyvien tulojen ja pysyvän työsuhteen perusteella antanut asuntolainaa jolla he ovat voineet asunnon ostaa ja hyvillä tuloillaan tätä lainaa sitten maksaa pois.
Kirjoittamani koskee niitä joiden tulot eivät riitä asuntolainan saamiseen, jotka tarvitsevat asumistukea vuokran maksuun, joiden tosiasialliset asumiskustannukset määräytyvät tuurin (saako halvan kämpän kaupungilta vai ei) eikä muun perusteella.
Asuminen on välttämätöntä. Pätkätyöläinen ei voi muuttaa kaupunkiin saatuaan työn ja taas kauemmas kaupungista kun työ loppuu. Joko asuu kaupungissa jossa voi saada töitä ja tarvitsee tukea silloin kun töitä ei ole (ja jos palkka on pieni, myös silloin kun töitä on), tai muuttaa kauemmas kaupungista jossa töitä ei välttämättä ole.
—
Asuntoja ei tarvitse olla tarjolla negatiivisin kustannuksin. Mutta nykyiset markkinavuokrat ovat aikalailla puhdasta ryöstöä. Sen näkee esimerkiksi vertaamalla keskenään vertailukelpoisia asuntoja joista toinen on vapailla markkinoilla ja toinen kaupungin vuokra-asunto. Tai katsomalla vertailukelpoisten asuntojen hintoja, hoitokuluja, ja vuokria.
Asunnon (niin omistus kuin vuokra) hinnan tulee muodostua rakennuskustannuksista (sisältäen kohtuullisen voiton rakentajalle) lisättynä tontin vuokran, hoitokulujen, ja verojen nykyarvolla. Vuokran edelleen näin määrittyneen kohtuullisen hintatason pohjalta lasketulla kohtuullisella pääoman tuotolla lisättynä kuluilla ottaen huomioon pitkän aikavälin korjauskustannukset.
Asuntojen kysyntä voi aiheuttaa rakentamiskustannusten nousua sekä rakennuttajien voiton kasvua, ja näin asuntojen hintojen nousua. Edelleen kysyntä voi johtaa vuokrien nousuun yli sen mitä asuntojen hintojen noususta olisi ollut johdettavissa, joka tarkoittaa korkeampaa tuottoa asuntosijoittajalle. Kaupungin vuokra-asuntoyhtiö ei voi vaikuttaa rakennuskustannuksiin alentavasti jos rakentajilla on muutenkin riittävästi hommia tällä hetkellä, mutta voi vaikuttaa vuokranantajien ylivirittyneisiin tuottotavoitteisiin pitämällä omat tuottotavoitteensa kohtuullisina tai jopa nollassa.
Laadultaan vastaavien asuntojen hintaerot perustuisivat näin sijaintiin (tontin arvo) ja rakennuskustannuksiin (tontille rakentamisen helppous tai vaikeus) sekä mahdollisiin muihin vaatimuksiin joita rakentamiselle on asetettu (esim. autopaikkojen määrä ja laatu, talon yhteisten tilojen määrä ja laatu, jne), huoltokustannuksiin (vaihtelu mahdollista rakenteellisista ja muista ratkaisusta johtuen), sekä perustasosta poikkeaviin laatutekijöihin (materiaalit, kiinteät kalusteet, jne).
Jos sijainti vaikuttaa asunnon arvoon yli tontin arvon, on tontin arvo määritetty huonosti ja olisi pitänyt määrittää korkeammaksi. Tontti on kuitenkin ainoa sijaintiin vaikuttava tekijä.
—
Jos asumistuki poistettaisiin (vähitellen, hitaasti, kymmenen vuoden aikana), laskisivatko vuokrat saman verran? Veikkaan, että eivät. Nousisivatko pienet palkat kattaen erotuksen? En jaksa uskoa. Köyhyys lisääntyisi tällä keinolla. Vaihtoehtoisia kehityssuuntia on liikaa jotta voisin ennustaa mitä siitä seuraisi.
Kyllä, on sellainenkin vaihtoehto jossa markkinavuokrat laskisivat lähelle kustannuksia. Tämä laskisi luonnollisesti asuntojen arvoa lähemmäs kustannuksia. Ja näin päästäisiin tilanteeseen jossa rakentamisen kustannustasosta oltaisiin hyvin tietoisia, rakennuttajille jäisi vain vähäinen voitto asuntorakentamisesta, ja asuntoja vuokraavat yksityiset tahot saisivat vain vähäisen voiton toiminnastaan. Nykyisten asuntojen arvot luonnollisesti romahtaisivat, ja lopputuloksena 35 neliön yksiö kantakaupungista maksaisi alle 100k€ ja sen vuokratuotto kaikkien kulujen (ml. suuremmat korjaukset mitä tulee parin vuosikymmenen välein) jälkeen jäisi suuruusluokkaan valtion 10v viitelainan korko (=riskitön sijoitus) + 2 prosenttiyksikköä, eli vuokra olisi haarukassa 300–450€/kk.
—
Mielestäni asumista pitää tukea siltä osin miltä kustannukset ylittävät omistusasunnossa asumisen kulut, eli asumisen omakustannehinnan. Koska se erotus on varakkaan (omistusasunto) ja pienituloisen (vuokra-asunto) välinen ero. Jos asuminen olisi saman hintaista riippumatta asumismuodosta, olisi se neutraalia. Jos vuokralla asuminen lisääntyisi, olisi myös muuttaminen työn perässä helpompaa ja oletettavasti myös lisääntyisi.
Luonnollisesti varakas voi tehdä valintoja joihin muilla ei ole mahdollisuuksia. Voi ostaa suuremman asunnon tai muilla tavoin kalliimman asunnon. Yhteiskunnan ei ole tarvis tätä tukea mitenkään, eli yhteiskunnan tuki asumiseen on mielekästä rajata perustasoon, sellaiseen jossa asuminen on mielekästä ja mahdollistaa normaalin elämän.
Asumisen kustannukset yli omistusasunnon tason ovat tukea omistusasunnossa asuville, eli varakkaille, ellei niitä kateta tukena niille joilla ei ole mahdollisuutta omistusasunnon hankkimiseen. Tämä perustuu yksinkertaisesti siihen, että tarvitaan jokin varallisuus- tai tulotaso jonka ylittämällä asumiskustannukset laskevat merkittävästi. Jos tulojen tai varallisuuden kasvu alentaa asumiskustannuksia, on alemman tulo- ja varallisuustason asumiskustannuksissa jotain ylimääräistä, liikaa. Tämä ero johtuu jostain rakenteellisesta viasta joka tulee korjata. Korjaavien toimenpiteiden jälkeen omistusasunto on sijoitusvarallisuutta siinä missä muukin, eivätkä asumiskustannukset itsessään riipu asumismuodosta vaan asunnon sijainnista, koosta, ja laadusta.
Toisaalta, asumistuki on myös tukea asunnon vuokraajalle.
Todettakoon tässä välissä, että vuokrasäännöstely sekä mikä tahansa muu suora puuttuminen markkinavuokriin johtaa jotakuinkin varmasti siihen, että osa vuokrasta maksetaan pimeästi. Yhteiskunta ei voi tässä voittaa, vain hävitä.
Jos haluamme, ettei varallisuus vaikuta mahdollisuuksiin asua ja elää normaalisti, ja toisaalta emme halua tukea niitä jotka perivät huomattavan korkeita vuokria, on rationaalista lisätä julkisen sektorin vuokra-asuntotarjontaa jolloin kustannus muodostuu maan vaihtoehtoisen käyttötavan jäämättä saaneista tuloista joista vähennetään alentunut asumisen rahallinen tuki.
Olen vakuuttunut siitä, että kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen lisääntynyt tarjonta alentaisi markkinavuokria ja tätä kautta tarvetta asumisen rahalliseen tukemiseen. Tämä hyöty tulisi yllä mainittujen lisäksi.
Luonnollisesti kaupungin vuokra-asuntoja haettaisiin kuten mitä tahansa muitakin, ja vuokranantaja valitsisi hakijoista omilla kriteereillään.
Sosiaalitoimi voisi toki saada kaupungilta vuokra-asuntoja käyttöönsä (vuokrasopimus jossa sosiaalitoimi on vuokra-asuntoyhtiön vuokralainen, koskien sellaista määrää ja laatua asuntoja joita sosiaalitoimi tarvitsee) ja asuttaisi näihin niitä jotka tarvitsevat sosiaalitoimen osoittamaan asuntoa syystä tai toisesta. Tämä ryhmä on toivottavasti kohtuullisen pieni, eikä tarkoitus ole sekoittaa kaupungin tavanomaista kohtuuhintaista vuokra-asuntotarjontaa siihen, että kaupungin on kyettävä osoittamaan asuntoja joissain tilanteissa henkilöille jotka ovat asunnottomia tai asunnottomuuden uhan alla. Vuokraaminen sosiaalitoimelle pitää vuokra-asuntoyhtiön kannalta tilanteen normaalina sosiaalitoimen ollessa luotettava vuokralainen, ja toisaalta antaa sosiaalitoimelle mahdollisuuksia järjestää asiat tarpeen mukaan.
… ainiin, sote. Ehkä sote-keskuksista tulisi sitten vuokralaisia kaupungille.
—
Vielä hieman arvonmuodostuksesta.
Olettaen, että kaupunki kaavoittaa sekoittunutta rakennetta jossa markkinaehtoiset omistus- ja vuokra-asunnot, tuetut omistusasunnot, tuetut vuokra-asunnot, ja kaupungin oma asuntotuotanto ovat kaikki läsnä kaikkialla, on mahdollista toteutuneiden rakennuskustannusten ja toteutuneiden kauppojen ja vuokrien kautta erottaa sijainnin haluttavuuden muutokset ja siirtää nämä tontin arvoon, sekä vuokriin sisältyvä tuotto.
Kaupungin kannalta olisi luonnollisesti parasta jos sijainnin arvo siirrettäisiin kokonaisuudessaan tontin arvoon ja näin saataisiin verotuksen piiriin. Onhan kuitenkin selvää, että tontin verottaminen alle tosiasiallisen arvon on epäsuoraa tukea tontin käyttäjille. Mitä paremmin tontin arvo saadaan siirrettyä kaupungin kassaan, sitä parempi. Markkinoiden tehtävänä on kilpailla siitä, miten tontti saadaan kustannustehokkaimmin käyttöön, ei kerätä voittoa tontin hinnan ja arvon välistä. Tällä olisi varmasti vaikutusta asuntojen hintoihin, mutta kyllä se ilma tulee sieltä jossain vaiheessa jollain tapaa kuitenkin.
Kun asunnon arvo saadaan aidosti jaettua tontin, rakentamisen, ja hoitokulujen välillä, saa kaupunki myös omille vuokra-asunnoilleen aidosti laskettua arvon. Ja kun arvo on selvillä, on mahdollista asettaa vuokra siten omakustanteisesti tai pienellä tuottotavoitteella siten, että markkinavuokra samalla tuottotavoitteella ja toiminnan tehokkuudella olisi sama. Näin saadaan esiin täysimääräisenä markkinavuokraan sisältyvä tuotto.
Tämä myös tarkoittaa, että kaupungin vuokra-asunnoista kalliilla tontilla sijaitsevissa olisi korkeampi vuokra kuin halvalla tontilla sijaitsevissa. Tottakai kaupungin vuokra-asuntoyhtiö voisi perustellusti asettaa vuokran muullekin tasolle (esim. sosiaalisen sekoittumisen edistäminen), mutta tälle olisi paljon vähemmän tarvetta jos vuokrien tuottotavoite painuisi lähelle turvallista tuottoa.
—
Tavoitteena kummallakin meistä lienee, että asumisen kustannukset ovat kohtuulliset eikä kukaan voi saada huomattavaa hyötyä siitä, että kaikkien on pakko asua jossain.
Sinä uskot, että poistamalla tuet ja vapauttamalla markkinat niistäkin rajoituksista mitä nyt on, vuokrat laskisivat markkinaehtoisesti tasolle jolla vuokranantajat saisivat sijoitukselleen (asunto laitettuna vuokralle) kohtuullisen tuoton. Minä näen tässä suuria riskejä siitä, etteivät markkinat reagoisi riittävän nopeasti ja tehokkaasti vaan köyhien tilanne kurjistuisi entisestään.
Minä sen sijaan uskon siihen, että lisäämällä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjontaa saataisiin markkinavuokrat laskuun niin, ettei asuntojen rakentamisella tai vuokraamisella voisi tehdä kohtuuttomia voittoja vaan tuotot jäisivät lähelle riskitöntä tuottoa kun asuntojen hinnat laskisivat lähemmäs todellisia rakentamis- ja ylläpitokustannuksia. Sinä et pidä tästä koska tapahtuva markkinoiden pehmeä muokkaaminen tehtäisiin julkisen toimijan toimesta.
Niin kauan kuin asuminen on välttämätöntä ja tonttimaa rajallista, ei markkinoille voi antaa mahdollisuutta repiä kovia voittoja. Tarjontaa tulee lisätä vastaamaan kysyntää, ja kohdat joissa markkinat onnistuvat keräämään kovia voittoja pitää mahdollisuuksien mukaan siirtää julkishallinnolle. Tämä on nähdäkseni puhtaasti eettinen kysymys: onko oikeudenmukaista repiä voittoa köyhän selkänahasta kun köyhällä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin maksaa ja kurjistua entisestään.
—
Nopeampaa valitusten käsittelyä toki kannatan. Tehokkaampi kaavoitus ja kaavojen toteuttaminen toki sekin hyvästä, vaatii ilmeisesti kaupungin oman toiminnan mittaamisen ja budjetoinnin järkeistämistä.
Kuitenkin kaupungin tulee huolehtia siitä, että kaupunki rakennetaan pitkän tähtäimen mukaan eikä sen mukaan tontti siellä ja toinen täällä mitä juuri tänään tarvitaan. Kaupungin tulee edelleen asettaa vaatimuksia rakennuttajalle tonttia luovuttaessaan (oli kyseessä vuokraaminen tai myyminen) jotta syntyy haluttua kaupunkirakennetta. Toki kaupungin pitää osata suunnitella mielekästä kaupunkirakennetta jotta voi sellaista vaatia toteuttamaan.
Niin minäkin. Siksi en niin kirjoittanutkaan.
Tulonhankkimiskulut ja verot huomioituna opintovapaa maksaa itselleni 1,81 / tunti. Tuo ero tulee kuitatuksi jo melkein siitä, että kympin lounaat jää pois päivistä.
Ja tämä siis koulutusrahalla.
Olen tästä hieman eri mieltä. Omistusasunnon hankintaan liittyy riski siitä, että asunnon arvo romahtaa. Tämän vuoksi siitä saatava tuotto (=alempi asumiskustannus) on minusta jossain määrin perusteltua. Tätä puolta voisi toki paljonkin auttaa sillä, että kiinteistöveroja nostettaisiin reippaasti (toki pitkällä siirtymäajalla), jolloin asuntojen myyntihintojen heilahtelut pienenisivät. Tällöin pääosa asumiskustannuksesta olisi hyvin vähän heiluvaa kiinteistöveroa ja pienempi osa asunnon sen hetkiseen myyntihintaan liittyvää asuntolainakustannusta.
Tämän pitäisi myös tasoittaa omistus- ja vuokra-asumisen verotuseroa. Vuokranantajan olisi mahdollisuus saada sama tuottoprosentti pääomalleen pienemmällä marginaalilla vuokran ja kulujen välissä, koska saisi ostettua asunnon halvemmalla. Ja tämä on se, mistä hän maksaa veroa (ja jota omistusasuja ei maksa).
Toinen vaihtoehto olisi sitten se, että valtio tarjoaisi kenelle tahansa oikeuden asumisoikeusasuntoon. Tämä ei olisi mitenkään subventoitua, vaan asuja maksaisi asunnon korkomenon, muttei lyhentäisi lainaa. Tämän asumismuodon saisi vain tiettyyn asumistasoon asti. Jos haluaisi paremman asunnon, niin pitäisi siirtyä vapaille markkinoille. Kun henkilö muuttaisi pois asunnosta, hän maksaisi valtiolle velkansa. Jos yli jäisi rahaa, hän saisi pitää sen, jos myyntihinta ei kattaisi lainaa, hän jäisi sen verran velkaa valtiolle. Tämä olisi siis käytännössä se, mitä haluat, eli varattomille mahdollisuuden omistusasuntoon tuoden mukanaan toki kaiken sen riskin, mitä omistusasunnon omistamiseen liittyy. Jos tätä riskiä ei halua, niin sitten asuisi vuokralla.
Se oli kuitenkin ainoa hyöty, jonka kirjoituksessasi työttömille mainitsit. Et myöskään kommentoinut mitenkään sitä, miksi kyseinen “hyöty” ei todellisuudessa ole mikään hyöty, vaan vastaa samaa kuin se, että työttömien kulutus korvattaisiin sillä, että valtio hankkisi heidän kulutustaan vastaavat hyödykkeet ja tuhoaisi ne.
Todellisuudessahan esittämäsi hyötyä taloudelle ei ole lainkaan, vaan se on haitta, koska rahan kierrättäminen valtion kautta vain kulutuksen ylläpitämiseksi tuottaa verokiilan ja sitä kautta vähentää tuotantoa. Se on talouslaman aikana perusteltua, jotta olemassaoleva tuotantokapasiteetti saadaan pidettyä käynnissä, mutta pitkällä aikavälillä se on haitallista.
Mikä sinusta on asuntomarkkinoilla se tekijä, joka nyt johtaa siihen, että sieltä on mahdollista kerätä “kovia voittoja” (minä en käyttäisi markkinoita tässä subjektin asemassa, vaan ne kovat voitot menevät kyllä markkinoilla toimivien ihmisten taskuun, ei markkinoille itselleen)?
Ylisuuriin voittoihin on minusta mahdollista päästä vain silloin, jos on monopolin tai kartellin asemassa. Jos ei ole kartellia ja joku toimija pystyy vetämään ylisuuria voittoja markkinoilta, tämän pitäisi vetää sinne uusia toimijoita kuin hunaja kärpäsiä, mikä taas lisää tarjontaa ja sitä kautta laskee hintoja. Ainoastaan jos tarjonnan lisäämistä jotenkin rarjoitetaan (esim. kaavoituksen kautta), niin hinnat eivät pääse laskemaan. Minusta ei siis tarvitse erityisesti lisätä vuokra-asuntojen tuotantoa, vaan toisaalta pitää huoli siitä, että tuotannon lisääminen on mahdollista, jos markkinahinnat osoittavat, että siellä on enemmän kysyntää kuin tarjontaa, ja toisaalta pitää huolta siitä, ettei kartelleja (etenkään rakennusfirmojen) päästetä muodostumaan. Kaiken muun pitäisi korjautua itsestään pelkästään sen ansiosta, että kapitalistit ovat ahneita ja haluavat jokainen osingoille silloin, kun jossain on vapaata rahaa tarjolla. Sillä, että kaikki ihmiset tarvitsevat katon päänsä päälle, ei tässä ole mitään merkitystä ihan niin kuin ruokamarkkinoillakaan sillä ei ole merkitystä, että jokainen tarvitsee joka päivä ruokaa.
Olisin siis kiinnostunut kuulemaan sen, mikä sinusta asuntomarkkinoilla on pielessä. Onko siellä sinusta kartelli (vuokranantajien, rakennusfirmojen, jonkun muun)? Estääkö yhteiskunta kysynnän tyydyttämisen lisärakentamisella pitämällä kaavoituksen liian hitaana?
Aiemmin tarjontaa todella rajoitti tonttipula, mutta kun se on nyt helpottamassa, rakentamiskapasiteetti hiertää kiinni — ja pula osaavasta työvoimasta.
Voiko tämä todellakin pitää paikkaansa? Kun 1960–1970-luvuilla piti asuttaa rakennemuutoksen mukana pääkaupunkiseudulle muuttaneet, tästä selvittiin, mutta nyt kun pääkaupunkiseudun kasvu on paljon hallitumpaa ja kaupan päälle lahden takana on tarjolla reservirakennustyövoimaa, niin taloja ei saada pystyyn sitä mukaan, kun väestö kasvaa?
Mikä on markkinoissa vikana, jos kapasiteettiä ei pystytä kasvattamaan kysynnän mukana? Rakentamisen ei nyt pitäisi olla sellaista high-techiä, ettei siihen saada työntekijöitä koulutettua tarpeen mukaan ja kysynnän puolestaan pitäisi nostaa palkkoja ja sitä myötä myös tarjontaa (jos ei muualta niin vähintään muista EU-maista).
On tietenkin totta, että niillä noin 15% ikäluokasta, joilla on vaikeuksia suoriutua peruskoulua pidemmälle koulutiellä, on vaikeuksia myös menestyä työelämässä, mutta on melkoisen väärin kuvitella, että muuten kaikki heidän kohdallaan olisi ollut kunnossa, jos vain jotenkin olisi saatu se toisen asteen tutkinto plakkariin. 26% tuosta 15% edustaa alle neljää prosenttia ikäluokasta ja missä tahansa yhteiskunnassa ns. täystyöllisyydenkin olosuhteissa on suurin piirtein tuon verran työvoiman ulkopuolisia tai työttömiä. Iso ongelma on, jos maan parhaat voimat, joihin yhteiskuntakin on eniten panostanut kouluttamalla, eivät voi löytää työtä. Jos kansantaloutemme olisi tuotokseltaan ja tuottavuudeltaan päälukunsa mittainen, näiden ihmisten panos synnyttäisi heijastusvaikutuksena myös niitä vähemmän vaativia töitä. Ongelma on systeeminen ja työn tarjontapuolella, ei työttömien hakumotivaatiossa. Pääluvultaan perusastetta pidemmälle koulutettuja on paljon enemmän kuin noita vain peruskoulupohjalta työttömänä olevia ja näillä koulutetuilla ja ammattitaitoisilla työttömillä edellytysten työntekoon pitiäisi olla kunnossa. Tuohon em. 15% kouluttamattomaan joukkoon kuuluvat monin muinkin tavoin ongelmaiset ihmiset, joita ei sen paremmin keppi kuin porkkana saa liikkumaan.
Juuri näin. Kun liittojen vuoksi työelämän rakenteita ei voi muuttaa, ei työllisyys parane; hallitus voi säätä vain epäolennaisuuksia.
Markkinoilla viittaan nyt ihan vain vapailla markkinoilla toimiviin. Oli sitten Kojamo tai yksityishenkilö jolla sijoitusasunto, SRV tai hartiapankkirakentaja.
Ensinnäkin on muistettava, että maa on rajallista. Se ei uusiudu, se on sidottu sijaintiinsa, jne. Maan käyttö on näinollen täysin erilainen asia kuin vaikkapa sellun keitto tai taskutietokoneiden valmistaminen, eikä siis toimi samalla mekanismilla.
Koska maa on rajallista, mahdollisuus käyttää sitä on yhtälailla rajoitettu. Kuluttajatuotteiden valmistamisessa jos kolme yritystä haluaa tuoda samoille markkinoille tuotteen, kaikki kolme voivat sen tehdä. Mutta jos haluavat käyttää tiettyä tonttia, vain yksi voi sen tehdä.
Näinollen markkinat eivät ratkaise ongelmaa tarjoamalla kuluttajalle ne vaihtoehdot joista valita, vaan jollain muulla keinolla valitaan mikä on se ainoa vaihtoehto joka toteutetaan.
Tämä johtaa siihen, että sijainnilla on arvoa. Ja siihen, että asiat tapahtuvat hitaasti: jos kysyntä kasvaa, käydään läpi pitkä prosessi ennen kuin uusia asuntoja on tarjolla.
—
Osmo jo vastasikin, eli pitkään ongelma oli kaupungin puolella. Ja nyt kun siellä on päästy liikkeelle, tulppa työnnetään eteenpäin kunnes löytyy kapeikko, joka tällä hetkellä on rakentamisessa. Kaavoitettua ja sovittua rakentamista ei saada käyntiin kun ei ole tekijöitä.
Tällä hetkellä asuntoja on Helsingissä (koko Helsingissä, myös lähiöt mukaanlukien, niissäkin hinnat yli muun maan) ihan liian vähän siihen nähden paljonko on kysyntää. Ero on niin suuri, että vuokraksi voidaan lyödä täysin järjettömiä lukuja, ottaen huomioon senkin, että asuntojen hinnoiksi voidaan lyödä täysin järjettömiä lukuja.
En usko markkinoiden toimivan kunnolla ellei kapasiteettia ole liikaa (tämä nähdään esim. toimitiloissa: pelkästään tyhjän kapasiteetin väheneminen nostaa hintoja, ei tarvitse odottaa kysynnän ylittävän tarjontaa). Eli nähdäkseni markkinaehtoiset vuokrat putoavat normaalin tuoton tasoon vasta kun asuntoja on tyhjinä. Tähän tasoon ei tulla pääsemään ellei seuraava sukupolvi päätä, ettei kaupungeissa olekaan kivaa. Näinollen näen halpojen vuokra-asuntojen rakentamisen välttämättömäksi keinoksi ohjata markkinoita alentamaan vuokria.
—
Ja nyt pikaisesti “ylisuurista voitoista”.
Jos asunnon velaton hinta on 180k€, hoitovastike 225€/kk, oletetaan korjaustarpeeksi 225€/kk (toteutuu toki vuosien varrella isompina erinä kerrallaan), ja tuottotavoitteeksi 2.5% (valtion 10v + 2 prosenttiyksikköä) josta vero 30%, saadaan tästä vuokraksi karkeasti 1000€/kk. Mutta vuokra mitä pyydetään on 1300€/kk. Tuotto ylittää kaikki vakaat ja turvalliset sijoitukset, riskinä vain se, että asunnon hinnassa on ilmaa. Mutta jos asunto on hankittu 10v sitten neljännestä alemmalla hinnalla, siihen sidottu pääoma jolle tuotto lasketaan on neljännestä pienempi ja hintariski huomattavasti pienempi (tai realisoimaton asunnon arvon nousu lasketaan mukaan tuottoon), ja tuotto näinollen sitäkin parempi.
Tämä ihan vain yhtenä esimerkkinä (josta sattui olemaan tiedot lähinnä).
Vuokratuotto on irtaantunut realiteeteista ja lähestyy osakemarkkinoiden tuotto-odotuksia. Asuntojen hintojen nousu voidaan selittää kysynnällä ja tarjonnalla. Mutta vuokrien nousu suhteessa hintoja nopeammin ei enää selity sillä — vuokrien tulisi heijastaa asuntojen arvoa (ja arvoon sisältyvää riskiä), hoitokuluja, arvioituja pitkän aikavälin korjauskustannuksia, ja turvallisen sijoituksen tuottoa.
Jos markkinoille voitaisiin tuoda 100000 uutta asuntoa (+200000 Helsinkiläistä?) ensi vuonna, kenties hintatasossa nähtäisiin korjausta alaspäin. Mutta jos menee 20 vuotta täydellä tohinalla rakentaen ennen kuin lähestytään kysyntää, ei tällä saralla ole odotettavissa korjausta. Niinpä korjaamiseksi tarvitaan niitä vuokra-asuntoja joiden vuokrassa ei ole ym. ylisuurta tuottoa, eli kaupungin vuokra-asuntoja.
Pitäisi olla, mutta eivät kyllä aina ole. Siinä missä koulujen käymättä jättäminen voi indikoida jotain, mutta ei todista mitään, niin ei kyllä koulujen käyminenkään tee muuta kuin indikoi jostain, mutta ei todista mitään. Kun maassamme on nostettu koulutettujen osuus väestöstä niinkin korkealle kuin meillä on nostettu, siinä on jouduttu matkalla tekemään kompromisseja tutkintojen laadussa ja sen uskon olevan taustalla siinä, että meillä on verrattain paljon kohtuukorkealle koulutettua porukkaa kortistossa.
Sanotaan näin: jos yli puolet ikäluokasta korkeakoulutetaan, se tarkoittaa, että ainakin osa korkeakoulutetuista on väistämättä keskivertoa vähemmän älykkäitä. On puhdasta itselleen valehtelua puhua enää siinä vaiheessa mistään erityisen valikoituneesta porukasta, josta löytyvät “maan parhaat voimat”, vaikka tutkinto omasta taskusta löytyisikin. Samoin syytä tälle työttömyydelle kannattaa ehkä kuitenkin etsiä jostain muualta kuin “systeemisestä ongelmasta työn tarjontapuolella”.
Itselläni on kokemusta nykyisestä Aalto-yliopistosta, jossa matematiikan peruskurssien tasoa on jouduttu laskemaan, koska sisääntulevat ylioppilaat eivät pitkän matikan lukemisestaan huolimatta enää osaa samoja asioita kuin vanhat sisäänpäässeet. Samoin Helsingin yliopistolla on käynnissä ties mitkä gradutuskan helpotuskurssit tilanteessa, jossa jo nyt jossain aineissa graduksi riittää 40 sivua tekstiä.
Tätä taustaa vasten olen onnekas, että minulla on jo tarpeeksi työhistoriaa, että en enää joudu yrittämään myymään itseäni pelkällä tutkinnollani työnantajille. Sääliksi käy niitä, joilla on uurastuksen jälkeen kädessä tutkinto, jonka arvoa heidän oma alma materinsa jatkuvasti vesittää saadakseen entistä isomman osan niistä keskivertoa tyhmemmistä kansalaisista siitä putkesta läpi.
Mitään osaa/arpaahan tässä asiassa ei ole työnantajapuolella, joka käyttäytyy kuin pahin mahdollinen onnettomuus mikä heille voi tapahtua on että joutuvat palkkaamaan jonkun.
Kovin vakuuttavaa, mutta olen miettinyt, että liittyisikö tuohon matalaan koulutustasoon usein jotain muita ominaisuuksia, joita työmarkkinoilla ei arvosteta. Noiden ominaisuuksien takia saattaisi tuo kuvailemasi riippuvuus hiukan loiventua. Toki saatan olla aivan väärässäkin.
Kai olet itse sijoittanut ylimääräiset rahat vuokra-asuntoihin, jos siellä on mahdollista tehdä lähes riskittömiä ylivoittoja?
Kokemuksesi ovat tietenkin ihan todellisesta maailmasta, mutta puhut nyt kuitenkin vähän eri asiasta kuin yllä. On eri tavoin vajaakuntoisia ihmisiä jo ihan lapsuudesta saakka. Vaikka tekisimme mitä, tällaisia ihmisiä on jokunen prosentti olemassa. He ansaitsevat tarvitsemansa tuen, mutta on melko väärin odottaa heistä kansantalouden tasapainottajia. Heillä on mitä todennäköisimmin ongelmia ihan minkälaisen koulun kanssa tahansa. Jos nyt katsomme, että yhteiskunnan ongelma on, miten “motivoidaan” ihmisiä tehokkaammin, jotta tuon perusasteen tai sitä alhaisemmin koulutettujen porukan työttömyysaste paranisi mainitusta 26%:sta, keskitymme väärään asiaan. Tällöin puhutaan hyvin pienestä porukasta, joista toki osa voi olla vain motivaatio-ongelmaisia, mutta joka sisältää ihan kaiken muunkin — myös ihmiset, joilla on diagnoosi synnynnäisestä ongelmasta. Motivointi tai odotukset tämän segmentin työllisyyden kohentamisesta ovat todennäköisesti vailla pohjaa.
Kun puhut Aalto-yliopistossa opiskelevista, keskimääräistä vähemmän älykkäistä ihmisistä, emme puhu läheskään vajaakuntoisista tai työkyvyttömistä. Heidän tragediansa voi olla ylikoulutuksen mukana tulevat ylisuuret odotukset työn suhteen, mistä tietenkin muodostuu työllistymisen este. Heillä on silti kykyä tehdä moniakin töitä, mutta he eivät lopulta edusta esim. akateemisen työttömyyden kovaa ydintä. Akateemisen ja muun koulutetun työttömyyden vaikeimmat tapaukset ovat a) liian koulutetut ja fiksut, jotka järkyttäisivät organisaation hierarkiaa ja/tai joiden ei uskottaisi viihtyvän pitkään liian vaatimattomissa tehtävissä ja b) kapea-alaisesti kyvykkäät, joitka eivät pärjää hyvin sosiaalisuutta ja organisaatiokulttuurillista fittiä korostavassa valintamenettelyssä tai c) akateemisen itsetarkoutuksellisille aloille koulutetut “folkloristiikkatohtorit”, jotka itse tai joita ei osata nähdä sopiviksi mihinkään muuhun.
Suomi on valinnut panostaa ihmisiinsä hoivan, huolenpidon ja koulutuksen kautta. Koulutuksen merkitystä korostetaan sekä regulatorisesti että asenteellisesti edellyttämällä kaikkeen pitkää ja täsmäsisältöistä koulutusta. Samaan aikaan kuitenkin vuosikymmenet elinkeinoelämä, hallitukset ja liitot ovat yhteistuumin pyrkineet jarruttamaan taloutemme diversifioitumista ja elinkeinorakenteen muuttumista osaamisintensiivisemmäksi. Elinkeinopolitiikassa on päätetty painia kehitysmaasarjassa tai siirtymätaloussarjassa, kun sosiaali- ja koulutuspolitiikassa on visioitu maailman kärkeen tähtäävää osaamisyhteiskuntaa. Tukiaisilla tekohengitetään vanhaa ja säännöillä rajoitetaan uutta. Tämä koskee sekä yhteiskunnan rakenteita että liiketoiminnan sisältöjä. Ala kerrallaan menettää pohjansa, kun arvonlisäyksen herkullisimmat viipaleet imaistaan Silicon Valleyssa ideoidun platform economyn vastaansanomattoman houkutuksen myötä meiltä pois. Silicon Valleyssa näitä platformeja kehittävät tiimit, joissa on joogalentävä antropologi, matemaatikko, entinen kehitysaputyöntekijä, tähtitieteilijän koulutuksen saanut taidemaalari, pari lakimiestä ja muutama ekonomi. Suomalaiselle elinkeinoelämälle, joka vuosikymmenet taisteli muutosta vastaan ja kävi perusteollisuuden ja kolmikannan puolustustaistelua, tässä uudessa taloudessa tehtäväksi jää valaa kivijalka ja hitsata kattopalkit. Kilpailutuksen jälkeen näihinkin tehtäviin löytyy parhaat tekijät Virosta.
Työkyvyttömyyseläkkeellä, vuokralla asuen, melkolailla kädestä suuhun eläen, ei valitettavasti ole mahdollisuutta edes yhteen asuntoon saati kahteen.
Jos taivaasta tipahtaisi 250k€ ostaisin kaksi asuntoa: yhden itselleni, toisen vuokralle laitettavaksi. Vuokratuloilla sitten maksaisi kivasti pienen lainan jonka jälkeen omat asumismenot saisi hoidettua vuokratuloilla lopun ikää jopa siinä tilanteessa, että vuokrat laskisivat jonkin verran. Nykyisillä asuntojen hinnoilla pitäisi vaan etsiä huolella mitä ostaa jotta välttää pahimmat riskit.
Tiesitkö, että yhden velattoman asunnon omistaminen pk-seudulta nostaa kotitalouden suoraan kuudenteen desiiliin nettovarallisuudessa, kahdeksanteen jos se on perheasunto Helsinki I tai II alueelta?
Vain pienellä osalla kotitalouksia on siis mahdollisuus sijoitusasuntoon. Jos mahdollisuus olisi kaikilla, sehän vaan tarkoittaisi, että kaikilla on varaa asua omistusasunnossa ja näinollen vuokralla asuminen olisi valinta, ei siis pakko.
Kenties jossain vaiheessa pääsen tähän varakkaaseen luokkaan perimällä asunto-osakkeen. Siihen asti voi vain laskea vaihtoehtoja.
Jos asuntopulan ongelma on todellakin siinä, että rakentajilla ei ole tarpeeksi tekijöitä tarjolla, niin et voi tarjota ratkaisuvaihtoehdoksi sitä, että “rakenneteaan halpoja vuokra-asuntoja”, koska luonnollisestikaan näillekään ei ole tekijöitä tarjolla yhtään sen enempää kuin niille, joita rakennusfirmoilta jää rakentamatta työvoimapulan vuoksi.
On kaksi vaihtoehtoa, joko rakentajapulaa ei ole, jolloin en näe mitään erityistä syytä (kunhan kartelli/monopoli on suljettu pois), mikseivät markkinat voisi tuottaa asuntoja, joille on kova kysyntä (mistä merkkinä se, että vuokramarkkinoilla on revittävissä ylisuuria voittoja). Tai sitten rakentajapula on olemassa, mutta silloin mikään realistinen ratkaisu ei voi lähteä siitä, että “tuodaan markkinoille 100 000 uutta asuntoa”, koska tämä ei rakentajapulan vuoksi ole mahdollista. Näin siis, vaikka jätettäisiin kokonaan sivuun se, olisiko kyseiselle ehdotukselle mitään poliittista kannatusta.
Politiikan liikkumamahdollisuus on tässä seuraavissa asioissa:
1) Pidetään huoli, että ainakaan maapula ei ole se, mikä pitää rakentamista alhaisena ja sitä kautta ylläpitää asuntopulaa ja korkeita hintoja. Tähän on kaksi vaikutinta, ensinnäkin riittävä kaavoitus ja toiseksi rakentamattoman kaavoitetun maan rankaisuverotus.
2) Koulutetaan tarpeeksi rakennustyövoimaa. Rakentajapulan pitäisi kaiken järjen mukaan vetää sinne tekijöitä. Ainoa pullonkaula voisi olla se, ettei koulutus tuota tarpeeksi. Tämä tuntuu aika epätodennäköiseltä, koska puhutaan ammattikoulutasoisesta koulutuksesta. Rakentajapulaa pitäisi onnistua korjaamaan myös EU-maista tulevalla työvoimalla. Tämä tässä minua ehkä eniten ihmetyttää, koska juuri rakentajia on Itä-Eurooppa pystynyt Länsi-Euroopan korkeampipalkkaisille työmarkkinoille tuottamaan paljonkin. Onko Suomessa jotain vastenmielistä puolalaisten tai balttien kannalta niin, että he ennemmin matkustavat Britanniaan tai Saksaan?
3) Pidetään huoli, ettei rakennusalalla pääse syntymään kartelleja.
Eikä vaan ylimääräisiä rahoja, vaan tietenkin valtavalla korkovivulla moninkertaisesti oma pääoma.
Tuntuu järjettömältä, että työnantajataho on niin innoissaan aktista. Kyllä hymy hyytyy kun alkaa sähköpostit tukkeutua tuhansista työhakemuksista. Mulla on aikaa tehtailla niitä urakalla. Kohta eläkkeellä ollessa
Kyllä tuki luettua sekin. Edelleen kyllä ihmettelen, että oli käyttänyt sanoja “ei koskaan toivu”. Kenkuttaa Trumpin valinta tai ei.
Mutta tuo peruskymys on kuinka taloustieteilijät määritellään hyviksiksi ja pahiksiksi. Aikoinaan muistaakseni Tauno Tiusasta nimitettiin tutkimustuloksiensa takia neuvostovastaiseksi, Hän totesi, että se on sama kuin geologia nimitettäisiin kallionvastaiseksi.
Olen harkinnut asuntosijoittamista ja sen vuoksi ihan puolitosissani tutkinut pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoita. Oma havaintoni on se, että jos hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella (välttämättömät, jotta asunnon saisi varmasti vuokrattua) olevan asunnon velaton myyntihinta on 180 000 euroa, niin tällaisesta asunnosta voi parhaimmillaankin odottaa saavansa vuokraa 800–900 euroa kuukaudessa. Useimmat näin edullisista asunnoista ovat sitä paitsi vanhoissa taloyhtiöissä, joihin on tulossa putkiremontti seuraavan viiden vuoden sisällä. Tyypillisesti nämä asunnot ovat jossain 1970-luvun elementtitaloissa, eikä ole mitään takeita siitä, että asunnolla on jotain arvoa siinä vaiheessa, kun asunnon vuokratuottojen summa on ylittänyt hankintahinnan.
Jossain maakuntakeskuksissa tilanne voi olla toinen.
Ehkä joillain työttömillä on varaa istua kaljalla, mutta väittäisin että kaikilla kyllä ei ole. Reaalimaailmassa Pekka saisi Kallelta ja kaikilta muiltakin niin kovaa halveksuntaa ja kritiikkiä osakseen ettei lähtisi tuonne kaljalle vaan jäisi kotiin ja masentuisi ja syrjäytyisi vielä lisää. Työttömyys ei ole hauskaa lomailua vaan ahdistava toimettomuuden vankila jossa tuntee itsensä arvottomaksi, tarpeettomaksi ja kelpaamattomaksi mihinkään. Veikkaan että Pekka kyllä lähtisi töihin jos saisi työn jossa työolot ja työ on siedettävää. Puhelinmyyntiin tms. työhön joka on vielä ahdistavampaa kuin työttömyyden kokemus (sellaista on paljon nykyään tarjolla) ei toki lähtisi.
Jos omistaa velattoman asunnon hyvältä paikalta, niin se luonnollisesti tarkoittaa, että on kerryttänyt joko perien tai omalla työllä rutkasti omaisuutta, joten minusta tuossa ei ole mitään ihmeellistä.
Mitä sijoitusasuntoon tulee, niin pankit antavat kyllä lainaa, jos on jotain omaa pohjalla. Eli et tarvitse lähellekään koko ostohintaa ennen kuin voit ryhtyä vuokraisännäksi. Juuri tämä oli minun (ja Syltyn) pointti. Jos sinusta vuokrista on revittävissä riskitöntä tuloa, niin ota niin suuri laina, kuin pankit vain suostuvat antamaan (ja koska asunto on panttina, niin aika suuria suostuvat antamaan). Jos sinun teoriasi pätee, Riskitön vuokratulo + asunnon arvonnousu — lainakulut on positiivinen luku, mikä tarkoittaa, että ilmaista rahaa on tarjolla.
Minä väittäisin, että tuo ei ole riskitöntä, vaan siihen liittyy ainakin kolmenlaisia riskejä, ensinnäkin riski asuntojen hintojen romahtamisesta ja toiseksi riski vuokralaisesta, joka tuhoaa asunnon siihen kuntoon, ettei mikään vuokratakuu sitä kata. Kolmanneksi riski siitä, että asunnossa ei koko ajan ole vuokralaista, ja joudut käyttämään jotain välitysfirmaa komissioineen uusien hakemiseen.
Ehkä tämä on se tekijä, mikä tässä vaikuttaa. Omistusasujaa koskee tietenkin vain ensimmäinen riski. “Hyvä” vuokra-asuja joutuu sen sijaan vuokrassaan maksamaan kaikkien hulttiovuokralaisten aiheuttaman riskin vuokranantajille, koska tietenkin jostain vuokranantajien pitää repiä ne rahat, jotka he häviävät silloin, jos vuokralainen osoittautuu nettomenoksi ja mistäpä muualta kuin niiltä hyviltä vuokralaisilta ja etenkin niiltä, jotka ovat pitkissä vuokrasuhteissa, eivätkä siten aiheuta transaktiokuluja.
Tämä informaatioepäsuhta lienee yksi syy sille, miksi vuokrissa on ilmaa. Vaikka “hyvälle” vuokralaiselle oltaisiin valmiita vuokraamaan asunto markkinahintaa alemmalla tietäen, että kokonaisuutena silti jää yhtä paljon tai enemmän plussalle kuin hankalan vuokralaisen kanssa, niin koska vuokranantajalla ei ole mitään varmaa keinoa varmistaa, kuka on hyvä ja kuka hankala, hänen on varmuuden vuoksi pakko kerätä kaikilta korkeampaa vuokraa. Toisaalta siinä vaiheessa, kun hän on saanut itselleen vuokralaisen, joka on osoittautunut hyväksi, hänellä ei ole mitään tarvetta laskea vuokraa, koska tietää, että kilpailevien vuokranantajien on pakko pyytää samalla tavoin korkeaa vuokraa, jos hänen vuokralaisensa koittaa lähteä hakemaan halvempaa tilalle. Hänen tietonsa siitä, että hänellä on hyvä vuokralainen, on kullanarvoista, eikä hän missään nimessä paljasta sitä kellekään kilpailijalle.
Tämä hyvä vs. hankala ‑aspekti puuttuu kokonaan omistusasumisesta. Jos aiheutat tuhoa omalle asunnollesi tai jätät asuntolainasi maksamatta, niin se on ennen kaikkea sinä itse, joka siinä kärsii. Asuntolainaehdot ovat taloudellisilta vaikutuksiltaan paljon tiukempia lainanottajan kannalta kuin vuokraehdot vuokralaisen kannalta.
Saa toki, mutta sittenhän isotuloisempi on saanut rahalle vastiketta. Ei ruoasta makseta enempää vain siksi että voi, vaan siksi että se on paremman makuista tai terveellisempää. Ei tällaista vertailua voi tyrmätä sillä argumentillä että no kuitenkin raha menee siihen että ostaa kalliimpaa. Tai vastaavasti perustella pienemmän tulotason autuutta sillä että voi aina ostaa halvempaa.
Mitä tulee työmatkoihin, vaatteisiin ja lounaaseen niin jos työmatkaa on enemmän niin sen voi vähentää verotuksessa, työvaatteet kustantaa usein työnantaja (kaikissa töissä sellaisia ei tarvitse) ja työtön joutuu syömään lounasta yhtä lailla. Ok, viimeksimainitusta voi tulla pieni ero mutta hyvin marginaalinen.
Markkinoissa ei varmaan ole mitään vikana. Kaavoituksessa on.
Jos esität että “rakennetaanpa tälle alueelle Helsingissä 100 000 uutta asuntoa” niin saat vastaukseksi ettet sä voi tuollaista asuntomäärää tuupata markkinoille, sijoitusasuntojen hintahan romahtaa.
Tietysti julkisuudessa tällaista argumenttia ei tuoda esille. Puhutaan vaan kiertoilmaisuista, kuten “virkistysalueiden säilyttäminen” “rakennuskannan suojelu” “kaupunkikuvan säilyttäminen”.
Luulen, että tuossa on mukana myös poliittista analyysia. Trumpin aikana tehdyt republikaanitoimet voivat rikkoa Yhdysvaltojen talouden perustan ja muitakin rakenteita todella pahasti ja vallitseva poliittinen todellisuus (kannatus, media, lahjoittajat, puoluevaikuttajat, jne.) pitää huolen siitä, ettei korjaavia toimenpiteitä kuitenkaan voida tulevaisuudessa tehdä samassa mittakaavassa mikäli lainkaan. Republikaanien perseilyhän on rikkonut poliittisia tabuja niin paljon, ettei Yhdysvaltain hallintoa voi hyvällä tahdollakaan kutsua erityisen toimivaksi.
Kaksipuoluejärjestelmässä pitää toimia monien epävirallisten käyttäytymissääntöjen mukaan, ettei se suistu raiteiltaan. Britanniassa vaalijärjestelmän perusta on sama, mutta siellä noita sääntöjä noudatetaan, jolloin järjestelmän vajavaisuus ei estä sitä toimimasta.
No, jos jätetään se ilmiselvä vaihtoehto tai rajoitus eli kunkin omien poliittisten mielipiteiden mukainen jaottelu tai lisävaatimus pois, kysehän on yleisestä avoimuudesta, ammattietiikasta ja sekä omien selvien virheiden että todellisuuden tunnustamisesta.
Hyviksen pitää voida tunnustaa menneet virheet ja olleensa väärässä tai ainakin aina mielekkäästi uudelleenanalysoida vanha tilanne. Hyviksen pitää käyttää mallia, joka perustuu todellisuuteen, ja korjata sitä, mikäli ennustukset menevät väärin. (Se tosin ei ole väärin, että 90% todennäköisyydellä joku asia tapahtuu ja sitten se ei tapahdukaan. Toisaalta tuollaista binääristä ehdollisuutta tuskin on olemassa vaan yleensä löytynee edes viitteitä todennäköiseksi ennustetun vaihtoehdon dynamiikasta.) Hyviksen pitää muuttaa toimenpidesuosituksia käyttämänsä mallin mukaan eikä vaihtaa mallia ja sen perusteita pitääkseen suosittelemansa toimenpiteet samoina. Analyysi ei siis saa olla keppihevonen.
Joku muu varmaan keksii lisää.
Olen samaa mieltä. Poikkeus tosin muodostuu sitten, kun ihminen saadaan syrjäytettyä ja kyykytettyä niin rikki, ettei hänellä ole enää mitään ylpeyttä ja omanarvontuntoa eikä hän tahdo enää huolehtia lainkaan itsestään, unelmoida paremmasta, huolehtia edes lähitulevaisuudesta tai pitää kiinni perusvelvollisuuksistaan, koska elämä on käynyt niin raskaaksi. Silloin henkilö saattaa yksinkertaisesti pudottaa taakkansa, jolloin on onnistuttu luomaan “vapautunut” henkilö, jonka elämä on tuollaista joutilasta kaljalla käymistä ja muuta olemista eikä sitten yhtään mitään muuta. Se oletettavasti onnistuu häneltä jättämällä nuo rahat käyttämättä ihmisarvoisen elämän kannalta tarpeellisiin perusasioihin.
Tässä tarkoitin kyllä heidän yhteiskunnallista suuntautumistaan, sillä amerikkalaisissa taloustieteilijöissä on paljon noita köyhät kuyykkyyn ‑ihmisiä. Taloustiede ei ole aivan arvovapaata, vaikka se ei olekaan niin arvosidonnaista, kuin jotkut kuvittelevat.
Niin? Sinä puhuit ruuasta “välttämättömyytenä”. Minun pointtini oli se, että vaikka riittävien ravintoaineiden saaminen onkin välttämätöntä elossa pysymiseen, niin “ruoka” on huono välttämättömyydeksi valittu tuote, koska siihen voi upottaa vaikka kuinka. Sisäfile maistuu paremmalta, mutta maksaa paljon enemmän kuin säilyketonnikala, mutta molemmat kuuluvat tuotekategoriaan “ruoka”.
Minun pointtini liittyen sinun jakolaskuusi oli se, että mitä lopulta sait jäämään kaljaan kulutettavaksi (en tiedä, miksi juuri tästä syintyi tässä ketjussa luksuksen mittari), riippuu rankasti siitä, miten esim. ruokamenonsa optimoi. Joku arvostaa hyvää ruokaa enemmän kuin kaljaa, mutta tästä ei voi päätellä, että onpa hän köyhä, kun siinä vaiheessa, kun ruokamenot on laskettu pois, hänellä onkin vähemmän rahaa käytettävissä kuin sillä, joka halusi jättää rahaa yli kaljan ostoon.
Mitä terveellisyyteen tulee, niin väittäisinpä, että valintamyymälöiden terveellisimmät tuotteet (raa’at vihannekset) ovat kilohinnaltaan sieltä halvimmasta päästä. Mitä pidemmälle ruuat on prosessoitu, sitä epäterveellisempiä ja kalliimpia ne yleensä ovat.
Väittäisinpä, että omistusasuntojen omistajat ovat ihan yhtä kiihkeitä oman asuntonsa arvon vaalijoita kuin sijoitusasuntojen omistajatkin. Olen samaa mieltä, että kaikki ratkaisut, jotka pyrkivät helpottamaan asuntopulaa tekemällä asunnoista halvempia, ovat poliittisesti erittäin vaikeita.
Ja tietenkin nimbyily vielä siihen päälle, vaikka asuntojen arvot eivät laskisikaan.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005550939.html
Työntekijöistä on kovasti pulaa — siihen asti kunnes heille joutuisi maksamaan jotain.
Työnantajapuoli saa täysin syyttää itseään.
Kaikki sesonkiluontoiset jutut ovat todella hankalia Suomen kaltaisilla työmarkkinoilla. Tämäkin kaveri tässä jutussa tuskin tekisi vaan 37,5 tunnin työviikkoja sillä sesongin aikana tekemistä taatusti riittää, mutta sitten yrittäjälle on jäätävä siitä sesongista tarpeeksi käteen, että riittää seuraavaan sesonkiin asti. Tässä yhtälössä voi olla, että on kannattavampaa yrittää joten kuten pärjätä teettämällä lisää ylitöitä sillä 9 euron tuntihinnalla töitä tekevällä tyypillä kuin napata sinne kaveri, joka on suoralta kädeltä kymmeniä prosentteja kalliimpi, vaikka sitten joutuisikin myymään joillekin asiakkaille ei oota.
Olisi mielenkiintoista tietää miten asiat toimivat esimerkiksi Alpeilla, joilla on olemassa vastaavaa sesonkiluonteisuutta: onko siellä asukkaita tarpeeksi, jotta ei tarvitse tuoda sesonkityöntekijöitä ja jos ei ole, miten heidän vuokra-asumisensa ja muut järjestetään?
Niin no, tuolla logiikalla sitten kukaan ei voisi työllä rikastua koska aina voisi ostaa kalliimpaa ja kalliimpaa ruokaa. Kymppitonninkin kuukausipalkka hurahtaisi nopeasti kun söisi Gordon Ramsayn paistamia linnunkieliä ja sitten ei olisi rahaa käydä kaljalla.
Nähdäkseni jos tehdään joku vertailu, niin lähtöarvoisesti täytyy olettaa tietyt asiat samanarvoisiksi, muuten mielekästä vertailua ei voi tehdä.
Ei ole olemassa taloustieteen Nobelin palkintoa…
Nojuu, itse yhdistin mielessäni omistus- ja sijoitusasunnot koska omistusasujakin usein mieltää asuntonsa sijoitukseksi. Toisin kuin vaikka auto, harva ajattelee että käyttöauton eteenpäin myymällä saa edes omansa takaisin.
Taivaan tosi. Työvoimapulaa halvasta tai mielellään maksuttomasta yhteiskunnan kustantamasta työvoimasta on AINA.
Hmm, palkinnon virallinen nimi on:“Sveriges riksbanks pris i ekonomisk vetenskap till Alfred Nobels minne”. Minusta ei ole pahasti pielessä, jos tuon suomeksi lyhentää, että taloustieteen Nobelin palkinto. Itse en ainakaan jaksaisi koko rimpsua aina lausua viitatessani kyseiseen palkintoon. Palkinto myös jaetaan samassa tilaisuudessa muiden Nobel-palkintojen (pl. rauhanpalkinto) kanssa.
Kyllä minusta voi rikastua. Gordon Ramsayn paistamien linnunkielien syöminen on osa rikkaan elämää. Juuri tämä tässä oli pointtini.
Pointti oli siis se, että tuloista mielivaltaisesti osa leikkaamalla “välttämättömiksi” menoiksi ja sitten loppujen vertailu jonain mittarina rikkaudesta on harhaanjohtavaa. Selvempää on vertailla käteenjääviä nettotuloja ja sitten jättää jokaisen itsensä asiaksi se, miten ne käyttää. Asumismenot ovat ehkä ainoa poikkeus siksi, että osa tuista on sidottu siihen, että ne rahat tosiaan upottaa vuokraan, eikä esim. asu teltassa ja vedä asumistukirahoja kaljana kurkusta alas.
Asian ydin on kuitenkin, että kyseistä palkintoa ei ole määrätty tai mainittu Nobelin testamentissa ja lisäksi Nobelin perikunta vastustaa sitä.
Olet oikeassa.
Olen työntekijäpulan osalta lehtitietojen varassa, mutta se vaikuttaa aidolta. Osin varmasti voisi paikata työntekijöillä joiden tiedot ja taidot ovat hieman vanhentuneita, mutta ilmeisesti ei vieläkään katteet riitä siihen, että työntekijät joutuvat päivittämään osaamistaan töitä tekemällä (ts. ovat kovin tehottomia muutaman kuukauden). Virosta täällä varmaan jo niin paljon kuin sieltä on saatavilla. Paljonko muualta Itä-Euroopasta on saatavilla ja kuinka moni saa hommia Saksasta (joka sillä suunnalla varmasti kiinnostavampi kuin Suomi) on hyvä kysymys. Tosin kuvittelisin tähän mennessä jo haalitun kasaan kaikki mitä on saatavilla.
Jos koulutusmääriä on kasvatettu, ottaa silti pari vuotta ennen kuin vaikuttaa. Eli jos kyse aidosti on työntekijäpulasta kuten olen ymmärtänyt, se ei ratkea huomenna, mutta helpottaa parin vuoden päästä sikäli kun koulutusta on lisätty (ei välttämättä ole lisätty, sillä “kysehän voi olla vain hetkellisestä suhdanneongelmasta johon ei koulutuksen kannata reagoida”).
—
Olin ajatellut, että tässä tilanteessa kaupungin ehdottomasti kannattaisi priorisoida omaa asuntotuotantoaan kun siitä osan saa takaisin säästyneinä tukina. Mutta ehdin lukea jo viimeisimmän blogipostauksen jonka perusteella tämä ei ole mahdollista: rakentamisen hinta liian korkea, ei voida rakentaa halpoja asuntoja.
Ja vaikka rakentamisen työntekijäpula helpottaisi (lisätty koulutus + nopea muuntokoulutus + haalitaan kaikki mitä Itä-Euroopasta irtoaa) siten, että kapasiteetti saataisiin vaikkapa tuplattua kolmessa vuodessa, ei sitä seuraavat 5–10 vuottakaan vielä riitä vastaamaan olemassaolevaan kysyntään. Joten rakentamisen hinta ei laske. Joten kaupunki ei voi rakentaa omia vuokra-asuntoja toistaiseksi. Ei ilmeisesti ennen kuin tulee seuraava lama.
Tämä plus hallinto-oikeuden päätös yleiskaavasta nyt oikeastaan riittävätkin sössimään mahdollisuudet mitä olin ehtinyt pohtia. Ollaan puhtaasti markkinoiden toiminnan varassa, enkä tiedä onko Suomessa rakentamisen osalta koskaan ollut ihan oikeasti toimivia ihan oikeita markkinoita.
Oikeasti hallinto-oikeuden päätös vaikuttaa vasta muutaman vuoden päästä kunhan aloitetaan niiltä alueilta jotka jäivät voimaan. Jotka suurelta osin taisivat olla ne joilta oli muutenkin tarkoitus aloittaa. Tonttipulan uhka pitäisi iskeä vasta jos työvoimaa saadaan rutkasti lisää ja KHO:sta tulee tyrmäys.
Eli mennään sillä mitä on: hinnat nousevat toistaiseksi eikä ylärajaa tiedetä. Kun mitään jarrua (esim. se kaupungin oma tuotanto) ei ole olemassa, mennään lujaa ja tullaan sitten alas lujaa kun sen aika tulee.
On mahdollista, että ne mistä minulla on paremmat tiedot ovat olleet poikkeuksellisen hyviä kauppoja, eli hinta matala suhteessa alueen hintatasoon, onnistunut remontti, ja näiden jälkeen onnistunut vuokrasuhde. Ovat PKS mutta ei yksikään Hel 1 tai 2.
On kuitenkin selkeä osoitus siitä, että omistusasuminen mitä pidetään tavanomaisena ja luonnollisena muotona asua, ja joka on huomattavasti vuokralla asumista halvempaa, on loppujen lopuksi toteutunut aika pienellä osalla väestöä. Velkaisia asuntoja on toki paljon enemmän, mutta velkaakaan ei saa ellei ole pohjalla säästöjä ja riittäviä tuloja.
Tämä on se ongelma. Jos asut vuokralla, ei mitään kerry. Jos kertyy, kertoo se hyvästä tulotasosta. Eli vain hyvä tulotaso mahdollistaa sen oman pohjan jonka päälle saa lainaa. Ongelma ei siis ole markkinoiden toiminnassa (lainaan sisältyy riski) vaan siinä, että syntyy luokkayhteiskunta.
Minulla ei juuri ole mahdollisuuksia enää ellei perinnön kautta, sillä velkainen asunto piti myydä työkyvyttömyyden myötä: ei kuntoutustuella tai työmarkkinatuella mitään asuntolainaa lyhennetä. Säästöt luonnollisesti menivät myös, sillä tukia ei saa ennen kuin rahat loppuvat. Vuosien kuntoutusten jälkeen kun sai eläkkeen on ehtinyt laskeskella tuloja, menoja, vuokraa, jne. Aika korkealle pitää tulojen nousta jotta asuntolaina irtoaa, ainakin PK-seudulla.
Sijoitusasunto kannattaa vasta kun on pohjalla omistusasunto, sillä asumalla siinä itse saa parhaan tuoton. Näinollen on vaikea nähdä miten kukaan voisi sijoitusasuntoa hankkia olematta jo valmiiksi varakas tai hyvätuloinen (saa pankista lainaa sijoitusasuntoon vaikka on omaa asuntolainaa vielä jäljellä). Välillä lukee tarinoita joissa nuori on sijoittanut asuntoihin ja menestynyt, mutta niissä ei koskaan kerrota mistä se alkupääoma tuli…
—
Jos valtion toimet vääristävät asuntoon (omaan käyttöön) sijoittamisen suhdetta muuhun sijoittamiseen, ja se vaatii pääomia joita suurimmalla osalla kotitalouksista ei ole, saadaan luokkayhteiskunta jossa luokka määräytyy sen mukaan asuuko vuokralla vai onko saanut asuntolainan. Tässä kohdassa on suuri kynnys: tulojen pitää nousta paljon yli sen, millä asuntolainan lyhentäminen onnistuu jotta saa säästöön oman osuuden ja päälle lainan, sillä säästöt pitää kerätä maksamalla vuokraa joka on olennaisesti suurempi kuin omistusasunnossa asumisen kulut.
Jos asuminen vuokralla ja omistusasunnossa olisivat olennaisesti saman hintaisia vaihtoehtoja, tätä luokkajakoa ei olisi. Tämä ei ole mahdollista markkinamekanismein (vuokran pitää kattaa riskit asunnon vuokraamisesta, riski asunnon hinnan muutoksestahan on sama asui asunnossa itse tai oli se vuokralla) edes silloin jos asunnon omistaminen muuttuisi kaikin tavoin muun sijoittamisen kaltaiseksi. Niinpä edelleen jää tosiasiaksi se, että köyhän asumiskulut ovat suuremmat kuin varakkaan. Kaventunut ero olisi toki sekin positiivinen seikka, eli kannatan niin asunnon vuokraamisen verottomuutta (vuokratulosta ei pääomatuloveroa) kuin omistusasunnon hankintaan ja ylläpitoon liittyvien tukien poistoa. Muistutetaan vielä, että saadessaan vuokratuloa sijoitusasunnosta on jotain mistä kuluja (lainan korko tai tehty remontti) voi vähentää. Omistusasunnon osalta kuluja ei voi vähentää mistään, sillä mitään tuottoa ei synny (oletan, ettei käytettäisi mitään laskennallista tuottoa).
Jos asunnot olisivat suurimmalti osin (>75%) yleishyödyllisesti omistettuja siten, että vuokrat määräytyisivät kulujen & pääoman aleneman (tai arvon säilyttävät korjaukset huomioiden) mukaan, ero kapenisi. Ja koska köyhät tarvitsevat eniten tukia, alemmat asumiskulut näkyisivät kuntien ja valtion taloudessa myös pienempinä tukina. Toki myös suuri määrä asuntoja yksittäisellä toimijalla tasaisi riskejä ja näin alentaisi riskien hintaa vuokrissa.
Pointti oli kai siinä, että jos puhutaan vain asuntokustannuksista, eikä varallisuuden kartuttamisesta, niin lyhennykset pitäisikin jättää pois. Ainakin joissain maissa saa asuntolainaa, jota ei lyhennetä, vaan maksetaan vain korot ja pankki saa sitten rahansa takaisin, kun asunto myydään (toivottavasti korkeammalla nimellishinnalla kuin millä se oli ostettu).
Toki tätäkään ei varmaan saa 100%:lle asunnon hinnasta. Tämä voisi siis olla kohta, johon asumistukea voisi käyttää, jos nyt näyttää siltä, että se valuu suoraan asuntojen hintoihin nähden ylikorkeisiin vuokriin. Eli tietyn tuloluokan alle jäädessä valtio takaisi vaikkapa 10% asuntolainasta, eli 10% velasta olisi velkaa valtiolle ja loput 90% pankille. Oleellista on toki se, ettei valtiolle velkaa olemisen tule olla yhtään halvempaa kuin pankille, jottei tästä tulisi suoraa rahan kaatamista ylisuuren asuntolainan ottajille, vaan ainoastaan sen auttamista, että ihmiset halutessaan pääsevät omistusasumiseen kiinni.
Sen suhteen, että julkisyhteisö (valtio/kunta) rakentaisi alle markkinahintaisia asuntoja, jotka jaettaisiin jollain kriteereillä ihmisille, olen varsin vastentahtoinen. Tästä seuraa vain se, että asuntomarkkinoille tulee epäsuhtaa sen suhteen, kuka on onnekas ja pääsee niihin halpoihin asuntoihin ja kuka joutuu hankkimaan asumisen kalliilla markkinoilta. Julkisyhteisön tärkeimmät tehtävät ovat a) huolehtia, että rakentajilla on tarpeeksi kaavoitettua maata rakentamista varten, jottei rakentamisen puute johdu siitä ja b) rakennusbisnekseen ei päästetä syntymään kartelleja, joilla keinotekoisesti manipuloidaan uusien asuntojen hintoja ylöspäin.
Totta, mutta Suomessa lainaa on myös lyhennettävä. Jonka lisäksi on oltava oma osuus asunnon hinnasta, täyttä 100% lainaa ei saa.
Oma säästöosuus joka on oltava kasassa alkuun, ja pankin arvio kyvystä ei vain maksaa korkoja vaan maksaa laina takaisin muodostavat kynnyksen. Ne eivät ole asumismenoja vaan pääoman muotoja, mutta ilman ei omistusasuntoa saa. Asuntoon pääomana liittyy toki riski, mutta jos tarkoitus on asua pitkään samassa asunnossa, arvo ehtii vaihdella ylös ja alas useammankin kerran. Riski on tällöin olennaisesti lainanhoitokyvyssä.
Kynnys tarkoittaa nyt sitä, että jos kotitaloudella on riittävästi varallisuutta ja riittävän korkeat tulot, kotitalouden asumiskuluja voidaan alentaa hankkimalla asunto. Asumiskulujen alentaminen ei ole mahdollista ilman varallisuutta ja tuloja.
Vuokraan ei voi sisällytää lainan korkoakaan ellei vähennä sitä pääoman tuottotavoitteesta, muuten lasket pääomalle tuoton kahdesti (yhden kerran pankille jolta se pääoma on, toisen kerran itsellesi vaikka pääoma olikin pankin eikä omaa).
Jos asuntoa varten saisi lainaa 100% hinnasta (ilman säästöjä), ilman lyhennyksiä (pelkät korot), eikä lainan saaminen edellyttäisi kykyä lyhentää lainaa, vain riittävät tulot maksaa korkoja, olisi köyhän mahdollista hankkia omistusasunto. Mutta siinä tilanteessa asuntomarkkinat oletettavasti näyttäisivät toisilta, sillä kaikki pääoman tuotto ja vuokralaisriskit pitäisi kattaa asuntolainan korkoa vastaavalla summalla. Asuntolainojen korot oletettavasti olisivat korkeammat (pankille suurempi riski kuin lainat jotka maksetaan pois). Vuokrat asettuisivat suuruusluokkaan tontti + hoito & ylläpitokulut + korko mitä pankki ottaisi kyseisen asunnon ostamiseen tarvittavasta lainasta. Tai sitten niitä säänneltäisiin. Vastaisiko tämä Tukholman tilannetta?
Valtion takaus lainalle ei tee siitä lainaa valtiolle vaan edelleen pankille. Valtion takauksenhan saa nykyisin lainalle joka on enintään 85% asunnon hinnasta, kuitenkin enintään 20% lainasta, kuitenkin enintään 50k€. Eli jos asunnon hinta 200k€, omaa rahaa 30k€, laina 170k€ johon valtion takaus 34k€ (ja takausmaksu 850€). ASP:n piirissä hieman enemmän ja ilman takausmaksua.
Asunto lainan vakuutena yleensä 70% arvostaan, ja valtion takauksen tarkoitus on olla vakuus lopulle 15%:lle jolloin pankki voi asuntolainan 85% osuudelle hinnasta myöntää helposti.
Muutos olisi olennaisesti se, että:
— lainan saisi koko asunnon hinnalle
— lainaa ei tarvitsisi lyhentää ollenkaan
— pankki edelleen arvostaisi asunnon vakuudeksi 70% hinnasta
— valtio takaisi loput 30%
Miten tuo oikeasti menee Ruotsissa? Se mallihan tässä kuitenkin on kyseessä. Tukholman asuntomarkkinat eivät toimi, mutta johtuuko se lainamallista vai vuokrasääntelystä?
Totta. Sen takia niitä pitäisi olla tarjolla paljon. Ennemmin 80% kuin 30% vuokra-asuntokannasta. Jotta tilanne muuttuisi, pitäisi Helsingissä jatkossa luovuttaa 90% asuntotonteista omalle vuokra-asuntoyhtiölle joka myös hankkisi vanhoja taloja tai asuntoja vanhoista taloista. Voisi suoraan ostaa Kojamolta ja Satolta koko Helsingin alueella olevan asuntokannan pois kun eivät nuo entiset yleishyödylliset enää ole niin hyödyllisiä.
Jos kunnan vuokra-asuntoyhtiö pystyy toimimaan omakustanteisesti ja silti tarjoamaan asuntoja halvalla, kyse on oikeasti vain siitä, että markkinavuokrien sisältämä tuotto siirretään osin vuokralaisen taskuun ja osin kunnan ja valtion taskuihin (pienentyneet tuet).
Jos kunnan vuokra-asuntoyhtiöltä edellytettäisiin pientä tuottoa (esim. valtion 10v laina + 1%-yksikkö), ero markkinavuokrien sisältämään tuottoon siirtyisi suurimmilta osin kunnan ja valtion taskuihin.
Kummassakaan tapauksessa kyse ei olisi markkinoita vääristävästä tuesta, sillä yhtiö ei edelleenkään saisi tehdä tappiota, jälkimmäisessä sen pitäisi tehdä voittoa yli turvallisen perustuoton.
Jos markkinavuokrat jostain syystä ovat merkittävästi korkeammat kuin kunnan vuokra-asuntohtiön vuokrat tilanteessa jossa kunnan yhtiö ei saa tehdä tappiota, tulee sen johtua siitä, että vapailla markkinoilla tarjotut vuokra-asunnot ovat laadullisesti tai muuten parempia kuin kunnan vuokra-asunnot. Ei siitä, että kysyntä mahdollistaa poikkeuksellisen suuren tuoton.
Vaikka kunnalliset vuokra-asunnot olisivat 70–80% koko vuokra-asuntokannasta, eivät ne syrjäyttäisi markkinoita. Ne olisivat kuitenkin perustason asuntoja, markkinoilla kilpailtaisiin laadulla yli perustason.
Jos haluamme panostaa siihen, että ihmiset liikkuvat työn perässä eivätkä ole sidottuja kivijalkaan jossain paikassa josta sen työn jatkossa on löydyttävä, tulee panostaa vuokra-asuntomarkkinoihin. Koska suurella osalla kotitalouksista ei ole merkittävää nettovarallisuutta ja tulotkin alle mediaanin, on näiden asuntojen oltava halpoja. Kunta ja valtio saavat tuloa epäsuorasti köyhien asuttamisesta, markkinat eivät. Joten kunta ja valtio ovat ainoat tahot jotka kykenevät tarjoamaan asuntoja halvalla.
Hintasääntelyä emme varmasti kukaan halua.
Minun on oikeasti vaikea ymmärtää miksi kunta ja valtio eivät voisi ottaa sitä rahaa mikä tarjolla on, säästämällä tuissa jotka nyt menevät asumiseen, kun sen kuitenkin voi tehdä ilman markkinoita vääristävää tukea (ts. missään ei tehdä tappiota joka katetaan valtion tai kunnan tuella).