Korjattavaa huono-osaisuutta (1): nuoret työttömät miehet

Herä­tin viik­ko sit­ten kum­mas­te­lua kysy­mäl­lä, onko eriar­voi­suus Suo­mes­sa todel­la nous­sut vai onko sitä muu­ten vain lii­kaa. Olen edel­leen sitä miel­tä, että se, että jotain on lii­kaa, ei tar­koi­ta, että sitä oli­si enem­män kuin ennen. Jos kul­ki­sim­me aika­ko­neel­la taak­se­päin, luu­len, että jok­seen­kin samat ihmi­set, jot­ka nyt sano­vat eriar­voi­suu­den lisään­ty­neen, sanoi­si­vat silloinkin.

Jot­kut asiat ovat myös huo­non­tu­neet samal­la kun toi­set ovat paran­tu­neet. Ajat­te­lin käy­dä läpi muu­ta­man yhteis­kun­nal­li­sen epä­koh­dan, joi­hin mie­les­tä­ni pitäi­si kiin­nit­tää huo­mio­ta. Aloi­tan nuo­ris­ta mie­his­tä, joi­den jou­kos­sa on aiem­paa enem­män kel­kas­ta putoamista

Pie­ni­tu­loi­suus on nuor­ten mies­ten kes­kuu­des­sa nous­sut nopeas­ti ja se on sel­väs­ti ylei­sem­pää kuin saman ikäis­ten nais­ten kes­kuu­des­sa. Tähän liit­tyy aina­kin kol­mea seikkaa:

  1. Huo­no kou­lu­me­nes­tys kos­kee poi­kia useam­min kuin tyttöjä
  2. Kou­lut­ta­mat­to­man mie­hen on aiem­paa vai­keam­paa pääs­tä töihin.
  3. Kou­lut­ta­mat­to­man ja työt­tö­män mie­hen on vai­kea löy­tää itsel­leen nais­ta tai ei tämä nai­nen aina­kaan halua las­ta hänen kanssaan.

Vaih­doim­me jokin viik­ko sit­ten Mart­ti Hete­mäen kans­sa aja­tuk­sia syn­ty­vyy­den las­kun syis­tä. Hän lähet­ti minul­le ohei­sen kuvan. Pie­ne­nä varoi­tuk­se­na, että en pys­ty­nyt tilas­to­jen poh­jal­ta piir­tä­mään aivan näin raflaa­vaa kuvaa. Pie­ni­tu­loi­suus on koko kan­san kes­kuu­des­sa vähen­ty­nyt, mut­ta nuor­ten aikuis­ten mies­ten kes­kuu­des­sa lisääntynyt.

Jos­tain syys­tä nykyi­nen kou­lu­lai­tos ei sovi pojil­le. On parem­pi, etten sano peda­go­gi­sis­ta mene­tel­mis­tä mitään kuin, että tytöil­le ja pojil­le sopii eri­lai­nen tapa opet­taa. Jos­kus aina­kin sanot­tiin, että mate­ma­tiik­kaa ja luon­non­tie­tei­tä ope­te­taan taval­la, joka ei sovi tytöil­le. En tie­dä, onko meto­de­ja kor­jat­tu, mut­ta tyt­tö­jen tulok­set aina­kin ovat parantuneet.

Yksi bio­lo­gi­nen seik­ka aina­kin on kiis­ta­ton. Pojat kehit­ty­vät tyt­tö­jä hitaam­min ja saa­vut­ta­vat esi­mer­kik­si mur­ro­siän tyt­tö­jä myö­hem­min, juu­ri lukioon pyr­ki­mi­sen kynnyksellä.

Oli­si perus­te­lua eriyt­tää kou­lun aloit­ta­mi­sai­kaa aina­kin puo­lel­la vuo­del­la. Siis, kun poi­kien ikä­luok­ka pan­naan poik­ki jou­lu­kuus­ta, tyt­tö­jen ikä­luok­ka pan­tai­siin poik­ki jo kesä­kuus­ta. Näin tytöt meni­si­vät kou­luun kes­ki­mää­rin puo­li vuot­ta nuo­rem­pi­na. Voi­tai­siin tämä tie­tys­ti teh­dä niin­kin päin, että pojat meni­si­vät kou­luun van­hem­pi­na, mut­ta aika kor­kea­han meil­lä kou­lun aloit­ta­mi­si­kä jo nyt on.

Toi­set kehit­ty­vät vie­lä hitaam­min kuin toi­set. Sik­si hei­dän pitäi­si saa­da ede­tä kou­lus­sa hitaam­min. Kos­ka yksi­löl­li­seen ope­tuk­seen ei ole varaa edes näin vaa­lien alla, pitäi­si oppi­las voi­da jät­tää luo­kal­le, kun kehi­tys ei edel­ly­tä seu­raa­val­le luo­kal­le siirtämistä.

Eräs hel­sin­ki­läi­nen apu­lais­kau­pun­gin­joh­ta­ja ker­toi minul­le 1990-luvul­la, että hän tupla­si aika­naan kak­si ker­taa. Ihan hyvin sil­ti menes­tyi elä­mäs­sään. Miten oli­si menes­ty­nyt, jos oli­si pääs­tet­ty eteen­päin armovitosilla?

Ketään ei pitäi­si pääs­tää ulos oppi­vel­vol­li­suu­des­ta ennen kuin on suo­rit­ta­nut perus­kou­lun kun­nol­la, ei aina­kaan ennen kuin on täyt­tä­nyt 20 vuot­ta. Se on vie­lä ehdot­to­mam­pi asia kuin se, että kai­kil­le pitäi­si taa­ta toi­sen asteen koulutus.

Miten työ­mark­ki­nat saa­tai­siin taas ime­mään vähän kou­lu­tet­tu­ja tai muu­ten vain mata­la­tuot­toi­sia työn­te­ki­jöi­tä? Vas­tuu­ta talou­del­li­ses­ta oikeu­den­mu­kai­suu­des­ta pitäi­si siir­tää työ­mark­ki­na­jär­jes­töil­tä enem­män val­tiol­le. Tar­vit­tai­siin palk­ka­tu­ki­työ­paik­ko­ja ja pie­niä palk­ko­ja täy­den­tä­viä tulon­siir­to­ja. Tämä on vähän isom­pi asia, enkä kir­joi­ta sii­tä nyt tässä.

Ja sit­ten vie­lä se menes­tys pari­suh­de­mark­ki­noil­ta? Tämä saat­taa olla ongel­mis­ta tär­kein, mut­ta sor­ry, ihan kaik­kea ei hyvin­voin­tiyh­teis­kun­ta­kaan voi kan­sa­lai­sil­leen taata.