Kategoria: _

Miksi en aikanaan pannut henkilöstömitoitusta asetukseen?

Kun joskus vuosi­tuhan­nen alus­sa oli perus­palve­lu­min­is­teri, nousi suuri kohu van­hus­ten hoidon tasos­ta. Sil­loin ongel­mana eivät olleet yksi­tyiset palve­lut vaan kunnalliset.

Laa­di­tutin pikavauh­tia van­hus­ten huol­lon laa­tusu­osi­tuk­set. Niis­sä oli myös suosi­tuk­set henkilöstömi­toituk­sek­si. Min­ua vaa­dit­ti­in julkaise­maan se ase­tuk­se­na, mut­ta en julkaissut. Sen sijaan sanoin, että jos näitä ei ale­ta ottaa vakavasti, muu­tamme otsikon ase­tuk­sek­si. Siihen aikaan min­is­ter­iön ase­tuk­senan­to-oikeus oli vähän vapaamielisempi.

Mik­si en halun­nut pan­na henkilöstömi­toi­tus­ta ase­tuk­seen? Se olisi kiin­nit­tänyt palvelun­tuotan­non tavan. Olisimme määrän­neet palve­lut tuotet­tavak­si 2000-luvun alun tavoil­la hamaan iäisyyteen.

Tulen juuri Lau­rea ammat­tiko­rkeak­oulun Tekno-han­kkeen päätössem­i­naarista. Tekno-han­kkeessa on selvitet­ty, mil­laisia ratkaisu­ja uusi teknolo­gia tuo sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon palvelui­hin. Tarkoituk­se­na on, että teknolo­gia tekoä­lyi­neen ja robot­tei­neen voi vapaut­taa hoito­henkilökun­taa ruti­initöistä varsi­naiseen ihmisen hoitoon. Hoitoro­bot­it eivät kor­vaa ihmisiä, mut­ta vapaut­ta­vat heitä tekemään sitä työtä, johon tarvi­taan ihmistä eikä konet­ta. Jos näin tehdään, samaan hoidon tasoon vaa­dit­ta­va henkilöstömäärä tietysti vähe­nee. Jos vaa­di­taan, että kaik­ki tämä ulos­mi­tataan palve­lu­ta­son paran­nuk­se­na, niin ihan kau­nis aja­tus, mut­ta mik­si se paha ja rahanahne yri­tys lait­taisi sent­tiäkään uuteen teknolo­giaan, jos se niin tehdessään saa itselleen vain lisää menoja?

Edelleen tuo mit­tari on huono sikä­likin, että sitä voi manip­u­loi­da. Henkilökun­taa on kyl­lä tarpeek­si, mut­ta hei­dät pan­naan tekemään muu­ta työtä. Ruo­ka esimerkik­si voidaan tehdä paikan pääl­lä tai tila­ta muual­ta. Jos molem­mis­sa tapauk­sis­sa henkilökun­taa on yhtä paljon, hoitoon käytet­ty aika ei ole sama. Jos taas vaa­di­taan, että ruuan lait­toon käytetään aivan eri henkilöitä, eivätkä nämä saa osal­lis­tua van­hus­ten hoitoon mil­lään muul­la taval­la tai jos osal­lis­tu­vat, sitä ei ote­ta huomioon, on tehty type­rä päätös. Kokkaamisen ohel­la kyse voi olla siivouk­ses­ta, pyykki­huol­losta, kiin­teistön hoi­dos­ta ja vaik­ka mistä.

Hoidon laadulle pitäisi siis kek­siä mittare­i­ta, jot­ka ker­to­vat siitä, mitä on tehty sen sijaan, että ker­toisi­vat, mitä on panostettu.

Ymmär­rä jos­sain määrin aja­tus­ta, että kit­sai­ta kun­tia pitäisi kait­sea laki­in kir­joitet­tavil­la normeil­la, mut­ta en sitä, että näitä norme­ja käytet­täisi­in kun­tien ostopalvelui­hin. Eikö tämä tehtävä kuu­lu kun­nalle, joka ostaa palve­lut? Jos lehti­tiedot pitävät paikkansa (mikä ei ole aina var­maa), Esperin sopimuk­ses­sa oli henkilöstömi­toi­tus, jota ei vain nou­datet­tu. Sil­loin kyse ei ollut henkilöstömi­toituk­sen puut­teesta vaan valvonnasta.

Lakia parem­pi paik­ka nor­mit­taa henkilöstömi­toi­tus­ta on kun­nan tekemä sopimus, kos­ka sil­loin voidaan ottaa huomioon yllä maini­tut tek­i­jät – siis vaik­ka robot­it ja se, tehdäänkö ruo­ka paikan pääl­lä ja kuin­ka vaikea­hoitoisia van­huk­sia laitok­ses­sa on ja niin edelleen. Jos tilat ovat toim­i­mat­tomat, tarvi­taan henkilökun­taa enemmän.

Jokin ratkaisu tähän van­hus­ten heit­teille­jät­töön on kek­sit­tävä, mut­ta laki­in ikuisik­si ajoik­si kir­joitet­tu kiin­teä nor­mi on kyl­lä huono.  Valvon­taa on näköjään myös lisät­tävä. Työ­sopimuk­sis­sa pitää kieltää henkilökun­nan vaiti­olovelvol­lisu­ut­ta tarkoit­ta­vat pykälät siltä osin, kun ne koske­vat hoidon laadus­sa ole­via ongelmia. Pain­os­tus­toimet henkilöstön suun tukkimisek­si on sank­tioita­va ankarasti.

= = =

Onko väärin käyt­tää esi­in tullei­ta tapauk­sia aseena sote-uud­is­tuk­ses­sa kaavail­tua pakol­lista yksi­ty­istämistä vas­taan? Ei sen enem­pää väärin kuin käyt­tää julkisen palvelun puolel­la ilmen­neitä ongelmia sen puolesta.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 29.1.2019

Kaupunkiym­päristön toimi­alan ympäristöohjelma

Pöy­dältä

En saa tästä edelleenkään otet­ta. Tässä on kaik­ki ajateltavis­sa ole­vat hyvät asi­at. Sovelt­a­mi­nen ratkaisee.

Koirasaar­en­tien ja Ilomäen­tien asemakaava

Kru­unuratikoi­ta ajatellen tehdään Laa­jasa­los­sa tiivistämiskaavaa. Se tuo Laa­jasa­loon 1400 uut­ta asukas­ta. Läheisen pien­talon asukkaat ovat pölämystyneet siitä, että naa­puri­in tulee ker­rostalo­ja. Se paran­taa myös olen­nais­es­ti alueen­palvelu­ja. Ei voi myöskään toivoa ratikkaa, jos ei hyväksy lisää rak­en­tamista. Mut­ta toki rak­en­tamisen tyyliä voi sovitel­la ympäristöön. Parem­pia nämä tule­vat kuitenkin ole­maan, kuin 1970-luvun betoni­bru­tal­is­min aikaansaan­nok­set Laajasalossa.

Liikenne ja muut infrakus­tan­nuk­set ovat 35 M€, eli vähän yli 500 €/k‑m2. Samaa luokkaa kuin Malmin lento­ken­tän alueel­la. Kaupun­ki uskoo saa­vansa ton­tin­lu­ovu­tus­tu­loina ja kaavoitus­mak­suina omansa pois.

Ton­tin­lu­ovu­tuk­sen periaatteet

kir­joitin tästä eril­lisen postauksen.

Ton­tin varaami­nen puuk­er­rostaloa varten raken­nus­li­ike Reposelle

Kil­pailu tehti­in kauneuskil­pailu­na, siis paras suun­nitel­ma voit­ti. Täy­tyneekin kysyä, miten tämä on jatkos­sa mah­dol­lista vai onko. Tässä yhtey­dessä ei puhuta vielä mitään ton­tin vuokras­ta. Kyse on vapaara­hoit­tei­sista asun­noista. Alun­perin poiti olla Hitas-asun­to­ja, mut­ta sit­ten todet­ti­in, ettei noin kaukana keskus­tas­ta sil­lä ole merkitystä.

Asuinker­rostalo­jen ullakko­rak­en­tamista koske­va alueelli­nen poikkeaminen 

Ullakko­rak­en­t­a­mi­nen sal­li­taan nyt alueel­lisel­la poikkeamis­lu­val­la tietyin ehdoin. Ehtoi­hin kuu­luu muun muas­sa asukkaiden  kel­lar­i­tilo­jen muut­ta­mi­nen autopaikoik­si, ellei se tuo­ta suur­ta haittaa.

Eriarvoisuuden lisääntyminen, onko sitä?

Jos tek­isimme katu­gallupin väki­val­tarikol­lisu­u­den kasvus­ta, var­maankin moni sanoisi, että väki­val­tarikosten määrä on lisään­tynyt, vaik­ka se on vähen­tynyt ja jopa aika paljon. Kun jotain on mielestämme liikaa, sanomme herkästi, että sitä on enem­män kuin aikaisem­min, vaik­ka nämä ovat kak­si eri asiaa.

Minäkin toivoisin, että maas­sa olisi vähem­män eri­ar­voisu­ut­ta. Olisi silti kiva kuul­la demareil­ta, mitä he tarkoit­ta­vat sil­lä, että eri­ar­voisu­us on maas­sa lisään­tynyt. Heil­lä on var­maan käytet­tävis­sään tästä jokin tilastoluku.

Jos kat­somme yleis­in­tä tulon­jakomit­taria, gini-ker­roin­ta, ei siinä ole mitään varsi­naista trendiä. Vuon­na 2017 mit­tari kään­tyi ylöspäin niin kuin aina nousukau­den aikana, kos­ka nousukausi nos­taa pääo­mat­u­lo­ja välit­tömästi ja palkkat­u­lo­ja viipeellä.

Voi tietysti olla, että giniker­toimen sisäl­lä on tapah­tunut muu­tos­ta ryh­mien välil­lä. Tiedämme, että eläkeläisköy­hyys on vähen­tynyt, kos­ka suurim­mal­la osal­la eläkeläi­sistä alkaa olla täysi työeläke. Raja kul­kee jos­sain 79 vuo­ti­ais­sa. Eläkeläisköy­hyy­den vähen­e­m­i­nen tietysti alen­taa gini-ker­roin­ta, joten muiden väestöryh­mien sisäl­lä tulo­erot ovat voineet kas­vaakin. Tämä pitäisi saa­da eläkeläi­sistä puhdis­tet­tuna, niin tietäisimme.

Jos tämä on se seli­tys demarien esit­tämälle eri­ar­voisu­u­den kasvulle, se olisi hyvä ker­toa, jot­ta minäkin ymmärtäisin. Samal­la pitäisi ker­toa, miten tätä ongel­maa kor­jataan siirtämäl­lä 700 miljoon­aa euroa noil­ta muil­ta väestöryh­miltä eläkeläisille.

Tietysti on niin, että koko ajan tapah­tuu muu­tok­sia, jois­sa joidenkin hyväo­sais­ten ase­ma heikke­nee ja heistä tulee huono-osaisia ja tois­t­en huono-osais­ten ase­ma para­nee. Häviävästä osa­puoles­ta tämä tun­tuu ikävältä, mut­ta kokon­aisu­ut­ta ajatellen sil­loin ei ole kyse eri­ar­voisu­u­den kasvus­ta, vaan pikem­minkin vuorot­telus­ta. Häviäväl­lä puolel­la on demarien ydinkan­nat­ta­ja­joukkoa, ammat­tidu­unare­i­ta, joil­ta automaa­tio ja glob­al­isaa­tio on vienyt työt. Hei­dän lapsen­sa taas kuu­lu­vat voit­tavaan joukkoon, joiden ansio­ta­soa glob­al­isaa­tio nostaa.

Jos huono-osaisu­u­den kasvua ale­taan etsiä, helpoiten sitä löy­tyy nuorista vähän koulute­tu­ista miehistä. Pien­i­t­u­loisu­us on nous­sut selvim­min miesten ikälu­okas­sa 25–34 vuotta.

Toinen ryh­mä ovat lapset. Lap­siköy­hyys tai tarkkaan ottaen lap­siper­hei­den pien­i­t­u­loisu­us (alle 60 % medi­aan­i­t­u­loista) on kas­vanut. Tosin tässäkin tärkein tek­i­jä on medi­aan­i­t­u­lo­jen kasvu eikä lap­siper­hei­den tulo­jen alentuminen.

Aluei­den väli­nen eri­ar­voisu­us on myös kas­vanut, mut­ta en usko demarei­den tätä tarkoittavan.

Eri­ar­vois­tu­mi­nen on kuulem­ma tapah­tunut tilas­to­jen takana. Siis vähän niin kuin se väki­val­tarikol­lisu­u­den kasvukin? Jos sil­lä tarkoite­taankin elämänuskoa, jota toisil­la on ja joka on toisil­ta men­nyt, voidaan olla totu­u­den äärel­lä, mut­ta sil­loin puhutaan ihan muus­ta asiasta.

Yllä ole­van vuok­si min­ulle ei riitä tavoit­teek­si eri­ar­voisu­u­den kasvun pysäyt­tämi­nen. Minä halu­an vähen­tää eriarvoisuutta.

Hiilivero ja ilmasto-oikeudenmukaisuus

Sak­salaisen AUE-sää­tien ilmas­tosem­i­naaris­sa tietei­den talol­la 24.1. Pro­fes­sori Peter Lund opponoi alus­ta­jan Caio Koch-Weserin näke­mys­tä, että tarvit­semme kovem­pia hin­to­ja fos­si­il­isille polt­toaineille eli, hiiliveroa.

Lundin mukaan tämä pakot­taisi köy­hät sopeu­tu­maan kun taas rikkaat voisi­vat porskut­taa van­haan malli­in. En nyt puu­tu Lundin puheen­vuoron sisäiseen ole­tuk­seen, että rikkaiden kulu­tuk­ses­sa hiilipäästö­jen hin­ta­jous­to olisi nol­la vaan pohdin ratkaisua ilmas­to-oikeu­den­mukaisu­u­den kannalta.

Kuvitelka­amme, että  hiiliv­eron (tai päästökau­pan) sijas­ta aset­taisimme jokaiselle henkilöko­htaisen päästöki­in­tiön, olkoon se C tonnia/vuosi. Tämä nyt ainakaan ei sor­taisi köy­hiä. En nyt puu­tu siihen, miten tämä käytän­nössä tapah­tu­isi, kos­ka aion osoit­taa, ettei sitä kan­na­ta tehdä näin.

Saisiko myy­dä päästöki­in­tiöstään myy­dä toiselle, jos ei itse tarvitse sitä niin paljon kuin tarvit­see rahaa ja toinen taas ajaisi isol­la autol­la ja matkus­taisi välil­lä ulko­maille?  Siinähän ei kukaan häviäisi, kos­ka kokon­ais­päästöt eivät kas­vaisi. Molem­pi­en hyv­in­voin­ti paranisi. Eiväthän he muuten olisi tuo­hon kaup­paan ryhtyneet.

Jos hyväksymme, että henkilöko­htaisen päästöki­in­tiön­sä saa myy­dä kokon­aan tai osit­tain, pystytämme pörssin, jos­sa päästöjä voi ostaa ja myy­dä. Pörssis­sä päästö­ton­nille tulee jokin hin­ta. Olkoon se p €/tonni.

Tämän jäl­keen jokainen voisi vali­ta tarkan päästön C tai jonkin toisen määrän. Olkoon tuo toinen määrä X tonnia/vuosi. Jos X > C, joutuu mak­samaan päästöoikeuk­sista ja jos X<C on saama­puolel­la. Niin­pä päästö­jen vaiku­tus tuloi­hin on

(C‑X)p €

Pienel­lä lasku­toim­i­tuk­sel­la huo­maamme, ettei sitä kan­na­ta näin tehdä, sillä

(C‑X)p €  = Cp€ — Xp €

Pääsemme täs­mälleen samaan tulok­seen jaka­mal­la ensin kaikille rahaa Cp € ja verot­toma­l­la sen jäl­keen päästöjä hion­taan p €/tonni.

Henkilöko­htainen kau­pat­ta­va hiiliv­ero on siis toteutet­tavis­sa käytän­nössä yksinker­taisim­min verot­ta­mal­la päästöjä niin korkeal­la verol­la, että kokon­ais­päästöt aset­tuvat toiv­o­tulle tasolle ja jaka­mal­la veron tuot­to kaikkien kesken tasan. Tässä ei ote­ta kan­taa siihen, tapah­tuuko tämä yhden maan sisäl­lä vai globaal­isti. Peri­aate on sama.  Veron­si­jas­ta voidaan käyt­tää päästökauppaa.

Syntyvyyden lasku: työtön mies ei kelpaa isäksi ja lestadiolaisuuden ote herpoaa

Mart­ti Het­emä­ki on laat­in­ut varsin hyvän paperin siitä, mitkä tek­i­jät ovat laske­neet syn­tyvyyt­tä Suomes­sa. (Itse paperi­in pääsee uutisen lopus­sa olev­as­ta pdf-linkistä.)  Kun asi­aa tutk­i­taan taloudel­lisil­la tek­i­jöil­lä, merkit­täväk­si selit­täjäk­si pal­jas­tuu nuorten miesten heiken­tynyt ase­ma työ­markki­noil­la. Huonos­ti koulutet­tu mies ei saa töitä. Nuorten miesten ase­ma työ­markki­noil­la on heiken­tynyt todel­la pahasti. Peräti 18 % 25–34 vuo­ti­as­ta miehistä kuu­luu pien­i­t­u­loisi­in (alle 60 % medi­aanista), kun saman ikälu­okan nai­sista alle 10 %.

Työtön vähän koulutet­tu mies ei saa naista tai ei tämä ainakaan tee las­ta hänen kanssaan.

Sel­l­ainenkin muu­tos on tapah­tunut, että korkeasti koulute­tut saa­vat enem­män lap­sia kuin vähän koulute­tut. Ennen oli toisin päin.

Miesten ja nais­ten koulu­tus­ta­so­jen eri­laisu­us näyt­tää ajal­lis­es­ti selit­tävän syn­tyvyy­den laskua. Koulute­tulle naiselle ei koulut­tam­a­ton mies kel­paa isäksi.

On san­ot­tu, että nais­ten muut­to kaupunkei­hin ja miesten jäämi­nen maalle selit­täisi syn­tyvyy­den laskua, kos­ka par­it eivät kohtaa. Tämän mukaan nais­ten hedelmäl­lisyy­den pitäisi laskea kaupungeis­sa, mut­ta se on laskenut vielä jyrkem­min muut­to­tap­pi­omaakun­nis­sa. Siel­lähän niitä isäkan­di­daat­te­ja olisi tar­jol­la yllin kyllin. Tätä pitäisi vielä tutkia kunnittain.

Het­emä­ki keskit­tyy rapor­tis­saan taloudel­lis­es­ti mitat­tavis­sa olevin tek­i­jöi­hin, mikä on toki ymmärrettävää.

Näi­den ohel­la pitäisi kat­soa mui­ta muutoksia.

Syn­tyvyy­den lasku on kiihtynyt huo­mat­tavasti viime vuosi­na. Saman aikaises­ti kaupungis­tu­miske­hi­tys on pan­nut päälle tur­bo­vai­h­teen. Jos nuorten tule­vaisu­u­den unel­mana ei ole enää omakoti­ta­lo pel­lon keskel­lä, vaan kak­sio Kallios­sa, ei siihen unel­maan kuu­lu lapsetkaan yhtä kiinteästi.

Toinen syy liit­tyy uskon­non otteen kir­poamiseen. Absolu­ut­tisi­na lukuina hedelmäl­lisyys on laskenut eniten Pohjois-Pohjanmaalla.Tämän selvit­tämi­nen vaatisi kuitenkin tarkem­paa ana­lyy­iä ja maakun­taa pienem­piä havaintoyksiköitä.

Nuorten naisten syrjintä työhönotossa

On aivan kiis­ta­ton­ta, että nuo­ria naisia syr­jitään työhön oto­ssa. Yksit­täis­es­tä tapauk­ses­ta tätä on han­kala osoit­taa, mut­ta tilas­tol­lis­es­ti ilmiö näkyy selvästi. Tämä on väärin ja tulee myös kalli­ik­si kansantaloudelle.

Tähän voi suh­tau­tua joko moral­isoiden, että noin ei saa tehdä, tai sit­ten voi yrit­tää pois­taa syyt tarpeeseen syrjiä.

Lap­sil­isät oli­vat aikanaan työ­nan­ta­jalle asetet­tu velvol­lisu­us mak­saa korkeam­paa palkkaa per­hei­den isille ja äideille lap­simäärän mukaan. Hyvin nopeasti havait­ti­in se yllät­tävä seik­ka, että kym­men­lap­sis­ten per­hei­den van­hem­mil­la oli vaikeuk­sia päästä töi­hin. Sen sijaan että olisi ryhdyt­ty moral­isoimaan työ­nan­ta­jia, lap­sil­i­sistä aiheutu­vat kus­tan­nuk­set tasat­ti­in kaikkien työ­nan­ta­jien kesken ja siir­ret­ti­in lop­ul­ta verovaroista mak­set­tavak­si. Jär­jestelmästä on enää muis­tona avus­tuk­sen nimi, vaik­ka mis­tään palkan­lisästä ei ole enää kyse.

Samas­ta syys­tä olisi järkevää tasa­ta äitiy­destä työ­nan­ta­jille aiheutu­vat kus­tan­nuk­set kaikkien työ­nan­ta­jien kesken tai siirtää ne valtiolle.

Suo­rat kus­tan­nuk­set lak­isäätei­sistä per­he­vap­aiden kus­tan­nuk­sista on tasat­tu, mut­ta tämä ei koske monis­sa työe­htosopimuk­sis­sa ole­via lakimääräistä korkeampia äitiys­lo­man aikaista palkkaa. Se on kauneusvirhe, mut­ta se ei kuitenkaan ole se syy, mik­si työ­nan­ta­jat vieroksu­vat raskaana ole­vien tai sel­l­aisek­si ehkä tule­vien palkkaamista.

Kyse on välil­li­sistä kus­tan­nuk­sista, joi­ta aiheutuu muun muas­sa sijaisen pere­hdyt­tämis­es­tä ja äitiys­lo­man jäl­keen töi­hin palaa­van pere­hdyt­tämis­es­tä hänen pois­sa ollessaan tehty­i­hin muutoksiin.

Kus­tan­nuk­sia aiheutuu myös sairaus­pois­saoloista. Odot­ta­vat äid­it ovat pois­sa enem­män kuin muut ja pien­ten las­ten van­hem­mat ovat pait­si sil­loin, kun he sairas­ta­vat itse sekä sil­loin, kun lap­si sairastaa.

Työ­markki­na­jär­jestö­jen mukaan näitä kus­tan­nuk­sia ei voi ottaa huomioon, kos­ka niitä ei tiede­tä tarkasti. Jos ne mak­set­taisi­in laskun mukaan, laskus­ta voisi tul­la aika iso. Lapset alka­isi­vat sairastel­la aina, kun fir­man tilauskir­jat ovat tyhjinä. EK:n Vesa Ranta­hal­vari huo­maut­ti tästä ongel­mas­ta Twitterissä.

Vaik­ka emme tiedä tarkkaan, kuin­ka suuret kus­tan­nuk­set raskaud­es­ta työ­nan­ta­jalle aiheutuu, aika huono arvaus on, että kus­tan­nus on nolla.

Työ­nan­ta­jille pitäisi mak­saa jokaises­ta raskaud­es­ta könt­tä­sum­ma arvioiduk­si kor­vauk­sek­si raskau­den aiheut­tamista kus­tan­nuk­sista. Mikä on tuon kor­vauk­sen oikea suuruus?

Olete­taan, että samaa työ­paikkaa hakee kak­si muuten ident­tistä työn­hak­i­jaa, vaik­ka ident­tiset kak­soset,  jot­ka poikkea­vat toi­sis­taan vaan siinä, että toinen ilmoit­taa ole­vansa raskaana ja toinen esit­tää todis­tuk­sen ster­iloimis­es­taan.[1] Kuin­ka paljon työ­nan­ta­jalle pitäisi mak­saa, että hak­i­jat ovat hänen silmis­sään samanarvoiset?

Työ­nan­ta­ja ei tietenkään tiedä, paljoko raskaus tässä tapauk­ses­sa hänelle mak­saisi. Ratio­naa­li­nen työ­nan­ta­ja las­kee kus­tan­nusten odotusar­von.

Val­tion kan­nat­taisi mak­saa työ­nan­ta­jille jonkin­lainen äitiy­den keskimääräisiä kus­tan­nuk­sia vas­taa­va kor­vaus työ­nan­ta­jille. Könt­tä­sum­mas­sa on se hyvä puoli, ettei se kan­nus­ta lisäämään kus­tan­nuk­sia kuten laskun mukaan mak­sami­nen aiheuttaisi.

Esitimme Juhana Var­ti­aisen kanssa rapor­tis­samme ”Lisää mata­la­palkkatyötä” täl­laista könt­tä­sum­mako­r­vaus­ta. Sen tasok­si esitimme , että tuo kor­vaus olisi 5 000 euroa/raskaus. Olimme arvioi­neet, että todel­li­nen kus­tan­nus olisi selvästi tätä suurem­pi, mut­ta pää­timme olla real­is­te­ja ja esitimme vaa­ti­mat­tomam­paa sum­maa. Ei olisi kan­nat­tanut, sil­lä hal­li­tus puolit­ti tämänkin ja esit­ti 2 500 euroa, minkä eduskun­ta hyväksyikin. Se oli selvästi liian pieni, kos­ka nuorten nais­ten syr­jin­tä työ­markki­noil­la jatkuu.

Olisi perustei­ta myös könt­tä­sum­man sijas­ta mak­saa työ­nan­ta­jille vaikka­pa kah­den kuukau­den palkkaa vas­taa­va sum­ma, sil­lä koulute­tun ihmisen kor­vaami­nen sijaisel­la on han­kalam­paa kuin kouluttamattoman.

Moni on läht­enyt etsimään ratkaisua siitä, että yritetään tasa­ta van­hem­muu­den kus­tan­nuk­sia isän ja äidin työ­nan­ta­jien kesken. Näin päästäisi­in lap­siper­hei­den isien ja äitien tas­a­puoliseen, mut­ta ei yhtään pienem­pään syr­jin­tään. Siis siihen tilanteeseen, jon­ka vuok­si lap­sil­isät siir­ret­ti­in kiireesti val­tion vastuulle.

[1] Tämä on pelkkä havain­nol­lis­tamisek­si tarkoitet­tu kuvit­teelli­nen asetel­ma, joten en kaipaa kom­ment­te­ja sen juri­di­s­ista ongelmista.

Faktantarkistus Tekniikka&talous ‑lehden sähköautojen saastuttavuutta koskevaan artikkeliin

Tekniikka&talous ‑lehti julka­isi 14.12.2018 artikke­lin, jon­ka mukaan sähköau­ton CO2- päästöt ovat jopa suurem­mat kuin diese­lau­ton. Uusi ener­giapoli­ti­ik­ka ‑sivus­tol­la julka­isti­in For­tu­mis­sa tehty fak­tan­ta­rk­istus asi­as­ta. Kopi­oin sen tänne, kos­ka tuo­ta T&T:n artikke­lia levitetään netis­sä totuutena.
Jos For­tu­mi­nen tiedot pitävät paikkansa, aika vääristynyt ja tarkois­tushakuinen on lehden artikke­li. Kaik­ki luvut vinksal­laan samaan suun­taan. Ojas­sa on toki For­tu­mil­lakin lehmänsä.

“Artikke­lin väite: Sähköau­ton hyö­ty­suhde voimalaitok­selta sähköau­ton renkaisi­in 48 % (siir­to 94 %, lataus/akku 71 %, moot­tori 72,5 %):

Käytet­ty 6 % siir­to­häviö pätee EU:lle, Suomes­sa vas­taa­va luku 3 % (Energia.fi: https://energia.fi/…/Selvitys_sahko-_ja_maakaasuinfrastrukt… , kuva 3.1 / World­Bank: https://data.worldbank.org/indicator/EG.ELC.LOSS.ZS)
Arviot sähköau­ton ”grid-to-wheel” –hyö­ty­suh­teesta eri lähteis­sä vai­htelu­välil­lä 59–77%
(US Depart­ment of Ener­gy: https://www.fueleconomy.gov/feg/evtech.shtml, Euro­pean Fed­er­a­tion for Trans­port and Envi­ron­ment: https://www.transportenvironment.org/…/2017_11_Briefing_ele…, fig. 1)

Siir­to­häviöi­den vai­htelu­väli 3–6 % huomioiden siis voimalaitok­selta renkaisi­in 55–75 %
Polt­to­moot­to­ri­au­ton ”tank-to-wheels” –hyö­ty­suhde 10–21 % (US Depart­ment of Ener­gy: https://www.fueleconomy.gov/feg/evtech.shtml, EEA: https://www.eea.europa.eu/…/electric-vehicles-from-life-cyc…)

Artikke­lin väite: Sähköau­to kulut­taa 29 kWh / 100 km:

Artikke­lis­sa las­ket­tua sähköau­ton 48 % hyö­ty­suhdet­ta käytetään 13,75 kWh / 100 km kulu­tus­luku­un, joka itsessään on jo pis­torasi­as­ta ote­tun sähkön määrä ja täten sisältää valmi­ik­si auton häviöt
(ver­tailuk­si Nis­san Leaf 13–20 kWh / 100 km, Vir­ginia Tech Trans­porta­tion Insti­tute: https://www.researchgate.net/…/294112610_Power-based_electr…)

Artikke­lin väite: Ajoneu­von käyt­töikä 11 vuot­ta:

Suomes­sa (2017) keskimääräi­nen ajoneu­von romu­tusikä oli 20,7 vuot­ta (Autoalan tiedo­tuskeskus: http://www.aut.fi/…/henkiloautojen_keskimaarainen_romutusika).

Artikke­lin väite: Sähköau­ton ajamisen päästöt EU-keskiar­vosähköl­lä las­ket­tuna 15 tCO2 auton olete­tun (120 000 km) käyt­töiän aikana, eli 125 gCO2/km:

Keskikokoisen sähköau­ton vas­taa­vat päästöt EU-keskiar­vosähköl­lä ladat­tuna ovat 60–76 gCO2/km (EEA: https://www.eea.europa.eu/…/electric-vehicles-from-life-cyc…) Artikke­li olet­taa diesel-auton (6 ltr / 100 km) päästöik­si 250 gCO2 / km ja ajamisen päästöik­si on annet­tu samaiselle autolle 29,4 tCO2. Näin voidaan laskea artikke­lis­sa oletet­tu ajo eli 29 400 kgCO2 / (0,25 kg / km) = 117 600 km.

Artikke­lis­sa on oletet­tu ajoa 11 000 km/a (120 000 km / 11 a), joka alhaisem­pi kuin Suomen keskiar­vo­suorite 14 000 km/a ( http://www.tilastokeskus.fi/…/henkiloautoilla-ajettiin-ede…/) Todel­lista huo­mat­tavasti lyhem­mäk­si oletet­tu käyt­töikä ja todel­lista pienem­pi vuosit­tainen ajo­suorite saa­vat artikke­lis­sa polt­to­moot­to­ri­au­tot näyt­tämään suh­teessa todel­lista vähäpäästöisem­mältä sähköau­toon verrattuna

Artikke­lin väite: Sähköau­ton valmis­tuk­sen päästöt 14,7 tCO2:

Sähköau­ton koos­ta riip­puen, valmis­tuk­sen päästöt välil­lä 7–15 tCO2, mis­sä keskikokoisen sähköau­ton tuotan­non päästöt ~ 10 tCO2 ja vas­taa­van kokoisen polt­to­moot­to­ri­au­ton noin puo­let eli ~ 5 tCO2 (EEA: https://www.eea.europa.eu/…/electric-vehicles-from-life-cyc…, fig. 3.3)

Artikke­lin väite: Suomen sähkönku­lu­tuk­sen hiilid­iok­sidipäästö 264 g/kWh:

Suomen (2017) sähkön­tuotan­non hiilid­iok­sidipäästöt ovat 95 g/kWh (Energia.fi: https://energia.fi/ajankohtaista_ja_materia…/…/sahkotilastot, kal­vo 23)

Artikke­lin väite: Sähköau­ton akku uusit­ta­va auton 11 vuo­den (120 000 km) käyt­töiän aikana:

Liki kaik­ki suuret auto­valmis­ta­jat lupaa­vat vähin­tään 160 000 km (100 000 mailin) taku­un akuilleen (US Depart­ment of Ener­gy: https://www.energy.gov/…/fact-913-february-22–2016-most-com…) Lisäk­si yksit­täistapauk­sia rapor­toitu (ulko­mail­la ja Suomes­sa), jois­sa Tes­lal­la ajet­tu yli 400 000 km ja akun kap­a­siteetista yhä yli 80 % tallella.
(Suo­mi: https://www.teslarati.com/tesla-model-s-400k-km-250k-mi-7-…/,
ulko­maat: https://insideevs.com/highest-mileage-tesla-now-has-over‑4…/)

Artikke­lin väite: Sähköau­ton akun uusimisen päästöt 8,8 tCO2:

Keskikokoisen sähköau­ton akun valmis­t­a­mi­nen tuot­taa noin 3–4 tCO2 (EEA: https://www.eea.europa.eu/…/electric-vehicles-from-life-cyc…, fig. 3.3)”

Britannian surkea junaliikenne

Minus­ta Ylen uuti­nen Bri­tann­ian rautatei­den pri­vati­soin­nista oli huonoa journalismia. 

Ylel­lä oli uuti­nen siitä, mil­laiseen kaaok­seen Bri­tann­ian rautatieli­ikenne on joutunut yksi­ty­istämisen seu­rauk­se­na. Uuti­nen kiin­nit­ti huomi­tani, sil­lä Bri­tan­nia on Ruotsin ohel­la jok­seenkin ain­oa maa Euroopas­sa, jos­sa junali­iken­teen matkus­ta­jamäärät ovat kas­va­neet. Bri­tan­ni­as­sa jopa todel­la paljon, peräti kaksinker­tais­tuneet yksi­ty­istämisen jäl­keen. Sitä ennen “hyvän rautatieli­iken­teen aikana” matkus­ta­jamäärät oli­vat jyrkässä laskussa

Haas­tatel­tu­ja näyt­ti har­mit­ta­van, että junat myöhästelevät ja junia peru­ute­taan. Jos juna ei lähde ajal­laan, vika on har­voin siinä, ettei kul­jet­ta­ja viit­si lähteä liik­keelle. Yleen­sä ongel­mana on punainen valo, jon­ka on sytyt­tänyt radan ylläpitäjä. Radat taas ovat Bri­tan­ni­as­sakin val­tion vastuulla.

 Bri­tan­nia yksi­ty­isti ensin myös kiskot, mikä oli suurivirhe. Insen­ti­iv­it oli­vat sel­l­aiset, että rato­jen kun­nos­s­api­to kan­nat­ti lyödä laimin ja ottaa iso vaku­u­tus suuron­net­to­muuk­sien var­alle. En ymmär­rä, mihin kisko­jen yksi­ty­istämisel­lä tähdät­ti­in, kos­ka radan ylläpi­dos­sa ei voi oikein kilpailla. 

 Mut­ta tuo nykyi­nen ”kaaos” on siis sen val­tion vira­nomaisen vastuulla. 

Haas­tatel­tu­ja har­mit­ti­vat myös junalip­pu­jen korkeat hin­nat. Olisi ehkä kan­nat­tanut ver­ra­ta hin­to­ja Suomen hin­toi­hin niin olisi päästy johonkin suhteellisuuteen.

Har­mi­tuk­sen aiheena taisi olla myös dynaami­nen hin­noit­telu. Jos on pakko päästä juuri siihen suosi­tu­im­paan junaan, jou­tui mak­samaan enem­män kuin jos saat­toi jous­taa tun­nil­la tai par­il­la. Dynaamiselle hin­noit­telulle vai­h­toe­htona on, että kaik­ki liput ovat yhtä kalli­ita kuin kalli­im­mat nyt, ja jois­sakin junis­sa on kovasti tyhjiä paikko­ja. Har­mit­taa tietysti, että joutuu mak­samaan enem­män kui, jos voisi matkus­taa toiseen ajankohtaan. 

Tuo dynaami­nen hin­noit­telu – jokaisen junan myymi­nen jok­seenkin täy­teen   – on toinen kahdes­ta syys­tä, minkä vuok­si rautatei­den yksi­ty­istämisen jäl­keen niiden suo­sio on lisään­tynyt melkolis­es­ti. Samal­la taval­la lentoli­ikenne on lisän­nyt matkus­ta­jamääriä onnis­tu­mal­la myymään koneet läh­es täyteen. 

 Toinen syy junali­iken­teen kas­va­neeseen suo­sioon onris­tisub­ven­tion estymi­nen. Monop­o­liy­htiö voi tehdä niin, että se yli­hin­noit­telee kus­tan­nuk­si­in näh­den lipun­hin­nat suosi­tu­il­la reit­eil­lä (esim Helsin­ki-Tam­pere) ja sub­ven­toi näin syn­tyneil­lä voitoil­la hil­jaisia ratao­suuk­sia. Kuu­lostaa oikeu­den­mukaiselta, mut­ta vähen­tää matkus­ta­jamääriä huo­mat­tavasti, kos­ka junali­iken­net­tä hai­tataan juuri siel­lä, mis­sä sen poten­ti­aali olisi suurin. 

Meil­lä VR jou­tui luop­umaan Onni Bussin vuok­si ris­tisub­ven­tios­ta. Niin­pä Junalip­pu Helsin­ki Tam­pere mak­saa 8,90, mut­ta jos tätä kir­joit­taes­sani jou­tu­isi ryn­täämään seu­raavaan junaan, se mak­saisikin 21€. Suurim­malle osalle matkusajia lip­pu­jen hin­nat ovat laske­neet olen­nais­es­ti. Jotakin tuo 21 € voi risoa, mut­ta sekin on vähem­män kuin oli­si­vat kaik­ki lip­pu­jen hin­nat ennen hintauudistusta.

 Junal­la matkus­t­a­mi­nen on lisään­tynyt huo­mat­tavasti suosi­tum­mil­la väleil­lä. Järkevään hin­noit­telu­un ei tarvit­tu kil­pailu­a­rautateil­lä, riit­ti bus­sili­iken­teen aset­ta­ma haaste.

 Minus­ta Ylen jut­tu oli huonoa jour­nal­is­mia, kos­ka siitä puut­tui aivan olen­nainen tieto junal­la matkus­tamisen suo­sion räjähdys­mäis­es­tä lisään­tymis­es­tä yksk­ty­istämisen ja kos­ka ennet­ti­in ymmärtää, että junien myöhäste­ly olisi johtunut yksi­ty­i­sistä yri­tyk­sistä eikä radan ylläpitäjästä.  

[KORJAUS: Tarkkaan luet­tuna uutises­sa oli lyhyt main­in­ta siitä, että rautatiematkus­t­a­mi­nen on lisään­tynyt kaksinker­taisek­si yksi­ty­istämisen jälkeen]

Vaik­ka Bri­tan­ni­as­sa yksi­ty­istämi­nen on pääasi­as­sa ollut hyvä asia, en ole var­ma, että kauko­ju­nali­iken­net­tä kan­nat­taisi Suomes­sa alis­taa kil­pailulle. Se ei nimit­täin johtaisi kil­pailu­un vaan monop­o­lioikeuk­sien huu­tokaup­paamiseen, mikä on aivan eri jut­tu.  Kiskoille kun ei mah­du kil­pail­e­vaa liikennettä. 

Sik­si olisi järkevää päät­tää poli­it­tis­es­ti, että VR hin­noit­telee liput oma-aloit­teis­es­ti niin kuin jou­tu­isi hin­noit­tele­maan ne kil­pailu­ti­lanteessa. Voi olla, että olen poli­it­tis­es­ti nai­ivi tätä sanoessani. 

= = = =

Jos meil­lä olisi kil­pailua, saisimme ehkä parem­mat junat, tai siis parem­min sis­uste­tut vaunut. Olen kysynyt, mik­si VR ei lai­ta duet­to +osas­to­ja muuallekin kuin rav­in­tolavau­nun yläk­er­taan , kos­ka ne ovat niin suosit­tu­ja. Mah­dol­lisu­us tehdä häir­iöt­tä töitä läp­päril­lä on lisän­nyt merkit­tävästi junali­iken­teen suo­sio­ta.  Vas­taus on, että joskus 2030-luvul­la, kun vaunu­ja joudu­taan muutenkin remon­toimaan tai uusimaan. 

Vaati­iko hyvä liik­keen­jo­hto sdi­is sit­tenkin kilpailua?

Yllyk­keen tämän kir­joit­tamiseen antoi Tuuk­ka Saari­maan saman­su­un­tainen twiitti. 

Tulokehitys Pääkaupunkiseudulla

Pääkaupunkiseudun tulot ovat viime vuosi­na nousseet muu­ta maa­ta hitaam­min. Van­taan suh­teelli­nen ase­ma seudun sisäl­lä on heiken­tynyt ja Helsin­gin kohdentunut. 

Joulu­ruokia sulatel­lessa vilkuilin vähän kun­tako­htaisia tieto­ja verotet­tavista tuloista pääkaupunkise­dun kol­men suurim­man kun­nan kohdal­la. Tutkin sekä keski­t­u­lo­ja että medi­aan­i­t­u­lo­ja. Medi­aan­i­t­u­lot tarkoit­ta­vat tulo­jakau­man keskim­mäisenä ole­vien tulo­ja. Muu­ta­ma ökyrikas ei pysty muut­ta­maan medi­aan­i­t­u­loa, mut­ta kyl­läkin keski­t­u­lo­ja. Medi­aan­i­t­u­lot eivät muu­tu lainkaan, jos rikkaim­mat ja vain he rikas­tu­vat, mut­ta keski­t­u­lo­ja se nos­taa. Toisaal­ta medi­aan­i­t­u­lo­ja las­kee, jos aiem­paa use­ampi opiske­li­ja siirtää kir­jansa opiskelu­paikkakun­nalleen tai jos pien­i­t­ulis­ten maa­han­muut­ta­jien määrä kas­vaa. Nämä molem­mat laske­vat tietysti myös keskituloja.

  Kos­ka tulo­jakau­mat ovat yleen­sä vähän vino­ja oikeal­la (ylöspäin), keski­t­u­lot ovat suurem­pia kuin mediaanitulot.

Laskin kol­men pääkaupunkiseudunkun­nan keski­t­u­lot ja medi­aan­i­t­u­lot suh­teessa koko maan vas­taavi­in. Niiden kaikkien tulot ylit­tävät koko maan vas­taa­vat niin, että Espoon tulot ovat suurim­mat. Keski­t­u­lois­sa Helsin­ki on seu­raa­va, mut­ta medi­aan­i­t­u­lois­sa Van­taa on Helsinkiä edel­lä. Kun kat­so­taan keskimääräistä van­taalaista ja helsinkiläistä, van­taalaiset ovat suu­rit­u­loisem­pia, mut­ta Helsingis­sä on jakau­man yläpäässä selvästi parem­pit­u­loisia kuin Van­taal­la, jon­ka vuok­si  keski­t­u­lot ovat Helsingis­sä suurem­pia kuin Van­taal­la. Kun­tavero­jen kannal­tas keski­t­u­lot ovat ratkaiseva. 

Kaikkien pääkaupunkiseudun kun­tien medi­aan­i­t­u­lot suh­teessa koko maan medi­aan­i­t­u­loi­hin ovat laske­neet selvästi ja tasais­es­ti. Suh­teessa muuhun maa­han, Pääkaupunkiseudul­la ei ole enää yhtä­su­u­rit­u­loisia kuin ennen. Helsin­gin osalta lasku on hidas­tunut niin, ettäHelsin­gin ja Van­taan medi­aan­i­t­u­lot alka­vat olla saman suuruisia.

Myös keski­t­u­lo­jen osalta kaikil­la kolmel­la kaupungilla on laske­va tren­di suh­teessa koko maa­han, mut­ta Helsin­gin ja Espoon kohdal­la tämä lasku tait­tunut. Näis­sä kun­nis­sa on toisin sanoen aiem­paa enem­män tai aiem­paa suu­rit­u­loisem­pia tulo­jakau­man yläpäässä. Van­taal­la laskevas­sa trendis­sä ei näy hidastumista. 

Jäsen­ten­vä­li­nen

Seu­raavak­si suh­tautin Espoon jaVan­taan tulot Helsinki­in. Medi­aan­i­t­u­lois­sa molem­mat ovat siis Helsinkiä edel­lä (indek­si on yli 100), mut­ta viime vuosi­na molem­pi­en etu­mat­ka on kaven­tunut selvästi, Van­taan etu­mat­ka on jopa katoamassa. 

Keski­t­u­lois­sa tren­di on saman­su­un­tainen mut­ta heikom­pi. Kos­ka yksit­täiset super­rikkaat heilut­tel­e­vat keskiar­voa, kuvios­sa on selvästi enem­män vaihtelua. 

Vuosi 2017 on ollut Helsingille eri­tyisen hyvä. Se on paran­tanut ase­maansa suh­teessa molem­pi­in naa­purei­hin­sa sekä medi­aan­i­t­u­lois­sa että keskimääräi­sis­sä tulois­sa. Kuvios­sa tämä näkyy siten, että kaik­ki neljä käyrää ovat laske­neet viimeisenä vuonna.

Van­taan suh­teelli­nen ase­ma on heiken­tynyt täl­lä vuosikymmenel­lä selvästi.

Tulo­jakau­ma

Keski­t­u­lo­jen ja medi­aan­i­t­u­lo­jen­suhde on eräs, joskin epä­tark­ka indikaat­tori tulo­eroille. Huvikseni piirsin senkin.

 Koko maan luvuista havaitaan, että näin mita­tu­il­la tulo­eroil­la on selvä suh­dan­nevai­htelu. Korkea­suh­dan­teessa pääo­mat­u­lot kas­va­vat, jol­loin suurim­mat tulot nou­se­vat. Tämä ilmiö olisi hyvä ymmärtää noin ylipään­säkin, kun tulk­i­taan vuo­tu­isia muu­tok­sia tuloeroissa. 

 Suh­dan­nevai­htelua luku­un otta­mat­ta koko maan suhdelu­vus­sa ei näy mitään trendiä. Sen sijaan kaikissa pääkaupunkiseudun kun­nis­sa suhdeluku on kas­vanut täl­lä vuosikymme­nessä, Espoos­sa nopeim­min jaVan­taal­la hitaimmin.

Näin mitat­tuna tulo­erot ovat Espoos­sa suurem­mat kuin Helsingis­sä. Van­taal­la ne ovat jopa pienem­mät kuin koko maas­sa yhteen­sä. Van­taal­la asuu kohta­laisen hyv­in­voivaa keski­t­u­loista väkeä, ei paljon köy­hiä, mut­ta ei myöskään paljon rikkaita. 

Myytäköön infrayhtiöstä kansan osakkeita

Kun pitäisi rak­en­taa tun­nin juna Turku­un ja Tam­pereelle, nopeut­taa junaa Oulu­un, rak­en­taa Pis­ara-rata ja mon­ta muu­ta tärkeää kohdet­ta, ehdote­taan perustet­tavak­si Infra-yhtiö, johon sijoit­taisi­vat ne, joil­la on jouti­las­ta pääo­maa, kuten eläkey­htiöil­lä esimerkik­si on. 

Toiv­ot­tavasti näin ei neu­vota koti­taloluk­sia han­k­in­nois­saan: jos teil­lä ei ole rahaa eikä kykyä ottaa velkaa, ostakaa osamak­sul­la. Nämä val­tioiden velka­ka­tot ovat vähän huvit­tavia, kun on aivan kun­ni­al­lista kiertää niitä.

Tehdään siis infray­htiö, kos­ka muuten tärkeät rata­hankkeet siir­tyvät iäisyy­teen. Jouti­las­ta rahaa on muil­lakin kuin eläkey­htiöil­lä. Koti­talouk­sil­la lahoaa korot­tamil­la pankki­tileil­lä noin sata mil­jar­dia euroa, jos­ta ainakin 20 mil­jar­dia olisi kivut­ta irrotet­tavis­sa infray­htiöön. Tehtäköön infray­htiöstä siis kansanosake, johon kuka tahansa voisi sijoit­taa pieniäkin sum­mia tur­vaan pankki­tileiltään. Parin pros­entin vuo­tu­inen tuot­to olisi parem­pi kuin ei mitään. Jos tuot­to tulee takaisin kansalaisille, ei sure­ta niin paljon se, että infrain­vestoin­te­ja rahoite­taan val­tion velois­taan mak­samaa korkoa kalli­im­mal­la rahalla . 

Jot­ta näitäkin raho­ja ei taas hukat­taisi johonkin Huu­tokosken radan kaltaiseen han­kkeeseen, infray­htiön tuot­to pitäisi sitoa liiken­nemääri­in. Ilman sitä se olisi puh­das­ta val­tion velanottoa.