Avainsana: lapsiköyhyys

Syntyvyys ja lapsilisät

Radion ykkösaa­mus­sa keskustelti­in tänään syn­tyvyy­destä ja Kelan pääjo­hta­jan Lasse Lehtosen ehdo­tuk­ses­ta, että nuoret äid­it saisi­vat korkeam­paa lap­sil­isää kuin vähän van­hem­mat, jot­ta syn­ny­tyk­siä aikaistet­taisi­in ja lap­simäärä kasvaisi.

Käy­ty keskustelu oli kaoot­tista. Kokoomuk­sen Karoli­ina Par­ta­nen kehui, kuin­ka hal­li­tus on val­tavasti paran­tanut lap­siper­hei­den ase­maa ja korot­tanut yksin­huolta­jien lap­sil­isää, ja oppo­si­tio­ta edus­ta­neet Elisa Geb­hard (sdp) ja Antti Kurvi­nen (kesk) esit­tivät asian toisin. Varsi­naisia fak­to­ja keskustelus­sa käyti­in läpi niukasti, mut­ta fak­toil­la­han ei ole niin väliä, kun kysymys on mielikuvista.

Minä kuitenkin kaipaisin myös fak­to­ja. Jos toimit­ta­ja ei puolueet­to­muussy­istä johtuen voi tai ei osaa oikaista ilmi­selviä vääriä väit­teitä, pitää keskustelus­sa olla jokin asiantun­te­va ei-poli­itikko, joka voi ja osaa. Jat­ka lukemista “Syn­tyvyys ja lapsilisät”

Korjattavaa huono-osaisuutta (2) Lasten luokkayhteiskunta

Pien­i­t­u­loi­sis­sa per­heis­sä asu­vien las­ten lukumäärä on nousut selvisti viime vuosi­na. Tämä on ikävä asia, kos­ka per­heen pien­i­t­u­loisu­us rajaa lap­sia muiden las­ten suosimien har­ras­tusten ulkop­uolelle ja leimaa muutenkin.

Jos menisimme aikakoneel­la taak­sepäin 20 vuot­ta ja toteaisimme, että nyt asi­at ovat hyvin, kri­itikot sanois­i­vat, että kyse on tilas­to­harhas­ta, kos­ka lap­siper­hei­den tulota­so on laskenut. Medi­aan­i­t­u­lo on vain laskenut laman takia vielä enemmän.

Kan­sain­välis­es­ti lap­siper­hei­den pien­i­t­u­loisu­us on vähäistä ja vielä vähäisem­mäk­si se muut­tuu, jos otamme huomioon kolme ate­ri­aa (köy­hille) ilmaises­sa päiväkodissa.

Etnisiä tilas­to­ja ei pide­tä hyvänä, mut­ta minä halu­aisin lap­siper­hei­den pien­i­t­u­loisu­ud­es­ta tilas­tot myös niin, että maa­han­muut­ta­japer­heet on otet­tu niistä erik­seen. En sik­si, että vyhät­telisin maa­han­muut­ta­japer­hei­den ahdinkoa, vaan nähdäk­seni syyn tilas­to­jen heikkenemiseen.

Vaik­ka yllä yritän vähän suh­teut­taa huu­toa Suomen lap­siper­hei­den köy­hyy­destä, tämä on ehdot­tomasti kor­jat­ta­va ongel­ma, kos­ka kaikille lap­sille pitää antaa tasaver­taiset lähtöko­h­dat aikuisu­u­teen. Se takaa meille kaikille parem­man tulevaisuuden.

Las­ten luokkay­hteiskun­nan kannal­ta pien­i­t­u­loisu­us ei kuitenkaan ole ongel­man ydin. Ongel­man ydin on muus­sa pahoin­voin­nis­sa, joka näkyy huostaan­ot­to­jen jatku­vana lisään­tymisenä. Se kor­reloi pien­i­t­u­loisu­u­den kanssa, mut­ta pelkään pahoin, että lap­sil­isiä nos­ta­mal­la tämä ongel­ma ei korjaannu.

Suo­ma­laiset lapset ovat voineet vuosikym­men vuosikymmeneltä aina vain parem­min, mut­ta joskus 1990-luvul­la käärme luik­erteli parati­isi­in. Pieni, mut­ta kas­va­va joukko lap­sia alkoi voi­da yhä huonommin.

Pes­simisti minus­sa niput­taa ilmiön yhteen Michael Youn­gin man­aa­man dystopi­an, mer­i­tokra­t­ian, kanssa. Mer­i­tokra­tia on voit­top­uolis­es­ti iloinen asia, ja Suo­mi on yksi mer­i­tokraat­tisim­mista val­tioista. Sen var­jop­uole­na, että parhaat kyvyt voivat syn­type­r­än häir­it­semät­tä koho­ta johtavi­in asemi­in, huono-osaisu­us kasaan­tuu ja tiivistyy saman mekanis­min mukaan.

Parisuhde­markki­noil­la huono-osaiset par­i­u­tu­vat huono-osais­ten kanssa. Lapselle on ikävä asia, jos hänen van­hem­mis­taan toinen on juop­po tai mie­len­ter­vey­deltään heikko. Tätä pahempaa on, jos molem­mat tai ain­oa van­hempi on.

Tämä on ongel­ma, joka ei lap­sil­isiä korot­ta­mal­la parane. Tarvi­taan las­ten­suo­jelu­un lisää resursse­ja – ja ikävä kyl­lä, myös lisää valtuuksia.

Jos olisin päät­tämässä, yhden vaikean päätök­sen  tek­isin. Jos lap­si joudu­taan otta­maan huostaan syn­ny­tys­laitok­selta, sen tien pitäisi johtaa adop­tioon. On väärin roikot­taa las­ta koko tämän lap­su­u­den tilapäi­sis­sä sijaiskodeissa.