Onko vanhustenhuollon palvelujen ongelman ydin hankintalaissa?

66 vastausta artikkeliin “Onko vanhustenhuollon palvelujen ongelman ydin hankintalaissa?”

1. Miten ihmeessä han­k­in­nan, jon­ka kus­tan­nuk­set ovat hyvin samankaltainen (jos puhutaan per­in­tei­sistä hoi­va- tai ter­vey­sulkois­tuk­sista joi­ta on tehty kutakin tyyp­piä jo kolminu­meroinen määrä) transak­tioku­lut voisi­vat olla noin korkei­ta? Mihin tuo arvio perus­tuu? Kun näi­den han­k­in­to­jen kausi on esimerkik­si hoivas­sa 3–5 vuot­ta ja volyy­mi vuosi­ta­sol­la miljoo­nia — kym­meniä miljoonia?

   Kun­ta voi myös hoitaa han­k­in­nan palvelusetelil­lä, jon­ka pro­vi­sio on tyyp­il­lisim­min alle pros­entin ja sen mak­saa palvelun­tuot­ta­ja. Jos sote menee läpi, asi­akas­seteli on pääasialli­nen hankintatapa.

   Se mikä on aito ongel­ma, on siinä, että esimerkik­si Siun Sotel­la on kiin­teä hin­ta, 108 euroa sisältäen hoivan ja ruoan, joka kat­taa niukin naukin tuotan­tokus­tan­nuk­set. Sopimuskau­den aikana taas uudet asi­akkaat huu­tokau­pataan ja hin­ta on painunut alle 90 euron. Lop­putu­los on ollut, että pienet yri­tyk­set on myy­ty pois, fir­mat tekevät tap­pi­o­ta ja laatu on sen mukaista. Vas­taa­vat mallit ovat levin­neet muuallekin, esimerkik­si Tam­pereen ja Porin menos­sa ole­vis­sa kil­pailu­tuk­ses­sa on ehdot, joiden nou­dat­ta­mi­nen tarkoit­taa tap­pi­on tekemistä.

   Vastaa

   1. Lau­ri Korkeao­ja: Se mikä on aito ongel­ma, on siinä, että esimerkik­si Siun Sotel­la on kiin­teä hin­ta, 108 euroa sisältäen hoivan ja ruoan, joka kat­taa niukin naukin tuotan­tokus­tan­nuk­set. Sopimuskau­den aikana taas uudet asi­akkaat huu­tokau­pataan ja hin­ta on painunut alle 90 euron. Lop­putu­los on ollut, että pienet yri­tyk­set on myy­ty pois, fir­mat tekevät tap­pi­o­ta ja laatu on sen mukaista. Vas­taa­vat mallit ovat levin­neet muuallekin, esimerkik­si Tam­pereen ja Porin menos­sa ole­vis­sa kil­pailu­tuk­ses­sa on ehdot, joiden nou­dat­ta­mi­nen tarkoit­taa tap­pi­on tekemistä.

      Miten kenellekään voi tul­la yllä­tyk­senä, että vuon­na 2019, että huu­to­laisjär­jestelmä ei ollutkaan paras tapa hoitaa sosi­aalia ongelmia? Sitähän nykyi­nen sys­tee­mi on: kun­ta huu­tokaup­paa van­huk­set sille joka lupaa “hoitaa” halvimmalla.

      En oikein ymmär­rä miten suo­mi on onnis­tunut nyr­jähtämään tähän psykoosi­in jos­sa koko yhteiskun­ta uskoo, että keskuskomitea tietää ihmisiä itseään parem­min sen, että mitä he halu­a­vat ja tarvitsevat.

      Sinän­sä 108e palvelun ostoon 90e seteli kuu­lostaa aika järkevältä. Ero­tuk­seen­han riit­tää jopa pienin mah­dolli­nen taku­ueläke. Ongel­mak­si jäävät van­huk­sen muut kulut, etenkin lääkkeet.

      Vastaa

2. Palveluseteli toimisi osal­la tarvit­si­joista var­masti nyky­istä jär­jestelmää parem­min. Kil­pailut­ta­mi­nen sujuu, kun osa­taan määritel­lä, mitä halu­taan. Mut­ta jos kun­nat tekevät palve­lu­tuotan­non itse, lop­putu­lok­se­na on julkisen sek­torin perus­vai­va, mikään henkilöstömäärä ei riitä, henkilöstö on suuren osan ajas­ta lomil­la ja sairaus­lomil­la ja kus­tan­nuk­set kas­va­vat tuplak­si yksi­ty­is­po­h­jaiseen toim­intaan ver­rat­tuna. Julki­nen sek­tori on lopet­tanut bus­sili­iken­nöin­nin, rak­en­tamisen, siivoamisen ja suuren osan sote-toimin­nas­ta eikä sitä trendiä vas­taan kan­na­ta tais­tel­la vaan opetel­la kil­pailut­ta­maan. Ja vaa­tia sähköiseen automa­ti­soitu­un tiedonkeru­useen perus­tu­vaa rapor­toin­tia, aivan kuten var­tiomiehet rapor­toi­vat käyntin­sä vartiointikohteissa.

   Vastaa

3. ”Tämä toimisi hyvä- ja keski­t­u­loisil­la van­huk­sil­la, mut­ta har­mi, kaik­ki van­huk­set eivät ole varakkaita.”

   Jos tar­jo­taan se palveluseteli kaikille jot­ka halu­a­vat sen ottaa vas­taan? Lop­ut hoidet­takoon kuten nyt? Perus­tus­lail­lisia ongelmia?

   Vastaa

4. Han­k­in­ta­la­ki on kaikki­neen huono ja val­ti­ol­la, saati kun­nil­la on hyvin vähän ihmisiä, jot­ka pystyvät kir­joit­ta­maan edes jonkin­laisia kri­teere­jä. Nyt esimerk­ki on van­hus­ten­hoito, mut­ta tieto­jär­jestelmähankkeis­sa palaa ehkä eniten rahaa hukkaan.

   Vastaa

5. Jos huonos­ta työn­tek­i­jästä on vaikea päästä eroon niin vielä vaikeam­paa on päästä eroon kelvot­tomas­ta yri­tyk­ses­tä. Eri­tyis­es­ti palve­lu­talon kelvot­to­muud­es­ta on vaikea saa­da näyt­töä, sil­lä asi­akkaat ovat yleen­sä oikeustoimikelvot­to­mia ja kelvot­to­mia todistamaan 

   Todis­tei­den saami­nen on vaikeaa ellei mah­do­ton­ta. Omai­sista ei ole hyö­tyä, sil­lä har­val­la omainen käy edes joka viikko. Kun­tien tarkas­tus­toim­inta perus­tuu ennal­tail­moitet­tui­hin vierailuihin
   Kuollei­den sielu­jen todis­t­a­mi­nen on vaikeaa ellei joku henkilökun­nas­ta todista vastaan.

   Mut­ta kuten viime aikai­sista tapah­tu­mista voi päätel­lä kan­teli­ja saa kenkää vaik­ka laki sanoo muu­ta. Työ­suh­teen purkua ei peruta, joten työn­tek­i­jä saat­ta saa­da muu­ta­man kuukau­den palkan ja pääsee mustalle listalle.Päälle tulee karenssi eli yhteiskun­takin rankaisee kantelijaa.

   Selvit­telin isäni hoitoa entisessä kotikun­nas­sani ja asi­as­ta sel­veni paljon epäko­htia. Har­val­la kun­nal­la on ammat­ti­taitoista henkilökun­taa . Sosi­aal­i­jo­hta­ja jou­tui tun­nus­ta­maan, että he ovat sosi­aalialan ammat­ti­laisia eikä heil­lä ole käsi­tys­tä hankinnoista.Kunnalla on toki lakimiehiä ja teknistä henkilökun­taa, joka tekee han­k­in­to­ja mut­ta on eri asia ostaa asfal­toin­tia kuin van­hus­ten hoitoa.

   Niin­pä yleisin tapa valmis­tel­la tar­jous­pyyn­töjä on antaa se jonkun var­teenotet­ta­van toim­i­jan tehtäväk­si eli tule­va urakoit­si­ja tekee tarjouspyynnön.Ei ole ihme , josa tar­jous­pyyn­nön laati­ja pää­tyy myös palveluntuottajaksi.

   Oma lukun­sa on kustannukset.Isäni kus­tan­nuserit­telyssä esim asun­non vuokra oli korkeampi kuin Helsin­gin keskus­tan yksiössä. Sosi­aal­i­jo­hta­jan perustelu oli, että kun on niin paljon yhteisiä tiloja.Mutta ei niitä oikein löy­tynyt, ja kyl­lä niitä on kerrostaloissakin.
   Kiin­teistövuokrat on yksi tapa lyp­sää rahaa .

   Samoin ihme­tyt­ti ruuan hin­ta, se mak­soi 16 euroa/vrk. Armei­ja ruokkii varus­miehen 12 eurol­la päivä ja vanki­la 8 eurol­la. Varus­mies kuk­lut­taa 3000–4000 kcal ja van­ki 3000 luokkaa van­hus 1500–2000 kcal/päivä

   Sum­ma sum­marum , läh­estymme uushuutolaisuutta

   Vastaa

   1. Liian van­ha: Samoin ihme­tyt­ti ruuan hin­ta, se mak­soi 16 euroa/vrk. Armei­ja ruokkii varus­miehen 12 eurol­la päivä 

      Onko 16 e / pvä muka paljon? Oma työ­paikkalounaani mak­saa 9 euroa.

      Intis­sähän on help­poa, ruo­ka voidaan tehdä jät­timäisessä keskuskeit­tiössä ja varus­miehet kävelevät omil­la jaloil­laan isoon ruokalaan ja otta­vat itse omat ruokansa lin­jas­tos­ta. Tuskin­pa siinä hoitokodis­sa on 300‑1000 van­hus­ta, jot­ka pystyvät siir­tymään majoi­tustiloista ruokalaan ja takaisin nätis­sä muodossa.

      Vastaa

   2. Liian van­ha: Kun­nal­la on toki lakimiehiä ja teknistä henkilökun­taa, joka tekee han­k­in­to­ja mut­ta on eri asia ostaa asfal­toin­tia kuin van­hus­ten hoitoa.

      Var­maankin tot­ta toinen puoli, mut­ta vain toinen, sil­lä han­k­in­nois­sa on paljon yhteistä, esimerkik­si tuot­ta­jan laadun­tuot­tokyvyn ja laadun­tut­to­halun, siis sen johdon asen­teen arvioin­ti, tuote­tun laadun seu­rannnan prose­du­u­rit jne. Myös sopimus­menet­te­ly on juridi­ikan osalta olen­nais­es­ti sama ostit­pa tavaraa tai palveluja. 

      Keskikokois­t­en ja suurten kun­tien eri sek­torit ovat vain pahasti siilootuneet, eikä ulkop­uolisia palvelu­ja osa­ta tai raski­ta käyt­tää. Myös Kun­tain­li­it­to on ollut käsit­tämät­tömän hil­jaa näis­sä hankinta-asioissa.

      Vastaa

6. Osmo ei halua ymmärtää mis­tä on kysymys. Mum­melit makaa­vat sängyssä nälkäis­inä paskat ja kuset housu­is­sa ja sil­lä aikaa kun pääo­masi­joit­ta­jat keräävät miljoon­avoitot. Lässy­tys han­k­in­ta­laeista ei osu maali­in­sa, kun tahalli­nen heit­teille­jät­tö on mah­dol­lista ilman ran­gais­tus­ta. Suomes­sa siitä ei seu­raa yhtikäs mitään. Hoita­jia ei oikein voi syyt­tää asi­as­ta, kos­ka he ovat vain töis­sä vajaamiehi­tyk­sel­lä. Yri­tyk­sen johto saa enin­tään huo­mau­tuk­sen. Entä mah­dolli­nen vahin­gonko­r­vaus. Siihen laki ei taivu, kos­ka kär­sit­ty taloudelli­nen vahinko on enin­tään saa­mat­ta jäänyt ruo­ka-annos ja vai­h­ta­mat­tomat vaipat.

   Vastaa

7. Eikö tar­jouk­sen ehdok­si voisi lait­taa vaik­ka seu­raavaa: Tar­jouk­sista pois­te­taa halvin ja kallein, lopuista las­ke­taan keskiar­vo ja lähim­mäk­si keskiar­voa osunut tar­jous voittaa.

   Vastaa

8. “Vuorolis­toille pan­naan näi­den tieto­jen mukaan haa­muhenkilöitä, jot­ka eivät tosi­asi­as­sa ole työvuorossa. Jos tämä pitää paikkansa, asia kuu­luu min­un järkeni mukaan poli­isille. Sehän on ilmi­selvä petos.”

   En edes ymmär­rä, mitä lak­isääteinen henkilöstömi­toi­tus aut­taa tilanteessa, jos­sa yri­tys on päät­tänyt jät­tää lait noudattamatta. 

   Minus­ta on ihan selvää että osta­jal­la on oikeus per­iä raho­jaan takaisin kaik­il­ta niiltä vuoroil­ta, jois­sa ei ole ollut tarpeek­si väkeä. Ei taloakaan tarvitse mak­saa, jos raken­nusy­htiö jät­tää katon rak­en­ta­mat­ta. Joku voi väit­tää että palve­lut ovat eri­laisia, no eivät ole. Jos tilaan auto­huol­lon ja huol­losta puo­let onkin jätet­ty tekemät­tä, ei siitä kyl­lä täyt­tä hin­taa pidä mak­saa. Jos palvelu ei vas­taa sopimus­ta, on jätet­ty toimit­ta­mat­ta jotain mitä on pitänyt toimit­taa, sil­loin on oikeus hyvi­tyk­seen ja hinnanalennukseen.

   Jos olisin asi­akas, alka­isin selvit­telemään vuorolis­to­ja ja vaatisi hin­nanalen­nuk­sia sekä jät­täisin laskut mak­samat­ta ja riitaut­taisin mah­dol­liset per­in­täyri­tyk­set ja sit­ten kat­sot­taisi­in oikeudessa kaik­ki tun­tili­s­tat ja palve­lut läpi pidem­mältä ajal­ta. Isom­mil­la kun­nil­la pitäisi olla täl­laiseen ihan hyvin varaakin, mut­ta jos tun­tili­s­tat eivät kestäisi val­oa, hoivayri­tyk­sel­lä ei.

   Jos on tehty suo­ranainen rikos, olen sitä mieltä että täl­lai­sis­sa tapauk­sis­sa pitäisi soveltaa huume­tuomiois­takin tut­tua tapaa: rikok­sen tek­i­jä joutuu mak­samaan takaisin koko rikoshyö­dyn. Eli kaiken mitä on laskut­tanut, ei huumelorditkaan saa vähen­tää rikoshyödys­tä kulunke­ja. Lisäk­si hui­jarei­den täy­tyy joutua henkilöko­htaiseen vas­tu­useen teoistaan.

   Mut­ta ihan ensim­mäisek­si pitää aloit­taa siitä, että kun­nat lait­ta­vat kun­non sank­tiot sopimuksiin. 

   Näin rehellisenä yrit­täjänä eli samaan aikaan sekä omis­ta­jana että yri­tyk­sen johta­jana näen aina punaista, jos jonkun toisen yri­tyk­sen toimi­va johto tekee jom­man kum­man asioista, joi­ta pidän yri­tys­toimin­nan majes­teet­tirikoksi­na: hui­jaa tietois­es­ti joko asi­akkaitaan taik­ka omistajiaan.

   (yri­tys ei itsessään tee mitään, se on abstrak­tio, kaik­ki toimen mitä yri­tys tekee, on jonkun yksilö-pyk­silön päät­tämiä, ei ole ole­mas­sa kollek­ti­ivia “Yri­tys”, joka olisi syylli­nen mut­ta yksilö-pyk­silöt vapau­tu­isi­vat vastuusta)

   Minus­ta jokaisen todel­lisen markki­na­t­alouden kan­nat­ta­jan tulisi suut­tua, kun hui­jataan asiakkaita.

   Vastaa

9. Miten ihmeessä julki­nen sek­tori ei kykene kil­pailut­ta­maan, kun julkisel­la sek­to­ril­la tiede­tään hoito­työn tarvit­se­mat työmäärät! Nyt on jos­sain kohtaa tämä hom­ma kyykän­nyt ja pahem­man ker­ran. Julkisen sek­torin hoito­työn­hank­in­ta on hyvin help­poa, ei tarvitse muu­ta kuin omis­sa hoito­laitok­sis­sa laskea työmäärät ylös. Se on yksinker­tainen toimen­pide. Olen työmäärien lasken­taa ja resurssisu­un­nit­telua tehnyt. Min­ul­la on siis tästä koke­mus­ta ja nyt on ker­tynyt koke­mus­ta jo julk­i­sista han­k­in­nois­takin, siis olen tehnyt niitä. Olen tehnyt kil­pailu­tuk­sia, tar­jous­pyyn­töjä, ver­tailu­ja päätös­valmis­telu­ja jne… Asi­as­ta on vain tehty julkisel­la sek­to­ril­la ja julk­i­sis­sa han­k­in­nois­sa tarpeet­toman vaikea.

   Hoito­työn min­imiresurssoin­nin voi määrit­tää ja helposti.

   Siis nyt on kyse hoito­työstä, ei muus­ta työstä.

   Ensin määrätään, että hoito­työ on kir­jat­ta­va ylös, siis hoito­työn resurssikir­jan­pito pakol­lisek­si. Muut työt ovat sit­ten asia erikseen.

   On hyvin help­poa laskea kuin­ka paljon työmäärää menee hoito­työhön, sitä työmäärää ei voi kil­pailu­tuk­sel­lakaan mitenkään vähen­tää merkittävästi. 

   On hyvin help­poa nähdä hoito­laitok­ses­ta paljonko pitää olla min­imis­sään hoito­henkilökun­taa ja paljonko sit­ten muu­ta henkilöstöä. Ihan samal­la taval­la kun sen näkee tieto­jär­jestelmäke­hi­tys­ti­imistäkin, paljonko pitää olla tietyn kokoises­sa pro­jek­tis­sa ohjelmis­toke­hit­täjiä, tes­taa­jia, määrit­telijötä jne. kun tiede­tään mikä on pro­jek­tin koko työmääränä.

   Toki se pro­jek­tin koko työmääränä ei ole aivan tarkalleen heti selvänä, se tarken­tuu, mut­ta hoito­työ on tässä helpom­pi, kos­ka tarvit­ta­vat työt tiede­tään heti alussa.

   Olen laskenut työmääriä, olen resurssoin­nut ohjelmis­toke­hi­tystyötä ja suun­nitel­lut resursse­ja jne. Ei tämä ole mitään raket­ti­tiedet­tä aset­taa ne min­imi­vaa­timuk­set. Sel­l­aisil­la aloil­la, kuten ohjelmis­toke­hi­tys, jos­sa on jo kauem­min näitä tehty ja perus­teel­lisem­min, niin ne ovat pidem­mäl­lä kuin hoitoala ja julki­nen sek­tori näissä.

   Enem­mänkin tässä on kyse siitä, että resurssoin­nin hallinnan suh­teen toiset alat eivät ole niin kehittyneitä.

   Toki aina voi yrit­tää perustel­la sil­lä, ettei voi­da tehdä kos­ka ei voi­da estää väärinkäytök­siä, mut­ta sil­lä perus­teel­la ei esimerkik­si liiken­nesään­töjäkään voitaisi säätää, joten se peruste ajaa äkkiä päin seinään.

   Vastaa

10. Palvelusete­limalli voi men­nä alus­tat­alouden suun­taan. Alus­tat­aloudessa esimerkik­si julk­ishallinto tar­joaa alus­tan, jonne pääsee palvelu­jen tar­joa­jia. Alustalle pääsee vain kun täyt­tää alustalle pääsyn kri­teer­it. Alus­tat­alous on voimas­sa, jos alus­ta itsessään ruokkii kasvua. Jos kasvua ruokki­vaa mekanis­mia ei ole, niin ei ole kyse alus­tat­aloud­es­ta. Alus­tas­sa palvelu­jen käyt­täjät anta­vat arvioi­ta laadus­ta ja nämä näkee myös muut alus­tan kaut­ta palvelui­ta käyt­tävät. Esimerkkinä alus­tat­aloud­es­ta on kän­nyköi­den sovel­luskau­pat, eri­laiset muut pelikau­pat esimerkik­si Steam ja per­in­teinen tori kaup­pa­paikkana (esimerkik­si Hakaniemen tori).

    Vastaa

    1. Jor­ma Nordlin:
       Palvelusete­limalli voi men­nä alus­tat­alouden suun­taan. Alus­tat­aloudessa esimerkik­si julk­ishallinto tar­joaa alus­tan, jonne pääsee palvelu­jen tar­joa­jia. Alustalle pääsee vain kun täyt­tää alustalle pääsyn kri­teer­it. Alus­tat­alous on voimas­sa, jos alus­ta itsessään ruokkii kasvua. Jos kasvua ruokki­vaa mekanis­mia ei ole, niin ei ole kyse alus­tat­aloud­es­ta. Alus­tas­sa palvelu­jen käyt­täjät anta­vat arvioi­ta laadus­ta ja nämä näkee myös muut alus­tan kaut­ta palvelui­ta käyt­tävät. Esimerkkinä alus­tat­aloud­es­ta on kän­nyköi­den sovel­luskau­pat, eri­laiset muut pelikau­pat esimerkik­si Steam ja per­in­teinen tori kaup­pa­paikkana (esimerkik­si Hakaniemen tori).

       Mihin tarvi­taan muu­ta alus­taa kuin “Euro”. Turha monop­o­li-alus­ta siinä välis­sä voi ain­oas­taan hai­ta­ta ja estää asi­akkai­ta saa­mas­ta sitä mitä he haluavat.
       -
       Köy­hät van­huk­setkaan eivät ole ongel­ma, mikäli palveluseteli mitoite­taan tarpeek­si reiluksi.

       Vastaa

11. Sinä lähdet siitä, että kun sinä olet älykäs ja akti­ivi­nen, niin voit tehdä parhaan päätök­sen vaik­ka kuin­ka mon­imutkaisil­la perusteil­la. Oikeasti (kun­tien) ihmiset ovat kiireisiä ja väsyneitä ja halu­a­vat saa­da hom­man hoidet­tua. Heitä aut­taa, jos 1. kri­teeri on 0,5 hoita­jaa hoidet­tavaa kohti ja 2. kri­teeri on hinta.
    Toinen peruste tuolle 0,5 hoita­jaa hoidet­tavaa kohti on, että sään­tö­jen kan­nat­taa olla yksinker­taisia, jol­loin niitä on help­po valvoa.
    Lähde­tään noil­la liik­keelle ja paran­netaan niiden päälle lisää kriteereitä.

    Vastaa

    1. klma:
       Sinä lähdet siitä, että kun sinä olet älykäs ja akti­ivi­nen, niin voit tehdä parhaan päätök­sen vaik­ka kuin­ka mon­imutkaisil­la perusteil­la. Oikeasti (kun­tien) ihmiset ovat kiireisiä ja väsyneitä ja halu­a­vat saa­da hom­man hoidet­tua. Heitä aut­taa, jos 1. kri­teeri on 0,5 hoita­jaa hoidet­tavaa kohti ja 2. kri­teeri on hinta.
       Toinen peruste tuolle 0,5 hoita­jaa hoidet­tavaa kohti on, että sään­tö­jen kan­nat­taa olla yksinker­taisia, jol­loin niitä on help­po valvoa.
       Lähde­tään noil­la liik­keelle ja paran­netaan niiden päälle lisää kriteereitä.

       0,5 hoita­jaa per hoidet­ta­va kuu­lostaa tosi kival­ta, mut­ta meil­lä on koh­ta 2 miljoon­aa eläkeläistä. Jos näistä vaikka­pa vaan joka neljäs on hoidet­ta­vana, me tarvit­semme 250 000 hoita­jaa vaan ja ain­oas­taan hoita­maan näitä eläkeläisiä. Yhdessä vuosik­er­ras­sa on ulko­muis­tista n. 50 000 ihmistä, joten meil­lä on viisi vuosik­er­taa joista jokaiki­nen edus­ta­ja on vaan ja ain­oas­taan hoita­mas­sa eläkeläisiä. Ei yhtään kotiäi­tiä, ei yhtään työtön­tä, ei yhtään insinööriä, poli­isia, lakimi­estä tai lääkäriä. Tämä mit­takaa­va mielessä pitäen vähän epäilen mei­dän kykyyn taa­ta mei­dän eläkeläisille edes 0,5 hoita­jaa per hoidet­ta­va, sanoo lakikir­jat mitä tahansa.

       Vastaa

       1. Minä tun­nen n. 30 eläkeläistä, joista 1 on van­hainkodis­sa. En oikein jak­sa uskoa mainit­tuun neljäsosaan…vai onko otok­seni valikoitunut?

       2. Tuuk­ka:
          Minä tun­nen n. 30 eläkeläistä, joista 1 on van­hainkodis­sa. En oikein jak­sa uskoa mainit­tuun neljäsosaan…vai onko otok­seni valikoitunut?

          Omas­sa lähipi­iris­sä kaik­ki eläkeläiset yhtä luku­unot­ta­mat­ta ovat olleet jos­sain vai­heessa elämään­sä van­hainkodis­sa ja luulen viimeisenkin siir­tyvän kohti kas­vavas­sa määrin tuet­tua asum­ista lähi­t­ule­vaisu­udessa. Nähdäk­seni meikäläisel­lä on kuitenkin erit­täin pitkäikäisiä suku­laisia ja hei­dän tut­tavi­aan tässä, joten sik­si laitoin sen pros­entin jon­nekin 25 pros­entin tienoille real­is­tisem­pana arviona. Mit­takaa­van osalta se ei kuitenkaan oikeasti merkit­tävästi muu­ta mitään, jos se todel­li­nen pros­ent­ti aset­tuu 15 pros­entin hujakoille, se tarkoit­taisi 150 000 ihmisen tekevän vain van­hus­ten hoita­mista ja se on mei­dän vuo­den 2018 työl­li­sistä vähän alle kymme­nen prosenttia.

          Voiko mei­dän kansan­talous kestää sitä, että joka kymmenes työlli­nen keskit­tyy vain van­hus­ten hoita­miseen suurten ikälu­okkien pää­tyessä van­hainkoti-ikään? Mitä jos tämä pros­ent­tiluku aset­tuukin jon­nekin 25 pros­entin yläpuolelle, onko meil­lä mitään mah­dol­lisuuk­sia taa­ta edes tätä 0,5 hoita­jaa per hoidet­ta­va saatik­ka 0,7:ää, mikä oli Maria Guzen­i­na-Richard­sonin tavoite demarei­den ollessa hal­li­tuk­ses­sa? Mei­dän on saata­va aikaisek­si merkit­tävää tehos­tu­mista täl­lä sek­to­ril­la, mut­ta tyyp­il­lis­es­ti hoi­va-alan tehos­tu­mi­nen on erit­täin hidas­ta ja aikaavievää, kos­ka esimerkik­si automaa­ti­ol­la on huo­mat­tavasti vähem­män ilmi­selviä sovel­lusko­htei­ta kuin valmis­tavas­sa teollisuudessa.

12. Mikään kil­pailu­tus ei ratkaise, jos nor­maalia valvon­taa ei jär­jestetä. Julk­isu­udessa esi­in­tynei­den tieto­jen mukaan 10% valvon­nas­ta on ennakol­ta ilmoit­ta­mat­to­mia ja 90% ennal­ta ilmoitet­tu­ja. Ja kaikki­aan valvon­taa todel­la vähän. Jos yhtiö onnis­tuu merk­it­semään yhden “Aku Ankan” työn­tek­i­jäk­si, kus­tan­nus esim 50.000 €/vuosi, merk­it­see se osakekan­nan arvon­nousua 750.000–1 milj € (P/E‑luku 15–20). Valvon­ta ei näytä törkeim­mis­säkään tapauk­sis­sa johta­neen tämän taloudel­lisen hyö­dyn pois­tamiseen. Onka­han luo­tu todel­li­nen kannustinloukku?

    Vastaa

13. Kil­pailu­tuk­ses­sa laadun määrit­te­ly on mon­esti äärimäisen vaikeaa, etenkin kun se tulee arvioi­da tar­joa­jal­ta pyy­det­ty­jen ja tar­joa­jan antamien asi­akir­jo­jen perus­teel­la. Han­kaluute­na on jokaisen nip­pelin määrit­te­ly: jos jollekin asialle uno­htuu mittari/kriteeri tar­jouskil­pailus­ta, aiheut­taa sen pyytämi­nen jälkikä­teen lisäkus­tan­nuk­sia. Tar­joa­jat osaa­vat pyytää noista aika huo­mat­tavi­akin lisä­mak­su­ja helposti.

    Nykyi­nen han­k­in­ta­la­ki kyl­lä mah­dol­lis­taa tar­joa­jan sulkemisen pois, jos on konkreet­tista näyt­töä ettei tar­joa­ja ole pystynyt täyt­tämään vas­taa­van­laista palvelu­velvoitet­ta aiem­min. Käytän­nössä tämä edel­lyt­tää selviä ja tois­tu­via oleel­lisia puut­tei­ta sopimuk­sen­mukaisen palvelun toimit­tamises­sa. Näyt­tökyn­nys tässä lie­nee korkeahko ja menet­te­lynä sulkem­i­nen pois on harvinaista.

    Han­k­in­to­ja han­kaloit­taa val­i­tusten käsit­telyai­ka. Markki­naoikeu­den käsit­telyai­ka on täl­lä het­kel­lä hel­posti 12–18kk! Tämä kan­nus­taa valit­ta­maan, kos­ka kil­pail­i­jan rat­taisi­in saa kapu­lan vuodek­si. Markki­naoikeu­den kus­tan­nus on kiin­teä 240eur eli taloudelli­nen ris­ki valit­ta­jalle on olema­ton. Mais­sa jois­sa markki­naoikeu­den käsit­telyai­ka on nopeampi, on myös turhien val­i­tusten määrä pienempi.

    Taide­v­er­taus Osmon tek­stis­sä oli hyvä. Mitä enem­män palvelu­un kuu­luu ei-konkreet­tisia asioi­ta, sitä vaikeampi niitä on määritel­lä. On help­po määritel­lä vaikka­pa ruo­ka-aiko­jen sään­nöl­lisyys, mut­ta entäs se ruuan laatu, ter­veel­lisyys tai mais­tu­vu­us, puhu­mat­takaan siitä miten se mätetään lau­taselle, joka voi esteti­ikan kaut­ta vaikut­taa maistuvuuteen.

    Vastaa

14. Huu­to­laisu­us oli mainet­taan paljon parem­pi. Yhteiskun­ta (=muut ihmiset) teki sen­tään _jotakin_, ja ihan kelvol­lisi­akin paikko­ja oli.

    Hoi­va-alalle iski raha 1990-luvun lop­ul­la. Sil­loin pääsin osal­lis­tu­maan irvokkaaseen näytelmään. Siihen asti ter­veyskeskusten vuodeosas­toil­la ja pitkäaikaisosas­toil­la _ei_ pääl­lim­mäisenä ollut raha. Sil­loinkin lop­ul­ta tehti­in pitkäaikaishoitopäätök­siä (nyk. mak­sukyvyn mukaisethoit­o­mak­sut), mut­ta niitä vähän kartet­ti­in ja pidet­ti­in jotenkin moraalit­tom­i­na tai ainakin epäilyttävinä.Ei oikein ollut sopi­vaa ryöstää avut­to­mia, vaik­ka heil­lä ryöstet­tävää olisi ollutkin.

    Sit­ten jotain muut­tui. Tuhat­määrin poti­lai­ta “uloskir­joitet­ti­in”. Heistä tehti­in lop­puarviot. Heille tehti­in B’lausun­not eri­tyisko­r­vat­tavuuk­sia varten, C‑lausunnot hoito­tukia varten ja lop­u­ton määrä resepte­jä. Hei­dän fyysi­nen sijaintin­sa ei muut­tunut, mut­ta se käytävän­pää tai siipi, jos­sa he oli­vat, sai uuden seesteisenku­u­loisen nimikyltin. Henkilökun­ta saat­toi saa­da uuden­väriset verkkar­it, mut­ta mikään olen­nainen ei muut­tunut. Samat ihmiset samoissa sängyis­sä, samat hoita­jat. Lääkekaapis­sa tosin oli sama määrä Fure­sis-purkke­ja kuin ennekin (100 kpl on suurin koko, 1000 olisi käytän­nöl­lisem­pi), mut­ta nyt niis­sä oli nim­i­la­put, eikä lääkkeitä jaet­tu ker­ral­la yhdestä purk­ista, vaan jokaiselle omas­taan, ja ennenkaikkea nyt kus­tan­nuk­sia oli vyöry­tet­ty kunnal­ta “yhteiskun­nalle”, eli val­ti­olle. Tämä oli selvä petos, kuten moni tunnustikin.

    Yksi asia tah­too uno­htua. Jos pää ei pelaa ja/tai krop­pa on lopus­sa, elämästä ei oikein saa arvokas­ta mil­lään resurssoin­nil­la, niin se vaan on. Alzheimer-poti­laan todel­lisu­us ei kauaa ole se main­os­ten ja brosyyrien siisti ja iloinen ikäih­mi­nen, jol­la tarkkaan kat­soen on tilanteeseen sopi­va hive­nen häm­men­tynyt ole­mus. Ei ole. Todel­lisu­us on kaikkea muu­ta, mut­ta sitä ei voi esit­teisi­in ja julis­teisi­in painaa.

    Vastaa

15. “Suomen van­hus­palve­lut eivät koskaan toipuneet 1990-luvun lamas­ta — se on poli­it­ti­nen valinta”

    “Mil­laista on van­hus­ten hyvä hoito? Ruot­si ja Nor­ja käyt­tävät brut­tokansan­tuot­teestaan 2,2 pros­ent­tia van­hus­palvelui­hin. Suomes­sa sama luku on 1,6 prosenttia.”

    https://areena.yle.fi/1–50060778?fbclid=IwAR3a3ul7LWRRqNVWh-AozRsj58uWSAeUnqfH-i_ugPFPOZjQV1CDYOa2Yk0

    Vastaa

16. Tuol­lainen “70 % hin­taa, 30 % laat­ua” kri­teeristö kuu­lostaa aika merk­i­tyk­set­tömältä. Eikö kil­pailut­ta­ja voi määritel­lä indif­fer­enssikäyriä? Niil­lähän sitä talousti­eteessä kai pref­er­ensse­jä yleen­sä kuvataan.

    Vastaa

    1. Eikö kil­pailut­ta­ja voi määritel­lä indifferenssikäyriä?

       Oikeusti­eteel­lisessä ei opete­ta indif­fer­enssikäyriä. Tuo 30/70 suhde on kaikil­la tavoin aivan jär­jetön, kos­ka joskus riit­tää kasin arvoinen laatu eikä kympin arvois­es­ta ole hyötyä.

       Vastaa

       1. Osmo Soin­in­vaara: Oikeusti­eteel­lisessä ei opete­ta indifferenssikäyriä.

          Sepä sääli. Luulisi, että ne voisi opet­taa ainakin osalle jol­lakin valin­naisel­la kurssil­la. Ei se mitään raket­ti­tiedet­tä ole. Ainakin yksi tun­te­mani oikkisopiske­li­ja ker­toi, että heille oli opetet­tu ainakin jotain talouskäsit­teistöä kuten pareto-optimaalisuus.

       2. Käsite pros­ent­ti tuli lakei­hin ja ase­tuk­si­in noin 20 vuot­ta sit­ten. Indif­fer­enssikäyrä on vuorossa ehkä vuon­na 2060.

17. En olisi yhtä pes­simisti­nen. Suurin osa kun­nista vain ei ole osan­nut tai halun­nut ottaa käyt­töön yksi­tyisel­lä puolel­la jokapäiväisessä käytössä ole­via han­k­in­tamenet­te­lyjä, m.l. sopimusjuridi­ik­ka eikä myöskään laatutekni­ikoi­ta, niitä ei edes omas­sa toimin­nas­saan. Mon­es­sako­han kun­nas­sa on laatupääl­liköitä, tai vas­taavia toimijoita?

    Tilanne muis­tut­taa yksi­tyisen puolen tilan­net­ta 60-luvul­la, jol­loin kevyt teol­lisu­us aloit­teli vien­ti­toim­intaa ja kan­sain­välistymistä. Suo­ma­laisia yri­tyk­siä vieti­in kuin litran mit­taa niin sopimusasiois­sa, myyn­nis­sä kuin han­k­in­nois­sakin. Suomen Laatuy­hdis­tys ja Vien­tik­oulu­tussäätiö tekivät har­ti­avoimin arvokas­ta työtä, ja 90-luvul­la suo­ma­laiset yri­tyk­set ainakin elek­tron­i­ikka­puolel­la oli­vat laatuym­mär­ryk­sessä Euroopan ja jopa maail­man huip­pua. Osaki­itos siitä kuu­luu myös Nokialle.

    Yksi­tyisel­lä puolel­la tärkeis­sä (siis suuris­sa ja/tai kri­it­ti­sis­sä) han­k­in­nois­sa pan­naan suuri paino esitöille, siis mitä tehdään ennen tar­jouskil­pailua ja sopimuk­sen allekir­joi­tus­ta. Vira­nomaiset ovat toden­neet muu­tamien yri­tys­ten toimin­nas­sa rikos- tai sivi­il­ioikeudel­lis­es­ti ran­gais­tavia teko­ja, kuten keskeis­ten asi­akir­jo­jen väären­nök­siä (haa­muhoita­jat), poti­las­tur­val­lisu­u­den vaaran­tamista (lääkkkei­den säi­ly­tys, ‑jakelu ja-hävi­tys), heit­teille­jät­töä (vam­mo­jen viivästynyt­tä hoitoa, jätetään yök­si lat­tialle makaa­maan, pesu ker­ran viikos­sa, hygiee­ni­a­haalarei­den pitkäaikaista käyt­töä (vrt. vanki­lat) jne. Yksi­tyisel­lä puolel­la täl­lainen toim­i­ja sul­jet­taisi­in ulos jo tar­jouskil­pailus­ta (pait­si ehkä raken­nusalal­la, joka sekin on sairas). 

    Ennakkoe­hdok­si voidaan aset­taa myös ser­ti­fioitu laatu- ja/tai ympäristöjär­jestelmä tms. Myös ter­veyspalveluille on ole­mas­sa oma ISO 9001 ‑stan­dar­di: SFS-EN 15224 “Laadun­hallinta­jär­jestelmät. Stan­dar­di ISO 9001:2015 ter­vey­den­huol­lon käyt­töön”. Mon­es­sako­han paikas­sa se on käytössä?

    Ennen sopimuk­sen allekir­joi­tus­ta lop­pusuo­ral­la ole­vista yri­tyk­sistä tehdään yksi­tyisel­lä puolel­la erään­lainen yri­tys­tutkimus, jos­sa pain­opiste on yri­tyk­sen toim­intakyvyis­sä ja johdon asen­teis­sa. Toimit­ta­jan laatu­jär­jestelmä käy­dään yleen­sä tarkasti läpi. Ser­ti­fioin­ti­han ei takaa laatu­jär­jestelmän käytän­nön toimivuutta

    Yksi­tyisel­lä puolen han­k­in­ta­toim­intaa helpot­taa, että sopimuk­sis­sa voidaan viita­ta stan­dard­ei­hin ja yleiseti hyväksyt­ty­i­hin kir­jat­tui­hin suosi­tuk­si­in, “Hyvä toim­intat­a­pa xxx”. Kun­tien ja kun­tien jär­jestö­jen pitäisi ensi tilas­sa ryhtyä vas­taavia laa­ti­maan ja ole­mas­sa ole­via stan­dard­e­ja ja suosi­tuk­sia opet­ta­maan ja käyttämään. 

    Toinen helpot­ta­va asia on, että yksi­ty­is­puolel­la sopimus­rikko­muk­set viedään kohta­laisen herkästi oikeu­teen. Ennakko­ta­pauk­sia on siis run­saasti. Hoi­va-alaa taa­tusti ter­ve­hdyt­täisi, jos joku kun­ta, kun­tay­htymä, kun­tain­litt­to tms. ryhty­isi käymään oikeut­ta näis­sä asiois­sa. Joukkokan­teen tekem­i­nen pitäisi myös olla mah­dol­lista (saat­taa olla jo nyt?).

    Maakun­tau­ud­is­tus mah­dol­lis­taisi, mut­tei takaisi toimin­nan nopean kor­jaamisen. Palveluseteleistä saat­taisi kehit­tyä oiva keino ongel­mat­a­pausten vähen­tämiseen. Kun­tien ei sil­loin tarvit­sisi tehdä juuri mitään muu­ta kuin mak­saa hie­man yli­hin­taa. Omaiset tek­i­sivät laadun­valvon­nan kun­nan puoles­ta aivan kuten Sepi aiem­min kirjoitti.

    Vastaa

    1. Tapio: Suurin osa kun­nista vain ei ole osan­nut tai halun­nut ottaa käyt­töön yksi­tyisel­lä puolel­la jokapäiväisessä käytössä ole­via han­k­in­tamenet­te­lyjä, m.l. sopimusjuridi­ik­ka eikä myöskään laatutekni­ikoi­ta, niitä ei edes omas­sa toimin­nas­saan. Mon­es­sako­han kun­nas­sa on laatupääl­liköitä, tai vas­taavia toimijoita?

       Laatupääl­likkö-tit­teli on viimek­si julka­istun kun­tien työ­paikkati­las­ton mukaan ollut 30 naisel­la ja 7 miehel­lä, eli yhteen­sä 37 henkilöl­lä. Mon­es­sa kun­nas­sa laat­u­a­sioiden paris­sa toim­i­taan eri­tyis­es­ti kehit­tämis­puolel­la. Kehit­tämis­pääl­liköitä kun­nis­sa on 211, kehi­tyspääl­liköitä 50, kehit­tämisko­or­di­naat­tor­e­i­ta 41, kehi­tysjo­hta­jia 34, kehit­tämisas­iantun­ti­joi­ta 25, kehit­täjiä 19 kehit­tämisinsinööre­jä 13, ja kehi­tysinsinööre­jä 10.

       Tapio:
       Ennen sopimuk­sen allekir­joi­tus­ta lop­pusuo­ral­la ole­vista yri­tyk­sistä tehdään yksi­tyisel­lä puolel­la erään­lainen yri­tys­tutkimus, jos­sa pain­opiste on yri­tyk­sen toim­intakyvyis­sä ja johdon asen­teis­sa. Toimit­ta­jan laatu­jär­jestelmä käy­dään yleen­sä tarkasti läpi. Ser­ti­fioin­ti­han ei takaa laatu­jär­jestelmän käytän­nön toimivuutta

       Yksi­tyisel­lä puolen han­k­in­ta­toim­intaa helpot­taa, että sopimuk­sis­sa voidaan viita­ta stan­dard­ei­hin ja yleiseti hyväksyt­ty­i­hin kir­jat­tui­hin suosi­tuk­si­in, “Hyvä toim­intat­a­pa xxx”. Kun­tien ja kun­tien jär­jestö­jen pitäisi ensi tilas­sa ryhtyä vas­taavia laa­ti­maan ja ole­mas­sa ole­via stan­dard­e­ja ja suosi­tuk­sia opet­ta­maan ja käyttämään. 

       Julki­nen sek­tori ei saa toimia noin, kos­ka han­k­in­ta­la­ki. Yri­tys­ten kan­nat­taa rak­en­taa strate­gisia pitkäaikaisia kump­panuuk­sia. Ne voivat huo­moi­da johdon asen­tei­ta ja vaik­ka sitäkin, miten henkilökemi­at pelaa­vat poten­ti­aalisen ali­hankki­jan kanssa. Mut­ta julki­nen sek­tori ei saa käyt­tää sel­l­aisia perustei­ta julkise­na han­k­in­tana toteute­tuis­sa kil­pailu­tuk­sis­sa, kos­ka niitä koske­vien perustelu­iden oikeu­tus­ta ei pysty oikeudel­lis­es­ti kestäväl­lä taval­la osoit­ta­maan. Ser­ti­fioitu­jen laatu­jär­jestelmien ole­mas­sao­lo on jo nyky­isin osa monien sote-kil­pailu­tusten laatupistey­tys­tä. Kuitenkin laatu­jär­jestelmänkin osalta kil­pailu­tuk­ses­sa voi huomioi­da vain sen, mitä yri­tys itse tuo tar­jouk­ses­saan siitä esi­in. Jos laatu­jär­jestelmä ei toi­mi käytän­nössä, ei sitä mikään yri­tys tar­jouk­seen­sa mene kir­joit­ta­maan, eikä sen toim­i­mat­to­muus voi käytän­nössä laskea kil­pailu­tuk­ses­sa saatavia laatupisteitä.

       Viime aikoina julk­isu­udessa olleel­la Esperi Carel­lakin on vuodes­ta 2008 läh­tien ollut laa­tuser­ti­fioin­ti. Nyky­isin yhtiöl­lä on Labqual­i­ty Oy:n myön­tämä ISO 9001:2015 ‑laatu­jär­jestelmäser­ti­fikaat­ti. Ser­ti­fikaat­ti kat­taa Esperin ikään­tynei­den, mie­len­ter­veyskuntoutu­jien ja vam­mais­ten asum­is­palve­lut, arjen ja asumisen tukipalve­lut, Saga-palvelu­a­sumisen sekä lääkäripalvelut.

       Vastaa

       1. Kun­ta voi määritel­lä kil­pailut­taes­saan, mitä se ostaa ja sen voi määritel­lä esimerkik­si laa­tusu­osi­tusten mukaisel­la hoidol­la. Kun­ta voi siis esimerkik­si lait­taa ehdok­si halu­a­mansa henkilöstömitoituksen.

       2. Osmo Soin­in­vaara:
          Kun­ta voi määritel­lä kil­pailut­taes­saan, mitä se ostaa ja sen voi määritel­lä esimerkik­si laa­tusu­osi­tusten mukaisel­la hoidol­la. Kun­ta voi siis esimerkik­si lait­taa ehdok­si halu­a­mansa henkilöstömitoituksen. 

          Jos henkilöstömi­toi­tus kat­taa vain lähi­hoita­jat ja sairaan­hoita­jat, niin sit­ten talos­sa ei ole yhtään kokkia, siivoa­jaa tai ilmas­toin­nin kor­jaa­jaa, vaan kaik­ki tehdään hoita­jien toimes­ta, kos­ka se säästää rahaa.

       3. Osmo Soin­in­vaara:
          Kun­ta voi määritel­lä kil­pailut­taes­saan, mitä se ostaa ja sen voi määritel­lä esimerkik­si laa­tusu­osi­tusten mukaisel­la hoidol­la. Kun­ta voi siis esimerkik­si lait­taa ehdok­si halu­a­mansa henkilöstömitoituksen.

          Jol­loin se, jol­la on väkeä voit­taa. Mitä tekemistä sil­lä on laadun kanssa?

       4. t: Mut­ta julki­nen sek­tori ei saa käyt­tää sel­l­aisia perustei­ta julkise­na han­k­in­tana toteute­tuis­sa kil­pailu­tuk­sis­sa, kos­ka niitä koske­vien perustelu­iden oikeu­tus­ta ei pysty oikeudel­lis­es­ti kestäväl­lä taval­la osoit­ta­maan. Ser­ti­fioitu­jen laatu­jär­jestelmien ole­mas­sao­lo on jo nyky­isin osa monien sote-kil­pailu­tusten laatupistey­tys­tä. Kuitenkin laatu­jär­jestelmänkin osalta kil­pailu­tuk­ses­sa voi huomioi­da vain sen, mitä yri­tys itse tuo tar­jouk­ses­saan siitä esiin.

          Tarkoi­tatko, ettei kun­ta voi han­k­in­ta­lain takia käyt­tää hyväk­seen esimerkik­si tietoa, että AVI on toden­nut tar­joa­jayri­tyk­sessä lain­vas­taista toim­intaa ja tois­tu­via sopimus­rikko­muk­sia, eikä käy­dä tarkas­ta­mas­sa yri­tys­tä, esimerkik­si vaa­di­tun laatu­jär­jestelmän toimivu­ut­ta paikan pääl­lä? Entä jos yri­tys on haet­tu konkurssi­in tai se itse on hakeu­tunut selvitystilaan?

          Kun­ta kai kuitenkin voi tehdä valvon­takäyn­te­jä kil­pailun voit­ta­neen tuot­ta­jan luona. Jos yri­tyk­sessä on alkeelli­nenkaan laatu­jär­jestelmä, siitä on help­po havai­ta sopimus­rikko­muk­set (laatupoikkea­mat ja niiden käsit­te­ly), tai sit­ten tode­ta koko laatu­jär­jestelmä silmän­lumeek­si. Tässä mielessä tuo Esperi Caren tapaus on aivan ihmeelli­nen. Eivätkö a.o. kun­nat ole halun­neet tai oikeu­denkäyn­tien pelos­sa uskalta­ne­et tehdä tarkas­tuk­sia eikä vaa­tia tilanteen kor­jaus­ta, vaan ovat siirtäneet valvon­tavas­tu­un val­tion viranomaisille?

          Kun­tien teknilli­nen puoli tekee laa­jamit­taista han­k­in­ta­toim­intaa, joka sekin on han­k­in­ta­lain piiris­sä. Min­ul­la on sel­l­ainen käsi­tys, että lait­to­muudet, lain rajoil­la toim­imi­nen ja aiem­mat räikeät sopimus­rikko­muk­set osa­taan siel­lä ottaa huomioon. Välil­lä istu­taan oikeudessa, jol­loin syn­tyy ennakko­ta­pauk­sia, jot­ka sit­ten hyödyt­tävät kaikkia. Sen takia olisi ensiar­voisen tärkeää, että vaikka­pa joku kun­tay­htymä lähtisi nyt tes­taa­maan han­k­in­ta­lain rajo­ja jos­sain pienessä sote-han­kkeessa. Risikon viesti, että tuot­ta­jat on nyt saatu sitoutet­tua laki­in ja laa­tusu­osi­tuk­si­in on toivea­jat­telua. Toki ne jonkin aikaa kasvo­jaan pesevät.

          “Luot­ta­mus hyvä, kon­trol­li paras” sanoi L.

       5. t: Julki­nen sek­tori ei saa toimia noin, kos­ka han­k­in­ta­la­ki. Yri­tys­ten kan­nat­taa rak­en­taa strate­gisia pitkäaikaisia kump­panuuk­sia. Ne voivat huo­moi­da johdon asen­tei­ta ja vaik­ka sitäkin, miten henkilökemi­at pelaa­vat poten­ti­aalisen ali­hankki­jan kanssa. Mut­ta julki­nen sek­tori ei saa käyt­tää sel­l­aisia perustei­ta julkise­na han­k­in­tana toteute­tuis­sa kil­pailu­tuk­sis­sa, kos­ka niitä koske­vien perustelu­iden oikeu­tus­ta ei pysty oikeudel­lis­es­ti kestäväl­lä taval­la osoittamaan.

          Täl­laisel­la han­k­in­ta­lain tulkin­nal­la on sit­ten selkeät seu­rauk­set: Julki­nen val­ta voi han­kkia laat­ua vain valvon­nal­la, mikä tulee ainakin virkami­estyönä kalliiksi. 

          Vähän edelleen ihmette­len, ettei ennakoivia mittare­i­ta voi käyt­tää. Eivätkö esimerkik­si AVI:n tuot­ta­jakan­di­taatille antamien huo­mau­tusten ja kor­jaus­vaa­timusten yms. määrä x henkeä kohti edel­lisenä y vuote­na voisi sel­l­aisi­na toimia. Muitakin mittare­i­ta var­masti löy­tyy, mut­ta se vaatisi asiantun­ti­joil­ta vähän päänvaivaa.

       6. Vähän edelleen ihmette­len, ettei ennakoivia mittare­i­ta voi käyt­tää. Eivätkö esimerkik­si AVI:n tuot­ta­jakan­di­taatille antamien huo­mau­tusten ja kor­jaus­vaa­timusten yms. määrä x henkeä kohti edel­lisenä y vuote­na voisi sel­l­aisi­na toimia. Muitakin mittare­i­ta var­masti löy­tyy, mut­ta se vaatisi asiantun­ti­joil­ta vähän päänvaivaa.

          Ellei lakia tai sen tulk­in­taa ole muutet­tu, täl­lainen on han­k­in­ta­lais­sa erik­seen kiel­let­ty. Negati­ivisia tieto­ja hak­i­jas­ta ei saa ottaa huomioon. Tätä on viakea ymmärtää, mut­ta niin kuin olen monas­ti sanonut, ihmi­nen ei opi koskaan ymmärtämään juristia.

       7. Osmo Soin­in­vaara: Ellei lakia tai sen tulk­in­taa ole muutet­tu, täl­lainen on han­k­in­ta­lais­sa erik­seen kiel­let­ty. Negati­ivisia tieto­ja hak­i­jas­ta ei saa ottaa huomioon. Tätä on viakea ymmärtää, mut­ta niin kuin olen monas­ti sanonut, ihmi­nen ei opi koskaan ymmärtämään juristia.

          No sit­ten ei ole ihme, mik­si tulok­se­na on sut­ta ja sekun­daa ja turhau­tunei­ta osta­jia. Kai kuvailemieni kaltaisia mittare­i­ta voidaan kuitenkin käyt­tää laatupistey­tyk­sen yhtey­dessä? Jos ei, niin julkiset han­k­in­nat ajau­tu­vat pikku hil­jaa rikollisille. 

          Kiel­lon syynä lie­nee suosikki­jär­jestelmän syn­nyn estämi­nen. On vain jär­jet­tömän järeä ase siihen.

       8. Osmo Soin­in­vaara: Ellei lakia tai sen tulk­in­taa ole muutet­tu, täl­lainen on han­k­in­ta­lais­sa erik­seen kiel­let­ty. Negati­ivisia tieto­ja hak­i­jas­ta ei saa ottaa huomioon. Tätä on viakea ymmärtää, mut­ta niin kuin olen monas­ti sanonut, ihmi­nen ei opi koskaan ymmärtämään juristia.

          Väit­teesi oli niin järkyt­tävä, että piti vilka­ista han­k­in­ta­lakia. Lain 1397/2016 §81:ssä “Harkin­nan­varaiset pois­sulkemis­pe­rus­teet” lukee:
          …
          3) joka on ammat­ti­toimin­nas­saan syyl­listynyt sen luotet­tavu­u­den kyseenalais­tavaan vakavaan virheeseen, jon­ka han­k­in­tayk­sikkö voi näyt­tää toteen;
          …
          9) jon­ka suorituk­sis­sa aikaisem­mis­sa han­k­in­ta­sopimuk­sis­sa tai käyt­töoikeussopimuk­sis­sa on ollut merkit­täviä tai tois­tu­via puut­tei­ta jonkin keskeisen vaa­timuk­sen toteut­tamises­sa; lisäedel­ly­tyk­senä on, että puut­teet ovat johta­neet kyseisen aikaisem­man sopimuk­sen ennenaikaiseen irti­sanomiseen, purkamiseen, vahin­gonko­r­vauk­si­in tai mui­hin vas­taavi­in sanktioihin;
          …
          Lais­sa on myöhem­min määräyk­siä, jot­ka hie­man vesit­tävät noi­ta jakei­ta, mut­ta tilanne ei ole täysin mah­do­ton. Kun­tien vain pitäisi lähteä oikeu­teen tes­taa­maan, mikä kat­so­taan vakavak­si virheek­si, mikä vaa­dit­tavak­si näytök­si ja mitä rit­täviksi irtisanomis‑, purkamis- ja sank­tion laukeamisen perusteeksi.

          Luulisi, että anal­o­gisia tapauk­sia löy­tyy yksi­ty­is­ten sopimus­ri­ito­jen tuomioista.

       9. Kyl­lä. Jos on joutunut liike­toim­intakieltään, jät­tänyt vero­ja mak­samat­ta tai syyl­listynyt rikok­si­in, voidaan sulkea kil­pailun ulkop­uolelle. Mut­ta sitä, että toim­inta on ollut noin vain nor­maalin vai­htelun ver­ran huonoa, ei saa ottaa huomioon. Jos sin­ua koskisi tämä rav­in­tolan asikkaana. saisit ottaa huomioon tois­tu­vat ruokamyrky­tyk­set, mut­ta eti sitä, että ruo­ka on ollut huonoa.

       10. Osmo Soin­in­vaara:
           Mut­ta sitä, että toim­inta on ollut noin vain nor­maalin vai­htelun ver­ran huonoa, ei saa ottaa huomioon. Jos sin­ua koskisi tämä rav­in­tolan asikkaana. saisit ottaa huomioon tois­tu­vat ruokamyrky­tyk­set, mut­ta eti sitä, että ruo­ka on ollut huonoa.

           Yksi­tyisel­lä puolel­la b2b-kau­pas­sa on päästy tämän tyyp­pi­sis­sä asiois­sa eteen­päin. Siel­lä vain on määritel­ty tasot laadulle (tapauk­ses­sasi esim. erit­täin hyvä ruo­ka, hyvä ruo­ka, keskinker­tainen ruo­ka, huono ruo­ka, erit­täin huono ruo­ka, tois­tu­via ruokamyrky­tyk­siä aiheut­ta­va ruo­ka) ja jois­sain tapauk­sis­sa myös hajon­nan tasot. 

           Taso­jen määrit­te­ly tapah­tuu tilaa­jien ja tuot­ta­jien yhteisessä pöy­dässä, ja sitä kut­su­taan stan­dard­is­oin­niksi. Tilaa­ja sit­ten määrit­telee tar­jous­pyyn­nössäään halu­a­mansa tason (esimerkki­ta­pauk­ses­sa minim­i­ta­son, kos­ka riman yli­tys ei hait­taa), ja mil­laisel­la frekvenssil­lä poikkeamia (esimerkki­ta­pauk­ses­sa siis riman ali­tuk­sia) sal­li­taan. Poikkeami­a­han aina on.

           Nois­sa stan­dard­is­oimis­pöy­dis­sä käy­dään joskus hyvin kipakkaa keskustelua. Tuot­ta­jil­la on taipumus vas­tus­taa rajo­jen aset­tamista ja varsinkin sen het­k­istä kireämpi­en taso­jen määrit­te­lyä, mut­ta kun tilaa­jat sanovat, että jos tässä pöy­dässä ei päästä sop­u­un, tavataan oikeudessa. Sopimuk­seen päästään läh­es aina, sil­lä kumpikaan osa­puoli ei oiken luo­ta tuo­marien asiantun­te­muk­seen a.o. alan laadunmäärityksissä.

           Siis ei muu­ta kuin että kun­tien ja toimit­ta­jien jär­jestöt kipin kapin yhteiseen pöytään määrit­telemään a.o. stan­dard­e­ja ja Hyviä käytäntöjä!

           Huom: Esit­tämäni kuvaus stan­dadis­oin­nista on rajusti yksinker­tais­tet­tu enkä tiedä, onko esim henkilöstörav­in­toloiden laat­ua stan­dard­is­oitu, tai onko siel­lä yhteis­es­ti sovit­tu­ja Hyviä käytäntöjä.

18. Osmo: “Kun­nan ei kan­na­ta ostaa palvelu­ja vaan tehdä ne itse. Sääli.”

    Ei se mikään sääli ole. Kun­nan itse tekemil­lä palveluil­la on selkeät etun­sa. Mallis­sa kaik­ki kon­trol­li säi­lyy kun­nal­la, koe­tun kaltaisia “yllä­tyk­siä” ei tule. Kun­tien ei tarvitse mak­saa hoivayrit­täjien kohtu­ut­to­mia liikevoit­to­ja, nekin rahat säästyvät van­hus­ten hoitoon. Jos kun­nat pystyvät jär­jestämään peru­sopetuk­sen, niin mik­si ihmeessä ne eivät pysty­isi jär­jestämään vanhustenhoitoa.

    Yksi­ty­istämi­nen ei ole mikään itsear­vo, vaik­ka kokoomus­nuoret niin hoke­vat. Nykyisessä yrit­täjyyskult­tuuris­sa ei ole mitään sijaa kohtu­ullisu­udelle. Pyritään järkyt­tävän suuri­in tulok­si­in. Kun nämä tulok­set revitään van­hus­ten selkä­na­has­ta, on jäl­ki rumaa katseltavaa.

    Vastaa

    1. Yrjö Tuomi­nen: Kun­tien ei tarvitse mak­saa hoivayrit­täjien kohtu­ut­to­mia liikevoit­to­ja, nekin rahat säästyvät van­hus­ten hoitoon.

       Todel­lakin pitää säästää rahaa van­hus­ten­hoitoon, kos­ka päivän Hesarin mukaan esimerkik­si Helsingis­sä itse jär­jestet­ty hoito mak­saa 187 e/ vrk ja ostopalvelu­na 132 e/vrk. Siinä saa kaupun­ki raapia säästöjä kasaan muil­ta sek­tor­eil­ta noin 1500 euron edestä kuukaudessa per hoidok­ki, kun kun­ta alkaa tekemään itse. 

       Oulus­sa tehoste­tun palvelu­a­sumisen kus­tan­nus ostopalvelu­na 95 e/ vrk ja oma sen 50% kalli­im­paa 148 e / vrk.

       Ja nois­sa osto­hin­nois­sa on vielä ne voitot mukana. 

       Tuos­ta voi nopeasti laskea, että 10 hoidokkia kun siir­retään ostopalvelun piiristä omaan toim­intaan mak­saa 150 000 euroa vuodessa. Ei muu­ta kuin kolmelle opet­ta­jalle potkut, niin rahat oat kasassa.

       (okei okei, nuo ovat keskimääräisiä, eivät mar­gin­aal­isia hin­to­ja, oletet­tavasti hoidet­tavien palve­lu­tarvekaan ei ole sama kun­nal­lises­sa ja ostopalvelul­la toteute­tu­il­la, mut­ta kumminkin)

       Vastaa

19. Tapio says:

    “Ennakkoe­hdok­si voidaan aset­taa myös ser­ti­fioitu laatu- ja/tai ympäristöjär­jestelmä tms. Myös ter­veyspalveluille on ole­mas­sa oma ISO 9001 ‑stan­dar­di: SFS-EN 15224 “Laadun­hallinta­jär­jestelmät. Stan­dar­di ISO 9001:2015 ter­vey­den­huol­lon käyt­töön”. Mon­es­sako­han paikas­sa se on käytössä?”

    Ainakin Esperi Cares­sa! Tämä, omis­tus­po­h­ja ja johto­porukan (Suo­mi) palkkatiedot ker­to­vat, mikä on tälle yri­tyk­selle ja muillekin isoille toim­i­joille oleel­lista. Tavoit­teena on hyvä tuot­to, ei hyvä hoito. Tästä kumpuaa ris­tiri­ita näi­den toim­i­joiden ja mei­dän (hoidon tilaa­jien) välil­lä. Meil­lä pitäisi ensisi­jaise­na tavoit­teena olla van­husväestön hyvä hoito.

    Vastaa

    1. TJii:
       Tapio says:

       “Ennakkoe­hdok­si voidaan aset­taa myös ser­ti­fioitu laatu- ja/tai ympäristöjär­jestelmä tms. Myös ter­veyspalveluille on ole­mas­sa oma ISO 9001 ‑stan­dar­di: SFS-EN 15224 “Laadun­hallinta­jär­jestelmät. Stan­dar­di ISO 9001:2015 ter­vey­den­huol­lon käyt­töön”. Mon­es­sako­han paikas­sa se on käytössä?”

       Ainakin Esperi Cares­sa! Tämä, omis­tus­po­h­ja ja johto­porukan (Suo­mi) palkkatiedot ker­to­vat, mikä on tälle yri­tyk­selle ja muillekin isoille toim­i­joille oleel­lista. Tavoit­teena on hyvä tuot­to, ei hyvä hoito.Tästä kumpuaa ris­tiri­ita näi­den toim­i­joiden ja mei­dän (hoidon tilaa­jien) välil­lä. Meil­lä pitäisi ensisi­jaise­na tavoit­teenaol­la van­husväestön hyvä hoito.

       Joo, ei ser­ti­fioitu laatu­jär­jestelmä sel­l­aise­naan laat­ua takaa. 

       Olin parikym­men­tä vuot­ta sit­ten tekemässä mainit­semi­ani esitöitä keskisu­uren ulko­maisen toimit­ta­jakan­di­taatin luona. Heil­lä oli ser­ti­fioitu ISO 14001-ympäristöjär­jestelmä ja audi­toi­ja oli hyvä­maineinen. Lat­ti­akier­roksel­la, johon tapanani oli liit­tää myös jäte­huoneen ja takapi­han läpikäyn­ti, kaik­ki ei täs­män­nyt. Pyysin ser­ti­fioin­ti­asi­akir­jat nähdäk­seni, ja heure­ka!, audi­toitu ympäristöjär­jestelmä kos­ki vain tehtaan etupi­han puis­toa. Se oli moit­teet­tomas­sa kunnossa.

       Olisi mie­lenki­in­toista tietää, mitä Esperi Caren laatukäsikir­jas­sa ja ser­ti­fioin­tipöytäkir­jas­sa lukee.

       Vastaa

20. Eduskun­nas­sa on vaa­dit­tu laki­in hoita­jien vähim­mäis­miotoituk­sen arvoa. Tiede­tään, ettei tämä toi­mi. Mielestäni vähim­mäis­mi­toi­tus pitäisi saa­da van­hus­palvelu­jen han­k­in­tapros­es­si­in. Ja vieläpä niin, että kun­nat pyytävät hin­tatar­jouk­sia vai­h­toe­htoisille mitoituk­sille. Vai­h­toe­hdot esimerkik­si 0,5, 0,7, 0,9 (hoitsua/vanhus). Kun­ta saisi sit­ten vali­ta halu­a­mansa mitoituk­sen ja sitä kaut­ta halu­a­mansa palvelutason. 

    Tähän tietysti tarvi­taan luotet­ta­va rapor­toin­ti ja sen valvon­ta, jol­loin tar­jo­tun tason ali­tuk­ses­ta seu­raisi automaat­tis­es­ti rahalli­nen seu­raus tuot­ta­jalle (ilman että se kat­so­taan rikok­sek­si, mut­ta rahal­lis­es­ti huo­mat­ta­va määrä).

    Vastaa

21. Pahek­sun­ta on kohdis­tunut ahneisi­in kap­i­tal­is­tei­hin, jot­ka halu­aa mak­si­moi­da osinkon­sa. Keitähän ne ahneet ovat. Eläkey­htiö Ilmari­nen ilmoit­tau­tui Esperin osakkaak­si. Ei kai muutkin omis­ta­jat ole eläkesäätiöitä tai — yhtiöitä? Niiden on pakko olla ahnei­ta, jot­ta eläk­keet voidaan mak­saa. Rahoi­tus­ta ei siis löy­dy sieltä.

    Vastaa

22. Val­tio­val­ta Suomes­sa kuu­luu yksi­ty­isille ter­veys- ja hoivay­htiöille, joi­ta edus­taa val­tiopäiville kokoon­tu­va eduskunta.

    Vastaa

23. Ongel­ma van­hus­ten ja vam­mais­ten hoi­dos­sa taitaa olla se, että tilaa­ja ja mak­sa­ja (kun­ta) ei pysty mit­taa­maan laat­ua. Sen pystyy mit­taa­maan vain asi­akas, jol­la ei nyt ole sanan­val­taa asi­as­sa. Hänel­lä tai hänen edus­ta­jal­laan pitäisi olla mah­dol­lista äänestää jaloil­laan ja vai­h­taa hoitopaikkaa, jos laatu ei tyy­dytä. Kun­nille ei pitäisi antaa ollenkaan lupaa kokon­aisulkois­taa palvelu­jaan, sil­lä sil­loin kun­nas­sa on vain yksi palvelun­tar­joa­ja, eikä edes teo­reet­tis­takaan mah­dol­lisu­ut­ta vai­h­taa. Jos tätä sotevetkut­telua vieläkin jatke­taan, niin lop­ul­ta koko maas­sa on vain yksi palvelun­tar­joa­ja. Ensik­si “pör­riäiset” pakot­ta­vat pienet yksi­tyiset lopet­ta­maan ja lop­ul­ta ne fuu­sioitu­vat keskenään.

    Vastaa

    1. Tim­oT: Ongel­ma van­hus­ten ja vam­mais­ten hoi­dos­sa taitaa olla se, että tilaa­ja ja mak­sa­ja (kun­ta) ei pysty mit­taa­maan laatua. 

       Samaa valit­telit­teli yri­tysjo­hto 70-luvul­la, kun laatu­jär­jestelmiä alet­ti­in ajaa hei­dän yri­tyk­si­in­sä. Kyl­lä voiti­in, mut­ta yri­tys­ten piti tehdä töitä tosis­saan, sil­lä esiku­via ei ollut. Nyt on helpompaa.

       Vastaa

       1. Tapio: Samaa valit­telit­teli yri­tysjo­hto 70-luvul­la, kun laatu­jär­jestelmiä alet­ti­in ajaa hei­dän yrityksiinsä.Kyllä voiti­in, mut­ta yri­tys­ten piti tehdä töitä tosis­saan, sil­lä esiku­via ei ollut. Nyt on helpompaa.

          Ei mil­lään pahal­la, mut­ta minus­ta koko laatu­jär­jestelmä on täyt­tä humpuukia. Ennen esim. kodinkoneet kestivät läh­es ikuis­es­ti huol­let­tuina ja kor­jat­tuina, nyt ne ser­ti­fioidut kestävät tuskin taku­uaikaakaan. Asi­akas laadun tun­tee, ei joku pikainen auditoija.

       2. Laatu­jär­jestelmä on työkalu, jol­la on tarkoi­tus paran­taa laat­ua. Mut­ta eihän se toi­mi, jos laatu­jär­jestelmän han­k­in­nan varsi­naise­na tarkoituk­se­na onkin vain han­kkia nät­ti ser­ti­fikaat­ti, kun muil­lakin on.

          En itsekään pidä laatu­jär­jestelmää takeena yhtään mis­tään. Jos johtoa kiin­nos­taa laadun paran­t­a­mi­nen, sen voi tehdä jär­jestelmäl­lä tai ilman. Mut­ta laatu­jär­jestelmän käyt­tämi­nen vain antaa siihen ehkä vähän jär­jestelmäl­lisem­piä työkalu­ja ja jos yri­tyk­sessä sitoudu­taan laadun paran­tamiseen, voi siitä olla paljonkin hyö­tyä. Jo pelkän yri­tyk­sen toimin­nan kuvaami­nen laatukäsikir­jaan voi tuot­taa johdolle ajatuk­sia siitä, mis­sä on paran­tamisen varaa.

          Onko laatu­un oikeasti panos­tet­tu vai ei, selviää parhait­en kokeile­mal­la. Kun­nan pitäisi lähet­tää pari koe­poti­las­ta tekemään arvostelu­ja hoidon laadusta 😉

24. Täy­tyypä vain sanoa, että on harmil­lista, että jätit valtakunnanpolitiikan.

    Vastaa

    1. Täy­tyypä vain sanoa, että on harmil­lista, että jätit valtakunnanpolitiikan.

       Kuten jo twit­teris­sä sanoin, pus­ket­tuani 30 vuot­ta päätä seinään ja tyrkytet­tyäni ajatuk­siani turhaan, huo­masin, että parhait­en ne menevät per­ille, kun alan myy­dä niitä. 🙂

       Vastaa

       1. Osmo Soin­in­vaara: Kuten jo twit­teris­sä sanoin, pus­ket­tuani 30 vuot­ta päätä seinään ja tyrkytet­tyäni ajatuk­siani turhaan, huo­masin, että parhait­en ne menevät per­ille, kun alan myy­dä niitä. 

          Olet väärässä puolueessa. Virheet on patavanhoillinen.

          No ei se paljon parem­paa ole muual­la. Kokoomuk­ses­sa on pieni lib­er­aal­isi­ipi kuten RKP:ssäkin.

25. Hin­nan ei tarvitse olla kil­pailut­tamiskri­teeri lainkaan. Julkisen kil­pailu­tuk­sen voi tehdä myös toisin päin: Kun­ta ker­too, kuin­ka paljon rahaa sil­lä on käyt­tää per van­hus ja vuorokausi, ja tar­joa­jat ker­to­vat, mitä kaikkea sil­lä rahal­la saa juuri heiltä.

    Vastaa

    1. Just tämä on ollut haaste, joka on osaltaan tähän tilanteeseen johtanut (esimerkik­si Siun Sote) — on ilmoitet­tu hin­ta ja vaa­dit­tu palve­lu­ta­so, jota täl­lä hin­nal­la ei voi toteuttaa.

       Vastaa

26. jos han­k­in­ta­lakia pitäisi soveltaayk­si­ty­i­sis­sä yri­tyk­sis­sä, lain nou­dat­ta­mat­ta jät­tämi­nen olisi yleisem­pää kuin lain noudattaminen,pakolinen nou­dat­ta­mi­nen johtaisi joko konkurs­sei­hin tai yri­tys­ten pois­tu­miseen maas­ta työ­paikko­jen­sa kanssa, kun­nan ja val­tion virkao­lete­tu­il­la ei ole edes osaamista kilpailuttamisessa

    Vastaa

27. Soin­in­vaara kuten muutkaan poli­itikot eivät tiedä resurssoin­neista ja niiden säätelystä, tai nor­mit­tamisen mah­dol­lisu­ud­es­ta, sekä laatu­jo­htamis­es­ta yhtään mitään. Nyt on Var­ti­ainenkin töräytel­lyt asiantun­tem­at­to­muuk­sia asi­as­ta. Soin­in­vaara ja Var­ti­ainen poli­tikoi­vat asial­la. Nämä asi­at on jo yri­ty­selämässä vuosikym­me­nien aikana nähty mikä onnis­tuu ja mikä ei. Täl­lä min­imim­i­toi­tusasial­la ei ole mitään mui­ta esteitä kuin poli­it­tiset esteet.

    Min­imiresurssit on help­poa laskea, jos se onnis­tuu ohjelmis­toalal­la, niin mik­si se ei onnis­tu­isi van­hus­ten huollossa.

    Sit­ten voidaan säätää lais­sa alara­ja kiin­ni ja aset­taa alara­jat eri­laisille tun­nis­te­tu­ille tilanteille.

    Poli­itikot tekevät näistä tahal­laan eri­laisil­la selit­te­ly­il­lä mon­imutkaisia jut­tu­ja, jol­loin on vaikeaa kehitel­lä yhtään mitään paremmaksi.

    Sit­ten vielä Var­ti­aisen kir­joituk­sen uskot­tavu­us kru­u­nataan heilut­tele­mal­la kir­joituk­ses­sa Neu­vos­toli­it­to- ja sosialismikorttia.

    Vastaa

28. Han­k­in­ta­la­ki on huono ja siltäkin osalta kun se voisi toimia niin sitä ei kun­nis­sa osa­ta käyt­tää. Tämä ei kuitenkaan ole nähdäk­seni suurin ongel­ma. Suurin ongel­ma on että meil­lä ei käytän­nössä ole mitään seu­raa­muk­sia sen puoleen suosi­tusten, sopimusten tai edes lakien rikkomisesta. 

    Nyt nousseessa kohus­sa ei ole mitään uut­ta, yllät­tävää tai ihmeel­listä kuin se että avi/valvira ker­rankin päät­ti antaa edes jotain seu­raa­muk­sia. Kaik­ki ongel­mat (ja pahempiakin) mis­tä nyt on julk­isu­udessa keskustelu on kaikkien alal­la toim­i­joiden tiedos­sa ollut vuosikau­sia (puhutaan ainakin reilus­ta kymmen­estä vuodes­ta). Meil­lä on nyt käytän­nössä jär­jestelmä jos­sa ain­oat henkilöko­htaista vas­tu­us­ta tekemi­sistään kan­ta­vat henkilöt ovat ylikuomit­tuneet lähi­hoita­jat palveluyk­sik­siköis­sä 1901,63e perus­pal­ka­lla (pääkaupunkiseudul­la vähän enemmän).

    Esimerkik­si tässä Esperi Caren tapauk­ses­sa juuri tehtävän­sä jät­tänyt toim­i­tusjo­hta­ja Mar­ja Aarnio-Iso­han­nin on täy­tynyt olla tarkalleen tietoinen että hänen johta­mas­saan yri­tyk­sessä rikot­ti­in suosi­tuk­sia. sopimuk­sia ja lakia, kos­ka ks. asioi­ta on puitu vuosikau­sia eri toim­i­joiden (kun­ta, avi, ammat­ti­jär­jestöt) ja Esperi Caren johdon kanssa. Esperi Caren johto on johdon­mukaises­ti kieltäy­tynyt myön­tämään mitään rikkeitä tapah­tuneen ja pää­tynyt syyt­tämään yksit­täisiä hoita­jia ylireagoin­nista tai väit­tänyt ks. henkilöi­den itsen­sä ole­van ammat­ti­taidot­to­mia. Lisäk­si keski­jo­hto on, tietämäni mukaan, antanut yksiköi­den lähies­imiehille lakien, suosi­tusten ja sopimusten vas­taisia määräyksiä/ kieltäy­tynyt kor­jaa­mas­ta ks. ongelmia jos lähies­imiehen omatun­to ei rikko­muk­sia ole kestänyt (tietämäni henkilö käytän­nössä savustet­ti­in yhden yksikön joh­dos­ta pois, kaik­ki mah­dol­liset val­i­tuk­set oli tehty sekä yri­tyk­sen johtoon, kun­taan, avi­in, valvi­raan sekä ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keeseen, mitään kor­jauk­sia niistä ei seu­ran­nut, oikeudessa en tietenkään tätä pysty todistamaan).

    Hänen pitäisi olla syyt­teessä ainakin petok­ses­ta ja heit­teille­jätöstä, ei matkalla Bahama-saaria (tai mihin lie matkalla) tois­t­en kärmyk­sel­lä ansaitut kymmenet miljoonat taskussaan.

    Vastaa

    1. käytän­nön koke­mus­ta alal­ta: Han­k­in­ta­la­ki on huono ja siltäkin osalta kun se voisi toimia niin sitä ei kun­nis­sa osa­ta käyt­tää. Tämä ei kuitenkaan ole nähdäk­seni suurin ongel­ma. Suurin ongel­ma on että meil­lä ei käytän­nössä ole mitään seu­raa­muk­sia sen puoleen suosi­tusten, sopimusten tai edes lakien rikkomisesta. 

       Edelleenkin ihmette­len, mik­sei sopimus- ja jopa lakirikko­muk­sia ei ole viety eteenpäin. 

       Jois­sakin muis­sa kom­menteis­sa on korostet­tu, että rikko­musten näyt­tökyn­nys on kun­tien han­k­in­nois­sa hyvin korkea. Tuskin se voi kuitenkaan olla korkeampi, kuin yksi­tyisel­lä puolel­la, jos­sa sopimis­rikko­musten käsit­te­ly eri­lai­sis­sa oikeuk­sis­sa on arkipäivää ja siis ennakko­ta­pauk­sia runsaasti.

       Oma johtopäätök­seni on, että joko kun­nat pelkäävät oikeu­denkäyn­tien kus­tan­nuk­sia tai sit­ten ne eivät halua valit­taa. Oikeu­denkäyn­neis­sähän saat­taisi syn­tyä myös kun­tia sitovia tulk­in­to­ja, joi­ta niiden sit­ten pitäisi soveltaa niiden omis­sa van­hus­palveluis­saan. Tiukem­pi ote saat­taisi myös korot­taa tuot­ta­jien jatkos­sa tar­joamia hin­to­ja. Jatku­va kohu yksi­ty­is­ten toim­i­joiden ympäril­lä vie sitä pait­si pois huomio­ta kun­tien omien van­hus­palvelu­jen ongelmista, joten mik­si valit­taa. Toimi­vatko kunnnat siis yhtä moraalis­es­ti, kuin kaal­i­maa­ta var­tioi­va pukki?

       Vastaa

       1. Tapio: Edelleenkin ihmette­len, mik­sei sopimus- ja jopa lakirikko­muk­sia ei ole viety eteenpäin. 

          Jois­sakin muis­sa kom­menteis­sa on korostet­tu, että rikko­musten näyt­tökyn­nys onkun­tien han­k­in­nois­sa hyvin korkea. Tuskin se voi kuitenkaan olla korkeampi, kuin yksi­tyisel­lä puolel­la, jos­sa sopimis­rikko­musten käsit­te­ly eri­lai­sis­sa oikeuk­sis­sa on arkipäivää ja siis ennakko­ta­pauk­sia runsaasti.

          Oma johtopäätök­seni on, että joko kun­nat pelkäävät oikeu­denkäyn­tien kus­tan­nuk­sia tai sit­ten ne eivät halua valit­taa. Oikeu­denkäyn­neis­sähän saat­taisi syn­tyä myös kun­tia sitovia tulk­in­to­ja, joi­ta niiden sit­ten pitäisi soveltaa niiden omis­sa van­hus­palveluis­saan. Tiukem­pi ote saat­taisi myös korot­taa tuot­ta­jien jatkos­sa tar­joamia hin­to­ja. Jatku­va kohu yksi­ty­is­ten toim­i­joiden ympäril­lä vie sitä pait­si pois huomio­ta kun­tien omien van­hus­palvelu­jen ongelmista, joten mik­si valittaa.Toimivatko kunnnat siis yhtä moraalis­es­ti, kuin kaal­i­maa­ta var­tioi­va pukki?

          Olen itse kyynisenä pää­tynyt samaan lop­putu­lok­seen, kun kun­nis­sa jätetään riitaut­ta­mat­ta jopa ilmi­selvät tapauk­set (löy­tyy myös muil­ta puo­lil­ta kuin van­hus­ten­huol­lol­ta), jois­sa palvelus­ta mak­se­taan, mut­ta mitään ei tar­jo­ta. Hyvänä esimerkkinä tästä oli viime toukokuinen kaaos Helsin­gin kaupungilla, kun vara­jär­jestelmä jos­ta ole­tan Helsin­gin kaupun­gin mak­sa­neen vuosikau­sia ei käyn­nistynytkään suun­nitel­lusti. Mitään julk­isu­udessa näkyviä merkke­jä en ole näh­nyt siitä, että palvelun­tar­joa­ja olisi joutunut kor­vaa­maan yhtään mitään aiheut­ta­mas­taan kaaok­ses­ta, jon­ka estävää palvelua he nimeno­maan ovat olleet Helsin­gin kaupungille myymässä ja jos­ta ovat taa­tusti laskut lähettäneet.

       2. vara­jär­jestelmä jos­ta ole­tan Helsin­gin kaupun­gin mak­sa­neen vuosikau­sia ei käyn­nistynytkään suunnitellusti.

          Auta huono­muis­tista. Mis­tä vara­jär­jestelmästä puhut?

       3. Osmo Soin­in­vaara: Auta huono­muis­tista. Mis­tä vara­jär­jestelmästä puhut?

          Viit­taan tässä uutises­sa mainit­tuun vara­jär­jestelmään, joka ei käyn­nistynytkään toiv­o­tul­la taval­la ja sen takia kaik­ki meni sekaisin noin vuorokau­den ajak­si. Jos teil­lä on taustal­la tapah­tunut jotain toimit­ta­jan kur­mo­tus­ta niin hyvä, mut­ta julk­isu­udessa mitään sem­moista en ole havain­nut, vaik­ka mitä ilmeisim­min tässä on mak­set­tu toimit­ta­jalle jonkin­lais­es­ta kah­den­nuk­ses­ta, joka ei kuitenkaan tosi­paikan tullen merkan­nut yhtään mitään:

          https://yle.fi/uutiset/3–10207997

          Lisäk­si mieleeni palaa oheisen linkin takaa löy­tyvässä jutus­sa main­ut­tu HUS:lla käytössä ollut oma eri­tyi­nen vara­jär­jestelmä. Vuon­na 2017 sat­tui häir­iö, joka olisi ollut mainio paik­ka jär­jestelmälle näyt­tää kyn­ten­sä, mut­ta se kaa­tuikin toimin­nan tur­vaamisen sijaan. Ole­tan, että myös HUS on mak­sanut tästä vara­jär­jestelmästä jokusen euron palvelun­tar­joa­jalle, mut­ta mitä ilmeisim­min turhaan, kos­ka tosi­paikan tullen mitään apua siitä ei ollutkaan (vähän kuin mak­saisi vuosikau­sia palo­vaku­u­tuk­ses­ta, joka ei tuli­palon tullen kor­vaisikaan mitään). Kun oma ammat­ti on näi­den jut­tu­jen hoit­a­mi­nen yri­tyk­sille, voin arvail­la minkä kokolu­okan mak­su­ja palvelu­jen tar­joa­jat näistä tur­va- ja vara­jär­jestelmistä laskut­taa ja ihan pikku­ra­hoista ei yleen­sä puhuta.

          https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/hus-n-massiivisen-hairion-syyna-oli-poikkeuksellinen-vika-asiantuntija-ei-voi-sattua-6686340

29. Aika mon­et “keski­t­u­los­et” ovat val­uneet siihen ryh­mään , jolle ei ole varaa kus­tan­taa van­hu­ut­taan. Nyt var­maan suuret ikälu­okat alka­vat ajatel­la van­hu­ut­taan. Ehkä jotain muuttuu.
    Sel­l­aisia alo­ja, joi­ta ei pystytä valvo­maan, ei pitäisi ulkois­taa. Kun vas­takkain ovat jer­seysaaren sijoi­tusy­htiö ja van­hus, tilanne ei ole oikein tas­a­puo­li­nen. Kyl­lä pistää rin­taan, kun suo­ma­laisia kut­su­taan ihmishirviöiksi.

    Vastaa

30. Tuuk­ka:
    Minä tun­nen n. 30 eläkeläistä, joista 1 on van­hainkodis­sa. En oikein jak­sa uskoa mainit­tuun neljäsosaan…vai onko otok­seni valikoitunut?

    Omista iso­van­hem­mis­tani ja hei­dän sis­aruk­sis­taan jokainen yhtä luku­unot­ta­mat­ta on jos­sain vai­heessa ollut van­hainkodis­sa ja uskon viimeisenkin vielä kyseiseen laitok­seen pää­tyvän vähän van­het­tuaan. Osa asusti pidem­män aikaa ja osa lyhyem­män aikaa. Joko min­ulle on valikoitunut poikkeuk­sel­lisen pitkäikäi­nen ja tap­atur­mia vält­tävä otos tai sin­ulle todel­la lyhytikäi­nen ja tap­atur­mille altis otos, mut­ta keskiar­vo lie­nee jos­sain mei­dän koke­musten välis­sä. Sik­si tämä 25% tun­tui min­ulle jol­lain tasol­la luon­te­val­ta arviolta.

    Oleel­lista on mielestäni ymmärtää, että vaik­ka se todel­lisu­us aset­tuisikin tuos­ta 25% vaikka­pa 15% hujakoille, meil­lä on silti 150 000 ihmistä työl­li­sistä vaan hoita­mas­sa van­huk­sia, mikä on melkein 10% tämän het­ken työssäkäyvästä väestöstä (puhu­mat­takaan siitä, miltä tilanne näyt­tää, jos se todel­lisu­us aset­tuukin jon­nekin 25% yläpuolelle). Olen huolis­sani, että miten mei­dän kansan­talous voisi mitenkään kestää ilman merkit­tävää tehos­tu­mista kyseisessä toimin­nas­sa, joka tekee nyky­is­ten lakien kir­jaamisen kan­si­in hölmök­si, kos­ka poli­it­tis­es­ti niiden mitoi­tusten höl­len­tämi­nen on erit­täin han­kalaa, vaik­ka se olisi kuin­ka tarpeel­lista (“Päämin­is­teri Nön­nön­nöön hal­li­tus leikkaa hoita­jia van­huk­sil­ta! Kuin­ka he kehtaavat?”)

    Vastaa

31. Suurin ongel­ma on, ettei kun­nis­sa ole han­k­in­taosaamista. Suomen kun­nat ovat pieniä eikä niis­sä ole kovinkaan erikois­tunut­ta henkilöstöä. Ei ainakaan han­k­in­taan perehtyneitä.

    Entisen kotikun­tani sosi­aal­i­jo­hta­ja jou­tui ‚ajaudut­tuaan nurkkaan, myön­tämään , että he ovat sosi­aalialan ammat­ti­laisia eivätkä tiedä sopimusten hallinnas­ta ja han­k­in­nas­ta mitään.
    Tar­jous­pyyn­nötkin tekee joku palveluntuottajista.

    Hin­nat oli­vatkin sen mukaisia.Kun van­ki ruok­i­taan 8 € per päivä, varus­mies 12 € per päivä niin van­huk­sen ruo­ka mak­saakin 16 € per päivä vaik­ka ravin­non tarve on alle puo­let noiden muiden ver­tail­uryh­mien tarpeesta.
    Tai asun­non vuokra on kalli­impi kuin Helsin­gin keskus­tan yksiössä

    Maakun­tau­ud­is­tuskaan ei mitään pelas­ta, sil­lä maakun­tien joh­dos­sa jatka­vat samat henkilöt, jot­ka eivät osaa kun­nis­sakaan hankintaa

    Tästä on myös seu­rauk­se­na se, ettei palvelun laat­ua osa­ta valvoa

    Minus­ta on aika tolku­ton­ta, että kun­nat ja maakun­ta pan­naan tekemään sel­l­aista , mihin ei ole osaamista

    Ja myös strate­giat oavt hukassa.Kunnat myyvät kiin­teistöjään kiihtyväl­lä vauhdil­la pör­riäisille. Samal­la pör­riäiset varmis­ta­vat itselleen monop­o­lin. Har­va kil­pail­i­ja pistää pystyyn toista saman­laista palvelu­laitos­ta ja näin tuon kiin­teistön ostanut on monop­o­liase­mas­sa tai ainakin hyvin vah­vas­sa asemassa

    Vastaa

    1. Liian van­ha:
       Suurin ongel­ma on, ettei kun­nis­sa ole han­k­in­taosaamista. Suomen kun­nat ovat pieniä eikä niis­sä ole kovinkaan erikois­tunut­ta henkilöstöä. Ei ainakaan han­k­in­taan perehtyneitä.

       […]

       Maakun­tau­ud­is­tuskaan ei mitään pelas­ta, sil­lä maakun­tien joh­dos­sa jatka­vat sama­th­enkilöt, jot­ka eivät osaa kun­nis­sakaan hankintaa

       Tässä voin olla turhan opti­misti­nen, mut­ta kyl­lähän se on niin, että isom­mis­sa yksiköis­sä on enem­män mah­dol­lisuuk­sia han­kkia organ­isaa­tioon han­k­in­taosaamista. Alle kymme­nen hen­gen yri­tyk­sessä han­k­in­ta­toi­mi koos­t­uu useim­miten toimarista siinä mis­sä suuryri­tyk­sis­sä on ihan omat organ­isaa­tion­sa vas­taa­mas­sa han­k­in­nas­ta. En näe mitään syytä mik­sei kun­tien ja maakun­tien kohdal­la olisi mah­dol­lisu­ut­ta vas­taavaan: pieni kun­ta tekee han­k­in­to­ja niin har­voin, että ei ole järkeä / mah­dol­lisu­ut­ta palkata eril­listä han­k­in­nan erikoisosaa­jaa kun taas maakun­nal­la on niin paljon han­k­in­to­ja, että on perus­teet pistää pystyyn erilli­nen osas­to vas­taa­maan hankintaprosessista.

       Vastaa

       1. Jukkis: Tässä voin olla turhan opti­misti­nen, mut­ta kyl­lähän se on niin, että isom­mis­sa yksiköis­sä on enem­män mah­dol­lisuuk­sia han­kkia organ­isaa­tioon han­k­in­taosaamista. Alle kymme­nen hen­gen yri­tyk­sessä han­k­in­ta­toi­mi koos­t­uu useim­miten toimarista siinä mis­sä suuryri­tyk­sis­sä on ihan omat organ­isaa­tion­sa vas­taa­mas­sa han­k­in­nas­ta. En näe mitään syytä mik­sei kun­tien ja maakun­tien kohdal­la olisi mah­dol­lisu­ut­ta vas­taavaan: pieni kun­ta tekee han­k­in­to­ja niin har­voin, että ei ole järkeä / mah­dol­lisu­ut­ta palkata eril­listä han­k­in­nan erikoisosaa­jaa kun taas maakun­nal­la on niin paljon han­k­in­to­ja, että on perus­teet pistää pystyyn erilli­nen osas­to vas­taa­maan hankintaprosessista.

          Samaa mieltä. Asi­as­ta on myös näyt­töä, sil­lä suuret kaupun­git ja kun­tay­htymät näyt­tävät onnis­tuneen sote-han­k­in­nois­saan kohta­laisen hyvin luku­unot­ta­mat­ta IT-han­k­in­to­ja. Mokia sat­tuu myös yksi­tyisel­lä puolel­la, mut­ta niitä ei tuo­da julki.

          Jos maakun­tau­ud­is­tuk­ses­ta ei tule mitään, kun­tien pitäisi pystyt­tää asiantun­ti­japalvelu, jos­ta ne sit­ten voisi­vat ostaa tarvit­semi­aan kon­sul­toin­te­ja. Sel­l­ainen palvelu levit­täisi tehokkaasti myös hyviä käytäntöjä.