Kategoria: _

Kohtuulliset tullit lisäisivät taloudellista turvallisuutta

Tuen talous­poli­it­ti­sis­sa kysymyk­sis­sä yleen­sä talous­teo­ri­an val­tavir­taa, mut­ta suh­teessa täy­del­liseen vapaakaup­paan koen itseni toisi­na­jat­teli­jak­si. Minus­ta maail­mas­ta tulisi parem­pi, jos kan­sain­välistä kaup­paa hie­man jar­rutet­taisi­in kohtu­ullisil­la tulleil­la. Tämän sanomi­nen ääneen on nyt vähän vaikea­ta, kos­ka tulen herkästi sotke­tuk­si Trumpin ajatteluun.

Talous­teo­ri­an mukaan päät­te­ly menee niin, että mitä pienem­mät ovat kau­pan esteet, sitä parem­min suh­teel­lisen edun peri­aate pystyy toteu­tu­maan ja sitä korkeam­mak­si taloudelli­nen hyv­in­voin­ti kasvaa.

Tämä on sinän­sä tot­ta, mut­ta ajatuk­ses­sa on se vika, että se tekee maail­man­taloud­es­ta hyvin haavoit­tuvan. Kau­ni­isti san­ot­tuna se lisää keskinäis­ri­ip­pu­vu­ut­ta, jota ere­hdyt­ti­in joskus pitämään jopa rauhan edistäjänä.

Kovin pitkälle menevän työn­jaon ikävät seu­rauk­set nähti­in korona-aikana, kun Kiinan talous yski ja Euroopas­sa oli yhtäkkiä pulaa jopa lääkkeistä. Rauhaakaan tämä keskinäis­ri­ip­pu­vu­us ei edis­tänyt, kos­ka Venäjä las­ki, ettei EU voi tul­la Ukrainan tuek­si, kos­ka on niin riip­pu­vainen venäläis­es­tä maakaasusta.

Nyt olemme paljon riip­pu­vaisem­pia Kiinas­ta kuin Venäjän fos­si­iliener­gias­ta. Kiina tulee käyt­tämään tätä riip­pu­vu­ut­ta län­si­mai­ta vas­taan. Se on tätä ase­maansa rak­en­tanut määräti­etois­es­ti. Olemme olleet Euroopas­sa hie­man sin­isilmäisiä. Jat­ka lukemista “Kohtu­ulliset tul­lit lisäi­sivät taloudel­lista turvallisuutta”

Inflaatiovakauttaja olisi epäjohdonmukainen osa eläkejärjestelmää

Voi olla perustel­tua alen­taa eläkkei­den ostovoimaa, jot­ta eläke­jär­jestelmä ei olisi niin epäoikeu­den­mukainen sukupolvien välil­lä, mut­ta esitet­ty inflaa­tio­vakaut­ta­ja on aivan epäjo­hdon­mukainen viritelmä, kos­ka eri tavoin ajoit­tuvat mut­ta lop­ul­ta yhtä suuret hin­to­jen ja palkko­jen nousut alen­ta­vat eläkkei­den ostovoimaa aivan sat­un­nais­es­ti. Vakaut­ta­ja astuu peli­in, jos jon­akin vuon­na hin­nat nou­se­vat palkko­ja nopeam­min ja alen­nus olisi pysyvät, vaik­ka seu­raa­vana vuon­na palkat kuroisi­vat eron kiin­ni. Näin­hän on viime aikoina tapahtunutkin.

Jos käy näin:

Hin­nat     palkat

1 v.             6              2
2.v.             2              6

eläkkei­den ostovoima las­kee pysyvästi, mut­ta ei laske. jos

Hin­nat     palkat

1 v.             4              4
2.v.             4              4

Eikö sitä nyt voisi päät­tää, kuin­ka paljon eläkkei­den ostovoimaa alen­netaan, eikä pan­na tämän nopan­heiton varaa?

KORJAUS:

Olin kir­joit­tanut tuon tek­stin liian hätäis­es­ti ennakkoti­eto­jen perus­teel­la. Esi­tyk­sessä tuo inflaa­tio­vakaut­ta­ja on kir­joitet­tukin niin, että yhden vuo­den kuop­pa ei sitä laukaise vaan kah­den vuo­den. Jos hin­to­jen nousu ylit­tää palkko­jen nousun kah­den vuo­den aikana, eläkkei­den reaaliar­voa las­ke­taan. (Tämä on san­ot­tu vähän mon­imutkaisem­min, mut­ta sitä se tarkoit­taa) Kuitenkin ideana on, että jos reaali­palkat oskil­loi­vat niin, ett­tä ne ovat ker­ral­laan miinuk­sel­la kah­den vuo­den ajan, eläkkei­den ostovoima ale­nee, vaik­ka reaali­palkat sen jäl­keen nousi­si­vat kuin­ka paljon hyvänsä.

Eikö voitaisi olla rehellisem­pi. Eläke­jär­jestelmän kestävyys­laskel­mat perus­tu­vat ole­tuk­seen jatku­vasti kas­vav­ista reaali­palkoista. En tiedä, mikä se oletet­tu reaali­palkko­jen kasvu­vauhti on, mut­ta olete­taan esimerkin omais­es­ti, että se olisi kak­si pros­ent­tia. Kun reaali­palkat nou­se­vat vähem­män, eläkkeitä leikataan, mut­ta leikkaus ote­taan takaisin, jos reaali­palkat otta­vat tuon kah­den pros­entin nopeudel­la nou­se­van trendin kiinni.

Kellä sakset, sillä valta

Poli­it­tisen urani aikana käytin eniten val­taa Sisko Sepän giljoti­in­i­työryh­mässä – elimessä, jon­ka kokoon­panoa ei löy­dy googlaamalla.

Neu­voteltaes­sa vuon­na 1995 Lip­posen hal­li­tuk­sen ohjel­mas­ta sovit­ti­in val­tion meno­ja leikat­ta­van 20 mil­jardil­la markalla. Mieliku­vi­tus lop­pui 15 mil­jardis­sa. Puut­tuvaa viit­tä mil­jar­dia etsimään perustet­ti­in Sisko Sepän giljoti­in­i­työryh­mä, johon jokainen hal­li­tus­ryh­mä aset­ti yhden edus­ta­jan. Olin ryh­mässä ain­oa vaaleil­la valittu.

Esit­tämämme säästöt tekivät kipeää, mut­ta olin tulok­seen tyy­tyväi­nen. Porukallamme arvot näkyivät siitä, mis­tä ei säästet­ty. Jotkut toiset oli­si­vat tehneet sen aivan toisin. Käy­timme paljon val­taa. Jat­ka lukemista “Kel­lä sak­set, sil­lä valta”

Ehdokkaat vihreiden pormestariehdokkaiksi

Vihreil­lä on meneil­lään pormes­tariehdokkaan val­in­ta jäsenäänestyk­sel­lä, jos­sa on noin 2 000 äänioikeutettua.

Helsin­gin pormes­tarin paik­ka on yksi Suomen merkit­tävim­mistä poli­it­ti­sista tehtävistä, sil­lä niin kuin olen mon­ta ker­taa täl­lä blogilla kir­joit­tanut, suuret kaupun­git ovat otta­mas­sa suun­nan­näyt­täjän tehtävän val­tioil­ta. Siihen näh­den on kum­mallista, että tehtävä ei ole oikein kiin­nos­tanut eri puolueis­sa maan ykkös­lu­okan ehdokkai­ta. Tehtävä kil­pailee merkit­tävyy­dessä päämin­is­terin paikan kanssa, mut­ta voisiko yhtäkään ehdote­tus­ta ehdokkaista ajatel­la päämin­is­ter­inä? Se on oire poli­ti­ikan epä­su­o­sios­ta, jon­ka takia kun­nal­lispoli­ti­ik­ka potee kykypulaa.

Vihrei­den oli tarkoi­tus aset­taa ehdokkaak­si val­takun­nalli­nen ykkös­ni­mi, Pekka Haav­is­to, mut­ta kuten tiedämme, muu­ta­ma tun­ti ennen asian julk­istamista Haav­is­to sai puhelun, joka muut­ti hänen suunnitelmansa.

Kun­nal­lispoli­ti­ikan kyky­pu­la ei vaivaa vihre­itä, ainakaan vielä, joten hyviä ehdokkai­ta tehtävään vihreil­lä on. Paikan vapaudut­tua Haav­is­tol­ta peräti viisi ehdokas­ta on ilmoit­tau­tunut kisaan. Heistä peräti kolme on toimin­ut kaupung­in­val­tu­us­ton puheen­jo­hta­jia. Eivät he siis mitään poli­ti­ikan untu­vikko­ja ole kukaan. Har­mi että kam­pan­ja-aika jäi vähän lyhyek­si, vähän niin kuin Kamala Harrisillakin.

Esitän seu­raavak­si arvion noista viidestä. Mietin esit­te­lyjärjestys­tä ja päädyin puolueet­tomasti aakkosjärjestyk­seen, jot­tei järjestys­tä voisi tulki­ta väärin. Jat­ka lukemista “Ehdokkaat vihrei­den pormestariehdokkaiksi”

Kristillinen äärioikeisto ja Trump (kirja-arvostelu)

Atte Korholan kir­ja Kris­till­i­nen ääri­oikeis­to ja Trump on muut­tanut käsi­tys­täni maail­man nykyti­las­ta enem­män kuin mikään viime aikoina luke­mani. En ole seu­ran­nut uskon­nol­lisen ääri­a­jat­telun nousua Yhdys­val­lis­sa. Olen suh­tau­tunut asi­aan olanko­hau­tuk­sel­la; mah­tu­uhan isoon maa­han hul­lu­ja. Näin on tain­nut asi­aan suh­tau­tua moni muukin min­un taval­lani ajatteleva.

Edelleenkään en tiedä, vas­taako Atte Korholan kir­ja todel­lisu­ut­ta vai onko se räikeästi liioitel­tu. Toivon, että asi­at eivät ole aivan noin huonos­ti, mut­ta vaik­ka vain puo­let olisi tot­ta, ennuste Yhdys­val­to­jen tule­vaisu­ud­es­ta on synkkä.

Kir­jan sanoma lyhyesti min­un tulkitsemanani:

Yhdys­val­lois­sa val­tionkirkko on kiel­let­ty perus­tus­lais­sa. Tämä on luonut tilaa vapaille uskon­nol­lisille liikkeille. Kir­jan kannal­ta merkit­täv­in­tä niistä on 1900-luvun alus­sa nous­sut karis­maat­ti­nen hel­lun­tailaisu­us ja siihen liit­tyvä evanke­likaal­isu­us, molem­mat min­ulle melko aika out­o­ja asioi­ta. Jat­ka lukemista “Kris­till­i­nen ääri­oikeis­to ja Trump (kir­ja-arvostelu)”

Menestyvässä kaupungissa on suvaitsevainen ilmapiiri ja kukoistava kulttuuri

Puheen­vuoroni Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­ton bud­jet­tikok­ouk­ses­sa 27.11.

Arvoisa puheen­jo­hta­ja!

Kos­ka bud­jet­ti on taputel­tu ryh­mien väli­sis­sä neu­vot­teluis­sa, keski­tyn siihen, mitä pitäisi tehdä seu­raavis­sa budjeteissa.

Me kaik­ki tääl­lä halu­amme Helsin­gin men­estyvän myös tulev­ina vuosi­na. Sitä, mikä saa kaupun­git men­estymään, on tutkit­tu paljon.

Ilmi­selviä edel­ly­tyk­siä ovat fyy­siset asi­at, kuten sata­ma, lento­kent­tä ja yliopis­to, mut­ta kaupunki­tutk­i­jat ovat yksimielisiä myös kahdes­ta muus­ta ehdos­ta. Ne ovat suvait­se­vainen ilmapi­iri ja kukois­ta­va kulttuuri.

Kaikissa men­estyvis­sä kaupungeis­sa on ollut suvait­se­vainen ilmapi­iri kaikkia vähem­mistöjä kohtaan vieläpä niin, että jos vapaamieli­nen ilmapi­iri ajan myötä vai­h­tunut kon­ser­vati­ivisek­si ja vähem­mistöjä syr­jiväk­si, kaupun­gin men­estys on samal­la sam­munut. Tutkimuk­sis­sa indikaat­to­ri­na suvait­se­vaisu­udelle on ollut usein suh­tau­tu­mi­nen sukupuo­livähem­mistöi­hin, mut­ta tosi­asialli­nen syy on vapaamielisyys ylipäänsä.

The Econ­o­mistis­sa oli muu­ta­ma vuosi sit­ten tutkimus siitä, mikä ennusti 1800-luvun suurten kaupunkien men­estys­tä myöhem­min. Selkeä indikaat­tori men­estyk­selle oli oop­pera – ei var­maankaan niin, että itse oop­pera oli se syy, vaan oop­pera oli indikaat­to­ri­na suh­tau­tu­miselle kult­tuuri­in. Tam­pereel­lakin on siis yhä mah­dol­lisuuten­sa, vaik­ka oop­per­aa ei olekaan. Jat­ka lukemista “Men­estyvässä kaupungis­sa on suvait­se­vainen ilmapi­iri ja kukois­ta­va kulttuuri”

Hanna-Riikka Kuisma: Korvaushoito

Kuun­telin Han­na-Riik­ka Kuis­man Fin­lan­dia-ehdokkaan Kor­vaushoito, kos­ka joskus kauan sit­ten olin myötä­vaikut­ta­mas­sa kor­vaushoidon sal­limiseen Suomessa.

Kir­ja alkoi niin kuvot­taval­la huumeri­ip­pu­vu­u­den kuvauk­sel­la, että meinasin jät­tää kesken. Onnek­si en jät­tänyt, sil­lä kir­ja oli todel­la hyvä. Ei turhaan Fin­lan­dia-ehdokkaana, mut­ta ei herkkäluontoisille.

Ihmettelin, mik­si min­ul­la oli kra­pu­lainen olo, vaik­ka en ollut luonut lasil­lis­takaan. Tajusin, että kir­ja sug­geroi min­ua. Toisaal­ta joskus nuore­na osasin hyp­no­ti­soi­da kavere­i­tani kän­ni­in pelkän veden voimal­la. Vaiku­tus oli niin tehokas­ta, että aamul­la herä­sivät kra­pu­laisi­na ja silmät punaisina.

En pal­jas­ta juon­ta, mut­ta kir­jan luet­tuani en katunut sitä, että perus­palve­lu­min­is­ter­inä toin kor­vaushoidon Suomeen. Olisi se tietysti tul­lut ilman min­u­akin, mut­ta vähän myöhem­min. Kun­nia kuu­luu ennen kaikkea Pent­ti Karvoselle.

 

47. Autopaikat ovat paljon metroa suurempi investointi

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Suomes­sa asun­to­ja ei saa rak­en­taa rak­en­ta­mat­ta autopaikko­ja asukkaiden autoille. Ase­makaa­va velvoit­taa toteut­ta­maan uusil­la asuinalueil­la autopaikat ton­til­la tai jois­sakin harv­inai­sis­sa tapauk­sis­sa osta­maan ne asukkaiden käyt­töön kau­pal­lis­es­ta pysäköin­ti­laitok­ses­ta. Ennen autois­tu­mista raken­ne­tu­il­la van­hoil­la alueil­la ei täl­laista velvoitet­ta ole. Niiden asukkaat saa­vat pysäköidä huo­mat­tavasti halvem­mal­la asukaspysäköin­tipaikoil­la kadunvarsissa.

Aja­tus autopaikko­jen pakol­lis­es­ta rak­en­tamis­es­ta tuli Suomeen Yhdys­val­loista. Yhdys­val­lois­sa on voimakas auto­te­ol­lisu­us, jon­ka etu­jen mukaista tietysti on ollut autopaikko­jen toteut­ta­mi­nen pakol­lisi­na. Onhan se erään­laista sub­ven­tio­ta autoilulle.

Myös Yhdys­val­lois­sa pakol­lis­ten autopaikko­jen järkevyyt­tä on alet­tu kyseenalais­taa ja esitet­ty, että autopaikko­jen määrän tulisi perus­tua kysyn­tään – siihen kuin­ka moni halu­aa ostaa tai vuokra­ta autopaikan kus­tan­nuk­sia vas­taaval­la hin­nal­la. Antaa siis markki­noiden hoitaa. Jat­ka lukemista “47. Autopaikat ovat paljon metroa suurem­pi investointi”

46. Singaporen liikennepolitiikka on lähellä täydellistä

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Sin­ga­pore on tiivi­isti asut­tu kaupun­ki, jos­sa liikenne sujuu kuin insinöörin unel­ma. Autoli­iken­teen väyli­in on panos­tet­tu paljon, eli mikään autovi­hamieli­nen kaupun­ki se ei ole. Onnis­tu­misen takana on teo­reet­tis­es­ti läh­es opti­maa­li­nen autoli­iken­teen hinnoittelu.

Sin­ga­pore on kaupunki­val­tio, jos­sa pääkaupunkiseu­tua vähän pienem­mäl­lä alueel­la (734 km2) asuu noin 5.9 miljoon­aa asukas­ta.  Autot eivät mah­tu­isi katu­verkkoon mitenkään, jos auto­ja olisi sin­ga­pore­laisil­la yhtä paljon kuin vaikka­pa suo­ma­laisil­la. Sik­si kaikkien on kannal­ta järkevää, että auto­jen määrää rajoite­taan. Niin­pä on päätet­ty rajoit­taa auto­jen määrä sel­l­aisek­si, että ne mah­tu­vat katuverkkoon.

Auton omis­tamiseen tarvi­taan Sin­ga­pores­sa lisenssi. Lisenssi on jälki­markki­nakelpoinen eli sen voi myy­dä, jos sitä ei enää tarvitse. Hin­ta määräy­tyy markki­noil­la. Vuon­na 2022 kymme­nen vuot­ta voimas­sa ole­va lisenssi mak­soi noin 100 000 euroa, eli vuo­den auton käytöstä jou­tui pulit­ta­maan noin kymme­nen tuhat­ta euroa ja sen päälle korot. Tämän lisäk­si on käytössä ruuhka­mak­sut, ja polt­toainet­ta verote­taan niin paljon, että ben­si­i­ni on selvästi kalli­im­paa kuin Suomes­sa. Auto­ja sin­ga­pore­laisil­la on noin miljoona eli 170 autoa tuhat­ta asukas­ta kohden. Suomes­sa vas­taa­va luku on noin 500. Jat­ka lukemista “46. Sin­ga­poren liiken­nepoli­ti­ik­ka on lähel­lä täydellistä”

40. Second best ratkaisu:  joukkoliikenteen subventio

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Jok­seenkin kaikissa teol­lisu­us­maid­en suuris­sa kaupungeis­sa on päädyt­ty sub­ven­toimaan joukkoli­iken­net­tä, jot­ta saataisi­in hilli­tyk­si autoli­iken­teen kasvua ja ruuhkia.  Joukkoli­ikenne ratkaisi myös Helsingis­sä aiem­min maini­tun 45 min­uutin matkan Puoti­las­ta Helsin­gin keskus­taan. Nyt se sujuu metrol­la 20 min­uutis­sa, mut­ta yhtä nopeasti tai nopeam­minkin se sujuu henkilöau­tol­la. Sujuu, kos­ka niin moni käyt­tää metroa. Muuten istut­taisi­in yhä ruuhkissa.

Ongel­ma ratke­si jo ennen metroa. Itäväyläl­lä otet­ti­in autoil­ta tilaa bus­sikaistoille. Samal­la joukkoli­iken­teen lipun­hin­to­ja alet­ti­in sub­ven­toi­da voimakkaasti. Kun bus­sil­la pääsi nopeasti ja hal­val­la, riit­tävän moni siir­tyi autos­ta bus­si­in ja liikenne alkoi sujua. Jat­ka lukemista “40. Sec­ond best ratkaisu:  joukkoli­iken­teen subventio”