Kategoria: _

37. Autoistuminen yllätti

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Siir­ryn käsit­telemään kaupunkili­iken­net­tä. Kyse on siis liiken­teestä suures­sa kaupungis­sa, mikä on aivan eri asia kuin liikenne kaupunkien ulkop­uolel­la. Kaupungis­sa liiken­teen ylivoimais­es­ti suurin kus­tan­nus on sen vaa­ti­ma tila. Helsin­gin keskus­tan tun­tu­mas­sa maan arvo on yli tuhat euroa neliöltä. Liiken­teen alle  jäävä maa on yhtä arvokas­ta kuin asun­to­tuotan­toon käytet­tävä maa.

Autois­tu­mista odotet­ti­in kaupungeis­sa toiveikkaina. Helsingis­säkin ajatelti­in, että liikku­misen helpot­tumi­nen vapaut­taisi ihmiset muut­ta­maan pois saas­tuneesta ja var­joisas­ta kan­takaupungista val­oisi­in ja ter­veel­lisi­in met­sälähiöi­hin. Vain har­va osasi varoit­taa autoilun hait­tavaiku­tuk­sista. Yksi näistä har­voista oli Mauno Koivis­to, joka kir­joit­ti 1960-luvul­la paljon auto­jen vaa­ti­mas­ta tilas­ta ja sopeu­tu­mat­to­muud­es­ta kaupunkien mit­takaavaan.  Hän sanoi muun muas­sa, että suurten parkkikent­tien vaa­timi­nen lähiöi­hin johtaa siihen, että kaikil­la on myös olta­va auto, kos­ka lähiöistä tulee niin hajanaisia, että arkiset matkat ovat pitk­iä käveltäviksi. Koivis­to osasi ajatel­la asi­aa määräl­lis­es­ti, kun muut ajat­te­liv­at vain laadullis­es­ti. Jat­ka lukemista “37. Autois­tu­mi­nen yllätti”

Oikeistopopulismin nousu 3: auktoriteetin kaipuu

Amerikkalais­puo­lalainen Anne Apple­baum esit­tää kir­jas­saan Demokra­t­ian iltahämärä yhden syyn oikeistopop­ulis­min nousulle. Kol­mannes ihmi­sistä on hänen mukaansa auk­tori­teet­tikaipuisia. Olen kir­joit­tanut kir­jas­ta arvostelun blogillani toukoku­us­sa 2023: Anne Apple­baum: demokra­t­ian iltahämärä.

Lainaan tuos­ta blogikir­joituk­ses­ta tähän pätkän:

”He kaipaa­vat vah­vaa johta­jaa ja ennen kaikkea inhoa­vat maail­man mon­imutkaisu­ut­ta. Tämä ei tarkoi­ta, että he oli­si­vat liian tyh­miä käsit­telemään mon­imutkaisia asioi­ta, vaan he eivät vain pidä siitä, että eivät voi uskoa yksinker­taisi­in totuuk­si­in. He usko­vat esimerkik­si, että on vain kak­si selvära­jaista sukupuol­ta, kos­ka he halu­a­vat niin ole­van.”

Min­un on todel­la vaikea samas­tua tähän joukkoon, kos­ka en usko auk­tori­teet­tei­hin lainkaan ja kos­ka olen luon­teeltani tutk­i­ja, joka kyseenalais­taa kaiken, myös omat ajatuk­seni. Jat­ka lukemista “Oikeistopop­ulis­min nousu 3: auk­tori­teetin kaipuu”

Oikeistopopulismin nousu 2: on opittu vetoamaan myös vähemmän fiksuihin

Nyt astun tietois­es­ti heikolle jäälle. 

Tieteel­lisessä päät­telyssä ei pidä esit­tää tote­na mutu­un perus­tu­via väit­teitä. Kuitenkin hypo­teesien aset­ta­mi­nen on osa tieteel­listä päät­te­lyä. Niitä voi sit­ten ver­i­fioi­da ja fal­si­fioi­da. Ilman hypo­teese­ja mikään ei etene.

Seu­raa­vat kir­joituk­set ovat lähin­nä hypo­teesien aset­telua. Keskustelun poh­jak­si siis. Ehkäpä joku innos­tuu jopa tutki­maan hypo­teese­ja jopa tieteellisesti.

= = = =

Demokra­ti­aa vas­tustet­ti­in aikanaan sanom­al­la, että val­ti­ol­liset asi­at ovat taval­lisille kansalaisille liian mon­imutkaisia asioi­ta. Toki etuoikeutet­tui­hin luokki­in kuu­lu­vat oli­vat huolis­saan myös omas­ta ase­mas­taan. Suomen eduskun­taan tuli aluk­si paljon määräen­em­mistösään­nök­siä tur­vaa­maan, ettei kansan köy­hä enem­mistö pysty kon­fiskoimaan varakkaiden raho­ja. Mon­es­sa maas­sa ratkaisu oli kak­sika­marises­sa parlamentissa.

Nämä huo­let oli­vat aivan vääriä. Vaik­ka kansalai­sista peräti puo­let on medi­aa­nia tyh­mem­piä, kansa val­it­si johta­jik­seen erit­täin päte­viä ihmisiä, paljon fik­sumpia kuin vaikka­pa aateliset keskimäärin. Suurin osa suo­ma­lai­sista mieskansane­dus­ta­jista on suorit­tanut armei­jan palikkat­estin. Val­taosa kuu­luu älykkyy­deltään ylimpään desi­ili­in. Joku voisi sanoa, että demokra­tia toimii huonos­ti, mut­ta demokra­ti­aan kohdis­tuneet pelot ainakin osoit­tau­tu­i­v­at tältä osin väärik­si. Onpa vaa­dit­tu kansane­dus­ta­jien val­it­semista arval­la, jot­ta myös kansane­dus­ta­jista puo­let olisi keskimääräistä tyh­mem­piä. Jat­ka lukemista “Oikeistopop­ulis­min nousu 2: on opit­tu vetoa­maan myös vähem­män fiksuihin”

35. Wienin asuntopoliittinen ihme

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Wieniä on pidet­ty esimerkkinä onnis­tuneesta asun­topoli­ti­ikas­ta. Asum­i­nen on kaupungis­sa edullista. Toimi­vaa kaupunkia on onnis­tut­tu levit­tämään laa­jem­malle sekä fyy­sis­es­ti että henkises­ti. Koko kaupun­ki on suo­ma­laisen silmin kan­takaupunkia. Ratikkakaupunkia se ainakin on. Asukasti­heys Wienis­sä on noin 4 800 asukas­ta neliök­ilo­metril­lä, kun se Helsingis­sä on noin 3 000 asukas­ta neliökilometrillä.

Wienin ihmeen taustal­la oli vasem­mis­to­lainen kaupung­in­hallinto, joka käytän­nössä sosial­isoi yksi­tyisen maao­maisu­u­den kaupun­gin hal­tu­un. Se tapah­tui aset­ta­mal­la maalle niin korkea kiin­teistövero, että maas­ta tuli omis­ta­jalleen rasite. Sen jäl­keen kaupun­ki ”armahti” köy­htyneet maan­omis­ta­jat osta­mal­la näi­den maan pilkkahin­nal­la.  Ei taitaisi onnis­tua Suomessa.

Kan­takaupunki­mainen kaavoitus taas johtuu siitä, että Wien on raken­net­tu pääos­altaan ennen kuin autot räjäyt­tivät kaupunkien mit­takaa­van. Sik­si se on vält­tynyt lähiörak­en­tamiselta. Jat­ka lukemista “35. Wienin asun­topoli­it­ti­nen ihme”

Oikeistopopulismin nousu 1: meritokratian häviäjät

Ajat­telin kir­joit­taa jut­tusar­jan siitä, mik­si oikeistopop­ulis­mi nousee kaikkial­la. Aloi­ta helpoim­mas­ta ja vähem­män kiis­tanalais­es­ta päästä mut­ta siir­ryn myöhem­min heikom­malle jäälle. 

Ter­ho Pur­si­ainen lainasi min­ulle joskus 1990-luvun alus­sa Michael Youn­gin Mer­i­tokra­t­ian nousu 1870–2033. Se kir­ja mullisti ajat­telu­ni, vaik­ka olin kir­jois­sani varoitel­lut ilmiöstä aiemminkin.

Kir­jas­sa Young varoit­taa lah­jakkaimpi­en val­las­ta, joka johtaa jul­mem­paan luokkay­hteiskun­taan kuin per­in­teinen luokkay­hteiskun­ta aikanaan oli. Kun ylälu­ok­ka poimii lah­jakku­udet työväen­lu­okas­ta ja sysii omat mus­tat lam­paansa alalu­okkaan, seu­rauk­se­na on ylälu­ok­ka, jol­la on hal­lus­saan kaik­ki ja alalu­ok­ka, jol­la ei ole mitään, ei edes poli­it­tisia johtajia.

Kir­jas­sa tämä päät­tyi pop­ulis­tiseen val­lanku­mouk­seen 2033. Yhdys­val­lat on vain yhdek­sän vuot­ta aikataulus­ta edel­lä. Jat­ka lukemista “Oikeistopop­ulis­min nousu 1: mer­i­tokra­t­ian häviäjät”

Liberaali länsimainen sivistys vetäytyy kaupunkeihin

Anti-intellek­tu­aa­li­nen oikeis­to val­tasi nyt Yhdys­val­lat. Tämä on osa pitkää kehi­tys­tä, eikä se tähän lopu. Unkari, Turk­ki, Italia ja Venäjä on jo menetet­ty, ja oikeas­t­aan myös Suo­mi, vaik­ka min­un onkin sitä vähän vaikea tun­nus­taa. Tosin nyky­hal­li­tuk­sen val­taan äänestäneet näyt­tävät alka­neen kat­ua. Seu­raa­vana vuorossa saat­ta­vat olla Sak­sa, Ran­s­ka ja Hol­lan­ti. Bri­tann­ian sor­tu­mista pidät­telee vain oikeis­ton hajoami­nen, mikä on sille kak­sipuolue­jär­jestelmässä tuhoisaa. Vaik­ka Labour sai murskavoiton par­la­ment­ti­vaaleis­sa, puolueen kan­na­tus ei san­ot­tavasti nous­sut. Oikeis­ton äänet vain hajosivat.

Kir­joi­tan jos­sain seu­raavas­sa postauk­ses­sa, mis­tä tämä johtuu. Nyt halu­an vain sanoa, että vaik­ka val­tioiden tasol­la menee huonos­ti, kaupungeis­sa on toivoa. Jat­ka lukemista “Lib­er­aali län­si­mainen sivistys vetäy­tyy kaupunkeihin”

30. ARA-asuntoja vai asumistukea?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

= = =

Kuvitelka­amme, että meil­lä olisi asum­is­tuk­i­jär­jestelmä, joka takaa verot­tomana asum­is­tuke­na seit­semän euroa kuus­sa asuin­neliötä kohden siihen oikeute­tu­ille. Kos­ka rahaa ei riitä kaikille tarvit­seville, vain osa asum­is­tukikelpoi­sista saisi sen. Perustei­ta, joil­la nuo onnekkaat valit­taisi­in, ei ker­rot­taisi julk­isu­u­teen, kos­ka halu­taan säi­lyt­tää tapausko­htainen hark­in­ta. Kun asum­istuen on ker­ran saanut, oikeus siihen jatkuisi ikuis­es­ti, vaik­ka tulot kasvaisivat.

Tätä tuskin hyväksyt­täisi­in. Var­maankin vaa­dit­taisi­in niukko­jen tuki­ra­ho­jen jakamista tasais­es­ti kaikille tarvit­si­joille, eikä vain joillekin onnekkaille ja että tuki lop­puisi, kun tulot kas­va­vat tarpeeksi.

Talousti­eteil­i­jät vas­tus­ta­vat läh­es yksimielis­es­ti ARA-asun­to­jen ja HITAS-asun­to­jen rak­en­tamista. Pien­i­t­u­lois­t­en ja eri­tyis­es­ti pien­i­t­u­lois­t­en lap­siper­hei­den asum­ista tulee tukea, mut­ta asum­is­tu­ki on siihen parem­pi väline. Se menee selvästi parem­min maali­in, jos tarkoituk­se­na on tukea pien­i­t­u­loisia. Jat­ka lukemista “30. ARA-asun­to­ja vai asumistukea?”

25. Suunnitelmataloudesta markkinatalouteen

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Suuren maal­ta­paon vuosi­na kaupunkien rak­en­t­a­mi­nen oli val­ta­va kansalli­nen pon­nis­tus. Siinä käyte­tyt menet­te­ly­ta­vat oli­vat sen ajan hen­gen mukaisia. Nyt ne oli­si­vat lainvastaisia.

Yhteiskun­ta teki val­ta­van pon­nis­tuk­sen rak­en­taak­seen asun­to­ja pien­i­t­u­loisille. Hyvä­tu­loiset houkutelti­in asun­tosäästäjik­si anteliail­la veroe­duil­la. Kulu­tuserot pysyivät tulo­ero­ja pienemp­inä, kos­ka hyvä­tu­loisil­ta meni paljon rahaa asun­to­lain­o­jen korkoi­hin ja lyhen­nyk­si­in. Nyt omis­tusasum­i­nen vas­taavasti lisää kulu­tusero­ja yli viisikymp­pis­ten kesku­udessa, kun asun­to­lainansa jo mak­sa­neet keskimäärin varakkaat omis­tusasu­jat mak­sa­vat pelkkää yhtiö­vastiket­ta ja heitä keskimäärin pien­i­t­u­loisem­mat korkeaa vuokraa. Jat­ka lukemista “25. Suun­nitel­mat­aloud­es­ta markkinatalouteen”

Oppimateriaaleista pitäisi maksaa toisella tavalla.

Koulu­jen pitäisi mak­saa kiin­teä oppi­lasko­htainen mak­su oppi­ma­te­ri­aa­li­nen tuot­ta­jille sen mukaan, kenen tuot­ta­man mate­ri­aalin mukaan ne opet­ta­vat ja kir­jo­jen pitäisi mak­saa noin euron. 

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­to keskusteli eilen oppi­ma­te­ri­aalien ilmaisu­ud­es­ta. Oli­han hal­li­tus jo ehtinyt päät­tää, että kir­jat tule­vat mak­sullisik­si niille luki­o­laisille, jot­ka ovat jääneet ker­ran luokalle tai olleet vuo­den vai­h­to-opiske­li­joina. Tämän älyt­tömyy­den hal­li­tus ehti jo perua, mut­ta keskustelus­sa nousi esille kysymys oppikir­joista ja dig­i­taalis­es­ta oppimateriaalista.

Koulut säästävät nyt jaka­mal­la oppi­ma­te­ri­aa­li­nen vain dig­i­taalise­na. Mon­elle paperikir­ja sopii parem­min, eikä siinä ole näp­päi­men päässä Tik­tokia. Jat­ka lukemista “Oppi­ma­te­ri­aaleista pitäisi mak­saa toisel­la tavalla.”

10. Naapuruston merkitys

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki, ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä  kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita. 

***

Aluei­den hin­taerot eivät riipu vain itse alueen fyy­si­sistä olo­suhteista. Myös naa­pureil­la on merk­i­tys­tä. Asun­not ovat varakkaiden asuinalueil­la kalli­impia kuin niiden objek­ti­ivisia olo­suhtei­ta ajatellen pitäisi olla, kos­ka asun­non osta­jat ovat halukkai­ta mak­samaan mielei­sistään naa­pureista. Samas­ta syys­tä vuokrat­alo­val­taisil­la alueil­la kovan rahan asun­not ovat nor­maalia halvem­pia. Michelle Oba­ma kuvasi muis­tel­makir­jas­saan Min­un tari­nani, miten mustien muut­ta­mi­nen Chicagon keskilu­okkaisille asuinalueille sai aikaan valkoisen keskilu­okan paon alueelta ja hin­to­jen rom­ah­tamisen. Hyv­in­voivan keskilu­okan ennakkolu­u­loisu­ud­es­ta on vaikea puhua, kos­ka se tulk­i­taan ilmiön hyväksymisek­si. On kuitenkin eri asia tun­nus­taa jokin asia reali­teetik­si kuin hyväksyä se eet­tis­es­ti oikeak­si. Tässä esimerkissä he tosin saa­vat ran­gais­tuk­sen­sa: menet­tävät paljon rahaa myy­dessään asun­ton­sa hal­val­la. Jat­ka lukemista “10. Naa­pu­rus­ton merkitys”