Kategoria: _

8. Urbaanit mukavuudet

Suomen kielessä ei ole vaki­in­tunut­ta vastinet­ta englan­ninkieliselle käsit­teelle urban ameni­ty, jota käytetään paljon englan­ninkielisessä kaupunkien kehit­tämistä koskevas­sa kir­jal­lisu­udessa. Tämä on oireel­lista, sil­lä jos asialle ei ole nimeä, sitä ei osa­ta ajatel­la tai ei siitä ainakaan voi­da puhua. Perus­tu­uhan ajat­telu suurelta osin kieleen.

Oxford Dic­tio­nary määrit­tää sanan ameni­ty tarkoit­ta­maan paikan tai olo­suh­teen miel­lyt­tävyyt­tä. Urban ameni­ty on paikkaan liit­tyvä mieli­hyvää tuot­ta­va asia – kau­nis puis­to, rantarait­ti, kau­ni­isti laat­takivistä raken­net­tu käve­lykatu. Se voi tarkoit­taa myös pikaratikkay­hteyt­tä. Se tarkoit­taa asi­aa, joka tekee alueesta houkut­tel­e­van asua tai oleil­la. Kysymys voi olla myös kau­pal­li­sista palveluista, jol­loin posi­ti­ivi­nen ulkois­vaiku­tus perus­tuu kulut­ta­jan yli­jäämään[1]. Vilkkaan rav­in­to­lakadun läheisyys hyödyt­tää asukkai­ta kulut­ta­jan yli­jäämän kaut­ta, vaik­ka rav­in­to­las­sa käymi­nen on mak­sullista. Jat­ka lukemista “8. Urbaan­it mukavuudet”

4. Nopeasti muuttuneet preferenssit

Heik­ki von Hertzenin kir­ja Koti vaiko kasar­mi lap­sillemme on vaikut­tanut suo­ma­laiseen kaupunki­rak­en­tamiseen ehkä enem­män kuin mikään muu teos. Sen kan­nes­sa on varoituk­se­na dys­toop­pinen mus­tavalkoinen kuva var­jois­es­ta, kuilumais­es­ta umpiko­rt­telin pihas­ta ja sen vai­h­toe­htona aurinkoinen värilli­nen kuva väljästä asuinalueesta, jos­sa pienen lapset kir­mail­e­vat niityl­lä. Kuvan voi nähdä esimerkik­si tästä. Seu­raa­vat 50 vuot­ta kaupungeis­sa pyrit­ti­in kohden kan­siku­van ihanteel­lista asuinaluet­ta. Tämä pyrkimys syn­nyt­ti luon­non­läheiset met­sälähiöt, joista tyyp­pies­imerkkeinä oli­vat aikanaan Tapi­o­la, Vuosaari ja Pihlajamäki.

Kan­nen synkeä piha on Tun­turikadul­la Etu-Töölössä. Asun­toneliön hin­nat liikku­vat Etu-Töölössä nyky­isin 7500 eurosta ylöspäin. Met­sälähiöistä asun­to­ja saa paljon halvem­mal­la. Näin ei ole ollut aina. Vielä 1960-luvul­la Helsin­gin Kru­u­nun­haas­ta sai asun­to­ja halvem­mal­la kuin Espoon Tapi­o­las­ta. Hertzenin kir­jan kan­siku­van piha oli tuol­loin todel­lakin huono ympäristö lapselle. Asum­i­nen keskus­tan tun­tu­mas­sa oli epäter­veel­listä taloko­htaisen kok­siläm­mi­tyk­sen, roskan­polt­tou­u­nien ja pakokaa­su­jen vuok­si. Auringonva­l­on puute aiheut­ti riisi­tau­tia lap­sille. Keskus­tan tun­tu­mas­sa asuvil­la eli­na­jan odote oli mui­ta huonom­pi ja ben­si­in­istä peräisi ole­va lyi­jy alen­si sille altistunei­den las­ten kog­ni­ti­ivisia kykyjä. Nämä keskus­tas­ta ulos työn­tävät tek­i­jät ovat pois­tuneet kaukoläm­mön, roskan­polt­tou­u­nien kiel­lon, lyi­jyt­tömän ben­si­inin ja katalysaat­tor­ei­den ansios­ta – ja kos­ka kaupunkisu­un­nit­telus­sa on havah­dut­tu hal­lit­se­mat­toman autoilun hait­toi­hin. Riisi­tau­ti on kadon­nut tyystin, kos­ka D‑vitamiinia saa nyky­isin jopa maitoon lisät­tynä. Nyt varoite­taan pikem­minkin auringon tuot­ta­mas­ta ihosyöpäriskistä. Jat­ka lukemista “4. Nopeasti muut­tuneet preferenssit”

Vajaakäyttöiset teollisuustontit eivät sovi keskeisille paikoille

Ruot­salainen kansan­puolue oli tehnyt val­tu­us­tossa ryh­mäaloit­teen teol­lisu­us­ton­teista pien­te­ol­lisu­udelle, joiden puolue kat­soi vaaran­tuneen, kun asum­i­nen on naker­tanut teol­lisu­udelle varat­tu­ja aluei­ta. Sanoin vas­tus­ta­vani aja­tus­ta. Kos­ka puhuin pelkkien ran­skalais­ten viivo­jen poh­jal­ta, tämä tek­sti ei vas­taa täysin sitä, mitä puhuin val­tu­us­tossa. Niin kuin osasin arva­ta, puheeni herät­ti suuresti pahennusta.

Puheen­vuoroni

Mehän kaik­ki kan­natamme tääl­lä hyviltä kuu­lostavia tavoit­tei­ta, vaik­ka ne oli­si­vat ris­tiri­itaisia keskenään. Minä en kan­na­ta tämän aloit­teen tavoitteita.

Helsin­ki ei pääsään­töis­es­ti ole oikea paik­ka teol­lisu­udelle luku­un otta­mat­ta sel­l­aista tuotan­toa ja varas­toin­tia, joka on tarpeelli­nen kaupun­gin toimin­nal­lisu­udelle. Jat­ka lukemista “Vajaakäyt­töiset teol­lisu­us­ton­tit eivät sovi keskeisille paikoille”

Mittaamme taloudellista kasvua väärin

Olin kuun­tele­mas­sa mie­lenki­in­toisia esitelmiä VATT-päivänä viime torstaina. En selosta mitä kuulin, vaan mitä ajatuk­sia ja vas­taväit­teitä esi­tyk­sen minus­sa herättivät.

Ensim­mäi­nen puo­li­ai­ka käsitelti­in inno­vaa­tio­ra­hoituk­sen vaikut­tavu­ut­ta ja sitä mik­si tuot­tavu­u­den kasvu on hidas­tunut teol­lisu­us­mais­sa. Chi­ga­con yliopis­ton pro­fes­sori Ufuk Akcigit’n esi­tys oli todel­la hyvä, vaik­ka olinkin eri meiltä sen pääsanomasta.

Minä väitän, että mitat­tu tuot­tavu­u­den kasvun hidas­tu­mi­nen on mit­tausvirhe. Taloudelli­nen kasvu on muut­tunut vau­rais­sa mais­sa määräl­lis­es­tä laadullisek­si ja mit­tar­it mit­taa­vat lähin­nä vain määräl­listä kasvua. Jos talouden tarkoi­tus on paran­taa elin­ta­soa, laadun parane­m­ine on yhtä olen­naista kuin määrän kas­vat­ta­mi­nen. Ympäristön kannal­ta laatu on parem­pi asia – yleen­sä, mut­ta ei aina

Investoinnit laadun kehittämiseen ovat taloudellinen välttämättömyys

Yri­tys­ten inno­vaa­tiotoimin­noista merkit­tävä osa suun­tau­tuu tuot­tei­den laadun ja uusien omi­naisuuk­sien kehit­tämiseen. Se ei kas­va­ta tuotan­non määrää per­in­teisel­lä taval­la mitat­tuna, vaan saat­taa jopa pienen­tää sitä tar­joa­mal­la tarpeen tyy­dyt­tämisen halvem­man tai jopa ilmaisen keinon, kuten on käynyt val­oku­vien kohdal­la. Ei tämä inno­vaa­tiotoim­inta silti hyödytön­tä ole. Huonos­ti kävisi kansan­taloudellemme, jos suo­ma­lais­ten tuot­tei­den laatu jämähtäisi paikalleen – ja on ken­ties vähän käynytkin. Kulu­tus­tavaroiden ja palvelu­jen tuot­ta­ji­na olemme varsin huono­ja. Laatuk­il­pailus­sa on juosta­va yhä kovem­paa, jot­ta pysy­isi edes paikallaan. Jat­ka lukemista “Mit­taamme taloudel­lista kasvua väärin”

Miksi pyöräilijöitä vihataan kaikkialla maailmassa?

Min­ulle tehti­in haas­ta­va kysymys: mik­si fil­lar­it ovat niin vihat­tu­ja kaikkial­la maail­mas­sa. Kysyjäl­lä oli koke­mus­ta pait­si Suomes­ta myös Aus­tralias­ta, jos­sa pyöräil­lään paljon enem­män kuin Suomessa.

En osan­nut vas­ta­ta heti, mut­ta kysymys pani pohtimaan.

Vielä 1930-luvul­la fil­lari oli kaupunkien tärkein liiken­nevä­line – siis fil­lari, ei suinkaan hevonen.

Kun autot tuli­vat joukol­la kaupunkei­hin run­saat 60 vuot­ta sit­ten, fil­lar­it työn­net­ti­in syr­jään. Onnet­to­muuk­sia sat­tui paljon. Helsingis­sä kuoli liiken­teessä vuodessa keskimäärin 60 henkeä, kymme­nen ker­taa enem­män kuin nyky­isin, vaik­ka väkeä oli parisa­taatuhat­ta vähemmän.

Onnet­to­muuk­sien vält­tämisek­si fil­lar­it määrät­ti­in aja­maan jalka­käytäville, jos­ta tietysti tuli kon­flik­ti jalankulk­i­joiden ja pyöräil­i­jöi­den välille. Kon­flik­ti ei ollut niin paha kuin nyky­isin, kos­ka pyörät oli­vat mitä oli­vat ja niil­lä ajet­ti­in hitaasti. Juristi tietysti huo­maut­taa, että fil­lare­i­ta ei määrät­ty aja­maan jalka­käytäville, vaan jalka­käytävistä tehti­in kevyen liiken­teen väyliä, mut­ta se on aivan sama asia. Jat­ka lukemista “Mik­si pyöräil­i­jöitä vihataan kaikkial­la maailmassa?”

Kaupunginhallitus 9.9.2024

Vihreät val­it­si­vat min­ut kaupung­in­hal­li­tuk­sen vara­jäsenek­si, kos­ka min­ul­la ei ollut val­tu­us­ton lisäk­si enää mitään luot­ta­mus­toimia sen jäl­keen, kun olin eron­nut HUS:n hal­li­tuk­ses­ta. Tämän innoit­ta­mana alan taas selostaa kaupun­gin päätök­siä, en tosin kat­tavasti, vaan kun min­ul­la on jotain san­ot­tavaa asi­as­ta tai sen vier­estä. Merkit­täviäkään asioi­ta en siis kom­men­toi, jos min­ulle ei ole niistä mitään san­ot­tavaa. Aloite- ja pon­si­vas­tauk­si­in puu­tun vain har­voin.

Kumpu­lan­mäen asemakaava

Kumpu­lan­mäelle kaavoite­taan kote­ja 1 200 helsinkiläiselle. Hyvä kaa­va, vaik­ka tätäkin vas­taan on nuris­tu. Asun­not halu­taan muualle. Espoon yleiskaavaa koske­van lausun­non kohdal­la peruste­len, mik­si min­ul­la ei ole vaikeuk­sia tukea tätä kaavaa.

Esi­tyk­sen mukaan yksimielisesti.

Koulu­ja remon­toidaan ja laa­jen­netaan Jat­ka lukemista “Kaupung­in­hal­li­tus 9.9.2024”

Puheenvuoroni AM-ohjelmasta

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­to käsit­teli eilen AM-ohjel­maa. Tässä puheen­voroni hie­man stil­isoitu­na ja täydennettynä.

***

Halu­an kiit­tää AM-ohjel­man tek­i­jäitä hyvästä raportista. Se oli todel­la hyvin tehty ja informatiivinen.

Hurraa, asuntoja saa halvemmalla!

Helsin­gin San­omista saimme tänään lukea, että asun­to­jen hin­to­jen alen­e­m­i­nen on pysähtynyt, mut­ta pääkaupunkiseu­tu ja eri­tyis­es­ti Helsin­ki on ollut pet­tymys. En ole lainkaan pet­tynyt, pikem­minkin iloinen ja ylpeä. Me olemme pyrki­neet toim­i­maan kohtu­ut­to­mia asum­is­meno­ja vas­taan. Sik­si asun­to­ja on raken­net­tu niin paljon ja se on toimin­ut. Tämä on onnis­tu­mi­nen, ei mikään pet­tymys. Mitenkään liian hal­paa ei asum­i­nen edelleenkään ole.

Huol­ta tuot­taa, että nyt asun­to­tuotan­to kyykkää. Kaupun­gin tulee estää kyykkäämi­nen. On tul­ta­va vas­taan tont­tien hin­nois­sa ja vuokris­sa ehdol­la, että rak­en­t­a­mi­nen aloite­taan määräa­jas­sa. Näin on ymmärtääk­seni tehtykin. Tosin emme ole saa­neet lukea Hesarin sivuil­ta tästä merkit­tävästä asun­topoli­it­tis­es­ta päätöksestä.

Vuokralta omaksi

Uute­na asiana ollaan otta­mas­sa käyt­töön vuokra­ta omak­si ‑malli. Pidän tätä hyvänä, mut­ta näen pienen mörön, joka vaati­nee vielä mallin hiomista. Jat­ka lukemista “Puheen­vuoroni AM-ohjelmasta”

Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa

Luin ja kuun­telin Anu Tör­mäle­hdon romaanin He ovat suo­laa ja val­oa, kir­jan jos­ta Helsin­gin Sanomat kir­joit­ti, että se saat­taa nous­ta syksyn merkit­tävim­mäk­si suomalaisromaaniksi.

Kak­si suo­ma­laista, uskos­sa ole­vaa sion­is­tista kris­tit­tyä lentää Israeli­in, lääkäri Susan­na työsken­nel­läk­seen rai­vat­taval­la maati­lal­la ja sak­sankie­len opet­ta­ja Anu muuten vain ihaile­maansa maahan.

Susan­nan moti­iv­ina on, että pro­fee­tat ovat sanoneet, että Jeesuk­sen toinen tulem­i­nen koit­taa, kun juu­ta­laiset ovat palan­nee Israeli­in. Sik­si hän rahoit­taa juu­ta­lais­ten palu­u­len­to­ja Afrikas­ta Israeli­in. Jat­ka lukemista “Ter­hi Tör­mäle­hto: He ovat suo­laa ja valoa”

Yksityisen ja julkisen terveydenhuollon työnjako

Pääsään­tö maail­mal­la on, että julki­nen verora­hoit­teinen ter­vey­den­huolto tulee halvem­mak­si kuin yksi­tyi­nen vaku­u­tuk­si­in perus­tu­va ter­vey­den­huolto. Kun kauan sit­ten olin perus­palve­lu­min­is­teri, sain kir­jeen Maail­man­pankil­ta, jota on har­voin syytet­ty vasem­mis­to­laisu­ud­es­ta. Kir­jeessä san­ot­ti­in, ettei Pohjo­is­maid­en pidä mis­sään tapauk­ses­sa siir­tyä verora­hoit­teis­es­ta julkises­ta ter­vey­den­huol­losta keskieu­roop­palaiseen vaku­u­tus­muo­toiseen ter­vey­den­huoltoon, kos­ka se tulisi val­tavasti kalliimmaksi.

Omas­sa mielessäni pääsään­tö on, että yksi­tyi­nen tekee useim­mat asi­at halvem­mal­la, mut­ta julki­nen tekee oikei­ta asioi­ta. Sik­si julki­nen on järkevämpi.

Kysymys on, voisiko julki­nen oppia jotain yksi­tyisen tehokku­ud­es­ta ja voisiko yksi­ty­istä kan­nus­taa tekemään oikei­ta asioita.

Työterveyshuolto on eriarvoista ja kallista

Moni on vähän ten­denssi­no­mais­es­ti ver­ran­nut työter­veyshuoltoa ter­veyskeskuk­si­in ja ker­tonut, kuin­ka kaik­ki on työter­veyshuol­los­sa parem­min. Var­masti onkin, mut­ta kyl­lä se jär­jestelmä käyt­tää val­tavasti rahaa nuorten ja ter­vei­den hoita­miseen. On suo­ranaista tilas­toil­la vale­htelemista ver­ra­ta kus­tan­nuk­sia, joi­ta työter­veyshuolto käyt­tää nuori­in ja ter­veisi­in siihen, mitä julki­nen käyt­tää van­hoi­hin ja sairaisi­in. Oikea ver­tailuko­h­ta on, paljonko julki­nen käyt­tää rahaa nuori­in ja ter­veisin. Työter­veyshuolto käyt­tää var­masti enem­män. Jostakin syys­tä en ole kuitenkaan tör­män­nyt yhteenkään oikein tehtyyn tutkimuk­seen tästä aiheesta. Jat­ka lukemista “Yksi­tyisen ja julkisen ter­vey­den­huol­lon työnjako”

Tämän takia erosin HUS:n hallituksesta

Pidän HUS:n nyky­isiä säätöjä liki tuhan­nen hen­gen irti­sanomiseen jär­jet­töminä. Tämä on seu­raus­ta HUS:n omis­ta­jien, Uuden­maan hyv­in­voin­tialuei­den päätök­ses­tä leika­ta HUS:n rahoi­tus­ta vielä yli 40 miljoon­al­la eurol­la, vaik­ka jo sitä ennen oli joudut­tu tekemään melko kipeitä säästöpäätöksiä.

Yhtymäkok­ous, jos­sa neljä hyv­in­voin­tialuet­ta ja Helsin­ki päät­tivät asi­as­ta, oli erim­ieli­nen. Helsin­ki ei olisi leikan­nut enää enem­pää, Van­taa-Ker­a­va olisi leikan­nut vielä enem­män. Päätök­sek­si tuli Län­si-Uuden­maan esi­tys. Kun lehdis­tö haas­tat­telee HUS:n päät­täjiä säästöistä, kan­nat­taisi haas­tatel­la myös Mia Lai­hoa (kok), joka on Län­si-Uuden­maan hyv­in­voin­tialueen hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja ja siten vas­tu­us­sa näistä lisäsäästöistä, joiden takia nyt ollaan väkeä vähentämässä.

Kun tuo päätös yli 40 miljoo­nan lisäsäästöistä tuli, päätin ero­ta protesti­na HUS:n hal­li­tuk­ses­ta. Olen aika hyvä ymmärtämään numeroi­ta, joten osasin laskea, mitä on edessä. HUS:n hal­li­tus joutuu pakos­ta rikko­maan lakia hoitoon pääsys­tä. Tilanne on HUS:in hal­li­tuk­sen osalta kohtu­u­ton, niin kuin tietysti kaikkien niidenkin osalta, joiden hoito lykkäy­tyy ja lykkäy­tyy. Jat­ka lukemista “Tämän takia erosin HUS:n hallituksesta”