Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
===
Siirryn käsittelemään kaupunkiliikennettä. Kyse on siis liikenteestä suuressa kaupungissa, mikä on aivan eri asia kuin liikenne kaupunkien ulkopuolella. Kaupungissa liikenteen ylivoimaisesti suurin kustannus on sen vaatima tila. Helsingin keskustan tuntumassa maan arvo on yli tuhat euroa neliöltä. Liikenteen alle jäävä maa on yhtä arvokasta kuin asuntotuotantoon käytettävä maa.
Autoistumista odotettiin kaupungeissa toiveikkaina. Helsingissäkin ajateltiin, että liikkumisen helpottuminen vapauttaisi ihmiset muuttamaan pois saastuneesta ja varjoisasta kantakaupungista valoisiin ja terveellisiin metsälähiöihin. Vain harva osasi varoittaa autoilun haittavaikutuksista. Yksi näistä harvoista oli Mauno Koivisto, joka kirjoitti 1960-luvulla paljon autojen vaatimasta tilasta ja sopeutumattomuudesta kaupunkien mittakaavaan. Hän sanoi muun muassa, että suurten parkkikenttien vaatiminen lähiöihin johtaa siihen, että kaikilla on myös oltava auto, koska lähiöistä tulee niin hajanaisia, että arkiset matkat ovat pitkiä käveltäviksi. Koivisto osasi ajatella asiaa määrällisesti, kun muut ajattelivat vain laadullisesti.
Autoilun ja kaupunkielämän ristiriitaan on herätty kaikkialla, mutta paljon annettiin autojen sitä ennen pilata kaupunkeja. Brysselissä esimerkiksi legendaarinen Grand-Place ehdittiin varata parkkipaikoiksi, ennen kuin kaupungin päättäjät tulivat toisiin ajatuksiin. Kun autot ehtivät levittäytyä kaikkialle, niiden käyttöön varatun alan rajaaminen on tuskallista, kuten saavutettujen etujen peruminen aina on.
Autoistuminen on tehnyt kaupungeista huonompia paikkoja asua. Tämän vastapainona autoistuminen on helpottanut liikkumista paitsi missä ruuhkat ovat vieneet tämän hyödyn. Vanhojen eurooppalaisten kaupunkien suosituimmat kohteet löytyvät niiden historiallisista keskuksista, jossa mittakaava on tehty ennen autoja kävelemisen ehdoilla. Suomalaiset tuntevat näistä parhaiten Tallinnan ja Tukholman vanhat kaupungit, mutta niitä on jokseenkin kaikkialla, missä kaupunkien vanhat keskustat selvisivät viime vuosisadan tuhoilta. Helsingissä ei ole keskiaikaista kaupunkia, mutta ennen autoistumista rakennetut kaupunginosat ovat Helsingissäkin arvossaan. Ero 1950-luvun jälkeen rakennettuihin kaupunginosiin on suuri. Ennen tehtiin kapeita ja suojaisia katuja, uusiin lähiöihin leveitä teitä. Hintojen perusteella asukkaat pitävät selvästi enemmän ennen autoistumista rakennetuista asuinalueista.
Talousteorian kannalta kysymys on autoilun negatiivisista ulkoisvaikutuksista, jota ei ymmärretty sälyttää osaksi autoilun hintaa ennen kuin oli liian myöhäistä. Euroopassa autoilu on voimakkaasti verotettua, mutta verot ovat samat haja-asutusalueella ja kaupungeissa, vaikka autoilun ulkoiset kustannukset ovat valtavan paljon suurempia kaupungeissa. Niinpä autoilu on yliverotettua haja-asutusalueilla ja aliverotettua kaupungeissa. Palaamme noihin ulkoisiin kustannuksiin, mutta katsokaamme ensin, miten liikenne on muovannut kaupunkeja.
Seuraava luku todennäköisesti 14.11
Kirjan alkuun tästä.
No ne autot palaavat taas. Elon Muskin Cybercab tulee myyntiin 2027. Se on siis taksikäyttöön tarkoitettu sähkörobottiauto jolla ajetaan tosi halvalla, HSLn AB-lipun hinnalla pääsee vajaat 20 km. Eikä Muskin auto taatusti jää ainoaksi vaan eiköhän ne kilpailijat haista apajat nekin, joten hinnat tippuu tästäkin kun ei se Musk koskaan tee mitään ainakaan liian halvalla.
Joukkoliikenne on tarpeetonta vuosikymmenen loppuun mennessä ja kaikki tila pitääkin nyt varata robottitakseille.
Itsestään liikkuvat auto vie yhtä paljon tilaa kun auto, jota joku kuljettaa. Tila yksinkertaisesti loppuu, jos yksi ratikka korvataan 120 robottitaksilla.
Nykyään autojen käyttöaste on joitakin prosentteja, eli ne vievät suurimman osan tilastaan parkissa. Tähän robottiautot olennaisesti auttavat, eli jos ne ovat liikkeessä lähes kaiken ajan, autot vievät tilaa luokkaa kymmenen kertaa nykyistä vähemmän.
Toki pitää huolehtia siitä, että robottiautotkaan eivät “talvehdi” hyvillä sijainneilla. Tähän ainoa ratkaisu on markkinahintainen pysäköinti (Japanin malli).
“Nykyään autojen käyttöaste on joitakin prosentteja, eli ne vievät suurimman osan tilastaan parkissa. Tähän robottiautot olennaisesti auttavat, eli jos ne ovat liikkeessä lähes kaiken ajan, autot vievät tilaa luokkaa kymmenen kertaa nykyistä vähemmän.”
Ongelma ei ole siinä kuinka suuren osan ajasta autot liikkuvat, vaan siinä, kuinka suuren osan ajasta niiden autojen kuljettamat ihmiset liikkuvat. Se katuverkon kapasiteettia mitoittava ruuhkahuippu on sen verran lyhyt, että millään robottiautojen suhteellisella osuudella ei pystytä merkittävästi vähentämään tarvittavien autojen määrää tai niiden aiheuttamaa ruuhkaa, ellei samalla lisätä yhden auton kerrallaan kuljettamien matkustajien määrää.
Teoriassa toki jos kaduilta poistettaisiin kaikki kadunvarsipysäköinti, katujen välityskykyä pystyisi _ehkä_ lisäämään sen verran, että myös tyhjänä liikkuvien robottiautojen aiheuttama liikenteen lisääntyminen saataisiin mahtumaan kaduille, mutta vaikea uskoa tähän. Ja ainakin itse käyttäisin sen pysäköinnistä vapautuvan tilan mieluummin parempaan kävely-ympäristöön ja katupuihin kuin useampaan liikennekaistaan.
Jonkinlainen robottipikkubussi voisi kyllä olla kustannustehokas väline kaikkein huonoimmin kannattavien harvaan asuttujen pientalolähiöiden liityntälinjojen palvelemiseen nykyistä tiheämmällä vuorovälillä, mutta silloin kyse on tosiaan jälleen bussista osana laajempaa joukkoliikenteen verkkoa, ei taksista.
Tilaa löytyy kyllä. Sporakiskot voidaan poistaa tarpeettomina, samaten kun bussikaistat, pyörätiet ja kävelykadut. Jalkakäytäviä voidaan kaventaa koska kuka enää kävelee. Kadunvarren parkkipaikat voidaan poistaa koska robotakseja ei parkkeerata. Näin Mannerheimintiellekin saadaan 15 kaistaa taksibaanaa.
Kun Helsinki on näivettymässä autiokaupungiksi niin robotaksi pelastaa tältä kehitykseltä. Kuka tahansa raihnainen vanhuskin pääsee näppärästi kivijalkaliikkeeseen tai lempiravintolaan pikkurahalla. Ja vanhuksiahan Helsinki on täynnä.
Robotaksi ei ole mitään scifijuttua vaan Google on ajattanut niitä Jenkeissä jo muutaman vuoden. Teslan Cybercab on tosin Googlen autoa paljon kehittyneempi.
Pitipä pistää oma auktoriteettiusko koetukselle ja tarkistaa hieman tilastoista ja määräyksistä eri liikennemuotojen tilankäyttövaatimuksia.
Helsingissä on noin 55 kilometriä sporareittejä (pois lukien Jokeri). Nykyisten kaupungin suunnitteluohjeiden mukaisesti kaksiraiteisen reitin vaatima leveys on 12 m. Kaikki reitit eivät tätä täytä ja osa niistä ei ole kaksiraiteisia eli käytetään 50 kilometriä. Tästä saadaan sporareittien vaatimaksi kokonaistilaksi 60 hehtaaria. Vuodessa tehdään 57 miljoonaa sporamatkaa. Yhtä neliömetriä kohden syntyy siis noin 95 vuosittaista matkaa.
Helsingissä on 14 100 kilometriä katuja. Nykyisten Väyläviraston ohjeiden mukaisesti käytetyillä nopeusrajoituksilla niiden henkilöautoliikenne sekä pyöräily+jalankulku erillisellä alueella tarvittava minimileveys on pääsääntöisesti noin 6 metriä. Koska kaduilla ajetaan myös busseilla, ne ovat käytännössä suurelta osin 1–2 metriä leveämpiä. Muun kuin joukkoliikenteen viemä katutila on näin laskien 850 hehtaaria.
Traficomin tilastojen mukaan Pääkaupunkiseudulla asuvat tekevät 2,9 matkaa vuorokaudessa. Helsingissä näistä 71% on muulla kuin joukkoliikenteellä. Siten Helsinkiläiset tekevät vuodessa noin 500 miljoonaa matkaa vuodessa muulla kuin joukkoliikenteellä.
Tilastojen mukaan helsinkiläiset tekevät noin 2,9 matkastaan vuorokaudessa 71% muulla kuin joukkoliikenteellä. Tämä tarkoittaa pyöreästi 500 miljoonaa matkaa vuodessa. Siten yksi neliö tuottaa noin 60 matkaa vuodessa. Lisäksi tulevat naapurikuntien asukkaiden matkat Helsingissä. Pelkästään henkilöautomatkoja henkilöautojen vaatima tila tuottaa vuodessa noin 35.
Toki spora käyttää tilan tämän laskelman mukaan tehokkaammin kuin henkilöauto, mutta ero ei ole kertaluokkainen.
Entäs sitten ne parkkipaikat? Helsinkiin on rekisteröity 282 000 henkilöautoa. Yhteen riviin pysäköitynä niille jää noi viisi metriä nykyisten katujen vartta. Kun osa omakotiasukkaista pysäköi omassa, omaa rakennusoikeuttaan käyttäen ja itse maksaen rakennetussa tallissa, niin loput saa mahtumaan kadun varteen. Tämä vaatii 2 metriä lisää katuleveyttä. Siten pysäköinti vie 300 hehtaaria (pyöristetään ylöspäin, koska nyky-SUV-möhkäleillä eivät peilit enää mahdu 2 metriin). Ei-joukkoliikenteen tarvitsema katutila tuottaa näin laskien 43 matkaa vuodessa neliöltä.
Muutama kommentti ulkomuistista.
Ratikkakaistan leveys ei ole 12 metriä vaan seitsemän metriä. Pysäkkien kohdalla voi olla 12, jos pysäkit ovat keskenään samalla kohtaa. Se on muutama prosentti reitin pituudesta. Kuusi metriä taas ei riitä katujen leveydeksi, kahdeksan lienee lähempänä totuutta, jos kaistoja on vain kaksi eikä pysäköintiä ole. Pääväylät ovat nelikaistaisia. Pysäköintiin eivät katupaikat riitä, vaan tarvitaan pysäköintikenttiä, joissa on myös kulkuväylät. Yhden paikan vaatima tila on näin 30 neliötä.
Nuo 17 % matkoista muulla kin joukkoliikenteellä eivät ole automatkoja vaan pääosa niistä tehdään kävellen.
Helsingin sisäisiä matkoja tehtiin päivässä 3 matkaa henkeä kohden. Vuorokauden aikana tehdyistä matkoista 24 %:ssa käytettiin joukkoliikennettä, 44 %:ssa matkoista
käveltiin, 21 %:ssa käytettiin henkilöautoa ja 11 %:ssa pyöräiltiin. Katso lisää tästä http://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-09–24.pdf
Jatkan auktoriteettien esittämien näkemysten epäilyä:
Sillä logiikalla, jolla raitiovaunussa on on 120 matkustajaa tarvitaan korvaajaksi noin 25 perinteistä taksia. Yhteen taksiin mahtuu kuljettajan lisäksi neljä matkustajaa. Siten 120 matkustajaa mahtuu 30 taksiin. Kuitenkin, raitiovaunut eivät kulje täysin käyttäjien kannalta optimaalisia reittejä, joten matkustajakilometrien määrä vähenee, kun matkustajat siirtyvät taksiin.
Helsingissä on 57 kilometriä kaksisuuntaista ratikkakiskoa eli yksisuuntaisena 114 kilometriä. Kaupungilla on käytössään reilu 120 vaunua. Osa näistä lienee jokaisella ajanhetkellä korjattavana tai määräaikaishuollossa. Siten kiskoilla on noin yksi ratikka per kilometri. 25 taksin jono vie ruuhkaliikenteessä alle 200 metrin matkan eli huomattavasti vähemmän. Itse ratikka on
Toki taksiliikenteessä syntyy lisää matkaa siitä, että taksin pitää tulla paikalle. Mutta jos puhumme robottitakseista, niihin mahtuu 5 matkustajaa, joka korjannee eron.
Taksissa ei ole keskimäärin neljää matkustajaa. Henkilöautoissa on kaupungissa keskimäärin 1,2 ja uskon taksin olevan samaa luokkaa. iltaisin vähän enemmän. .
“Ongelma ei ole siinä kuinka suuren osan ajasta autot liikkuvat, vaan siinä, kuinka suuren osan ajasta niiden autojen kuljettamat ihmiset liikkuvat.”
Ongelma ei ole autojen eikä ihmisten liikkuminen, vaan tuon liikkumisen, ja yleisemmin miellyttävän kaupunkikuvan tiellä olevat pysäköidyt autot.
Pohjimmiltaan kyse on siitä, lähestyykö kysymystä liikennesuunnittelun vai kaupunkisuunnittelun näkökulmasta:
Ensimmäinen pyrkii minimoimaan ruuhkat, jälkimmäinen tekemään mahdollisimman miellyttävää kaupunkia.
“Ongelma ei ole autojen eikä ihmisten liikkuminen, vaan tuon liikkumisen, ja yleisemmin miellyttävän kaupunkikuvan tiellä olevat pysäköidyt autot.”
Joo, mä olen ihan messissä poistamassa kadunvarsipysäköintiä. Sillä olisi ihan helvetisti hyviä puolia, alkaen siitä että talvikunnossapito olisi paljon helpompaa jos ei tarvitse pelätä pyhän peltilehmän naarmuuntumista (se, että autojen naarmuuntumista pelätään niin paljon on ylipäänsä tosi kummallista, jossain Italiassa on paljon terveempi autoilukulttuuri kun autot saa vapaasti olla rutussa).
Tällä vaan ei ole yhtään mitään tekemistä robottitaksien kanssa. Kadunvarret voi vapauttaa kadunvarsipysäköinnistä ilmankin.
Laskelmien tekijöille tietoa HSLn sivuilta:
— sporien keskimääräinen matkustajamäärä on 20–30
— bussien keskimääräinen täyttöaste on 10%
Muutaman vuoden vanhaa tietoa koska ne ei näköjään enää tee näitä laskelmia.
https://www.hsl.fi/matkustaminen/korona/liikenteen-kuormitus
Hetkinen,. MNyt puhutaan mitoittavasta liikenteestä. Silloin luvut pitää ottaa ruuhkaliikenteestä.
Tuo ratikkaväylän leveys 12 metriä on suoraan kaupungin suunnitteluohjeista:
https://raitiotieohje.fi/tilavaatimukset‑2/
12 metriä syntyy siitä, kantakaupungissa kaarteissa raiteiden keskilinjan välin pitää olla 4 metriä ja ajolangan vaara-alue on neljä metriä keskilinjasta. Toki suorilla ja loivissa kaarteissa keskilinjan väliksi riittää 3 metriä ja varsinaisen vaunun vaatima leveys on 2 metriä keskilinjasta eli yhteensä 7 metriä. Tällöin kuitenkin 4 metriä eli kaksi metriä kummaltakin puolelta otetaan varoalueeksi jostakin muualta, esimerkiksi autokaistalta. Samaa suuruusluokkaa oleva leveys tarvitaan itsenäisellä väylällä väylän perustamista ja kuivaamista varten tarvittaviin luiskiin. Varoa ei tarvitse, jos raide on suojatussa ympäristössä, esimerkiksi sillalla.
Kuten jo totesin, 1–2 metriä katujen leveydestä tarvitaan siihen, että niillä liikkuu busseja henkilöautojen lisäksi. Väylävirasto ohjeissa (joita myös kaupungin ohjeet noudattvat) henkilöauton suunnitteluleveys 1,8 metriä ja bussin 2,55 metriä. Kun otetaan lisäksi huomioon se, että bussien huojuntavara on henkilöautoja suurempi saadaan tuo noin 2 metriä lisää henkilöautokakaistaan, jos bussien pitää pystyä sivuuttamaan toisensa 50 km/h nopeudella.
Tuo ero matkojen suhteellisissa määrissä esittämäsi ja esittämäni tilastoissa syntyy siitä, katsotaanko pelkästään matkoja pääkaupunkiseudulla vai pelkästään Helsingin sisällä.
Joka tapauksessa, jos otetaan mukaan myös matkan pituus pelkän matkamäärän sijasta, tilanne heilahtaa henkilöauton eduksi, jopa Helsingin sisäisten matkojen tilastossa. Henkilöautomatka on keskimäärin viisi kertaa pidempi kuin raitiovaunumatka. Tämä on mielestäni väärä lähestysmistapa: Kyse on juuri siitä ongelmallisesta ilmiöstä, jonka tuot esiin. Kun käytetään autoa, matkat pitenevät. Siksi matkamäärä on oikeampi yksikkö.
Tulkitset tuota nyt vähän oudosti. Jos ratikka on sillalla, poistumistie mukaan luettuna tulee tietysti lisää leveyttä ja jalankulkijoita tulee suojata sähköiskuilta, mutta käy mittaamassa Mannerheimintieltä ratikkakaistan leveys.
Tuossa laskelmassa ratikan korvaamisessa robottitakseilla lähdin tilanteesta, jossa täyden ratikan 120 matkustajaa siirretään tositilanteessa takseihin. Tällöin taksien täyttöaste on aivan jotain muuta kuin niiden keskimääräinen täyttöaste nykyliikenteessä.
Joo tulkintaahan tuo leveys on. Manskulla taitaa varsinaisen kaistan leveys olla tosiaan 7 metriä, mutta tuon leveyden mahdollistaa:
* Kaistan runko leviää asvaltin alla autokaistan puolelle
* Alueen kuivatus hoidetaan asvaltin alla olevin huleviemärein
* Virran syöttö pystytään hoitamaan. Jos virtajohdoille on omat pylväät, leveydeksi muodostuu minimissään noin 9 metriä
* Virtajohdon varauma-alue on vapaa käytettäväksi.
Hiukan kärjistäen voisi todeta, että ratikkaväylän vaatimalle penger‑, kuivaus- ja varoalueelle saadaan maankäytöllisesti ‘ilmaiseksi’ autokaistat. Asiaa auttaa ehkä ymmärtämään, että tierasitteita nykyään puhtaalta pöydältä määritettäessä yksityistien tiealueen leveydeksi määritetään 12 metriä. Itse tien suositusleveys on 4 metriä, mutta runko ja kuivatuksen vaatima ojitus ja pengerrys vie lopun leveydestä.
Kävin äsken mittaamassa omakotitaloni edestä kulkevan kadun leveyden. Se on läpiajon mahdollistava katu, jonka reunassa on myös pysäköinti sallittu. Jalankulkijat ja pyöräilijät kulkevat samaa katua. Kokonaisleveys on 6 metriä ja ojia tai luiskia ei ole. Kuivatuksen vaatima rakenne on rakentamivaiheessa kaivettu kadun alle, kuten muukin infra. Samalla tavalla ratikan vaatimaa infraa on kaivettu vieressä kulkevan kadun tai jalkakäytävän alle.
“Joo, mä olen ihan messissä poistamassa kadunvarsipysäköintiä.
…
Tällä vaan ei ole yhtään mitään tekemistä robottitaksien kanssa. Kadunvarret voi vapauttaa kadunvarsipysäköinnistä ilmankin.”
Sen verran on, että robottitaksit eivät tarvitse parkkipaikkoja hyvillä sijainneilla, koska ne ovat lähtökohtaisesti kokoajan liikkeessä. Tavallinen auto tarvitsee parkkipaikan, joka ei voi olla samalla tavalla hoonassa, vaan saavutettavissa asunnolta tai työpaikalta..
Hyvää 11-vuotispäivää Elon Muskin lupailulle siitä kuinka täysin itsenäisesti ajavat autot ovat markkinoilla ihan kohta!
https://jalopnik.com/elon-musk-tesla-self-driving-cars-anniversary-autopilot-1850432357
Muskin itsenäisesti ajavat autot epäilemättä tulevat mullistamaan autoilun, aivan kuten aiemmin Muskin Hyperloop mullisti joukkoliikenteen!
Haastan Soininvaaraa tässä kohtaa että autoistuminen olisi tehnyt kaupungeista huonompia paikkoja asua. Kaupungin keskustoissa liikkuminen julkisilla liikennevälineellä on tottakai helpompaa ja nopeampaa kuin autolla. Kaupungin lähiössä autolla liikkuminen on silti nopeampi tapa liikkua. Tämä johtuu siitä että julkinen liikenne ei kata kaikkia lähiöitä tasapuolisesti. Helsingin lähiöissä johon ei kulje metroa tai lähijunaa niin ainoa vaihtoehto on bussi (joka on hidas mikäli se kulkee sivukatuja) tai auto joka on nopeampi kuin se hidas bussi. Mauno Koivisto itse asiassa korosti että kaupungeissa pitää olla bussi kaista ja auto kaista erikseen. Otit esimerkkinä Brysselin liikkeen mutta siellä asia on hoidettu alikulkutunneleina jotka kulkevat kaupungin keskustan ali ilman että täytyy ajaa keskustan kautta fyysisesti.
Tai edellisen vuosisatojen suurpalojen aiheuttamilta tuhoilta. (Turussa on Helsinkiin verrattuna lähes absurdin leveitä katuja siinä ydinkeskustan aluella, mutta se tulee ymmärrettäväksi, kun muistaa vuoden 1827 tapahtumat.)
Uusien kaupunkialueiden suunnittelulle nyt 2000-luvulla tällä ei tietenkään ole enää mitään relevanssia, mutta kaikki menneisyydessä tapahtunut autoilulle myönteinen kaupunkitilan kehitys ei sentään johdu autoilusta. Osa siitä edelsi ajallisesti koko auton keksimistä.
Turun absurdin leveät kadut ovat kyllä peräisin 1960-luvulta, jolloin katuja levennettiin ns. Turun taudin yhteydessä nimenomaan autoja varten. Turun palon jälkeisessä 1800-luvun asemakaavassa kadut olivat täysin verrannolliset Helsinkiin, Helsingissä vaan keskustan kiinteistöjen arvo oli niin paljon korkeampi, että rakennusalaa ei lähdetty haaskaamaan pysäköintiin vaan talot pidettiin keskusta-alueella kiinni katulinjassa.
Tämä ei koske vain kaupunkeja, vaan suomalaisia kirkonkyliä mitä suurimmassa määrin ja jo 60-luvulta alkaen. Esimerkiksi Juvalla ja Parikkalassa on leveät kadut, joita reunustavat 60–70 ‑luvuilla rakennetut 2–3‑kerroksiset laatikkotalot. Taloja erottavat toisistaan isot parkkialueet. Taloissa olevien asuntojen arvo on taajaman palveluista huolimatta (ne tosin supistuvat koko ajan) usein vähäinen seuraavan kehän ainakin uudempiin omakotitaloihin verrattuna.
Oopperakaupunki Savonlinnassa on upea vanha keskusta, jota asukkaat ja päättäjät eivät kuitenkaan oikein tunnu arvostavan. Joukkoliikenne on vähäistä, asukkaita on vähän. Lapsuuteni urbaani koulu- ja hallintokaupunki on taantunut monella mittarilla, vaikka ydinkeskusta tarjoaisi jopa Töölön kaltaisia kaupunkiasuntoja .
En ymmärrä mekastusta autoista, kun ne eivät ole ongelma muualla kuin Stadin ja muiden suurten yliopistokaupunkien keskustoissa. Sellaisia on Suomessa noin 6–7.
Koko tässä juttusarjassa puhutaan suurista kaupungeista, ei maaseudusta.
Eli Helsingistä?
Suomessa toki myös Tampereela, mutta maailmassa paljon Helsinkiäkin suurempia kaupunkeja.
Pienissä kaupungeissa ja maaseudulla ongelma on se että jos ei ole mahdollista ajaa autoa esim terveydellisistä syistä tai on väärän ikäinen, tai ei ole ajokunnossa, niin ei pääse itsenäisesti liikkumaan mihinkään. Kauppa- ja ravintolakuolema on iskenyt pieniinkin kaupunkeihin, ja kovemmin kuin Helsinkiin, koska kaikki kaupat ovat muuttaneet kaupungin laidalla oleviin kauppakeskuksiin, joihin pääsee vain autolla.
Tähän ongelmaan vois helpottaa ns robottitaksit joista Jori A Puska jo mainitsi ylempänä tässä ketjussa. Maalla niille olisi sosiaalinen tilaus.
Mutta maalla niitä ei tule paljon olemaan matalan käyttöasteen vuoksi, kuten ei ole tavallisia takseja eikä joukkoliikennettä. Maalla kaikilla on oma auto tavarankuljetusta ym varten, miksi kukaan siis ajaisi robotaksilla.
Jos pinttyneitä kaupunkilaisia halutaan maaseudulle asumaan niin silloin täytyy tarjota palveluja. Se oli minun ajatukseni jos maalla olisi robottitakseja joilla matkustaminen olisi halvempaa kuin tavallisella taksilla, ja saatavuus olisi esim öiseen aikaan parempi.
Myös maalla asuvat vanhukset joilla ei ole enää ajokorttia voisivat asua pidempään omassa kodissaan.
Teslan tms valmistamia robottitakseja oli jo muutama vuosi sitten USA:ssa ihan käytössä, mutta USA:n viranomaiset kielsi ne kun yksi taksi oli osallinen, vaikka ei syyllinen, kolariin jossain suurkaupungissa. Kestää kauan ennenkuin ne toimivat luotettavasti suurkaupungeissa mutta maalla ja pikkukaupungeissa joissa liikenne ei ole niin kovaa voisi kokeilla niitä ensin.
Pitää vielä kysyä: Miksi ihmeessä haluaisimme enemmän ihmisiä maaseudulle? Se lisää turhia kuljetuksia, ympäristövaikutuksia, yksinäisyyttä, sote-kuluja ja muuta kurjaa.
Jotkut ihmiset haluaisivat asua maaseudulla syitä erittelemättä mutta kynnys on siinä kun ei ole palveluja. Toinen juttu on että maaseudun kunnat eivät halua että kaikki muuttavat pois, tai jos muuttavat pitäisi saada uusia asukkaita tilalle, mutta millä saat kun ei ole palveluja, ei työpaikkoja, ei vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksia.
Moni kaupunkilainen on ratkaissut maaseutukaipuu-ongelman hankkimalla kesämökin ja asumalla siellä sitten osan vuodesta, mutta kyllä mökkipaikkakunnillekin haluttaisiin palveluja lähemmäs kuin kymmenien kilometrien päähän.
Tähän että pääsisi nauttimaan palveluista tarjoaisin ratkaisuksi robottitakseja, niiden ei tarvitse olla viimeisen päälle sliipattuja tesloja viihdekeskuksineen vaan karvalakkiversio kelpaa, ja vaaraksi muulle liikenteelle tuskin olisi jos nopeus rajoittuisi n 60–80 km/h paikkeille.
On tietysti mahdollista järjestää niin että kunta tarjoaisi inhimillisen hintaisia taksikyytejä normaalitaksilla, sekä vakituisille että kesäasukkaille, vaikka 2 matkaa / kuukausi, mutta veikkaan että ei mene valtustoissa läpi. Toistaiseksi taksiseteleitä jaetaan vain vakituisesti asuville erityisryhmille.