Oikeistopopulismin nousu 3: auktoriteetin kaipuu

Amerikkalais­puo­lalainen Anne Apple­baum esit­tää kir­jas­saan Demokra­t­ian iltahämärä yhden syyn oikeistopop­ulis­min nousulle. Kol­mannes ihmi­sistä on hänen mukaansa auk­tori­teet­tikaipuisia. Olen kir­joit­tanut kir­jas­ta arvostelun blogillani toukoku­us­sa 2023: Anne Apple­baum: demokra­t­ian iltahämärä.

Lainaan tuos­ta blogikir­joituk­ses­ta tähän pätkän:

He kaipaa­vat vah­vaa johta­jaa ja ennen kaikkea inhoa­vat maail­man mon­imutkaisu­ut­ta. Tämä ei tarkoi­ta, että he oli­si­vat liian tyh­miä käsit­telemään mon­imutkaisia asioi­ta, vaan he eivät vain pidä siitä, että eivät voi uskoa yksinker­taisi­in totuuk­si­in. He usko­vat esimerkik­si, että on vain kak­si selvära­jaista sukupuol­ta, kos­ka he halu­a­vat niin ole­van.

Min­un on todel­la vaikea samas­tua tähän joukkoon, kos­ka en usko auk­tori­teet­tei­hin lainkaan ja kos­ka olen luon­teeltani tutk­i­ja, joka kyseenalais­taa kaiken, myös omat ajatukseni. 

Nyt seu­raa oma hypo­teesi­ni, jota en pysty toden­ta­maan. Mik­si evoluu­tio on tuot­tanut täl­laisen ihmistyypin tai mik­si se ei ole kar­si­u­tunut haitallise­na piir­teenä pois? Eihän yhteiskun­ta, joka koos­t­uu  ennakkolu­u­loi­sista, taak­sepäin katso­vista ja auk­tori­teet­tiuskoi­sista ihmi­sistä voi mitenkään men­estyä kil­pailus­sa yhteiskun­tien kanssa, jot­ka kehit­tyvät eteenpäin?

Kos­ka ihmi­nen on yhteiskun­tia muo­dosta­va eläin, ei ole yhtä opti­maal­ista ihmistyyp­piä. Yhteiskun­nat ovat vahvem­pia, jos on eri­laisia ihmisiä eri­laisia tehtävi­in. Tämän sanomi­nen ei syn­nyt­täisi mitään vasta­lau­sei­ta mais­sa, jois­sa on kasti­laitos. Eihän yhteiskun­ta koos­t­ukaan pelkästään auktoriteettikaipuisista.

Mihin siis yhteiskun­ta on tarvin­nut auk­tori­teet­tikaipuisia ihmisiä? Ainakin soti­laik­si, mut­ta kyl­lä auk­tori­teet­tiuskoiset ovat tarpeel­lisia kaikkial­la, mis­sä tarvi­taan käskyjä mukise­mat­ta noudattavia.

Tutk­i­joik­si heistä ei luon­nol­lis­es­ti olisi, kos­ka tutk­i­jan on kyseenalais­tet­ta­va kaik­ki ja etsit­tävä uutta.

Auk­tori­teet­tikaipuiset tekevät yhteiskun­nas­ta vahvem­man, kun­han heitä ei ole niin paljon, että he pystyvät pysäyt­tämään kehityksen.

Nyt maail­ma menee lujaa eteen­päin ja van­hat totu­udet romut­tuvat. Se ahdis­taa ja raivos­tut­taa auktoriteettikaipuisia.

Nämä henkises­ti kon­ser­vati­iviset ihmiset ovat hyvää riis­taa kansalliskonservatiiveille.

18 vastausta artikkeliin “Oikeistopopulismin nousu 3: auktoriteetin kaipuu”

  1. Toisaal­ta oikeistopop­ulis­mi vetoaa mui­ta poli­it­tisia suun­tauk­sia enem­män tietyn­laisi­in vas­taran­nanki­iski­in, jot­ka nimeno­maan kyseenalais­ta­vat monia auk­tori­teet­te­ja; esimerkik­si asiantun­ti­joi­ta jot­ka ovat käytän­nössä yksimielisiä ihmisen aiheut­ta­mas­ta ilmas­ton­muu­tok­ses­ta tai rokot­tei­den hyödyllisyydestä.

    Mitä en ikinä ole huo­man­nut ainakaan äänekkäi­den pop­ulistien paris­sa on tietyn­lainen nöyryys, “intel­lec­tu­al humil­i­ty”. Oman mutun aset­ta­mi­nen asiantun­ti­joiden näke­mys­ten yläpuolelle on erään­laista nar­sis­mia. Salali­it­to­hörhöt aset­tuvatkin usein muiden yläpuolelle kut­sumal­la mui­ta tyyp­il­lis­es­ti esimerkik­si “lam­paik­si”. En nyt muista yksi­tyisko­htia, mut­ta tämänkaltaisia yhteyk­siä on havait­tu kun on tutkit­tu per­son­aal­lisu­us­pi­irtei­den yhteyk­siä uskomuksiin.

  2. Ei auk­tori­teet­tikaipuiset pää­sevät hengestään jois­sakin his­to­ri­an kään­teis­sä ja se suosii auk­tori­teet­tiuskol­lisia geenejä.
    Kuinka­han Pohjois-Kore­as­sa tänä päivänä? Venäjä ollut tuos­sa myllyssä sit­ten Tsingiskaanin

  3. Autori­taarisu­ut­ta on tutk­in­ut ainakin Karen Sten­ner, hänel­lä on mm. klassi­nen paperi “Three kinds of con­ser­vatism”. Apple­bau­mia en ole lukenut, mut­ta voi hyvin olla että hänen käsi­tyk­sen­sä kon­ser­vati­ivi­su­ud­es­ta ovat peräisin Stenneriltä. 

    Autori­taarisu­u­den ydin ei tai­da olla autori­taarisen johta­jan kaipuu sinän­sä, vaan herkkyys sig­naaleille omaa yhteisöä uhkaav­ista sisäi­sistä ja ulkoi­sista vaaroista, ja ehkä toisaal­ta taipumus reagoi­da näi­hin vaaroi­hin järjestyk­sen kaipu­ul­la ja lop­ul­ta etsimäl­lä voimakkai­ta taho­ja jot­ka voisi­vat ylläpitää järjestys­tä. (Jos tääl­lä sat­tuu ole­maan joku oikea asiantun­ti­ja, saa kor­ja­ta. Olen vain psykologi.)

    Jos em. speku­laa­tio tai psykologi­nen kon­struk­tio pitää paikkansa, autori­taarisu­us on toinen pää vari­aa­tio­ta joka on ollut ihan adap­ti­ivista pieny­hteisöis­sä. Kaik­ki ovat enem­män tai vähem­män taipu­vaisia autori­taarisu­u­teen kun tilanne on riit­tävän paha. 

    Yleisem­min, evoluu­tio ei ole kehit­tänyt ihmisiä nyky-yhteiskun­ti­in vaan pieny­hteisöi­hin; ihmette­ly mahd. biol­o­gis­ten piirtei­den epäop­ti­maal­i­sista ilmen­e­mistä nyky-yhteiskun­nis­sa on siten turhaa. 

    Hie­man särähtää kor­vaan lainaa­masi kap­paleen lop­pu: “He usko­vat esimerkik­si, että on vain kak­si selvära­jaista sukupuol­ta, kos­ka he halu­a­vat niin ole­van.” Olisiko mah­dol­lista että biol­o­gis­es­ti tosi­aan on kak­si selvära­jaista sukupuol­ta, ja “kon­ser­vati­ivi” on itse asi­as­sa oike­as­sa jos hän huo­maut­taa tästä asi­as­ta? (Psykolo­gias­ta tai iden­ti­teeteistä voidaan keskustel­la; vaik­ka niis­sä on kaiken­laista vai­htelua mm. maskuli­in­isu­us-fem­i­ni­in­isyys‑, sub-dom- ja himon kohde ‑skaaloil­la, pakko sin­unkin tilas­toti­eteil­i­jänä on myön­tää että kak­si mood­ia jakau­mas­sa on mies-nainen ‑dimen­sion suh­teen. Testos­teronin kon­sen­traa­tiot ovat samoin bimodaalisia.)

    Blo­gis­sa ei käsitel­ty Yhdys­val­tain vaale­ja, vaik­ka ne ovat var­maan olleet nyt moti­vaa­tiona. Sanon saman tien, kos­ka olen tääl­lä har­voin kom­men­toimas­sa: juuri noin ne äänet menetet­ti­in. Ainakin osin.

    Olen lukenut ja kuun­nel­lut tun­tikau­sia ana­lyy­se­jä vaal­i­t­u­lok­ses­ta ja sen syistä, pääosin demokraat­tien piiristä ja jonkin­laisil­ta keskil­in­jan kan­nat­ta­jil­ta jot­ka eivät Trumpia äänestäneet. Tärkein lähde on NYT, joka ei ole ainakaan mikään kansal­liskon­ser­vati­ivien ään­i­torvi. Melkein kaikissa on sama teema: inflaa­tio, laiton maa­han­muut­to jne. oli­vat tärkeitä tai tärkeimpiä, mut­ta demokraatit ovat mokan­neet viestin­täs­trate­gial­laan, tai jotkut sanovat iden­ti­teet­tipoli­ti­ikallaan, imagon­sa perus­teel­lis­es­ti. Maltil­liset henkilöt on usein demon­isoitu ja ajet­tu pois, kun juuri hei­dän äänen­sä ratkaisee. (Samaa tapah­tuu myös Suomes­sa, vihreis­sä.) Näis­sä vaaleis­sa Trumpin kan­na­tus lisään­tyi edel­lisi­in ver­rat­tuna suh­teel­lis­es­ti sitä enem­män mitä demografis­es­ti haavoit­tuvam­mak­si ajatel­tu ihmis­ryh­mä on kyseessä (latinot, ei-valkoiset, nuoret, naiset).

    1. Soin­in­vaara luo mieliku­vaa, että auk­tori­teetin kaipuu liit­ty­isi jotenkin eri­tyisen voimakkaasti oikeistopop­ulis­mi­in. Nähdäk­seni samaa taipumus­ta esi­in­tyy poli­it­tisen kar­tan muis­sakin osis­sa. Jos mietimme viher­vasem­mis­ton reak­tio­ta USA:n vaal­i­t­u­lok­seen, niin kyl­lähän sitä vah­vasti leimaa aja­tus siitä, että pitäisi olla joku demokra­ti­aa suurem­pi voima, joka estäisi demokra­ti­aa tekemästä vääriä päätöksiä.

      Tai kuten JSi kirjoitti:
      “Autori­taarisu­u­den ydin ei tai­da olla autori­taarisen johta­jan kaipuu sinän­sä, vaan herkkyys sig­naaleille omaa yhteisöä uhkaav­ista sisäi­sistä ja ulkoi­sista vaaroista, ja ehkä toisaal­ta taipumus reagoi­da näi­hin vaaroi­hin järjestyk­sen kaipu­ul­la ja lop­ul­ta etsimäl­lä voimakkai­ta taho­ja jot­ka voisi­vat ylläpitää järjestystä.”

      Eivätkö ihmisoikeus- ja ilmas­tosopimuk­set niihin liit­tyvine kan­sain­väli­sine toim­i­joi­neen ole ihan samal­la taval­la voimakkai­ta taho­ja, joiden toiv­otaan ylläpitävän järjestystä?

    2. Juuri näin. Parhait­en Trumpia äänestäneitä sitou­tu­mat­to­mia ennusti oven­suuky­se­lyis­sä vas­taus väit­tämään “Kamala on kiin­nos­tuneem­pi kult­tuuri­sista asioista kuten trans­gen­der kuin keskilu­okan auttamisesta”.

      Jos puolueet eivät pääse eroon iden­ti­teet­tipoli­ti­ikas­taan varsinkin mar­gin­aal­is­ten asioiden kuten trans ympäril­lä on vaal­i­tap­pi­oiden put­ki melko lop­u­ton. Ei kukaan jak­sa kuun­nel­la kun insek­tion­aal­ifem­i­nisti saar­naa ylem­myy­den­tun­tois­es­ti siitä kuin­ka naisia ei saa kut­sua naisik­si vaan “men­struoik­si” tai “munasar­jat omaaviksi henkilöik­si” kos­ka kaik­ki muu on “trans­foobista”. Tran­sih­miset ovat ihmisiä ja heille kuu­luu ihmisoikeudet siinä mis­sä muillekin mut­ta transak­tivis­mi ja hys­te­ria meni älyt­tömyyk­si­in. Yliopis­toista on erot­tet­tu moninker­tais­es­ti pro­fes­sor­e­i­ta tämän trans­fo­bia yms. iden­ti­teet­tipoli­it­tisen ajo­jahdin takia kuin McCarthy­is­min aikana.

      Ja ei, ääri­vasem­mis­ton iden­ti­teet­tipoli­ti­ik­ka hul­lu­us ei ollut vain mar­gin­aalia, se oli yksi syy mik­si lait­toma­lle maa­han­muu­tolle ei vuosi­in voitu tehdä mitään kos­ka se olisi rasis­mia jne jne jne. Ja nyt sit­ten jän­ni­tyk­sel­lä odotel­laan minkä luokan katas­trofi tästä tulee. 

      Kamala osoit­ti kam­pan­jas­saan lupaavia merkke­jä jät­tää tuo hul­lu­us taakse mut­ta ei tehnyt sitä riit­tävän vaku­ut­tavasti ja Trumpin kamp­pan­ja pääsi lyömään Kamalan 2019 teemoil­la kovaa (“she is for they/them, trump is for you”.)

  4. Putini­laisel­la pro­pa­gan­dal­la saadaan väsytet­tyä kansa. Lauo­taan hul­luuk­sia ja Ris­tiri­itaisuuk­sia ja jaaritel­laan niin että kukaan ei jak­sa seu­ra­ta politiikkaa
    Ei äänestâ ja ajat­telee että auk­tori­teet­ti hoitaa ja ymmärtää. Tätä paskan­suoltoa käyt­tää myǒs Trump­pi. . Että ei pieni ihmi­nen ymmär­rä mitään poli­ti­ikas­ta. Pap­paputin hoitakoon ja Mosko­va kun ne tietâä parhait­en. Jos ei voi kaa­p­a­ta koko medi­aa ja sen­suroi­da niin ainakin oste­taan oma media

  5. Soin­in­vaara kirjoitti:

    “Tutk­i­joik­si heistä ei luon­nol­lis­es­ti olisi, kos­ka tutk­i­jan on kyseenalais­tet­ta­va kaik­ki ja etsit­tävä uutta.”

    Olen täysin eri mieltä. Moni hyvä tutk­i­ja nimeno­maan on auk­tori­teet­tiuskoisia. Ei auk­tori­teet­tiusko estä tutk­i­ju­ut­ta. Auk­tori­teet­tiusko tässä tapauk­ses­sa tarkoit­taa esimerkik­si sitä, että tun­netun auk­tori­teetin usko­taan ole­van toden­näköisem­min oike­as­sa kuin jonkun keskimääräisen riv­i­tutk­i­jan, saati maal­likon. Kukaan tutk­i­ja ei ehdi tark­istaa joka väitet­tä, vaan joutuu nojaa­maan siihen, että joidenkin lähtei­den uskoo pitävän paikkansa toden­näköisem­min kuin tois­t­en — vaik­ka itse ei kykenisi ja ehtisi asi­aa tark­ista­maan joka väit­teen osalta. Yliopis­tois­sa rehtorin sana on laki. Sen kanssa saa olla eri mieltä, mut­ta yliopis­ton sisäisiä lin­jauk­sia täy­tyy silti totel­la. Jos kyseenalais­taa auk­tori­teetit kokon­aan, on vaikea työsken­nel­lä ainakaan pitkään mis­sään tutkimu­sor­gan­isaa­tios­sa, jos­sa on paljon muitakin töissä. 

    Tutk­i­jan pitää osa­ta myös kyseenalais­taa, mut­ta ei tarvitse osa­ta kyseenalais­taa kaikkea, vaan ker­ral­laan rajat­tu määrä asioita.

    Väitän, että ensim­mäiseenkään tieteel­liseen lehteen ei saa vält­tämät­tä edes tutk­i­jana artikke­lia läpi, ellei ole kohtu­ullisen auk­tori­teet­tiuskoinen ja tee asioi­ta kunkin lehden perin­nön mukaan niin, että lähde­vi­it­teet ja kir­joi­tus­ta­vat ovat juuri kyseisen julka­isu­foo­ru­min lin­jausten mukaisia, ja lähde­vi­it­tei­den joukos­ta pitää yleen­sä vieläpä löy­tyä alan keskeis­ten auk­tori­teet­tien kir­joituk­sia… tutk­i­joil­la on ihan hirveästi van­ho­ja per­in­teitä, joi­ta odote­taan noudet­ta­van. Tieteel­li­sistä lehdis­tä selvä pääosa on esimerkik­si yhä mus­tavalkoisia, kun siihen aikoinaan paperiprint­in aikana totut­ti­in vuo­sisato­jen var­rel­la hin­ta­sy­istä, ja perin­net­tä on ollut hidas muut­taa edes monien sähköis­ten tutkimusle­htien osalta, vaik­ka väriku­vite­tut julka­isut tuli­vat markki­noille jo sata vuot­ta sitten. 

    Start up ‑sken­estä löy­tyy suh­teessa selvästi enem­män auk­tori­teet­te­jä kun­nioit­ta­mat­to­mia oman tien­sä kulk­i­joi­ta kuin tutk­i­joiden joukosta.

    1. Uskoisin tämän ole­van pääpi­irteis­sään tot­ta. Mut­ta tutk­i­ja voi myös jakaa ajat­telun­sa eri lokeroi­hin niin täy­del­lis­es­ti, että auk­tori­teet­tiusko ei lainkaan pääse hait­taa­maan innovointia.

      Esimerk­ki oma­l­ta tutkimusalal­tani. Got­t­lob Frege (1848–1925) oli sak­salainen filosofi ja matemaatikko, jon­ka johdol­la for­maali logi­ik­ka otti suurim­mat uudet edis­tysaskeleen­sa sit­ten 2200 vuot­ta aiem­min vaikut­ta­neen Aris­toteleen. Fre­gen mullis­ta­van uuden­lainen työ pisti koko käsi­tyk­sen logi­ikan luon­teesta suurek­si osak­si uusik­si, ja se logi­ik­ka jota nykyään yliopis­tois­sa tutk­i­taan ja opete­taan rak­en­tuu olen­naiselta osaltaan hänen tulosten­sa päälle.

      Kuitenkin saman Fre­gen poli­it­ti­nen ajat­telu oli samaan aikaan vain­o­harhaisen äärikon­ser­vati­ivista, kansal­liski­ihkoista, auk­tori­teet­tiuskoista ja mil­i­taris­tista, mukana keskeis­es­ti mm. sakea anti­semi­tisti­nen salali­it­to­te­o­reti­soin­ti. Mut­ta jos lukee hänen tutkimusjulka­isu­jaan, tätä on mah­do­ton­ta päätel­lä yhtään mistään.

    2. Tutk­i­ja ilman kykyä kyseenalais­taa ei omas­ta mielestäni ole tutk­i­ja lainkaan, vaan jotain muu­ta — jonkin­lainen tieteel­lisen hissimusi­ikin tuot­ta­ja. Toki rep­likaa­tio­tutkimuk­sia tarvi­taan, mut­ta ain­oas­taan niitä tehtaile­mal­la heikkoa on tieteel­lisen tiedon edis­tys. Äärikon­ser­vati­iveil­la on aina edessään mah­do­ton kysymys siitä, mis­sä oli se piste jol­loin “kaik­ki oli parem­min”. Taisi nimit­täin jo sil­loinkin olla porukkaa, jot­ka argu­men­toi­vat tismall­een samal­la taval­la. “Nykyn­uoriso” on ainakin ollut pilal­la jo vuodes­ta 2000eaa Sumer­i­lais­ten sav­i­taulukir­joituk­sen perusteella;).

      Jos kyseenalais­taa jatku­vasti kaikkea, läh­tien havait­se­mamme todel­lisu­u­den per­im­mäis­es­tä ole­mas­saolosta, menee aika han­kalak­si arki­nen taaper­rus. Jos­sain määrin kan­nat­ta­nee siis olla kon­ser­vati­ivi. Sen sijaan lin­jausten, lakien tai tiedele­htien ohjeis­tuk­sen nou­dat­tamisel­la lie­nee varsin vähän tekemistä auk­tori­teet­tikaipu­un kanssa. Itse asi­as­sa, juurikin auk­tori­teet­te­ja kaipaa­vat ihmiset ovat eniten valmi­ita sään­töpo­h­jaisen yhteiskun­ta­järjestyk­sen rikkomiseen, kun Suuri Johta­ja heitä moi­seen käs­kee. Valit­tu­jen ryh­mään kuu­lu­misen paine on monel­la vahvem­pi kuin tarve sään­tö­jen nou­dat­tamiseen. Kyse ei siis ole niinkään per­in­teis­es­tä kon­ser­vatismista, vaan sosi­aalip­sykol­o­gis­es­ta ilmiöstä.

      Aivo­jen rakenne on yksilö­ta­sol­la keskeinen tek­i­jä: etenkin pelko­re­ak­tion aktivoitu­mi­nen heiken­tää ratio­naalisen ajat­telun kykyä. Yksinker­taiset ratkaisut mon­imutkaisi­in ja pelot­tavi­in ongelmi­in vähen­tävät ahdis­tus­ta, eli palk­it­se­vat jo perus­ta­sol­la. Lisäk­si ajat­telu ja kyseenalais­t­a­mi­nen on rasit­tavaa, ener­giaa vievää touhua — evoluu­tiop­sykol­o­gisen näke­myk­sen mukaan yksi syy auk­tori­teet­tiuskon säi­lymiselle on se, että näin säästyy kalor­e­i­ta miekan­heilut­telu­un. Toisaal­ta sekopäiset päätök­set johta­vat myös usein huonoon lop­putu­lok­seen, jos­sa kalo­ri­etu häviää. 

      Auk­tori­teet­tikaipuu kuten läh­es kaik­ki muutkin per­soon­al­lisu­u­den piir­teet on monitek­i­jäi­nen ilmiö, johon liit­tyy sekä geneet­tisiä että kas­vatuk­sel­lisia tek­i­jöitä ja näi­den inter­ak­tio­ta — uno­hta­mat­ta laa­jem­man kult­tuuriym­päristön eli yhteiskun­ta­jär­jestelmän vaiku­tus­ta. Sekä tilan­netek­i­jöitä: kri­i­seis­sä poruk­ka ryh­mit­tyy auk­tori­teet­tien taakse. Tämä mah­dol­lis­taa toim­intakyvyn mut­ta huonon gurun ollessa val­las­sa heikosti käy kuitenkin.

      Yhteis­ten asioiden hoit­a­mi­nen ei saisi olla arpa­peliä eikä oman lau­man sil­tarumpuilua. Ehkäpä tekoä­lyn lisään­tyvä käyt­tö tuo iden­ti­teet­tipoli­ti­ikalle kai­vat­tua vastapain­oa. Sitä odotel­lessa kan­nat­taa lukea vaikka­pa Anna Kon­tu­lan kir­ja Kadon­neen jär­jen metsästys.

      1. “Sen sijaan lin­jausten, lakien tai tiedele­htien ohjeis­tuk­sen nou­dat­tamisel­la lie­nee varsin vähän tekemistä auk­tori­teet­tikaipu­un kanssa.”

        En osaa sitä sanoa, mut­ta havain­to­nani on, että ne, jot­ka ovat auk­tori­teet­ti­vas­taisimpia, eivät tapaa pär­jätä tutk­i­joina. Se vaatii tietyn­laista alis­tu­mista tra­di­tioille, että toimii ensin tutk­i­ja­nu­ran alus­sa jonkun ohjauk­ses­sa ja saa sel­l­ais­ten for­maatin mukaisia tek­ste­jä edes tuotet­tua. Tieteelli­nen menetelmä pros­essi­na kar­sii keskimäärin auk­tori­teet­ti­vas­taisim­mat ulos, vähin­täänkin välillisesti.

        Keskimääräis­es­ti kaikkein auk­tori­teet­ti­vas­taisim­mat yksilöt ovat sel­l­aisia, jot­ka perusk­oulun jäl­keen halu­a­vat tehdä jotain muu­ta kuin men­nä auk­tori­teet­tei­hin kuitenkin jol­lain tavoin perus­tu­vi­in oppi­laitok­si­in jatko-opintoihin.

        Armei­joi­hin liit­tyvät tutkimuk­set ker­to­vat paljon myös auk­tori­teet­tiuskos­ta. Armei­jois­sa etenkin ylem­mik­si johta­jik­si yleen­sä pyritään valikoimaan yksilöitä, jot­ka ovat sekä auk­tori­teet­te­jä kun­nioit­tavia ja lojaale­ja (armei­ja, jos­sa on sisäi­nen ylem­piä päätök­siä nou­dat­tam­a­ton oppo­si­tio ei sotati­lanteessa toi­mi), myös kykeneviä nopeaan itsenäiseen päätök­sen­tekoon ja kri­it­tiseen ajat­telu­un ja kri­it­tiseen palaut­teen antoon. Johta­jik­si armei­jois­sa eri puo­lil­la maail­maa val­i­taan eri­tyis­es­ti sel­l­aisia, joil­la näitä omi­naisuuk­sia yhdis­tyy samas­sa yksilössä. Lentäjien val­in­ta on vähän saman­laista: Ei vali­ta sel­l­aisia, jot­ka eivät nou­da­ta ylem­pi­en auk­tori­teet­tien antamia määräyk­siä, kos­ka sään­töjä nou­dat­ta­mat­tomat lentäjät voisi­vat olla vaar­al­lisia, ja pitää toisaal­ta olla nopea tietopo­h­jainen päätöksentekokyky.

    3. Tun­net­tu his­to­ri­oit­si­ja Yuval Noah Harari pohtii kir­jas­saan “Homo deus, Huomisen lyhyt his­to­ria” mitä tapah­tuu kun van­hat myytit yhdis­tetään uusi­in, jumalankaltaisi­in teknolo­gioi­hin kuten tekoä­lyyn ja geenitekniikkaan?

      Homo Deus tar­joaa kurk­istuk­sen 2000-lukua muo­vaavi­in unelmi­in ja paina­jaisi­in. Harar­ille tyyp­il­liseen tapaan teos nivoo yhteen luon­non­ti­eteitä, his­to­ri­aa, filosofi­aa ja monia mui­ta tieteenaloja. 

      Mitä tapah­tuu demokra­tialle, kun Google ja Face­book tun­te­vat poli­it­tiset näke­myk­semme parem­min kuin me itse? Entä miten käy hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan, kun teknolo­gian kehit­tymi­nen ajaa osan ihmi­sistä työ­markki­noiden ulkop­uolelle ja tekee heistä tarpeet­to­mia? Miten voimme suo­jel­la ihmiskun­taa ja pla­neet­taamme oman lajimme tuhovoimalta? 

      Kir­jas­saan Harari ker­too, että aikaisem­min ihmiskun­taa riiva­si­vat sodat, nälkä ja tau­dit. Näille ihmi­nen haki tur­vaa ja lohtua jumalilta. 

      Noi­hin jumali­in oli­vat suo­ras­sa yhtey­dessä pop­pamiehet, jot­ka ilmoit­ti­vat kuin­ka ihmisen pitää toimia, jot­ta jumalat eivät suut­tuisi ja aiheut­taisi kaiken­laisia hir­veyk­siä. Jos pop­pamiehen määräyk­siä nou­dat­ti, pääsi kuole­mansa jäl­keen paratiisiin.

      Nyt maail­man­so­tia ei enää ole, on vain alueel­lisia kon­flik­te­ja, eikä suuria nälän­hätiä, kun maail­man ruuan tuotan­to on kas­vanut riit­tävästi, ja tau­tiepi­demi­at voidaan estää uusil­la lääkkeillä.

      Tässä tilanteessa ihmi­nen ei tarvit­sekaan jumalia vaan voi itse ruve­ta sel­l­aisek­si, syn­tyy ”Homo deus” ja hän halu­aa päästä parati­isi­in JO NYT.

      Homo deus halu­aa elää ikuis­es­ti käyt­täen hyväk­seen uut­ta geen­itekni­ikkaa, lääk­i­tys­tä. tekoä­lyä, jne. Ensim­mäi­nen tavoite on elää 500-vuo­ti­aak­si. Tämän eteen huip­pu­la­b­o­ra­to­ri­ot tekevät jo nyt paljon töitä ja filosofit viritellevät uusia ideoita…

  6. Tiede-lehdessä oli ikävää. Jo koulus­sa kiusaa­jat on sosi­aalis­es­ti suosi­tumpia kuin muut. Arvelti­in mm. että mon­en kan­nat­taa lyöt­täy­tyä kaveriksi(faniksi), ettei löy­dä itseään kiusat­tu­jen joukos­ta. Ja sik­si uhrit jää usein yksin. Ja kiusaamisen kitken­tä vaikeaa. Monista kiusaa­jista tulee sit­ten aikuise­na johta­jia, auk­tori­teet­te­ja. Jotain syn­nyn­näistä, evo­lu­ti­ivista per­imää tässä voisi olla.

    Voisko tätä extrapoloi­da myös puolueisi­in? Jos et repub­likaani ole Trump­isti, niin… out!(Ja hän­tä pilkataan, syr­jitään, sik­si Trump sai puolueen vangikseen).

  7. Ihmiset suh­tau­tu­vat auk­tori­teet­tei­hin todel­lakin hyvin eri tavoil­la, mut­ta oleel­lisem­paa on se kuitenkin minkälainen ihmiskäsi­tys heil­lä on ja minkälaiset arvot heitä ohjaavat.

    Kovasti vaikut­taa siltä etteivät kaik­ki län­si­mais­sa halua jakaa edes uni­ver­saale­ja arvo­ja eivätkä vaikka­pa EU:n sisällä
    EU:n arvo­ja. Suurin osa jakaa, mut­ta eivät kaikki.
    Sik­si kiin­nos­taisikin tietää mitkä ovat ne vas­taa­vat arvot
    jot­ka vaikka­pa oikeistopop­ulis­tit ja ääri­oikeis­to jaka­vat ja kuin­ka he määrit­televät oman ihmiskästyk­sen­sä. Hei­dän ymmärtämisen­sä olisi sil­loin var­masti helpom­paa ja myös keskustelu hedelmäl­lisem­pää jos he kykeni­sivät ker­tomaan itse selkeästi mitkä hei­dän arvon­sa ovat ja mil­laiseen ihmiskäsi­tyk­seen se perus­tuu. Nyt hei­dän arvon­sa näkyvät enem­mänkin muiden arvoista uhriutumisena.

    Mitkä ovatkaan vaik­ka per­su­jen arvot ja jaka­vatko he myös uni­ver­saalit arvot. Entä EU:n arvot?

    1. Mitä tarkoi­tat tässä uni­ver­saaleil­la arvoilla?

      Ymmärtäisin, että määritelmäl­lis­es­ti arvot, joi­ta kaik­ki eivät jaa, eivät ole universaaleja.

    2. Täy­den­nän vielä tuo­ta aiem­paa kommenttiani:

      Aja­tus siitä, että omat arvot ovat niin eri­no­maisia, että kaikkien muiden tulisi ne jakaa, ei ole kovin hyvä lähtöko­h­ta arvokeskustelulle. Jos kaik­ki ajat­telisi­vat niin, on aika selvää, että yhteisym­mär­ryk­seen ei voi­da päästä.

      1. demokra­tia, ihmis­ar­vo, tasa-arvo, oikeu­den­mukaisu­us ja vapaus ymmär­retään maail­man­laa­juisik­si tai ainakin län­si­maisik­si arvoik­si vaik­ka niitä eivät kaik­ki jaakaan. Mut­ta oleel­lis­in­ta ei olekaan se mitä uni­ver­saalit arvot ovat, vaan mitkä ovat oikeistopop­ulistien ja ääri­oikeis­ton arvot.

  8. Itse olen miet­tinyt, että yksi syy oikeistopop­ulis­min nousulle on oikeistopop­ulis­min nousun aiheut­ta­ma päätök­sen­teon hal­vaan­tu­mi­nen, ja sille taas on syynä juuri paljon pelkkiä oikeistopop­ulis­te­ja laa­jem­pi kaipuu auktoriteeteille.

    Eli toisin sanoen, kos­ka hallinto­muodot län­si­mais­sa ovat pitkälti perua yksin­val­taisil­ta hal­lit­si­joil­ta, myös monipuoluedemokra­ti­as­sa pyritään vahvoihin laa­joil­la val­taoikeuk­sil­la varustet­tui­hin hal­li­tuk­si­in. Tämä vaatii jonkin­laisen ehdot­toman enem­mistön saavut­tamisen, eli joko yhden puolueen jol­la on yli 50% kan­na­tus, tai sit­ten vah­van use­an puolueen koalition.

    Oikeistopop­ulis­min nousu on tehnyt vahvo­jen hal­li­tusten muo­dostamis­es­ta aikaisem­paa vaikeam­paa, kun oikeistopop­ulis­tit ovat mon­es­ta eri syys­tä olleeet kelvot­to­mia yhteistyökump­paneik­si. Jos aikaisem­min val­las­ta kil­paili kak­si ryh­mit­tymää joil­la molem­mil­la oli noin 50 % kan­na­tus, nyt ryh­mit­tymät ovat kutis­tuneet 40 % kan­natuk­sen ryh­mik­si samal­la kun oikeistopop­ulis­tit ovat kerän­neet sen n. 20 % äänisaaliin. 

    Lop­putu­lok­se­na on ollut sisäis­ten oppo­si­tioiden hal­vaan­nut­tamia hal­li­tuskoali­tioi­ta, joiden totaa­li­nen kyvyt­tömyys edis­tää jopa laa­jaa hal­li­tus-oppo­si­tio rajat ylit­tävää kan­na­tus­ta omaavia asioi­ta on johtanut vain aikaisem­paa suurem­paan tyy­tymät­tömyy­teen ja pop­ulistien kan­natuk­sen kasvuun.

    Itse näk­isin mieluiten ratkaisuk­si tähän ongel­maan huo­mat­tavasti nyky­istä jous­tavam­man ja par­la­men­taarisem­man hallinnon, jos­sa ei edes yritet­täisi nimetä yhtä vah­vaa päämin­is­ter­iä jon­ka pöy­dän kaut­ta kaik­ki esi­tyk­set kulke­vat, vaan hyväksy­isimme että yhteiskun­nas­sa on paljon sel­l­aisia asioi­ta, jois­sa päämin­is­teri väistämät­tä edus­taa joskus jopa hyvin pien­tä vähem­mistöä, ja joi­ta pitäisi pystyä edis­tämään päämin­is­ter­istä huoli­mat­ta. Täl­lainen jous­ta­van hallinnon malli jos­sa enem­mistöt etsit­täisi­in kullekin asi­akokokon­aisu­udelle erik­seen (eikä yhdelle kaikenkat­tavalle hal­li­tu­so­hjel­malle neljäk­si vuodek­si ker­ral­laan) mah­dol­lis­taisi myös oikeistopop­ulistien ottamisen mukaan päätök­sen­tekoon niiltä osin kun hei­dän huolen­sa ovat enem­mistön kanssa yht­enevät, ilman että nat­seille tarvit­see luovut­taa koko val­ti­ol­lisen väki­val­takoneis­ton avaimia.

  9. Nuoru­udessani hoet­ti­in Suomen ole­van tasa-arvon malli­maa. Se oli var­maan vil­pitön käsi­tys itses­tämme. Se, ettei oman käsi­tyk­sen­sä mukaan ole auk­tori­teet­tiuskoinen, voi sinän­sä olla henkilön ihan vakaa käsi­tys itses­tään. Onko kysymys edes mielekäs? Jos vaik­ka ympäristövi­ra­nomainen han­kkii asiantun­ti­jalausun­non koke­neelta tieteen­har­joit­ta­jal­ta, eihän lausun­non johtopäätök­siä lähtöko­htais­es­ti kyseenalais­te­ta, ellei eri­ty­istä syytä ilmene.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.