30. ARA-asuntoja vai asumistukea?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

= = =

Kuvitelka­amme, että meil­lä olisi asum­is­tuk­i­jär­jestelmä, joka takaa verot­tomana asum­is­tuke­na seit­semän euroa kuus­sa asuin­neliötä kohden siihen oikeute­tu­ille. Kos­ka rahaa ei riitä kaikille tarvit­seville, vain osa asum­is­tukikelpoi­sista saisi sen. Perustei­ta, joil­la nuo onnekkaat valit­taisi­in, ei ker­rot­taisi julk­isu­u­teen, kos­ka halu­taan säi­lyt­tää tapausko­htainen hark­in­ta. Kun asum­istuen on ker­ran saanut, oikeus siihen jatkuisi ikuis­es­ti, vaik­ka tulot kasvaisivat.

Tätä tuskin hyväksyt­täisi­in. Var­maankin vaa­dit­taisi­in niukko­jen tuki­ra­ho­jen jakamista tasais­es­ti kaikille tarvit­si­joille, eikä vain joillekin onnekkaille ja että tuki lop­puisi, kun tulot kas­va­vat tarpeeksi.

Talousti­eteil­i­jät vas­tus­ta­vat läh­es yksimielis­es­ti ARA-asun­to­jen ja HITAS-asun­to­jen rak­en­tamista. Pien­i­t­u­lois­t­en ja eri­tyis­es­ti pien­i­t­u­lois­t­en lap­siper­hei­den asum­ista tulee tukea, mut­ta asum­is­tu­ki on siihen parem­pi väline. Se menee selvästi parem­min maali­in, jos tarkoituk­se­na on tukea pienituloisia.

Asumisen tukimuo­to­ja on Suomes­sa tutkit­tu yllät­tävän vähän siihen näh­den, kuin­ka paljon asi­as­ta käy­dään keskustelua. Tukeudun tässä Essi Eerolan ja Tuuk­ka Saari­maan  VATT:n keskustelusar­jas­sa julka­isu­un Who Ben­e­fits from Pub­lic Hous­ing vuodelta 2015[1]. Sen aineis­to on jo yli kymme­nen vuot­ta van­haa. Uut­ta tutkimus­ta tarvit­taisi­in, kos­ka tilanne saat­taa olla jo nyt toinen.

Eero­la ja Saari­maa kut­su­vat markki­navuokran ja ARA-vuokrien ero­tus­ta vuokrasäästök­si ja ver­ta­si­vat sitä asum­is­tu­keen. Jos tarkoituk­se­na on kohdis­taa tuki pien­i­t­u­loisille, asum­is­tu­ki menee paljon parem­min maali­in kuin ARA:n vuokrasäästö. Asum­istues­ta 66 pros­ent­tia kohdis­tuu kahdelle alim­malle tulode­si­ilille, ARAn tuo­mas­ta vuokrasäästöstä vain 34 %. ARA:n tuot­ta­mas­ta vuokrasäästöstä menee peräti 22 % koti­talouk­sille, joiden tulot ylit­tävät medi­aan­i­t­u­lot. Asum­is­tukea tälle joukolle ei päädy. Vain joku nopeasti vauras­tunut voi saa­da vähän aikaa asum­is­tukea, kos­ka tuen tarve tark­iste­taan ker­ran vuodessa.

Uusin inno­vaa­tio on, että ARA-asun­non vuokra­sopimuk­sen voi siirtää eteen­päin lap­silleen tai oikeas­t­aan kenelle vain, kun ottaa tämän luok­seen asumaan ennen kuin muut­taa itse pois. Uusi asukas saa huoneen­vuokralain nojal­la vuokra­sopimuk­sen nimi­in­sä ilman tulo­jen tarkas­tus­ta. Tilas­tois­sa tämä ei vielä näy, kos­ka inno­vaa­tio on uusi. Jos käytän­tö saa jatkua, se tulee vaikut­ta­maan huo­mat­tavasti van­ho­jen ARA-asun­to­jen asu­jaimis­toon parhail­la alueilla.

Asum­is­tu­ki näkyy val­tion ja osit­tain kun­tien menoina, kun taas vuokrasäästö ei näy menoina mis­sään. Ilmaista rahaa ei kuitenkaan ole. Vuokrasäästö näkyy menetet­ty­inä tuloina, mikä on aivan sama asia. Tulee yhtä kalli­ik­si mak­saa koti­taloudelle asum­is­tukea 500 €/kk kuin tar­jo­ta hänelle vuokra-asun­to, jon­ka vuokra 500 €/kk alle markkinavuokran.

Asum­is­tukea vas­taan on esitet­ty, että se tulee kalli­ik­si, nos­taa vuokria eikä sil­lä voi ehkäistä seg­re­gaa­tio­ta. Mikään näistä väit­teistä ei pidä paikkaansa.

On mon­een ker­taan selvitet­ty, ettei asum­is­tu­ki nos­ta merkit­tävästi vuokria. Se nos­taa niitä samal­la mekanis­mil­la kuin palkanko­ro­tuk­set, mut­ta ei sen enem­pää, kos­ka tuki ei tosi­asi­as­sa riipu vuokran suu­ru­ud­es­ta. Jos kalli­im­paan asun­toon saisi korkeam­paa tukea kuin halvem­paan, se lisäisi asun­tokysyn­tää ja nos­taisi sitä kaut­ta vuokria. Keskustelus­sa sekoit­tuu usein toimeen­tu­lotuen kaut­ta mak­set­tu asumisen tuki, jos­sa tuki todel­la on sitä suurem­pi mitä korkeampi on vuokra. Se todel­lakin nos­taa vuokria.

Tietysti asum­is­tu­ki nos­taa markki­navuokria ver­rat­tuna siihen, että pieni­palkkaiset asum­istuen saa­jat katoaisi­vat kokon­aan asun­tomarkki­noil­ta jon­nekin syr­jäseudulle kauas työ­paikoista. Jos ole­tamme asun­tokan­nan kiin­teäk­si ja varaamme siitä mil­lä taval­la hyvän­sä osan pien­i­t­u­lois­t­en käyt­töön, muiden käyt­töön jää vähem­män asun­to­ja ja hei­dän mak­samansa markki­navuokra nousee.

Olen­naista on, nos­taako asum­is­tu­ki markki­navuokria enem­män vai vähem­män kuin samo­jen ihmis­ten tukem­i­nen ARA-asun­to­jen kaut­ta. Tämä taas riip­puu siitä, tule­vatko ARA-asun­not muiden asun­to­jen lisäk­si vain niiden tilalle.

Jos ARA-asun­not tuli­si­vat muiden asun­to­jen lisäk­si, ne lisäi­sivät asun­to­jen tar­jon­taa ja jopa alen­taisi­vat markki­navuokria. Näin oli kauan sit­ten ja saat­taa yhä olla jos­sain päin maa­ta. Helsingis­sä ARA-asun­not kil­pail­e­vat samoista ton­teista ja raken­nuska­p­a­siteetista, joten ne tule­vat sik­si muiden asun­to­jen tilalle. Laman olois­sa 1990-luvul­la vähän aikaa ARA-tuotan­to oikeasti lisäsi asun­to­tuotan­toa, kos­ka muu tuotan­to pysähtyi kuin seinään, mut­ta sen jäl­keen tont­tien varaami­nen ARA-asun­noille on ollut pois muus­ta rak­en­tamis­es­ta.  ARA-asun­to­jen tuotan­to on jopa vähen­tänyt asun­to­tuotan­non kokon­ais­määrää, sil­lä ton­tin saat­u­aan ne ovat toteu­tuneet muu­ta rak­en­tamista hitaam­min. On ollut vaikea löytää niiden rak­en­ta­jik­si hin­tara­jat hyväksyviä rakennusliikkeitä.

Kun osa asun­tokan­nas­ta varataan ARA-asukkaille, muille jää asun­to­ja vas­taavasti vähem­män. Tämä nos­taa markki­navuokria yhtä paljon kuin jos ARA-asukkaat olisi asutet­tu asum­istuen avul­la markki­nae­htoisi­in asun­toi­hin. Itse asi­as­sa ARA-poli­ti­ik­ka nos­taa vuokria vähän enem­män, kos­ka yksi ARA-poli­ti­ikan tavoit­teista on ehkäistä ahdas­ta asum­ista. ARA-asukkaat asu­vat keskimäärin selvästi väl­jem­min kuin asum­istuen turvin yksi­ty­i­sis­sä vuokra-asun­nois­sa asu­vat, joten muiden käyt­töön jää vähem­män asun­topin­ta-alaa. ARA-asun­not nos­ta­vat jopa markki­navuokria siis hie­man enem­män kuin asumistuki.

ARA-asun­not eivät myöskään osal­lis­tu yhtä paljon uusien aluei­den infra­struk­tu­urin rak­en­tamiseen, kos­ka ne mak­sa­vat ton­teista vähem­män. Sekin vähen­tää asun­to­tuotan­toa, riip­puen tietysti kaupun­gin omak­sumas­ta politiikasta.

Entä seg­re­gaa­tio? Jos vähä­varais­ten asum­ista tue­taan asum­istuel­la, asukkaal­la on kan­nustin asua hal­val­la. Asum­is­tu­ki kat­taa korkein­taan 70 pros­ent­tia menoista. Lisäk­si hyväksyt­tävät enim­mäisvuokrat ovat paljon alle käyvän vuokrata­son. Sen yli menevä vuokra jää kokon­aan asukkaan mak­set­tavak­si. Niin­pä pien­i­t­u­loisil­la on kan­nustin muut­taa halvoille asuinalueille, minkä voi tietysti olet­taa lisäävän sosi­aal­ista eriy­tymistä. ARA-asun­to­ja voi sijoit­taa myös hyvä­tu­lois­t­en asuinalueille. Näin ollen ARA-poli­ti­ik­ka voi ainakin peri­aat­teessa lievit­tää segregaatiota.

Yllä maini­tun Essi Eerolan ja Tuuk­ka Saari­maan tutkimuk­sen mukaan asia kuitenkin on tai ainakin oli 2010-luvun alus­sa päin­vas­toin. He tutki­vat mil­lai­sis­sa kaupungi­nosis­sa asui­v­at kah­teen alimpaan tulode­si­ili­in kuu­lu­vat per­heet toisaal­ta ARA-asunois­sa ja toisaal­ta asum­istuen turvin yksi­ty­i­sis­sä vuokra-asun­nois­sa. Tulos oli yllät­tävä. ARA-asun­not näyt­tivät keskit­tävän pien­i­t­u­loisia mata­lan keski­t­u­lon kaupungi­nosi­in paljon enem­män kuin asum­i­nen asum­istuen varas­sa yksi­ty­i­sis­sä vuokra-asunnoissa.

Kaupungi­nosan keskimääräi­nen tulota­so ARA-talois­sa asu­vien pien­i­t­u­lois­t­en kohdal­la oli 10 % alem­pi kuin oli kaupungi­nosan keskimääräi­nen tulota­so samaan tulolu­okkaan kuu­luvil­la asum­is­tukea saav­il­la vapaara­hoit­tei­sis­sa vuokra-asun­nois­sa asuvil­la. Ainakin sil­loin ARA-asun­not keskit­tivät köy­hiä köy­hien joukkoon asum­is­tukea enem­män eli aiheut­ti­vat siis enem­män seg­re­gaa­tio­ta. Tämä saat­taa olla seu­raus­ta van­hoista syn­neistä. Aiem­min­han ARA-asun­not keskitet­ti­in omi­in kaupungi­nosi­in­sa. Nyt kymme­nen vuot­ta myöhem­min asia voi jo olla toisin. Sik­si tämä tutkimus kan­nat­taisi uusia.

Seg­re­gaa­tio­ta on myös ARA-kan­nan sisäl­lä. Eerolan ja Saari­maan paperin mukaan mui­ta parem­pit­u­loiset ARA-asukkaat asu­vat keskimäärin parem­pit­u­loisil­la alueil­la. Ole­tan tämän johtu­van toisaal­ta siitä, että he pyrkivät alun perin parem­mille alueille ja jos ovat sel­l­aiselle päässeet, eivät tulo­jen noustes­sa muu­ta asun­nos­taan pois toisin kuin ne, jot­ka ovat saa­neet ARA-asun­non sosi­aalis­es­ti leima­tus­ta kaupungi­nosas­ta.  Tämä on sikäli kiusalli­nen asia, että suurin vuokrasäästö kohdis­tuu kalli­il­la alueil­la asuville ja siis mui­ta keskimäärin parem­pio­saisille ARA-asukkaille.

Osa seg­re­gaa­tios­ta on taloko­htaista eikä siitä pääse nykyisel­lä ARA-poli­ti­ikalla mitenkään. Kun raken­netaan erik­seen asun­not pien­i­t­u­loisille, pien­i­t­u­lois­t­en kanssa samas­sa talos­sa asuu vain pien­i­t­u­loisia, vaik­ka talo olisi hyvä­tu­loiselle alueel­la. Talon ja rap­pukäytävän tasol­la eri tulolu­okki­in kuu­lu­vat sekoit­tuvat paljon parem­min yksi­ty­isil­lä vuokra­markki­noil­la. En tiedä onko tämä väistämätön ARA-poli­ti­ikan piirre vai johtuuko se vain hallinnol­lis­es­ta köm­pe­lyy­destä, joka pakot­taa rak­en­ta­maan eril­lisiä ARA-talo­ja sekat­alo­jen sijaan.

Sinän­sä mikään ei estäisi toim­i­mas­ta seg­re­gaa­tio­ta vas­taan eriyt­tämäl­lä asum­istuen kor­vaa­mat ylim­mät vuokrat kaupungi­nosit­tain niin, että tuki olisi suurem­pi kalli­im­mil­la alueil­la. Suures­sa yleisössä tämä voisi herät­tää vasta­lau­sei­ta. Pahek­su­taan­han nytkin sitä, että jotkut asum­istuen saa­jat asu­vat hyvä­mainei­sis­sa kaupungi­nosis­sa. Ei tämä kutenkaan olisi sen kum­mem­paa kuin rak­en­taa ARA-asun­to­ja kalli­ille alueille.

Taval­laan­han näin olikin, kun asum­is­tu­ki kor­vasi kalli­impia asun­to­ja Helsingis­sä kuin muual­la pääkaupunkiseudul­la. Hal­li­tus alen­si Helsin­gin asum­istuen ylim­mät kor­vat­ta­vat vuokrat samalle tasolle muun pääkaupunkiseudun kanssa — Huono jut­tu helsinkiläisille, mut­ta hyvä jut­tu Helsin­gin kaupun­gin taloudelle: onhan toimen­pide omi­aan häätämään pien­i­t­u­loisia Helsingistä muualle Helsin­gin seudulle. Seg­re­gaa­tio­ta se pahentaa.

Seu­raa­va luku tästä

Kir­jan alku­un tästä

[1] Essi Eero­la ja Tuuk­ka Saari­maa: Who ben­e­fits from the Pub­lic Hous­ing, VATT work­ing papers 68, 2015.

18 vastausta artikkeliin “30. ARA-asuntoja vai asumistukea?”

  1. Asum­is­tukea on vas­tustet­tu kanssa kos­ka se ei kan­nus­ta työn­tekoon. Jos työtön asum­is­tukea nos­ta­va pääsee töi­hin, tuki menetetään. Asum­is­tu­ki aiheut­taa myös sen että joil­lakin aloil­la palk­ka on niin huono että ilman asum­is­tukea ei pysty elämään.
    On tot­ta että osa ARA-asun­nois­sa asu­vista nos­taa kanssa asum­is­tukea, eihän vuokra niis­sä ilmaista ole. Tämä kos­kee lähin­nä eläkeläisiä ja opiskelijoita.
    Halukku­ut­ta asua ARA-asun­nois­sa ainakaan pitk­iä aiko­ja, ainakin suuris­sa kaupungeis­sa ehkäisee se että ARA-rahoit­teiset talot ja naa­pu­rus­to on hyvin lev­o­ton­ta. Mut­ta ARA-asun­to tai asum­isoikeusasun­to on nuorelle per­heelle hyvä pon­nah­dus­lau­ta säästää rahaa omaan asuntoon.

    1. Asum­istuen peri­aate on 1.1.2025 alka­en olen­nais­es­ti muut­tumas­sa sitä mukaa kun asum­is­tukien vuosi­tarkas­tuk­sia tulee vas­taan ja uusia asum­is­tukia haetaan. Vuosi­in var­al­lisu­us ei ole estänyt mitenkään asum­istuen saan­tia. 1.1.2025 asum­is­tu­keen palaa­vat var­al­lisu­us­ra­jat, vieläpä suh­teel­lisen tiukkoina, kun yli 10 000 euron omaisu­us alkaa jo vaikut­taa tuen määrään. Lisäk­si omis­tusasu­jat tipute­taan asum­istuen piiristä kokon­aan pois, mis­sä Suo­mi sit­ten tekee eron mon­een muuhun maa­han, kuten Ruot­si­in näh­den, joka mak­saa jatkos­sakin omis­tusasu­jillekin asum­is­tukea. Aja­tus siinä Ruot­sis­sakin on, että pieni tuki pien­i­t­u­loiselle omis­tusasun­toon tulisi val­ti­olle pitkäl­lä tähtäimel­lä halvem­mak­si kuin kalli­impi tuki vuokra-asuntoon.

      Mut­ta ne var­al­lisu­us­ra­jat muut­tanevat aika paljon sitä, kuka asum­is­tukea saa. Se tulee tule­maan mon­elle asum­is­tukea saa­neelle pariskun­nalle ensi vuon­na yllä­tyk­senä, että puolisol­la tai jol­lain muul­la ruokakun­nan jäsenel­lä onkin siinä määrin var­al­lisu­ut­ta, että se estää koko ruokakunnal­ta asum­istuen saamisen joko osin tai kokon­aan. Vas­taavasti asum­is­tukea saavien osalta asun­tosäästämi­nen vaikeu­tuu, jos ja kun säästet­ty omaisu­us herkästi huomioidaankin asum­is­tukea leikkaa­vana tai sen kokon­aan pois­ta­vana asiana. Asi­aan liit­tyen on min­is­ter­iössä tehty jotain arvauk­sia siitä, mon­eenko ruokakun­taan uusi var­al­lisu­us­ra­ja vaikut­taa, mut­ta tietopo­h­ja on heikko kun val­ti­ol­la ei ole tietokan­to­ja, jos­ta kaik­ki säästöt näk­isi, ja var­al­lisu­u­den määräarviot ovat arvauksia.

      Aika mon­en veikkaus on se, että nyt tapah­tu­vat leikkauk­set asum­is­tu­keen ovat niin merkit­täviä leikates­saan osan asum­is­tukea jonkun ver­ran ja tiput­taes­saan tuhan­sia ruokakun­tia kokon­aan pois asum­istuelta, että ne vaikut­ta­vat jopa yleiseen vuokrata­soon ja myös asun­to­jen hin­toi­hin. Korot ovat nyt laske­neet, minkä myötä mon­es­sa muus­sa Euroopan maas­sa asun­to­jen hin­nat ovat reilus­sa nousus­sa, samoin vuokrat. Suomes­sa vuokran­mak­sukyky ei sen sijaan näytä olen­nais­es­ti nyt nou­se­van, mikä hillit­see vuokranko­ro­tusyri­tyk­siä ja on val­takun­nal­lis­es­ti jar­ru myös uusien asun­to­jen rak­en­tamises­sa täl­lä hetkellä.

  2. Asi­aa kir­joi­tat. Tukeeko Vihreät puolueena samo­ja ajatuksia?

    1. Tukeeko Vihreät puolueena samo­ja ajatuksia?

      Pääsään­töis­es­ti ei tue. Helsingis­sä vihreät ovat puo­lus­ta­neet ARA-asun­to­ja ton­tin varauk­sisa ja asun­to-ohje­las­sa. Koko tämä kir­ja on omaa ajatteluani.

  3. “On mon­een ker­taan selvitet­ty, ettei asum­is­tu­ki nos­ta merkit­tävästi vuokria. Se nos­taa niitä samal­la mekanis­mil­la kuin palkanko­ro­tuk­set, mut­ta ei sen enem­pää, kos­ka tuki ei tosi­asi­as­sa riipu vuokran suuruudesta.”

    Väit­täisin kuitenkin, että tuki pitää vuokrata­soa yllä alueil­la, joil­la asun­not ovat erit­täin halpo­ja. Sik­si mon­es­sa vah­vasti muut­to­tap­pi­oisel­la alueel­la asun­to­jen vuokraami­nen hyväl­lä sijain­nil­la on eri­no­maisen voiton tuo­vaa toimintaa.

    1. kom­ment­ti kirjoitti:

      “Väit­täisin kuitenkin, että tuki pitää vuokrata­soa yllä alueil­la, joil­la asun­not ovat erit­täin halpo­ja. Sik­si mon­es­sa vah­vasti muut­to­tap­pi­oisel­la alueel­la asun­to­jen vuokraami­nen hyväl­lä sijain­nil­la on eri­no­maisen voiton tuo­vaa toimintaa.”

      Jos­sain määrin noin voi ollakin, mut­ta ei rajat­tomasti (ks. myös lop­pu­osa tek­stistä). Tuos­sakin hin­tata­soa ylläpitävä rajahin­ta muo­dos­tuu usein asum­istuen sijaan kuitenkin toimeen­tu­lotues­ta. Olen jos­sain määrin vuosia sit­ten tutus­tunut muut­to­tap­pioaluei­den asun­to­jen vuokraus­toim­intaan. Se on toisi­naan joitain ajan­jak­so­ja eri­no­maisen voitol­lista, jos saa vuokrat­tua täy­del­lä käyt­töas­teel­la, eikä vuokranan­ta­ja laske oma­lle työlleen mitään hin­taa. Eli jos ostaa esim. yhden tai muu­ta­man sijoi­tusasun­non ja saa sit­ten vuokrat­tua korkeal­la käyt­töas­teel­la eteen­päin. MUTTA jos asun­to­ja on use­ampia, ongel­mana on juuri se, että käyt­töastei­ta ei muut­to­tap­pioalueil­la usein meinaa saa­da korkeik­si kuin tin­kimäl­lä vuokrata­sos­ta ja että asun­to­ja on äärim­mäisen vaikea myy­dä eteenpäin.

      Tämän näkee hyvin kun­nal­lis­ten vuokray­htiöi­den tulok­sista, jot­ka ovat muut­to­tap­piokun­nis­sa usein vuodes­ta toiseen tap­pi­ol­lisia. Aika har­va yksi­tyi­nenkään toim­i­ja tekee muut­to­tap­piokun­nis­sa eri­tyisen hyvää tulosta vuokraus­toimin­nal­la. Moni on kyl­lä yrit­tänyt. Siihen on syyn­sä, mik­si esimerkik­si asun­tosi­joi­tus­ra­has­toista mikään ei Suomes­sa enää sijoi­ta muut­to­tap­piokun­ti­in. Pääsyy ei ole se, etteikö vuokratuot­toa irtoaisi, vaan että asun­noista ei meinaa päästä mil­lään järkeväl­lä aikataul­ul­la järkevin hin­noin eroon, jos joku isom­pi toim­i­ja omis­taisi vaik­ka 100 asun­toa muut­to­tap­pi­opaikkakunnal­ta, jos­sa tehdään muina kuin lähipi­irin kaup­poina 5 asun­tokaup­paa vuodessa.

      Vuokril­la on yleen­sä jonkin­lainen markki­noil­la määräy­tyvä luon­nolli­nen alara­ja ainakin pitkäl­lä tähtäimel­lä. Vastik­keen alle vuokrat eivät juuri mis­sään vapail­la markki­noil­la pitkäaikaises­ti laske, kos­ka jos niin käy että vuokra on olen­nais­es­ti alem­pi kuin vastike, taloy­htiön vuokranan­ta­jaosakkaat eivät enää halua sel­l­aisia vastikkei­ta pitkään mak­saa, kun vai­h­toe­htona on myös konkurssiske­naario, jos­sa osakkaat menet­tävät kyl­lä omaisuuten­sa, mut­ta myös vastik­keen­mak­su­velvol­lisuuten­sa. Sähkö, läm­pö ja vesi mak­saa muut­to­tap­piokun­nis­sa usein jopa olen­nais­es­ti enem­män kuin isois­sa kaupungeis­sa, ja tyhjän asun­non ylläpi­to on kallista.

  4. >   Uut­ta tutkimus­ta tarvit­taisi­in, koska
    >   tilanne saat­taa olla jo nyt toinen

    Täl­laiset tutkimuk­set, joiden päätelmä muut­tuu ajan funk­tiona, kan­nat­taisi kir­joit­taa skriptin eli pien­imuo­tisen tietoko­neo­hjel­man muo­toon, jol­loin olisi mah­dol­lista pienel­lä vaival­la uusia tulok­set, vaikkakaan ei päätelmiä, aika ajoin. Teo­ri­as­sa vaik­ka kuukau­den välein suorit­taa tutkimus koko siltä ajal­ta kuin lähtötiedot ovat saatavis­sa dig­i­taalises­sa muodossa.

    Tulosten muu­tos ajan myötä saat­taisi antaa ajatuk­sia jopa tule­vaisu­u­den ennakoin­ti­in. — Mene ja tiedä.

  5. Asum­is­tu­ki ja aratu­ki ovat keskenään kuin pääo­matu­ki ja kulu­tus­tu­ki. Niiden ver­tailua vaikeut­taa se, että pääo­man arvos­tus (esimerkik­si kun­nan taseessa) on mieli­v­al­taisem­paa kuin konkreet­tisen pois annetun rahan mittaaminen.

    Huomioidaanko eri tukimuo­to­jen ver­tailus­sa vaikka­pa vuosit­tain vuokrat­alon ja ara-talon käypää myyn­ti­hin­taa ja sen muu­tos­ta tai vuokrat­alon ja ara-talon elinkaarikus­tan­nuk­sia, eri­tyis­es­ti raken­nuk­sen käyt­töikää siihen asti kunnes se on joko puret­ta­va tai tehtävä täysremontti.

  6. Asum­istuen suurin ongel­ma on minus­ta se että se on sidot­tu seini­in. Jos pien­i­t­u­loinen halu­aisi käyt­tää asumiseen mah­dol­lisim­man vähän rahaa ja muuhun kulu­tuk­seen vas­taavasti enem­män, se ei onnis­tu kun­nol­la. Asum­is­tu­ki vain pienenisi. Perus­tu­lo mah­dol­lis­taisi valinnanvapauden.

    1. Helsingis­sä asum­istuen mak­sa­va enim­mäisvuokra on niin vähäi­nen, ettei sen alle pääse kuin asun­to­las­sa tai mon­en hen­gen kom­muu­nis­sa. Asun­to­ja ei sil­lä vuokral­la ole tar­jol­la. Omis­tusasun­toa ei kan­na­ta hankkia.

      1. Asun­to­laan ei yleistä asum­is­tukea mak­se­ta, vaan asum­istuen ehtona on se, että kyse on asun­nok­si luvite­tus­ta paikas­ta. Asun­to­la-asum­ista varten on opin­totuen asum­is­lisä, ja se tuki on yleistä asum­is­tukea pienem­pi. Mon­en hen­gen kom­muu­ni­in voi yleisen asum­istuen saada.

        On erit­täin mie­lenki­in­toista nähdä, mitä vuokrien yleis­ta­soille tapah­tuu 1.1.2025 jäl­keen, kun asum­is­tu­keen tulee var­al­lisu­us­ra­jat. Ja mitä taas tapah­tuu syksyl­lä 2025, kun muutkin kuin asun­to­las­sa asu­vat opiske­li­jat siir­tyvät taas asum­is­lisän piiri­in, joka tuke­na on henkilöko­htainen toisin kuin ruokakun­tako­htainen yleinen asum­is­tu­ki. Siir­to asum­is­lisästä yleiseen asum­is­tu­keen vähen­si solu- ja yhteisöa­sum­ista mah­dol­lis­es­ti jopa kym­me­nien tuhan­sien osalta. Kun tulee siir­to toiseen suun­taan, on mie­lenki­in­toista nähdä, mitä siitä seu­raa. Eli laske­vatko esim. yksiöi­den vuokrat (reaal­i­hin­noil­taan, nimel­lisiltä hin­noil­taan tuskin), ja muut­tuvatko vaikka­pa kol­men tai neljän huoneen asun­not taas kiin­nos­tavam­mik­si vuokra­ta kimp­pakäm­päk­si, tai ale­taanko vuosien tauon jäl­keen taas tehdä uusia asuntoloita?

  7. Kor­vamerkit­ty asum­is­tu­ki syn­nyt­tää kan­nus­ti­men asua yksin (ver­rat­tuna kor­vamerk­it­semät­tömään tukeen), mikä nos­taa yleistä vuokratasoa.

    Opiske­li­joiden siir­to yleisen asum­istuen piiri­in ja sit­tem­min pois siitä todisti tämän aukottomasti.

    Näin asum­istuen kus­tan­nuk­set eivät rajoitu pelkästään asum­is­tu­keen, vaan korkeam­man yleisen vuokrata­son mak­sajik­si pää­sevät ihan kaik­ki vuokralaiset.

    Kor­vamerkit­ty sosi­aal­i­tur­va on aina ja poikkeuk­set­ta huono idea, eikä asum­is­tu­ki ole tässä suh­teessa poikkeus.

    Ver­tailu asum­istuen ja ARA:n välil­lä on kuin ver­taisi rut­toa ja koleraa.

    1. Asum­is­tuki­meno­jen kasvu­un on liit­tynyt myös sel­l­ainen eduskun­nan vahin­gos­sa tekemä lin­jaus, että alle 17-vuo­ti­aat lapsetkin pää­sivät oman asum­istuen piiri­in, kun taju­si­vat lakkaut­taa vain opin­to­tuken­sa. Sitä asi­aa ei mis­sään lain­valmis­telu­asi­akir­jas­sa ole koskaan lukenut, vaan se asianti­la huo­mat­ti­in joitain vuosia lakien säätämisen jäl­keen, että asi­as­ta on säädet­ty niin, että asum­is­tu­keen on oikeutet­tu, jos on jotain vak­i­tu­isia tulo­ja, jok­si las­ke­taan esim. myös oikeus opin­to­lainaan. ja että esim. opin­to­lainaan tai opin­tora­haan voi saa­da alle 17-vuo­tias lap­sikin oikeu­den, jos vain van­hempi peru­ut­taa tältä lap­sil­isän, ja että näi­den pykälien yhteis­vaiku­tuk­se­na lap­sil­isän lakkau­tus voi mah­dol­lis­taa lapselle asum­istuen. Yhdis­telmä on kan­nus­tanut monia lap­sia itsenäistymään ja muut­ta­maan van­hem­mas­taan tai van­hem­mis­taan erilleen jo alaikäisenä, mikä voi olla kivaa itsenäistymisen kannal­ta, mut­ta olla kallista yhteiskun­nalle pait­si asum­is­tuki­meno­jen kaut­ta, myös esim. kas­vavien mie­len­ter­veysongelmien kaut­ta, jota kovin nuore­na alaikäisenä yksik­seen muut­tamiseen liian usein vaikut­taa liit­tyvän, ellei nuorel­la ole vahvo­ja mui­ta tukiverkos­to­ja. Asum­is­tuk­i­u­ud­is­tus palaut­taa ehkä jotain järkeä tähän.

      1. Yhdis­telmä on kan­nus­tanut monia lap­sia itsenäistymään ja muut­ta­maan van­hem­mas­taan tai van­hem­mis­taan erilleen jo alaikäisenä, mikä voi olla kivaa itsenäistymisen kannal­ta, mut­ta olla kallista yhteiskun­nalle pait­si asum­is­tuki­meno­jen kaut­ta, myös esim. kas­vavien mie­len­ter­veysongelmien kaut­ta, jota kovin nuore­na alaikäisenä yksik­seen muut­tamiseen liian usein vaikut­taa liit­tyvän, ellei nuorel­la ole vahvo­ja mui­ta tukiverkostoja. 

        Äkik­seltään sanois­in että aikaisin itsenäistyvien nuorten mie­len­ter­veysongel­mat eivät johdu aikaises­ta kotoa­muu­tos­ta, vaan molem­pi­en asioiden taustal­la toden­näköisem­min on se että kotona ei ole lap­su­udessa ollut kaik­ki hyvin. En tietenkään voi asi­aa todis­taa aukot­tomasti, ja var­maankin asi­aan vaikut­taa myös omat koke­muk­seni mis­sä olen muut­tanut pois van­hempi­eni luo­ta 16-vuotiaana. 

        Mut­ta ainakin minus­ta se käy jär­keen, esim. per­heväki­val­ta ruokkii molem­pia ilmiöitä, pois­muut­toa heti kun mah­dol­lista sekä mielenterveysongelmia.

  8. Onnek­si suo­ma­lais­ten sosi­aa­li­nen kier­to on hidas­tunut viime vuosikym­meninä. Ajatelkaa, jos se olisi sodan­jälkeisel­lä tasol­la — ARA-asun­nois­sa asu­isi vieläkin enem­män ketalei­ta jot­ka ovat pystyneet nos­ta­maan tulota­son­sa medi­aanin yläpuolelle!

    Ei min­ul­la muu­ta, joskus vain tun­tuu keskustelus­sa että köy­hillä ei olisi oikeut­ta nos­taa elin­ta­soaan ajan kuluessa.

  9. Mihin asti tuel­la eläjä saa nos­taa elin­ta­soaan ja pitää tuet? 

    Jos raja vaik­ka olisi kovin lev­eään elämään kan­nus­ta­va tulee tues­ta saavutet­tu etu.

    Jos opiske­li­joil­la vaik­ka olisi ikuiset tuet mitä tapahtuisi? 

    Vähem­män tukia elämiseen ja enem­män koulu­tuk­seen ja start­ti­a­pua yri­tyk­sille niin saadaan pöhinää ja ehkä väkeä työl­lis­tet­tyä. Tukea työssä oppimiseen ummikoille ja työssä voi saa­da sosi­aal­isia kon­tak­te­ja ja päästä eteenpäin

  10. Kan­netaan huol­ta siitä, että ARA-asun­nois­sa asu­taan, vaik­ka tulota­so nousee. Samal­la päivitel­lään ARA-aluei­den lev­ot­to­muut­ta, tur­vat­to­muut­ta ja yksipuolista asukaskan­taa. Olisiko­han niin, että tyyp­illi­nen tulota­son­sa kohen­tanut ara­henkilö häipyy asun­nos­taan aika pian kohti omis­tusasun­toa tai viihty­isäm­pää vuokra-asun­to ympäristöä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.