Avainsana: Suurkaupungistuminen

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Wieniä on pidet­ty esimerkkinä onnis­tuneesta asun­topoli­ti­ikas­ta. Asum­i­nen on kaupungis­sa edullista. Toimi­vaa kaupunkia on onnis­tut­tu levit­tämään laa­jem­malle sekä fyy­sis­es­ti että henkises­ti. Koko kaupun­ki on suo­ma­laisen silmin kan­takaupunkia. Ratikkakaupunkia se ainakin on. Asukasti­heys Wienis­sä on noin 4 800 asukas­ta neliök­ilo­metril­lä, kun se Helsingis­sä on noin 3 000 asukas­ta neliökilometrillä.

Wienin ihmeen taustal­la oli vasem­mis­to­lainen kaupung­in­hallinto, joka käytän­nössä sosial­isoi yksi­tyisen maao­maisu­u­den kaupun­gin hal­tu­un. Se tapah­tui aset­ta­mal­la maalle niin korkea kiin­teistövero, että maas­ta tuli omis­ta­jalleen rasite. Sen jäl­keen kaupun­ki ”armahti” köy­htyneet maan­omis­ta­jat osta­mal­la näi­den maan pilkkahin­nal­la.  Ei taitaisi onnis­tua Suomessa.

Kan­takaupunki­mainen kaavoitus taas johtuu siitä, että Wien on raken­net­tu pääos­altaan ennen kuin autot räjäyt­tivät kaupunkien mit­takaa­van. Sik­si se on vält­tynyt lähiörak­en­tamiselta. Jat­ka lukemista “35. Wienin asun­topoli­it­ti­nen ihme”