Presidentti Trumpin outoon talouspoliittiseen protektionismiin on etsitty syitä hänen huonosta kansantalouden osaamisestaan. Ikään kuin mies ei ymmärtäisi, kuinka valtavia taloudellisia tappioita protektionismi tuottaa maailmantaloudelle ja Yhdysvalloille itselleen.
On yleensä aika huono selitys, että valtionjohtajan kummallinen käyttäytyminen johtuu hänen tyhmyydestään. Jospa asia vain näyttää amerikkalaisen konservatiivisen oikeiston silmissä erilaiselta.
Yhdysvalloista on sanottu, että maa koostuu valtavan rikkaista ja edistyneistä suurkaupungeista, joiden väliset alueet ovat kehitysmaata. Kansan ja erityisesti alueiden jakautuminen menestyviin ja kelkasta putoaviin on Yhdysvaloissa vielä jyrkempää kuin meillä Euroopassa. Yhdysvalloista puuttuu sosiaalisia eroja lievittävä sosiaaliturva ja järjestelmällinen alueiden kehityseroja tasaava aluepolitiikka.
Kelkasta putoamista edistää myös maan heikko koulutusjärjestelmä, joka takaa kelvollisen koulutuksen vain varakkaiden alueiden lapsille. Suuri osa amerikkalaisista on meidän standardiemme mukaan heikosti koulutettuja.
Yhdysvalloissa on maailman parhaat yliopistot, mutta niiden menestys nojaa aivotuontiin. Muualta tulleet tekevät jo yli puolet väitöskirjoista Yhdysvaltain yliopistoissa.
Amerikkalaisten hylkysyrjien tulevaisuus näyttää globalisaation edistyessä yhä surkeammalta. Modernimmat ja halvemmat tuontitavarat jyräävät ne alleen. Euroopan ja erityisesti Aasian tavaratuotanto – auton valmistuksesta alkaen – on niin paljon kilpailukykyisempää.
Hylkysyrjät nostivat Trumpin presidentiksi. Niiden konservatiivinen arvomaailma vastaa Trumpin omaa. Tämä osa hänestä on ilmeisesti aitoa eikä näyteltyä.
Jos Yhdysvallat jatkaa nykyisellä talousliberaalilla, valtion puuttumista kaihtavalla linjalla, yhteiskunnalliset erot maassa saattavat kärjistyä kestämättömiksi. Ehkäpä Trump ja hänen joukkonsa ajattelevat, että protektionismin tuottama tehottomuus on hinta, joka kannattaa maksaa siitä, etteivät nuo alueet ja niiden asukkaat tyystin syrjäydy. Tai ainakin ne kannattaa saada uskomaan, että toivoa on.
Toinen yksinäinen susi, Bernie Sanders, tarjosi ratkaisuksi pohjoismaista hyvinvointivaltiota, voimakasta tulojen tasausta ja aluepoliittisia tulonsiirtoja ja sai suurta ja innostunutta kannatusta. Joidenkin arvioiden mukaan hän olisi voittanut Trumpin, mutta demokraatit valitsivat ehdokkaakseen Hilary Clintonin, jonka vaihtoehto oli pitää kaikki ennallaan.
Trumpille hyvinvointivaltio edustaa sekä vastenmielistä sosialistista ajattelua että taloudellista tehottomuutta. Hän saattaa ajatella, ettei protektionismin aiheuttama tehottomuus ole sen huonompaa tehottomuutta kuin eurooppalainen sosiaalipolitiikka.
On kaikille selvää, että protektionismin vuoksi amerikkalaiset joutuvat maksamaan tavaroista enemmän, mutta eihän tavaroista ylipäänsä makseta juuri mitään. Nykyaikainen talous pyörii palvelujen ympärillä.
Trumpin perusteet muun maailman epäreilun edullisista tuotteista syrjäyttämässä amerikkalaista teollisuutta muistuttavat suuresti kotoista keskusteluamme maataloudesta. Emme ainoastaan me suomalaiset, vaan koko Eurooppa on sitä mieltä, ettei vapaakauppa sovi maatalouteen, koska muualla tuotetaan elintarvikkeita halvemmalla. Huoltovarmuudesta ei ole kyse. Ranskassa pidetään yllä tehotonta maanviljelyä osana ranskalaista elämänmuotoa ja jopa Sveitsi tukee samasta syystä avokätisesti vuoristoviljelijöitä.
====
Trump tuntuu kuvittelevan, että hän voi asettaa tulleja ilman, että muut maat vastaisivat niihin omilla tulleillaan. Tämä kuulostaa realistisuudessaan brittien Brexit-tavoitteilta.
Kannattaa kuitenkin muistaa Yhdysvaltain sotilaallinen ylivoima, joka voi antaa sille pontta talousneuvotteluissa Euroopan kanssa. En tarkoita, että Yhdysvallat tulisi käyttämään asevoimiaan minkään Irania merkittävämmän tahon taivutteluun, mutta Eurooppaa se voi kiristää sotilaallisen tuen epäämisellä.
Uhkaus irtautua Natosta on tehokas kiristysruuvi. Se on sitä tehokkaampi, mitä aggressiivisemmin Venäjä esiintyy. Tässä Trump ja Putin voivat löytää yhteisiä tavoitteita. Putinin lihasten pullistelu saattaa tehdä EU:sta nöyrän Yhdysvaltain edessä.
Myös Britannia on vahva sotilasmahti. Ties vaikka kysymys Euroopan yhteisestä puolustuksesta nousisi esille Brexit-neuvottelujen loppusuoralla.
Kiinan painostamiseen Yhdysvaltain sotilaallisesta ylivoimaista ei kuitenkaan ole. Se ei voi uhata sotilaallisen liittosuhteen katkaisulla, koska sellaista ei ole koskaan ollutkaan, mutta ei myöskään sotilaallisella uhalla, koska Kiina nyt vain on liian iso. Oopiumsodan ajat ovat olleita ja menneitä.
====
Trumpin protektionismi voi todella suojella joitakin amerikkalaisia työpaikkoja muutaman vuoden, mutta pitkän ajan vaikutukset ovat vähintäänkin epävarmoja. Taloustieteilijöistä ei ole Trumpille apua vaihtoehdon rakentamisesta, koska kunnon taloustieteilijät eivät tällaisia ohjelmia rakentele. Aika hapuilevia ovat toimet tähän asti olleetkin.
Jos Yhdysvallat eristäytyy pitkäaikaisesti protektionismiinsa, Kiinan ja Euroopan taloussuhteet voivat muuttua paljon vahvemmiksi. Niistä voi peräti tulla maailmanpolitiikassa liittolaisia.
Se taas voi tehdä maailmasta kovin erilaisen.
===
Kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehdessä. Oli vähän epäonninen, sillä kun olin jättänyt tämän tekstin, seuraavana päivänä Trump teki Junckerin kanssa “dealin”. Se ei muuttanut asiaa, mutta päivää myöhemmin kirjoitettuna olisinmuotoillut tekstin hieman toisin ja todennut, että tuo sopimus ei muuttanut asetelmaa.