Kirjoitin tällaisen Näkökulma-artikkelin Suomen Kuvalehteen. Myönnän että tässä on aimo annos naivia idealismia, mutta tämä inhorealistinen aika saattaa sitä kaivata. Kuvalehdessä julkaistua versiota jouduin vähän lyhentämään
= = = =
On varauduttava siihenkin, että presidentti Trump istuu vallassa koko kauden ja tekee todella mitä on luvannut niin, että Yhdysvallat muuttuu protektionistiseksi ja eristäytyväksi maaksi, joka luopuu merkittävästä osasta läntisiä arvoja.
On helppo keksiä, mitä kaikkea kauheuksia tästä voisi seurata, mutta mietitäänpä naiivin optimistisesti, miten me muut voisimme kääntää tämän voitoksemme?
Voisivatko Eurooppa, Kiina, Venäjä, Afrikka ja Lähi-Idän islamilaiset valtiot päätyä kaikkia hyödyttävään yhteistyöhön, jota pitäisi kasassa yhteinen etu? Uusi oikeudenmukaisempi maailmanjärjestys? Yhteisistä eduista on helpompi neuvotella, jos yksi osapuoli ei ole ylivoimainen.
Euroopan ja Kiinan kannattaisi liittoutua pitämään yllä maailmankauppaa, jotta maailma ei ajautuisi protektionismin tuottamaan lamaan. Siihen mukaan toivotettaisiin tervetulleiksi kaikki muutkin.
Kiinan vaurastuminen on saavuttanut pisteen, jossa sen tulevaisuus ei ole enää maailmalle halpaa rihkamaa syytävänä hikipajana. Jatkossa Kiinankin on etsittävä menestystään innovaatioista ja osaamisesta. Kiinalaiset tietävät itsekin, että se edellyttää ajatusten vaihdon vapautta.
Kiina pitää Singaporea esikuvanaan. Singapore ei täytä eurooppalaisen demokratian ihanteita, mutta on paljon parempi kuin nykyinen Kiina.
Voisivatko Venäjän imperialistiset pyrkimykset laantua, jos USA vetäytyy syrjään maailmanpolitiikasta, eikä Venäjän tarvitse enää kilpailla vaikutusvallasta Yhdysvaltain kanssa. Venäläisten silmin Yhdysvaltain rumat temput ovat oikeuttaneet sen omat rumat temput.
Pyrkimys takaisin sotilaalliseksi suurvallaksi ja taloudellinen eristäminen köyhdyttävät Venäjää. Sopii toivoa, että houkutus olojen kohenemisesta voittaa ja Venäjä palaa asiallisesti käyttäytyväksi maaksi.
Itä-Ukrainasta voidaan päästä kompromissiin, jonka pohjana on venäläismielisten alueiden autonomia. Krim on hankalampi, koska joko kuuluu Venäjään tai ei kuulu – tai kompromissina itsenäistyy.
Afrikan nostaminen jaloilleen on Euroopalle ydinkysymys. Afrikassa kytee väestöräjähdys, joka uhkaa tuoda Eurooppaan satoja miljoonia siirtolaisia.
Asiaa enempää perustelematta sanon, ettei Eurooppa voi samanaikaisesti pysyä demokratiana ja päättää ottaa maahan satoja miljoonia afrikkalaisia
Kiina on tullut omalla itsekkäällä tavallaan mukaan Afrikan politiikkaan. Maa tavoittelee Afrikan valtavia luonnonvaroja. Kiinan itsekäs apu Afrikalle on toiminut jopa paremmin kuin Euroopan humanitaarinen kehitysyhteistyö.
Kiina ja Eurooppa voivat yhdessä nostaa Afrikan jaloilleen niin, että kaikki kolme hyötyvät. Afrikan väestöräjähdyksen hillintä edellyttää syntyvyyden nopeaa alentamista. On parempi, että vanhojen siirtomaaisäntien sijasta kiinalaiset propagoivat tätä Afrikassa. Heillähän on kokemusta asiasta.
Sortuneiden valtioiden pystyttäminen uudestaan edellyttää paikoin voimakasta sotilaallista interventiota. Se tulee afrikkalaisten tehdä itse. Oli toiveita herättävää, että Afrikan maat syrjäyttivät yhdessä vaalit hävinneen, mutta valtaansa takertuneen Gambian presidentin.
Avain Afrikan nousuun on kuitenkin vapaakaupassa. Suomessa se tosin lopettaa sokerijuurikkaan tuotannon.
Islamin radikalisoitumisesta saamme suurelta osin kiittää Yhdysvaltoja – erityisesti George Bush nuoremman järjetöntä Irakin sotaretkeä. Islamilaisissa maissa väestön enemmistö on yhä maltillisia, jotka kokevat radikaalin islamilaisuuden vihollisekseen. Eurooppa, Venäjä ja Kiina voisivat yhdessä vahvistaa maltillisia voimia niissä auttamalla näitä maita taloudelliseen menestykseen keinoina kauppa ja kiinalaisten rahoittamat investoinnit.
Miljardin asukkaan Intia solahtaa oikeudenmukaiseen maailmanjärjestykseen ongelmitta.
Suomessa ei ole ollut tapana kiittää Yhdysvaltojen roolia maailmanpoliisina. Paljon pahaa se onkin saanut aikaan. Huomaamme kolikon toisen puolen nyt, kun Yhdysvallat uhkaa vetäytyä roolistaan. Toivottavasti sitä ei ryhdytä kompensoimaan uhraamalla valtavasti rahaa sotilaalliseen varustautumiseen Euroopassa.
Vakautta kannattaa tavoitella kollektiivisilla turvatakuilla, joissa ydinpelote korvataan ennalta tiedetyillä kovilla taloudellisilla sanktioilla. Venäjän pakotteiden suurin vika on se, että ne ovat liian pehmeitä, eivätkä ne olleet tiedossa, kun Venäjä valtasi Krimin ja Itä-Ukrainan. Nyt niiden purkamisen ehtona pitäisi nyt olla Venäjän sotilaallisen varustelun hillitseminen. Yhdysvaltain taipumus ratkaista kaikki asiat pommittamalla on vienyt tilaa muunlaisilta sanktioilta.
Jos Yhdysvallat asettavat tuonnilleen tulleja, niihin tietysti vastataan, eivätkä amerikkalaiset voi valita, mitä aloja kaupan esteet koskevat. Yhdysvaltain menestyneimmät tuotteet ovat erittäin haavoittuvaisia, jos kaupan vapautta aletaan rajoittaa. Office-paketille muuten kannattaisi tehdä eurooppalainen vastine, joka annetaan käyttöön ilmaiseksi.
Onko Euroopasta toimijaksi tässä uudessa tilanteessa? Nykytilassa ei ole, mutta Brexit ja Trump ovat voimistaneet toimintakykyisen EU:n kannatusta sen jäsenmaissa.
Yhdysvalloista olen eniten huolissani. Ilmiö nimeltä Trump on oikeastaan vain odottanut tulemistaan. Maan hallinto on keskinäisen vihanpidon vuoksi ollut pitkään halvaantunut. Kykenemättömyys päätöksiin kaivaa maata sen menestyksen alta.
Eurooppalaiset yliopistot kosiskelevat Yhdysvaltain akateemista eliittiä muuttamaan sivistyksen pariin.
Jos eläisimme 1800-lukua, ennustaisin, että Yhdysvallat on menossa kohden sisällissotaa, mutta ei kai enää sentään?
Kaliforniassa kerätään jo nimiä tarkoituksena järjestää kansanäänestys Yhdysvalloista eroamiseksi.
Naivismi on eurooppalaisen politiikan nykyinen johtoajatus. Se on synonyymi kyvyttömyydelle tehdä päätöksiä. Velkaannutaan maailman tappiin, mutta tehdään vain ”hyviä” ratkaisuja. Kannattaako puhua ihmisten maltillisuudesta, kun toimitaan valtioiden välillä? Kuinka kauan kestää islamin modernisaatio, useita satoja vuosia kenties? Koska kiinalaiset saavat länsimaiset ihmisoikeudet? Trump et al. on muunnelma kansansadusta, jossa paljastetaan että niillä ei ole vaatteita lainkaan.
“Kuvalehdessä julkaistua versiota jouduin vähän pyhentämään”
Tarkoitit varmaan “lyhentämään”?
Vaikka ei pyhentämisessäkään mitään vikaa ole.
Tero
Vapaakauppa ei yksin riitä: How Asia Works: Success and Failure in the World’s Most Dynamic Region by Joe Studwell - linkki on Bill Gatesin kirja-arvosteluun, jossa hän vetää yhteyden Afrikkaan
Studwell on tutkinut syitä jotka ovat johtaneet joidenkin Aasian maiden menestykseen ja toisten vähän huonompaan menestykseen. Vapaakauppa ei riitä.
Tarvitaan paljon muutakin
1) Maareformi. Maareformi luo pitkäaikaista poliittista vapautta ja kasvattaa sosiaalista liikkuvuutta. Pienet
2) Kauppapolitiikka joka ohjaa investointeja vientivetoisiin teollisuudenaloihin jotka tuovat maahan ulkomaista valuuttaa.
3) Finanssisektorin kontrolli. Valtion pitää ohjata halpoja lainoja aloille jotka keskittyvät vientiin. Lainat ovat halpoja, mutta kilpailu maailmanmarkkinoilla estää varojen tehottoman käytön jos niitä ei tuhlata korruptioon. Jos valtio ohjaa varoja tuottamattomille sektoreilla, vain tuhoa.
Esimerkkejä menestyneistä maista jotka seurasivat tätä polkua:
Japani, Etelä Korea, Taiwan ja Kiina. Esimerkkejä epäonnistumisista ja osittaisista onnistumisista: Filippiinit, Malesia, Indonesia ja Thaimaa.
Kuulostaako tutulta? Myös Suomi noudatti Aasian Tiikerien kaavaa.
Afrikan maat ovat niin kaukana jäljessä muita, että vapaakauppa ilman pientä protektionismia ei tule toimimaan. Vapakaupan määritelmä on laajentunut tullien ja tariffien leikkauksesta finanssisektorinvapauteen ja omaisuuden suojelemiseen. Nämä vapaakaupan uudet säännöt estävät politiikan jolla Suomi ja Aasian tiikerit nousivat teollisuusmaiksi.
OpenOffice on jo olemassa, ilmainen ja office yhteensopiva. Käyttöjärjestelmäpuolella linux ja mobiileissa Sailfish, jos haluaa USA riippumattomaksi.
Kiina ja Intia ovat jo pitään olleet innovaatiomaita. Esimerkiksi maailman tehokkain supertietokone on suunniteltu ja valmistettu kokonaan Kiinassa, kiinalaisista komponenteista.
“Office-paketille muuten kannattaisi tehdä eurooppalainen vastine, joka annetaan käyttöön ilmaiseksi.”
LibreOfficea (https://fi.libreoffice.org/) ja OpenOfficea olen käyttänyt vuosikaudet myös töissä, jossa virallisesti pitäisi käyttää Gateswarea. Ja Linuxia Windowsin sijasta, totta kai.
Yleisenä liturgiana kaikkialla saarnataan nyt, että protektionismi on paholaisen tekosia ja vapaa kauppa ainoa tie autuuteen. Antti Rinnekin suitsuttaa vapaakauppaa. Jossain radio-ohjelmassa Satu Hassi kritisoi ansiokkaasti TTIP-sopimusta, mutta kiirehti äkkiä vakuuttamaan kuinka mahtavaa vapaa kauppa sentään on. Samoin tekee ISDS-järjestelmän loistava kriitikko Martti Koskenniemi. Vapaa kauppa on tämän ajan YYA-sopimus. Arvostelun yläpuolella.
Todellisuudessa vapaa kauppa ei ole tuonut nannaa kaikille eikä protektionismi ole sellainen peikko, miksi se halutaan leimata. Kun mietitään Suomen historiaa, ilman protektionismia itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä, olisimme olleet tuomittuja ulkomaisen pääoman riistämäksi banaanivaltioksi. Jumittaisimme vieläkin kehitysmaana.
Protektionismi-sana tarkoittaa suojelua. Hyvä protektionismi olisi lähituotannon, ympäristön, ihmisten, työntekijöiden oikeuksien, yhteisöjen ja yhteiskuntien suojelua. Nykyisessä sääntelemättömässä, hullussa globalisaatiossa ei ole näille mitään suojaa.
Vapaa kauppa on tuonut paljon rahaa isoille ylikansallisille yhtiöille. Rikkauksia on murusina tippunut myös vähän ravintoketjussa alaspäin. Eurooppalaiset valtiot ovat saaneet näitä rikkauksia imuroitua myös jonkin verran veroina yhteiseen käyttöön (verokilpailu on nyt viemässä nekin vähät). Liian suuria omaisuuksia on kuitenkin kasautunut aivan liian harvoille.
Vapaalla kaupalla on nurja puolensa: kotimaisen tuotannon alasajo. Jopa kannattavia yksiköitä lopetetaan. Aina löytyy jostain “avoimesta, kilpailukykyisestä maasta” joku, tekee halvemmalla = ulkoistanut vielä enemmän kustannuksia ympäristön, työntekijöiden ja yhteiskunnan niskaan.
Vapaata kauppaa ylistävä kuoro hehkuttaa yleensä myös vapaakauppasopimuksia. Sopimuksia, jotka romuttavat demokratian ja julkisen sektorin/omistuksen. (Kiitti vain kaikki CETA:sta vaikenijat. Päivä, jolloin lainsäädäntö jäädytetään vuoden 2018 tilaan, on yhä lähempänä!)
—–
Trumpko USA:n hallitsevien blokkien vihanpidon hedelmä? Naomi Klein näkee asian toisin (https://www.theguardian.com/commentisfree/2016/nov/09/rise-of-davos-class-sealed-americas-fate). Kleinin mukaan USA:n demokraattien omaksuma uusliberalismi (yhtiövallan suosiminen, yksityistäminen, sääntelyn poisto, talouskuri) sekä veljeily rikkaan pankkiiri-ja teknologiaeliitin kanssa loi kasvualustan Trump-ilmiölle.
USA:n demokraatithan ovat jo kauan olleet pesunkestävä oikeistopuolue, vaikka ns. vasemmistoksi siellä kutsutaan. Euroopassa vasemmistopuolueet ovat myös laimentuneet pääoman ja uusliberalistien pikku apureiksi. Juuri tässä on ongelman ydin. On annettu pääomalle liikaa periksi. On yksityistetty, purettu sääntelyä ja avattu ulkomaankauppaa liian holtittomasti.
Jos halutaan purkaa kohta Euroopassakin räjähtäviä yhteiskunnallisia pommeja, pääoman ja uusliberalistien valtakauden on loputtava.
Suomi on kyllä ollut kansdainvälisessä kaupassa voittaja. Kuvittele nyt, miltä maamme näyttäisi, jos puunjalostusteollisuus olisi joutunut toimimaan pelkkänä kotimarkkinateollisuutena. Täällä kylmässä pohjolassa joudumme tuomaan joka tapauksessa suurfen osan kuluttamistamme hyödykkeistä. Kotimaista banaanintuotantoa eivät edes korkeat suojatullit auttaisi. Olemme plöajon riippuvaisempia muusta maailmasta kuin muu maailma on meistä. Kovin heikkoa se olisi, jos omat tuotteemme eivät pääsisi vapaasti markkinoille.
Ai, että kun USAssa valtaan pääsee ehkä jopa yhdeksi kokonaiseksi kaudeksi “aivan kammottava henkilö”, niin meidän pitäisi ruveta (entistä tiivimmin) veljeilemään sellaisten länsimaisten arvojen ja demokratian riemuvoittojen kuin Venäjä, Kiina ja islamilaiset maat kanssa?
No, ehkä ensitoimiksi komissio voisi lähteä opintoretkelle oppimaan kuinka päätöksen teko sujuu “ohjatussa demokratiassa” ja kuinka vihapuheet kitketään tehokkaasti vaikka väkeä olisi yli miljardin. Saataisiinpa liittovaltiokehityskin kunnolla liikkeelle ilman kaikenmaailman prosessia hankaloittavia populisteja ja muita väärinajattelijoita.
Ehkä asiaa kannattaisi ryhtyä edistämään suoraan Euraasialaisen liiton pohjalta — Moskovasta löytyisi kuulema valmiit sapluunatkin tähän — ja ainakin monille meikäläisille poliitikoille ohjeiden haku Moskovasta toisi varmaankin mieleen kultaisen nuoruuden…
“Asiaa enempää perustelematta sanon, ettei Eurooppa voi samanaikaisesti pysyä demokratiana ja päättää ottaa maahan satoja miljoonia afrikkalaisia
”
Jos tuo on tarkoitus, niin voitaisiin järjestää Suomessa vaikka kansanäänestys Venäjään liittymiseksi.
Miksi mikään alue Aasiassa tai muuallakaan haluaisi tulla Euroopan kaltaiseksi?
Mediakentässä on vahva tilaus tällaisille näkökulmille.
Yhdysvaltain uusi presidentti on varsin armottoman selkäsaunan kohteena suomalaisessa mediassa. Ennen postiluukun kolahdusta tietää, että viikonlopun Hesarissa on vähintään yksi Trumpia “kriittisesti” syväluotaava artikkeli. Jossei tuoreista saavutuksista saada jotain negatiivista irti, voidaan käsitellä vaikka lähipiiriä, henkilövalintoja tai jotain menneisyydestä kaivettua seikkaa.
Kiinnostavaa on, että pahimmat välittömät uhkakuvat eivät näytä toteutuneen. Massiivinen pörssiromahdus jäi tulematta; Dow Jones on sitävastoin kiitänyt ennätyslukemiinsa. Vaikka presidenttikautta on jo jatkunut hetken aikaa, ei ydinsota ole vielä syttynyt tai taivas tippunut niskaan.
Osasyynä tähän ovat poliittiset realiteetit: Yhdysvaltain presidentinvaalista ja valtaa vahvistavista henkilö- ja edustajavalinnoista huolimatta ympäröivä maailma ja kansakunnan edut säilyvät samoina kuin aiemmin.
Kriittinen Suomi- ja jenkkimedian kuluttaja alkaa pohtia, onko Trumpin valinta synnyttänyt indoktrinoivien tendenssien värittämän kollektiivisen, aiheettoman paniikin. Entä jos keisarilla ei olekaan vaatteita — ja Trump osoittautuukin lopulta kelvolliseksi tai jopa Obamaa paremmaksi presidentiksi Yhdysvaltojen ja Euroopan kannalta?
Olen samaa mieltä Osmo Soininvaaran kanssa: kirjoituksessa on aimo annos naiivia idealismia! En laske sitä kuitenkaan viaksi, sillä sellaistakin tarvitaan, kunhan välillä muistetaan pitää myös jalat maassa.
Maailmantilanne aiheuttaa minussa syvää ja suurta huolta. Missä määrin kyse on vanhenevan äijän pessimismistä, voi toki perustellusti kysyä.
Heikki Aittokoski oli oikeassa päivän Helsingin Sanomissa kirjoittaessaan, että Trump ei ole epävarmuuden syy vaan seuraus. Hän on kuitenkin seuraus, joka voi aiheuttaa meille kaikille paljon lisää syytä huolestumiseen.
Sanon suoraan: Trump on minulle kammotus. Syy ei ole niinkään se, että olen hänen kanssaan niin monesta asiasta eri mieltä, sillä sehän kuuluu politiikkaan. Eikä edes se, että hän käyttäytyy niin tökerösti, sillä sen kanssa voisi hyvin elää, jos hänen toimintansa olisi muuten myönteistä.
Eniten minua hirvittää se, että Trump on panemassa päreiksi niin monta länsimaista arvoa. Juuri niitä tärkeimpiä: vapaa ja kriittinen tiedonvälitys, riippumaton oikeuslaitos, tieteen ja tosiasioiden kunnioitus, jne.
Tämä on hyvä ja tärkeä kirjoitus Soininvaaralta, ja toivon ehtiväni sitä vielä paremmalla ajalla kommentoimaan.
Olen loppupeleissä suhteellisen optimistinen protektionismin suhteen. Amerikalla on liian paljon pelissä / liian paljon intressejä valvottavaan maailmanlaajuisesti / globaalit intressit että se vaipuisi liian heppoisin perustein vakavaan protekionismiin. Amerikan kohdalla tilanne on täysin eri kuin 1930-luvulla, silloin se oli nouseva suurvalta, nyt etabloitunut sellainen. Eli tältä osin vertailut ovat vääriä.
Toki USA uuden presidenttinsä johdolla tullee priorisoimaan kv. suhteet eri tavalla kuin edeltäjänsä (esim. bilateralismi ja regionalismi vs. tähän saakka harjoitettu multilateralismi ja globaalit pelisäännöt), mutta en löisi vetoa sen puolesta että se vetäytyy mihinkään isolationismiin tyyliin “splendid isolation”. Trump näkee Kiinan ensisijaisena haastajana ja sitä taustaa vastaan täytyy peilata uuden hallinnon ulostulot, esim. kosiskelut Venäjän suuntaan.
Suurin kysymys kaikista: kuka ottaa USAn paikan globalisaation puolustajana jos se vetäytyy ? vai miten aukko täytetään, jos sellainen syntyy ?
Sanotte seuraavasti:
“Asiaa enempää perustelematta sanon, ettei Eurooppa voi samanaikaisesti pysyä demokratiana ja päättää ottaa maahan satoja miljoonia afrikkalaisia”
Olen hyvin hämmästynyt. Luulin ettein Vihreissä ole yhtään poliitikkoa joka näkisi asiat realistisesti ja järkevästi. Joudun korjaamaan yleistykseni ja toteamaan että te hyvä Soininvaara olette piristävä poikkeus. Vielä kun saisitte muut vihreät ymmärtämään realiteetit tässä asiassa.
Ihan hyvä lista, mutta siitä puuttuu kaikkein tärkein: riittävän itsenäinen oikeuslaitos ja nimenomaan riippumaton siviilioikeus.
Kovin monissa kehittyvissä maissa oikeuslaitos on muodollisesti olemassa, mutta tuomiot riippuvat siitä, millä osapuolella on isokenkäisimmät taustavoimat. Pitää olla riittävästi paukkuja lahjontaan ja/tai establismentin tukea. Varsinkaan Afrikan kehittyvissä maissa ei ole omia pääomia, joten tuomioistuimet ovat alttiita ulkopuoliselle rahalle.
Itse olen mietiskellyt, että tärkeimpiä moottoreita talouden ja hyvinvoinnin kasvuun ovat olleet osake/osuuskuntalaitoksen keksiminen ja Montesquieun vallanjakoopin (+riippumattoman median) jalkauttaminen.
OS: “Euroopan ja Kiinan kannattaisi liittoutua pitämään yllä maailmankauppaa, jotta maailma ei ajautuisi protektionismin tuottamaan lamaan. Siihen mukaan toivotettaisiin tervetulleiksi kaikki muutkin.”
Olen täsmälleen samaa mieltä ainakin romantiikan hegessä.
Minulla on ollut etuoikeus vierailla töitteni puolesta Kiinassa 70-luvulta lähtien, ja viitisentoista vuotta sitten aika intensiivisesti. Tein näihin aikoin töitä myös Brysselin kanssa.
Alalla, jossa toimin, kiinalaiset juniorivirkamiehet olivat älykkäitä, innostuneita ja he imivät tietojamme EU-laisäädännöstä melkein viimeisen ja/tai lauseen käsittämiseen asti. He kyselivät toki, mitä USA:ssa on meneillään, ja miten se suhtautuu EU:n lainsäädäntöön.
Minulle jäi mielikuva, että ne junorit tutkivat ja ottavat mallia EU:n lainsäädännöstä ja tavasta toimia. Mitä he sitten saivat aikaan, sitä en tiedä.
Uteliasta, kyvykästä porukkaa. Monesti heidän esimiehensä loppupalaverissa vitsailivat: “Mehän olemme melkein naapureita”
> sanon, ettei Eurooppa voi samanaikaisesti pysyä
> demokratiana ja päättää ottaa maahan satoja
> miljoonia afrikkalaisia
Elämme demokratian aikakauden viimeisiä vuosia.
> Jos eläisimme 1800-lukua, ennustaisin, että
> Yhdysvallat on menossa kohden sisällissotaa, mutta
> ei kai enää sentään?
Sisällissota on jo käynnissä. Tätä sisällissotaa ei käydä pyssyillä. Ei etelän ja pohjoisen välillä. Se käydään ihmisten mielissä. Taistellaan siitä kuka määrittelee totuuden. – Valhepuhujat vankilaan.
Valtio, jossa sananvapauden määrittelee totuusministeriö, kansalta samansa valtuutuksen nojalla tietenkin, ei voi samanaikaisesti olla demokratia.
Eurooppalaisen liberaaliälymystön sokea piste on edelleen USA, jopa viisaaksi mainittu Soininvaara puolitosissaan ehdottaa rauhan ja ihmisoikeuksien edistämistä yhdessä Kiinan, Venäjän ja arabimaiden kanssa. Ilman USA:a
Maailmankauppa voisi toimiakin myös ilman USA:a, mutta epäilen että munaton EU ei pysty tekemään Kiinan kanssa tasaveroisia diilejä, puhumattakaan Venäjän rauhoittamisesta talouden- tai millään muillakaan aseilla.
Sata kertaa pienemmätkin kansainvaellukset riittävät aiheuttamaan demokratioiden järkkymistä.
Mutta niin aiheuttaa myös miljardien afrikkalaisten avustaminen kotimaihinsa, varsinkin niin että eurooppalaiset rakentavat koulut ja sairaalat ja kiinalaiset investoivat resurssinsa kaivoksiin ja tehtaisiin.
Tämä on tärkeä asia, josta pitäisi keskustella enemmän.
Trumpin rajanveto Saudien ja Iranin välille näytti hyvin taas missä mennään. Taustalla on öljypolitiikka ja isojen poikien keskinäinen nokkiminen. Iran on nykyään maltillinen valtio joka haluaisi “länsimaistua” ja avautua, ja sitä kiusataan Yhdysvaltojen ja Israelin toimesta kaikin keinoin.
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002838083.html
Iranin ulkoministeri haluaa keskustelua, yhteistyötä ja sovittelua. Israel haistattelee päälle ja kaivaa verta nenästä.
Suomalaismedia toistaa ajoittaan kritiikittömästi yhdysvaltojen propagandaa Irania vastaan. Ja samaan aikaan Saudit saavat sikailla törkeästi minkä ehtivät, ja media on hiljaa.
Tällä hetkellä minusta näyttää hyvin vahvasti siltä, että USA tukee ja lietsoo islamilaisten maiden hajaannusta. EU:n tulisi ajaa voimakkaammin Iranin pakotteiden poistamista.
EU voi toimia Venäjän kanssa tasaveroisena kumppanina ilman USA:n tukea heti, kun se hommaa noin 4000 strategista ydinohjusta. Kaikki muu on lapsellista toiveajattelua.
“Voisivatko Venäjän imperialistiset pyrkimykset laantua, jos USA vetäytyy syrjään maailmanpolitiikasta, eikä Venäjän tarvitse enää kilpailla vaikutusvallasta Yhdysvaltain kanssa. Venäläisten silmin Yhdysvaltain rumat temput ovat oikeuttaneet sen omat rumat temput.”
En ymmärrä miten Soininvaara tapainen älykäs mies voi olla näin naiivi Venäjän suhteen? Pitää nyt muistaa että Venäjä on ollut laajentumishaluinen suurvata jo SATOJA VUOSIA ennen kuin USA:sta tuli yhtään mitään. Itseasiassa Venäjä laajensi alueitaan jo ennen kuin koko Amerikan manteretta oli löytynyt! Venäjän historia ei ole mitään muuta kuin rajojen työntämistä pidemmälle ja naapurikansojen ja valtioiden alistamista omaan valtaan.
Jokainen voi kysyä itseltään: syntyykö kooltaan maailman suurin valtio istuskelemalla nätisti omien olemassaolevien rajojen sisäpuolella, vai pitääkö sen eteen tehdä aktiivista valloittamista?
Venäjän idea on karrikoidusti imperialismi. Venäjä on ollut imperialistinen ennen kuin USA:ta oli olemassakaan ja se tulee olemaan sellainen vaikka USA katoaisi huomenna maailmankartalta.
Vaikkapa joku Pietari Suuri ei istuskellut pitämässä rauhaa rajoillaan ja hän sentään eli 300v ennen USA:n nousemista maailmanmahdiksi. Ja ainoa syy, miksi Venäjä ei ole Euroopassa laajentanut omia rajojaan Ukrainaa pidemmälle on USA ja sen sotamahti strategisine ydinaseineen.
Itselleen voi aina luulotella, että Venäjän määräilyhalu loppuu siihen, kun USA vetäytyy maailmanpolitiikasta. Näin ei kuitenkaan tule käymään, vaan sitä halua ei sen jälkeen suitsi enää mikään.
Sama kuin jos joku olisi kirjoittanut vuonna 1941: “Eurooppalaisen liberaaliälymystön sokea piste on edelleen Saksa, jopa viisaaksi mainittu N. N. puolitosissaan ehdottaa rauhan ja ihmisoikeuksien edistämistä yhdessä Neuvostoliiton kanssa.” (Ja tuo N. N. voi tässä olla esimerkiksi Winston Churchill.)
Ei pidä panikoida, Trump ja kumppanit ovat kyllä uhkailleet tiedotusvälineitä ja yksittäisiä kansalaisia, mutta tekoihin ei ole vielä päästy.
Kuinka itsenäinen oikeuslaitos on Kiinassa?
Venäjä ei tavoittele samoja arvoja kuin eu.muuten kai mitään kriisejä ei olisi.
Oikein loistava vertaus! USA-natsien panssariarmeijat ovatkin jo NATOn savuverhon suojassa vallanneet melkein koko Euroopan edeten syvälle pyhän Äiti-Venäjän ikiaikaisille alueille. FEMA-leireillä kaasutetaan juutalaisia ja muslimeja samaan aikaan kun USA-natsitiedemiehet kehittelevät salaisia kostoaseita kuten H.A.A.R.P.ia
Onneksi me Suomessa emme ole oikeasti mukana näiden uus-akselivaltojen sotaponnistuksissa vaan olemme vain erillis-erimielisiä Moskovan suuntaan, mitä ei voine riittävästi korostaa!
Vaikuttaa siltä että Trump on heikko ja kaatuu, huolestuneempi Euroopan kannattanee olla omasta tontistaan ja kiinnostuneempi Mike Pencen kannoista. USA pysyy tolpillaan koska sen oikeuslaitos, tiedustelupalvelut ja armeija pitävät maata pystyssä sen aikaa kun Washington on sekaisin. Euroopalla ei ole näitä vahvuuksia.
Radikaali Islam oli poliittinen voimatekijä jo 1950-luvulla Nasserin Egyptissä. Juuret ovat kai jossain 20-luvun Kairon koraanikouluissa. Islamin radikalisoituminen ei ole uusi ilmiö, sen sijaan radikalismin islamisoituminen on, kuten myös suuri itsetuhoisten nuorten miesten määrä islamilaisissa yhteisöissä.
Toisekseen, väite että islamilaisissa maissa väestön enemmistö on yhä maltillisia edellyttää aivan jotain muuta maltillisuuden standardia kuin mihin länsimaissa on totuttu. Pew Research Centerin raportti The World’s Muslims: Religion, Politics and Society on tässä suhteessa varsin valaiseva. Islamilaisissa maissa ihmiset ovat aidosti takapajuisia siinä merkityksessä kuin sana on länsimaissa opittu ymmärtämään.
Vedenjakaja länsimaisen ja islamilaisen yhteiskunnan välillä on kansan käsitys laista (shariasta) jumalallisena ilmoituksena. Hellenistisen kulttuurin perillisistä juurikin Länsi-Eurooppa alkoi aikoinaan vetää kaulaa sekä Bysanttiin että islamilaisiin maihin päästyään eroon käsityksestä että a) laki b) tieto c) vallan oikeutus ovat jotain mystistä jumalallista alkuperää. Tämä käsitys on “maltillisten” oikea vihollinen, ei joku pelkkään väkivaltaan ja ad hoc ‑ideologiaan perustuva pseudo-uskonnollinen lunatic fringe.
Tilanne parani edellisen johtajan kaudella, mutta ei se ole kovin itsenäinen ole. Veikkanpa, että Kiinan kasvu tulee hidastumaan tämän takia. Maahan ei synny keskisuuria yrityksiä.
Hitlerkortti, miten kekseliästä. USA ja Natsi-Saksa ihmisoikeuksia ja liberaaliälymystöä vastustamassa.
Mainitsemasi Churchill tietääkseni yritti vähän hillitä Rooseveltin intoa edistää rauhaa ja ihmisoikeuksia toveri Stalinin kanssa.
Sen lisäksi tarvitaan vahva valtio, muuten lopputulos on jotain Venäjän ja Etelä-Sudanin väliltä. Vientitulot valuvat ulkomaille, ja klaanit, heimot yms ryhmittymät sotivat keskenään resurssien hallinnasta.
Millä rahalla? Rahoitus tulee joka tapauksessa joltain ulkovallalta, ja mielummin vaikka EU:lta ja Kiinalta kuin Venäjältä ja/tai Lähi-idästä.
“Asiaa enempää perustelematta sanon, ettei Eurooppa voi samanaikaisesti pysyä demokratiana ja päättää ottaa maahan satoja miljoonia afrikkalaisia
Kiina on tullut omalla itsekkäällä tavallaan mukaan Afrikan politiikkaan. Maa tavoittelee Afrikan valtavia luonnonvaroja. Kiinan itsekäs apu Afrikalle on toiminut jopa paremmin kuin Euroopan humanitaarinen kehitysyhteistyö.”
Nostan hattua näille kahdelle sinänsä itsestään selvälle, mutta täysin totuudelliselle kommentille.
Olet harvinaisen rohkea myöntäessäsi, ettei Eurooppa voi pysyä Eurooppana ja demokraattisena, jos tänne tulisi historian mittakaavassa lyhyellä aikavälillä (muutamia kymmeniä vuosia- sata vuotta) pari sataa miljoona ihmistä, jotka eivät jaa eurooppalaista kulttuuria ja ajattelutapaa, ja mitä muuta siihen nyt liittyykään kuten sukupuolten tasa-arvo, seksuaalivähmemistöjen oikeudet, vähemmistöjen oikeudet jne. Afrikan ja Lähi-Idän kulttuurien on käytävä sama valistusaika lävitse kuin Euroopankin. Emme me ole mitenkään sen parempia, meidän puolestamme on jo pahimmat kasvukivut koettu aikaisempien sukupolvien toimesta.
Toinen ajatus Kiinan Afrikkaa nostavasta vaikutuksesta on poliittisesti vaarallinen. Ensinäkin sanot, että miedän antama kehitysapu ei välttämättä autakaan, tai se saattaa olla jopa haitallista. Luulen niiden intressiryhmien jotka joko hyötyvät taloudellisen tai sosiaalisen pääoman muodossa nykyisestä kehitysapupoltiikasta kieltävän tuon asian. Toinen mieleeni tuleva kipukohta on se, että tietääkseni Kiinalla ei ole mitään ongelmia olla tukematta sellaisia afrikkalaisen kulttuurin piirteitä, jotka ovat taloudellisen tai kulttuurisen kehityksen tiellä. Jos tämä osoittautuu toimivaksi tai todeksi, niin liian moni menettää kasvonsa Euroopassa.
Eipä jatkossakaan aurinko tänne pohjolan perälle talvella paista🌨. Loskaa vaan ja vapaakauppaa.
Väestöräjähdyksen hoitaa pandemia 10–15 vuoden kuluttua. Siinä karisee länsimaiset arvot suomalaisillakin. Jos ei Islannin tulivuori räjähdä ensin ikitalvea meille?
Kunnian maista tulee uusia patriaattisia arvoja meillekin ja nykymeno tasa-arvoineen näyttää katoavan. Ohutta ja historiatonta on se suomipojankin tasa-arvo oikeasti. Meeppä käymään maalla.
Osmo Soininvaara:“Afrikan nostaminen jaloilleen on Euroopalle ydinkysymys. Afrikassa kytee väestöräjähdys, joka uhkaa tuoda Eurooppaan satoja miljoonia siirtolaisia.
Asiaa enempää perustelematta sanon, ettei Eurooppa voi samanaikaisesti pysyä demokratiana ja päättää ottaa maahan satoja miljoonia afrikkalaisia”
Mielenkiintoinen kommentti. Kuvittelisin että Soininvaara ajattelee, että satojen miljoonien afrikkalainen maahanmuutto synnyttäisi niin valtavan kapinan kantaväestön keskuudessa, että eliitin (niiden jotka hyötyvät noin isosta maahanmuutosta joko taloudellisesti tai moraalisäteilyn muodossa) on tehtävä vallankaappaus.
Varmasti näin.
Voiko sen sanoa olevan “avain nousuun” Afrikan kohdalla? Kiinahan on jo nyt jonkinasteinen menestystarina ja jos Afrikka pääsisi tuohon, oltaisiin jo monessa mielessä pitkällä.
Ei riippumaton oikeuslaitos yksinään ole avain nousuun, mutta lähes välttämätön edellytys sille. Muuten monet Afrikan maat muttuvat käytännössä Kiinan siirtomaiksi. Esim. tuo aiemmin mainittu maareformi muuttuu irvikuvakseen ilman toimivaa oikeuslaitosta.
Monet länsimaat (myös Suomi?) ovat ymmärtääkseni yrittäneet kehitysavun nimissä kehittää kohdemaiden oikeuslaitoksia. Establishmentin ja joissain maissa myös armeijan vastustus on tehnyt työn vaikeaksi.
Kiinan menestystä ihmetellään, koska se on vastoin meidän demokratiauskovaisten visioita. Itse nimittäisin Kiinan johtajia Deng Xiaopingista alkaen valistuneiksi itsevaltiaiksi, en kommunistidiktaattoreiksi. Valistunut itsevaltius toimi aikoinaan myös Euroopassa. Kiinassa itsevaltiaat ovat jopa ymmärtäneet erota sovitun ajan kuluttua.
Ei yksi mies voi viedä USA:ta protektionismiin.
Kiina on Deng Xiaopingin uudistuksista alkaen lähentynyt läntistä ideaalia. Johan Norberg kirjoittaa mainiossa kirjassaan Progress:
China is still a dictatorship that treats its critics harshly, but there is no comparison to Mao’s China, where people belonged to a government work unit that decided what they could do with their lives and even who they could marry or divorce. Back then, even your choice of clothing could get you in trouble with the government.
The Chinese people today can move almost however they like, buy a home, choose an education, pick a job, start a business, belong to a church (as long as they are Buddhists, Taoist, Muslims, Catholics or Protestants), dress as they like, marry whom they like, be openly gay without ending up in a labour camp, travel aboard freely, and even criticize aspects of the Party’s policy (though not its right to rule unopposed). Even ‘not free’ is not what it used to be.
Euroopan (valistunut) itsevaltius kaatui kai viime kädessä heikkoihin lenkkeihinsä joita sukulaisuuteen perustuva vallanperimysjärjestelmä väistämättä tuottaa. Ehkäpä Kiinassa on mekanismit joilla sellaiset vältetään.
En tietenkään tiedä mitä Osmo Soininvaara ajattelee, mutta minusta yhtälö on päivänselvä.
Mahdollisia siirtolaisia on jo Afrikassa niin paljon, ettei Eurooppa kykene ottamaan heitä vastaan ilman, että oma elintasomme romahtaa. Jo kauan ennen tätä pistettä kansa, siis kansan suuri enemmistö, sanoo demokratiassa hyvin voimakkaan ein. Itse asiassa alkaa olla hilkulla sanooko kansa ei jo nykymäärillä.
Siispä demokraattiset eurooppalaiset maat eivät pysty ottamaan siirtolaisia kovin paljon enempää kuin nyt. Siihen vaadittaisiin jotain muuta kuin demokratiaa. MOT.
Kiinan mekanismit eivät ole kovin vahvat. Ne taitavat tulla testiin nykyisen ykkösmiehen aikana.
Valtiollisen demokratian ainoa pysyvä etu on, että se periaatteessa ja myös käytännössä takaa rauhallisen johtajien vaihdon. Paikallistasolla demokratiasta on toki muitakin hyötyjä.
On se hassua, että kuinka koko maailman pitäisi olla polvillaan vähän koulutettujen miesten edessä.
Pitäisi saada naiset taas synnytyskoneiksi ja nyrkin ja hellan väliin.
Pitäisi olla töitä, joihin ei vaadita koulutusta, ja joissa ei joudu juuri mitään tekemään, ja että joista maksetaan korkeata palkkaa.
Tekniikan ei pitäisi kehittyä, koska näille metsästäjäkeräilijöille se on aivan liian vaativaa ja monimutkaista.
Oli sitten kyse Ruostevyöhykkeestä, Kainuusta tai Etiopian maaseudusta, niin kaikkien meidän pitäisi olla polvillaan vähän koulutettujen miesten edessä.
No ei ehkä polvillaan, mutta tuota ihmisryhmää on syytä kohdella samaan tapaan kuin kananmunia kauppakassissa: ne pitää pakata hyvin ja käsitellä varovast, muuten lopputuloksena on jumalaton sotku.
Entisaikoina nuorten miesten ylimäärän aiheuttamat ongelmat ratkaistiin näppärästi pikku sodalla, mutta se ei taida nykypäivänä toimia edes Venäjällä.
Enpä tiedä, syksyllä 2015 suomeen saapui yli 30 000 pääosin nuorta ja aktiivista miestä, eli suurinpiirtein saman verran kuin vuosiluokka harjastukkaisia kantaugreja.
Parinmuodostusta ajatellen jako ei mene tasan, vaan jokaiselle eloveenatytölle on keskimäärin kaksi kosijaa, joista ilman jäänyt altistuu erilaisten viharyhmien houkutuksille ja toisten samanlaisten kanssa kerääntyy natsien tai isilin lippujen alle. Jos ilmiö on euroopanlaajuinen kuten vähän näyttää, niin levottomuutta siitä väistämättä syntyy.
Tai jopa jonkinlainen sota.
Täytyy muistaa että tuollainen putkimies-Joe on arjen ahertajalle suunnattoman paljon arvokkaampi kuin joku matopelikoodari, vaikka se ei näy tulotasossa eikä ammatin tuomassa muodikkaassa hypessä.