Oikeistopopulismin nousu 1: meritokratian häviäjät

Ajat­telin kir­joit­taa jut­tusar­jan siitä, mik­si oikeistopop­ulis­mi nousee kaikkial­la. Aloi­ta helpoim­mas­ta ja vähem­män kiis­tanalais­es­ta päästä mut­ta siir­ryn myöhem­min heikom­malle jäälle. 

Ter­ho Pur­si­ainen lainasi min­ulle joskus 1990-luvun alus­sa Michael Youn­gin Mer­i­tokra­t­ian nousu 1870–2033. Se kir­ja mullisti ajat­telu­ni, vaik­ka olin kir­jois­sani varoitel­lut ilmiöstä aiemminkin.

Kir­jas­sa Young varoit­taa lah­jakkaimpi­en val­las­ta, joka johtaa jul­mem­paan luokkay­hteiskun­taan kuin per­in­teinen luokkay­hteiskun­ta aikanaan oli. Kun ylälu­ok­ka poimii lah­jakku­udet työväen­lu­okas­ta ja sysii omat mus­tat lam­paansa alalu­okkaan, seu­rauk­se­na on ylälu­ok­ka, jol­la on hal­lus­saan kaik­ki ja alalu­ok­ka, jol­la ei ole mitään, ei edes poli­it­tisia johtajia.

Kir­jas­sa tämä päät­tyi pop­ulis­tiseen val­lanku­mouk­seen 2033. Yhdys­val­lat on vain yhdek­sän vuot­ta aikataulus­ta edel­lä. Jat­ka lukemista “Oikeistopop­ulis­min nousu 1: mer­i­tokra­t­ian häviäjät”