Kuuntelin Hanna-Riikka Kuisman Finlandia-ehdokkaan Korvaushoito, koska joskus kauan sitten olin myötävaikuttamassa korvaushoidon sallimiseen Suomessa.
Kirja alkoi niin kuvottavalla huumeriippuvuuden kuvauksella, että meinasin jättää kesken. Onneksi en jättänyt, sillä kirja oli todella hyvä. Ei turhaan Finlandia-ehdokkaana, mutta ei herkkäluontoisille.
Ihmettelin, miksi minulla oli krapulainen olo, vaikka en ollut luonut lasillistakaan. Tajusin, että kirja suggeroi minua. Toisaalta joskus nuorena osasin hypnotisoida kavereitani känniin pelkän veden voimalla. Vaikutus oli niin tehokasta, että aamulla heräsivät krapulaisina ja silmät punaisina.
En paljasta juonta, mutta kirjan luettuani en katunut sitä, että peruspalveluministerinä toin korvaushoidon Suomeen. Olisi se tietysti tullut ilman minuakin, mutta vähän myöhemmin. Kunnia kuuluu ennen kaikkea Pentti Karvoselle.
Koska en ole lukenut kirjaa, en osaa arvioida sen aiheuttamia tuntemuksia, mutta korvaushoidosta löytyy mm Kaarlo Simojoen raportti viime vuodelta. Aihe on arkinen ja myöskin tutkittu: korvaushoidolla on etuja ja haittoja, positiiviset vaikutukset kokonaisuudessaan suuremmat. Suomi ei ole yksinäinen saareke, vaan koko läntinen maailma painii samojen asioiden kanssa. — Toki tässä kyse kaunokirjallisesta teoksesta kaiketi.
Onnittelut! Olet juuri valinnut Finlandia-palkinnon voittajan.
Nykyisenä internet-aikana kaikki ei mene niin kuin Stromsössä. Vaikka Kustantajat olivat taas laittaneet miljoonia kilpailuun, sopineet voittovuorossa olevasta kustantajasta, joka jo otti valmiiksi isomman painoksen voittavasta kirjasta, — NIIN SITTEN jostain sivupolulta julkisuuteen hyppää jokin yksittäinen bloggaus ja laittaa kaikki kuviot uusiksi.
Elämme volatiliteetin aikaa.
Filippiinit ja El Salvador!
Kiina ja Singapore.