Autoilun hinnoittelu kaupungissa 1/2: ruuhkamaksut

Twit­ter-keskustelus­ta johtuen ajat­telin sel­ven­tää, mik­si autoilus­ta perit­täviä mak­su­ja pitäisi muut­taa radikaal­isti. Kovin olen­naista itse asi­as­sa ei ole, verote­taanko autoilua enem­män vai vähem­män, kun­han mak­sut suun­tau­tu­isi­vat oikein. 

Todet­takoon aluk­si, että minus­ta auton käyt­tö on maaseudul­la räikeästi yliv­erotet­tua. En yleen­sä läm­pene sille, kun kepu­laiset halu­a­vat siirtää kaupunki­lais­ten raho­ja maaseudulle, mut­ta tässä maaseudul­la asu­vien osaa pitäisi keventää. 

Autoilun pitäisi mak­saa veroa lähin­nä ulkois­vaiku­tuk­sista. Ne ovat kaupungeis­sa iso­ja mut­ta maaseudul­la aika vähäisiä. Ruuhkaa on han­kala saa­da aikaan ja pakokaa­suil­lakaan saa tuskin tapetuk­si ketään. 

Vaik­ka maanvil­jeli­jä Pohjois-Kar­jalas­sa mak­saa autoilus­taan vero­ja liikaa, tätä ei voi käyt­tää perus­teena sille, että autoil­i­ja Jätkäsaa­res­sa voi vaa­tia auto­ton­ta naa­puri­aan mak­samaan osan hänen 52 000 euron hin­taisen autopaikkansa kuluista. 

Autoilun kus­tan­nuk­set kaupungeis­sa johtu­vat pääasi­as­sa auto­jen viemästä kalli­ista tilas­ta. Tilaa sähköau­to vie yhtä paljon kuin ben­sa-auto. Toinen merkit­tävä seik­ka on, että tiivi­is­sä kaupunki­ti­las­sa ilma vai­h­tuu huonos­ti, joten pakokaa­sut ja renkaiden aiheut­ta­ma myrkylli­nen pöly tap­pa­vat ihmisiä. 

Pelkästään moot­tori­ti­et syr­jäyt­tävät asun­to­ja yli sadan­tuhan­nen asukkaan ver­ran. Jos raken­nus­maalle panee hin­naksi vaikka­pa vain 500 €/k‑m2, tulee tästä kak­si mil­jar­di euroa. Neljän pros­entin mukaan maan­vuokra tästä olisi 80 M€. Tässä oli­vat siis vas­ta moottoritiet.

Tähän san­o­taan, että tiet ovat vält­tämät­tömiä. Tot­ta kyl­lä, että liikenne, siis osa siitä, on vält­tämätön­tä. Siitä, että jokin asia on vält­tämätön­tä, ei seu­raa, että sen pitää olla mak­su­ton­ta. Moni muukin asia on vält­tämätön­tä, kuten sähkö esimerkik­si. Silti sähkö ei ole ilmaista. Jokainen ymmärtää, mil­laista haaskaus­ta syn­ty­isi, jos sähkö olisi ilmaista. 

Paik­ka aamu­ru­uhkas­sa on niukkahyödyke. Helsin­gin kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­tossa teh­dyn simu­loin­nin mukaan kan­takaupunki­in autol­la töi­hin tule­va hidas­taa muiden liikku­mista keskimäärin yhteen­sä 20 min­uu­til­la. Siis yhteen­sä. Jos aiheut­taa kymme­nen sekun­nin viivästyk­sen 120 muulle, se on yhteen­sä 20 min­u­ut­tia. Kymme­nen sekun­tia ei ole paljon, mut­ta kun tuhan­net autoil­i­jat hait­taa­vat toisi­aan, lop­putu­lok­se­na on, että matkan­teko hidas­tuu kaik­il­ta. Jos joku muu­ta väit­tää, miten hän selit­tää sen, että matkan­teko on hitaam­paa aamu­ru­uhkas­sa kuin aamuyöllä. 

Jos ajat­telemme ajan hin­naksi 15€/tunnilta, tuo 20 min­uutin hidas­tus oikeut­taa viiden euron ruuhkamaksuun.Ruuhkamaksut tek­i­sivät liiken­nekäyt­täy­tymis­es­tä ratio­naalisem­paa ja lask­i­si­vat liiken­teen hin­taa, aikakus­tan­nus mukaan luettuna. 

Kun ei ole ruuhka­mak­su­ja, on joukkoli­iken­net­tä sub­ven­toita­va, jot­ta liikenne ei tyystin ruuhkau­tu­isi. Se on sec­ond-best ‑ratkaisu. Jos autoilu mak­saisi ulkoiset kus­tan­nuk­sen­sa, mei­dän ei tarvit­sisi sub­ven­toi­da joukkoli­iken­net­tä. Nyt me sub­ven­toimme liikenne ylipään­sä, mikä tarkoit­taa liikaa liiken­net­tä. Ilman sitä ihmiset val­it­si­si­vat työn­sä ja asuin­paikkansa lähempää toisi­aan, eivät matkus­taisi kahvi­tar­jouk­sen takia toiselle puolelle kaupunkia ja niin edelleen.

En tiedä, että yksikään kaupun­ki olisi perunut käyt­töön otta­maansa ruuhka­mak­sua tai tietul­lia, mik­si niitä nyt vain kut­su­taankin. Tukhol­mas­sa niitä kohtaan oli aluk­si suur­ta vas­tus­tus­ta, mut­ta kun huo­mat­ti­in, kuin­ka paljon suju­vam­mak­si liikenne muut­tui, selvä enem­mistö kään­tyi kan­nat­ta­maan sitä. 

Helsin­ki tiivistää jatkos­sa kaupunki­raken­net­ta kun­nol­la. Kan­takaupun­gin ahtaaseen katu­verkkoon ei mah­du nyky­istä enem­pää auto­ja. Sik­si kysymys ruuhka­mak­su­ista alkaa olla ajankohtainen.

Ruuhka­mak­su­jen tärkein tavoite on säästää niukkaa tilaa katu­verkos­sa, mut­ta voi niitä käyt­tää myös kaupun­ki-ilman puhdis­tamiseen. Oslos­sa mak­su on nastarenkai­ta käyt­tävältä korkeampi. Nämä asfaltin raapimet tap­pa­vat ihmisiä myrkyl­lisen katupö­lyn kaut­ta enem­män kuin säästävät onnet­to­muuk­sis­sa. Oslos­sa onnis­tut­ti­in nastarenkaiden käyt­töä vähen­tämään näin tun­tu­vasti, mikä näkyy pienem­pänä tarpeena päällystää katu­ja ja ter­veel­lisem­pänä hengitysilmana. 

Kun pakokaa­su­jen myrkyl­lisyys muut­tuu yhä vain haas­tavam­mak­si ongel­mak­si kaupunki­rak­en­teen tiivistyessä, olisi järkevää por­ras­taa ruuhka­mak­sut niin, että van­hat käryt­tävät ja nokea­vat diese­lau­tot myytäisi­in var­masti maakuntiin. 

 Helsinki­in kaavail­laan ilmeis­es­ti tyh­miä katu­tulle­ja, jois­sa on siis kiin­teä tul­li­ra­ja. Ne ovat epäop­ti­maa­li­nen ratkaisu. Paljon parem­pi olisi satel­li­it­ti­paikan­nuk­seen perus­tu­va jär­jestelmä. Sil­loin voisi esimerkik­si jäykän läpi­a­jok­iel­lon kor­va­ta mak­sul­la, vaikka­pa 50 sent­tiä, jol­loin läpi­a­joa vähen­net­täisi­in tun­tu­vasti, mut­ta ei estet­täisi siltä, jol­la on perustelu tarve rikkoa sitä.  Aikanaan esimerkik­si Pitkän­sil­lan ajok­iel­to olisi toimin­ut parem­min pienenä mak­suna, joka olisi siirtänyt val­taosan liiken­teestä Hakaniemen sil­lalle, mut­ta olisi sallinut käytön niille, joille tämä olisi oikaissut tuntuvasti. 

Toinen ongel­ma liit­tyy pysäköin­ti­in, johon menee Helsingis­sä pitkälti yli kymme­nen neliök­ilo­metriä ja jos­sa uusien autopaikko­jen rak­en­tamiseen uhrataan 100 M € vuodessa. Mut­ta siitä seu­raavas­sa postauksessa. 

Ilmaston lämpeneminen on kiihtymässä?

Kat­soin taas pitkästä aikaa Nasan sivuil­ta,  mitä maa­pal­lon läm­pöti­lalle kuuluu.Käytän 12 kk:n tasoi­tus­ta, kos­ka läm­pöti­laku­vaa­jal­la on pien­tä kausivaihtelua.

Luvut kuvaa­vat muu­tos­ta vuosien 1950–80 keskiar­voon. Siitä ajanko­hdas­ta maa­pal­lo on läm­men­nyt kuvan mukaan noin 0,8 astet­ta. Se ei siis ole tuo usein käytet­ty esi­te­ol­lisen ajan läm­pöti­la, kos­ka ver­tailu­vu­osi­na maa­pal­lo oli jo läm­men­nyt. Noi­hin lukui­hin pitäisi lisätä noin 0,2 astet­ta, niin puhuisimme muu­tok­ses­ta esi­te­ol­liseen aikaan näh­den. Maa­pal­lo on siis nyt läm­men­nyt asteella. 

Läm­pöti­lal­la on ollut kasvi­huonekaa­su­ista johtuen nou­se­va tren­di ja El Nino ‑ilmiön vuok­si vai­htelua trendin ylä- ja ala­puolel­la. El Ninon aikana yläpuolel­la ja La Ninan aikana alapuolella.

Kolme vuot­ta sit­ten läm­pöti­la rikkoi kaikkia ennä­tyk­siä taval­lista voimakkaam­man El Ninon ansios­ta nousten noin 0,2 astet­ta tren­di­vi­ivan yläpuolelle. Sen jäl­keen läm­pöti­la on laskenut La Ninan ansios­ta, mut­ta päässyt hädin tuskin trendin ala­puolelle. Vuodelle 2019 ennuste­taan jo uut­ta El Ninoa, joten nyt pitäisi olla kuopan pohjalla.

Tein hyvin epäti­eteel­lisen ana­lyysin piirtämäl­lä käsi­varais­es­ti viivat käyrän huip­pu­jen ja pohjien kaut­ta. Nämä kuvaa­jat osoit­ta­vat, että läm­pen­e­m­i­nen olisi kiihtynyt. Saman­lainen spurt­ti nähti­in 1990-luvun puo­livälis­sä. Syitä tähän en osaa sanoa. Joku parem­pi ilmas­toasiantun­ti­ja var­maankin osaisi. 

Excell las­ki kuvaan lin­eaarisen trendin. Kokeilin myös toisen asteen poly­no­mia. Se osoit­ti hitaasti kiihtyvää kasvua, mut­ta toisen asteen ter­mi oli tuskin tilas­tol­lis­es­ti merkitsevä. 

Palkkaerojen siunaus ja kirous

Palkkaero­ja kuulee puo­lus­tet­ta­van sil­lä, että ne kan­nus­ta­vat ahkeru­u­teen, paran­ta­maan omaa osaamista ja eten­emään työu­ral­la. En ole tästä vaku­ut­tunut. Huoli­mat­ta pienistä palkkaeroista, Suomes­sa on  riit­tävän kivaa olla hyväo­sainen ja riit­tävän kur­jaa olla huono-osainen. Tästä syys­tä emme siis tarvitse suurem­pia palkkaeroja.

Palkkaeroil­la on myös toinen merk­i­tys. Ne ovat työ­nan­ta­jan silmis­sä työvoiman hin­taero­ja. Jos autokau­pas­sa yritet­täisi­in myy­dä Lado­ja ja Mer­su­ja samal­la hin­nal­la, Mer­sut myytäisi­in pian lop­pu­un ja Lado­ja jäisi myymättä.

Osaamisvi­nouma – se, että koulute­tu­ista on ylikysyn­tää ja koulut­ta­mat­tomista alikysyn­tää –­ johtuu etupäässä siitä, että yksinker­taisia suorit­tavia töitä on ollut help­po automa­ti­soi­da, mut­ta sitä on pahen­tanut entis­es­tään töi­den organ­isoin­ti niin, että avus­ta­va työvoima on pois­tet­tu työpaikoilta. 

 Jos muurar­ille ja tiilenkan­ta­jalle on raken­nuk­sil­la­mak­set­ta­va samaa palkkaa, työ­nan­ta­jan silmis­sä on tehokkain­ta, että muu­rari kan­taa tiilen­sä itse. Huono jut­tu sille, jos­ta ei ole muu­rarik­si, mut­ta olisi tiilenkantajaksi.

Tämä oli tarkoitet­tu vain havain­nol­lis­ta­maan asi­aa. Työn­jaos­ta raken­nuk­sil­la ei tiedä juuri muu­ta kuin sen, että enää raken­nuk­sille ei houkutel­la eri­tyis­sosi­aal­i­huol­lon asi­akkai­ta piimäpurkin ja ruisleivän­voimin, kuten 1980-luvun lop­ul­la. Helpoim­mat työt ovat siis poistuneet. 

Toimis­tois­sa korkeasti koulute­tut viet­tävät paljon aikaa kaik­keen hölmöön, kuten tuskailu­un matkalasku­jen­sa kanssa, vaik­ka näi­hin erikois­tunut henkilö tek­isi sen paljon tehokkaam­min pelkästään sik­si, että osaa lasku­tu­so­hjel­man käytön. 

 Jos koulutet­tu ja osaa­va työvoima olisi kallinpaa ja vähem­män koulutet­tu halvem­paa, toimis­toi­hin tulisi avus­tavaa henkilökun­taa ja kaik­ki asi­at oli­si­vat paremmin.

Kun markki­navoimat ovat hilan­neet lääkärei­den palkko­ja ylöspäin, konekir­joi­tustyötä on siir­ret­ty lääkäreiltä takaisin halvem­malle työvoimalle. 

Hartz-reformien jäl­keen sak­salaisil­la yri­tyk­sil­lä on ollut käytössään erit­täin hal­paa työvoimaa. En ota tässä kan­taa noi­hin reformei­hin sinän­sä, mut­ta niiden seu­rauk­se­na esimerkik­si tutkimus­laitok­si­in on tul­lut avus­tavaa työvoimaa ja tutk­i­joiden tuot­tavu­us on paran­tunut, kos­ka nämä ovat voineet keskit­tyä tutkimukseen. 

(Kos­ka joku kuitenkin tulk­it­see yhdenkin myön­teisen saman Hartz-reformeista niin, että kan­nat­taa kri­ti­ikit­tä koko paket­tia, niin san­o­taan nyt kuitenkin, että ne ovat alen­ta­neet rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä merkittävästi,tehneet mon­es­ta köy­hästä työt­tömästä työssä käyvän köy­hän ja näyt­tävät muo­dosta­van mon­elle ansan, jos­ta ei pääse pois vaik­ka sen piti olla pon­nah­dus­lau­ta työ­markki­noille. Toimii siis kuin kun­nille mak­set­tu palkkatuk­iSuomes­sa. Sekin on enem­män este kuin polku avoimille työ­markki­noille. Hartz-refor­mi toi­mi kuin moukari. Min­ul­la on mielessäni vähän pienem­piä korjauksia. )

Viimeaikaiset tiedot ker­to­vat hälyt­tävää kieltä nuorten miesten lisään­tyvästä pien­i­t­u­loisu­ud­es­ta ja työt­tömyy­destä. Tämä voi johtua siitä, että pojat ovat poikia tai että geneet­ti­nen laadun­varmis­tus on heikom­paa, kun on vain yksi X‑kromosomi, tai sit­ten se johtuu siitä, että miesten euro on 1,20 nais­ten euroa. 

Työvoiman liian pienet hin­taerot vaikut­ta­vat myös hitaasti ja sik­si pysyvästi. Miten esimerkik­si tekoä­lyä kehitetään? Tehdäänkö siitä väline, jol­la parhaat ja luovim­mat henkilöt tule­vat entistä kor­vaa­mat­tomam­mik­si ja taviksia syr­jäytetään työ­markki­noil­ta, vai tehdäänkö siitä väline, jon­ka avul­la tavikset voivat tehdä aiem­paa vaa­ti­vampia työte­htäviä ja kor­va­ta näin osan noiden kor­vaa­mat­tomien työ­panok­ses­ta. Mitä kalli­impia ovat tavikset suh­teessa huip­pukyky­i­hin, sitä enem­män kan­nat­taa keskit­tyä hei­dän korvaamiseensa.

Huo­mamme, että opti­maaliset palkkaerot ajatellen ihmis­ten kan­nus­tamista, sosi­aal­ista oikeu­den­mukaisu­ut­ta ja yhteiskun­nan yleistä luot­ta­mus­ta oli­si­vat aika pienet, mut­ta jos ajat­telemme rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä ja syr­jäy­tymistä, työvoiman hin­taero­jen pitäisi kuitenkin olla paljon suurempia,.

Kom­pro­mis­sia on turha etsiä. Näi­den kah­den asian – työvoiman hin­nan ja palka­nsaa­jan net­to­tu­lo­jen – pitää siis eriy­tyä toi­sis­taan nyky­istä enemmän.

Tätä ajatellen korkeak­oulu­opin­to­jen ilmaisu­us jasub­ven­toimi­nen on kak­siteräi­nen miek­ka. Sen voi ajatel­la lisäävän yhteiskun­nal­lista tasa-arvoa sil­lä, köy­hä koti­taus­ta ei ole este opiskelulle, mut­ta lisäävän ero­ja siinä mielessä, että köy­hä siivoo­ja mak­saa verois­saan tule­van suuri­palkkaisenylilääkärin opinnot. 

Jos ulko­mai­ta ei olisi, voisimme aset­taa työ­nan­ta­jille koulu­tusveron. Pelkän perusk­oulun suorit­ta­neen palkkaamis­es­ta ei pitäisi mak­saa mitään ja korkeak­oulu­tutkin­non suorit­ta­neesta ton­nin kuus­sa ja muut siltä väliltä. Sil­loin ei olisi houku­tus­ta palkata tehtävi­in ylik­oulutet­tu­ja vain sen takia, että koulu­tuk­sen suorit­ta­mi­nen kielii pitkäjän­teisyy­destä (koulu­tus­in­flaa­tio). 

Noin muuten voisi ajatel­la, että pro­gres­si­ivi­nen vero­tus tasaa palkkaero­ja yläpäässä jo riit­tävän tehokkaasti. Omaisu­us­tu­loista en sano mitään.  Jos ulko­mai­ta ei olisi, voisim­me­tur­val­lis­es­ti jyrken­tää pro­gres­sio­ta, mut­ta menetämme jo nyt ulko­maillek­oulutet­tua työvoimaa kohtu­ut­toman paljon. Varsi­nainen ongel­ma on kuitenkin palk­ka-asteikon alapäässä, jos­sa vero­tus ei tasaa tulo­ero­ja juuri lainkaan. 

Jos pien­im­mät palkat jous­taisi­vat alaspäin, syr­jäy­tymi­nen töistä vähenisi. Jot­ta se ei lisäisi tulo­ero­ja ja jot­ta noi­ta töitä kan­nat­taisi tehdä, pitäisi pieniä ansio­tu­lo­ja sub­ven­toi­da täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la. Voi mak­saa aika paljon, mut­ta kan­nat­taa maksaa.

Tähän tietysti ay-liike huu­taa, että tämä loukkaa työmi­estä: työl­lä on tul­ta­va toimeen! On väärin, jos riistäjät saa­vat työvoimaa halvalla.Jostain syys­tä maid­on tuot­ta­jat eivät mesoa, että kyl­lä maid­on hin­nal­la on tul­ta­va toimeen ilman maat­alous­tukea, eivätkä vali­ta, että laiskat kulut­ta­jat saa­vat maiton­sa liian hal­val­la. Heistä on päin vas­toin ihan kiva saa­da rahaa tilille, eikä sekään ole heistä huono asia, että kulut­ta­jil­la on rahaa ostaa maitoa. 

= = = = =

Tässä vähän pohdiskeltavaa niille, jot­ka valmis­tau­tu­vat hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa lin­jaa­maan sosi­aal­i­tur­van uudistusta.

Min­ua huolestut­ta­vat ne kylmät tuulet, jois­sa keski­tytään heiken­tämään tulon­si­ir­to­ja, jot­ta työt­tömät pyrk­i­sivät hakeu­tu­maan töi­hin, joi­hin heitä ei kan­na­ta palkata. Yleis­tu­ki pienen­täisi pieni­palkkaisten osa-aikatyöt­tömien käteen jääviä tuloja. 

Minä ajat­te­len perus­tu­loa nimeno­maan lääk­keek­si tähän ongel­maan, eriyt­tämään työvoiman hin­ta ja työn­tek­i­jän tulot toi­sis­taan. En helpot­ta­maan lorvimista sosi­aal­i­tukien varas­sa. Siihen ei perus­tu­loa edes tarvi­ta. Nyky­malli toimii hyvin.

Britannian surkea junaliikenne

Minus­ta Ylen uuti­nen Bri­tann­ian rautatei­den pri­vati­soin­nista oli huonoa journalismia. 

Ylel­lä oli uuti­nen siitä, mil­laiseen kaaok­seen Bri­tann­ian rautatieli­ikenne on joutunut yksi­ty­istämisen seu­rauk­se­na. Uuti­nen kiin­nit­ti huomi­tani, sil­lä Bri­tan­nia on Ruotsin ohel­la jok­seenkin ain­oa maa Euroopas­sa, jos­sa junali­iken­teen matkus­ta­jamäärät ovat kas­va­neet. Bri­tan­ni­as­sa jopa todel­la paljon, peräti kaksinker­tais­tuneet yksi­ty­istämisen jäl­keen. Sitä ennen “hyvän rautatieli­iken­teen aikana” matkus­ta­jamäärät oli­vat jyrkässä laskussa

Haas­tatel­tu­ja näyt­ti har­mit­ta­van, että junat myöhästelevät ja junia peru­ute­taan. Jos juna ei lähde ajal­laan, vika on har­voin siinä, ettei kul­jet­ta­ja viit­si lähteä liik­keelle. Yleen­sä ongel­mana on punainen valo, jon­ka on sytyt­tänyt radan ylläpitäjä. Radat taas ovat Bri­tan­ni­as­sakin val­tion vastuulla.

 Bri­tan­nia yksi­ty­isti ensin myös kiskot, mikä oli suurivirhe. Insen­ti­iv­it oli­vat sel­l­aiset, että rato­jen kun­nos­s­api­to kan­nat­ti lyödä laimin ja ottaa iso vaku­u­tus suuron­net­to­muuk­sien var­alle. En ymmär­rä, mihin kisko­jen yksi­ty­istämisel­lä tähdät­ti­in, kos­ka radan ylläpi­dos­sa ei voi oikein kilpailla. 

 Mut­ta tuo nykyi­nen ”kaaos” on siis sen val­tion vira­nomaisen vastuulla. 

Haas­tatel­tu­ja har­mit­ti­vat myös junalip­pu­jen korkeat hin­nat. Olisi ehkä kan­nat­tanut ver­ra­ta hin­to­ja Suomen hin­toi­hin niin olisi päästy johonkin suhteellisuuteen.

Har­mi­tuk­sen aiheena taisi olla myös dynaami­nen hin­noit­telu. Jos on pakko päästä juuri siihen suosi­tu­im­paan junaan, jou­tui mak­samaan enem­män kuin jos saat­toi jous­taa tun­nil­la tai par­il­la. Dynaamiselle hin­noit­telulle vai­h­toe­htona on, että kaik­ki liput ovat yhtä kalli­ita kuin kalli­im­mat nyt, ja jois­sakin junis­sa on kovasti tyhjiä paikko­ja. Har­mit­taa tietysti, että joutuu mak­samaan enem­män kui, jos voisi matkus­taa toiseen ajankohtaan. 

Tuo dynaami­nen hin­noit­telu – jokaisen junan myymi­nen jok­seenkin täy­teen   – on toinen kahdes­ta syys­tä, minkä vuok­si rautatei­den yksi­ty­istämisen jäl­keen niiden suo­sio on lisään­tynyt melkolis­es­ti. Samal­la taval­la lentoli­ikenne on lisän­nyt matkus­ta­jamääriä onnis­tu­mal­la myymään koneet läh­es täyteen. 

 Toinen syy junali­iken­teen kas­va­neeseen suo­sioon onris­tisub­ven­tion estymi­nen. Monop­o­liy­htiö voi tehdä niin, että se yli­hin­noit­telee kus­tan­nuk­si­in näh­den lipun­hin­nat suosi­tu­il­la reit­eil­lä (esim Helsin­ki-Tam­pere) ja sub­ven­toi näin syn­tyneil­lä voitoil­la hil­jaisia ratao­suuk­sia. Kuu­lostaa oikeu­den­mukaiselta, mut­ta vähen­tää matkus­ta­jamääriä huo­mat­tavasti, kos­ka junali­iken­net­tä hai­tataan juuri siel­lä, mis­sä sen poten­ti­aali olisi suurin. 

Meil­lä VR jou­tui luop­umaan Onni Bussin vuok­si ris­tisub­ven­tios­ta. Niin­pä Junalip­pu Helsin­ki Tam­pere mak­saa 8,90, mut­ta jos tätä kir­joit­taes­sani jou­tu­isi ryn­täämään seu­raavaan junaan, se mak­saisikin 21€. Suurim­malle osalle matkusajia lip­pu­jen hin­nat ovat laske­neet olen­nais­es­ti. Jotakin tuo 21 € voi risoa, mut­ta sekin on vähem­män kuin oli­si­vat kaik­ki lip­pu­jen hin­nat ennen hintauudistusta.

 Junal­la matkus­t­a­mi­nen on lisään­tynyt huo­mat­tavasti suosi­tum­mil­la väleil­lä. Järkevään hin­noit­telu­un ei tarvit­tu kil­pailu­a­rautateil­lä, riit­ti bus­sili­iken­teen aset­ta­ma haaste.

 Minus­ta Ylen jut­tu oli huonoa jour­nal­is­mia, kos­ka siitä puut­tui aivan olen­nainen tieto junal­la matkus­tamisen suo­sion räjähdys­mäis­es­tä lisään­tymis­es­tä yksk­ty­istämisen ja kos­ka ennet­ti­in ymmärtää, että junien myöhäste­ly olisi johtunut yksi­ty­i­sistä yri­tyk­sistä eikä radan ylläpitäjästä.  

[KORJAUS: Tarkkaan luet­tuna uutises­sa oli lyhyt main­in­ta siitä, että rautatiematkus­t­a­mi­nen on lisään­tynyt kaksinker­taisek­si yksi­ty­istämisen jälkeen]

Vaik­ka Bri­tan­ni­as­sa yksi­ty­istämi­nen on pääasi­as­sa ollut hyvä asia, en ole var­ma, että kauko­ju­nali­iken­net­tä kan­nat­taisi Suomes­sa alis­taa kil­pailulle. Se ei nimit­täin johtaisi kil­pailu­un vaan monop­o­lioikeuk­sien huu­tokaup­paamiseen, mikä on aivan eri jut­tu.  Kiskoille kun ei mah­du kil­pail­e­vaa liikennettä. 

Sik­si olisi järkevää päät­tää poli­it­tis­es­ti, että VR hin­noit­telee liput oma-aloit­teis­es­ti niin kuin jou­tu­isi hin­noit­tele­maan ne kil­pailu­ti­lanteessa. Voi olla, että olen poli­it­tis­es­ti nai­ivi tätä sanoessani. 

= = = =

Jos meil­lä olisi kil­pailua, saisimme ehkä parem­mat junat, tai siis parem­min sis­uste­tut vaunut. Olen kysynyt, mik­si VR ei lai­ta duet­to +osas­to­ja muuallekin kuin rav­in­tolavau­nun yläk­er­taan , kos­ka ne ovat niin suosit­tu­ja. Mah­dol­lisu­us tehdä häir­iöt­tä töitä läp­päril­lä on lisän­nyt merkit­tävästi junali­iken­teen suo­sio­ta.  Vas­taus on, että joskus 2030-luvul­la, kun vaunu­ja joudu­taan muutenkin remon­toimaan tai uusimaan. 

Vaati­iko hyvä liik­keen­jo­hto sdi­is sit­tenkin kilpailua?

Yllyk­keen tämän kir­joit­tamiseen antoi Tuuk­ka Saari­maan saman­su­un­tainen twiitti. 

Suomen matkailuelinkeinon riskinä on riippuvuus lentoliikenteestä

Tulin eräässä kahvipöytäkeskustelus­sa sanoneek­si, että keskusta­lais­ten halu lahjoit­taa maamme min­er­aali­varat ilmaisek­si kenelle vain, johtuu siitä, että ovat niin epä­toivoisia siitä, mis­tä muus­ta kaupunkien ulkop­uolel­la voisi löytää työ­paikko­ja. Totes­imme yhdessä, että matkailu on poten­ti­aalis­es­ti paljon parem­pi ja että se on lisäk­si vah­vasti ris­tiri­idas­sa kaivos­toimin­nan kanssa. 

Suomen ongel­ma matkailumaana on kuitenkin sen täy­delli­nen riip­pu­vu­us lentoli­iken­teestä tai sitäkin pahem­mas­ta laivali­iken­teestä. Lentämis­es­tä ja laiva­matkoista taas tulee ilmastopoli­it­ti­sista syistä toiv­ot­tavasti selvästi nyky­istä kalli­im­paa. Toivon,että näin käy, mut­ta Suomen matkailulle se on ilmi­selvä riski. 

Kiinalaisia tur­is­te­ja ei saa tänne muutenkin lentomatkus­ta­ji­na, kuten ei ylipään­sä Euroop­paan. Mut­ta euroop­palaiset tur­is­tit alka­vat toiv­ot­tavasti käyt­tämään paljon enem­män junaa. 

Suomeen pääsee Junal­la vain Pietarin tai Haa­paran­nan kaut­ta, eri­tyis­es­ti, kos­ka lai­va Tukhol­mas­ta Helsinki­in on lentomatkaakin pahempi vaihtoehto. 

 Olisi kiire saa­da aikaa se Rail­Balti­ca ja tun­neli Tallinnaan.  Sen ansiostamyös suo­ma­laiset voisi­vat matkus­taa Euroop­paan parem­mal­la omallatunnolla. 

Tuloerot ja yritysten kotimainen omistus

Viime vuosi­na peliy­htiö Super­cellin ilmiömäi­nen men­estys on lisän­nyt Suomes­sa tulo­ero­ja. Ilman sitä Gini-ker­roin olisi nyt pienem­pi. Tuskin kuitenkaan kovin moni on sitä mieltä, että asi­at oli­si­vat Suomes­sa paremmin,jos Super­cell olisi perustet­tu Viroon tuot­ta­maan kas­vavien tulo­ero­jen kirous­ta sinne.

Super­cellin väki ei kikkaile vero­tuk­sen kanssa. Sik­si hei­dän tulois­taan vähin­tään puo­let sataa verot­ta­jan laari­in. Ainakin kaik­ki helsinkiläiset hyö­tyivät siitä, kos­ka yhtiön ja sen omis­ta­jien mak­sa­vat verot tekivät mahg­dol­lisek­si alen­taa kun­taveroa Helsingissä. 

Suomen ver­rat­tain pienet tulo­erot johtu­vat siitä, että meil­lä on onnis­tunei­ta yri­tyk­siä vähem­män kuin vaikka­pa Ruot­sis­sa. Tämä seik­ka mei­dän pien­ten tulo­ero­jemme takana ei ole mitenkään yksiselit­teis­es­ti myön­teinen asia. Köy­hyyt­tä meil­lä on ihan yhtä paljon ja enem­mänkin kuin meitä eri­ar­voisem­mis­sa mais­sa. Hyvä ver­rok­ki on Ruot­si. Gini-ker­roin on jok­seenkin sama kuin Suomes­sa, mut­ta köy­hän osa on siel­lä  paljon parem­pi. Se, ettei köy­hän parem­pi osa näy tulon­jaon tasaisuute­na, johtuu siitä, että Ruot­sis­sa on niin paljon hyvin rikkai­ta, joiden men­estys vas­taavasti lisää tuloeroja. 

Kun Suomes­sa ei ole men­estyneitä yrit­täjiä, meiltä puut­tuu koti­maista omis­tus­ta. Pääo­mat­u­lo­ja yri­tyk­semme syn­nyt­tävät siinä mis­sä muual­lakin, mut­ta tulot menevät ulko­maisille omis­ta­jille. Tämä pitää tulo­erot Suomes­sa pien­inä, mut­ta ei se silti mikään riemun aihe ole.

 Yri­tys­ten koti­maiselle omis­tuk­selle on kak­si vaihtoehtoa.Joko omis­ta­ja on ulko­mainen tai koko yri­tys­tä työpaikkoineen. 

Lykä­tyn kulu­tuk­sen verotus 

Voidaan kiis­tel­lä siitä, onko tulon­jakoti­las­to tehty oikein. Ymmärtääk­seni (en tosin ole tätä tark­istanut) esimerkik­si Her­lin­ien hold­ingy­htiöi­den tulot eivät näy suvun tuloina ennen kuin ne tuloute­taan hold­ing-yhtiöstä omis­ta­jien­sa tuloksi.

 Onko tämä oikein vai väärin riip­puu siitä, mitä halu­taan tarkastel­la. Tulot, jot­ka on jätet­ty yri­tyk­seen, ovat pois­sa kulu­tuk­ses­ta. Min­ua risoo super­rikkaiden suuris­sa tulois­sa lähin­nä haaskaa­va kulu­tus yksi­ty­islen­tokonei­neen ja huvi­jahtei­neen. Se, joka on kiin­nos­tunut taloudel­lis­es­ta val­las­ta eikä kulu­tuk­sen ympäristö­vaiku­tuk­sista, ajat­telee tietysti vähän toisin. 

Sekä Her­lineitä että Super­cellin omis­ta­jia näkyy nyky­isin usein kasvuy­htöi­den rahoit­ta­ji­na. Rahan investoimi­nen koti­maisi­in työ­paikkoi­hin on minus­ta suurten omaisu­us­tu­lo­jen oikeaa käyttöä.

Jos saisin päät­tää vero­tuk­ses­ta dik­ta­toris­es­ti, tek­isin nyky­istä voimakkaam­min pro­gres­si­ivisen men­overon. Se on sama asia kuin pro­gres­si­ivi­nen tulovero, mut­ta säästet­tyjä tulo­ja ei verotet­taisi ja säästö­jen syömistä verotettaisiin. 

Ruot­sis­sa on hyvin myön­teinen suh­tau­tu­mi­nen koti­maisi­in omis­ta­ji­in ja kas­vavaan yri­tys­var­al­lisu­u­teen.  Sik­si sieltä on pois­tet­tu per­in­tövero suurista yri­tyso­maisuuk­sista kokon­aan ja kiris­tet­ty sitä taval­lis­ten kansalais­ten­per­in­tö­jen osalta. Käytän­nössä tämä on tehty niin, että per­in­töveroa ei ole, mut­ta jos per­i­tyn omaisu­u­den myy, myyn­ti­t­u­lo on kokon­aan verotet­tavaa myyntivoittoa.

Tavalli­nen kansalainen perii yleen­sä van­hempi­en­sa asun­non, joka joudu­taan usein myymään, kos­ka se on väärän­lainen ja väärässä paikassa.Verottajalla on aikaa odot­taa. Kyl­lä se asun­to joskus myydään.

 Jos sen sijaan omis­taa hold­ingy­htiön ison siivun Sto­ra Ensos­ta, sen saa myy­dä, kun­han ei myy holdingyhtiötä.

Näin yri­tys­var­al­lisu­us kas­vaa sukupolves­ta toiseen. Jos suvun mus­ta lam­mas päät­tää pan­na osuuten­sa lihoik­si, hän joutuu mak­samaan vero­ja ja paljon.

Tämän kaiken jäl­keen Ruot­sis­sa omaisu­us on huo­mat­ta­van epä­ta­sais­es­ti jakau­tunut, mut­ta se ei tun­nu ruot­salaisia häir­it­sevän. Koti­maista yri­tys­var­al­lisu­ut­ta pide­tään talouden vahvu­ustek­i­jänä, jota kukaan ei halua heiken­tää. Toisaal­ta ruot­salainen pääo­ma on varsin isän­maal­lista. Sen on viisas­ta ollakin, kos­ka sen etuoikeudet on poli­it­tis­es­ti päätet­ty ja yhdel­lä nui­jankopau­tuk­sel­la ne voidaan myös lakkauttaa. 

 Jotenkin koti­maista omis­tus­ta pitäisi meil­läkin vahvis­taa. Ruot­salainen­ratkaisu näyt­tää toimi­van ja on ainakin köy­hän kannal­ta parem­pi kuin suo­ma­lainen pääo­maköy­hyy­den tie. Suuret omaisu­userot eivät toisaal­ta tun­nu hyvältä. Joku voisi ajatel­la, että val­tiony­htiöi­den tie olisi parem­pi, mut­ta Val­con kuva­putkite­htaan jäl­keen täl­lä lin­jal­la on ollut vähem­män kan­na­tus­ta. Muista hyvin, kun demar­it huu­si­vat parikym­men­tä vuot­ta sit­ten val­tio­ta jät­ti­tap­pi­oi­ta tuot­tavien paperite­htainen ankku­ri­omis­ta­jak­si, siis kaata­maan niihin lop­ut­tomasti rahaa. Luo­van­tuhon vas­tus­tamiseen ei kan­nat­taisi rahaa kaataa. Antti Rinne istu­mas­sa kym­me­nien mil­jar­di­en sijoi­tu­so­maisu­u­den pääl­lä? Tai Mau­ri Pekkarinen.

Jotenkin pitäisi motivoi­da taval­lisia kansalaisia investoimaan koti­maisi­in yri­tyk­si­in sen sijaan, että mädät­tävät rahaa korot­tomil­la pankki­tileil­lä. En oikein tunne, miten eri­laiset osak­er­a­has­tot toimi­vat, mut­ta ne näyt­tävät ulos­mit­taa­van merkit­tävän osan tuo­to­s­ta suurten­hallinnol­lis­ten kulu­jen kaut­ta pankeille.

Eläke­sosial­is­mis­sa eläkey­htiöt oli­si­vat yri­tys­ten rahoit­ta­jia. Se ei olisi huono aja­tus, parem­pi kuin että amerikkalaiset eläkey­htiöt omis­ta­vat suo­ma­laisia yri­tyk­siä. Nyt eläkey­htiöi­den var­al­lisu­us on kuitenkin ajatel­tu suun­nat­ta­van val­tion velan­ot­toka­ton kiertämiseen infray­htiön kaut­ta. Koti­mais­ten yri­tys­ten koti­mainen omis­tus tarvit­sisi tätä rahaa kiivaammin.

= = =

Muuten olen sitä mieltä, että tulo­ero­jen myrkylli­nen ydin on työ­markki­noiden eri­ar­vois­tu­mises­sa niin, että suorit­ta­van työn palkat laske­vat suh­teessa ja huip­pu­osaa­jat voivat veloit­taa mitä halu­a­vat. Mut­ta siitä toiste. 

Tulokehitys Pääkaupunkiseudulla

Pääkaupunkiseudun tulot ovat viime vuosi­na nousseet muu­ta maa­ta hitaam­min. Van­taan suh­teelli­nen ase­ma seudun sisäl­lä on heiken­tynyt ja Helsin­gin kohdentunut. 

Joulu­ruokia sulatel­lessa vilkuilin vähän kun­tako­htaisia tieto­ja verotet­tavista tuloista pääkaupunkise­dun kol­men suurim­man kun­nan kohdal­la. Tutkin sekä keski­t­u­lo­ja että medi­aan­i­t­u­lo­ja. Medi­aan­i­t­u­lot tarkoit­ta­vat tulo­jakau­man keskim­mäisenä ole­vien tulo­ja. Muu­ta­ma ökyrikas ei pysty muut­ta­maan medi­aan­i­t­u­loa, mut­ta kyl­läkin keski­t­u­lo­ja. Medi­aan­i­t­u­lot eivät muu­tu lainkaan, jos rikkaim­mat ja vain he rikas­tu­vat, mut­ta keski­t­u­lo­ja se nos­taa. Toisaal­ta medi­aan­i­t­u­lo­ja las­kee, jos aiem­paa use­ampi opiske­li­ja siirtää kir­jansa opiskelu­paikkakun­nalleen tai jos pien­i­t­ulis­ten maa­han­muut­ta­jien määrä kas­vaa. Nämä molem­mat laske­vat tietysti myös keskituloja.

  Kos­ka tulo­jakau­mat ovat yleen­sä vähän vino­ja oikeal­la (ylöspäin), keski­t­u­lot ovat suurem­pia kuin mediaanitulot.

Laskin kol­men pääkaupunkiseudunkun­nan keski­t­u­lot ja medi­aan­i­t­u­lot suh­teessa koko maan vas­taavi­in. Niiden kaikkien tulot ylit­tävät koko maan vas­taa­vat niin, että Espoon tulot ovat suurim­mat. Keski­t­u­lois­sa Helsin­ki on seu­raa­va, mut­ta medi­aan­i­t­u­lois­sa Van­taa on Helsinkiä edel­lä. Kun kat­so­taan keskimääräistä van­taalaista ja helsinkiläistä, van­taalaiset ovat suu­rit­u­loisem­pia, mut­ta Helsingis­sä on jakau­man yläpäässä selvästi parem­pit­u­loisia kuin Van­taal­la, jon­ka vuok­si  keski­t­u­lot ovat Helsingis­sä suurem­pia kuin Van­taal­la. Kun­tavero­jen kannal­tas keski­t­u­lot ovat ratkaiseva. 

Kaikkien pääkaupunkiseudun kun­tien medi­aan­i­t­u­lot suh­teessa koko maan medi­aan­i­t­u­loi­hin ovat laske­neet selvästi ja tasais­es­ti. Suh­teessa muuhun maa­han, Pääkaupunkiseudul­la ei ole enää yhtä­su­u­rit­u­loisia kuin ennen. Helsin­gin osalta lasku on hidas­tunut niin, ettäHelsin­gin ja Van­taan medi­aan­i­t­u­lot alka­vat olla saman suuruisia.

Myös keski­t­u­lo­jen osalta kaikil­la kolmel­la kaupungilla on laske­va tren­di suh­teessa koko maa­han, mut­ta Helsin­gin ja Espoon kohdal­la tämä lasku tait­tunut. Näis­sä kun­nis­sa on toisin sanoen aiem­paa enem­män tai aiem­paa suu­rit­u­loisem­pia tulo­jakau­man yläpäässä. Van­taal­la laskevas­sa trendis­sä ei näy hidastumista. 

Jäsen­ten­vä­li­nen

Seu­raavak­si suh­tautin Espoon jaVan­taan tulot Helsinki­in. Medi­aan­i­t­u­lois­sa molem­mat ovat siis Helsinkiä edel­lä (indek­si on yli 100), mut­ta viime vuosi­na molem­pi­en etu­mat­ka on kaven­tunut selvästi, Van­taan etu­mat­ka on jopa katoamassa. 

Keski­t­u­lois­sa tren­di on saman­su­un­tainen mut­ta heikom­pi. Kos­ka yksit­täiset super­rikkaat heilut­tel­e­vat keskiar­voa, kuvios­sa on selvästi enem­män vaihtelua. 

Vuosi 2017 on ollut Helsingille eri­tyisen hyvä. Se on paran­tanut ase­maansa suh­teessa molem­pi­in naa­purei­hin­sa sekä medi­aan­i­t­u­lois­sa että keskimääräi­sis­sä tulois­sa. Kuvios­sa tämä näkyy siten, että kaik­ki neljä käyrää ovat laske­neet viimeisenä vuonna.

Van­taan suh­teelli­nen ase­ma on heiken­tynyt täl­lä vuosikymmenel­lä selvästi.

Tulo­jakau­ma

Keski­t­u­lo­jen ja medi­aan­i­t­u­lo­jen­suhde on eräs, joskin epä­tark­ka indikaat­tori tulo­eroille. Huvikseni piirsin senkin.

 Koko maan luvuista havaitaan, että näin mita­tu­il­la tulo­eroil­la on selvä suh­dan­nevai­htelu. Korkea­suh­dan­teessa pääo­mat­u­lot kas­va­vat, jol­loin suurim­mat tulot nou­se­vat. Tämä ilmiö olisi hyvä ymmärtää noin ylipään­säkin, kun tulk­i­taan vuo­tu­isia muu­tok­sia tuloeroissa. 

 Suh­dan­nevai­htelua luku­un otta­mat­ta koko maan suhdelu­vus­sa ei näy mitään trendiä. Sen sijaan kaikissa pääkaupunkiseudun kun­nis­sa suhdeluku on kas­vanut täl­lä vuosikymme­nessä, Espoos­sa nopeim­min jaVan­taal­la hitaimmin.

Näin mitat­tuna tulo­erot ovat Espoos­sa suurem­mat kuin Helsingis­sä. Van­taal­la ne ovat jopa pienem­mät kuin koko maas­sa yhteen­sä. Van­taal­la asuu kohta­laisen hyv­in­voivaa keski­t­u­loista väkeä, ei paljon köy­hiä, mut­ta ei myöskään paljon rikkaita. 

Myytäköön infrayhtiöstä kansan osakkeita

Kun pitäisi rak­en­taa tun­nin juna Turku­un ja Tam­pereelle, nopeut­taa junaa Oulu­un, rak­en­taa Pis­ara-rata ja mon­ta muu­ta tärkeää kohdet­ta, ehdote­taan perustet­tavak­si Infra-yhtiö, johon sijoit­taisi­vat ne, joil­la on jouti­las­ta pääo­maa, kuten eläkey­htiöil­lä esimerkik­si on. 

Toiv­ot­tavasti näin ei neu­vota koti­taloluk­sia han­k­in­nois­saan: jos teil­lä ei ole rahaa eikä kykyä ottaa velkaa, ostakaa osamak­sul­la. Nämä val­tioiden velka­ka­tot ovat vähän huvit­tavia, kun on aivan kun­ni­al­lista kiertää niitä.

Tehdään siis infray­htiö, kos­ka muuten tärkeät rata­hankkeet siir­tyvät iäisyy­teen. Jouti­las­ta rahaa on muil­lakin kuin eläkey­htiöil­lä. Koti­talouk­sil­la lahoaa korot­tamil­la pankki­tileil­lä noin sata mil­jar­dia euroa, jos­ta ainakin 20 mil­jar­dia olisi kivut­ta irrotet­tavis­sa infray­htiöön. Tehtäköön infray­htiöstä siis kansanosake, johon kuka tahansa voisi sijoit­taa pieniäkin sum­mia tur­vaan pankki­tileiltään. Parin pros­entin vuo­tu­inen tuot­to olisi parem­pi kuin ei mitään. Jos tuot­to tulee takaisin kansalaisille, ei sure­ta niin paljon se, että infrain­vestoin­te­ja rahoite­taan val­tion velois­taan mak­samaa korkoa kalli­im­mal­la rahalla . 

Jot­ta näitäkin raho­ja ei taas hukat­taisi johonkin Huu­tokosken radan kaltaiseen han­kkeeseen, infray­htiön tuot­to pitäisi sitoa liiken­nemääri­in. Ilman sitä se olisi puh­das­ta val­tion velanottoa.

Heikki Pursiainen, köyhyys ja eriarvoisuus

Jos tuot matkalta tuli­aisi­na lap­sille­si karkke­ja, Mai­jalle ja Pekalle pus­sil­lisen hedelmäkarkke­ja ja Liisalle yhden hedelmäkarkin, miltä luulet, että se tun­tuu Liisas­ta? Ilah­tuuko hän kark­istaan vai olisiko hän ehkä ollut onnel­lisem­pi, jos et olisi tuonut karkkia lainkaan?

Olen sat­tuneesta syys­tä tutus­tunut Heik­ki Pur­si­aisen kir­jaan Pas­ka Suo­mi. Pidän Pur­si­aista lah­jakkaana ajat­teli­jana vaik­ka vähän kär­jistävänä väit­telijänä, joka vään­tää rauta­lan­gas­ta, mik­si laiska ajat­telu johtaa vääri­in lop­putu­lok­si­in. Must Readis­sa hänen kir­joituk­sen­sa kuu­lu­vat kir­joituk­si­in, jot­ka ovat min­ulle kir­jaimel­lis­es­ti must read .

Pas­ka Suo­mi on minus­ta riemas­tut­ta­va kir­ja, mut­ta ymmär­rän hyvin, että tosiko­to­sikoille ille se on kauhis­tus. Olin Pur­si­aisen kär­jistyk­sistä mon­es­ta aivan eri mieltä, mut­ta nautin tavas­ta, jol­la hän ne esit­ti. Eikä niin suur­ta valet­ta, ettei tot­ta toinen puoli. 

Antaisin silti neu­von, että jos halu­aa vaikut­taa maail­maan, voisi muo­toil­la sanomisen­sa vähän kohtu­ullisem­min. Pur­si­aisen tyyli karkot­taa monia, ellei jopa selvää enem­mistöä luk­i­joista. Vaik­ka minä riemas­tu­in, enem­mistö var­maankin tor­jui fik­sutkin ajatukset. 

Pur­si­aisen kir­ja tar­joaisi hedelmäl­lisen poh­jan mon­ellekin peri­aat­teel­liselle pohdin­nalle. Tässä puu­tun niis­sä vain yhteen, siihen, että ei pitäisi tor­jua eri­ar­voisu­ut­ta vaan pelkästään köy­hyyt­tä. Ties vaik­ka joulun pyhinä innos­tu­isin käymään läpi muitakin argumentteja.

Jos rikkaat rikas­tu­vat, mut­ta köy­hät eivät köy­hdy, onko siitä köy­hille mitään hait­taa? On, viidestä syystä.

Ensim­mäistä noista käsit­telin jo avauk­ses­sani. Eri­ar­voisu­u­den tunne on myrkkyä, jota ei yhdel­lä hedelmäkarkil­la pysty kor­vaa­maan. Jos Liisan kohtelu jatkuisi noin vuosia, ties vaik­ka se johtaisi jopa sairastumiseen. 

Ihmi­nen on yhteisölli­nen eläin. Keskinäi­nen sol­i­daarisu­us on yhteisön liimaa ja eri­ar­voisu­ud­es­ta kumpua­va katkeru­us myrkkyä. Se tuo keltali­iv­it kaduille polt­ta­maan autoja.

Toinen johtuu siitä, että jos muut rikas­tu­vat ja itse ei lainkaan, putoaa joukos­ta. 1950-luvul­la ei ollut niin kauhea­ta, jos lap­si tuli kauh­tuneis­sa vaat­teis­sa koulu­un, kos­ka muutkin tuli­vat. Nyt jou­tu­isi silmätikuk­si. Sil­loin ei juuri kenel­läkään ollut autoa, mut­ta toisaal­ta bus­sil­la pääsi kaikkialle. Nyt ei pääse. Kukaan ei har­mitel­lut, sitä, ettei omis­tanut äly­puhe­lin­ta. Nyt ilman äly­puhe­lin­ta sulkeu­tuu kanssakäymisen ulkop­uolelle, eikä pysty koh­ta osta­maan edes junalip­pua. Köy­hyys on pait­si absolu­ut­tista myös suh­teel­lista ja suh­teel­lista köy­hyyt­tä eri­ar­voisu­u­den kasvu 

Kol­mas johtuu siitä, että kun kansakun­ta rikas­tuu, sille tulee käyt­töön lisää mas­saku­lu­tus­tuot­tei­ta, kos­ka vain niitä voidaan tuot­taa lisää. On ole­mas­sa myös etuoikeutet­tua kulu­tus­ta, hyödykkeitä, joi­ta ei voi valmis­taa lisää. Asun­to keskus­torin var­rel­la nyt esimerkik­si, tai eturiv­in paik­ka teat­teris­sa. Eri­ar­voisu­u­den kasvu tarkoit­taa, että nämä tuot­teet menevät yhä tarkem­min vain hyväosaisille.

Neljäs johtuu siitä, että ihmisy­hteisö­jen sisäl­lä vau­raus tarkoit­taa myös tiet­tyä parem­muusjärjestys­tä. Sil­lä on vaiku­tus­ta jopa parisuhde­markki­noil­la. Viime aikoina on havait­tu, että huono-osaiset miehet eivät löy­dä parisuhdet­ta. 🙁 Tämä on vähän sama asia kuin se, että urheil­i­ja kyl­lä kär­sii siitä, että hänen kil­pail­i­jansa käyt­tävät dopin­gia, vaik­ka se ei heiken­näkään hänen tulostaan vaan ain­oas­taan sijoitustaan.

Viides johtuu siitä, että maa­pal­lo on rajalli­nen ja kestää vain tietyn määrän kulu­tus­ta. Näi­den niukko­jen resurssien käyt­tö alkaa olla yhä enem­män nol­la­summapeliä. (Tämän argu­mentin voi tosin pukea myös siihen muo­toon, että köy­hät oikeasti köyhtyvät.)

Silti Pur­si­ainen on oike­as­sa siinä, että julkises­sa keskustelus­sa käytetään liian usein sanaa eri­ar­voisu­us, kun pitäisi käyt­tää sanaa köy­hyys. Se on vähän sama asia kuin se, että jos on sitä mieltä, että joku asia on huonos­ti, sanoo herkästi, että se huononee, vaik­ka pysy­isi vain yhtä huonona. Juuri nyt olemme kuulleet, että tulo­erot kas­va­vat koko ajan, vaik­ka niil­lä ei ole ollut mitään trendiä vuo­den 2000 jäl­keen. Sitä ennen ne kyl­lä kasvoivat. 

Nuorten osaajien keskittyminen kiihtyy

25 — 34 ‑vuo­ti­aiden aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­tanei­den osu­us seu­tukun­nit­tain vuon­na 2017

Olen noin 25 vuot­ta seu­ran­nut erästä alue­poli­it­tista tilas­to­su­uret­ta, nuorten aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­tanei­den sijoit­tumista Suomes­sa. Tämä ei ole paras mit­tari, mitä rahal­la saa, muit­ta paras, jon­ka saa ilman rahaa. Kyse ei ole siis opiske­li­joista vaan valmis­tuneista. Muu­ta­ma tohto­ri­opiske­li­ja tietysti joukkoon mah­tuu, mut­ta se ei muu­ta asi­aa. Tuo ikälu­ok­ka on valit­tu sik­si, että sen jäl­keen muut­ta­mi­nen hilje­nee olennaisesti.

Huo­mat­takoon tuon kohde­joukon määrä koko maas­sa on kään­tynyt lasku­un. Suo­ma­lais­ten koulu­tu­ta­so on jämähtänyt paikalleen ja moni nuori koulutet­tu on muut­tanut maasta. 

Tämän joukon alueelli­nen keskit­tymi­nen on häkel­lyt­tävän kovaa. Vuon­na 2017 heistä kolme neljä­sosaa asui viidel­lä yliopis­tokaupunkiseudul­la ja läh­es puo­let Helsin­gin seudul­la. Muulle Suomelle jää yksi neljä­sosa. Huo­mat­takoon, että tuos­sa joukos­sa on opet­ta­jia, apteekkare­i­ta, lääkäre­itä ja kun­nan­jo­hta­jia. Niin­pä yri­tys­ten käytössä ole­via nuo­ria osaa­jia on muual­la maas­sa todel­la vähän. Jos on perus­ta­mas­sa korkeaan osaamiseen nojaavaa yri­tys­tä, sijain­tipaikko­jen suh­teen on aika vähän valin­nan­varaa. Tämä on asia, jol­la ei oikein voi mitään. Vai­h­toe­htona on, että nuorten osaa­jien maas­ta­muut­to kiihtyy.

Huo­mat­takoon, että Helsin­gin osu­us nuorista osaa­jista on huo­mat­tavasti suurem­pi kuin osu­us hei­dän koulu­tuk­ses­taan. Maakun­tayliop­sto­jen opiske­joista huo­mat­ta­va osa muut­taa valmis­tut­tuaan Helsinkiin.

Mut­ta kat­so­taan­pa viime vuosien kehitystä.

Heksin­gin, Tam­pereen, Turun, Oulun ja Jyväskylä seu­tukun­tien osu­us nuorista aka­teemi­sista. vuodes­ta 2000 vuo­teen 2017 

Huo­maamme, että osaa­jien keskit­tymi­nen on nyky­hal­li­tuk­sen aikana kiihtynyt huo­mat­tavasti. Vielä häkel­lyt­täväm­pää on, kun kat­somme erik­seen Helsin­gin seu­tukun­taa ja neljää muuta. 



Helsin­gin seu­tukun­nan osu­us nuorista akateemisista.

Tam­pereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seu­tukun­tien osu­us nuorista akateemisista.

Noiden neljän muun osu­us on kään­tynyt lasku­un, niiden kaikkien jopa.

Onko Sumi matkalla kohden yhden men­estyvän kaupun­gin mallia?