Heikki Pursiainen, köyhyys ja eriarvoisuus

Jos tuot mat­kal­ta tuliai­si­na lap­sil­le­si kark­ke­ja, Mai­jal­le ja Pekal­le pus­sil­li­sen hedel­mä­kark­ke­ja ja Lii­sal­le yhden hedel­mä­kar­kin, mil­tä luu­let, että se tun­tuu Lii­sas­ta? Ilah­tuu­ko hän kar­kis­taan vai oli­si­ko hän ehkä ollut onnel­li­sem­pi, jos et oli­si tuo­nut kark­kia lainkaan?

Olen sat­tu­nees­ta syys­tä tutus­tu­nut Heik­ki Pur­siai­sen kir­jaan Pas­ka Suo­mi. Pidän Pur­siais­ta lah­jak­kaa­na ajat­te­li­ja­na vaik­ka vähän kär­jis­tä­vä­nä väit­te­li­jä­nä, joka vään­tää rau­ta­lan­gas­ta, mik­si lais­ka ajat­te­lu joh­taa vää­riin lop­pu­tu­lok­siin. Must Rea­dis­sa hänen kir­joi­tuk­sen­sa kuu­lu­vat kir­joi­tuk­siin, jot­ka ovat minul­le kir­jai­mel­li­ses­ti must read .

Pas­ka Suo­mi on minus­ta rie­mas­tut­ta­va kir­ja, mut­ta ymmär­rän hyvin, että tosi­ko­to­si­koil­le ille se on kau­his­tus. Olin Pur­siai­sen kär­jis­tyk­sis­tä mones­ta aivan eri miel­tä, mut­ta nau­tin tavas­ta, jol­la hän ne esit­ti. Eikä niin suur­ta valet­ta, ettei tot­ta toi­nen puoli. 

Antai­sin sil­ti neu­von, että jos halu­aa vai­kut­taa maa­il­maan, voi­si muo­toil­la sano­mi­sen­sa vähän koh­tuul­li­sem­min. Pur­siai­sen tyy­li kar­kot­taa monia, ellei jopa sel­vää enem­mis­töä luki­jois­ta. Vaik­ka minä rie­mas­tuin, enem­mis­tö var­maan­kin tor­jui fik­sut­kin ajatukset. 

Pur­siai­sen kir­ja tar­joai­si hedel­mäl­li­sen poh­jan monel­le­kin peri­aat­teel­li­sel­le poh­din­nal­le. Täs­sä puu­tun niis­sä vain yhteen, sii­hen, että ei pitäi­si tor­jua eriar­voi­suut­ta vaan pel­käs­tään köy­hyyt­tä. Ties vaik­ka jou­lun pyhi­nä innos­tui­sin käy­mään läpi mui­ta­kin argumentteja.

Jos rik­kaat rikas­tu­vat, mut­ta köy­hät eivät köyh­dy, onko sii­tä köy­hil­le mitään hait­taa? On, vii­des­tä syystä.

Ensim­mäis­tä nois­ta käsit­te­lin jo avauk­ses­sa­ni. Eriar­voi­suu­den tun­ne on myrk­kyä, jota ei yhdel­lä hedel­mä­kar­kil­la pys­ty kor­vaa­maan. Jos Lii­san koh­te­lu jat­kui­si noin vuo­sia, ties vaik­ka se joh­tai­si jopa sairastumiseen. 

Ihmi­nen on yhtei­söl­li­nen eläin. Kes­ki­näi­nen soli­daa­ri­suus on yhtei­sön lii­maa ja eriar­voi­suu­des­ta kum­pua­va kat­ke­ruus myrk­kyä. Se tuo kel­ta­lii­vit kaduil­le polt­ta­maan autoja.

Toi­nen joh­tuu sii­tä, että jos muut rikas­tu­vat ja itse ei lain­kaan, puto­aa jou­kos­ta. 1950-luvul­la ei ollut niin kau­hea­ta, jos lap­si tuli kauh­tu­neis­sa vaat­teis­sa kou­luun, kos­ka muut­kin tuli­vat. Nyt jou­tui­si sil­mä­ti­kuk­si. Sil­loin ei juu­ri kenel­lä­kään ollut autoa, mut­ta toi­saal­ta bus­sil­la pää­si kaik­kial­le. Nyt ei pää­se. Kukaan ei har­mi­tel­lut, sitä, ettei omis­ta­nut äly­pu­he­lin­ta. Nyt ilman äly­pu­he­lin­ta sul­keu­tuu kans­sa­käy­mi­sen ulko­puo­lel­le, eikä pys­ty koh­ta osta­maan edes juna­lip­pua. Köy­hyys on pait­si abso­luut­tis­ta myös suh­teel­lis­ta ja suh­teel­lis­ta köy­hyyt­tä eriar­voi­suu­den kasvu 

Kol­mas joh­tuu sii­tä, että kun kan­sa­kun­ta rikas­tuu, sil­le tulee käyt­töön lisää mas­sa­ku­lu­tus­tuot­tei­ta, kos­ka vain nii­tä voi­daan tuot­taa lisää. On ole­mas­sa myös etuoi­keu­tet­tua kulu­tus­ta, hyö­dyk­kei­tä, joi­ta ei voi val­mis­taa lisää. Asun­to kes­kus­to­rin var­rel­la nyt esi­mer­kik­si, tai etu­ri­vin paik­ka teat­te­ris­sa. Eriar­voi­suu­den kas­vu tar­koit­taa, että nämä tuot­teet mene­vät yhä tar­kem­min vain hyväosaisille.

Nel­jäs joh­tuu sii­tä, että ihmi­syh­tei­sö­jen sisäl­lä vau­raus tar­koit­taa myös tiet­tyä parem­muus­jär­jes­tys­tä. Sil­lä on vai­ku­tus­ta jopa pari­suh­de­mark­ki­noil­la. Vii­me aikoi­na on havait­tu, että huo­no-osai­set mie­het eivät löy­dä pari­suh­det­ta. 🙁 Tämä on vähän sama asia kuin se, että urhei­li­ja kyl­lä kär­sii sii­tä, että hänen kil­pai­li­jan­sa käyt­tä­vät dopin­gia, vaik­ka se ei hei­ken­nä­kään hänen tulos­taan vaan ainoas­taan sijoitustaan.

Vii­des joh­tuu sii­tä, että maa­pal­lo on rajal­li­nen ja kes­tää vain tie­tyn mää­rän kulu­tus­ta. Näi­den niuk­ko­jen resurs­sien käyt­tö alkaa olla yhä enem­män nol­la­sum­ma­pe­liä. (Tämän argu­men­tin voi tosin pukea myös sii­hen muo­toon, että köy­hät oikeas­ti köyhtyvät.)

Sil­ti Pur­siai­nen on oikeas­sa sii­nä, että jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa käy­te­tään lii­an usein sanaa eriar­voi­suus, kun pitäi­si käyt­tää sanaa köy­hyys. Se on vähän sama asia kuin se, että jos on sitä miel­tä, että joku asia on huo­nos­ti, sanoo her­käs­ti, että se huo­no­nee, vaik­ka pysyi­si vain yhtä huo­no­na. Juu­ri nyt olem­me kuul­leet, että tuloe­rot kas­va­vat koko ajan, vaik­ka niil­lä ei ole ollut mitään tren­diä vuo­den 2000 jäl­keen. Sitä ennen ne kyl­lä kasvoivat.