Cafe Odessa vieraanani oli nuori lahjakas taloustieteen tutkija Julia Salmi, jonka kolmihenkinen perhe asuu kolmessa maassa. Puhuimme kaikesta mielenkiintoisesta. Mitä digiloikka tekee tieteen tekemiselle? Laajenvatko huippuyliopistot maailmanlaajuisiksi? Mitä tapahtui VATT:n ylijohtajan nimityksessä? Lue tästä
Edessä on kaikkien talouskriisien äiti
Kirjoitin Verdeen pääkirjoituksen talouskriisistä, johon koko Eurooppa ja Suomi siinä mukana ajautuu. Päädytään täysin kartoittamattomalle alueelle, jossa talousmalleista on vain vähän apua.
Kirjoituksen voi lukea tästä. Koska kommentointi ei Verdessä vielä toimi, kirjoitusta voi kommentoida tällä blogilla.
Kirjoitin Verde-lehteen liikenteen päästöjen vähentämisestä
Olen aloittanut Verde-lehden palkattomana päätoimittajana. Se tarkoittaa, että osa niistä kirjoituksista, jotka muuten julkaisisin tällä blogilla, julkaisen Verdessä. Linkitän tästä eteenpäin kaikki omat kirjoitukseni tänne. Viime torstainan julkaisin pääkirjoituksena kirjoituksen liikenteen päästöjen puolittamisesta. Sen jälkeen on tullut Aalto-yliopiston politiikkasuosituspaperi, mutta se ei ole vanhentanut tästä kirjoituksesta mitään.
Tuossa oikeassa palkissa olevasta Verde-lehden mainoksesta pääsee lehden sivuille.
Kirjoitukseeni pääsee suoraan tästä
Rastilan rantaa ei rakenneta
Kaupunkiympäristölautakunnan listalla oli kaksi isoa Vuosaarta koskevaa asiaa, Vartiokylänlahden suunnitteluperiaatteet ja Meri-Rastilan länsiosan asemakaava.
Vartiokylänlahdelle suunniteltiin mittavaa rakentamista kolmelle alueelle, Rastilan rantaan, Rastilan leirintäalueelle ja lahden toiselle puolelle Puotilan rantaan.
Näistä Rastilan rannan rakentaminen on ollut pitkän riidan alainen. Siitä tehtiin osayleiskaava, joka läpäisi valtuuston äänestyspäätöksellä.
Asukkaat vetosivat päättäjiin, että tiivistäkää mieluummin Meri-Rastilaa. Nyt tämä tiivistäminen on toteutumassa. Itse asiassa sillä saadaan huomattavasti enemmän asuntoja kuin oli kaavailtu Rastilanrantaan.
Pienenä yllätyksenä lautakunta oli yksimielinen siitä, että näissä oloissa Rastilanranta voidaan jättää viheralueeksi, korkeintaan Meri-Rastilantien varrelle voi laittaa vähän taloja. Esittelijä totesi kuitenkin, ettei lautakunta voi antaa osayleiskaavan vastaista suunnitteluohjetta, missä hän oli tietysti juridisesti oikeassa. Niinpä päätimme rajata alueen kokonaan suunnitelman ulkopuolelle. Samaa asiaa se tarkoittaa, mutta juridisesti tämän pitää mennä niin, että muutetaan yleiskaavaa ennen asemakaavaa tai puistosuunnitelmaa.
Haluja oli ottaa pois myös rakentaminen Rastilan leirintäalueelle. Siinä oli sama ongelma. Siitä päätettiin niin ikään yksimielisesti, että aluetta kehitetään matkailualueena kunnes leirintäalueelle löydetään uusi paikka.
Puotilan rannan rakentaminen sen sijaan hyväksyttiin, vaikka joitakin veneensäilytyspaikkoja siinäkin tietysti menee.
Tämän päätöksen hengessä Meri-Rastilan länsiosan kaava hyväksyttiin keskusteluitta. Siinä päätettiin 2 400 ihmisen asunnoista yhdellä nuijan kopautuksella.
Olen tästä päätöksestä todella tyytyväinen. En vain sen vuoksi, että vihreät ovat vastustaneet Rastilanrannan rakentamista koko ajan. Hyvää oli myös vuorovaikutus asukkaiden kanssa – siis rakennusoikeuden siirtäminen Meri-Rastilan sisälle. Se oli asukkailta hyvä ehdotus.
Asuntotonttien vuokrauksen yleiset periaatteet
Kaupunkiympäristölautakunnalla on pitkä lista. Yritän ehtiä tehdä postauksen koko listasta huomenna, mutta käsittelen nyt vain tontinvuokrauksen periaatteita.
Lähtökohtana on, että tontit luovutetaan markkinahintaan. Se on hyvä lähtökohta erityisesti, kun kuntalakikin sitä vaatii. Tämä merkitsee myös sitä, että kaupungin tontinvuokraustulot nousevat merkittävästi. Tämä ei tee asumisesta kalliimpaa, mikä voi yllättää Helsingin Sanomien pääkirjoittajan. Asuntojen kysyntä ja tarjonta määräävät asumisen hinnan. Helsinki rakentaa liian vähän asuntoja ja on tehnyt liian hyvää kaupunkia, joten liian moni haluaa liian harvoihin asuntoihin. Siksi asuminen on kallista. Tällä päätöksellä tuosta rahapotista ohjataan enemmän kaupungille ja vähemmän muihin taskuihin. Kaupunki käyttää toivottavasti ne rahat asuntotuotannon lisäämiseen.
Tuottotavoite
Tuottotavoite on asuntotonteilla 4 %/vuosi (reaalikorko) ja asumista palvelevilla tonteilla 5 %/vuosi. Nämä tuottotavoitteet ovat epärealistisen korkeita. Se ei johda siihen, että vuokrat olisivat liian korkeita, vaan siihen, että jos tontti joskus kuitenkin myydään, se myydään liian halvalla. Jos myisimme korttelista yhden tontin huutokauppahintaan ja yrittäisimme sen jälkeen vuokrata loput vuosivuokralla, joka on 4% tuosta hinnasta, emme saisi tontteja vuokratuksi. (Terveisiä muuten Vantaan seurakuntayhtymälle, #Lehtisaari)
Perustelumuistiossa sanotaan, että tuottotavoitteen alentaminen alentaisi vuokria. Ei kausaliteetti noin päin mene.
Pellon arvo riippuu sen tuottamasta viljasadosta. Jos tuottotavoitetta nostetaan, viljasadot eivät kasva vaan pellon pääomaarvo laskee. Sama koskee tontteja. Markkinavuokra seuraa tontin tuottamasta hyödystä ja tontin arvo lasketaan tästä hyödystä jakamalla se tuottotavoitteella. Jos tuottotavoite on 4 prosenttia, tontin arvo on vuotuinen hyöty kerrottuna 25:llä, jos 2 %, hinta on tuotto x 50.
Asiantuntijan päättämä ”markkinahinta”
Tontin arvo määritellään niin, että puolueeton arvioija määrää sen tai käytetään ulkopuolisen arvioijan hyväksymää hinnoittelumallia. Tätä hallinnollista hintaa kutsutaan hämäävästi markkinahinnaksi.
[KORJAUS 22.10.2020. Olin ymmärtänyt tämän väärin. Kovan rahan tontit tulleen pääsääntöisesti kilpailuttamaan. Tämä arvioon perustuva hinta koskee säänneltyö tuotantoa, esimerkiksi ARA-tontteja ja Hitas-tontteja]
Kommentti: Minä luulin, että näissä piti päätyä huutokauppahintoihin. Sen voisi toteuttaa vuokratonteillakin niin, että kiinnitetään vuokra ja huutokaupataan vuokrasopimus. Näin pitäisi tehdä varsinkin, kun myöhemmin tätä kynnysrahaa pidetään yhtenä vaihtoehtona, mutta ilman kilpailutusta.
Kun markkinahinta ei perustu kilpailuun, kuka valitsee onnelliset tontin saajat?
Olin joskus tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja. Koulutuksessa meille tähdennettiin, ettei meidän tehtävänämme ei ole metsästää rosvoja vaan tunnistaa korruptiolle alttiit tilanteet. Rakennusliikkeen ja puolueettoman arvioijan yhteistyö voisi olla hyvinkin tuottoisaa.
Asumista palvelevat tontit
Asumista palvelevan tontin arvo on pääsääntöisesti puolet asuntotontin arvosta.
Kommentti: Yhtä hyvin olisi voitu sanoa, että arvo on sama, mutta tuottotavoite 2,5 %.
Pysäköintitontit ovat liki ilmaisia. Vuokra on nykyrahassa noin euro neliöltä paikasta riippumatta. Asuntotontin vuokra on jotain noin 60 €/m2, olettaen että rakennusoikeuden arvo noin 1000€/k‑m2 ja tonttitehokkuus 1,5. Pysäköimistä subventoidaan todella rajusti.
Vuokra-aika
Yleensä 80 vuotta.
Kommentti: Olisi hyvä määrätä vuokraoikeuden päättymisajankohtaan kaupungille velvollisuus lunastaa rakennus sen teknisestä arvosta, jos sopimusta ei jatketa. Jokin oikeusturva vuokralaisellakin on oltava.
Eri hallintamuodoille annettavat alennukset
Alennuksia ei anneta kuin ARA-tuotannolle,. Ara-tonttien osalta valtiollinen ARA päättää Helsingissä perittävistä vuokrista.
Kommentti: Olisi parempi periä markkinavuokrat myös ARA-vuokrataloista ja tukea niissä asuvia pienituloisia asumistuella, mutta tämä on iäisyysasia.
Hitas-tuotanto
Hitas-tonteista ei enää annettaisi alennusta paitsi, että ”tonttien osalta kiinnitetään markkina-arvon mahdollistamissa rajoissa erityistä huomiota hinnoittelun kohtuullisuuteen”.
Kommentti: Ilman tuota lisäystä Hitas-asuntoa ei kannattaisi ostaa. Naapuritontilta saisi kovan rahan asunnon samaan hintaan ilman jälleenmyyntihinnan sääntelyä. Tai jos naapuritontin vapaarahoitteinen asunto on kalliimpi, tontteja ei ole hinnoiteltu markkinaehtoisesti.
Tapa se on tämäkin lopettaa Hitas.
Maanvuokran ennakkomaksu
Tontin arvosta voidaan periä korkeintaan 1/3 ennakkomaksuna, joka otetaan huomioon vuokrassa.
Kommentti: Kun vuokrassa tuo tuottovaatimus on perin korkea, kannattaa aina maksaa tuo 1/3. Pankki ei ota lainasta 4 %, ei erityisesti reaalikorkona. Tämä ennakkomaksu pitäisi kilpailuttaa, jotta saisimme tontinluovutuksen oikeasti markkinaehtoiseksi eikä vain leikisti. Siis kiinnitetään vuokra ja käydään kilpailu kynnysrahasta.
Maanvuokran tasotarkistus vuokrakauden akana
Tasotarkistus tehdään noin 20 vuoden välein. Tarkistus sidotaan asuntohintaindeksiin.
Kommentti: Ei sitä voi sitoa koko kaupungin indeksiin. Kantakaupungissa asuntojen reaalihinnat ovat nousseet kaksinkertaisiksi 30 vuodessa ja eräissä lähiöissä tuskin lainkaan. On käytettävä alueellisia indeksejä. On tuossa kaavassa muutakin tuunaamista. Jos talo maksaa 4 000 €/asuntoneliö ja asunnot 5 000 €/asuntoneliö, tontin arvo on 1 000 €/asuntoneliö. Jos asuntojen hinta nousee 6 000 euroon eli 20 %, tontin arvo ei nouse 1 200 euroon vaan 2000 euroon. Ihan näinkään sitä ei ole kohtuullista laskea, mutta jotain siltä väliltä.
Eräissä tapauksissa tarkistusajankohta voitaisiin sopia johonkin tontin arvoa muuttavaan toimintaan. Esimerkiksi Kruunuvuorenrannassa vuokra voisi nousta, kun ratikka aloittaa – tai siis olla siihen asti yhtä halpa kuin jossain syrjäisessä lähiössä.
Toisen aallon tilastollinen päivitys
Kun tilanne näyttää rauhoittuneen, lopetantämän sivun päivittämisen joka päivä ja siirryn päivittämään lauantaisi tai kun jotain uutta ilmenee.
Lauantai 6.3..2021 4500
Nyt (6.3.) tartuntojen määrä on yhä selvässä kasvussa. Itse asiassa kasvu on ollut aika suoraviivaista nyt ja kahdeksan viikkoa. Erityisen huoletuttava tilanne on pääkaupunkisueudulla.
Koko maan tilanne ei ole yhtä mielenkiintoinen kuin jako Uuteenmaahan ja muuhun Suomeen. Käsittelen tätä päivittäin päivittyvässä artikkelissa Verdelehdessä. Siihen pääsee tästä
Näytän tämän myös absoluuttisella asteikolla, koska kaikki eivät ole oikein sinuja logaritmisen asteikon kanssa.
= = = =
Vanhat päivitykset:
27.2.2021 3767
20.2.2021 3278
13.2.2021 2745
6.2.2021 2391
30.1 2021 2537
23.1.2021 2233
16.1.2021 1709
9.1.2021 1788
2.1.2021 1783
26.12.2020 1968
Lauantai 19.12.2020 2403
Lauantai 12.112.2020 2958
Perjantai 11.12.2020 3111
Torstai 10.12.2020 3017
Keskiviikko 9.12.2020 3205
Seuraavia lukuja ei ole korjattu:
Tiistai 8.12.2020 2780
Maanantai 7.12.2020 2969
Sunnuntai 6.12.2020 3002
Lauantai 5.12.2020 2911
Perjantai 4.12.2020: . 2992
Torstai 3.12.2020: . 3274
Keskiviikko 2.12.2020: . 3230
Tiistai 1.12.2020: . 3173
Maanantai 30.11. 2976 / 7 pävää
Sunnuntai 29.11.2990
Lauantai 28.11.3091
Perjantai 27.11.3017
Torstai 26.11.2862
Keskiviikko 25.11. 2717
Tiistai 24.11. 2642
Maanantai 23.11. 2517
Sunnuntai 22.11. 2324
Lauantai 21.11. 2114
Perjantai 20.11. 1881
Torstai 19.11. 1744
Keskiviikko 18.11. 1590
Tiistai 17.11. 1540
Maanantai 16.11. 1532
Sunnuntai 15.11. 1518
Lauantai 14.11. 1511
Perjantai 13.11.1473
Torstai 12.11.1423
Keskiviikko 11.11. 1415
Tiistai 10.11.1470
Maanantai 9.11.1487
Päivitys sunnuntai 8.11.2020
Tasaista on yhä.
Trendi 5917 toteutunut 1506
THL ei ole antanut lauantain 7.11. tietoja
Päivitys perjantai 6.11.2020
Tasaista on yhä.
Trendi 5320 toteutunut 1475
Päivitys torstai 5.11.2020
Tasaista on. Johonkin suuntaan tuon on pakko kääntyä.
Trendi 5044 toteutunut 1553
Päivitys keskiviikkona 4.11.2020
Pari päivää ollut pientä nousua, mutta ei vielä syytä muuttaa tilannekuvaa. Tarkkaillaan pari päivää.
Trendi 4783 toteutunut 1552
Päivitys tiistaina 3.11.2020
Yhä vain tasaista. .
Trendi 4635 toteutunut 1474
Päivitys maanantaina 2.11.2020
Tasaista on yhä.
Trendi 4300 toteutunut 1430
Päivitys sunnuntai 1.11.2020
Tasaista on. Käsittämättömän hyvä tilanne, kun vertaa muihin Euroopan maihin. Vaan miten käy, kun talvi tulee ja päivät lyhenevät?
Trendi 4077 toteutunut 1443
Päivitys lauantai 31.10.2020
Taas rauhoittui. Eilinen luku ei ainakaan vielä osoittautunut uuden nousun ensimmäiseksi havainnoksi.
Trendi 3866 toteutunut 1461
Päivitys perjantai 30.10.2020
Vähän pomppasi yläspäin, mutta tuon perusteella ei vielä muuttaisi tilannekuvaa.
Trendi 3666 toteutunut 1436
Päivitys torstai 29.10.2020
Leviämisvauhti yhä kovin tasainen.
Trendi 3476 toteutunut 1311
Päivitys keskiviikko 28.10.2020
Leviämisvauhti yhä kovin tasainen.
Trendi 3296 toteutunut 1307
äivitys tiistai 27.10.2020
Leviämisvauhti yhä kovin tasainen.
Trendi 3125 toteutunut 1314
Päivitys maanantai 26.10.2020
Leviämisvauhti näyttäisi juutuneen paikoilleen. Se on pitkällä aikavälillä yhtä todennäköistä kuin lanttia heitettäessä kolikon j’ääminen pystyyn.
Trendi 2962 toteutunut 1415
Päivitys sunnuntaui 25.10.2020
Pieni käänne ylöspäin, mutta en vielä vetäisi tuosta johtopäätöksiä.
Trendi 2809, toteutunut 1424
Päivitys lauantai 24.10.2020
Eipä juuri muutosta.
Trendi 2664, toteutunut 1359
Päivitys perjantai 23.10.2020
Eipä juuri muutosta.Ennustan, että kohta kääntyy taas hitaaseen kasvuun.
Trendi 2526, toteutunut 1341
Päivitys torstai 22.10.2020
Tartuntojen määrän kasvu on pysynyt vakaalla tasolla ja yli viikon. Trendistä on toistaiseksi erkaannuttu, mutta muun Euroopan tilanne ei lupaa yvää meillekään.
Trendi 2395, toteutunut 1311
Päivitys keskiviikko 21.10.2020
Tartuntojen määrä on vakiintunut vähän alle 200:aan päivässä. Trendistä on erkaannuttu. Muun Euroopan tilanne näyttää pahalta.
Trendi 2221, toteutunut 1368
Päivitys tiistai 20.10.2020
Vaikka tänään tuli taas aika iso luku, 294 tartuntaa, se on tiistainluvuksi ihan normaali. Yhä kauemmaksi jäädään trendistä. Muun Euroopan tilanne näyttää pahalta.
Trendi 2153, toteutunut 1350
Päivitys maanantai 19.10.2020
Yhä alaspäin, mutta muualla Euroopassa epidemia leviää. Valtaosa tartunnoista Helsingin seudulla. Voi olla vaikea torjua sitä Suomessakin. Trendi 2042, toteutunut 1343
Päivitys sunnuntai 18.10.2020
Muutos alkaa olla jo selvä. Tosin Helsingin seudulla entinen meno jatkuu. Pitäänee ottaa se alue erityistarkkailuun.
Trendi 1936, toteutunut 1426
Päivitys lauantai 17.10.2020
Nyt käänne parempaan alkaa näyttää uskottavalta. Tosin kevääseen on vielä aikaa.
Trendi 1836, toteutunut 1444
Päivitys perjantai 16.10.2020
Lasku jatkuu. Olisiko tässä jo käänne parempaan? Tulevat päivät näyttävät, onko kyse vain Vaasan ja Jyväskylän muodostamien kuprujen sulamisesta vai oikeasta käännöksestä.
Trendi 1741 Toteutunut 1553
Päivitys torstai 15.10.2020
Lopultakin käännös alaspäin. Tulevat päivät näyttävät, onko kyse vain Vaasan tuottaman kuprun sulamisesta vai oikeasta käännöksestä.
Trendi 1651 Toteutunut 1599
Keskiviikko 14.10.2020
Yhä vähän trendin yläpuolella, mutta enää päivän edellä. Olisi hyvä pikkuhiljaa taipua trendin alapuolelle. Muuten kuun vaihteessa on päiväittäin yli 700 tartuntaa. Vieläkö joku väittää, ettei epidemiassa ole kyse matematiikasta?
Trendi 1565, toteutunut 1654.
***
Aloitan päivittäin päivittyvän seurannan COVID-19 ‑epidemian toisesta aallosta Suomessa. Estimoin tartuntojen seitsemän päivän liukuvan summan trendin logaritmisella asteikolla syyskuun havainnoista. Se näytti tältä. Hätäinen optimisti voisi tästä kuvasta päätellä, että pahin on ohi ja trendi on taittunut.
Tämän jälkeen jatkan aineistoa aina kun uusia tietoja julkistetaan. Trendiä en estimoi uudestaan, koska haluan nähdä, milloin kehitys alkaa kääntyä trendistä alaspäin rajoitustoimien tai käyttäytymismuutosten ansiosta. Sitä ei näe yhtä selvästi, jos trendi muuttuu mukana. Kaikki ennallaan ‑skenaariossa tartuntojen määrä jatkaisi tätä eksponentiaalista kasvua, mutta niin ei voi käydä. Muutoin meillä olisi vuodenvaihteessa satatuhatta tartuntaa viikossa. Seuraavassa kuvaan on lisätty lokakuun viiden ensimmäisen päivän havainnot. Kuvassa syyskuun jälkeen tulleet uudet havainnot ovat punaisella.
Huomaamme, että toistaiseksi kaikki jatkuu ennallaan kuin epidemian oppikirjassa. Käyrän kääntyminen alaspäin antaa odottaa itseään. Toivottavasti ei kauan.
= = = =
Päivän havaintona käytän tartuntojen kokonaismäärän muutosta, jonka THL ilmoittaa klo 12. Nyt viimeinen havainto on siis tiedossa olevien tartuntojen määrä 5.10. klo 12. Sille päivälle olen kirjannut 164 tartuntaa, vaikka luvussa ei ole yhtään 5.10. otettua testiä. Voisin pienellä vaivannäöllä merkitä uudet tartunnat aina sille päivälle, jolloin testi on otettu. Näin joutuisin korjaamaan havaintoja takautuvasti sitä mukaan, kun tietoja laboratoriokokeista tulisi. Historiaa ajatellen tämä olisi oikein, mutta nykyhetkeä ajatellen väärin. Käyrä olisi aina kääntymässä alaspäin, koska viimeisten päivien havaintoja vielä puuttuu.
Käytän seitsemän päivän liukuvaa summaa, koska näin saan poistetuksi viikonpäivävaihtelun. Viikonlopusta johtuen tiistaisin luvut ovat selvästi korkeampi kuin muiden päivien. En halua käyttää kahta viikkoa, kuten koronapolitiikkaa koskevassa päätöksenteossa käytetään, vaikka se toisi vakaaman sarja. Vakauden hinta muutos myös tulisi näkyvin hitaammin.
En julkaisen uutta postausta päivittäin, vaan päivitän kuvan päivittäin.
Helsingin pitää vaatia parempia asuntopoliittisia välineitä (2) Asumistuki
Kuulun niihin, joiden mielestä suoraan pienituloisille suunaattu asumistuki on parempi tapa tukea pienituloisten asumista kuin seinille suunnattu tuki, jonka toivotaan painottuvan pienituloisten hyväksi.
ARA-asumiseen liittyy monia ongelmia. Esimerkiksi lukitusvaikutus. Edullisesta asunnosta n pidettävä kiinni, vaikka olosuhteet muuttuvat, esimerkiksi työpaikka muuttuu muualle tai perheen koko muuttuu. Tiedän, että ARA-kannan sisällä voi anomuksesta onnistua muuttamaan muualle, mutta ei se niin kitkatonta ole. Lukitusvaikutus on viheliäinen haitta. Se ei näy missään tilastoissa, mutta hyvinvointia se heikentää.
Ehdotus graduntekijän tutkimusaiheeksi
Kannattaisi verrata vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuvien ja ARA-asunnoissa asuvien työmatkojen pituutta, tietysti tulotaso vakioiden. Työmatkan pituus ei ole ainoa asunnon optimaalliseen sijaitiin vaikuttava seikka. Siihen vaikuttavat myös ystävien, sukulaisten ja maanmiesten asuinpaikat, mutta työpaikka on mitattavissa. Yhdysvalloista on tästä asiasta tutkimuksia. Joissakin kaupungeissa on sosiaalista asuntotuotantoa ja toisissa taas ei ole. Niissä, joissa on, työmatkat ovat pidempiä. Yhdysvaltain olosuhteet ovat kuitenkin perin toisenlaisia, joten niitä tuloksia ei oikein voi soveltaa Suomeen.
Isompi ongelma ARA-asunnoissa suhteessa asumistukeen on sen kohtaanto eri tuloluokkiin. Asumistuki kohdistuu selvästi paremmin pienituloisiin.
Huomattakoon, että ARA:n vuokratuki ja asumistuke eivät sulje pois toisiaan. Merkittävä osa asumistuen saajista asuu ARA-asunnossa.
Asumistuen väitetään nostavan vuokratasoa. Niin se nostaakin. Kaikki tavat raivata asuntokannassa tilaa pienituloisille tarkoittavat, että muille jää vähemmän asuntoja tavoiteltavaksi, ja se nostaa muiden maksamia hintoja ja vuokria. Se, että osa asuntokannasta varataan ARA-asunnoiksi, nostaa niitä aivan yhtä paljon – itse asiassa vähän enemmän, koska tukea valuu pienituloisten ohi myös muille ja koska ARA-asunnoissa asutaan väljemmin. Väljempi asuminen on itse asiassa yksi sen julkilausutuista päämääristä.
Asumistuen vuokrakatto on epärealistisen matala
Asumistuke korvaa niin matalia vuokria, ettei sellaisia ole tarjolla kuin lähinnä sukulaisten välisissä vuokrasuhteissa. Yksinäiselle henkilölle korkein sallittu vuokra Helsingissä on 520 euroa. Jos on tarpeeksi pienituloinen, tästä maksetaan 80 %, eli korkeintaan asumistukea voi saada 416 euroa. Jos vuokra on yli 520 euroa, erotus on maksettava kokonaan itse. Niinpä asumistuke ei nosta vuokria sen enempää kuin nostaisi, jos työmarkkinatuki olisi 416 euroa korkeampi, eikä asumista tuettaisi lainkaan.
Kannattaa käydä vaikka Oikotiellä katsomassa, millainen tarjona Helsingissä on 520 euron tai sitä halvemmista vuokra-asunnoista. Satolla näyttää olevan tarjolla joitakin soluasuntoja.
Nelihenkisen perheen kohdalla hyväksytään 1020 euron vuokria. Sillä hinnalla asuntoja on kohtuullisesti saatavilla.
Käytännössä valtaosa perusturvan varassa olevista helsinkiläisistä saa ensisijaisen turvan eli työmarkkinatuen (tai sairauspäivärahan) ja asumistuen lisäksi toimeentulotukea. Toimeentulotuessa asumismenoiksi hyväksytään silmää räpäyttämättä 694 euroa ja ne hyvitetään kokonaan. Jos siis onnistuu tinkimään vuokran 694 eurosta 650 euroon, toimeentulotuki pienenee 46 eurolla. Tosin kannattaa silti tinkiä, koska ainahan voi saada töitä jolloin toimeentulotuki lakkaa. Lisäksi puolet toimeentulotuen saajista saa korvausta rajaa korkeammista asumismenoista, koska noin halpoja vuokra-asuntoja ei ole. Käytännössä piikki on auki. Periaatteessa pitää yrittää löytää halvempi asuntoa, mutta naapurikuntan ei ole velvollisuutta muuttaa. Se osa on varattu pienipalkkaisille.
Vaikka asumistuki ei juuri nosta vuokria, toimeentulotuki kyllä nostaa, koska vuokrankorotus menee monilla kokonaan Kelan maksettavaksi.
Ensisjainen turva ei saisi olla matalampi kuin viimesijainen
Tämä ei kuitenkaan ole asian huonoin puoli. Kun ensisijainen tuki, työmarkkinatuki + asumistuki, ovat niin matalia, että perusturvaa pitää jokseenkin aina täydentää toimeentulotuella, se tuhoaa kaikki ensisijaiseen turvaan huolella sisään leivotut kannustimet työntekoon. Jos saa toimeentulotukea, ei kannata ottaa vastaan pienipalkkaista työtä.
Ei ole mitään järkeä siinä, että ensisijainen turva on matalampi kuin viimesijainen turva. Viimesijainen turva on tarkoitettu niihin ”orpo sokea kompastui sirkkeliin” ‑tilanteisiin, joita mikään sosiaaliturvajärjestelmä ei osaa ottaa huomioon.
Varsinaisen asumistuen hyväksymiä vuokria pitäisi nostaa Helsingissä merkittävästi, jotta saisimme työnnetyksi toimeentulotuen rooliin, johon se kuuluu.
Asumistukeen useampi taitekohta
Asumistuessa voisi myös olla useampia vuokrakattoja. Nyt on vain yksi katto, johon asti vuokrasta hyväksytään tuen piiriin 80 %, sen jälkeen ei euroakaan. Voisi olla raja, johon asti vuokra hyväksytään sataprosenttisesti ja sen yli menevältä osalta vaikka 60 % ja uusi taitekohta, jonka yli menevästä vuokrasta korvataan 30 % ja niin edelleen. Itse asiassa kaareutuva funktio voisi olla parempi kuin tällainen kulmittainen, mutta se taitaa olla juristille liian vaikeaa.
Jos asumistuen hyväksymät vuokrat olisivat realistisempia, voisi toimeentulotuki vastaavasti korvata korkeinta asumismenoja vain lyhytaikaisesti.
Jos ARA-asunnossa asuvan köyhän asumistuki nousisi näin vaikka sadalla eurolla voisi vuokrakin nousta sadalla eurolla. Pienituloiset ARA-asunnossa asuvat eivät häviäisi mitään, mutta suurituloiset, joille ARA-asunnot eivät ole tarkoitettuja, kyllä häviäisivät. Näin koituvilla vuokratuloissa voisi rahoittaa nykyistä parempaa asumistukea. Miten tämä käytännössä tehtäisiin, jääköön kansanedustajien huoleksi. He saavat siitä palkkaa. Lakerja pitäisi muuttaa.
Helsingin pitää vaatia parempia asuntopoliittisia välineitä (1)
Kaupunkiympäristölautakunta päästi AM-ohjelman (asumisen ja maankäytön ohjelma) eteenpäin. Lautakunta antoi siitä yksimielisen lausunnon. Lausuntoon laitettiin toisin sanoen vain asiat, joista oltiin yksimielisiä eikä sanottu mitään siitä, mistä ei oltu. Varsinainen ryhmien välinen kädenvääntö käydään kaupunginhallitusvaiheessa tai peräti valtuustossa.
Pohjaesityksessä asuntoja oli tarkoitus tehdä vuosittain 7000, lausuntomme mukaan määrä pitäisi nostaa 8000:een vuodesta 2023 alkaen.
Varsinainen riita käydään tulevien asuntojen hallintamuotojakaumasta, siitä, paljonko on ARA-asuntoja, asumisoikeusasuntoja, Hitas-asuntoja ja kovarahan asuntoja ja niin edelleen. Kokoomus haluaa tietysti kovanrahan asuntoja ja vasemmisto ARA-asuntoja.
Minä en jaksa niin innostua tuosta hallintamuotojakaumasta. Kaikki rakentaminen hyödyttää niitä pienipalkkaisia, jotka nyt joutuvat työpäivän päätteeksi matkustamaan vasten tahtoaan jonnekin Riihimäelle tai muuten kauas.
Pienipalkkaiset ovat niitä, jotka nyt karsiutuvat Helsingin asuntomarkkinoilta, elleivät ole tarpeeksi pienipalkkaisia tai onnekkaita saadakseen ARA-asunnon. Vaikka tehtäisiin lisää kalliita kovan rahan asuntoja rikkaille, lopullinen hyötyjä olisi pienipalkkainen, sillä asuntoja ei tule rikkaille lisää. Asunnottomuus on rikkaiden keskuudessa sangen harvinaista. Kun rikas muuttaa uuteen asuntoonsa joku muuttaa hänen vanhaan asuntonsa, joku taas tämän asuntoon ja niin edelleen. Ketjun päässä joku pienipalkkainen saa asunnon Helsingistä.
Toki tässä voi olla siirtymää eri tuloluokkien välillä yli kunnan rajan, mutta seudullisesti se menee suunnilleen näin.
Riihimäeltä pendelöivä perushoitaja ei hyödy Helsingin ARA-tuotannosta, koska hän ei siihen pääse. Hänellähän on jo asunto eikä hän edes ole helsinkiläinen, vaikka on töissä Helsingissä. Helsinkiläisyyttä ei saisi ottaa huomioon, mutta…
Puolen miljoonan euron Hitas-asunnot Jätkäsaaressa houkuttelevat rikkaita naapurikunnista Helsinkiin. Puolella miljoonalla saa Tapiolasta isomman asunnon kuin Jätkäsaaresta, paitsi jos voittaa arpajaisissa Hitas-asunnon Jätkäsaaresta. Oikeastaan siis kokoomuksen olisi syytä suosia kalliita Hitas-asuntoja kalliilla alueilla Helsingissä, mutta kannattaako vihreiden ja vasemmiston?
Tarvitaan notkeampia välineitä
Keskustelu asuntojen hallintamuotojakaumasta on turhauttavaa, koska hyviä ratkaisuja ei ole. Käytettävissä oleva välineistö on suunniteltu aivan toisenlaisiin olosuhteisiin. Kun Helsingin osauus maan asuntotuotannosta ja ennen kaikkea asumisen ongelmista on varsin suuri, olisi kohtuullista, että Helsinki saisi käyttöönsä paremmin paikallisiin olosuhteisiin sopivan välineistön.
Miten autetaan perushoitajaa asumaan lähellä työaikkaansa?
Kaikista asunnoista kohtuuhintaisia?
Jos kaikki asunnot olisivat kohtuuhintaisia, kuten moni uneksii, kaikki eivät saisi kohtuuhintaista asuntoa, vaan pääsisivät asuntojonoon. Tukholmassa kohtuuhintaista asuntoa joutuu jonottamaan yli kymmenen vuotta. Niinpä siellä ovat laajat pimeät markkinat – onneksi ovat, koska eihän siitä mitään tulisi, jos kaupunkiin työn perässä muuttava joutuisi asumaan teltassa kymmenen vuotta. Jos asuntoja on liian vähän, niukkuutta jaetaan joko korkealla hinnalla tai hyvin pitkillä jonoilla. Jonot ovat vielä pahempi vaihtoehto, koska ne tuhoavat kaupungin toimivuuden. Mitä iloa on halvasta asunnosta, johon ei pääse asumaan?
Ainoa toimiva lääke asumisen kalleuteen on rakentaa lisää asuntoja – tai tehdä kaupungista niin huono ja epämiellyttävä, ettei sinne haluta muuttaa.
Työsuhdeasunnot?
Näitä oli ennen, mutta näistä on nyt luovuttu. Jos työnantaja hankkii työntekijälle asunnon ja vuokraa sen tälle 400 euroa markkinavuokraa halvemmalla, miksi hän ei yhtä hyvin voisi korottaa palkkaa 400 eurolla?
Tyhmään kysymykseen on yksinkertainen vastaus tai oikeastaan kaksi: Verotus – palkasta pitää maksaa veroa, mutta vuokranalennuksesta ei tarvitse, ellei vuokra alita verohallituksen normiavuokraa. Toiseksi jos palkkaa korotettaisiin, sitä pitäisi korottaa myös niiltä, joilla on kaupungin ARA-asunto (jonka vuokra sivumennen sanoen alittaa tuon verohallituksen normivuokran, mutta tästä edusta ei tarvitse maksaa veroa).
Työsuhdeasunnon ongelma on sen sidos työsuhteeseen. Työnantaja saa oivan otteen työntekijästä, joka ei voi vaihtaa työpaikkaa, koska joutuisi ulos asunnosta. Aikamoista työpaikkakiusaamista siis kannattaa sietää. Työsuhdeasunnot ovat second best ‑ratkaisu, joilla on merkittäviä haittavaikutuksia, koska ne kahlitsevat työntekijän mahdollisuutta päättää siitä, missä asuu. Työsuhdeasunnot ovat siellä missä ovat, vaikka ne olisivat puolison työmatkan kannalta aivan väärässä paikassa.
Asumistuki
Erilaisista second best ‑ratkaisuista asumistuki on ekonomistien mielestä vähiten huono. Sen turvin perushoitaja ei kuitenkaan pysty muuttamaan Riihimäeltä työpaikkansa lähelle Helsinkiin, koska asumistuki korvaa vain niin matalia vuokria, ettei sellaisia Helsingissä juuri ole kuin sukulaisten välisissä vuokrasopimuksissa. Itse asiassa asumistuen tarkoituksena on tukea niitä työttömiä tai pienipalkkaisia, jotka eivät pysty maksamaan vuorkaansa ARA-taloissa. Asumistuella pitäisi olla täällä aivan toisenlaiset ehdot. Kirjoitan asiasta oman postauksen.
Paremmat palkat
Jos kallista asumista ei tuettaisi Helsingissä, pienipalkkaisille olisi maksettava Helsingissä parempaa palkkaa. Oikeastaan siis tulisieluisen kommunistin pitäisi vastustaa sekä asumistukea että ARA-asuntoja tukena, josta hyötyvät vain itarat riistopalkkoja maksavat työnantajat.
En ole lainkaan yllättynyt, että Etelärannassa, jossa yleensä suhtaudutaan pidättyväisesti erilaisiin sosiaalitukiin, kannatetaan avoimesti kohtuuhintaista asuntotuotantoa.
Jos Helsingissä pitäisi maksaa muuta maata korkeampaa palkkaa, se kannustaisi yrityksiä siirtämään niin paljon työpaikkoja kuin mahdollista maakuntiin. Tämä voisi jopa vähän helpottaa asuntopulaa Helsingissä.
Sen jälkeen meillä olisi Helsingissä paljon onnekkaita entisiä pienipalkkaisia, jotka kutienkin asuvat edullisesti ARA-asunnossa, mutta saavat palkkaa, jonka on tarkoitus korvata markkinavuokran tasoista asumista. Ja sitten niitä toisia, jotka maksavat markkinaehtoista vuokraa.
Eriarvoista tietysti on sekin, että jotkut ovat perineet suvussa kulkevan asunnon ja toiset eivät. En nyt kuitenkaan aloita keskustelua asuntotulon verotuksesta, vakka mieli tekisi.
On hyvin vaikea ylipäänsä hahmottaa oikeudenmukaista ja tasapuolista ratkaisua olosuhteissa, joissa osa asukkaista saa seiniin sidottua tukea asumiskustannuksiinsa ja osa ei saa, oli se sitten aliverotettu omistusasunto tai ARA-asunto.
Yhteiskunnan omistama laaja vuokra-asuntokanta
Kroonisen asuntopulan oloissa – ja se jatkuu Helsingissä jokseenkin loputtomiin – on perusteltua, että yhteiskunta, mielellään kaupunki, omistaa suuren osan asuntokannasta, paljon suuremman kuin Helsinki nyt omistaa Hekan kautta.
Jos meillä ei olisi markkinapuutteita, yhteiskunnan omistamista ei tähän väliin tarvittaisi, mutta markkinapuutteista ei päästä näköjään eroon. Hypo-pankin Ari Pauna on laskenut, että Kojamon liikevoitto asuntoa kohden on 600 €/kk. Aika paljon siis. Liikevoitosta sen pitää tietysti maksaa korot. Juuri äskettäin kuuden kuukauden helibor laski alle ‑0,5 prosentin. En tiedä, millä hinnalla Kojamo saa lainaa, mutta Helsinki saisi aika halvalla. Nämä markkinavirheet ohjaavat kallista asumisesta kertyvän tulovirran aivan vääriin taskuihin, kun sen pitäisi ohjautua asuntotuotannon pullonkaulojen, lähinnä siis asumista ja tonttien valmistusta palvelevan infran rakentamiseen. Jos Björn Wahlroos omistaisi Kojamon, vasemmistopuolueet kiinnittäisivät katkeraa huomiota sen suuriin voittoihin
Jotta asuntomarkkinat ylipäänsä voisivat toimia oikein, hintojen nousun pitäisi synnyttää lisää asuntotuotantoa, mutta miten se voisi synnyttää, kun kaupunki päättää AM-ohjelmassaan, montako asuntoa kaupunkiin rakennetaan?
Yhteiskunnan omistaman asuntokannan pitäisi olla jokseenkin markkinahintaista, koska muuten päädyttäisiin vain pitkiin asuntojonoihin. Sosiaalisin perustein vuokrasta pitäisi saada alennusta.
Tähän päästäisiin esimerkiksi niin, että perusvuokra olisi ARA-hintaista, mutta asukkaan tulojen noustessa vuokra nousisi kohti markkinahintaa. Tai sitten perusvuokra olisi markkinahintaista ja pienituloisia tuettaisiin asumistuella, jonka siis pitäisi korvata olennaisesti korkeampia vuokria kuin nykyinen asumistuki korvaa. Kummastakaan ei pitäisi tulle veroseuraamuksia, sillä eihän halvasta ARA-asunnostakaan tarvitse maksaa veroa.
Asumistuki olisi tulojen mukaan määräytyvää vuokraa kätevämpi, mutta sitä pitäisi silloin maksaa myös yksityisiin vuokra-asuntoihin, minkä ainakin jotkut väittävät nostavan vuokratasoa. Pitäisi minimoida se rahavirta, joka asuntopulasta valuu vääriin taskuihin.
Jos meillä olisi laaja yhteiskunnan omistama vuokra-asuntokanta, ei olisi myöskään talokohtaista segregaatiota, vaan eri tuloluokkiin kuuluvat asuisivat toistensa naapureina samoissa rapuissa.
Myös parempia palkkoja
Kokonaan asumisen kalleutta ei tarvitse pienipalkkaisille kompensoida, Myös pienipalkkaisten palkkoja pitäisi Helsingissä korottaa osana markkinoiden normalisoitumista.
Lakeja pitää muuttaa
Ei tarvitse sanoa, että laki estää sen, mitä olen tässä kaavaillut. Tiedän sen itsekin. Huoneenvuokralaki esimerkiksi ei tunne palkankorotusta perusteena nostaa vuokraa.
Minä esitänkin, että lakeja pitäisi muuttaa.
Tarvittaisiin aivan toisenlainen asuntopoliittinen välineistö Helsinkiin. Se, mitä olen tässä kaavaillut, on vain yksi vaihtoehto. Joku varmaankin keksii paremman, mutta nykyinen välineistö on lähinnä pöhkö.
Jos vuokra ARA-asunnossa riippuisi tuloista (tai vuokrat olisivat markkinahintaisia ja niitä tuettaisiin uudenlaisella asumistuella) ja niitä osoitettaisin tasapuoloisesti eri tuloluokkiin kuuluville, kannattaisin ARA-asuntojen osuuden nostamista 50 prosenttin tai jopa yli.
Edessä on pitkä ja ankea talvi
Harvoin olen ollut niin harmissani kuin nyt siitä, että asiat menevät niin kuin ennustin. Olen inttänyt, ettei COVID-19 ‑epidemiaa pysty pysäyttämään tukahduttamalla. Se voidaan painaa säästöliekille, mutta sitä ei saada sammumaan. Kun käyttäytyminen palaa normaaliksi, epidemia roihahtaa uudestaan.
Ihan lempeillä toimilla epidemian nousu ei katkea. Ennustin toukokuussa, että:
Uskon, että nuoret ja terveet yksinkertaisesti kyllästyvät. Kyllästymistä edesauttaa sen tajuaminen, että tauti on useimmille heistä jokseenkin vaaraton. Viranomaispäätöksin voidaan kokoontumiset julkisissa tiloissa kieltää, mutta koteihin valvonta tuskin yltää. Kun ote kirpoaa, epidemian leviäminen nopeutuu.
Näin tässä on juuri käynyt. Sen näkee kaupungilla. Nuoret aikuiset elävät normaalia elämää ilman varovaisuuden häivääkään. Nyt siis kielletään baarien pitäminen auki öisin, mutta se koskee vain murto-osaa nuorten välisistä kontakteista.
Mutta eivät nuoret ole ainoita, jotka ovat tinkineet varovaisuudesta.
Lupasin päivittää pohjoismaiden tartuntatilannetta koskevan kuvani.
Norjassa epidemian kasvu on pysähtynyt. Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa ollaan viikko sitten estimoimani trendin yläpuolella. Estimoin trendin uudestaan lisäämällä siihen uusimmat tiedot ja aloittamalla estimoinnin syyskuun alusta. Edellisellä kerralla Suomen, Norjan ja Tanskan epidemia näytti tuplaantuvan 25 päivässä ja Ruotsissa peräti laskevan. Uuden trendin mukaan tuplaantumisajat olisivat Suomi 13, Ruotsi 16, Norja 61 ja Tanska 10 päivää. Norja näyttää saaneen epidemian kasvun taitetuksi, mutta paljon tartuntoja siellä edelleen on.
Ohessa vielä kuva siitä, miltä Suomen kehitys näyttää. Jatkoin provokatorisesti trendiä lokakuun loppuun. Huomatkaa logaritminen asteikko.
Koska logaritminen asteikko ei ole kaikille tuttu, piirsin sen myös absoluuttisella asteikolla. Tämä on siis sama kuva, mutta esitetty normaalilla asteikolla.
En väitä, että noin se menee vaan että noin se menisi, ellei mitään tehtäisi.
Vaan mitä pitäisi tehdä?
Aika rajua yhteiskunnan sulkemista tämä edellyttää, eivätkä suositukset riitä, koska niitä ei selvästikään enää noudateta. Pelko on kadonnut. Minkälaiset edellytykset on kieltää kokoontumiset kotona?
Tätä eristyksissä mököttämistä on kestettävä ainakin ensi kesään. Sitten toivottavasti rokote armahtaa. Edessä on pitkä ja ankea talvi.
Taloudellinen hinta on järkyttävä
Paperitehtaan lopettamien Kaipolassa on pientä verrattuna niihin kymmeniintuhansiin työpaikkoihin, joita tullaan menettämään pelkästään ravintoloissa ja matkailualalla. Kevään isku vielä jotenkin kestettiin, mutta nyt tulee suuri määrä konkursseja. Tai sitten valtion on tuettava yrityksiä todella avokätisesti. Lapin matkailuelinkeinoa käy sääliksi, vaikka absoluuttisesti suurimmat tappiot kohdistuvat matkailutuloihin Helsingissä.
Pelkästään HSL:n talous on lähellä tuhoutumista.
Mutta hauskaa ei ole muusikoilla tai teatteriväellä. Jääkiekkoliigaa tuskin jatketaan kauden loppuun, ei ainakaan katsojien läsnä ollessa.
Luetteloa voi jatkaa loputtomiin.
Kansantaloudelle tämä maksaa kymmenä miljardeja. Hallitus, jonka ei pitänyt tehdä ensi vuonna lainkaan lisäbudjettia, joutuu tekemään yhden tai useamman lisäbudjetin, jotka kasvattavat alijäämää ainakin kymmenellä miljardilla.
Keskustavisio (2) Millaiset työpaikat kuuluvat keskustaan?
Helsingin keskusta on hyvä paikka työpaikoille kahdesta eri syystä
- Keskusta – tarkemmin sanoen osa siitä – on seudun parhaiten joukkoliikenteellä saavutettavissa oleva paikka. Joskus HSL:n sivuilla oli matka-aikakartta, josta saattoi laskea matka-ajan eri puolilta seutua annettuun pisteeseen. Valitettavasti en tätä erinomaista työkalua sieltä enää löytänyt.
- Yritykset hyötyvät kasautumiseduista. Tiedetään, että yritysten tuottavuus nousee, kun saman alan yrityksiä toimii lähellä toisiaan.
Virkamiehet toistavat mielellään, että seudun tuottavimmat työpaikat ovat Helsingin keskustassa. Siksi työpaikoille on raivattava sieltä tilaa. Minusta tässä väitteessä on kehäpäätelmän makua. Kun seudun kalleimmat toimistoneliöt ovat keskustassa, siellä voi olla vain hyvin tuottavia yrityksiä. Muilla ei ole varaa.
Tuosta havainnosta ei voi päätellä, että sijainti keskustassa on tehnyt niistä tuottavampia eikä siis sitäkään, että tilan raivaaminen toimistoille lisäksi näin yritysten tuottavuutta ja kansantalouden menestystä.
Se voi silti olla totta, mutta tämä koskee vain osaa yrityksistä.
Kasaustumisedusta hyötyy vain osa yrityksistä
Työmatkan helppoudesta hyötyvät kaikki yritykset, mutta keskustan tuomista kasaustumiseduista hyötyy merkittävästi vain osa yrityksistä.
Nyt seuraa raju yksinkertaistus. Jaan yritykset niihin, jotka hyötyvät kasautumiseduista keskustassa ja niihin, jotka eivät hyödy.
Aloitan jälkimmäisestä.
Virastomainen työpaikka, johon saavutaan aamulla klo 8, puurretaan työpöydän ääressä, käydään syömässä työpaikkaruokalassa klo 12 ja poistutaan työpaikalta suoraan kotiin klo 16 käymättä kertaakaan talon ulkopuolella. Kasautumisetujen kannalta tällainen työpaikka voisi olla missä vain. Henkilökunnan vaivaton pääsy työpaikalle on sille ainoa hyöty sijainnista keskustassa.
Toisenlaisessa työpaikassa oma toimisto on lähinnä vain tukikohta, jossa piipahdetaan ja jossa on silloin tällöin firman sisäisiä palavereja. Työpäivän aikana on monia tapaamisia talon ulkopuolella. Tällaisen yrityksen kannattaa sijaita 15 minuutin kaupungissa, jossa pääsee kävellen useimpiin relevantteihin kohteisiin ja jossa voi syntyä vahingossa myös antoisia satunnaisia kohtaamisia.
Nyt voi tulla väärä tuomio, mutta väitän. ettei Enso-Gutzeitin tuottavuutta nosta paljonkaan se, että sillä on pramea pääkonttori Katajanokalla. Statusta se toki antaa.
Nokian kaltainen itseriittoinen yritys, jolla on kitsaat omistajat, voi sijaita melkein missä tahansa, jopa Karakalliossa.
Olen partnerina Boardman Oy:ssä, joka on eränlainen yritysjohdon aatteellinen koulutus- ja mentorointi yritys. Se sijaitsi aiemmin Tapiolassa, mutta muutti sieltä Kamppiin. Muutto Kamppiin keskelle kaikkea nosti sen toiminnan aivan uuteen lentoon. Sen tuottavuutta sijainti keskustassa nosti siis valtavasti. Yrityksessä on vain muutama työntekijä, mutta sen tiloissa kohtaa kymmeniä ihmisiä päivittäin.
Start upilla ei ole varaa toimistoon ydinkeskustassa
Eniten kontaktien helppoudesta hyötyisivät alkuvaiheessa olevan start upit. Niillä taas on harvoin taloudellisia mahdollisuuksia toimistoon ydinkeskustassa. Kun Berliinissä oli aluksi kaikki halpaa, sinne syntyi todella elävä start up ‑tihentymä. Se alkoi menestyä liiankin hyvin ja nyt ovat neliöt hinnoissaan
Erittäin hyvä hanke tässä mielessä on Marian valtaisa start up ‑keskus, ei huippupaikalla työmatkoja ajatellen, mutta kontaktien kannalta hyvä. Luulen myös, että Vallilan alueelle on nousemassa innovatiivisten yritysten tihentymä ihan ilman kaupungin opastusta. Se ei kuulu samaan 15 minuutin kaupunkiin keskustan kanssa, mutta se voi muodostaa oman.
Markkinat vai virkamiehet portinvartioina?
Keskustavisiossa sanotaan, että koska parhaiten saavutettaville paikoille eivät pääse kaikki, kaupungin on priorisoitava. (Keskustavision tiedostomuoto on sellainen, ettei siinä voi käyttää hakua, enkä enää löydä tarkkaa sanamuotoa.) Vaikka pidän KYMPin virkamiehiä huippuosaajina, tätä tehtävää en heille antaisi. Kaikki hyötyvät henkilökunnan helposta pääsystä työpaikoilleen, mutta vain osa hyötyy keskustan tarjoamista kontakteista ja kasautumiseduista. Jotenkin uskon tässä markkinoihin enemmän kuin virkamiesten erehtymättömyyteen. Yritys, joka hyötyy erityisen paljon sijainnista keskustassa, tietää sen parhaiten itse ja maksaa siitä vähän muita enemmän. Jos kysytään, kuka haluaa tontin keskustasta halvalla, kaikki ostavat kätensä.
Valitsijana kaupunki varmaankin painottaisi myös yhteisöverotuloja. Näin ei pitäisi tehdä, mutta kun naapurikaupungit niin tekevät, on Helsinginkin tehtävä. Tervehdyttäisi tilannetta, jos yhteisöverot pitäisi jaettaisiin seudun kunnille asukasluvun suhteessa, mutta silloin keskuskaupunkien on saatava jokin korvaus maan osoittamisesta työpaikoille.
Kauppa antaa tilaa muille toiminnoille?
Erikoiskauppa siirtyy vauhdilla nettiin. Tämä on isku Helsingin keskustalle, mutta se voi olla myös voimavara. Vapautuuhan suuri määrä hyvää tilaa muulle toiminnalle.
Rakennetaan ylöspäin?
Me olemme joskus vuonna 2011 päättäneet, että keskustassa ei sallita muuta korkeaa rakentamista kuin kirkontornit ja Hotelli Tornin luvattoman rakennuksen.
En ole varma, että tämä oli viisas päätös. En ole erityisen innostunut korkeista torneista esikaupunkialueilla, mutta keskustassa niistä olisi toisaalta ilmeistä hyötyä, koska niiden avulla keskustaan mahtuisi sekä enemmän toimistoja että enemmän asukkaita. Olen aika varma, että tulevat sukupolvet tulevat korjaamaan tämän erehdyksemme.
Torneista saa myös kauniin, mutta se maksaa. Esikaupunkeihin ei siksi saada kauniita torneja, mutta keskustassa niiden talous kestää visuaalisia vaatimuksia paremmin.
Mutta onko niinkään itsestään selvää, että keskustassa pitäisi priorisoida toimistoja asuntojen sijaan?






