Kaupunkisuunnittelu, _

Helsingin pitää vaatia parempia asuntopoliittisia välineitä (2) Asumistuki

Kuulun niihin, joiden mielestä suoraan pienituloisille suunaattu asumistuki on parempi tapa tukea pienituloisten asumista kuin seinille suunnattu tuki, jonka toivotaan painottuvan pienituloisten hyväksi.

ARA-asumiseen liittyy monia ongelmia. Esimerkiksi lukitusvaikutus. Edullisesta asunnosta n pidettävä kiinni, vaikka olosuhteet muuttuvat, esimerkiksi työpaikka muuttuu muualle tai perheen koko muuttuu. Tiedän, että ARA-kannan sisällä voi anomuksesta onnistua muuttamaan muualle, mutta ei se niin kitkatonta ole. Lukitusvaikutus on viheliäinen haitta. Se ei näy missään tilastoissa, mutta hyvinvointia se heikentää.

Ehdotus graduntekijän tutkimusaiheeksi

Kannattaisi verrata vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuvien ja ARA-asunnoissa asuvien työmatkojen pituutta, tietysti tulotaso vakioiden. Työmatkan pituus ei ole ainoa asunnon optimaalliseen sijaitiin vaikuttava seikka. Siihen vaikuttavat myös ystävien, sukulaisten ja maanmiesten asuinpaikat, mutta työpaikka on mitattavissa.  Yhdysvalloista on tästä asiasta tutkimuksia. Joissakin kaupungeissa on sosiaalista asuntotuotantoa ja toisissa taas ei ole. Niissä, joissa on, työmatkat ovat pidempiä. Yhdysvaltain olosuhteet ovat kuitenkin perin toisenlaisia, joten niitä tuloksia ei oikein voi soveltaa Suomeen.

Isompi ongelma ARA-asunnoissa suhteessa asumistukeen on sen kohtaanto eri tuloluokkiin. Asumistuki kohdistuu selvästi paremmin pienituloisiin.

Huomattakoon, että ARA:n vuokratuki ja asumistuke eivät sulje pois toisiaan. Merkittävä osa asumistuen saajista asuu ARA-asunnossa.

Asumistuen väitetään nostavan vuokratasoa. Niin se nostaakin. Kaikki tavat raivata asuntokannassa tilaa pienituloisille tarkoittavat, että muille jää vähemmän asuntoja tavoiteltavaksi, ja se nostaa muiden maksamia hintoja ja vuokria. Se, että osa asuntokannasta varataan ARA-asunnoiksi, nostaa niitä aivan yhtä paljon – itse asiassa vähän enemmän, koska tukea valuu pienituloisten ohi myös muille ja koska ARA-asunnoissa asutaan väljemmin. Väljempi asuminen on itse asiassa yksi sen julkilausutuista päämääristä.

Asumistuen vuokrakatto on epärealistisen matala

Asumistuke korvaa niin matalia vuokria, ettei sellaisia ole tarjolla kuin lähinnä sukulaisten välisissä vuokrasuhteissa. Yksinäiselle henkilölle korkein sallittu vuokra Helsingissä on 520 euroa. Jos on tarpeeksi pienituloinen, tästä maksetaan 80 %, eli korkeintaan asumistukea voi saada 416 euroa. Jos vuokra on yli 520 euroa, erotus on maksettava kokonaan itse.  Niinpä asumistuke ei nosta vuokria sen enempää kuin nostaisi, jos työmarkkinatuki olisi 416 euroa korkeampi, eikä asumista tuettaisi lainkaan.

Kannattaa käydä vaikka Oikotiellä katsomassa, millainen tarjona Helsingissä on 520 euron tai sitä halvemmista vuokra-asunnoista. Satolla näyttää olevan tarjolla joitakin soluasuntoja.

Nelihenkisen perheen kohdalla hyväksytään 1020 euron vuokria. Sillä hinnalla asuntoja on kohtuullisesti saatavilla.

Käytännössä valtaosa perusturvan varassa olevista helsinkiläisistä saa ensisijaisen turvan eli työmarkkinatuen (tai sairauspäivärahan) ja asumistuen lisäksi toimeentulotukea. Toimeentulotuessa asumismenoiksi hyväksytään silmää räpäyttämättä 694 euroa ja ne hyvitetään kokonaan. Jos siis onnistuu tinkimään vuokran 694 eurosta 650 euroon, toimeentulotuki pienenee 46 eurolla. Tosin kannattaa silti tinkiä, koska ainahan voi saada töitä jolloin toimeentulotuki lakkaa. Lisäksi puolet toimeentulotuen saajista saa korvausta rajaa korkeammista asumismenoista, koska noin halpoja vuokra-asuntoja ei ole. Käytännössä piikki on auki. Periaatteessa pitää yrittää löytää halvempi asuntoa, mutta naapurikuntan ei ole velvollisuutta muuttaa. Se osa on varattu pienipalkkaisille.

Vaikka asumistuki ei juuri nosta vuokria, toimeentulotuki kyllä nostaa, koska vuokrankorotus menee monilla kokonaan Kelan maksettavaksi.

Ensisjainen turva ei saisi olla matalampi kuin viimesijainen

Tämä ei kuitenkaan ole asian huonoin puoli. Kun ensisijainen tuki, työmarkkinatuki + asumistuki, ovat niin matalia, että perusturvaa pitää jokseenkin aina täydentää toimeentulotuella, se tuhoaa kaikki ensisijaiseen turvaan huolella sisään leivotut kannustimet työntekoon. Jos saa toimeentulotukea, ei kannata ottaa vastaan pienipalkkaista työtä.

Ei ole mitään järkeä siinä, että ensisijainen turva on matalampi kuin viimesijainen turva. Viimesijainen turva on tarkoitettu niihin ”orpo sokea kompastui sirkkeliin” -tilanteisiin, joita mikään sosiaaliturvajärjestelmä ei osaa ottaa huomioon.

Varsinaisen asumistuen hyväksymiä vuokria pitäisi nostaa Helsingissä merkittävästi, jotta saisimme työnnetyksi toimeentulotuen rooliin, johon se kuuluu.

Asumistukeen useampi taitekohta

Asumistuessa voisi myös olla useampia vuokrakattoja. Nyt on vain yksi katto, johon asti vuokrasta hyväksytään tuen piiriin 80 %, sen jälkeen ei euroakaan. Voisi olla raja, johon asti vuokra hyväksytään sataprosenttisesti ja sen yli menevältä osalta vaikka 60 % ja uusi taitekohta, jonka yli menevästä vuokrasta korvataan 30 % ja niin edelleen. Itse asiassa kaareutuva funktio voisi olla parempi kuin tällainen kulmittainen, mutta se taitaa olla juristille liian vaikeaa.

Jos asumistuen hyväksymät vuokrat olisivat realistisempia, voisi toimeentulotuki vastaavasti korvata korkeinta asumismenoja vain lyhytaikaisesti.

Jos ARA-asunnossa asuvan köyhän asumistuki nousisi näin vaikka sadalla eurolla voisi vuokrakin nousta sadalla eurolla. Pienituloiset ARA-asunnossa asuvat eivät häviäisi mitään, mutta suurituloiset, joille ARA-asunnot eivät ole tarkoitettuja, kyllä häviäisivät.  Näin koituvilla vuokratuloissa voisi rahoittaa nykyistä parempaa asumistukea. Miten tämä käytännössä tehtäisiin, jääköön kansanedustajien huoleksi. He saavat siitä palkkaa. Lakerja pitäisi muuttaa.

 

Tagged ,

35 thoughts on “Helsingin pitää vaatia parempia asuntopoliittisia välineitä (2) Asumistuki

  1. Kiinnostavaa olisi myös tutkia, asuvatko asumistuen saajat kuinka tasaisesti erilaisissa asunnoissa. Eli onko olemassa laadullista jakautumista ”asumistukiasuntoihin” ja muihin. Jos laadullinen jakautuminen on voimakasta, voidaan asumistuen olettaa vaikuttavan vuokratasoon näissä ”asumistukiasunnoissa” enemmän kuin jos asumistuen saajat asuvat sekaisin muiden vuokra-asujien kanssa, ja siis tukien ohjautuvan jossain määrin enemmän kiinteistönomistajien hyödyksi kuin olisi suotavaa.

    Jotenkin oma mutu on että esimerkiksi Eiran yleiseen hintatasoon asumisen tuilla ei ole oikeastaan mitään vaikutusta, kun taas vaikkapa Jakomäessä vaikutus voi olla kohtuullisen suuri.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. arkkitehti:
      Jotenkin oma mutu on että esimerkiksi Eiran yleiseen hintatasoon asumisen tuilla ei ole oikeastaan mitään vaikutusta, kun taas vaikkapa Jakomäessä vaikutus voi olla kohtuullisen suuri.

      Jos kolmasosa kaikista vuokra-asunnoista saa asumistukea, niin silloin isoin vaikutus on systeeminen. Silloin se ei välttämättä selviä vertaamalla saman kaupungin sisäisiä asuntoja, jotka ovat saman tukisysteemin sisällä suoraan tai epäsuorasti. Jos esim. Jakomäessä vuokrat olisivat muutoin 20 % alemmat saattaisi osa Eirassa nyt asuvista asuakin nykyisen asuinpaikan sijaan siellä ennemmin jo sillä hintatasolla, ja silloin itse asiassa koko kaupungin vuokratasot eri asuinalueilla määräytyisivät uusiksi.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Osmo Soininvaara:
        Aleksi:
        .
        Jos kaverisi saa noin paljon asumistukea, hänellä on oltava viisihenkinen perhe eikä juuri lainkaan tuloja.

        Kirjoittaja tarkoittanee sitä, että jos asuu kaverin kanssa, molemmat voivat saada 416 euroa asumistukea yhden hengen ruokakunnan mukaan eli yhteensä 832 euroa. 900 euroa on ylisuuri luku. Kaksi nollatuloista samassa asunnossa asuvaa yhden hengen ruokakuntaa voi saada asumistukea suunnilleen saman verran kuin mitä 4 nollatuloista henkeä saa, jos asuvat samassa asunnossa, mutta ovat samaa ruokakuntaa. Asumisten ehdot kannustavat ilmoittamaan, että kukin asukas on yhden hengen ruokakunta, on sitten niin oikeasti tai ei ole.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. nii: Kirjoittaja tarkoittanee sitä, että jos asuu kaverin kanssa, molemmat voivat saada 416 euroa asumistukea yhden hengen ruokakunnan mukaan eli yhteensä 832 euroa. 900 euroa on ylisuuri luku. Kaksi nollatuloista samassa asunnossa asuvaa yhden hengen ruokakuntaa voi saada asumistukea suunnilleen saman verran kuin mitä 4 nollatuloista henkeä saa, jos asuvat samassa asunnossa, mutta ovat samaa ruokakuntaa. Asumisten ehdot kannustavat ilmoittamaan, että kukin asukas on yhden hengen ruokakunta, on sitten niin oikeasti tai ei ole.

        Itse asiassa olisi parempi että sellaiset joilla ei ole perhettä, vuokraisivat kimppa- tai solukämppiä jokainen omalla vuokrasopimuksellaan, ja että Kela jopa kannustaisi siihen, ennemmin kuin että vuokrataan nyt yksiöitä, koska se on johtanut yksiöiden liikarakentamiseen. Ja vaikka on opiskelija ei välttämättä ole nollatuloinen.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Miksi kunnanvaltuusto ei voisi perustaa erityistä helsinki-tukea joka rahoitetaan Helsingin budjetista, jota maksetaan Helsingissä asuville pienituloisille ja joka rahoitetaan nostamalla ARA-asuntojen vuokrat markkinatasoisiksi?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Miksi kunnanvaltuusto ei voisi perustaa erityistä helsinki-tukea joka rahoitetaan Helsingin budjetista, jota maksetaan Helsingissä asuville pienituloisille ja joka rahoitetaan nostamalla ARA-asuntojen vuokrat markkinatasoisiksi?

      Ara-asntojen vuokran nostaminen markkinatasoiseksi vaatisi lain muutoksen, joka voi olla jopa vähän vaikea tehdä. Lisäksi tuo kunnallinen asumistuki olisi verotettavaa tuloa, kun taas halpa vuokra ei sitä ole, ellei kyse ole työsuhdeasunnosta.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Mikä mahtaa olla ikä, jonka jälkeen lapsettoman sinkun tai parin ei enää kannata alkaa hankkia omistusasunto, jolle ei ole järkevää tai mieluista perijää? Jos vaikka lyhennykset pystyisi maksamaankin, niin silloin on olemassa mahdollisuus turvata eläkevuosia osake- tai rahastosijoituksilla. Tästä vaihtoehdosta voisi tulla suositumpi, jos tarjolla olisi laadukkaita ja varmoja (ei joudu ulos) vuokra-asuntojen. Kaupunkien pitäisi ruveta kilpailemaan Kojamoiden kanssa ja pistää painetta vuokratasolle

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. ”Asumistuen väitetään nostavan vuokratasoa. Niin se nostaakin. Kaikki tavat raivata asuntokannassa tilaa pienituloisille tarkoittavat, että muille jää vähemmän asuntoja tavoiteltavaksi, ja se nostaa muiden maksamia hintoja ja vuokria. Se, että osa asuntokannasta varataan ARA-asunnoiksi, nostaa niitä aivan yhtä paljon – itse asiassa vähän enemmän, koska tukea valuu pienituloisten ohi myös muille ja koska ARA-asunnoissa asutaan väljemmin. Väljempi asuminen on itse asiassa yksi sen julkilausutuista päämääristä.”

    Ei se nyt ihan noinkaan ole. Jos pitäisi päättää siitä, miten asumistukea voisi kohdentaa paremmin tukea tarvitseville, voisi toimenpiteet aloittaa siitä, että asumistuen saamisen ehdoksi asettaisin asuminen asunnossa, johon tuki myönnetään. Asumistuen yksi oudoimmista yksityiskohdista on se, että sitä voidaan myöntää tyhjillään olevaan asuntoon enintään 3 kalenterikuukautta kerrallaan (eli esim. 2.5.-31.8). Sitten pitää tulla vähintään päiväksi takaisin kirjoille asuntoonsa. Tämä toki mahdollistaa esim. sen, että jos lähtee vaikka opiskelijavaihtoon ulkomaille lukukaudeksi, voi pitää asunnon Suomessa kalusteineen tyhjänä odottamassa, ja saada yhtä aikaa ulkomaille asumislisän ja Suomen tyhjään asuntoon asumistuen, mutta asuntomarkkinoiden kannalta se myös merkitsee sitä, että muille jätetään yksi asunto vähemmän tavoiteltavaksi. Onko yhteiskunnan järkevää tukea asunnon tyhjänä pitämistä? Vai pitäisikö ennemmin kannustaa siirtämään tavarat varastoon, ja vapauttamaan tyhjä asunto muille?

    ARA-asuntojen osalta olen itse sitä mieltä, että niissä pitäisi olla mahdollisuus asua myös vapaarahoitteiseen hintaan, jos tulot nousevat. Silloin ei tarvitsisi muuttaa pois. Vastaavasti ARA-yhteisö voisi sitten vapailta markkinoiltakilpailuttaa hinnalla vastaavan määrän asuntoja muualta ARA-asunnoiksi taloista, jotka eivät ole varsinaisia ARA-taloja. Omakustannushintana olisi tällöin kilpailutettu vuokra.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. ”Asumistuessa voisi myös olla useampia vuokrakattoja. Nyt on vain yksi katto, johon asti vuokrasta hyväksytään tuen piiriin 80 %, sen jälkeen ei euroakaan. Voisi olla raja, johon asti vuokra hyväksytään sataprosenttisesti ja sen yli menevältä osalta vaikka 60 % ja uusi taitekohta, jonka yli menevästä vuokrasta korvataan 30 % ja niin edelleen. Itse asiassa kaareutuva funktio voisi olla parempi kuin tällainen kulmittainen, mutta se taitaa olla juristille liian vaikeaa.”

    Funktion osalta olen samaa mieltä. Laskeva funktio olisi järkevämpi. Siinä pitäisi kuitenkin olla kaikilla summilla jotain omarahoitusosuutta, jotta tuen saajan kannattaa pitää menojaan kurissa. Muuten tulee herkemmin sitä ilmiötä, jota etenkin toimeentulotuessa esiintyy, että esim. 18-vuotias kotona asuva lapsi laitetaan maksamaan oma vuokransa tekemällä vuokrasopimus vanhempien ja lapsen välille. Kela korvaa sitten lapsen vuokraa vanhemmilleen esim. 750 €/kk + perusosan. Jos ei tee vuokrasopimusta, ei varsinkaan opiskeleva kotona asuva nuori saa välttämättä toimeentukea lainkaan, mutta tekemällä vuokrasopimuksen saa. Toimeentulotuessa ei ole nykyisin omarahoitusosuutta asumismenojen osalta lainkaan, ja siinä asumismenot esimerkiksi tuollaisten vuokrasopimusten osalta kannattaa asettaa suoraan sallittuun maksimiin, koska se ei maksa lapselle mitään, ja maksimoi vanhempien vuokratulot.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Aika moni näistä ongelmista ratkeaisi, tai ainakin helpottuisi, hyvin yksinkertaisella keinolla, josta olen aiemminkin keskustelua herättänyt.

    Pidetään toki edelleen kiinni perustuslain suomasta oikeudesta valita asuinpaikka maan sisältä. Mutta säädetään samalla, että jos henkilön toimeentulo on pysyvästi yhteiskunnan kustantamaa, silloin yhteiskunta osoittaa tuon asuinpaikan ja maksaa muuttokulut sinne. Pakko ei luonnollisesti ole muuttaa, vaan perustuslain hengessä asuinpaikan saa valita ihan itse, kunhan kulutkin maksaa ihan itse.

    Puhallettaisiin eloa niihin satoihin ja taas satoihin tyhjentyneisiin kerrostaloihin muuttotappiopaikkakunnalla ja virkistettäisiin liike-elämääkin. Viisituhatta uutta kajaanilaista, joilla jokaisella on käytettävissään 500 € kuussa puhtaana käteen paikallisiin liikkeisiin ja palveluihin, ei ole ihan pieni raha.

    Huolellisen valmistelun tämä tietysti vaatii, että saadaan järkevästi määriteltyä, mikä on ”pysyvästi” yhteiskunnan tuella elämistä. Mutta olisihan se hienoa, kun pk-seudulta vapautuisi asuntoja vaikkapa lähihoitajien käyttöön.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Daniel Federley:
      Aika moni näistä ongelmista ratkeaisi, tai ainakin helpottuisi, hyvin yksinkertaisella keinolla, josta olen aiemminkin keskustelua herättänyt.

      Pidetään toki edelleen kiinni perustuslain suomasta oikeudesta valita asuinpaikka maan sisältä. Mutta säädetään samalla, että jos henkilön toimeentulo on pysyvästi yhteiskunnan kustantamaa, silloin yhteiskunta osoittaa tuon asuinpaikan ja maksaa muuttokulut sinne. Pakko ei luonnollisesti ole muuttaa, vaan perustuslain hengessä asuinpaikan saa valita ihan itse, kunhan kulutkin maksaa ihan itse.

      Puhallettaisiin eloa niihin satoihin ja taas satoihin tyhjentyneisiin kerrostaloihin muuttotappiopaikkakunnalla ja virkistettäisiin liike-elämääkin. Viisituhatta uutta kajaanilaista, joilla jokaisella on käytettävissään 500 € kuussa puhtaana käteen paikallisiin liikkeisiin ja palveluihin, ei ole ihan pieni raha.

      Huolellisen valmistelun tämä tietysti vaatii, että saadaan järkevästi määriteltyä, mikä on ”pysyvästi” yhteiskunnan tuella elämistä. Mutta olisihan se hienoa, kun pk-seudulta vapautuisi asuntoja vaikkapa lähihoitajien käyttöön.

      Tämä on täsmälleen noin. Yhteiskunnan eläteillä ei tule olla oikeutta vapaasti valita asuinpaikkaansa.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    2. Daniel Federley:
      Mutta säädetään samalla, että jos henkilön toimeentulo on pysyvästi yhteiskunnan kustantamaa, silloin yhteiskunta osoittaa tuon asuinpaikan ja maksaa muuttokulut sinne.

      Myös tuilla elävillä stadilaisilla ja heidän läheisillään on äänioikeus, joten tällaista tuskin noin vain poliittisesti viedään läpi. Vai sidottaisiinko mallissasi äänioikeuskin tulotasoon?

      Jos ei millään pysty kuvittelemaan itseään huono-osaisen asemaan, voi kuvitella jonkun itselleen tärkeän ihmisen. Olisitko edelleen valmis passittamaan hänet Kajaaniin asuntopoliittisena pelinappulana?

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. theta: Myös tuilla elävillä stadilaisilla ja heidän läheisillään on äänioikeus, joten tällaista tuskin noin vain poliittisesti viedään läpi. Vai sidottaisiinko mallissasi äänioikeuskin tulotasoon?

        Sidottaisiin tulotasoon kyllä. Täällä uusliberaaleilla on niin kova hinku rakentaa uusfeodalismia meritokratian päälle.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. theta: Myös tuilla elävillä stadilaisilla ja heidän läheisillään on äänioikeus, joten tällaista tuskin noin vain poliittisesti viedään läpi. Vai sidottaisiinko mallissasi äänioikeuskin tulotasoon?

        Jos ei millään pysty kuvittelemaan itseään huono-osaisen asemaan, voi kuvitella jonkun itselleen tärkeän ihmisen. Olisitko edelleen valmis passittamaan hänet Kajaaniin asuntopoliittisena pelinappulana?

        Jep, ei tätä kovin helppo olisi viedä läpi. Nykyinen demokratiamme on aika pahasti rikki, sillä noin ylipäätään se ei mahdollista mitään vaikeita päätöksiä, kun poliitikot ajattelevat ensisijaisesti omaa uudelleenvalintaansa ja vasta toissijaisesti maan parasta. Se johtuu (muun muassa) siitä, että poliitikot ovat liian nuoria ja urapoliitikkoja. Jos olisivat työuransa tehneitä, niin olisi näkemystä ja kokemusta enemmän, eikä elämän tulevaisuus riippuisi vain siitä uudelleenvalinnasta.

        Äänioikeuden sitominen verotettaviin ansiotuloihin on ajatuksena mielenkiintoinen. En tiedä, olisiko se paras ja toimivin systeemi (jokaisesta tienatusta kymppitonnista yksi ääni…), mutta nykyinen yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ei ole ongelmaton. Vaan jos joku ehdottaisi systeemin muuttamista, saisi varmasti syytöksiä jo lähes vallankumouksesta.

        Tiedoksesi vielä, että minulla on tuttavapiirissä monia, jotka tällaisen mallin seurauksena joutuisivat sinne Kajaaniin – siitä huolimatta yllättävän moni heistä pitää tällaista mallia reiluna. Ehkä tosin osin siksi, että eivät usko sen toteutuvan. Mutta ymmärtävät problematiikan hyvin. Vikahan ei ole yksilöissä, vaan järjestelmässä, joka sallii passivoitumisen ja jopa kannustaa siihen.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    3. Daniel Federley:
      Aika moni näistä ongelmista ratkeaisi, tai ainakin helpottuisi, hyvin yksinkertaisella keinolla, josta olen aiemminkin keskustelua herättänyt.

      Pidetään toki edelleen kiinni perustuslain suomasta oikeudesta valita asuinpaikka maan sisältä. Mutta säädetään samalla, että jos henkilön toimeentulo on pysyvästi yhteiskunnan kustantamaa, silloin yhteiskunta osoittaa tuon asuinpaikan ja maksaa muuttokulut sinne. Pakko ei luonnollisesti ole muuttaa, vaan perustuslain hengessä asuinpaikan saa valita ihan itse, kunhan kulutkin maksaa ihan itse.

      Puhallettaisiin eloa niihin satoihin ja taas satoihin tyhjentyneisiin kerrostaloihin muuttotappiopaikkakunnalla ja virkistettäisiin liike-elämääkin. Viisituhatta uutta kajaanilaista, joilla jokaisella on käytettävissään 500 € kuussa puhtaana käteen paikallisiin liikkeisiin ja palveluihin, ei ole ihan pieni raha.

      Huolellisen valmistelun tämä tietysti vaatii, että saadaan järkevästi määriteltyä, mikä on ”pysyvästi” yhteiskunnan tuella elämistä. Mutta olisihan se hienoa, kun pk-seudulta vapautuisi asuntoja vaikkapa lähihoitajien käyttöön.

      Harkitsemisen arvoinen ehdotus.

      Osmokin lähteen hahmotuksissaan siitä, että kaikilla on oikeus asua maan kalleimmassa kaupungissa muiden eli verovarojen kustantamana. Mitä järkeä tässä on? Muuta kuin että vihreät ja vasemmisto saa paljon tuilla eläviä äänestäjiä myös Helsinkiin.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Vaikka en ole koskaan erityisesti kannattanut aluepolitiikkaa, niin nyt ollaan tultu tilanteeseen jossa työttömyysaste on Helsingissä korkeampi kuin maakuntien keskuksissa, joten tarvetta rakentaa uusia yhteiskunnan tukemia vuokra-asuntoja pk-seudulle ei ole.

    Jos jotain asuntoja rakennetaan niin omistusasuntoja siinä tapauksessa. Henkselit yli kaikille tuetuille asuntorakentamishankkeille. Olemassaolevien tuettujen vuokra-asuntojen ja yleisen asumistuen pitää olla tarkoitettu oman kunnan asukkaille jotka ovat kohdanneet jonkun onnettomuuden tai perhekriisin että eivät voi ostaa omistusasuntoa tai maksaa markkinavuokria.

    Sitten kun korona-kriisi on ohi ja maan talous palautunut pysyvälle kasvu-uralle niin voidaan asia miettiä uudelleen.

    Maakuntien nuorille tekee hyvää jos pysyvät kotikonnuillaan ja kehittävät sikäläistä elinkeino-elämää. Sitten jos on hyväpalkkainen työ luvassa Helsingissä niin tervetuloa. Helsinkiin ja Uudellemaalle pitäisi luoda enemmän teollisuustyöpaikkoja eikä vain huonopalkkaisia ja huonosti tuottavia palvelualan työpaikkoja jotka ovat nyt koronaraajoitusten takia vaarassa kadota.

    Jos nuoret haluavat kokea suurkaupunkielämää mutta eivät ole valmiit maksamaan asumisestaan Helsingin hintatasoa niin menkööt Tukholmaan, Kööpenhaminaan, Berliiniin tai Barcelonaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. R.Silfverberg:
      Vaikka en ole koskaan erityisesti kannattanut aluepolitiikkaa, niin nyt ollaan tultu tilanteeseen jossa työttömyysaste on Helsingissä korkeampi kuin maakuntien keskuksissa, joten tarvetta rakentaa uusia yhteiskunnan tukemia vuokra-asuntoja pk-seudulle ei ole.

      Jos jotain asuntoja rakennetaan niin omistusasuntoja siinä tapauksessa. Henkselit yli kaikille tuetuille asuntorakentamishankkeille. Olemassaolevien tuettujen vuokra-asuntojen ja yleisen asumistuen pitää olla tarkoitettu oman kunnan asukkaille jotka ovat kohdanneet jonkun onnettomuuden tai perhekriisin että eivät voi ostaa omistusasuntoa tai maksaa markkinavuokria.

      Sitten kun korona-kriisi on ohi ja maan talous palautunut pysyvälle kasvu-uralle niin voidaan asia miettiä uudelleen.

      Maakuntien nuorille tekee hyvää jos pysyvät kotikonnuillaan ja kehittävät sikäläistä elinkeino-elämää. Sitten jos on hyväpalkkainen työ luvassa Helsingissä niin tervetuloa.Helsinkiin ja Uudellemaallepitäisi luoda enemmän teollisuustyöpaikkoja eikä vain huonopalkkaisia ja huonosti tuottavia palvelualan työpaikkoja jotka ovat nyt koronaraajoitusten takia vaarassa kadota.

      Jos nuoret haluavat kokea suurkaupunkielämää mutta eivät ole valmiit maksamaan asumisestaan Helsingin hintatasoa niin menkööt Tukholmaan,Kööpenhaminaan, Berliiniin tai Barcelonaan.

      Pääsihteeri Xi Jinpingillä olisi myydä tähän hyvä valmis systeemi nimeltä hukou, tosin sekin vuotaa kuin seula ja rajoittaa kansantalouden kasvua.

      Turhan monessa asiassa huudetaan nykyisin vaistomaisesti ”kommunismia!” mutta kyllä kansalaisten asuinpaikan määrääminen ja muutto-oikeuden rajoittaminen kuuluu asioihin jotka olivat yleisempiä kansandemokratioissa kuin oikeissa demokratioissa.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Taneli Nevalla:

        Turhan monessa asiassa huudetaan nykyisin vaistomaisesti ”kommunismia!” mutta kyllä kansalaisten asuinpaikan määrääminen ja muutto-oikeuden rajoittaminen kuuluu asioihin jotka olivat yleisempiä kansandemokratioissa kuin oikeissa demokratioissa.

        En ole kieltämässä ihmisiä muuttamasta Helsinkiin, vaan olen sitä mieltä että raskaasti veronmaksajien rahoilla tuetun asumisen lisärakentaminen pk-seudulla pitää väliaikaisesti keskeyttää kunnes pk-seudun työttömyysaste on vähentynyt alle maan keskiarvon. Se on nyt 13.9% kun koko maassa se on 12,5.
        Ei vähiten siksi että korona-kriisi lisää epävarmuutta kehityksen suunnasta tai varmaa on että se iskee koviten palvelualalle. Opiskelu ja työmahdollisuuksia on nyt paremmin maakunnissa kuin Helsingissä.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. raskaasti veronmaksajien rahoilla tuetun asumisen lisärakentaminen pk-seudulla pitää väliaikaisesti keskeyttää kunnes pk-seudun työttömyysaste on vähentynyt alle maan keskiarvon.

        Mitähän tuo veronmaksajien varoilla raskaasti tuettu asuntorakentaminen tarkoittaa? Helsingissä valtio ei tue sitä sentilläkään. Jos tarkoitat uustuotannon välillistä tukemista asumistuen kautta, Helsinkiläisten osuus asumistuen rahoista on pienempi kuin Helsingin osuus valtion verotuoista, eli helsinkiläiset maksavat asumisuen Helsintgissä enemmän kuin kokonaan.
        Työttömyys on aina kaupungeissa korkeampaa kujin maaseudulla. Jos aristoteles sanoi, että maaseudun työttömien tulee muuttaa kaupunkeihin, koska heillä on siellä edes mahdollisuus työllistyä.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      3. Osmo Soininvaara: Mitähän tuo veronmaksajien varoilla raskaasti tuettu asuntorakentaminen tarkoittaa? Helsingissä valtio ei tue sitä sentilläkään. Jos tarkoitat uustuotannon välillistä tukemista asumistuen kautta, Helsinkiläisten osuus asumistuen rahoista on pienempi kuin Helsingin osuus valtion verotuoista, eli helsinkiläiset maksavat asumisuen Helsintgissä enemmän kuin kokonaan.

        Eikö ARA-rahoituksen maksa valtio? Kaupungin vuokra-asunnot ylläpidetään osittain veronmaksajien rahoilla. Sitten on kaiken maailman säätiöitä jotka saavat kanssa yhteiskunnalta rahoitusta. Sen päälle asumistuet.

        Osmo Soininvaara: Työttömyys on aina kaupungeissa korkeampaa kuin maaseudulla. Jos aristoteles sanoi, että maaseudun työttömien tulee muuttaa kaupunkeihin, koska heillä on siellä edes mahdollisuus työllistyä.

        Ei ole ennen ollut Helsingissä korkeampaa työttömyyttä kuin muualla Suomessa. PK-seudun maine talouden veturina on saanut pahasti siipeensä. Ja se kehitys alkoi jo ennen koronaa. Suomessa noudatetaan Aristoteleksen sijaan perinteisesti Alkion ja Kekkosen elämänviisauksia niin että on jopa kehotettu viimeiseen asti olemaan muuttamatta kaupunkeihin mikä tietenkin on aiheuttanut vastareaktioita ja muuttoliikkeen aaltomaisuutta ja vaikeaa ennustettavuutta.

        Olen aina ollut sitä mieltä että pienillä mailla kuten Suomella ja Pohjoismailla on oltava vahvat pääkaupungit joihin pistetään enemmän paukkuja että saadaan keskittämishyötyjä, mutta nyt vallitsevassa tilanteessa Helsinki ei pysty lunastamaan odotuksia.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      4. PK-seudun maine talouden veturina on saanut pahasti siipeensä. Ja se kehitys alkoi jo ennen koronaa.

        Minulla ei ole tilastoja Helsingistä, mutta koko maan avoimista työpaikoista Helsinki – Uusimaan osuus on ollut viime vuosina 36 %. Luku vaihtelee merkittävästi, mutta siinä trendi on pikemminkin nouseva eikä laskeva.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      5. Osmo Soininvaara: Minulla ei ole tilastoja Helsingistä, mutta koko maan avoimista työpaikoista Helsinki – Uusimaan osuus on ollut viime vuosina 36 %. Luku vaihtelee merkittävästi, mutta siinä trendi on pikemminkin nouseva eikä laskeva.

        Jos sekä työttömien osuus että avointen työpaikkojen määrä ovat korkeita niin se kertoo työn kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta ja rakenteellisista ongelmista.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      6. Osmo Soininvaara:

        Mitähän tuo veronmaksajien varoilla raskaasti tuettu asuntorakentaminen tarkoittaa? Helsingissä valtio ei tue sitä sentilläkään.

        Jos valtio ei tue sentilläkään, mikä on käynnistysavustus? Sitä saa rakentaessaan esimerkiksi Helsinkiin, mutta pääosassa Suomen kunnista samaa valtion tukea ei ole saatavilla. Ja ovatko valtion johdannaismuotoiset tuet, kuten ARA:n korkotuet, oikeasti mitään maksamatonta tukea, jos yritykset arvostavat niitä niin paljon, että pitävät niiden saamista rakentamisen ehtona?

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      7. Osmo Soininvaara:
        Jo totta, ARA näyttää maksavan siitä, että kaupunki kaavoittaa kovanrahan tonttien sijasta ARA-tontteja. Se ei kyllä korvaa kuin pienen osan kaupungin tekemästä uhrauksesta, eikä mitenkään lisää asuntotuotantoa.

        Käynnistysavustus ei ole korvaus kaupungille, vaan valtio on jo vuosien ajan maksanut ihan rahana Helsingissä 10 000 euroa rakentajalle per asunto ja puurunkoisissa kohteissa 20 % korkeampi: https://www.ara.fi/fi-FI/Lainat_ja_avustukset/Muut_avustukset/Kaynnistysavustus_vuokraasuntojen_rakentamiseen
        Tuo asuntokappalemääriin sidottu valtion tuki on ollut yksi pieni lisätekijä myös siihen, miksi yritysten kannattaa tehdä mahdollisimman paljon pieniä asuntoja, ja minimoida isojen asuntojen tuotantoa. Jos tekee korkotuetun ARA-kohteen esimerkiksi 10 prosentin omarahoitusosuudella ja asunnon tekeminen maksaa keskimäärin 200 000 euroa, 10 000 euron käynnistysavustus kattaa puolet omarahoitusosuudesta. Jos saa tehdä pienempiä pienempiä asuntoja, ja selviää 150 000 eurolla per asunto, 10 000 euron käynnistysavustus voi kattaa jo kaksi kolmasosaa omarahoitusosuudesta. Rakennushankkeeseen ryhtyvän näkökulmasta tuollainen tuki kyllä kannustaa käynnistämään hankkeita, koska varsin olemattomalle omarahoitusosuudellakin voi saada liikkeelle miljoonaluokan projekteja.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      8. Osmo Soininvaara: Helsinkiläisten osuus asumistuen rahoista on pienempi kuin Helsingin osuus valtion verotuoista, eli helsinkiläiset maksavat asumisuen Helsintgissä enemmän kuin kokonaan.

        Eikö tuo nyt ole täysin epärelevanttia että Helsinki maksaa enemmän verotuloja kuin maksaa asumistukea? Vai maksaako Helsinki valtiolle veroja pelkästään kustantaakseen omat asumistukensa?

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      9. R.Silfverberg: En ole kieltämässä ihmisiä muuttamasta Helsinkiin, vaan olen sitä mieltä että raskaasti veronmaksajien rahoilla tuetun asumisen lisärakentaminen pk-seudulla pitää väliaikaisesti keskeyttää kunnes pk-seudun työttömyysaste on vähentynyt alle maan keskiarvon. Se on nyt 13.9% kun koko maassa se on 12,5.
        Ei vähiten siksi että korona-kriisi lisää epävarmuutta kehityksen suunnasta tai varmaa on että se iskee koviten palvelualalle. Opiskelu ja työmahdollisuuksia on nyt paremmin maakunnissa kuin Helsingissä.

        Suomessa on monta maakuntaa ja suomalaisittain keskikokoista kaupunkiseutua, joilta puuttuu yliopisto. Samalla myös entistä useampi uusi työpaikka on sellainen, joka edellyttää korkeaa osaamista ja korkeakoulututkinnon suorittanutta työvoimaa. Tästä syystä en tekisi johtopäätöstä, että opiskelumahdollisuudet ovat muualla Suomessa paremmat. Ilman yliopistoa olevien alueiden nuorilla ei ole vaihtoehtoa muuttamiselle, jos tähtäimessä on ylempi korkeakoulututkinto.

        Kunnan alhaisesta työttömyysprosentista ei välttämättä myöskään seuraa sitä, että työmahdollisuuksia on hyvin tarjolla. Monen syrjäseudun kunnan tilastoissa näkyvä työttömyysprosentti on melko alhainen, mutta avoimena olevia työpaikkoja voi silti olla vähän tai ei lainkaan. Tällaisia tilanteita on esim. kunnissa, joissa suuri osa väestöstä on eläkeikäistä, ja nuoremmista ikäluokista on iso osa muuttanut pois jo aiemmin.

        Muista mittareista erikseen ja väliaikaisen kriisin aikana tehty työttömyysprosenttien vertailu ei välttämättä muutenkaan anna oikeaa kuvaa eri alueiden tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä. Työttömyyden kasvu Helsingin seudulla on aiheutunut ensisijaisesti palvelusektorin ongelmista. Tällä hetkellä todennäköisimmältä kuitenkin näyttää se, että koronan aiheuttama kriisi on väliaikainen eikä jää pysyväksi tilanteeksi. Ainakaan toistaiseksi ei näyttöä ole myöskään siitä, että korkeaa osaamista edellyttävät työpaikat olisivat hajautumassa Helsingistä ja parista muusta suurimmasta kaupungista muualle maahan. Viime aikoina tehty politiikka ja muu kehitys pikemminkin viittaavat entistä voimakkaampaan keskittymiseen koulutus- ja työmahdollisuuksien osalta (paperitehdaspaikkakuntien ahdinko, yliopistokampuksen lakkauttaminen Savonlinnasta, keskustelu maakuntayliopistojen yhdistämisestä tai niiden rahoituksen leikkaamisesta, lentoyhteyksien lopettaminen maakuntien keskuskaupungeista jne.).

        Asumiskustannusten ero Helsingin seudun ja muun maan välillä ei ole osoittanut merkkejä pienenemisestä. Helsingissä työssäkäyvä myös maksaa korkeampia asumiskustannuksia ilman, että tätä eroa riittävästi kompensoitaisiin palkoissa. Kaikenlaisten asuntojen rohkea lisärakentaminen Helsingin seudulle on mahdollisuus alentaa asumiskustannuksia, pienentää asumiskustannusten eroa Helsingin ja muun maan välillä, lisätä työvoiman liikkuvuutta ja samalla myös työnteon kannattavuutta.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      10. Konemies Espoosta: Suomessa on monta maakuntaa ja suomalaisittain keskikokoista kaupunkiseutua, joilta puuttuu yliopisto. Samalla myös entistä useampi uusi työpaikka on sellainen, joka edellyttää korkeaa osaamista ja korkeakoulututkinnon suorittanutta työvoimaa. Tästä syystä en tekisi johtopäätöstä, että opiskelumahdollisuudet ovat muualla Suomessa paremmat. Ilman yliopistoa olevien alueiden nuorilla ei ole vaihtoehtoa muuttamiselle, jos tähtäimessä on ylempi korkeakoulututkinto.

        Yliopistoja on käytännössä joka entisen lääänijaon läänissä. Ne siis tarjoavat ihan toimivan vaihtoehdon sille että muutetaan Helsinkiin opiskelemaan. Moni yliopiston käynyt voi joutua pettymään jos työttömyys iskee omalle kohdalle ja paperit eivät oikeuta tekemään edes hanttihommia.

        Konemies Espoosta:
        Muista mittareista erikseen ja väliaikaisen kriisin aikana tehty työttömyysprosenttien vertailu ei välttämättä muutenkaan anna oikeaa kuvaa eri alueiden tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä. Työttömyyden kasvu Helsingin seudulla on aiheutunut ensisijaisesti palvelusektorin ongelmista. Tällä hetkellä todennäköisimmältä kuitenkin näyttää se, että koronan aiheuttama kriisi on väliaikainen eikä jää pysyväksi tilanteeksi.

        Työttömyyden kasvu Helsingin seudulla johtuu kuten totesit palvelusektorin vaikeuksista osittain koronasta jne, maahanmuutosta joka oli hallitsematonta muutama vuosi sitten, ja yleisestä ostovoiman heikentymisestä, sekä esim nettikaupan rantautumisesta ja myös deittailun siityminen sosiaaliseen mediaan ja kalsarikänni-ilmiö on tehnyt hallaa palvelusektorille. Palvelualan työpaikat ovat korvautumassa postinjakelu- ja varastomies- hommilla mutta ne eivät sovellu kaikille. Tämä kehitys on valitettavaa kaiken kaikkiaan.

        Konemies Espoosta:
        Ainakaan toistaiseksi ei näyttöä ole myöskään siitä, että korkeaa osaamista edellyttävät työpaikat olisivat hajautumassa Helsingistä ja parista muusta suurimmasta kaupungista muualle maahan.

        Korkeasti koulutettujen työllisyystilanne on jäänyt junnaamaan paikalleeen Nokian romahduksen jälkeen 10 vuotta sitten. Teknologia-alan työpaikat eivät muuta muualle Suomeen vaan ulkomaille.Työvoimakustannukset itä-euroopassa ovat murto-osa Suomeen verrattuna. En kirjoittaisi tätä ellen itse olisi saanut potkuja YT:n seurauksena työnantajalta joka on globaali suuri toimija jolle suomalaiset ovat vain pelinappuloita.
        Osa korkeasti koulutetuista, jos ovat sellaisella alalla että työllistyy helposti muualla esim lääkärit tai opettajat, eivät halua edes tulla Helsinkiin.

        Konemies Espoosta:
        Asumiskustannusten ero Helsingin seudun ja muun maan välillä ei ole osoittanut merkkejä pienenemisestä. Helsingissä työssäkäyvä myös maksaa korkeampia asumiskustannuksia ilman, että tätä eroa riittävästi kompensoitaisiin palkoissa. Kaikenlaisten asuntojen rohkea lisärakentaminen Helsingin seudulle on mahdollisuus alentaa asumiskustannuksia, pienentää asumiskustannusten eroa Helsingin ja muun maan välillä, lisätä työvoiman liikkuvuutta ja samalla myös työnteon kannattavuutta.

        Olet periaatteessa oikeassa mutta voi olla että juna on mennyt jo. Helsingin seutu ei ole pystynyt lunastamaan odotuksiaan ja kurjistumista uhkaa pahentaa vielä sote-uudistus.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      11. Konemies Espoosta:

        Kunnan alhaisesta työttömyysprosentista ei välttämättä myöskään seuraa sitä, että työmahdollisuuksia on hyvin tarjolla. Monen syrjäseudun kunnan tilastoissa näkyvä työttömyysprosentti on melko alhainen, mutta avoimena olevia työpaikkoja voi silti olla vähän tai ei lainkaan.

        Tuo on yleinen tilanne monessa pienemmässä kunnassa. Niissä työllisyysaste voi olla yli 75 %, mutta avoimia työpaikkoja ei ole Mol-sivustolla juuri tarjolla. Asia selittyy ilmeisesti sillä, että kunnan työt on pitkäaikaisia, ja niihin liittyviä työpaikkoja aukeaa harvoin. Eniten avoimia töitä kunnan töistä on monessa kunnassa opettajakunnassa. Sitten pienissä kunnissa on usein muutama kunnan kokoon nähden suhteellisen iso työnantaja. Ne pitävät itseään paikallisesti niin tunnettuina, etteivät laita työpaikkojaan usein edes hakuun Mol-sivustolle. Suunnilleen loput työpaikat ovat yrittäjätyöpaikkoja, tai parin hengen yrityksissä, jotka myöskään eivät avoimista työpaikoista ilmoittele. Ne myös ovat usein sellaisia työpaikkoja, että jos joku eläköityy, koko työpaikkakin katoaa samalla.

        Korkeasti koulutetun kannalta vaikeus on se, että valmiita työpaikkoja ei juuri ole, joihin voisi hakea. Pikkufirmoissa ei ole edes keskijohtoa tai vastaavaa, johon haettaisiin korkeasti koulutettuja, eikä niiden kate kestäisi sellaista menoakaan, vaan niissä on usein vain suorittava porras + ulkoistettu taloushallinto. Lähes ainoa tapa, jolla korkeakoulutettu voi silloin varmistaa työllistymisen, on perustaa oma yritys. Sen kannalta myöhempää laajenemista taas voi hankaloittaa se, jos ei löydy muita korkeakoulutettuja, jotka koulutuksensa ja kokemuksensa osalta sopisivat firmaan.

        Asumiskustannukset maan sisällä jakaantuvat karkeasti niin, että asunnot ovat kalleimpia pk-seudulla ja asumisen muut menot ovat pk-seudulla maan halvimmat. Eli esim. sähkön siirtohinta on muualla Suomessa hinnaltaan moninkertainen, samoin vesimaksut ja jätevesimaksut. Asuntoihin liittyvät jätemenotkin ovat asukasta kohti jaettuna muualla Suomessa paljon kalliimpia keskimäärin. Esim. pohjois-Suomessa on kylmempi ja lumisempi talvi, mikä lisää niin lumityö- kuin lämmityskustannuksiakin. Kun asukkaalle aiheutuvat kokonaismenot huomioi, asumismenot eivät poikkea Suomen sisällä yhtä paljon eri alueiden kesken kuin asuntojen hinnat.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Soininvaara kirjoitti:

    ”Asumistuke korvaa niin matalia vuokria, ettei sellaisia ole tarjolla kuin lähinnä sukulaisten välisissä vuokrasuhteissa. Yksinäiselle henkilölle korkein sallittu vuokra Helsingissä on 520 euroa. Jos on tarpeeksi pienituloinen, tästä maksetaan 80 %, eli korkeintaan asumistukea voi saada 416 euroa. Jos vuokra on yli 520 euroa, erotus on maksettava kokonaan itse. Niinpä asumistuke ei nosta vuokria sen enempää kuin nostaisi, jos työmarkkinatuki olisi 416 euroa korkeampi, eikä asumista tuettaisi lainkaan.”

    Ei muuten liene noin, että asumistuki ei nosta vuokria enempää kuin jos työmarkkinatuki olisi 416 euroa korkeampi. Olen lueskellut asumistukea koskevia tilastoja. Tuo mainitsemasi tilanne pätee vain sellaisiin asumistukea nykyisin saaviin vuokra-asunnossa asuviin yksinasuviin, joilla on oikeus työmarkkinatukeen. Huomattava osa työmarkkinatuen saajista ei saa nykyisin lainkaan asumistukea.

    Syyskuussa 2020 oli Kelan tilastojen mukaan 150 690 sellaista yleistä asumistukea saavaa ruokakuntaa, joissa oli vähintään yksi työtön työnhakija. Näistä 111 834 oli yksin asuvia työttömiä, 20 010 yksinhuoltajaperheitä (yhden työttömän ruokakuntia nekin), ja 5111 lapsettomien parien ruokakuntia (kaksi tulonsaajaa), joista vähintään toinen oli työtön. Luku sisältää sekä Kelan työttömyysetuuksia että työttömyyskassoista ansioturvaa saaneet. Yhteensä yleistä asumistukea sai 386 400 ruokakuntaa. Kelan työttömyysetuuksien saajia oli elokuussa pyöristettynä noin 260 000 ja ansioturvan saajia 191 000 (syyskuun lukuja niistä ei ole vielä julkaistu). Yhteensä työttömyysetuuksien saajia oli siten noin 450 000. Jakaumaa perusturvan ja ansioturvan osalta Kela ei ole julkaissut viime kuukausien osalta, vaan viimeisin julkaisu sen osalta on maaliskuulta. Silloin ansioturvaa saaneiden suhde perusturvan työttömyysturvaa saaneisiin oli 13 % yleisessä asumistuessa. Oletetaan, että osuus on sen tapainen nytkin.

    Näiden tilastolukujen pohjalta näyttää siltä, että perusturvan työttömyysrahaa saavista hieman yli 50 %:lle maksetaan yleistä asumistukea. Loput eivät sitä saa. Jos työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa nostettaisiin 416 eurolla, se nostaisi yli 100 000:n sellaisen ruokakunnan tuloja, jotka eivät nykyisin saa yleistä asumistukea lainkaan.

    Sitäkään en usko, että asumistuen mukaisia vuokria ei olisi kuin sukulaisten välisissä vuokrauksissa. Tilastoissa asumistuen rajan pintaan tai sen alle olevia vuokria on enemmän kuin voisi odottaa pelkistä sukulaissuhdevuokrauksista kertyvän. Myös Helsingissä. Taustalla on se, että kaupungissa on tuhansia järjestöjen ja säätiöiden asuntoja, joiden vuokrat ovat jotain ihan muuta kuin kaupallisten yritysten perimiä markkinavuokria, se, että jotkut yksityishenkilövuokranantajat eivät koskaan korota vuokria vuokrauksen jälkeen, vaan antavat vuokrien pysyä jopa vuosikymmeniä ennallaan, sekä se, että soluasunnoissa vuokrat per asukas ovat usein asumistuen maksimien puitteissa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Ei muuten liene noin, että asumistuki ei nosta vuokria enempää kuin jos työmarkkinatuki olisi 416 euroa korkeampi. Olen lueskellut asumistukea koskevia tilastoja. Tuo mainitsemasi tilanne pätee vain sellaisiin asumistukea nykyisin saaviin vuokra-asunnossa asuviin yksinasuviin, joilla on oikeus työmarkkinatukeen. Huomattava osa työmarkkinatuen saajista ei saa nykyisin lainkaan asumistukea.

      Joo, liioittelin asumistuen vuokria nostavaa vaikutusta, sillä työmarkkinatuen nosto tuon tilasosi mukaan vaikuttaa vuokranmaksukykyyn yhteenlaskettuna kaksi kertaa enemmän.
      Noin yleensä ei kannata käyttää Helsingin asuntotilannetta tarkasteltaessa valtakunnallisia tilastoja vaan tilastoja Helsingistä. Edelleen kannattaa poistaa ARA-asunnoissa asuvat ja myös omistusasunnoissa asuvat.
      Vapaiden markkinoiden vuokra-asuntojen tarjonnasta saat hyvän kuvan Oikotien vuokralle tarjotaan asunnoista.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Osmo Soininvaara: Noin yleensä ei kannata käyttää Helsingin asuntotilannetta tarkasteltaessa valtakunnallisia tilastoja vaan tilastoja Helsingistä. Edelleen kannattaa poistaa ARA-asunnoissa asuvat ja myös omistusasunnoissa asuvat.
        Vapaiden markkinoiden vuokra-asuntojen tarjonnasta saat hyvän kuvan Oikotien vuokralle tarjotaan asunnoista.

        Olisi hyvä käyttää paikkakuntakohtaisia tilastoja, mutta Kela ei ole antanut julkiseen käyttöön kuntakohtaisia tietoja, oletettavasti tietosuojasyistä. Katsoin tietoja Kelan julkaisemista julkisista tietokannoista, eli Kelasto-palvelusta, joka on kaikkien nähtävissä. Siellä on kuntakohtaiset tiedotkin olemassa tietokannassa, mutta julkisesta käyttöliittymässä on estetty hakemasta tietoja kuntakohtaisesti. Sen sijaan sen erittely onnistuu, että työttömyysetuuksia saaneet ruokakunnat voi tarkastella erikseen, tai vaikka opiskelijaruokakunnat. ARA-asunnoissa asuvien erittely asumistuen saajista edellyttäisi osoitetietoja tuensaajista, jotka eivät ole julkista tietoa.

        Oikotieltä näkee hintapyynnöt, joilla asunnot eivät sillä hetkellä ole vielä menneet kaupaksi tai vuokralle. Siinä on kyse tuntemattomille vuokraamisen yhteydessä esitetyistä hintapyynnöistä. Tuntemattomille vuokraaminen on periaatteessa vuokranantajan kannalta riskialttein vuokrausmuoto. Markkinoilta voi löytää paljon alempiakin hintapyyntöjä. Halvimmat vuokrapyynnöt eivät päädy koskaan nettiin, vaan niiden kohdalla yleistä on, että esim. aiempi vuokralainen suosittelee halpaa asuntoaan jollekin tutulleen ennen pois muuttoaan, joka tulee sitten vuokrasuhteeseen. Tai sitten on juuri esim. järjestöjen ja säätiöiden omistamia edullisia asuntoja, joiden vuokratarjouksia ei ikinä päädy Oikotielle, vaan joiden osalta pitää tietää säätiö tai järjestö, ja hakea asuntoa suoraan sieltä. Niistä kaikki eivät ole ARA-kohteita, vaan myös ei-ARA-kohteiden joukossa on sellaista säätiöiden ja järjestöjen omistamaa asuntokantaa, jota vuokrataan eteenpäin edullisemmin.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Tässä käyty (hyvä) keskustelu osoittaa, että ongelma on ratkaisematon. Luulen.

    Suomi on ajautumassa kummalliseen keskituloisen ihmisjoukon elintason tuhoutumiseen tai ainakin jäätymiseen. Tätä jäätynyttä kriisiä ei sitten niin vaan ratkaista kriisikokouksilla, koska kaiken takana on hyvässä tarkoituksessa ja onnistuneesti tehty hyvivointiyhteiskunnan tulontasauspolitiikka. Kun suurella osalla palkansaajista on suunnilleen sama palkkataso, ei ole enää resurssia josta voitaisiin ottaa ja jakaa toisaalle.

    Kun kärjistettynä 3000 euroa ansaitseva maksaa 2000 euroa tienaavalle erilaisia tukia, niin yhteiskunnan kehittäminen käy mahdottomaksi. Eihän asumisen ongelmatiikka on ainoa. Kohta päällä on ilmastomuutoksen todellinen torjunta ja se maksaa valtavasti, sanottiin mitä sanottiin. Kuka sen maksaa? Ne 3000 euroa tienaavatko?

    Melkein koomiselta kuulosti Matti Vanhasen visio tulevaisuuden liikennemaksuista. Pistetään kaupunkilaiset tukemaan maaseudun asujien kuluja. Viaton ehdotus johtaa siihen, että kohta meillä kolmasosa kansalaisista saa myös ”polttoainetukea”, eikä vain vuokratukea. Tämäkin kytkeytyy keskustelussa esitettyyn: jokainen saa valita asuinpaikkansa, mutta… pitäisikö jokaisen itse myös vastata sen seurauksista?

    Jos Mikkelin takana saa kohta autoilutukea, niin eikä meille kaupunkilaisille pitäisi maksaa esimerkiksi tuoppitukea? Sillä eikö Hesan keskustan baareissa tuoppi olutta maksaa vähintään 7 euroa mutta Mikkelin takana sen saa kolmella eurolla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.