Verde

Tieteentekemisen digiloikka: globaalit yliopistot?

Cafe Odessa vieraanani oli nuori lahjakas taloustieteen tutkija Julia Salmi, jonka kolmihenkinen perhe asuu kolmessa maassa. Puhuimme kaikesta mielenkiintoisesta. Mitä digiloikka tekee tieteen tekemiselle? Laajenvatko huippuyliopistot maailmanlaajuisiksi? Mitä tapahtui VATT:n ylijohtajan nimityksessä? Lue tästä

9 thoughts on “Tieteentekemisen digiloikka: globaalit yliopistot?

  1. Yliopistot voivat hyvinkin laajentua yliopistoketjuiksi, kuten lentoyhtiötkin ovat muodostaneet lentoyhtiöalliansseja. Syy sille, miksi niin ei ole tapahtunut vielä, lienee yliopistojen rahoituspohjassa. Yliopistojen rahoitus on pääosin peräisin samasta maasta: joko julkista tai yksityistä, mutta kuitenkin pääasiassa samasta maasta peräisin. Jos vaikkapa siirryttäisiin malliin, jossa tutkimusaiheita kilpailutettaisiin niin, että rahoittajat antaisivat valmiit tutkimuskysymykset ja kuka tietyn laatutason perusvaatimukset täyttävä taho tekee tarjouskilpailun mukaan tutkimuksen halvimmalla, saa sen tehtäväkseen, niin saatettaisiin ottaa samalla askelia kohti globaalia yliopistoa. Nyt vaikkapa Suomen Akatemian rahoituksesta kilpaillaan lähinnä Suomen sisäisesti, ja aidosti globaalia tutkimusrahaa, joka voisi mennä ihan mihin maahan maailmassa tahansa, on tarjolla hyvin vähän. EU-tutkimusrahakaan ei ole sellaista.

    VATTin ylijohtajaksi oli 9 hakijaa. Joukossa näyttäisi olleen valituksi tulleen professorin ja edellisen ylijohtajan lisäksi ainakin yksi kansantaloustieteen tohtori Valtioneuvoston kansliasta, erään taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja, erään taloustutkimusta tekevän yrityksen tutkimusjohtaja sekä eräs kauppatieteiden professori. Hakemuksen jättäneet lienevät olettaneet paikan olevan auki, vaikka joku hakemusta jättämätön olisikin olettanut, että se ei ole auki. Se ei ole välttämättä huono asia, jos Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa on investointien tutkimuksiin erikoistunut henkilö johdossa. Investoinnit ja niissä onnistuminen on valtion taloudellisten päätöksenteon kannalta aika keskeinen asia, ja valtion investointeja ja niissä onnistumista on tutkittu kriittisesti jopa hämmentävän vähän siihen nähden, montako miljardia investointeihin vuosittain käytetään. Viime vuosinakin on puhuttu paljon tulevaisuusinvestoineista, mutta vähemmän selvää on, että mitkä niistä ovat oikeasti valtion kannalta tuottavia investointeja.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Ensivaikutelma Verdestä on varovaisen positiivinen vaikka resurssien rajallisuus näkyykin. Osa jutuista on uudelleenjulkaisuja joka ei tietenkään sinänsä ole ollenkaan huono asia.

    Mutta asiaan. Suurin vika on kommentointimahdollisuuden puuttuminen joka tekee tässä vaiheessa vielä julkaisusta torson. Yksi tai kaksi hyvääkään toimittajaa ei voi yltää samaan kuin lukijat yhdessä. Tieteessä puhutaan vertaisarvioimattomasta tutkimuksesta. Mielestäni lehtiuutisissa on sama asia.

    Lukijoiden parven hyödyntäminen on vaikeaa ja Suomessa HS on mielestäni onnistunut parhaiten. Jos, ja kun, HS julkaisee aivan soopaa niin virheet oikaistaan kommenttiosiossa melko hyvin. Samoin vaihtoehtoiset näkökannat tulevat kommentoinnissa esille. Itse juttu kun on yleensä kirjoitettu jostakin näkökannasta käsin ja sen näkökannan vastaisia faktoja ei tuoda esille. Tähän voi olla kaupallisiakin syitä, harmaa toisaalta-ja-toisaalta todellisuus myy huonommin kuin mustavalkoinen.

    Anekdoottina voin kertoa takavuosilta YLE:n jutusta jonka otsikkona oli raflaava sitaatti toimitusjohtaja Tom Kaislalta. Tom Kaisla kertoi YLE:lle että yhtiöllä olisi Varsinais-Suomessa heti 30-40 työpaikkaa joihin ei saada hakijoita liian hyvän työttömyysturvan takia, joku hakija sanoi keskittyvänsä nyt ”mieluummin purjehtimiseen”. Jutun kommenttiosiossa tuli heti kiinnostuneita jotka olivat etsineet ko. työpaikkoja TE-keskuksesta , löytämättä. Toimittaja vastasi pyytäneensä tarkennusta Tom Kaislalta jonka mukaan ne 30-40 työpaikkaa olivatkin ns. hiljaisessa haussa. Tähän tuli kommenttiosioon lisää kyselyjä ihmisiltä jotka olivat näillä Kaislan listoilla johon keskustelu loppuikin. Luonnollinen johtopäätös tästä oli että kyseessä oli alunperinkin valeuutinen ja niitä mainittuja 30-40 työpaikkaa joiden kerrottiin olevan Varsinais-Suomessa ei konkreettisesti ollut, pelkkä retorinen heitto. Toimittaja oli mennyt toimitusjohtajan halpaan ja julkaissut toimitusjohtajan kertomuksen totena YLE:n arvovallalla. Sittemminhän YLE sulki kommentointimahdollisuuden uutisista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. K.k.: Jos, ja kun, HS julkaisee aivan soopaa niin virheet oikaistaan kommenttiosiossa melko hyvin. Samoin vaihtoehtoiset näkökannat tulevat kommentoinnissa esille. Itse juttu kun on yleensä kirjoitettu jostakin näkökannasta käsin ja sen näkökannan vastaisia faktoja ei tuoda esille. Tähän voi olla kaupallisiakin syitä, harmaa toisaalta-ja-toisaalta todellisuus myy huonommin kuin mustavalkoinen.

      Syy voi olla myös banaali tilan puute. Osasta juttuja tehdään printtilehteen menevää versiota pidempi versio verkkoon, mutta ei läheskään kaikista. Kun olin HS:n sunnuntaisivuilla kolumnistina, sain vähän väliä lukijoilta palautetta, jossa kysyttiin, miksi olin vaiennut käsittelemääni aiheeseen liittyvästä näkökohdasta X – siihen sävyyn, että kysyjä uskoi selvästi minun jotenkin arastelleen käsitellä sitä. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä jouduin vastaamaan, että asian X käsittely oli viime metreille saakka mukana käsikirjoituksessa ja olin jopa nauttinut pääsystä käsittelemään sitä. Mutta kun piti kirjoitusprosessin lopuksi poistaa yksi kappale (tai jopa yksi yksittäinen virke), ettei merkkimäärän yläraja ylity, niin jouduin poistamaan juuri sen kappaleen (tai virkkeen), joka käsitteli asiaa X.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    2. K.k.:
      Anekdoottina voin kertoa takavuosilta YLE:n jutusta jonka otsikkona oli raflaava sitaatti toimitusjohtaja Tom Kaislalta. Tom Kaisla kertoi YLE:lle että yhtiöllä olisi Varsinais-Suomessa heti 30-40 työpaikkaa joihin ei saada hakijoita liian hyvän työttömyysturvan takia, joku hakija sanoi keskittyvänsä nyt ”mieluummin purjehtimiseen”. Jutun kommenttiosiossa tuli heti kiinnostuneita jotka olivat etsineet ko. työpaikkoja TE-keskuksesta , löytämättä. Toimittaja vastasi pyytäneensä tarkennusta Tom Kaislalta jonka mukaan ne 30-40 työpaikkaa olivatkin ns. hiljaisessa haussa. Tähän tuli kommenttiosioon lisää kyselyjä ihmisiltä jotka olivat näillä Kaislan listoilla johon keskustelu loppuikin. Luonnollinen johtopäätös tästä oli että kyseessä oli alunperinkin valeuutinen ja niitä mainittuja 30-40 työpaikkaa joiden kerrottiin olevan Varsinais-Suomessa ei konkreettisesti ollut, pelkkä retorinen heitto. Toimittaja oli mennyt toimitusjohtajan halpaan ja julkaissut toimitusjohtajan kertomuksen totena YLE:n arvovallalla. Sittemminhän YLE sulki kommentointimahdollisuuden uutisista.

      Taidan muistaa tuon jutun – eikö siinä ollut haussa jotain johtajatason työntekijöitä? Purjehtimisen priorisointi kuulostaa minusta vain hyvältä elämänvalinnalta.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Upeaa, että joku tekee vielä haastatteluja tekstimuodossa. Olen lopen kyllästynyt kuuntelemaan podcastien höhötystä puoli tuntia saadakseni kuultua asian, jonka lukisin tekstinä viidessä minuutissa, ilman turhia länkytyksiä. Myös fiksu aihe!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Ode: Julkisessa keskustelussa ei ymmärretä, että yritystalouden osaaminen ei anna pohjaa ymmärtää kansantaloustiedettä.

    Itse olen tehnyt gradun kansantaloustieteessä ja elämäntyöni olen tehnyt yrittäjänä. Näin päin olen ainakin minä kokenut, että opinnoistani on ollut kovastikin hyötyä käytännön yritystaloudessa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Julia: On olemassa New York University Abu Dhabi ja New York University Shanghai, joissa brändi on myyty ja emoyliopiston proffia houkutellaan opettamaan näissä satelliitissa.

      Ode: Harvard voisi levittäytyä maineensa avulla maailmanlaajuiseksi samalla, kun se tietysti valvoisi satelliittiyliopistojensa tasoa.

      Julia: Harvardilla on todella arvokas brändi suojeltavana. Tuo on täysin mahdollista ja olisi tehokkuusmielessä hieno asia. Suomalaiset opiskelijat olisivat maantieteellisesti samalla viivalla amerikkalaisten kanssa.

      Mitä se tarkoittaisi aidosti paikallisille yliopistoille – niin, mihin me tarvitsemme aidosti paikallisia yliopistoja?

      Ylläolevassa pätkässä korostuu ajatus, että tutkinnossa tai opinnoissa ylipäänsä olisi enimmäkseen kyseessä kursseista tai niiden sisällöstä. Tämä on vähintään vajaa ja ehkä hieman naivi kuva. Todellisuudessa opinnoissa on erittäin suurissa määrin kyse tietynlaisesta ”sosiaalistumisesta” mutta ennen kaikkea verkostoitumisesta ja tämän verkostoitumisen arvo nousee mitä ”prestiisimpiin” piireihin pääsee.

      Olin Bostonissa professorina kolme vuotta ja asuin kivenheiton päässä Harvardin vanhalta kampukselta. Olin jonkin verran tekemisissä harvardilaisten ja MIT:läisten kanssa erinäisillä ”junnuproffien” tapaamisissa ja illallisilla. Pääsi mukavasti vertailemaan kokemuksia. Näistä keskusteluista tuli varsin selväksi, että varsinkin näissä kahdessa huippuyliopistossa se kokonaisvaltainen ”kampuskokemus” erilaisine sosiaalisine tapahtumineen luentojen ulkopuolella on äärimmäisen tärkeä vetovoimatekijä. Lähes joka ilta on tarjolla eri instituutioiden järkkäämiä tapahtumia jossa on yleensä puhujana joku huippunimi tai vastaavasti jonkun Fortune 500 -yrityksen tapahtuma, jossa alumnit tutustuu nykyisiin opiskelijoihin. (Näitä julisteita näki itsekin kun käveli kampuksen läpi, kerran oli Tarja Halosen nimi isolla.) Samaa viestiä kuulin myös Harvardin käyneiltä tai siellä opiskelevilta. Toki he sanoivat että opetus oli erinomaista mutta aina painottivat sitä verkostoitumista ja sosiaalista elämää. Näissä piireissä ne ensimmäiset tai seuraavat työpaikat jaettiin ja startup-aihiot luotiin.

      Eli toisin sanoen, jos olisi olemassa Harvard Helsinki niin se ei todellakaan olisi ”maantieteellisesti samalla viivalla” Harvard Bostonin* kanssa, ei lähimainkaan. Harvard Bostonin ympärillä on varsinainen ekosyysteemi joka on kehittynyt jopa vuosisatojen aikana. Samahan näkyy Suomessakin pienoiskoossa, eli kyllä esimerkiksi Helsingin Yliopiston ja Aallon opiskelijajärjestöt sun muut luovat samalla tavalla luovat vahvoja verkostoja jotka kantaa läpi elämän ja tuo vahvaa etua työmarkkinoilla.

      *oikeasti Harvard on siis Cambridgessä mutta nuo Bostonin lähialueet on niin kasvanut yhteen että monet niistä on paikallisten silmissä ja puheessa ”samaa Bostonia”. Ja jos kirjoittaa Cambridge niin ihmiset ajattelee Englannin Cambridgea.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Globaaleja yliopistoja toki on – mutta kysymys on sitten yliopiston määritelmästä.
    Jossain mielessä on ihan sama mikä kyltti siellä katolla vilkkuu Aalto tai Aalborgin yliopisto, yliopisto on kokoelma laitoksia. Hyvässä yliopistossa on hyviä ja huonoja professoreita kumpiakin, mutta hyviä enemmän kuin huonossa yliopistossa.

    Globaaleja malleja ovat esim etätiedekunnat, joissa pääylioipiston koulutusohjelma toteutetaan etäluentojen/tenttien sekä maailmaa kiertävien opettajien keikoilla. Joissakin paikoissa yliopiston voi koota vaikka eri luopistojen etätiedekunnista. Itä-Suomen ja Joensuun yliopisto ovat ainakin saaneet kokemusta siitä kun professorit ja opiskelijat tulevat paikalle ja poistuvat samalla lentokoneella tai junalla.

    Opiskelijan näkökulmasta alma mater on silti se missä suhteet ja verkostot syntyvät. Eläminen on paikallista. Vähän hassua olisi, jos matematiikka olisi Kööpenhaminassa ja kansatalous Vaasassa. Viikottainen lentomatka kurssien mukaan. Tätä on kokeillaan Otaniemen ja Viikin välillä eikä sitäö kukaan pitänyt. Ajankäyttö kampuksella on merkittävä tekijä moneen asiaan.

    Sitten on kauppaa: myydään brändi ja valvotaan sitä. MIT tarjoaa Open Courseware sivuillaan eri kurssien opetusohjelmia – kun niiden mukaan tekee, ei meni ihan pieleen. Aina on ollut globaaleja reader-oppikirjoja, joita luetaan ympäri maailmaa ja ovat oman alansa perusteoksia. Tämä mahdollistaa liikkuvuuden ja vaihto-opsikelun.

    ICT-alalla on kansainvälinen viitekehys, johonka voi sijoittaa surittamansa kurssit. Helpottaa selvittämään hilavitkutinohjelmoinnin kurssin sisällön ja oman osaamisensa selittämistä.

    EU:n iso arvo on opiskelijavaihto. Nädään elämää ja mininkiä muuallakin, opitaan olemaan ja opsikelemaan muussakin kultuurissa. Tutkijauraan kuuluu kiertäminen maailmalla eri tavalla, se on osa pätevöitymistä.

    Mikä on hyvä malli? Kaikissa on puolensa. Stanfordissa ja huippuyliopistoissa on tietysti se, että niihin tullaan ympoäri maailmaa. Yhteisissä kurssimateriaaleissa ja opetussuunnitelmissa on vahvuuksia paljon.

    Mutta mikä on yliopisto? Aallossa saa hintelämmän suhdeverkon kuin Oxfordissa. Millaisia suhteita luo opiskeluaikanaan ja mitä mahdollisuuksia se avaa? Mikkeli on vähän heikko paikka tässä suhteessa. Toki perusopinnoissa on hyvä olla tutuissa kuvioissa ja opetella opiskelemaan. Maakunnat toivovat, että ne jotka ovat tlleet opiskelemaan eivät lähde globaaleisiin haasteisiin. Arvo sekin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.