Ministeri Kalevi Hemilän entinen erityisavustaja Jan Heino Lipposen I hallituksen ajoilta sanoi muutama vuosi sitten jossain kohdatessamme, että sinähän toit tähän maahan kotitalousvähennyksen. Huudahdin spontaanisti, että en kyllä tuonut, mutta hän sanoi, että kyllä, siinä Sisko Sepän giljotiinityöryhmässä me saimme menojen karsinnan lisäksi esittää työllisyyttä kohentavia etuja, sinä esitit kotitalousvähennystä, me esitimme sitä yhdessä ja hallitus toteutti sen.
(Sisko Sepän giljotiinityöryhmä perustettiin etsimään viiden miljardin euron edestä säästöjä. Lipposen ensimmäisen hallituksen hallitusohjelmassa vuonna 1995 sovittiin 20 miljardin säästöistä, mutta mielikuvitus loppui 15 miljardin kohdalla. Giljotiinityöryhmän piti etsiä loput. Olin työryhmän ainoa vaaleissa valittu jäsen.)
Piti oikein lukea päiväkirjojani, ja toden totta. Niin siinä taisi käydä.
Tänään julkistettiin VATT:n (Jarkko Harju) ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen (Tuomas Kosonen) tutkimus kotitalousvähennyksen työllisyysvaikutuksista. Tulos oli tyrmäävä. Kotitaloisvähennyksen vaikutus palvelujen käyttöön on nolla. Se on verovähennys, joka kohdistuu lähinnä suurituloisille.
Vaikka seuraavassa vähän kyseenalaistan tutkimusta, katson tämän tutkimuksen osoittavan, että vaikutukset ovat vähäisempiä kuin on kuviteltu. En kuitenkaan usko sen epäintuitiiviseen tulokseen, että palvelujen kysynnän hintajousto olisi suunnilleen nolla. En usko nollaan hntajoustona oikein minkään hyödykkeen osalta. Kaikkien hintajoustojen keskiarvo on identtisesti ‑1. On vaikea kuvitella, että se olisi kotiin ostetuilla palveluilla poikkeuksellisen pieni.
Sinä aikana kun kotitalousvähennys on ollut käytössä, verokirjalla tehtyjen remonttien ja kotisiivouksen määrä on lisääntynyt selvästi. Tämä ei kuitenkaan todista, että lisääntyminen olisi seurausta kotitalousvähennyksestä. Tutkijat selittävät syyksi kaupungistumisen, joka ylipäänsä lisää palvelujen käyttöä.
Kausaliteettiin kiinni pääsemiseksi on käytettävä fiksumpia keinoja. Kun sekä Suomessa että Ruotsissa on ajankohtia, jolloin kotitalousvähennystä on vuoroin heikennetty ja vuoroin parannettu, tutkimusasetelmaksi valittiin trendikkäästi ennen — jälkeen asetelmat. Paljonko vähennystä käytettiin aiemmin ja paljonko muutoksen jälkeen. Jotta asetelmaan ei vaikuttaisi muu taloudellinen kehitys, on verrattu Ruotsin ja Suomen aikasarjoja, mikä sisältää oletuksen, että taloudellinen tilanne on kehittynyt näissä maissa samalla tavalla.
Väitän, että tämä aliarvioi hintajoustoa, ei vain vähän vaan todella paljon. Uuteen tilanteeseen sopeutuminen vie vuosia. Näin kävi myös työttömyysturvan 300 euron suojaosuuden kanssa. Kesti useita vuosia, ennen kuin työntekijät ja työnantajat oppivat käyttämään sen suomia mahdollisuuksia hyväkseen. Jos sitä olisi tutkittu vertaamalla tilannetta joulukuussa ja tammikuussa, tulos oli myös ollut nolla. Ihmisten tieto muutoksista on myös hyvin vähäistä, joten ei se välittömästi edes voi vaikuttaa. Tämä heikko tietämys tuli tutkimuksessa myös esille.
Samanlainen on liikennepolttoaineiden hintajousto. Lyhyen ajan hintajousto liki olematon, pitkän ajan hintajousto paljon suurempi ja vuosikymmenten mittainen hintajousto todella iso. Tätä hyvin pitkän ajan hintajoustoa voi tutkia vertaamalla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja keskenään.
Voi siis olla, että kotitalousvähennys on kyllä lisännyt palvelujen käyttöä, mutta sen pienet muutokset eivät asiaan vaikuta. Tätä pitkän ajan muutosta voisi tutkia vertaamalla Suomen ja Ruotsin aikasarjoja sellaiseen maahan, jossa tätä vähennystä ei ole ollut koskaan tai siihen ei ole tehty 25 vuoden kuluessa muutosta.
Jos sopeutuminen kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä, kovin hyvä elvytyskeino kotitalousvähennys ei ole. Se on myös hyvä lyhyen ajan säästökeino, koska solmittua kotisiivoussopimusta ei irtisanota, vaikka vähennyksen ehtoja vähän huononnetaankin.
Teoreettinen, joskin kiistanalainen perusta kotitalousvähennykselle on, että itse tekeminen on verotonta ja ostettu työ verollista. Jos kotitalousvähennys saa kotitaloudet (lue naiset) tekemään enemmän ansiotyötä, se ei ehkä maksa verottajallekaan niin paljon kuin luulisi. Tämä argumentti tietysti kumoutuu, jos vähennyksellä ei ole minkäänlaista vaikutusta palvelun kysyntään.Tätä perustelua ajatellen vähennysprosentti (40 %) on kuitenkin liian suuri.
Kotitalousvähennyksellä on vaikutusta myös naisten urakehitykseen, mutta tietysti vain, jos sillä on vaikutusta palvelun käyttöön. Jos verotuksella saisi tehdä työllisyyspolitiikkaa, pohtisin vähennyksen kohdistamista lapsiperheiden vähemmän ansaitsevalle puolisolle tai yksinhuoltajalle vähennyksenä verotettavasta tulosta, ei verosta.
Jos tätä vähennystä ei tämän tutkimuksen jälkeen poisteta, se kannattaisi muuttaa samanlaiseksi kuin Ruotsissa, jossa tuki maksetaan palvelun tuottajalle ja kuluttaja saa hinnan alennuksen välittömästi palvelun hinnassa.
= = =
Eivät vain kotitaloudet ole tietämättömiä kotitalousvähennyksen säännöistä. Kun vihreät olivat hölmöilleet itsensä ulos Lipposen II hallituksesta, emme olleet myöskään budjettineuvotteluissa 2002. Siellä kotitalousvähennyksen prosentti nostettiin 60 %:iin. Eduskunnan portailla paljoksuin tätä Ben Zyskowiczille, joka vastasi, että kokoomuksen tavoitteena on nostaa vähennys sataan prosenttiin. Hän ei tarkoittanut, että valtio maksaisi palkan kokonaan, vaan luuli, että vähennys tehdään tulosta, vaikka se tehdään verosta. Niin olivat tainneet muutkin neuvottelijat luulla.
