Kotitalousvähennyksen menetetty maine

Minis­te­ri Kale­vi Hemi­län enti­nen eri­tyi­sa­vus­ta­ja Jan Hei­no Lip­po­sen I hal­li­tuk­sen ajoil­ta sanoi muu­ta­ma vuo­si sit­ten jos­sain koh­da­tes­sam­me, että sinä­hän toit tähän maa­han koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen. Huu­dah­din spon­taa­nis­ti, että en kyl­lä tuo­nut, mut­ta hän sanoi, että kyl­lä, sii­nä Sis­ko Sepän gil­jo­tii­ni­työ­ryh­mäs­sä me saim­me meno­jen kar­sin­nan lisäk­si esit­tää työl­li­syyt­tä kohen­ta­via etu­ja, sinä esi­tit koti­ta­lous­vä­hen­nys­tä, me esi­tim­me sitä yhdes­sä ja hal­li­tus toteut­ti sen.

(Sis­ko Sepän gil­jo­tii­ni­työ­ryh­mä perus­tet­tiin etsi­mään vii­den mil­jar­din euron edes­tä sääs­tö­jä. Lip­po­sen ensim­mäi­sen hal­li­tuk­sen hal­li­tus­oh­jel­mas­sa vuon­na 1995 sovit­tiin 20 mil­jar­din sääs­töis­tä, mut­ta mie­li­ku­vi­tus lop­pui 15 mil­jar­din koh­dal­la. Gil­jo­tii­ni­työ­ryh­män piti etsiä loput. Olin työ­ryh­män ainoa vaa­leis­sa valit­tu jäsen.)

Piti oikein lukea päi­vä­kir­jo­ja­ni, ja toden tot­ta. Niin sii­nä tai­si käydä.

Tänään jul­kis­tet­tiin VATT:n (Jark­ko Har­ju) ja Pal­kan­saa­jien tut­ki­mus­lai­tok­sen (Tuo­mas Koso­nen) tut­ki­mus koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen työl­li­syys­vai­ku­tuk­sis­ta. Tulos oli tyr­mää­vä. Koti­ta­lois­vä­hen­nyk­sen vai­ku­tus pal­ve­lu­jen käyt­töön on nol­la. Se on vero­vä­hen­nys, joka koh­dis­tuu lähin­nä suurituloisille.

Vaik­ka seu­raa­vas­sa vähän kysee­na­lais­tan tut­ki­mus­ta, kat­son tämän tut­ki­muk­sen osoit­ta­van, että vai­ku­tuk­set ovat vähäi­sem­piä kuin on kuvi­tel­tu. En kui­ten­kaan usko sen epäin­tui­tii­vi­seen tulok­seen, että pal­ve­lu­jen kysyn­nän hin­ta­jous­to oli­si suun­nil­leen nol­la. En usko nol­laan hnta­jous­to­na oikein min­kään hyö­dyk­keen osal­ta. Kaik­kien hin­ta­jous­to­jen kes­kiar­vo on ident­ti­ses­ti ‑1. On vai­kea kuvi­tel­la, että se oli­si kotiin oste­tuil­la pal­ve­luil­la poik­keuk­sel­li­sen pieni.

Sinä aika­na kun koti­ta­lous­vä­hen­nys on ollut käy­tös­sä, vero­kir­jal­la teh­ty­jen remont­tien ja koti­sii­vouk­sen mää­rä on lisään­ty­nyt sel­väs­ti. Tämä ei kui­ten­kaan todis­ta, että lisään­ty­mi­nen oli­si seu­raus­ta koti­ta­lous­vä­hen­nyk­ses­tä. Tut­ki­jat selit­tä­vät syyk­si kau­pun­gis­tu­mi­sen, joka yli­pään­sä lisää pal­ve­lu­jen käyttöä.

Kausa­li­teet­tiin kiin­ni pää­se­mi­sek­si on käy­tet­tä­vä fik­sum­pia kei­no­ja. Kun sekä Suo­mes­sa että Ruot­sis­sa on ajan­koh­tia, jol­loin koti­ta­lous­vä­hen­nys­tä on vuo­roin hei­ken­net­ty ja vuo­roin paran­net­tu, tut­ki­mus­a­se­tel­mak­si valit­tiin tren­dik­kääs­ti ennen — jäl­keen ase­tel­mat. Pal­jon­ko vähen­nys­tä käy­tet­tiin aiem­min ja pal­jon­ko muu­tok­sen jäl­keen. Jot­ta ase­tel­maan ei vai­kut­tai­si muu talou­del­li­nen kehi­tys, on ver­rat­tu Ruot­sin ja Suo­men aika­sar­jo­ja, mikä sisäl­tää ole­tuk­sen, että talou­del­li­nen tilan­ne on kehit­ty­nyt näis­sä mais­sa samal­la tavalla.

Väi­tän, että tämä aliar­vioi hin­ta­jous­toa, ei vain vähän vaan todel­la pal­jon. Uuteen tilan­tee­seen sopeu­tu­mi­nen vie vuo­sia. Näin kävi myös työt­tö­myys­tur­van 300 euron suo­jao­suu­den kans­sa. Kes­ti usei­ta vuo­sia, ennen kuin työn­te­ki­jät ja työ­nan­ta­jat oppi­vat käyt­tä­mään sen suo­mia mah­dol­li­suuk­sia hyväk­seen. Jos sitä oli­si tut­kit­tu ver­taa­mal­la tilan­net­ta jou­lu­kuus­sa ja tam­mi­kuus­sa, tulos oli myös ollut nol­la. Ihmis­ten tie­to muu­tok­sis­ta on myös hyvin vähäis­tä, joten ei se välit­tö­mäs­ti edes voi vai­kut­taa. Tämä heik­ko tie­tä­mys tuli tut­ki­muk­ses­sa myös esille.

Saman­lai­nen on lii­ken­ne­polt­toai­nei­den hin­ta­jous­to. Lyhyen ajan hin­ta­jous­to liki ole­ma­ton, pit­kän ajan hin­ta­jous­to pal­jon suu­rem­pi ja vuo­si­kym­men­ten mit­tai­nen hin­ta­jous­to todel­la iso. Tätä hyvin pit­kän ajan hin­ta­jous­toa voi tut­kia ver­taa­mal­la Euroop­paa ja Yhdys­val­to­ja keskenään.

Voi siis olla, että koti­ta­lous­vä­hen­nys on kyl­lä lisän­nyt pal­ve­lu­jen käyt­töä, mut­ta sen pie­net muu­tok­set eivät asi­aan vai­ku­ta. Tätä pit­kän ajan muu­tos­ta voi­si tut­kia ver­taa­mal­la Suo­men ja Ruot­sin aika­sar­jo­ja sel­lai­seen maa­han, jos­sa tätä vähen­nys­tä ei ole ollut kos­kaan tai sii­hen ei ole teh­ty 25 vuo­den kulues­sa muutosta.

Jos sopeu­tu­mi­nen kes­tää vuo­sia tai jopa vuo­si­kym­me­niä, kovin hyvä elvy­tys­kei­no koti­ta­lous­vä­hen­nys ei ole. Se on myös hyvä lyhyen ajan sääs­tö­kei­no, kos­ka sol­mit­tua koti­sii­vous­so­pi­mus­ta ei irti­sa­no­ta, vaik­ka vähen­nyk­sen ehto­ja vähän huononnetaankin.

Teo­reet­ti­nen, jos­kin kiis­ta­na­lai­nen perus­ta koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sel­le on, että itse teke­mi­nen on vero­ton­ta ja ostet­tu työ verol­lis­ta. Jos koti­ta­lous­vä­hen­nys saa koti­ta­lou­det (lue nai­set) teke­mään enem­män ansio­työ­tä, se ei ehkä mak­sa verot­ta­jal­le­kaan niin pal­jon kuin luu­li­si. Tämä argu­ment­ti tie­tys­ti kumou­tuu, jos vähen­nyk­sel­lä ei ole min­kään­lais­ta vai­ku­tus­ta pal­ve­lun kysyntään.Tätä perus­te­lua aja­tel­len vähen­nys­pro­sent­ti (40 %) on kui­ten­kin lii­an suuri.

Koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sel­lä on vai­ku­tus­ta myös nais­ten ura­ke­hi­tyk­seen, mut­ta tie­tys­ti vain, jos sil­lä on vai­ku­tus­ta pal­ve­lun käyt­töön. Jos vero­tuk­sel­la sai­si teh­dä työl­li­syys­po­li­tiik­kaa, poh­ti­sin vähen­nyk­sen koh­dis­ta­mis­ta lap­si­per­hei­den vähem­män ansait­se­val­le puo­li­sol­le tai yksin­huol­ta­jal­le vähen­nyk­se­nä vero­tet­ta­vas­ta tulos­ta, ei verosta.

Jos tätä vähen­nys­tä ei tämän tut­ki­muk­sen jäl­keen pois­te­ta, se kan­nat­tai­si muut­taa saman­lai­sek­si kuin Ruot­sis­sa, jos­sa tuki mak­se­taan pal­ve­lun tuot­ta­jal­le ja kulut­ta­ja saa hin­nan alen­nuk­sen välit­tö­mäs­ti pal­ve­lun hinnassa.

= = =

Eivät vain koti­ta­lou­det ole tie­tä­mät­tö­miä koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen sään­nöis­tä. Kun vih­reät oli­vat höl­möil­leet itsen­sä ulos Lip­po­sen II hal­li­tuk­ses­ta, emme olleet myös­kään bud­jet­ti­neu­vot­te­luis­sa 2002. Siel­lä koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen pro­sent­ti nos­tet­tiin 60 %:iin. Edus­kun­nan por­tail­la pal­jok­suin tätä Ben Zys­kowiczil­le, joka vas­ta­si, että kokoo­muk­sen tavoit­tee­na on nos­taa vähen­nys sataan pro­sent­tiin. Hän ei tar­koit­ta­nut, että val­tio mak­sai­si pal­kan koko­naan, vaan luu­li, että vähen­nys teh­dään tulos­ta, vaik­ka se teh­dään veros­ta. Niin oli­vat tain­neet muut­kin neu­vot­te­li­jat luulla.