Kaupunkiympäristölautakunnan lista 26.1.2021

Mikko Särelä menee puolestani lau­takun­taan, kos­ka hän on min­ua paremin tutus­tunut maanalaiseen yleiskaavaan

Pöy­dältä Malmin lentoase­mako­rt­telei­den kaa­va ja Han­nu Oskalan aloite Ruo­ho­lah­den metroase­man itäis­es­tä sisäänkäynnistä

Maanalainen yleiskaa­va

Puo­lus­tusvoimat vas­tusti aikanaan moi­sen paperin julk­ista käsit­te­lyä. Tässä ei kyl­lä näy yhtään puo­lus­tusvoimien maanalaista kohdet­ta. Maanalainen yleiskaa­va on aikamoista eri tarpei­den välistä yhteensovittamista.

Jät­timäi­nen paperi. Luet­te­len tässä omas­ta mielestäni tärkeim­mät liiken­teen tunnelivaraukset.

  • Pis­araradan tunneli
  • Lentoradan tun­neli Pasi­las­ta lentokentälle.
  • Helsin­ki-Tallinna tunneli
  • Raideli­iken­netun­neli Pasi­las­ta Kamp­pi­in, aiem­min tun­net­ti­in Töölön metrona, nyt siihen tunge­taan var­maankin pikaratikkaa
  • Kulosaa­res­sa tun­neli Itäväylälle ja metrolle, mikä toisi run­saasti rak­en­tamista Kulosaareen
  • Ratikkatun­neli Korkeasaares­ta Kamp­pi­in – uusi lin­ja Kruunuratikalle
  • Sörnäis­ten autoli­iken­teen tunneli
  • Keskus­tan kokoo­jakatu, yhä vain 
    • Aiem­pi lin­jaus, keskus­tatun­neli lisäsi Ood­in rak­en­tamiskus­tan­nuk­sia melkois­es­ti, koka raken­nus joudut­tin rak­en­ta­maan sil­lak­si. Nyt kun Oodi on valmis, tuo kalli­ik­si tul­lut kaavava­raus poistetaan.

Pak­i­lantiel­lä varas­to­tont­ti asumiseen

Pak­i­lantien vart­ta on päätet­ty tiivistää, ja tässä sitä taas pan­naan käytän­töön. Kol­mi- ja kak­sik­er­roksisia raken­nuk­sia, yhteen­sä 3 350 k‑m2. Noin 80 onnel­lista pak­i­lalaista saa tästä kodin itselleen.

Luovutet­tu­jen tont­tien määrä

Val­tu­us­to oli määrän­nyt sito­vak­si tavoit­teek­si, että kaupun­ki luovut­taa asun­to­tuotan­toon 400 000 k‑m2. Onnis­tut­ti­in kuitenkin luovut­ta­maan vain 302 000 k‑m2, eli 75 %. Tek­stistä ei käy ilmi, joh­tuiko ero­tus siitä, ettei ollut tont­te­ja luovutet­tavak­si vai siitä, ettei virkamiehillä ollut resursse­ja hoitaa niiden vuo­raus­ta ja myymistä. Jos kysymys on jälkim­mäis­es­tyä, resurssip­u­las­sa ei ole mitään järkeä.

Tämä ei ole koko asun­to­tuotan­to, sil­lä jonkin ver­ran Helsingis­sä raken­netaan myös yksi­ty­is­ten omis­tamille tonteille.

Asun­to­tuotan­to tuot­taa kaupungille melkoisen rahavir­ran. Jos ker­rosneliön keski­hin­ta on 500 €, noista 300 000 ker­rosneliöstä koi­tui 150 miljoon­aa euroa tulona tai vuokrat­u­lon nyky­het­keen diskon­tat­tuna arvona ja puut­tu­va 100 000 k‑m2 mak­soi kaupungille menetet­tynä tulona 50 M€..

 

 

Muuntunut virus ja rokote

Viikon ikävä korona-uuti­nen oli, että viruk­sen eteläafrikkalainen mutaa­tio ei tot­tele rokotetta.

Tässä ei ole muu­ta yllät­tävää kuin, että täl­lainen mutaa­tio ilmaan­tui ennen rokot­tei­ta. Mutaa­tioi­ta tapah­tuu koko ajan ja elinkelpoisim­mat niistä alka­vat run­sas­tua. Kun merkit­tävä osa väestöstä on rokotet­tu, syn­tyy voimakas val­in­ta­paine rokot­tei­ta kestävien mutaa­tioiden eduk­si. Niin­pä eteläafrikkalainen mutaa­tio ei jää viimeisek­si resisten­tik­si virusmuunnokseksi.

Onnek­si rokotete­knolo­gia on kokenut val­lanku­mouk­sen. Ennen rokot­teen kehit­tämiseen meni vuosia, nyt RNA-rokote syn­tyy muu­ta­mas­sa päivässä, kun virus­mu­taa­tio on löytynyt.

Tämä nyt jaet­ta­va Pfiz­erin rokote syn­tyi muu­ta­mas­sa päivässä, mut­ta sen tes­tauk­set ja luvi­tus kestivät läh­es vuoden.

Influ­enssa muun­tuu joka vuosi ja uut­ta ver­sio­ta varten tehdään uusi rokote van­hal­la luval­la. Rokote on riit­tävän saman­lainen, jot­ta luvan saa nopeasti. Se ei ole täysin riskitön­tä, mut­ta riskitön­tä ei ole myöskään vuo­den odotus. Kymme­nessä kuukaudessa koron­aan on kuol­lut yli kak­si miljoon­aa ihmistä – ainakin. Kaikkia koron­akuolemia ei var­maankaan ole las­ket­tu. Vähän muun­nel­lun RNA-rokot­teen ris­ki on todel­la mar­gin­aa­li­nen. Kun menet ulos kävelemään, pelkäätkö, että päähäsi putoaa meteoriitti?

Voi hyvinkin käy­dä niin, että SARS-Cov‑2:sta tulee A‑viruksen kaltainen vit­saus, joka tulee vähän muun­nel­tuna takaisin tois­tu­vasti. Influ­enssaroko­tuk­sia pitää ottaa vuosit­tain, korona-roko­tuk­sia ehkä jopa useammin.

Tämä vaatii globaalia valmis­tau­tu­mista. Lääkey­htiöille kuu­luu kun­nolli­nen kor­vaus tehdys­tä työstä, mut­ta niiden ei kan­na­ta ryhtyä kiristämään val­tioi­ta. Rokot­tei­den tuotan­toka­p­a­siteet­tia on raken­net­ta­va lisää ja paljon.

Ei ole hyvä jut­tu, että Israel pääsi jonon ohi mak­samal­la nelink­er­taisen hin­nan rokotteesta.

= = = = =

LISÄYS 26.1.2021

Tämä kan­sain­välisessä lehdis­tössä kieränyt uuti­nen rokot­tei­den heikos­ta tehos­ta ete­leafrikkalaiseen viruksmu­taa­tion oli ilmis­es­ti ennenaikainen. Mod­er­na vaku­ut­taa yhtiön­sä rokot­teen toden­näköis­es­ti pätevän siihenkin, mut­ta muut­taa rokotet­taan var­muu­den vuok­si vähän. Se ei kuitenkaan poista sitä, että on hyvin toden­näköistä, että val­in­ta­paine syn­nyt­tää rokot­teen kestäviä muun­nok­sia viruk­ses­ta, jol­loin joudu­taan samaan tilanteeseenkin influ­enssaroko­tuk­sten kanssa, jot­ka joudu­taan otta­maan joka vuosi uudestaan.

 

Autoilun verottaminen vai subventiot

Kir­joitin Verde-lehteen pääkir­joituk­sen liiken­teen päästö­jen puolit­tamis­es­ta. Kun valit­ta­vana on saas­tut­tamisen verot­ta­mi­nen tai vähäpäästöisen sub­ven­tio, porkkanal­in­ja on päät­täjälle helpom­pi mut­ta val­tion­taloudelle raskaampi.

Keskus­tan esit­tämä kilo­metripo­h­jainen vero on hyvä, kos­ka kuten olen mon­een ker­taan kir­joit­tanut, autoilu on kaupungeis­sa aliv­erotet­tua ja haja-asun­tusalueil­la yliv­erotet­tua. Autoilun korkeampi verot­ta­mi­nen kaupungeis­sa on perustel­tua, mut­ta kun perus­teena on kaupunki­lais­ten toisilleen aiheut­ta­ma hait­ta, verot pitäisi mak­saa alueen kun­nille eikä siirtää keskus­tan kannatusalueille.
Jos perus­teena käytetään sitä, että autoilua voidaan verot­taa enem­män siel­lä, mis­sä kun­nat ovat käyt­täneet rahaa joukkoli­iken­teen hyväk­si, oikea kohde vero­tu­loille olisi joukkoli­iken­teen tuki.

Biopolt­toaineisi­in panos­tamises­sa veikataan väärää hevos­ta. Se teknolo­gia ei skaalaudu. Tule­vaisu­us on sähköau­to­jen ja vetyteknologian.

Lue lisää tästä.

Mikä asumisessa mättää?

Yhden ihmisen muut­to muual­ta Suomes­ta töi­hin Helsinki­in mak­saa noin 250 000 euroa. Tästä val­taosan vie asun­to, jon­ka työn perässä muut­ta­va mak­saa yleen­sä itse. Noin 30 000 euroa koituu investoin­tiku­luina kaupungille väk­ilu­vun kasvun aiheut­ta­m­i­na investoin­teina. Tämä tieto on kymme­nen vuo­den takaa. Nyt sum­ma lie­nee korkeampi.

Kuka muu­tos­ta hyötyy?

Muut­ta­ja saa yleen­sä parem­paa palkkaa, mut­ta ero­tuk­ses­ta menee yli puo­let eri­laisi­in veroi­hin ja lop­pu usein asumiseen.

Kaupun­ki saa lisää vero­tu­lo­ja, mut­ta joutuu mak­samaan kas­va­van väestön palve­lut ja kasvun vaa­ti­mat investoinnit.

Kiis­ta­ton voit­ta­ja on val­tio, joka saa työn perässä muut­taval­ta enem­män vero­tu­lo­ja. Ei olisi perus­tee­ton­ta, että val­tio osal­lis­tu­isi enem­män kaupunkien kasvun tuot­tami­in kului­hin, kuten Ruotsissa.

Hin­nat ja vuokrat

Asun­to­jen vuokrat ovat nousseet selvästi nopeam­min kuin niiden hin­nat, vaik­ka korko­jen lask­ies­sa pitäisi käy­dä päin­vas­toin. Tämä kielii merkit­tävästä markkinapuutteesta.

Asun­nos­ta ei sinän­sä joudu mak­samaan Helsin­gin seudul­la kohtu­ut­tomasti, jos ei ole ronke­li osoit­teen suh­teen. On halpo­ja lähiöitä ja kehyskun­nis­sa asun­to­jen hin­nat ovat viime vuosi­na jopa laske­neet. Osoit­teen suh­teen ihmiset ovat kuitenkin tulleet yhä ronke­lim­mik­si. Ollaan valmi­it mak­samaan neljän­nesmiljoona pääsys­tä halut­tuun kaupunginosaan.

Hin­ta ker­too lahjo­mat­tomasti, mis­sä asun­to­ja tarvi­taan lisää. Hin­to­jen alen­tamisek­si asun­to­ja pitäisi rak­en­taa sinne, mis­sä niistä mak­se­taan eniten.

Vain 15 % suo­ma­lai­sista halu­aisi asua suuren kaupun­gin keskus­tas­sa. Se on kuitenkin 800 000 ihmistä eli moninker­tais­es­ti enem­män kuin keskus­toi­hin mahtuu.

Kun aiem­paa use­ampi arvostaa urbaa­nia elämän­ta­paa, pitäisi urbaa­nia asum­ista rak­en­taa paljon lisää. Syyt­tävä sor­mi osoit­taa Helsinkiä. Mik­si Helsinki­in raken­netaan niin vähän asuntoja?

Kaavoitus ei ole help­poa. Kun asuinaluei­ta tiivis­tetään, asukasak­ti­iveil­ta saa har­voin tukea. Kun tiivistyskaa­va kuitenkin hyväksytään ja alueelle raken­netaan lisää, koke­mus ker­too, että van­ho­jen asun­to­jen arvo ei laske vaan nousee.

Vaik­ka tut­tu maise­ma muut­tuu, liiken­ney­htey­det, lähikaup­pa ja koulu paranevat. Uudet asukkaat tuo­vat alueelle vils­ket­tä ja vip­inää. Vasta­lau­seista huoli­mat­ta tiivistämi­nen paran­taa asuinalueita.

Kaavoista se ei silti ole enää kiin­ni. Niitä on tarpeek­si, mut­ta tont­te­ja ei voi­da antaa raken­net­tavak­si ennen kuin kadut, viemärit, vesi­jo­hdot ja ratikkalin­jat on raken­net­tu ja esir­ak­en­tamisel­la on saatu tont­ti raken­nuskelpoisek­si. Helsin­ki investoi liki mil­jardil­la eurol­la, mut­ta sekään ei riitä.

Helsin­ki on sitonut omat kätensä

Korkeat vuokrat eivät tuo­ta lisää asun­to­ja, kos­ka pula on ton­teista. Investoin­tien rahoit­tamisek­si rahan pitäisi ohjau­tua kaupungille. Kaupun­gin tuot­taa itse markki­nae­htoisia vuokra-asun­to­ja painaak­seen markki­navuokria alas ja saadak­seen rahaa asun­to­tuotan­non vaa­timi­in infra-investointeihin.

Helsingis­sä kaupun­ki omis­taa yleen­sä ton­tin, joten se saa kyl­lä omansa pois ja vähän enem­mänkin. Luulisi ole­van kan­nat­tavaa investoi­da 100 miljoon­aa han­kkeeseen, joka tuot­taa 200 miljoon­aa, mut­ta Helsin­ki on sitonut käten­sä kum­mallisil­la investoin­ti- ja lainakatoilla.

Kaupunkia ei voi johtaa kuin osakey­htiötä, mut­ta tässä asi­as­sa niin olisi hyvä toimia. Tulisi paljon lisää asuntoja.

Menoka­tot ovat järke­viä juok­se­vien meno­jen kohdal­la, mut­ta ei niil­lä pitäisi rajoit­taa voit­toa tuot­tavia investoin­te­ja, eri­tyis­es­ti kun se pahen­taa asuntopulaa.

 

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Talouselämä-lehden nettisivuilla.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 19.1.2021

Se on taas alka­nut. Alkoi itse asi­as­sa jo viikko sit­ten, mut­ta lista oli niin köykäi­nen, ettei siitä ollut rapor­toitavaa. En ole aikeis­sa men­nä kok­ouk­seen, vaan Mikko Särelä menee.

Johan­na Laisaaren (sd) val­tu­us­toaloite tehdä Aino Ack­tén huvi­las­ta jän­nien nais­ten elävä museo.

Sym­pa­at­ti­nen aloite, mut­ta ei pelitä, sil­lä huvi­la ei ole läm­min talvel­la. Joku vuokralai­sista yrit­ti tehdä siitä sel­l­aisen, ja sik­si se on nyt todel­la huonos­sa kunnossa.

Helsingillä on omis­tuk­ses­saan paljon arvo­raken­nuk­sia, jot­ka on päästet­ty huonoon kun­toon. Ne on parem­pi myy­dä kuin antaa laho­ta paikalleen. Jotain vikaa on myös vuokraus­poli­ti­ikas­sa. Raken­nuk­set vuokrataan ”markki­navuokral­la”, mikä kaupun­gin kielel­lä tarkoit­taa, että ne vuokrataan kus­tan­nus­pe­rusteis­es­ti. Kun arvo­raken­nus joudu­taan remon­toimaan suurin kus­tan­nuksin, siitä vaa­di­taan niin kovaa vuokraa, ettei kukaan suos­tu sitä mak­samaan. Markki­navuokral­la tarkoite­taan aivan muu­ta: sitä vuokraa, joka saadaan vaik­ka huu­tokau­pan tulok­se­na. Niin saadaan paras mah­dolli­nen vuokra, jol­la tila kuitenkin menee käyt­töön eikä jää tyhjilleen. Tyhjäk­si hin­noit­telu on tilan väärinkäyttöä.

Malmin lentoase­mako­rt­telei­den asemakaava

Malmin lento­ken­tän alueelle tulee asukkai­ta noin Ima­tran kaupun­gin ver­ran. Tähän näh­den on keskustel­tu aika vähän siitä, mil­laista kaupunkia sinne raken­netaan. Siitä on kyl­lä keskustel­tu, raken­netaanko mitään. Nyt kun lentokonei­ta jo hääde­tään alueelta, olisi aika ottaa kan­taa myös kaavo­jen sisältöön.

Ihan kivan näköistä tänne on tulos­sa. Malmin van­hem­mat osat tule­vat näyt­tämään tämän rin­nal­la harmil­lisen nuhruiselta.

Tämä kaa­va on noin kymme­ne­sosa tulev­as­ta kokon­aisu­ud­es­ta, mut­ta tästä jo näkee, mil­laista kaupunkia entisen lento­ken­tän alueelle on tulossa.

Tämä kaa­va oli meil­lä 17.3. 2020, jol­loin selostin sitä tarkem­min. Nyt se on tul­lut lausun­noil­ta, joiden poh­jal­ta kaavaan on tehty vähäisiä muutoksia.

Vuokraus- ja myyn­tipe­rustei­den määräämi­nen eräille ton­teille Jätkäsaaressa 

Näis­sä ei ole mitään ihmeel­listä. Se täy­tyy kuitenkin tode­ta, että ARA-tont­tien pääo­ma-arvo on alle puo­let kovan rahan tont­tien pääo­ma-arvos­ta ja Hitas-tont­tien noin 70 %. Viral­lis­es­ti alen­nus­pros­en­tit ovat pienem­piä. Voi olla sosi­aal­isia perustei­ta luovut­taa tont­te­ja halvem­mal­la, mut­ta päätök­sen­teon avoimuus vaatisi avoimuut­ta tässäkin asi­as­sa. Tosin ton­tit voivat ero­ta mikrosi­jain­nil­taan toisistaan.

Pil­vi Torstin (sd) toivo­muspon­si nimikkop­u­un rek­isteröimis­es­tä jokaiselle syn­tyvälle helsinkiläiselle.

Vas­tauk­ses­sa tode­taan, että vaik­ka pui­ta syn­tyy enem­män kuin lap­sia, val­taosa met­sästä uusi­u­tuu siemen­tämäl­lä. Avo­hakkui­ta Helsingis­sä ei har­joite­ta. Puus­ta ei toisaal­ta voi­da taa­ta, että se säi­lyy ihmisiän.

Han­nu Oskalan (vihr) aloite Ruo­ho­lah­den metroase­man itäisen sisäänkäyn­nin rakentamisesta

Aloit­teeseen vas­tataan myötä­sukaises­ti, mut­ta ei luva­ta mitään.

Näitä puut­tuvia sisäänkäyn­te­jä on todel­la paljon. Ruo­ho­lahti, Rautatiease­ma, Yliopis­to, Sörnäi­nen, Kulosaari nyt esimerkik­si. Kun tietä oikeis­taan, liiken­teel­lisek­si hyödyk­si las­ke­taan 10 € tun­nil­ta aikasäästönä. Suu­ru­us­lu­okkalaskel­mana: jos metroase­man puut­tuvan sisäänkäyn­nin takia 2 000 ihmistä joutuu päivit­täin kiertämään viiden min­uutin turhan kier­roksen, tuot­taa se vuodessa puolen miljoo­nan euron aikakus­tan­nuk­sen vain arkipäiviltä laskettuna.

 

Yhdysvaltain kylmä sisällissota

Kir­joitin Verde-lehteen pääkir­joituk­sen Yhdys­val­tain tilanteesta pres­i­dentin usutet­tua kan­nat­ta­ji­aan hyökkäämään kongressiin.

Trump ja hänen kan­nat­ta­jansa on pelkkä oire maan sairaud­es­ta. Yhdys­val­lat on huonos­sa jamas­sa. Huo­mat­ta­va osa kansas­ta on suo­ma­laisen mit­ta­pu­un mukaan huonos­ti koulutet­tua, kos­ka koulu­jen taso vai­htelee val­tavasti ja niis­sä pain­ote­taan aika hyödyt­tämiä asioi­ta. Tiedot maail­mas­ta ovat huter­at. Joidenkin tieto­jen mukaan peräti 40 pros­ent­tia amerikkalai­sista elää kuvitellen, että maa­pal­lo olisi noin 10 000 vuot­ta van­ha ja merkit­tävä osa ei tiedä, että maa kiertää aurinkoa eikä aurinko maata.

Tietämät­tömyys ruokkii usko­mat­to­mia salaliittoteorioita.

Nyky­maail­mas­sa kehno koulu­tus antaa aika huonot eväät menestyä.

Toisaal­ta maas­sa on kukois­tavia kaupunke­ja ja maail­man parhaat yliopistot.

Vau­rau­den keskit­tymi­nen kukostavi­in kaupunkei­hin ruokkii katkeru­ut­ta ja sitä Trump osasi käyt­tää hyväk­seen vihan liet­son­nas­sa. Pelot­tavin­ta on, että tätä voidaan apinoi­da muuallakin.

Näyt­tää toden­näköiseltä, että Yhdys­val­tain ase­ma län­tisen maail­man johta­jana on hiipumas­sa, mut­ta mitä tulee tilalle? Euroopan soisi nou­se­van, mut­ta torais­es­ta EU:sta ei siihen ole.

Lue lisää tästä.

Lääkepatentit – monopolipeliä ihmishengillä

Kir­joitin lääkepaten­teista Verde-lehteen. (www.verdelehti.fi)

Mon­et uudet lääk­keet ovat hyvin kalli­ita, kos­ka niiden kehit­tämi­nen on ollut kallista. Ne eivät ole kuitenkaan kalli­ita valmistaa.

Kun lääkeyri­tys pyrkii saa­maan kiin­teät kus­tan­nuk­sen­sa pois lääk­keen hin­nas­sa, hin­nat nou­se­vat niin korkealle, että moni jää ilman hoitoa. Näin on käynyt myös Suomessa.

Lääkey­htiöi­den on saata­va katet­ta kehi­tystyölleen. Mak­sajik­si joutu­vat väk­isin rikkaiden maid­en veron­mak­sa­jat ja sairaus­vaku­u­tusy­htiöt, mut­ta mak­samisen malli voisi olla fik­sumpi niin, ettei ihmisiå kuolisi turhaan.

Kir­joituk­sen voi lukea tästä.

 

Hoidon riskit ja taudin riskit

Min­ul­la on tiet­tyä ymmär­rystä Bri­tann­ian omaperäiselle roko­tuskäytän­nölle, jos­sa pyritään anta­maan mah­dol­lisim­man mon­elle ensim­mäi­nen piik­ki nopeasti, vaik­ka sil­loin poike­taankin ohjeet­s­ta, että tehos­terokote pitäisi antaa kol­men viikon päästä. Taustal­la min­ul­la on silkkaa toden­näköisyys­lasken­taa ilman lääketi­eteel­lisen tiedon pain­o­las­tia. 

Julk­isu­udessa on ihme­tel­ty sitä, että Bri­tan­ni­as­sa käytetään rokot­tei­ta ohjei­den vas­tais­es­ti. Sen sijaan, että jokaista rokotet­tavaa kohtaan varataan kak­si annos­ta, rokote­taan mah­dol­lisim­man nopeasti mah­dol­lisim­man moni yhdel­lä annok­sel­la ja uus­in­taroko­tus­ta viivästetään viikoilla.

Taudin tor­jun­ta on toden­näköisyys­lasken­taa ja min­un laski­meni antaa saman tulok­sen, joskin on myön­net­tävä, että vähän vajavaisin tiedoin.

Aloite­taan siitä, onko parem­pi rokot­taa kaik­ki ker­ran kuin puo­let väestöstä kah­teen ker­taan. Julk­isu­udessa on liikkunut tieto­ja, että yhteen ker­taan rokot­ta­mi­nen antaisi 70 pros­entin suo­jan ja kah­teen ker­taan rokotet­taes­sa 95 pros­entin suo­jan. En tiedä, mis­tä tuo 70 pros­ent­tia on kotoisin, mut­ta roko­tuskokei­den väli­aikatiedoista se lie­nee jol­lain tarkku­udel­la laskettavissa.

Aika yksinker­tainen matem­ati­ik­ka osoit­taa, että koko väestö yhteen ker­taan rokotet­tuna vaikut­taa enem­män kuin puo­let väestöstä kah­teen ker­taan rokotettuna.

0,5 x 95 % = 47,5 % < 70 %.

Tämä matem­ati­ik­ka voi kuitenkin olla liian yksinker­taista. Jos nuo kah­teen ker­taan rokotet­ta­vat oli­si­vat riskiryh­mää ja nuo lisärokotet­ta­vat oli­si­vat ter­veitä nuo­ria, olisi var­maankin parem­pi rokot­taa riskiryh­mä kah­teen ker­taan. Bri­tan­ni­as­sa puhutaan kuitenkin niin suurista määristä, että kyse on muis­takin kuin riskiryh­mi­in kuu­lu­vista. Haavoit­tuvim­mat pitäisi kuitenkin rokot­taa kah­teen ker­taan ohjei­ta nou­dat­taen. Tämä perus­tuu intu­itioon, kos­ka min­ul­la ei ole käytet­tävis­sä todel­lisia para­me­tre­ja Bri­tann­ian tilanteesta.

Muuten olen sitä mieltä, että jos Suomeen tulee 50 000 annos­ta rokotet­ta viikos­sa, pitäisi ensim­mäisen kol­men viikon rokot­teet käyt­tää 150 000 hen­gen rokot­tamiseen ker­ran, ja viikko­jen 4–6 rokot­teet siihen, että nämä samat rokote­taan toiseen ker­taan sen sijaan, että rokote­taan joka viikko 25 000 ja pan­naan 25 000 annos­ta rokotet­ta säilöön toiseen ker­taan rokot­tamista varten. Tässä on tietysti ris­ki siitä, ettei noi­ta lisärokot­tei­ta viikoil­la 4–6 tulekaan, mut­ta toises­sa vaakakupis­sa on rokote­suo­jan saami­nen nopeammin.

Entä sit­ten toisen roko­tusker­ran viivästämi­nen? Se tar­joaa ensim­mäisen rokot­teen nopeam­min use­am­malle ja säästää onnistues­saan sato­ja ellei tuhan­sia ihmishenkiä. Rokotekokeis­sa väli oli kolme viikkoa, Jos tehos­teroko­tuk­sen saa vas­ta 12 viikon kulut­tua, toimi­iko se?

On kokeil­tu vain kol­men viikon väliä. Se vedet­ti­in hihas­ta. Ellei olisi ollut niin kiire, olisi ehkä kokeil­tu pidem­pää väliä. On hyvin toden­näköistä joskaan ei var­maa, että vähän viivästet­tynäkin toinen roko­tusker­ta tehoaa. Tämä on toden­näköisyys­lasken­taa ja osit­tain arvaus­ta, mut­ta luul­tavasti viivästämi­nen kannattaa.

Jostain syys­tä hoidon takia kuolemista pide­tään paljon pahempana asiana kuin kuolemista hoidon puut­teeseen. Tässä on kyse vähän samas­ta asi­as­ta. Jos halu­taan pela­ta var­man päälle, nou­date­taan kol­men viikon väliä, kos­ka sen tomivu­ud­es­ta on tietoa. Sil­loin myös aiheutetaan var­masti suuri määrä kuolemia niille, jot­ka eivät ehdi saa­da ensim­mäistäkään annosta.

Sitä kuitenkin ihmette­len, että Bri­tan­ni­as­sa ajatel­laan, että tehos­terokote voidaan antaa aivan eri rokot­teel­la kuin ensim­mäi­nen annos. Tätä pidän hyvin out­ona, joskaan en tiedä asi­as­ta tarpeek­si. Ei ole todel­lakaan näyt­töä, että tämä tehoaa yhtä hyvin. Tosin se voi teho­ta myös parem­min, mut­ta se on jo silkkaa spekulointia.

Bri­tan­ni­as­sa on kiire. Tar­tun­to­ja on viikos­sa liki 400 000 ja koron­akuolemia liki 4000. Ensim­mäi­nen piik­ki mah­dol­lisim­man monel­la mah­dol­lisim­man nopeasti säästää paljon ihmishenkiä sekä sik­si, että rokote­tut ovat osit­taises­sa suo­jas­sa että sik­si, että epi­demi­an lev­iämi­nen hidas­tuu, kos­ka tar­tut­tavu­us ale­nee. Sik­si sään­nöistä poikkeamisen ymmärtää Britanniassa.

Meil­lä tilanne on rauhal­lisem­pi, ainakin toistaiseksi.

Edessä suhdanteiden ylikuumeneminen

En oikein ymmär­rä suh­danne-ennus­ta­jia, joiden mukaan alka­vana vuon­na yksi­tyi­nen kulu­tus jäisi pienem­mäk­si kun vuon­na 2019. Tämä vuosi on ollut pelkkää pakkosäästämistä niin, että koti­talouk­sien säästämisas­te on nous­sut aivan käsit­tämät­tömän korkeak­si. Rahaa on tileil­lä mil­jardi­tolkul­la. Kun kaik­ki halukkaat on rokotet­tu, ihmiset ryn­täävät käyt­tämään rajaa kaik­keen sel­l­aiseen, joka on ollut vuo­den kiellettyä.

Kir­joitin tästä Verdele­hteen. Kir­joituk­sen voi lukea tästä.

Miksi Tampereen seudulla menee niin hyvin?

Kävin MDI:n leivis­sä levit­tämässä kaupungis­tu­misen ilosanomaa Tam­pereen seudul­la. Oheinen kolum­ni on julka­istu Tam­pereenseudun sivuil­la.

Tutus­tu­in tam­pere­laiseen kaupunkielämään ensim­mäisen ker­ran kun­nol­la vuon­na 1981. Olin sil­loin val­taa­mas­sa kaup­pa­hallin viras­to­taloa, jon­ka purkamis­es­ta mod­ernin pankkiki­in­teistön tieltä oli riidel­ty pitkään.

Tam­pereel­la oli jo sil­loin lähin­nä opiske­li­joi­hin nojaavaa vilka­s­ta kansalais­toim­intaa, mut­ta kaupun­ki organ­isaa­tiona näyt­täy­tyi todel­la junttina.

Nyt läh­es 40 vuot­ta myöhem­min on vaikea taju­ta, että tämä maamme avarakat­seisimpi­in ja mod­erneimpi­in kuu­lu­va kaupun­ki on se sama. Iso on ollut henk­i­nen muu­tos. Kaup­pa­hallin viras­to­talon purkamis­takaan ei kukaan enää esitä.

Osaajat keskittyvät, vain Tampereen seutu pärjää Helsingille

Osaamista vaa­ti­vat työ­paikat keskit­tyvät Suomes­sa rajusti. Niin ne tekevät kaikkial­la maail­mas­sa. Osaa­jat hakeu­tu­vat tois­t­en­sa luo, kos­ka tarvit­se­vat toisi­aan työssään ja pitävät tois­t­en­sa seuras­ta vapaa-aikana.

Ylem­män aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­taneista 25–34 ‑vuo­ti­aista 77 % asuu viiden yliopis­tokaupun­gin ympäristössä, Helsin­gin, Tam­pereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seuduil­la. Näi­den yhteen­las­ket­tu osu­us kas­vaa joka vuosi. Muut yli 60 seu­tukun­taa jaka­vat jäl­jelle jäävät 23 %. Siinä ovat mukana esimerkik­si opet­ta­jat, käräjäoikeuk­sien tuo­mar­it, lääkärit ja apteekkar­it, jot­ka ovat ymmär­ret­tävistä syistä jakau­tuneet tasaisem­min ympäri maa­ta. Jos olet perus­ta­mas­sa korkeaan osaamiseen perus­tu­vaa yri­tys­tä, ei valit­ta­vanasi ole paljon paikkakuntia.

Helsin­gin seudul­la noista nuorista korkeak­oulute­tu­ista asuu jo yli puo­let, Tam­pereel­la noin kymme­nen pros­ent­tia ja nois­sa kolmes­sa muus­sa selvästi vähem­män. Suomes­ta uhkaa tul­la yhden men­estyvän kaupun­gin maa. Jos tätä halu­taan estää alue­poli­ti­ikalla, ei hyödytä tukea syr­jäseu­tu­ja vaan noin neljää muu­ta, sil­lä syr­jäseudut eivät Helsin­gin kanssa kilpaile.

Kun Helsingis­sä kysyy nuo­ril­ta työu­raa aloit­televil­ta, mis­sä nämä ovat opiskelleet, moni on opiskel­lut Oulus­sa, Turus­sa, Jyväskylässä tai vaik­ka Lappeen­ran­nas­sa. Vain har­va ker­too opiskelleen­sa Tam­pereel­la, vaik­ka kaupungis­sa koulute­taan nuo­ria paljon. Mihin he menevät? He pysyvät Tampereella.

Tam­pereen pitovoima on olen­nais­es­ti mui­ta maakun­tien korkeak­oulu­paikkakun­tia parempi.

Mikä tekee Tampereen seudusta niin vahvan?

Ker­ran tun­nis­sa kulke­vat nopeat junat Helsinki­in ovat saa­neet Helsin­gin seudun ja Tam­pereen seudun verkos­toi­tu­maan hyvin. Juna on toimis­tois­sa työsken­tele­vien kulkuneu­vo, kos­ka he voivat tehdä työtään junas­sa. Sama muuten kos­kee ratikkaa.

Ilman junaa Tam­pere ei olisi Tampere.

Vail­la merk­i­tys­tä ei ole myöskään se henkisen ilmapi­irin muu­tos, jos­ta aloitin. Tam­pereel­la on tässä asi­as­sa hyvä maine.

Noin 15 vuot­ta sit­ten tapah­tunut asuin­toivei­den muu­tos urbaan­im­mik­si yllät­ti kaik­ki myös Helsingis­sä. Se näkyy parhait­en asun­to­jen hin­to­jen suh­teel­lise­na muu­tok­se­na. Ker­rostaloa­sun­to­jen hin­nat keskus­tan tun­tu­mas­sa ovat nousseet selvästi suh­teessa kauem­pana sijait­se­vi­in ker­rostaloi­hin ja myös suh­teessa pien­taloi­hin. Näin on käynyt kaikkial­la muual­la Suomes­sa pait­si Oulussa.

Kaik­ki eivät halua asua urbaanisti – onnek­si sil­lä kaik­ki eivät mah­tu­isikaan – mut­ta aiem­paa use­ampi halu­aa ja eri­tyis­es­ti koulute­tut nuoret usein haluavat.

Tam­pereel­la on paljon parem­mat mah­dol­lisu­udet vas­ta­ta urbaanin asumisen kysyn­tään kuin Helsingillä. Helsin­gin seudul­la vain 10 % asun­noista on kan­takaupun­gin alueel­la. Tam­pereen ruu­tukaa­va-alueen osu­us on paljon suurempi.

Tam­pereen seudul­la on myös vas­tat­tu asun­to­jen tarpeeseen väkeväm­min kuin Helsin­gin seudul­la. Asun­not ovat kallis­tuneet, mut­ta eivät niin kohtu­ut­tomasti kuin Helsingissä.

Tam­pereel­la on paljon työt­tömiä, kos­ka työt­tömän on järkevää muut­taa kasvukeskuk­seen. Tämän sanoi aikanaan jo Aris­tote­les. Taan­tu­vien teol­lisu­usaluei­den Suomes­ta on muutet­tu paljon Tam­pereelle, kos­ka Helsingistä ei saa asun­toa järkeväl­lä hinnalla.

Järkevän hin­tainen asum­i­nen siirtää myös työ­paikko­ja Helsingistä Tam­pereelle.  Asun­to­tuotan­toon kan­nat­taa panos­taa isosti.

Merkit­tävä syy Tam­pereen men­estyk­selle on, että alue koetaan hyväk­si asuinympäristöksi.

Jot­ta ei menisi pelkäk­si kehu­misek­si, yksi moitekin pitää antaa: Tam­pereen kokoises­sa kaupungis­sa luulisi fil­lar­in ole­van paljon suosi­tumpi kuin on.

Kaupunkiseudut kilpailevat, eivät yksittäiset kunnat

Suu­tutin vuosi sit­ten turku­laiset sanom­al­la, että ovat Turun seudul­la riidelleet itsen­sä pois maail­mankar­tal­ta. En pyy­dä anteek­si, sil­lä olin tosis­sani. Seudun huono yhteistyö on heiken­tänyt huo­mat­tavasti Turun seudun men­estys­tä. On se heiken­tänyt sitä Helsin­gin seudul­lakin, mut­ta Helsingillä on varaa antaa muille tasoi­tus­ta, Turul­la ei ole.

Kak­sikym­men­tä vuot­ta olisi sanonut samaa Tam­pereesta. Aika hap­pamia oli­vat sil­loin tam­pere­lais­ten päät­täjien kom­men­tit Pirkkalas­ta ja pirkkalalais­ten Tam­pereesta. En oikein tiedä, mitä on tapah­tunut, mut­ta nyt asi­at ovat paljon parem­min. Toiv­ot­tavasti kyse ei ole vain parem­mas­ta her­ra- ja rou­va-onnes­ta, sil­lä jos näin on, hyvä tilanne voi muut­tua kun­nal­lis­vaaleis­sa kerralla.

Ei ole mitään Pirkkalan tai Yläjär­ven kil­pailukykyä ilman seudun kil­pailukykyä, eikä Tam­perekaan kovin hyvin pär­jäisi ilman koko asuin­seudun menestystä.

Joskus ennen olin sitä mieltä, että kaupunkiseudun pitäisi koos­t­ua yhdestä kun­nas­ta. Matem­ati­ikas­ta olin oppin­ut, että osa-opti­moin­ti johtaa huonom­paan tulok­seen kuin kokon­aisop­ti­moin­ti. Sit­ten aloin kat­soa ympäril­leni Helsin­gin seudulla.

Helsin­ki, Espoo ja Van­taa ovat kaik­ki epäon­nis­tuneet alakeskusten kehit­tämisessä. Itäkeskus, Mal­mi, Tikkuri­la, Myyr­mä­ki, Lep­pä­vaara ja Matinkylä nyt esimerkik­si. Sen sijaan, että alakeskuk­sista olisi tehty toimivia pikkukaupunke­ja, niitä on tehty nukku­malähiöitä kaup­pakeskuk­sen ympärille ilman mitään kaupunki­in liit­tyvää kat­uelämää. Se on val­ta­va menetet­ty mahdollisuus.

Ain­oat onnis­tuneet ”lähiöt” ovat Ker­a­va, Jär­ven­pää ja Hyvinkää. Ne ovat onnis­tunei­ta, kos­ka ”lähiöl­lä” on oikeus päät­tää omista asioistaan.

Kaupunki­aseuduille tarvit­taisi­in joitain yhteisiä pelisään­töjä – esimerkik­si yhteisövero­tu­lot pitäisi tasa­ta kaikkien kun­tien kesken, jot­ta kaavoituk­ses­sa ei tehtäisi tyh­myyk­siä – ja tämän vastapanona kult­tuu­ri­tar­jon­taa pitäisi rahoit­taa yhteis­es­ti. Voisi myös ajatel­la, että kun­taverot, siltä osin kuin tulot ylit­tävät 100 000 euroa vuodessa, mak­set­taisi­in yhteiseen kas­saan, jot­ta asukkaiden houkut­telus­sa ei keski­tyt­täisi rikkaiden houkutteluun.

Muuten on vain hyväk­si, että kun­nat vähän kil­pail­e­vat siitä, mis­sä on hyvä asua.

On myös Tam­pereen etu, että seudun muut kun­nat pystyvät tar­joa­maan sel­l­aista asum­ista, jota Tam­pere ei pysty tarjoamaan.

Segregaatio on viheliäinen uhka

Käy­dessäni vuosi sit­ten puhu­mas­sa erässä tilaisu­udessa Tam­pereel­la, joku kysyi, mik­si työt­tömille raken­netaan ARA-asun­to­ja Koskipuis­toon, jos­ta taval­lisel­la palka­nsaa­jal­la ei ole mitään mah­dol­lisuuk­sia han­kkia asuntoa.

Tam­pereen seu­tu on jo niin iso, että seg­re­gaa­tio muo­dostaa sille var­teenotet­ta­van uhan. Seg­re­gaa­tio on vihe­liäi­nen ongel­ma, jon­ka tor­ju­misek­si kan­nat­taa käyt­tää paljon rahaa. Keinot siihen ovat kuitenkin aika vähäiset.

Me pystymme estämään tehokkaasti yksipuolis­ten rikkaiden asuinaluei­den syn­tyä, kuten näköjään tehdään Koskipuis­tossa. Sen sijaan keinot estää köy­hyyskeskit­tymiä ovat vähäisem­piä. Niiden ris­ki Tam­pereen seudul­la on var­teenotet­ta­va juuri sik­si, että asun­toti­lanne on kohta­laisen hyvä.

Jos nimit­täin asun­toti­lanne muut­tuu niin hyväk­si, että asun­noista tulee yli­tar­jon­taa, tyhjilleen uhkaa­vat jäädä halvim­mat alueet. Niiden asun­noista tulee eri­tyisen halpo­ja, mikä houkut­telee sinne mak­sukyvyt­tömimpiä asukkaita.

Huonot asuinalueet pää­tyvät lop­ul­ta aika köy­hien asuinalueik­si. Tätä ei voi estää kuin sil­lä, ettei raken­na huonoa min­nekään. Jos jon­nekin kuitenkin on raken­net­tu huonoa, sitä kan­nat­taa paran­taa niin kauan kuin vielä voi.