Kävin MDI:n leivissä levittämässä kaupungistumisen ilosanomaa Tampereen seudulla. Oheinen kolumni on julkaistu Tampereenseudun sivuilla.
Tutustuin tamperelaiseen kaupunkielämään ensimmäisen kerran kunnolla vuonna 1981. Olin silloin valtaamassa kauppahallin virastotaloa, jonka purkamisesta modernin pankkikiinteistön tieltä oli riidelty pitkään.
Tampereella oli jo silloin lähinnä opiskelijoihin nojaavaa vilkasta kansalaistoimintaa, mutta kaupunki organisaationa näyttäytyi todella junttina.
Nyt lähes 40 vuotta myöhemmin on vaikea tajuta, että tämä maamme avarakatseisimpiin ja moderneimpiin kuuluva kaupunki on se sama. Iso on ollut henkinen muutos. Kauppahallin virastotalon purkamistakaan ei kukaan enää esitä.
Osaajat keskittyvät, vain Tampereen seutu pärjää Helsingille
Osaamista vaativat työpaikat keskittyvät Suomessa rajusti. Niin ne tekevät kaikkialla maailmassa. Osaajat hakeutuvat toistensa luo, koska tarvitsevat toisiaan työssään ja pitävät toistensa seurasta vapaa-aikana.
Ylemmän akateemisen loppututkinnon suorittaneista 25–34 ‑vuotiaista 77 % asuu viiden yliopistokaupungin ympäristössä, Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seuduilla. Näiden yhteenlaskettu osuus kasvaa joka vuosi. Muut yli 60 seutukuntaa jakavat jäljelle jäävät 23 %. Siinä ovat mukana esimerkiksi opettajat, käräjäoikeuksien tuomarit, lääkärit ja apteekkarit, jotka ovat ymmärrettävistä syistä jakautuneet tasaisemmin ympäri maata. Jos olet perustamassa korkeaan osaamiseen perustuvaa yritystä, ei valittavanasi ole paljon paikkakuntia.
Helsingin seudulla noista nuorista korkeakoulutetuista asuu jo yli puolet, Tampereella noin kymmenen prosenttia ja noissa kolmessa muussa selvästi vähemmän. Suomesta uhkaa tulla yhden menestyvän kaupungin maa. Jos tätä halutaan estää aluepolitiikalla, ei hyödytä tukea syrjäseutuja vaan noin neljää muuta, sillä syrjäseudut eivät Helsingin kanssa kilpaile.
Kun Helsingissä kysyy nuorilta työuraa aloittelevilta, missä nämä ovat opiskelleet, moni on opiskellut Oulussa, Turussa, Jyväskylässä tai vaikka Lappeenrannassa. Vain harva kertoo opiskelleensa Tampereella, vaikka kaupungissa koulutetaan nuoria paljon. Mihin he menevät? He pysyvät Tampereella.
Tampereen pitovoima on olennaisesti muita maakuntien korkeakoulupaikkakuntia parempi.
Mikä tekee Tampereen seudusta niin vahvan?
Kerran tunnissa kulkevat nopeat junat Helsinkiin ovat saaneet Helsingin seudun ja Tampereen seudun verkostoitumaan hyvin. Juna on toimistoissa työskentelevien kulkuneuvo, koska he voivat tehdä työtään junassa. Sama muuten koskee ratikkaa.
Ilman junaa Tampere ei olisi Tampere.
Vailla merkitystä ei ole myöskään se henkisen ilmapiirin muutos, josta aloitin. Tampereella on tässä asiassa hyvä maine.
Noin 15 vuotta sitten tapahtunut asuintoiveiden muutos urbaanimmiksi yllätti kaikki myös Helsingissä. Se näkyy parhaiten asuntojen hintojen suhteellisena muutoksena. Kerrostaloasuntojen hinnat keskustan tuntumassa ovat nousseet selvästi suhteessa kauempana sijaitseviin kerrostaloihin ja myös suhteessa pientaloihin. Näin on käynyt kaikkialla muualla Suomessa paitsi Oulussa.
Kaikki eivät halua asua urbaanisti – onneksi sillä kaikki eivät mahtuisikaan – mutta aiempaa useampi haluaa ja erityisesti koulutetut nuoret usein haluavat.
Tampereella on paljon paremmat mahdollisuudet vastata urbaanin asumisen kysyntään kuin Helsingillä. Helsingin seudulla vain 10 % asunnoista on kantakaupungin alueella. Tampereen ruutukaava-alueen osuus on paljon suurempi.
Tampereen seudulla on myös vastattu asuntojen tarpeeseen väkevämmin kuin Helsingin seudulla. Asunnot ovat kallistuneet, mutta eivät niin kohtuuttomasti kuin Helsingissä.
Tampereella on paljon työttömiä, koska työttömän on järkevää muuttaa kasvukeskukseen. Tämän sanoi aikanaan jo Aristoteles. Taantuvien teollisuusalueiden Suomesta on muutettu paljon Tampereelle, koska Helsingistä ei saa asuntoa järkevällä hinnalla.
Järkevän hintainen asuminen siirtää myös työpaikkoja Helsingistä Tampereelle. Asuntotuotantoon kannattaa panostaa isosti.
Merkittävä syy Tampereen menestykselle on, että alue koetaan hyväksi asuinympäristöksi.
Jotta ei menisi pelkäksi kehumiseksi, yksi moitekin pitää antaa: Tampereen kokoisessa kaupungissa luulisi fillarin olevan paljon suositumpi kuin on.
Kaupunkiseudut kilpailevat, eivät yksittäiset kunnat
Suututin vuosi sitten turkulaiset sanomalla, että ovat Turun seudulla riidelleet itsensä pois maailmankartalta. En pyydä anteeksi, sillä olin tosissani. Seudun huono yhteistyö on heikentänyt huomattavasti Turun seudun menestystä. On se heikentänyt sitä Helsingin seudullakin, mutta Helsingillä on varaa antaa muille tasoitusta, Turulla ei ole.
Kaksikymmentä vuotta olisi sanonut samaa Tampereesta. Aika happamia olivat silloin tamperelaisten päättäjien kommentit Pirkkalasta ja pirkkalalaisten Tampereesta. En oikein tiedä, mitä on tapahtunut, mutta nyt asiat ovat paljon paremmin. Toivottavasti kyse ei ole vain paremmasta herra- ja rouva-onnesta, sillä jos näin on, hyvä tilanne voi muuttua kunnallisvaaleissa kerralla.
Ei ole mitään Pirkkalan tai Yläjärven kilpailukykyä ilman seudun kilpailukykyä, eikä Tamperekaan kovin hyvin pärjäisi ilman koko asuinseudun menestystä.
Joskus ennen olin sitä mieltä, että kaupunkiseudun pitäisi koostua yhdestä kunnasta. Matematiikasta olin oppinut, että osa-optimointi johtaa huonompaan tulokseen kuin kokonaisoptimointi. Sitten aloin katsoa ympärilleni Helsingin seudulla.
Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat kaikki epäonnistuneet alakeskusten kehittämisessä. Itäkeskus, Malmi, Tikkurila, Myyrmäki, Leppävaara ja Matinkylä nyt esimerkiksi. Sen sijaan, että alakeskuksista olisi tehty toimivia pikkukaupunkeja, niitä on tehty nukkumalähiöitä kauppakeskuksen ympärille ilman mitään kaupunkiin liittyvää katuelämää. Se on valtava menetetty mahdollisuus.
Ainoat onnistuneet ”lähiöt” ovat Kerava, Järvenpää ja Hyvinkää. Ne ovat onnistuneita, koska ”lähiöllä” on oikeus päättää omista asioistaan.
Kaupunkiaseuduille tarvittaisiin joitain yhteisiä pelisääntöjä – esimerkiksi yhteisöverotulot pitäisi tasata kaikkien kuntien kesken, jotta kaavoituksessa ei tehtäisi tyhmyyksiä – ja tämän vastapanona kulttuuritarjontaa pitäisi rahoittaa yhteisesti. Voisi myös ajatella, että kuntaverot, siltä osin kuin tulot ylittävät 100 000 euroa vuodessa, maksettaisiin yhteiseen kassaan, jotta asukkaiden houkuttelussa ei keskityttäisi rikkaiden houkutteluun.
Muuten on vain hyväksi, että kunnat vähän kilpailevat siitä, missä on hyvä asua.
On myös Tampereen etu, että seudun muut kunnat pystyvät tarjoamaan sellaista asumista, jota Tampere ei pysty tarjoamaan.
Segregaatio on viheliäinen uhka
Käydessäni vuosi sitten puhumassa erässä tilaisuudessa Tampereella, joku kysyi, miksi työttömille rakennetaan ARA-asuntoja Koskipuistoon, josta tavallisella palkansaajalla ei ole mitään mahdollisuuksia hankkia asuntoa.
Tampereen seutu on jo niin iso, että segregaatio muodostaa sille varteenotettavan uhan. Segregaatio on viheliäinen ongelma, jonka torjumiseksi kannattaa käyttää paljon rahaa. Keinot siihen ovat kuitenkin aika vähäiset.
Me pystymme estämään tehokkaasti yksipuolisten rikkaiden asuinalueiden syntyä, kuten näköjään tehdään Koskipuistossa. Sen sijaan keinot estää köyhyyskeskittymiä ovat vähäisempiä. Niiden riski Tampereen seudulla on varteenotettava juuri siksi, että asuntotilanne on kohtalaisen hyvä.
Jos nimittäin asuntotilanne muuttuu niin hyväksi, että asunnoista tulee ylitarjontaa, tyhjilleen uhkaavat jäädä halvimmat alueet. Niiden asunnoista tulee erityisen halpoja, mikä houkuttelee sinne maksukyvyttömimpiä asukkaita.
Huonot asuinalueet päätyvät lopulta aika köyhien asuinalueiksi. Tätä ei voi estää kuin sillä, ettei rakenna huonoa minnekään. Jos jonnekin kuitenkin on rakennettu huonoa, sitä kannattaa parantaa niin kauan kuin vielä voi.
Toiseksi viimeisessä kappaleessa mainitset todella haastavan kaupungin pitkän ajan johtamishaasteen: asuntoja pitää olla tarjolla muttei niin paljon että viimeiset ovat liian halpoja. No tänään, mikä on liian halpa? Pitäisikö Helsinkiä rakentaa nopeammin vai hitaammin?
“On myös Tampereen etu, että seudun muut kunnat pystyvät tarjoamaan sellaista asumista, jota Tampere ei pysty tarjoamaan.”
Tuo on totta. Tampereella esim. omakotitalotontteja ei ole tällä hetkellä tarjolla lainkaan. Tonttiarvonnassa vain pieni murto-osa sai tontin, kun kysyntä ylitti tarjonnan. Mutta esim. Ylöjärvellä kysyntä ylitti tonttitarjonnan vielä enemmän. Sielläkin myydään nyt eioota. Lempäälässä samoin, ja Kangasaltakaan ei tontteja saa enää kuin kunnan ei-Tampereen puoleisista osista. Jännä juttu, että koronavuonna, kun pientalotonttien kysyntä räjähti, kaikki Tampereen naapurikunnat ovat tulleet yllätetyiksi siitä, ettei tonttitarjontaa ole ollutkaan riittävästi. Nyt tontteja hankitaan sitten Pälkäneeltä, Vesilahdelta ja muista pykälän kauempana Tampereelta olevista kunnista, kun lähempää pientalotontteja ei löydy. Näissä tonttimyynnit ovat ilmeisesti jopa moninkertaistuneet tänä vuonna aiempiin vuosiin verrattuna.
Tampereen seudulla suurituloisin kunta on Pirkkala. Mutta se ei ole kuitenkaan päässyt saavuttamaan Kauniaisten tyyppistä asemaa alueen alimman kunnallisveron kuntana, vaan on verotasossaan 0,25 % Tampereen yläpuolella. Se on estänyt suurituloisimpien valumista vielä voimakkaammin siihen kuntaan. Ihan riidoitta Pirkkalan ja Tampereen asiat eivät ole edenneet. Kaakkois-Pirkkalan kaavahanke, jossa Pirkkalaan piti alunperin tulla 15 000 asukasta lisää hyvin lähelle Tampereen rajaa, kaatui lopulta 2019. Tampereen kaupunki ei oikein tykännyt siitä, että aivan sen rajan tuntumaan oli suunnitteilla alueen Tampereen seudun eräänlainen kakkoskeskusta, joka olisi kilpaillut Tampereen kantakaupungin kanssa mm. asutustiheydessä ja kaupallisissa palveluissa. Saa nähdä, millaista kaupunkikehitystä Pirkkalan seuraavien kuntavaalien jälkeiset valtuutetut haluavat.
Muistelen, että 2005 vuonna kirjoitit Oulusta Suomen kakkoskaupunkina. Olikohan tuo silloin sinulta vain heitto vai onko kaupungeissa tapahtunut joku iso muutos? Olisi mielenekiintoista, jos vertailisit kaupungistumiskehityksen suuntia nyt verrattuna 15 vuoden takaiseen. Mikä on muuttunut ja miksi?
Oulun kehitys oli Nokian vuoksi todella ripeaa 15 vuotta sitten, mutta lässähti Nokian mukana.
Kuka muka tekee mitään järkevää duunia spårassa, joka pysähtelee pahimmillaan 100m välein ja ihmisiä ramppaa sisään ja ulos?
Lisäksi epäsosiaalinen aines mölyää ja jopa laskee alleen. En koskaan unohda japanilaisten turistien järkyttyneen epäuskoisia katseita, kun spurgun kusi lorisi penkiltä lattialle. Siinä kulttuurissa varmaan kuoltaisiin mieluummin kuin häpäistäisi itseään ja maanmiehiään noin.
Myös lähi liikenteen bussi pysäkkien sijainnit on 100m välein ja bussin pysähtyminen ja sisääntulob on vielä isompi haaste kun ainoa vaihtoehto on nousta bussiin etuovesta kuljettajan puolelta. Nyt Colvid-19 epidemian takia kuski ei myy edes lippuja. Raitiovaunun hyvä puoli on siinä että sisään voi astua edestä, sivusta ja takaa. Myös sieltä pääsee nopeammin pois. Yleensä menen raitiovaunun taakse jo kun raitiovaunu tulee pysäkille.
Tuo ei ole julkisen liikenteen ongelma vaan suomalaisten oma käytös . Minulla oli ihan samanlainen kokemus lähiliikenteen junassa matkalla Helsingin päärautatieasemalta Kauklahden asemalle kun jossain Leppävaarassa tuli tälläinen epäsosiaalinen aines joka käytännössä istahti penkeille ja junan lattialle minun ja kahden hollantilaisten matkustajien väliin ja dogaaminen luonnollisesti alkoi heti. Minua itse hävitetti se humalassa oleva puhekieli joka oli ruotsin, englannin ja olemattoman saksankielen sekamelska jota nämä veijarit alkoivat puhua näiden hollantilaisten matkustajien kanssa.
Toki tässäkin oli kyseessä suomalaisten vähemmistö. Kyllä myös Keski-Euroopassa on kalja ja olut kulttuuria mutta harvemmin sitä näkee lähiliikenteen junassa ja suoraan tölkistä (koska sixbaciä ei ole myytävillä Keski-Euroopassa) . Minuakin hävitti mutta se ei ole joukkoliikenteen ongelma. Itse asiassa vartijat tulivat junaan ja alkoivat keskeä näitä veijareita lopettamaan juomingit ja saavat häädön. Lopulta näin tapahtui. Kyllä tämä on enemmän asenne kysymys. Lähiliikenteessä on paljon lapsi perheitä ja heidän käyttäytymisessä ei ole mitään moitittavaa.
Saksasta en nyt heti muista, mutta Espanjassa kyllä olutta olen ostanut kuuden tölkin pakkauksissa. Tosin en ymmärrä miten oluen pakkauskoolla ja huonolla. käytöksellä olisi jokin yhteys.
Sinänsä pakkausten kooslla ole väliä mutta lähiliikenteen junissa alkoholin nauttiminen on kielletty.
Niin Tampere taitaa nyt kasvaa nopeammin kuin Helsinki. Mutta työttömyys on myös korkea noin 14%. Osin rakenteellista vielä, mutta myös työttömien muuttoa kaupunkiin. Kaupungilla on ylisuuri hallinto/julkinen sektori ja sen mukainen byrokratia. Uudet teolliset työpaikat menevät paljolti naapuri kuntiin, kuten Lempäälä, Ylöjärvi jne. Kun Tampereen byrokratia vielä miettii asiaa, naapurikunnasta on jo löytynyt tontti. Ei sinänsä paha asia.
Aluepolitiikasta puheenollen. On hyvä kysyä alueiden lisäksi sitä, mitä sillä pitäisi tukea. Itse tiedän Helsingissä muutamia tyyppejä IT-alalta(insinööriä/tekniikan tohtoria), jotka muuttivat Helsinkiin sen takia koska yliopistokoulutettu puoliso ei saanut töitä Oulusta. Eli tällaisissa tapauksissa aluepolitiikkaa ei olisi ollut teollisuuden tukeminen, vaan naisvaltaisten töiden luominen Helsingin ulkopuolisiiin kasvukeskuksiin.
Arvaan, että kyse oli siitä, että yliopistokoulutettu puoliso oli opettaja tai sosiaalityöntekijä tai muu julkisen sektorin akateeminen, jollaisia koulutetaan Oulussa, ja jollaisille ei todellakaan löydy töitä yliopistopaikkakunnilta kovinkaan helposti.
Opettajien koulutuksen keskittäminen muutamalle yliopistopaikkakunnalle on rahojen heittämistä kankkulan kaivoon. Kun opettajaopiskelija verkostoituu esim. hankkimalla esim. DI:n puolisokseen, tämä ei todellakaan enää muuta maaseudulle pikkukaupunkiin, jossa viran voi realistisesti saada, vaan jää puolisonsa kanssa Ouluun tai Tampereelle ja tekee muita kuin koulutusta vastaavia töitä — tai sitten muuttaa pääkaupunkiseudulle, jossa on opettajillakin jonkinlaiset mahdollisuudet saada koulutusta vastaavia töitä.
Tampereella on pitkä teollisuushistoria, monialainen yliopisto ja teknillinen korkeakoulu. Nokia veti Tampereen kehityksen tasaiseen nousuun 90-luvun lamasta, ja loi Tampereelle laajan digitaalisen teollisuuspohjan. Tampereelta on voinut myös käydä Helsingissä päivätöissä junalla tai moottoritietä pitkin.
Tampereen keskusta on tiivis, kulttuurielämä aktiivista ja oikeastaan kaikkea löytyy mitä Helsingistäkin. Hinnat ovat Helsinkiä halvempia, luonto on Tampereella lähellä ja yleinen tunnelma Tampereella on Helsinkiä rauhallisempi ja arkisempi. Tampereella on yleensä myös oikea luminen talvi. Segregaatio on toistaiseksi vähäistä Tampereella. Mitään selkeästi huonoja asuinalueita ei ole.
McKinseyn raportissa Tampere mainitaan Eurooppalaisena ”superstar hubina”.
https://www.mckinsey.com/featured-insights/future-of-work/the-future-of-work-in-europe
Suurista tulevaisuuden hankkeista tunnin juna Helsinkiin on siellä kärkipäässä. Muutenkin VR:n kapasiteetti oli ennen koronaa aika rajoilla, junat Helsinkiin olivat usein loppuunmyytyjä jo edellisenä päivänä.
Radalle olisi mahtunut junia paljon enemmänkin, jos kaikki junat menisivät samaa vauhtia. Kapasiteetti loppuu siksi, että radalla menee sekä lähijunia että Pendolinoja samaa kaistaa pitkin. Kun ensin on mennyt Pendolino, ja sitten lähijuna köröttelee samaa reittiä, ja sitten taas Pendolino, kiskoille mahtuu pahimmillaan vain 3–4 junaa tunnissa. Jos kaikki ajaisivat 120 km/h, niitä voisi ajaa 3 minuutin välein. Silloin junia mahtuu 15 pelkästään yhteen suuntaan menevälle yhdelle raiteelle.
Halvin kapasiteetin nostotoimenpide tuolle rataosalle olisi hitaiden junien kulkunopeuden nopeutus. Mutta eihän se käy. Kulkunopeuksista kun päättää VR ja radoista vastaa Väylävirasto. Ei sillai saa tehdä, kun radat ja operointi on erotettu, että saisi kapasiteettia nostettua pyytämällä junia ajamaan samanlaisempaa vauhtia keskenään. Mutta nykykäytäntö on yhtä järkevää, jos yksikaistaisella autotiellä, jossa ei mahdu ohittamaan, joku ajaisi 120 km/h ja seuraava auto 60 km /h, ja sitä seuraava taas 120 km/h niin, että pitäisi tietä tyhjillään, kunnes tietää väylän olevan vapaa sille nopeudelle.
Tampereella ei enää ole kuin yliopisto, koska kaikki kolme yhdistettiin.
Kulttuurielämä: työväenteatteri ja Tamperetalo, ja ne sata mansekapakkaa. Ravintolat ovat pakaste-eines kamaa, hännän huippuna Periscope, jonka bisneslounasn peittoaa kuka tahansa amiksesta juuri valmistunut kokintekele.
Teollisuutta Tampereella edustaa keskustan kartonkitehdas, ja Metsokin pakkaa kamansa.
Segregaatio? Hah, et ole käynyt Tesomalla tai Hervannassa? Tai ylipäätään Tammerkosken itäpuolella?
Kaleva ja Tammela ova yhtä töhryistä slummia, joiden kulttuurielämä rajoittuu surkeisiin kaljakuppiloihin. Mutta onneksi veronmaksajilla on varaa toteuttaa 8000 katsojan jalkapallostadion Tammelaan!
Ai, että, tähän vielä ruuhkamaksut ja nastarengaskielto niin viimeisetkin keskustan veronmaksajat pakkaavat kimpsut ja kampsut.
Osmo!
Julistatko kaupungistumisen ilosanomaa vain siksi, ettet tiedä mitään maaseudulla elämisestä.
Vai onko päämääränä vihreillä se, että kaupunkeihin muuttaneita on paljon helpompi hallita?
Nillä kun ei juuri ole vaihtoehtoa ja mahdollisuutta elää uskomatta kaikkea “hölmöä” ns. kestävän kehityksen kehyksen sisään kuulutettua!
Osmo Soininvaara tarkoittaa sitä että ylipäätäänsä että kaupungit Suomessa (Helsinki, Tampere, Oulu, Turku ja Jyväskylä) eivät kilpaile maaseudun kanssa väestö pohjan kanssa. Soininvaaran näkemykset ja analyysi on yleismaailmallinen ja hyvin samanlaista kehitystä on tapahtunut muun muassa Yhdysvalloissa jossa Piilaakson moni työpaikka on siirtynyt San Franciscon alueelta kaupunkeihin kuten Phoenix (Arizona), Atlanta (Georgia), Dallas ja Houston (Teksas) sekä Denver (Colorado). Ne eivät ollee siirtyneet esimerkiksi keskilännen kaupunkeihin kuten Salt Lake City, Kansas City, Oklahoma City. Osmo Soininvaara vertaileekin yliopistokaupunkien kehitystä alue kehitykseen ja tässä kohtaa vertailu on kansainvälisessä vertailussa myös Suomessa sama trendi kuin muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Aasian ja Afrikan kaupunki kehitys on sitten ihan eri asia.
Minä olen ymmärtänyt että San Franciscon ja Piilaakson suurin miinus on järkyttävän korkea asumisen hinta. Ongelman ytimessä taitaa olla julkinen kaavoitusmonopoli, ja epäsuorasti poliittinen haluttomuus (sekä/että NIMBYily) kaavoittamiseen ja korkeamman ja tehokkaaman rakentamiseen. Alue ikään kuin tapaa itse itsensä, varsinkin kun kaikki alueella omistavat mielummin haluavat asunnon arvon nousevan sen sijaan että rakennettaisiin lisää ja suuremmin.
https://www.theguardian.com/us-news/2020/jan/06/silicon-valley-california-housing-crisis
En tunne Kalifornian kaavoitus päätöksiä mutta juuri tuon asuntojen kalleuden takia Piilaaksosta nimenomaan muutetaan kaupunkeihin kuten Phoenix, Atlanta, Dallas ja Houston ja myös Denver. Myös isot teknologia yhtiöt avaavat uusia toimipisteitä näihin kaupunkeihin.
Asumisen kalleus Kaliforniassa juontuu siitä, etteivät ihmiset halua enää asua haja-asuntusalueilla, vaan haluavat muuttaa kaupunkiin, esimerkiksi San Fransiscoon. Tätä hajanaista omakotimattoa sinänsä riittäisi, mutta se ei vastaa asukkaiden toiveita.
Tuo on myös yksi syy ja ero Suomen haja-asuntusalueihin ja Yhdysvaltain haja-asuntusalueihin on kunnallistekniikan puuttuminen Yhdysvaltain haja-asuntusalueilta. Tuokin ei houkuttele ihmisiä Yhdysvalloissa asumaanhaja-asuntusalueilla. Juuri sentakia kaupungit kuten Phoenix (Arizona), Atlanta (Georgia), Dallas, San Antonio ja Houston (Teksas) sekä Denver (Colorado) houkuttelevat. Yksi syy on myös säätila.
Kaliforniasta muuttavat kaikkein varakkaimmat pois korkean verotuksen takia esim. Teksasiin. NYC:stä kaikkoaa väkeä juuri samasta syystä. Muistaakseni viime vuonna lähti 0.3–0.5 miljoonaa.
Sekä Kalifornian asukasluku nousee ja asuntojen hinnat osoittavat suurta muuttopainetta sisälle. Myös tulotaso Kaliforniassa nousee nopeammin kui Yhdysvallissa keskimäärin.
Tuo muutto Kaliforniasta esim Teksasiin ja Georgian ja Arizonan osavaltioihin johtuu yritysten toimintojen hajautamisesta. Tämä trendi alkoi 1990-luvulla. Moni suuryhtiö siirsi toimintoja kaupunkeihin kuten Atlanta, Houston ja Dallas ja Pheonix
Et taida tuntea Kaliforniaa kovin hyvin. Kiertelin siellä pitkään ja kyllä omakotialueita tulee jatkuvasti lisää. San Francisco on ikäänkuin täynnä, asutus leviää ympäröiville alueille. Monet ovat myös muuttaneet läheisille maasetualueille kuten Sonoma ja Napa Valley. Kalifornian pääkaupunki Sacramento ja läheinen “suomalaiskaupunki” Rocklin ovat kasvamassa yhteen. Rockliniin muutti aikanaan paljon suomalaisia kivityömiehiksi ja siellä on edelleen Finnish Temperance Hall (nyk teatteri).
“Kun Helsingissä kysyy nuorilta työuraa aloittelevilta, missä nämä ovat opiskelleet, moni on opiskellut Oulussa, Turussa, Jyväskylässä tai vaikka Lappeenrannassa.”
Lappeenrannassa on teknillinen yliopisto, maasotakoulu sekä erittäin vahvoja tekniikan ja teollisuuden työpaikkoja. Vielä lukio ikäisten kohdalla kaupunki on ihan normaali asuinpaikka, mutta yliopisto ikäisenä se näkyy, että kaupungissa on se noin 8000 korkeakoulu opiskelijaa pääosin miesvaltaisilla aloilla. Lisäksi alueelle töihin jääneet ovat pääosin miesvaltaisilla aloilla.
Se, että maakunnassa ei ole mahdollisuuksia nuorille naisille tekee sen, että ensimmäiset etätyöpäivät Helsingissä muuttavat nuoren insinöörin maailman eikä tässä muutoksessa ole kyse työelämästä, vaan siitä, että Helsingissä on tolkuttoman hyvin vientiä hyvätapaisille nuorille miehille. Miehet muuttaa kyllä naisten perässä.
Lappeenrannassa koulutetut teekkarit taitavat edelleen pestä työura seurannassa kaikki muut Suomessa. Hyvin pitkään Lappeenrantalaiset ovat olleet palkkakärjessä ja tuskin tilanne on muuttunut. Etelä-Karjala on maakuntana Uudenmaan lisäksi ainut, joka on suomen sisäisessä rahaliikenteessä nettomaksajan roolissa.
Valtio pystyisi halutessaan tasaamaan esim. tuota tilannetta naisvaltaisten alojen työpaikoilla, kuten Kela-työpaikkojen alueellisilla kohdennuksilla Suomen sisällä. Aikoinaan Kelan työpaikkoja oli ympäri Suomen, pienissäkin kunnissa. Sittemmin valtio eriytti nämä työpaikat, ja keskitti ne. Nyt kun Kela hoitaa perustoimeentulotuen, pääosaan Suomen kuntia ei tullut Kelan toimipistettä, vaan niistä puuttuu Kelan toimipiste. Nettitaidottomien ja autottomien ei pidä olla toimeentulotuen tarpeessa, koska ilman niitä ei viimesijaista tukea saa enää oikein haettua monissa kunnissa, koska sosiaalitoimi ei hoida perustoimeentulotukea, ja koska Kelan palveluverkko on paljon harvempi kuin kuntien sosiaalityön verkko on ollut. Naisvaltaisten alojen työpaikkojen puutteesta seuraa se, että moni perhe ei voi asettua johonkin kuntaan, koska vaikka miehelle löytyisi työ, niin muuton estää se, jos naiselle ei ölydy.
Päällä oleva kriisi on omiaan viemään lisää naisvaltaisen palvelusektorin työpaikkoja yksityisistä yrityksistä.
Kun yritys lopettaa tai sitä ei perusteta, ei ole työpaikkaa.
Julkinen työnantaja ei toistaiseksi ole halunnut työllistää kaikkia. Toki tilanne on toinen jos tähän saadaan muutos.
On hyvin kiinnostavaa seurata Suomen kasvavien kaupunkiseutujen kehitystä.
Samalla on hyvä palauttaa aina välillä mieleen koko maan asukasmäärä, joka on noin sama kuin Pietarin asukasmäärä (Venäjän toiseksi suurin ja Euroopan neljänneksi suurin kaupunki). Kun koko Suomessa on asukkaita yhden — kahden suurkaupungin verran, ei siitä kovin monelle kasvavalle kaupunkiseudulle riitä asukkaita.
Kyllä riittää, Helsinki kun mallikkaasti rajoittaa kehitystään järjestelmällisesti rakentamalla vähemmän kuin on kysyntää. Tämä sataa sitten muiden kaupunkien eduksi. Asuntosijoittajat tietenkin voittavat, eli politiikan tarkoitusperä paljastuu jälleen kerran miettimällä kuka tästä kaikesta hyötyy.
Käykää hyvät ihmiset katsomassa niin Helsinki on paljon kalliimpi kuin moni vastaavan kokoinen tai suurempi saksalainen kaupunki. Tosin Saksassakin ovat hinnat tainneet nousta kovasti ihan viime vuosina kun EKP on rahapolitiikallaan saanut aikaiseksi oikeat sijoitusasunto-orgiat.
Saksassa on yhä isot hintaerot entisen länsi-Saksan ja itä-Saksan välillä. Itäiset kaupungit olleet suhteellsen halpoja asua viime vuosiin asti, läntiset kalliimpia.
Lappeenrannasta junalla Pietariin, 1 tunti 27 minuuttia ja aika taulu pitää.
Lappeenrannasta junalla Helsinkiin, 2 tuntia 9 minuuttia ja aikataulu on vähän niin ja näin.
Helsinkiin et tarvitse viisumia etkä työlupaa tai työnantajan komennuskirjaa, ja asunnonkin saa ilman monen vuoden jonotusta, ja saa ihan ostaakin asuntoja.
Joka tapauksessa, jos raja olisi täysin auki eikä työntekoa ja asunnon hankkimista Pietarista rajoitettaisi Suomen kansalaisilta, niin aika moni itäsuomalainen saattaisi lähteä sinne asumaan, ja se näkyisi myös siinä että Helsingin asumiskustanukset alenisivat. Paitsi jos n miljoona pietarilaista päättäisikin lähteä kokeilemaan onneaan Helsingin työmarkkinoilla?
Enemmän on tullut viime vuosina reissattua Pietariin hommiin, mitä Helsinkiin. Tämän tilanteen soisi palaavan mahdollisimman pian. Jos se ei palaa, niin pitää lähteä toistamiseen koronapakolaiseksi.
Sellainen ironia tässä asiassa on, että tämä on omalla kohdallani juuri se syy, miksi EN muuttanut viimeeksi Helsinkiin kun oli työtarjous pöydällä. Tiimiä ei saatu koottua Suomeen, joten oli mentävä tekemään töitä muualle. Jokainen kuvio on tosin erilainen ja kummallinen ja tästäkin voisi Hesariin ihmettelevän jutun kirjoittaa, mutta ei se mitään muuta.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007690394.html
Tässä on yksi Hesarin ihmettelevä juttu.
Nyt koronan aikaan Suomalainen byrokratia on kukoistanut entistä kirkkaammin. Suomessa terveydenhuollon korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö kävi valmistumisen jälkeen suomalaisella rahoituksella maailmalla. Kotiin palattuaan ei saanut jäädä maahan. Ja jotta suomalaisen byrokratian kukkanen tulee oikein selvästi esiin, niin tässä vaiheessa toinen viranomainen määräsi pakkolait päälle ja henkilö oli samaan aikaan matkustuskiellossa ja matkustuspakossa sekä työkiellossa että työvelvollinen. Se pakkotyö kun tuli kuntapaikan kautta ja se arvioidaan Suomessa eri kriteereillä kuin maassa olo.
Meillä periaatteessa pitäisi olla samanlaista byrokratiaa kuin muissakin EU maissa. Jos Suomesta kuitenkin joutuu porukkaa muuttamaan toiseen EU-maahan ja pendelöimään sieltä Suomeen töihin, niin jotain kansallisia eroja on silti EU:n sisällä pakko olla. Suomessa voi olla omat työt, opinnot, ystävät ja perhe ja silti tulla hylkäävä päätös, josta ei voi valittaa ja joutuu muuttamaan naapurimaahan.
Koska aloitettiin Pietarin ja Helsingin vertaamisesta, niin itse en olisi huolissani siitä, että Helsinkiin tulisi joukoin Pietarilaisia onneaan kokeilemaan. Liikkuminen tapahtuu olemassa olevien kontaktien kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että joudumme aina valitsemaan tapaamispaikat. Valinta tehdään usein ihan sillä perusteella, että miten homma toimii ja tässä kilpailussa Suomi jää aika usein viimeiseksi. Vanha vastavuoroisuuden periaate, jossa “kyläiltiin” vuorotellen ei enää toteudu. Pendelöin itsekin enemmän Pietariin mitä Helsinkiin. Ja kyllä se työn perässä matkustaminen tapahtuu täältä Itään. Pietarista tullaan tänne pääosin viettämään vapaa päiviä. Se onnistuu, kun ei missään tapauksessa yritä tehdä mitään tuottavaa maan rajojen sisällä.
Venäjään liittyen itselläni on ollut kerran tilanne, jossa viisumi ei kelvannut. Olin menossa Venäjälle Suomalaisen ministeriön jakamalla eu-rahoituksella. Tämä johti tilanteeseen, jossa oma viisumisi ei rahoituksen taustoista johtuen kelvannut. Sain tästä pahoittelun sähköpostilla omalta yhteistyökumppanilta. Pyysin Suomessa uuden passin mitätöimättä edellistä ja tämä tuli muutamassa päivässä. Seuraavana päivänä siihen lätkästiin Venäjän viisumi tämän projektin ajaksi ja tätä viisumia hakiessani pyysin parin vuoden viisumin vanhoilla perusteluilla siinä vaiheessa, kun tämä keikka on ohi. Kun hommat oli saatu päätökseen laitettiin uutta viisumia passiin. Ja kaikki tämä toimii hyvin matalalla ja kevyellä byrokratialla, jossa pilkun paikalla ei ole niin väliä. Yksinkertaista, helppoa ja vaivatonta verrattuna Suomalaiseen vastaavaan.
Suomeen tuleminen on niin hankalaa, että selkeästi maahantulon kriteerien täyttyessä voi tulla päätös, jonka on kummallinen. Merkittävää asiassa on se, että projekti jota olet suomeen tulossa tekemään on usein lyhyempi kuin valitusprosessin kesto. Käytännössä siis valituskelpoinen päätös ei sitä ole. Koska ammattilaiset eivät tule Suomeen valittamaan, vaan menevät muualle niin asia jää vähän piiloonkin.
Nyt ei oikein selvinnyt tekstistä minkä maan kansalainen olet. Suomen, Venäjän, molempien vai jonkun kolmannen maan?
Joka tapauksessa, minun pointtini on että tavallisten suomalaisten duunareiden on turha haaveilla työmahdollisuuksista Pietarissa tai Karjalassa ellei työnantaja lähetä komennnukselle. Vielä 1970–80 luvulla niitä lähtii paljon rakennuksille ja heillä oli erivapauksia verotuksen suhteen joten ne olivat haluttuja työmahdollisuuksia. Myös 2000-luvun alussa lähti taas liikemiehiä oleskelemaan pidempiä aikoja Venäjälle suomalaisten firmojen myyntiä tai projekteja hoitamaan mutta sekin on vähentynyt Putinin hallintoa kohdistuvien pakotteiden jälkeisenä aikana. Suomalaiset firmat ovat sulkeneet konttorinsa siellä eikä Venäjällä käydä kuin yksittäisissa tapaamisissa.
Venäläisille turistiviisumin saaminen Suomeen on paljon helpompa kuin suomalaisten Venäjälle. Siksi matkailijoita tulee sieltä tänne paljon enemmän. Ja kiinteistöjä ovat saaneet ostaa Suomesta mutta suomalaiset eivät ole juuri mitään vastavuoroisuutta voineet hyödyntää koska sitä ei ole. Venäjä ei anna hehtaariakaan Karjalan Kannaksesta suomalaisille edes rahalla.
Itse toivoisin että kansainväliset firmat jotka asettuvat Suomeen ensisijaisesti palkkaisivat suomalaisia työntekijöitä. Suomalaisia yrityksiä on viime 20 vuoden aikana siirtynyt paljon ulkomaalaisomistukseen ja suomalainen työvoima on joutunut ikävään kilpailutilanteeseen halpamaiden työntekijöiden kanssa.
Tuossa heti kahden Neuvostoliitolle hävityn sodan jälkeen Suomen tilanne oli tosiaan erilainen, mitä nykyisin
Tampereen seudulla on teollisisia kannattavia yrityksiä, joille Tampere ja muut kunnat antavat tukeaan. Helsingissä ei yhtään eikä seudullakaan ja tuki negatiivista eli kaavoituksella poistyöntävää. Suomessa pitää olla teollisia isoja valmistavia yrityksiä. Ilman niitä Suomi rappeutuu jonnekin alle 100. maan tasolle.
ABB, Helsinki Shipyard, Kemira, Fazer, Valio… Siinä ulkomuistista muutamia valmistavia yrityksiä Helsingissä ja lähiseudulla.
Siitä olen kyllä eri mieltä, että valmistavalla teollisuudella olisi mitään erityisestä merkitystä tulevaisuuden Suomessa. Työpaikat vähenevät varmasti joko globalisaation tai automaation seurauksena. Palvelut (niin kuluttajille kuin b2b), suunnittelu, hallinto, tutkimus jne. työllistävät.
Tuohon pitänee lisätä Planmeca ja esimerkiksi Supercell, jonka vientitulojen volyymi hakkaa keskikokoisen sellutehtaan mennen tullen, vaikka se laittaakin vain bittejä järjestykseen.
Kyllä Helsingin seudulle pitäisi saada teollisuustyöpaikkojakin enemmän. Kaikilla ei ole koulutusta tai soveltuvuutta hallinto- tai tutkimus- it- tai terveydenhoito- tai opetusalalle. Palvelualojen palkat taas ovat niin huonot ettei niillä elä tai korkeintaan elättää itsensä mutta ei perhettä. Helsinki on jäänyt polkemaan tyhjäkäyntiä maakuntakeskuksiin verrattuna kun työttömyys on kasvanut. Helsingissä olisi työvoimaa nimenomaan sellaisiin töihin joihin ei vaadita yliopistokoulutusta. Helsinkiläisten houkutteleminen maakuntiin töihin ei noin vaan onnistu ellei perheen molemmille vanhemmille järjesty töitä. Koskee siis ihan duunareita kuin akateemisisa.
Helsingin seudulla on myös valmis infra teollisuutta varten, satamat, tiet, rautatiet ja lentokenttä, toimivaa jäte- ja vesihuoltoa ja energiaa ja raaka-aineita on saatavilla.
Kemiralta ei löytynyt yhtään teollista laitosta Helsingin seudulta. Planmeca tuottaa toistaiseksi (minäkin olen ollut laitteiden käyttökohteena), mutta Helsinki on piirittänyt tontin asunnoilla eikä siis voi kasvaa. Supercell on Helsingissä mutta ei ole teollisia työpaikkoja tarjoava yritys. ABB valmistaa Pitäjänmäellä joskin suunnittelun osuus suuri, mutta sähkötarviketuotanto on Porvoon seudulla ja Azipad-tuotannon loppukasaus Vuosaaren satamassa (komponenttien tuotanto ympäri Suomea, kun Hseudulla ei ole tilaa järkevästi). Valion juustola Vaaralassa on enemmänkin varasto. Fazer.n tehtaiden laajennukset tehty muualle Suomeen, josta tavara tuodaan Hseudulle, koska Fazerilassa ei ole tilaa. Helsinki Shipyard:n tonttia poliitikot kyttäävät kovasti, eikä se voi laajeta ollenkaan ja isojen alihankintaosien kuljetus todella estynyt.
Teollisen innovaation kautta syntyy liikevaihdollisesti kasvavaa ja työn kautta seurannaista liiketoimintaa ynnä verotuloja.
Kemiralta ei löydy, mutta Tikkurilan (joka oli ennen osa Kemiraa) maalitehdas on Vantaalla Tikkurilassa ja Teknoksen maalitehdas on Helsingissä Pitäjänmäellä.
Eatonilla on UPS-tehdas Espoon Koskelossa.
Moi, tamperelaisena nettomaksajana olen vähän eri mieltä.
* Tampere menettää vuodessa yli 4000 kouluttamaansa korkeakoulutettua Helsinkiin
* Tampereelle saapuu pienituloisia työttömiä ja lapsen syntyessä he muuttavat pois Tampereelta omakotitaloon kehyskuntiin
* Tampere on ruma kaupunki
* Perheasuntoja ei ole, eikä tule, koska kaavoitetaan vain sijoittajille
* Junapendelöijien keskimääräinen työura konsulttitöissä on noin 2 vuotta (esim Solita Oy), kun taas Nokialla keskimääräinen työura on 9 vuotta (ja asumus on ok-talo ja Volvo pihassa)
* Kulkuyhteydet ovat surkeat, jos et kulje Pispala-Hämeenkatu-Itsenäisyydenkatu-Sammonkatu-Hervannanvaltaväylä väliä
* Ratikan seurauksena moni bussilinja korvautuu 2–3 vaihdolla, jolloin matkustusaika kasvaa
* Pyöräilyä et harrasta, koska et ehdi kissaa sanoa, kun pyöräsi on jo varastettu
* Uudet asuinalueet, kuten Ranta-Tampella ja Härmälänranta ovat kylmiä, brutaaleja möhkäleitä, ilman puita ja puistoja, ja asukkaista yli 2/3 vuokralaisia, kuten myös Halkoniemi, Niemenranta ja tuleva tekosaari tulevat olemaan
* Ilman koronatukea Tampereen alijäämä olisi ollut 60 miljoonaa euroa
Jos Tampereeksi luokitellaan virallinen Tampereen kaupunki, niin kyllä omakotitontteja löytyy Teiskon laajakaupunginosasta yli 20 km matkan.
Ei löydy juurikaan. Tyhjä maa-alue ei ole yhtä kuin omakotitontti. Lääniä olisi, mutta Teiskoon ei myönnetä juurikaan suunnittelutarveratkaisuja eikä siksi myöskään anneta juurikaan rakennuslupia. Siellä on ollut aika paljon riitoja maanomistajien tasavertaisesta kohtelusta, koska niin moni haluaisi rakennusoikeutta mailleen, mutta niin harva on saanut lupaa rakentaa uusia vakituisia asuinrakennuksia, purkamatta ensin vanhaa vastaavaa pois. Teiskoahan Tampereen kaupunki ei ole asemakaavoittanut (paitsi ranta-asemakaavan osalta), jolloin lähtökohtaisesti vakituisten asuntojen rakentaminen pitää tehdä yleiskaavan pohjalta, eli jättäen aina ensin maksullinen lupahakemus siitä, että saako luvan hakea rakennuslupaa vai ei.
Etuovessa Teiskosta löytyy huikeat 2 asuinrakennustonttia. Niistä toiseen saa rakentaa vain vapaa-ajan asuntoja, ja vain yhteen on sallittu omakotitalorakentaminen. Oikotieltä löytyy toinen omakotitalotontti. Tampereen kaupungin nettisivuilla tonttitarjonta Teiskon osalta on eioo. Tällä hetkellä vapailla markkinoilla on ilmoituksia siis vain kahdesta omakotitalotontista Teiskoon.
Pälkäneeltä, Orivedeltä, Valkeakoskelta ja Vesilahdelta löytyy omakotitalotontteja Tampereen seudulla. Tampereen rajojen sisällä tonttitarjonta on erittäin niukkaa. Ne tontit, mitä on ollut tarjolla, on koronavuonna menneet vauhdilla kaupaksi, jos ympäristö on ollut siedettävä ja rakentamispaikka kelvollinen (joku yli 100 000 euron perustuksia vaativa suotontti ei välttämättä mene niin helposti kaupaksi).
Tampereella on muutama erityispiirre jotka syytä mainita:
- Se on pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki. Ei ole tarvinnut käyttää valtavasti rahaa satamaan eikä rajoittaa kasvua millekään niemelle kuten Helsinki. Rautatieinfran rakensi valtio. Vesivoima takasi aikoinaan energiansaannin suurteollisuudelle. Nkyään vanhat tehtaat ovat suojeltuja muistomerkkejä ja ravintolakeitaita ihan kaupungin ytimessä.
- Se tuli yliopistokaupungiksi todella myöhään. “Yhteiskuntatieteellinen korkeakolulu” joka siirrettiin Helsingin Kalliosta Tampereelle vasta 1960 oli lähinnä vasemmistolaisten kyhäelmä. Eli siihen kohdistui valtavasti ennakkoluuloja. Ne onnistuttiin kääntämään voitoksi. Teknillinen korkeakoulu seurasi perässä ja sitä ajatellen sijoituspaikka oli onnistunut.
- Tamperelaiset, vaattimattomina ihmisinä, ovat ylpeitä betonilähiöistään toisin kuin helsinkiläiset. Hervanta on ihan in paikka ja Teknillinen Yliopisto sen kruununjalokivi. ja nythän sinne tulee oikea ratikkakin.
- Pirkkala ja muut naapurikunnat ovat tamperelaisten republikaanivyöhyke. Pirkkala on Suomen suurin kunta asukasluvultaan ilman mitään raideliikennettä. Lentokenttä tietenkin on. Siellä voi viettää isoilla ok-tonteillaan millaisia trampoliinipirskeitä kuin huvittaa ja hoitaa shoppailustarpeensa Ideaparkkeihin ym citymaastureilla. Tämä perustuu tosin omiin mielikuviin koska en ole koskaan käynyt.
- Kesämökkien, siis kohtuuhintaisten, saavutettavuus paljon parempi kuin Helsingistä.
- Tampereen ei tarvitse käyttää resursseja kaksi- tai monikielisyyden tukemiseen. Kaupungissa asuu pari, kolme tuhatta ruotsinkielistä, oma koulu ja päiväkoti heillä tietenkin on mutta siinä kaikki. En tiedä mikä muu kieliryhmä on edes lähellä sitä, venäläiset, virolaiset, arabit, ei tarvi välittää kaikki hoituu pelkällä suomella tai englannilla. Ilkeästi sanottu siis.
- Ainakin ennen vanhaan Tampere oli reilusti naisenemmistöinen, johtuen “tehtaantytöistä”. Miehillä oli siis apajat. En tiedä millainen suhdeluku nyt on mutta tuskin on miesenemmistöiseksi kääntynyt.
Teknillistä yliopistoa ei enää ole.
Hervannassa kolmio maksaa 115000€ ja keskustassa 350000€.
Jokainen voi etuovi.com sivuilta käydä katsomassa, että miten “in” paikka Hervannan slummi on. Ne betonibrutalismin riemuvoitot ovat tosi haluttuja, senhän kertoo jo hintatasokin, eikös vain?
Tampereen yliopiston Hervannan toimipiste, entinen Tampereen teknillinen yliopisto, toki elättää Hervantaa, koska opiskelijoiden on kätevä asua siellä. Mutta mitään siellä ei ole betonihirviöiden ja Duon kauppakeskuksen (lue ruokakaupan) lisäksi.
Tampereen seudun koodarityöpaikatkin ovat nykyään lähteneet Hervannasta (Nokia lähti) Technopolis yliopistonrinteelle, ja uuteen aseman seudun Technopolikseen, sen lisäksi Hatanpäällä/Ratinassa on vielä Nokia ja muita dinosauruksia. Hervannassa on lähinnä henkihieverissä kärvisteleviä startuppeja, jotka elävät opiskelijoiden ilmaistyöllä.
Tampereella on noin 15 kansainvälisesti merkittävää koodarifirmaa (lue tukevat toimeen omillaan), joissa on noin 1800 koodaria. He asuvat pääosin Tampereen kehyskunnissa.
Onko esimerkiksi Intel (Suomen päätoimipiste) henkihieverissä kärvistelevä startup.
Paljon it-työpaikkoja , VTT, Kampusareena, TTY, oppilaitoksia ja muita työpaikkoja on Hervannassa. Asun aivan lähellä naapurikunnan puolella. Hervannassa on noin 40000 asukasta ja paljon työpaikkoja, siinä suhteessa eroaa lähiöistä.
Hervannan hintataso on todella eriytynyt. Pohjois-Hervannassa uudehkosta kolmiosta saa maksaa 400 000 euroa. Itä-Hervannasta kolmion 1970-luvun peruskorjaamattomasta kerrostalosta voi saada 115 000 eurolla. Osasyy halpoihin hintoihin on se, että osa näistä vanhoista kerrostaloista on niin huonossa kunnossa, että purkuvaihtoehto ja uuden talon tekeminen tilalle on ihan konkreettinen vaihtoehto, koska korjaaminen voi olla kalliimpaa kuin uuden rakentaminen. Pari vanhaa kouluahan Hervannasta on jo purettu, ja rakennettu uudet tilalle, mutta asuinrakennuksista hyvin harvaa on vielä purettu. Hervannassa on koko 2000-luvun ajan ollut yksi nopeimmista uudisrakennustahdeista Tampereella. Pohjois-Hervantaa rakennettiin lisää joitain vuosia sitten, ja Etelä-Hervantaan nousee parhaillaan ja lähivuosina tuhansia uusia asuntoja uuden ratikkareitin varteen.
Myös mm. Hermian ja Ruskon yrityskeskittymät elättävät Hervantaa työpaikkoineen ja yrittäjineen. Hervanta on Tampereen yksi työpaikkakeskittymä. Jatkossa myös ratikka elättää Hervantaa, koska ratikan varikkoalueet ja huoltopalvelut keskitettiin Hervantaan. Keskustan tonttimaan hinnoilla varikoita ei kannattanut rakentaa sinne, vaan ne toteutettiin Hervannan yritysalueen laitamille.
Hervannan palvelutarjonta on huomattavasti kasvanut viime vuosina. Ravintolatarjontaankin on tullut parempitasoisia paikkoja kuin vain halpapaikkoja, samalla kun kalliimpien asuntojen määrä Hervannassa on kasvanut uudisrakennusten myötä. Pohjois-Hervannan uudisalueet kaavoitettiin kivijalkaliikkeiden rakentamispakolla. Sen myötä jokainen uudisrakennushanke lisäsi kivijalkapalveluiden tarjontaa. Duo on tietynlainen palvelukeskittymä, mutta kiviljalkaliiketarjontakin on Hervannan pääväylien läheisyydessä kasvanut. Betonihirviöistä pari on purettu pois, pääosa on jäljellä. Mutta uudisrakennukset ovat toisennäköisiä, ja Hervannan asukasluvusta jatkuvasti yhä isompi osa asuu 2000-luvulla rakennetuissa taloissa. Pohjois-Hervannan kärki on nykyään 16-kerroksinen, ja asukastiheydeltään suurempi kuin Tampereen keskusta. Sellaisilla asukastiheyksillä palveluillekin on jo kysyntää, mikä näkyy siinä, että Hervannassa on muihin lähiöihin verrattuna erittäin vähän tyhjillään olevia liiketiloja. Lähinnä Duossa näkyy tyhjää liiketilaa, ja sielläkin pohjapinta-alasta tyhjänä taitaa olla alle 1 prosentti.
Hiljattain Hervannan ja Tampereen keskustan väliin on rakennettu pyöräväylää, joka kulkee ison osan matkasta erillään autoteistä. Siitä 2 ensimmäistä osuutta on valmiina, ja loppuihinkin on myönnetty rahoitus. Se on ainoa Tampereen lähiö, josta on rakennettu pyörätietä keskustaan. Syynä se, että opiskelijoita ja työmatkalaisia liikkuu niin paljon molempiin suuntiin. Pyöräväylällä ei saa jalankulkijatkaan kävellä.
Kävin pyörähtämässä Tikkurilassa ja siellä on kunnon kehitysprosessi käynnissä. Ei siitä toki ihan heti aitoa keskusta saa tehtyä ilman vanhan purkamista kokonaan pois, mutta selvästi keskustamaisempi se on nyt kuin oli silloin kun viimeksi siellä olen käynyt (kenties 15 vuotta sitten). Googlen kartan katunäkymät ovat sen verran vanhempia, että niistä voi vertailla. Ilmeisesti taloja on koko ajan tulossa lisää, mikä on hyvä asia. Toivon päättäjille rohkeutta muokata Tikkurilasta niin urbaani kuin mahdollista.
Asuin aikanaan Vantaalla ja käytin Tikkurilan juna-asemaa sekä vierailin siellä välillä muutenkin. Alue on jäänyt mieleeni esimerkkinä tuosta Soininvaaran mainitsemasta epäonnistumisesta alakeskusten kanssa. Pahempana sellaisena kuin Itäkeskus tai Myyrmäki. Tikkurilalla nimittäin olisi ollut sijaintinsa puolesta potentiaalia mihin vain.
Isoja kysymyksiä Suomen yllä kyllä.
Kirjoitin vähän aikaa sitten tässä blogissa, että nyt aletaan muuttamaan Helsingin sijaan ulkomaille Suomesta. Mahdollisuudet työelämässä, asumisen kalleus, mukavuudet, verot jne. ovat paljon paremmalla tasolla muualla. Suomessahan miehillä on vielä ehdollistetttu kuolemanrangaistus asevelvollisuuden muodossa(tsekkaa tuosta upseerien ajatusten juoksua: https://twitter.com/LauraJRantanen/status/1337012017593520133).
En oikeastaan näe mitään syytä, miksi vanhempien ei kannattaisi kannustaa lapsiaan ulkomaille, jos siellä on tulevaisuudessa kaikki paremmin. Soininvaara jossain kirjoitti, että kaupunkien kehitys menee niin, että lahjakkaat valitsevat kaupungit missä asua ja muut työpaikat seuraavat perässä. Mutta miksi lahjakkaan kannattaisi olla verokarjaa ja tykinruokaa Suomessa, jos on mahdollisuuksia muuallle?
Suomen maahanmuuton pitäisi tässä skenaariossa kattaa sekä aleneva syntyvyys että nopeasti nouseva maastamuutto pois Suomesta. Osmon arvio siitä ‚että nyt tarvittaisiin isoja muuttolukuja Suomeen, voi olla aivan oikea.
Tuohon linkin keskusteluun liittyen:
Jos naiset vaatisivat aseellista puolustamista, niin se olisi demokraattista enemmistön tyranniaa: Henkilöt joilla ei ole oma henki kyseessä vaativat toisia uhraamaan henkensä — Sehän se vasta sairasta olisi.
Jos tarkkoja ollaan niin maanpuolustuksesta ja puolustustoimista hyökkääjää vastaan pitäisi aina äänestää armeijan miehistön ja yleisesti taistelevan henkilöstön puolesta. Jos ei ole oma henki tulilinjalla tai menossa tulilinjalle niin ei ole kyllä mitään oikeutta kertoa toisille että “sinne vain nyt menet uhraamaan itsesi isänmaan (ja minun omaisuuden ja hyvinvoinnin puolustamiseksi)”. Nuoret miehethän kaikki yhteiskunnat laittavat ensiksi kuolemaan, toki osa nuorista miehistä on niin tyhmiä etteivät tajua homman jujua. Sotilasvalakin tosin on annettu autoritarismia ja totalitarismia tukevassa hengessä, eli luvataan valtiolle puolustaa yhteiskuntaa.
Minä en näe veroja, vaan surkean henkisen ilmapiirin syyksi miksi kannattaisi lähteä täältä. Ymmärrän veroja jotenkuten koska harvaanasutussa pohjoisessa maassa infrastruktuurin ylläpito ja kuljetukset ja rakennusten lämpimänä pitäminen maksavat.
Mutta ankea ilmapiiri työpaikoilla, työnantajien höykytys ikääntyviä kohtaan, kovat tulosvaatimukset, jatkuva uhka joutua irtisanotuksi, naisten ja miesten välinen naljailu, jatkuva epäluottamuksen kylväminen, … en aio ainakaan estää jälkikasvuani lähtemästä muualle jos on sitä mieltä, ja jos hänellä on rahaa toteuttaa se.
Ei se myöskään ole huono juttu jos Suomen väkiluku alkaisi vähentyä kunhan se tapahtuisi hallitusti.
Jaakko Lyytinen listasi Hesarissa itsenäisyyspäivänä kansainvälisiä vertailuja, joissa Suomi on kärjessä. Niiden mukaan “Suomi on maailman vakain, vapain ja turvallisin maa. Suomessa on maailman puhtain ilma, paras hallinto ja omistusoikeuden suoja sekä riippumattomin oikeuslaitos. Suomi on maailman lukutaitoisin maa, jossa on eniten inhimillistä pääomaa. Suomi on maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa, jossa naisten tasa-arvo työelämässä on maailman neljänneksi paras. Lisäksi Suomi on maailman onnellisin maa.” Näin kansainvälisten arvovaltaisten vertailujen ja tutkimusten mukaan.
Sinä olet aika lailla vastakkaista mieltä. Missä maissa tai paikoissa mielestäsi “mahdollisuudet työelämässä, asumisen kalleus, mukavuudet, verot jne. ovat PALJON paremmalla tasolla”? Ja jos ovat, niin ovatko kaikki elämän osaset?
No “paljon” on toki liioittelua, mutta kyllä Suomen kannattaisi alkaa rakentamaan itseään tuosta Soininvaara näkökulmasta, että lahjakkaat valitsevat maansa ja muut työt tulee perässä. Miten Suomesta saisi maan, joka olisi viihtyisämå ja puoleensavetävämpi?
Oma kysymys kuitenkin on, että onko hyvinvointivaltio mahdollinen. Aivan selvää on kuitenkin se, että jos hyvinvointivaltiomallista halutaan pitää kiinni, niin Suomen malli on auttamatta susi. Tanskan tai Ruotsin hyvinvointivaltio ovat ainoita edes teoriassa mahdollisia. hyvinvointivaltioita.
Siirtämällä Suomi n 800 km etelään.
Miten Suomen malli eroaa näistä? Maiden väliset elintasoerot johtuvat maantieteellisistä syistä, esim siitä että eivät ole Venäjän naapureita ja Tanskassa maatalous kannattaa aidosti.
Suomi on ay-vetoisempi paikka. Muualla menty enemmän markkinaehtoisesti, mutta ohjattu veroin tulonajkoa ja tulonsiirtoja.
Kaikissa teollisuusmaissa on AY-liike mukana sopimassa työehdoista enemmän tai vähemmän. Ei Suomessa AY-liitot pysty enää saneleman muualla kuin joissakin yksittäisissä erkoisosaamista vaativissa töissä vientiteollisuudessa (lähinnnä metsä), kuljetusaloilla ja julkisella sektorilla lääkäreille tai korkeille virkamiehille.
Muilla aloilla taulukkopalkat ovat kuopassa ja TES-korotukset eivät edes kata kuluttajahintojen nousua, johtuen siitä että työnantajilla on markkinat siirtää toimintoja halpamaihin tai palkata työkokeiluun työttömiä käytännössä ilmaiseksi tai sesonkityövoimaa ulkomailta. Oikeissa hyvinvointivaltioissa irtisanomissuoja on parempi kuin Suomessa. Ei suomalainen ammattiin koulutettu perheellinen ihminen halua elää millään tulonsiirroilla tai köyhäinavulla eikä asua vuokratuella vaan oikealla palkalla ja omassa asunnossa.
Jos Suomessa pitää huonojen suhdanteiden takia tehdä “sisäinen devalvatio” eli alentaa palkkoja, niin sen pitää koskea samassa suhteessa kaikkia. Palkkoja, eläkkeitä, maataloustukia, Kelan maksamia tukia jne. Ei ole oikein vaatia vain yhtä joukkoa kantamaan vastuuta muiden yli varojen elämisestä.
Yrityskohtainen paikallinen työehdoista sopiminen on ok jos vain työntekijöillä on nimetty edustaja yrityksen hallituksessa joka saa nähdä kirjanpidon että pystyy arvioimaan miten perustellut työnantajan vaatimukset ehtojen muttamiseen missäkin tapauksessa ovat.
Omassa valuutassa sisäinen devalvaatio tapahtuu kelluvan valuutan kautta. Ruotsin keskuspankkihan on velkakirjaoperaatioillaan ihan tarkoituksella koittanut pitää kruunun edullisena. Ja samaa on harrastanut Sveitsin keskuspankki. Suomessa sen sijaan lähes kaikki merkittävät julkisuuden henkilöt huutavat kilvan kuinka Eurossa olo on parasta Suomelle ja tästä on tullut vähän sellainen aihe josta ei voi edes keskustella järkevästi.
Koska Euro on meille kiistämätön totuus jota ei saa kyseenalaistaa, niin jäljelle jäävät kaikenlaiset sisäiset devalvaatiot (hehe, pudotetaan TES:in minimeitä, tai sitten lisätään kokonaistyöaikaa 0,5 tuntia viikossa, molemmat menevät metsään). Sipilänkään kiky (kilpailukyky)-toimia on vaikea arvioida, ne kun sattuivat aikalailla prikuulleen samaan aikaan kun Euroopassa talous lähti vaihteeksi kunnolla rullaamaan. Miettikääpä kaikki hetki: Euroopan taloudessa vetää hyvin, Sipilä tekee kiky-toimet (vain osittaiset eivätkä edes koskettaneet kaikkia) ja Suomen talous lähtee parhaimpaan nousuun vuosiin. Mistä nousu johtui? Täytyy olla aika seinähullu jos uskoo että ulkomaankaupasta riippuvainen Suomi lähti kasvuun vain ja ainoastaan kiky-toimilla.
Miettikääpä EU:n puuhailemaa nykyistä ja kiisteltyä valtavaa tukipakettia: Sitä perustellaan meillä sillä tavoin että Suomen talous on riippuvainen muun EU:n taloudesta, eli muualla kasvaa niin Suomi luontaisesti kasvaa mukana. Jos uskoo Sipilän kiky-teorioihin, niin tukipaketeista pitäisi luopua ja leikata vain kaikkien palkkoja (sekä tukia) 20% ja kasvussa pitäisi päästä jo Kiinan lukuihin.
Tuo on ihan totta, että sekä Ruotsi että Tanska ovat rikkaiden naapurimaiden ympäröimiä, ja pystyvät käymään hyvin kauppaa joka suuntaan sekä tavaroista että palveluista. Suomessa itäraja on pääasiassa kiinni, ja itärajan seudun väki elää kuin saaren laidalla isltä osin, ja sillä rajalla on sekä iso elintasokuilu että kielen niin totaalivaihdos, ettei suomen osaaminen auta ymmärtämään venäjää tai päinvastoin, toisin kuin tanskaa osaava ymmärtää ruotsia ainakin jotenkin ja päinvastoin. Lisäksi suomalaiselle hyvinvointivaltiolle viranomaispalveluiden kaksikielisyys aiheuttaa julkiselle sektorille lisäkustannuksia ja samalla lisäverotulotarpeita yhden virallisen kielen maihin nähden.
Mainitusta henkisestä muutoksesta yksi ilmentymä lienee nettiklassikoksi muodostunut video Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksesta, jossa päätettiin raitiotien rakentamisesta. Puhetta johti Sanna Marin ja valtuuston vanhempaa polvea edustava änkyräjaos (jolla oletan olevan hyvät suhteet bussiliikennöitsijöihin) pisti parastaan ja ylsi suorastaan psykedeeliseen argumentointiin. Ratikkapäätös silti tuli.
Vrt. Turku, jossa änkyräjaos on tähän asti voittanut. Tosin raitiotien osalta muutos lienee tulossa, 5–7 vuotta Tamperetta jäljessä.
Sanna Marin hoiti jämäkästi puheenjohtajuuden, mutta päätös oli väärä. Oikea päätös olisi ollut sähköbussit, Sama energialähde ja ei olisi tarvinnut tehdä suuren hiilijalanjäljen aiheuutavaa rakennustyötä, joka näyttää kestävän ainakin 4 vuotta. Suuri osa demareistakin kannatti todellisuudessa sähköbusseja.
Bussiin mahtuu puolet vähemmän matkustajia kuin ratikkaan ja siksi ne sopivat pienten liikennemäärien hoitoon, ei suurten. Kustannuksiosta gvaltaosa opn palkkoja, joten bussinkustannukset ovat maktustajaa kohden paljon suuremmat. Jos bussille ei rakenneta omia kaistoja, ne siesovat ruuhkissa ja jos rakennetaan, se on yhtä kallista kuin rakentaa raiteet. Tasaisesti kulkeva ratikka on matkustajan kannalta houkuttelevampi kuin tärisevä bussi. Helsingissä, jossa busseja ja ratikoita kulkee samoilla reiteillä on voitu havaita, että ratikka on hpukuttelevampi vaikka olisi väyhän hitaampikin.
Tampereen ratikkaan suunniteltiin alunperin liittyväni automaattisähköbusseilla toimivan syöttöliikenteen, jonka piti hoitaa jatkuvasti kiertävällä ympyräreitillä ratikan syöttöliikenne ja putkiliikenne Hervannassa ja Kaupissa TAYSin tienoilla. Niiden piti olla käytössä 2021: https://kuntatekniikka.fi/2019/01/09/tampereella-uskotaan-robottibussit-syottavat-ratikkaa-jo-2021/
Ideana oli se, että vältettäisiin kuljettajakustannus, ja voitaisiin saada hidasliikenteenä kulkeva bussi kiertämään vakioreittiä, ja näin laajentamaan ratikan vaikutusaluetta. Joku bussi oli testiajossakin Tampereella vuosia sitten, mutta ei taida toteutua ainakaan 2021 robottibussien syöttöliikenne.
Tampereella verrattiin aikoinaan kyllä myös bussivaihtoehtoja erilliskaistoin ja ratikkaa. Bussivaihtoehto oli huomattavasti halvempi. Raitiotiereitti varusteineen maksaa 300 miljoonaa euroa ja vaunut päälle, joiden hinta on vajaa 4 miljoonaa euroa kappaleelta varusteineen, ja joita tulee alkuun 26 kpl. Yhteensä hinta on noin 400 miljoonaa. Bussit arvioitiin saatavan omille kaistoille ja liikennevaloetuisuuksien piiriin muualla paitsi Hämeenkadulla parilla kymmenellä miljoonalla eurolla. Uuden ison kaupunkibussin saa noin puolella miljoonalla eurolla. Yhden ratikan hinnalla saa noin 7–10 bussia, riippuen siitä, millaisia busseja hankkii. Hämeenkatu osoittautui kuitenkin ruuhka-aikaan ongelmaksi, koska vaikka sieltä on poistettu henkilöautot, ruuhka-aikaan sen (etenkin Hämeensillan kohdalla) laskettiin ruuhkautuvan jo pelkistä busseistakin.
Raitiotien taloudellinen kannattavuus Tampereella laskettiin muodostuvan siitä, että sen myötä nähtiin mahdolliseksi sada uusia kaupungin kaavoittamia alueita rakennettaviksi kovemmilla hinnoilla, kuten Hiedanranta ja uusi tekosaari. Sen takia ratikkaa ei myöskään haluttu laittaa kulkemaan Lielahdessa olemassa olevan rakennuskannan mukaista reittiä, vaan sellaista reittiä, jossa ei vielä ollut juuri rakennettu. Pelkkänä liikennehankkeena yhtälö, jossa maksetaan 400 miljoonaa euroa ratikkaliikenteen käynnistämisestä olisi ollut mahdoton, ottaen huomioon sen, että koko julkisen sektorin subventio bussiliikenteelle Tampereella on ollut noin 14 miljoonaa euroa vuositasolla koko joukkoliikenneverkostossa, jossa matkustajamäärä on ollut vuositasolla yhteensä noin 40 miljoonaa. Vuonna 2019 subventio oli 89 senttiä per liikennöity kilometri tai 45 senttiä per kyytiin nousu. Ratikan aloittaessa olemassa olleesta subventiosta leikkautuu pari miljoonaa euroa pois, ja tilalle tulee ratikan operointikustannukset, ja lisäksi tulee ne noin 400 miljoonan euron kertakustannukset.
Tuohan kuulostaa ihan fiksulta. Helsingissähän on vähän samanmoista viritelmää kehäratikan kanssa, tosin sillä erolla että sen varrella asuvat käärivät isot voitot itselleen ja Helsinki rahoittaa koko lystin. Mikä sitten on Tampereen suhde tonttien myymiseen tai vuokraamiseen?
Valitettavasti meillä ei kiinteistövero vaan toimi tehokasta kaupunkirakennetta tukevasti.
Vielä 90-luvulla osattiin tehdä busseja, jotka eivä tärise. Niissä oli vieläpä pehmeät penkit. Nykyiset tärisevät ja niissä on kovat penkit. Tampereen ratikassa näkyy olevan kovannäköiset penkit. Henkilöautossa on pehmeät penkit.
Samaa mieltä; Tampereen poliitikot hurahtivat väärään valintaan. Sähköbussi akuilla ja pienellä uusiutuvaa dieseliä käyttävällä sähkögeneraattorilla on oikea ratkaisu. Halvempi. Tehokkaampi. Merkittävästi luotettavampi.
Aamulehden toimittajat voisivat jo nyt valmistella jutut ratikkaliikenteen katkoksista. Ajolangat putosivat ylhäälläolleen lavan vuoksi. Tai kaivinkoneen kauhasta. Raiteilta suistunut vaunu tukki liikenteen koko päiväksi. Oven aukijäänti jumitti liikenteen. Jne.
Tampereen poliitikot havahtuvat vuoden kahden kuluttua: “Ai ratikkareittiä ei voikaan muuttaa ollenkaan”. Akkusähköbusseista on tehty talousselvitys mm. opinnäytetyönä.
Hyviä huomioita, mutta tuollainen insinöörimäinen teknologista optimia hakeva päänvaivaaminen ei juuri tehoa asiasta päättäviin fetisisteihin. Klonk-klonk ding-ding on Beneluxia ja Wieniä, kumipyöräautot ovat Itä-Eurooppaa.
Kunhan laittavat vielä metron pystyyn, niin kyllä se siitä…
(Tiedän, ei saisi antaa hulluja ideoita poliitikoille…)
Raitiotie yksinään ei ole kovin ihmeellinen sinällään. Raitiotie sai kuitenkin Tampereella aikaan suuren täydennys- ja infrarakentamisen boomin, joka näyttää jatkuvan vuosikymmeniä eteenpäin, jos/kun raitiotietä laajennetaan eri suuntiin. Yksi suuri asia Tampereen menestyksen takana onkin tuo jatkuva infra-rakentaminen eri puolilla Tamperetta.
Sähköbussejakin Tampereella on jo, varmasti niitäkin tulee lisää. Mutta Tampereen bussiverkon huono puoli on ollut se, että bussilinjojen reittejä (ja numeroita) muutetaan jatkuvasti. Välillä bussit kulkevat, välillä eivät. Raitiotie on ja pysyy, sen reittiä eivät liikennesuunnittelijat muuta. Raitiotien välityskyky on myös eri luokkaa, ja viimeistään tuo tulee näkymään kun länsipuolen kannaksen raitiotie valmistuu.
Rakentamisen kokonaisvolyymi ei Tampereella ole ratikan rakentamisen myötä noussut verrattuna esim. Turun kehitykseen. Mutta rakentamisen sijainnit ovat menneet sen myötä uusiksi. Nurmi-Sorilaan esim. piti tulla iso asuinalue. Ratikan takia Tampere MAL-sopimuksessaan sitoutui viivyttämään sen eteenpäin viemistä, ja keskittämään uudisrakentamisen ratikan rakentamisen ajaksi ja joksikin ajaksi sen valmistumisen jälkeenkin ratikan varteen. Muualla kaupungissa uudet kaavahankkeet ovat siitä lähtien aika monessa tapauksessa menneet mappi ööhön odottelemaan, että ratikan varsi on rakennettu. Koillis-Tampereella olisi rakentamatonta lääniä paljonkin, mutta ratikkaa ei vedetty sinne, joten sinne ei nyt ole saanut vähään aikaan juuri rakentaa uutta.
Helsinki keskittää jokseenkin kaiken rakentamisen raideliikenteen varteen. Se säästää tolkuttomalta kumipuyöräliikenteenmäärältä ja palvelee ilmastoa.
Olen hirveän iloinen, kun kaupunkipolitiikan konkari noteeraa rakkaan kotikaupunkini näin positiivisessa valossa. Kun muutin Tampereelle 20 vuotta sitten opiskelemaan, kaupunki oli stagnaation tilassa. Toista on nyt! Olen ylpeä siitä, miten rohkeasti kaupunkia on kehitetty viimeiset kymmenen vuotta. On nähty, että vetovoimaa on ja sitä pitää ruokkia. Tehdään, kun kerran osataan ja uskalletaan. Pidän siitä.
Päivittäin 10km matkan edestakaisin fillaroivana voin sanoa, että fillarin pitäisi ehdottomasti olla kaupungissa arvostetumpi väline, mutta tässä painaa nimenomaan Tampereen historia junttina autokaupunkina. Infra muuttuu ja kehittyy tuskallisen hitaasti, mutta askel kerrallaan. Hölmöjä ratkaisuja tehdään pyöräilyväylien kanssa vieläkin, se välillä tuskatuttaa. Onneksi aktiivisia pyöräilijöitä on koko ajan enemmän ja esimerkiksi Tampereen Polkupyöräilijät pitää yllä hyvää yhteyttä kaupungin suuntaan,
Kaupunki, josta on helppo pitää ja johon on helppo tulla, kaikista ilmansuunnista.
Eikös kehätiemalli ole hyvä. Rakennetaan kaupungin ympärille vapaammalle alueelle kehätia (autotie ja ratikkakiskot). Kehän varrella on sitten asuntoja, kauppoja ostareita,työpaikkoja sekä muuta tarpeellista. Kaupungin keskustan ruuhkaan ei taarvitse mennä.
70- ja 80-luku(kin?) olivat Tampereella mainiota aikaa. Omakohtaisesti koettuna, lapsen ja nuoren silmin. Suurin kiitos tästä kuuluu tietysti avarakatseisille vanhemmilleni. Seuraavassa joitakin muita juttuja, joista tämä tunnelma kumpuaa.
- Kirjasto. Sekä vanha lainasto lehtilukusaleineen kosken rannalla että uusi Metso. Löytämisen ja oppimisen iloa, miellyttävän kotoisan tunnelman kera. LP-levylöytöjä. Tekniikan Maailman vuosikertoja. Aku Ankan isoja kirjoja. Kuunteluhuone. Valokuvauslehtiä. Junakirjoja. 3 etsivää-kirjoja. Ym.
- Jääkiekko. Sekä Tapparan matseissa että itse höntsäillen. Jalkamiehenä rivarin autotallien edessä, luistimilla lammen jäällä, penkkareunaisilla ulkokentillä ja ulkokaukalossa.
- Bussit ja junat. Kalusto oli monimuotoista ja “oikeaa”, fyysistä tekniikkaa. Uusia ja vanhoja kamppeita erilaisine tunnelminen, monimuotoisuutta. Kutosluokan käyminen kaupungin toisella laidalla bussilla matkaa taittaen ei haitannut yhtään. Tähtihetkinä mm. Vanajan varma kyyti täpöätäydessä lastissa ja hetku-Scanian etusilta kaikkine yksityiskohtineen.
- Koulu. Em. poikkeusta lukuunottamatta kävely- ja pyörämatkan päässä. Mukavat ja innostavat opettajat ja kavereita. Huomautuksia väärästä musiikkimausta ja muodin seuraamatta jättämisestä kyllä tuli, jonka seurauksena pidin joskus tamperelaisia vähän juntteina. Mutta, tarkemmin ajatellen, tuo oli varsin pieni asia. Saldo on siis reilusti positiivinen.
- Harrastusyhteisöt, kuten Pirake (Pirkanmaan rautatieharrastajien kerho). Oli Ahjolassa, mäki ylös meiltä Ala-Pispalasta.
- Muut hauskat paikat, kuten romuttamo Lielahden aseman vieressä. Samalla saattoi todeta junia (veturina mm. Huru eli äänellään ja konehuoneen valoillaan vaikuttava diesel 50–60-luvun taitteesta). Yleisemmin, järvet, vaihteleva maasto ja eri-ikäinen rakennuskanta toivat ja tuovat mukavaa monimuotoisuuttaa maisemaan.
- Pyörämatkan päässä olevat luontopaikat. Ja muut kiinnostavat jutut, edellä mainittuun viitaten.
- Jouluvalot Hämeenkadulla. Tervapadat ja ilotulitus Hämeensillalta aistittuina. Tunne jostakin juhlavasta ja ylevästä.
Mainittakoon, että samoista asioista nautin edelleen, soveltuvin osin. Muualla asuen, mutta kuitenkin. Tampereella on kuitenkin ollut kiva käydä sittemminkin kavereiden kanssa esim. runsaasta baaritarjonnasta ynnä yleisestä hyvästä meiningistä nauttien sekä vanhoja ja uusia paikkoja toteilemassa.
Re: Osmo Soininvaara Wed, 13 Jan 2021 11:07
> Sekä Kalifornian asukasluku nousee
> ja asuntojen hinnat osoittavat
> suurta muuttopainetta sisälle.
Samanlainen “muuttopaine” olisi saatavissa myös Helsinkiin ja pelkällä hallinnollisella päätöksellä: Häädetään merkittävä osa nykyisistä asukkaista kadulle asumaan ja pidetään asunnot tyhjinä.
– Kaupan päälle saadaan asunnottomien telttakylät. Kalifornian mallin mukaan!
Kalifornia laissa (the California Code of Regulations) on säädetty 395’503 rakentamista koskevaa rajoitusta, kun vertailukohtana olevassa Washingtonissa rajoituksia on 4’585 ja sääntelystään tunnetussa New Yorkissa 12’474.
– Vertailu on tehty laskemalla kuinka monta kertaa sen kaltaisia sanoja kuin “must”, “shall”, “required”, “prohibited” ja “may not” on käytetty lakitekstissä.
– Tuon kaltainen poiminta olisi helppo tehdä itsekin suomen kuntien rakennusmääräyksiin. — Onkohan missään suorien linkkien kokoelmaa noihin säädöksiin / keskitettyä kunnallisten rakennusmääräysten kokoelmaa?
Yksi syy asuntotuotannon rajoituksille on se, että vain jo olemassa olevien asuntojen omistajat äänestävät vaaleissa. Heidän asuntojensa “arvo” säilyy parhaiten estämällä uusrakentaminen.
– Oliko se nyt Singapore vai Hong Kong, missä on syntynyt samankaltainen ongelma vuosikymmeniä jatkuneen sääntelyn seurauksena.