Maail­mas­sa on kuol­lut COVID-19-tau­ti­in 1,5 miljoon­aa ihmistä. Kuolemia oli paljon kevääl­lä, kesäk­si tilanne rauhoit­tui pohjoisel­la pal­lon­puoliskol­la ja äityi taas pahak­si syksyllä.

Olen tarkastel­lut koron­akuolemien määrää ensim­mäisessä ja toises­sa aal­los­sa suh­teessa asukasluku­un. Katkaisuko­htana pidän mieli­v­al­tais­es­ti valit­tua eloku­un ensim­mäistä päivää. Sitä ennen koron­akuolemia oli noin 700 000 ja sen jäl­keen niitä on ollut noin 800 000.

Oheises­sa kuvas­sa on koron­akuolemien määrä suh­teessa miljoon­aan asukkaaseen eräis­sä mais­sa ja eräil­lä alueil­la ennen ja jäl­keen heinä-eloku­un vai­h­teen. Joukos­sa on mie­lenki­in­toisia val­tioi­ta ja kolme aluet­ta, jot­ka kär­sivät epi­demi­as­ta eri­tyisen pahasti kevääl­lä, New York City, Lom­bar­dia ja Tukhol­man lääni.

Kuvas­ta näkyvät aluei­den val­ta­vat erot. New York Cityssä on kuol­lut nyt jo 0,29 pros­ent­tia väestöstä, kun taas tämän joukon pri­imuk­ses­sa Nor­jas­sa vain 0,0064 %.

Inti­as­sa kuollei­ta on kol­man­nek­si eniten maail­mas­sa, mut­ta asukasluku­un suh­teutet­tuna maa sijoit­tuu hyvään pohjo­is­maiseen joukkoon. Tosin uutiset Mum­bain slum­meista saa­vat vähän epäilemään näitä tilastoja.

Kos­ka Pohjo­is­maid­en luvut ovat niin pieniä’, ettei niitä hah­mo­ta kuvas­ta, lai­tan kuvan myös taulukon muotoon.

Ruotsin pääepi­demi­olo­gi Anders Teg­nel ennakoi, että siel­lä, mis­sä korona lev­isi laa­jalle kevääl­lä, toinen aal­to jäisi vaa­ti­mat­tomam­mak­si lau­maim­mu­ni­teetin vuoksi.

Kehi­tys New York Cityssä näyt­täisi sopi­van Teg­nelin ennusteisi­in. Kuolemien määrä on pudon­nut yhteen kol­maskymme­ne­sosaan keväis­es­tä. New York City oli Yhdys­val­tain­selvästi pahin korona-alue kevääl­lä, mut­ta kesän jäl­keen on se ollut parhai­ta. Vas­ta-ainetestien mukaan ehkä neljännes kaupun­gin asukkaista sairas­tui kevääl­lä, joten lau­ma­suo­jal­lakin on ehkä osu­ut­ta taudin talt­tumiseen. Mut­ta on New Yorkissa myös voimas­sa rajut rajoitustoimet.

Myös Tukhol­man läänis­sä kehi­tys on ollut ilah­dut­tavaa. Kuollei­den määrä on pudon­nut siel­lä kuudes­osaan, mut­ta se on silti pohjo­is­maisit­tain korkea ja ylit­tää myös Ruotsin keskiarvon.

Lom­bar­dias­ta epi­demia raivosi niin vah­vana, että vas­ta-ainetestit osoit­ti­vat monin paikoin huo­mat­tavaa taudin jo sairas­tanei­den osu­ut­ta. Lom­bar­dias­sakin kuollei­den määrä on pudon­nut kol­ma­sosaan, mut­ta alue on ollut silti kesän jäl­keen ollut Euroopan pahimpia.

Muuten riip­pu­vu­us menee niin päin, että mis­sä kuollei­ta oli paljon kevääl­lä, niitä on ollut paljon myös syksyl­lä. Tsek­ki on surulli­nen poikkeus tästä sään­nöstä. Maa säästyi epi­demi­al­ta hyvin kevääl­lä, mut­ta on ollut syksyl­lä Euroopan pahim­min kärsineitä maita.

Euroopas­sa on ollut rek­isteröi­tyjä tar­tun­to­ja kesän jäl­keen paljon enem­män kuin ennen kesää. Suh­teessa sairas­tuneisi­in kuolemia on ollut kesän jäl­keen vähän. Tapauskuolleisu­us on pudon­nut mur­to-osaan keväis­es­tä. Tähän on kolme selitystä:

• Tiedot tar­tun­to­jen määristä kevääl­lä ovat vah­vasti alim­i­toitet­tu­ja, kos­ka sil­loin ei tes­tat­tu kuin vakavia oire­i­ta saaneita.
• Van­huk­set on opit­tu suo­jaa­maan parem­min. Tämä voi selit­tää Ital­ian muu­ta Euroop­paa heikom­paa kehi­tys­tä. Maas­sa van­huk­set elävät kiin­teänä osana muu­ta yhteiskun­taa ja kol­men sukupol­ven per­heet ovat yleisiä. Niis­sä olois­sa van­hus­ten suo­jaami­nen ei ole helppoa.
• Tau­tia on opit­tu hoita­maan paremmin

Olen julk­istanut täl­lä blogilla pes­simis­miä COVID-19-pan­demi­an suh­teen ker­ta toisen­sa jäl­keen. Kuukau­den ver­ran luulin jo olleeni väärässä, mut­ta nyt huo­maan erehtyneeni.

Kun epi­demia riehui kaikkial­la muual­la Euroopas­sa liki hal­lit­se­mat­tomasti, Suomes­sa tar­tun­talu­vut pysyivät pien­inä. Aloin jo mielessäni etsiä seli­tys­tä suo­ma­lais­ten oudos­ta geeniper­imästä, sil­lä rajoi­tus­toimet tässä maas­sa ovat olleet mui­hin ver­rat­tuna lepsuja.

Olen koko ajan ollut siinä käsi­tyk­sessä, että epi­demi­an rauhoit­tumi­nen kevääl­lä joh­tui vain osit­tain rajoi­tus­toimista – niil­läkin oli suuri vaiku­tus – mut­ta pääasi­as­sa epi­demi­an sam­mu­mi­nen joh­tui keväästä.

Niin käy nimit­täin muillekin koron­aviruk­sille ja ja muille hen­gi­tystiein­fek­tioille. En tiedä mik­si, mut­ta tässä yhtey­dessä on mainit­tu D‑vitamiini, viruk­sen huono ultra­vi­o­let­tisäteilyn sietokyky, oleskelu ulkotilois­sa ja sisäil­man kuiv­u­us lämmityskaudella.

Sik­si ennustin epi­demi­an palaa­van syksyl­lä, niin kuin se palasikin muuhun Euroop­paan, mut­ta Suomeen aika vähäisenä. Kasvu lähti liik­keelle juuri niin rivakasti kuin olin olet­tanut, mut­ta tait­tui mys­tis­es­ti lokaku­un puo­livälis­sä. Syysku­un kasvu taisi olla peräisin opiskelijabileistä.

(Kuva pävitet­ty 25.11.. Viimeiset mukana ole­vat havain­not 22.11. ote­tut näyt­teet Pari viimeistä havain­toa päivit­tyy sitä mukaan, kun testi­t­u­lok­set valmis­tu­vat, joten rauhoit­tuval­ta näyt­tävä kasvu voi olla tyotu­u­den vas­tainen. 23–24.11. otet­tu­ja havain­to­ja en ottanut mukaan, kos­ka testeistä vain pieni osu­us on valmis­tunut ja antaisi­vat sik­si virheel­lisen käsi­tyk­sen laskev­as­ta kehityksestä.)

Kuvas­sa on rek­isteröi­ty­jen koronatar­tun­to­jen määrä sataatuhat­ta asukas­ta kohden Uudel­la­maal­la ja muual­la maassa.

Nyt se on Helsin­gin seudul­la läht­enyt liik­keelle oikein kun­nol­la. Lähti itse asi­as­sa jo mar­rasku­un alus­sa, mut­ta koko maan luvuis­sa tämä ei  näkynyt. Ilmeis­es­ti jo jonkin ajan levin­nyt tar­tun­tarypäs on pal­jas­tunut. Noin nopea ei muu­tos ole voin­ut olla. Koko maan lukua hämä­sivät jotkin paikalliset epi­demi­at esimerkik­si Vaasan opiske­li­joiden paris­sa, joiden alla varsi­nainen epi­demia eteni hitaasti mut­ta var­masti, vaik­ka val­takun­nal­liset kokon­ais­lu­vut oli­vat jopa laskussa.

Tar­tun­nois­sa ovat pääkaupunkiseudul­la yliedustet­tuina vuokrat­alo­val­taiset lähiöt ja niis­sä maa­han­muut­ta­jat. Sitä selitetään ahtaal­la asumisel­la ja kieli­v­aikeuk­sil­la, jol­loin val­is­tus ei ole men­nyt per­ille. Tek­isi mieli huo­maut­taa myös D‑vitamiinista, mut­ta kun en ole lääkäri, niin antaa olla.

Helsingis­sä pan­ti­in kovat rajoi­tus­toimet voimaan kolmek­si viikok­si, joiden ansios­ta epi­demi­an lev­iämisen toiv­otaan pysähtyvän niin, että voidaan taas pala­ta nor­maali­in elämään.

Aika löysiltä nuo toimet minus­ta tun­tu­vat. En ole lainkaan vaku­ut­tunut, että Kansal­listeat­terin ja Musi­ikki­talon sulkem­i­nen riit­tää pysäyt­tämään epi­demi­an lev­iämisen vuokrat­alo­val­taisil­la alueil­la eikä edes se, että toimis­to­työtä tekevät siir­tyvät etätöi­hin. Toki se suo­jelee näi­den toimen­pitei­den kohtei­ta epi­demi­an lev­iämiseltä, mut­ta ei pysäytä sitä siel­lä, mis­sä se nyt leviää.

Sitä en tiedä, mil­laisi­in val­is­tus- ja mui­hin toimi­in on ryhdyt­ty varsi­naisen kohde­joukon suh­teen. Ne voisi­vat tehotakin.

Muusikon ja taiteil­i­jat ovat syys­täkin ihme­telleet, mikä idea on siinä, että kokoon­tua saa, kun­han kokoon­tu­misen aiheena ei ole elävä musi­ik­ki tai taide.

Jos COVID-19-epi­demia nou­dat­taa saman­laista vuo­de­naikavai­htelua kuin muut hen­gi­tystiein­fek­tiot, pahin on vielä edessä.

Minä varaudun siihen, että kult­tuu­ri­ta­pah­tu­mi­in ei pääse ennen kesää. Sit­ten kesä taas tap­paa epi­demi­an ja syksyl­lä merkit­tävä osa väestöstä on rokotet­tu. Tosin on epä­selvää, estääkö rokote levit­tämästä tau­tia vai suo­jaako se vain itse rokotet­tua taudin vakaval­ta muodol­ta. Jo näin on, rokote voi jopa nopeut­taa epi­demi­an leviämistä.