Kirjoitin Verde-lehteen pääkirjoituksen Helsingin pormestarikisasta. Se on osoitus kahdesta pitkäaikaisesta muutoksesta. Kaupunkien merkitys on kasvanut kaikkialla maailmassa ja yleisen politiikkavastaisuuden vuoksi puolueilla on suuria vaikeuksia huokutella kyvykkäitä politiikan piiriin kyvykästä väkeä. Lue lisää tästä.
Pormestarijärjestelmään on sisäänrakennettu sellainen ongelma, että pitäisi löytyä puolueen vaalivankkureita vetämään (1) kokenut ja (2) karismaattinen kunnallispoliitikko, jolla on (3) valmius sitoutua neljäksi vuodeksi täyspäivätyöhön pormestarina poissulkien poliitikon uralle tärkeän kansanedustajuuden, sekä sitä kautta ministeripaikat ja mahdollisen kunnianhimon puolueen johtoon. Sivutoiminen kaupunginhallituspaikka on hieman eri asia. Lisäksi pitäisi (4) asua kyseisessä kaupungissa, esim. Helsingin suhteen Espoo ei kelvanne. Muutto ei ole ilmoitusasia, kun ihmisillä on kuitenkin perheet.
Kuinka paljon puolueella ylipäänsä on aktiiveja, jotka ovat valmiita tekemään politiikasta täyspäivätyön, ei välttämättä korreloi puolueen kannatuksen kanssa.
Ei ole ollenkaan itsestäänselvyys, että puolueesta sellainen sattuisi löytymään. Tämä ongelma voi iskeä puolueeseen kuin puolueeseen, Kokoomuksella vain sattui olemaan onnea viime kerralla.
Tuo aluerajaus on kuitenkin samaa työssäkäyntialuetta edustavalla Pääkaupunkiseudulla aika ongelmallinen. Muutat pari kilometriä, ja pitää ryhtyä rakentamaan poliittista verkostoa uusiksi. Kun työpaikka ja asuinpaikka ovat usein eri kunnissa, äänivaltaa esimerkiksi liikenneratkaisuihin on vain kotikunnan kohdalla (tämä aiheuttaa ongelmia suuntaan jos toiseenkin).
Noin itsekin asian näen, että yhdistelmä siitä, että pitäisi olla meritoitunut ammattipoliitikko, vieläpä yhden käden sormilla laskettavasta määrästä kaupungin äänestetyimpiä puolueita ja valmis luopumaan päivän politiikan muista mahdollisuuksista, kuten vaaleihin osallistumisesta ja erilaisista muista uusista vastuutehtävistä 4 vuodeksi, ei ole välttämättä kovin houkutteleva yhdistelmä. Moni meritoitunut poliitikko haluaisi pitää oven auki muuallekin, jos kutsu käy. Kaupunginjohtajat ovat pääasiassa tavanneet tulla valtuuston ulkopuolelta, ja suurin osa valtuustoon haluavista haluaa vain osa-aikaisen luottamustehtävän, ja toimia jossain muualla päätöissä. Pormestarimallissa taas pormestari pitäisi löytää valtuutettujen joukosta.
. Tosin sillä erolla, että käsittääkseni pormestarin ei tarvitse asua siinä kunnassa, jossa on pormestari. Kielteistä julkisuutta kyllä voi saada, jos ei asu samassa kunnassa. Toki sen verran pitää olla tekemisissä kunnan kanssa, että voi saada kunnallisvaaliehdokkuuden siihen k´kuntaan. Pormestariksi ryhtyvän täytyy käytännössä pysyä toimikautensa ajan poissa niin eduskunnasta kuin europarlamentistakin. Lisäksi pormestarius historiana ei välttämättä ole meriitti vaikkapa presidentinvaaleissa, koska se antaa paikallista etua ajavan lobbarin leiman. Lobbaaminen toki pormestarin tehtävää onkin. Yksityisellä puolella on paljon vähemmän julkisuutta seuraamassa kaikkia toimia ja paremmat palkat. Esimerkiksi kokoomuksesta löytyisi kyllä johtajia, mutta pormestarin palkka 16 000 euroa, joka toki on korkea verrattuna duunaripalkkoihin, on aika huono verrattuna palkkioihin isojen organisaatioiden johdossa.
Pormestarin niin kuin muidenkin kaupunginvaltuutettujen, on asuttava siinä kunnassa, jonka pormestarina hän toimii.
Minkä lain nojalla? Kuntalain 71 §:n mukaan, jossa on säädetty vaalikelpoisuudesta kunnallisiin luottamustehtäviin, kaupunginvaltuutetuille ja muille luottamushenkilöille riittää, että kotikunta on siinä kunnassa, jossa on ehdolla luottamustehtävään:
https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150410#O4L10P71
En löydä ainakaan kuntalaista sellaista vaatimusta, että luottamushenkilöiden olisi kotikunnan kyseisessä kunnassa omaamisen lisäksi pakko myös asua siinä kunnassa. Suurin osa toki asuu kotikunnassaan, mutta kaikki eivät asu. Osaatko sanoa, mihin lakiin ja mihin kyseisen lain pykälään väitteesi perustuu?
Luottamustehtäväpaikkansa menettää, jos muuttaa pois niin, että kotikunta vaihtuu, mutta ei silloin, jos muuttaa pois ja siirtää sinne osoitteensa, mutta jättää kotikuntansa siihen kuntaan, jossa on luottamustehtävissä. Luottamustehtävät kun sidottu kotikuntaan, ei asuinpaikkaan. Esim. osa opiskelijoista toimii nuoruutensa kotikunnassa kunnallisissa luottamushenkilötehtävissä, jossa ovat säilyttäneet kotikuntansa, vaikka asuvat opiskelupaikkakunnallaan.
Kotikuntalain mukaan mm. opiskelijoiden, sairauden takia toisella paikkakunnalla asuvien ja alle vuoden töissä toisella paikkakunnalla kerrallaan asuvien kotikunta ei automaattisesti muutu toisella paikkakunnalla asumisen myötä:
”Henkilön kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa:
1) enintään yhden vuoden kestävästä työtehtävästä, opiskelusta, sairaudesta tai muusta näihin rinnastettavasta syystä”
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940201#L2P3
Kotikuntaa ei voi muuttaa Helsinkiin, jos ei asu eikä ole asunut Helsngissä, ja se voi pysyä Helsinkinä, jos tilapäisesti, alle vuoden kestävästä syystä asuu muualla. Espoossa pysyvästi asuva ei voi muuttaa kotikuntaansa Helsingiksi, ellei muuta Helsinkiin. Muutenhan kaikki siirtäisivät kotikuntansa Kauniaisiin.
Kumman kohdalla, Elina Lepomäen vain Aleksander Stubbin kohdalla tuo asunottomuus pätisi?
Osaatko sanoa, yhdestä naisesta, jolle lankesi vuoro aatelissuvun vanhimpana, muuttaa asumaan sukukartanoon Pernajalle, ja oli edellisissä kunnallisvaaleissa valittu kaupunginvaltuustoon Helsingissä, että erosiko hän jälkimmäisestä vai pyörittikö hän molempia luottamustehtäviä yhtä aikaa? Asia vain askarruttaa siksi että koska appivanhemmat asuvat Pernajalla ja heille tulee paikallislehdet, niin panin merkille että saman naisen naama komeili sikäläisissä lehdissä kartanonemännän roolissa kuin Huussiksen vaalimainoksissa Helsingissä. Se pesti asua sukukartanossa kestää yli vuoden ainakin.
Vihreät panostavat nuoriin lisääntymisikäisiin naisiin, joille ei ole yhtä paljon kysyntää työelämässä kuin kokkareihin. Miinuspuolena ovat vähän väliä mammalomalla, mikä lienee vain kestettävä.
Lopettakaa tuo typerä pormestarikisa ennen vaaleja ja sopikaa, että kunnanhallituksen puheenjohtaja valitaan vasta vaalien jälkeen valtuustoryhmien sopimuksella. Luulen, että kaikista puolueista löytyy päteviä puheenjohtajia, mutta he eivät välttämättä ole populisteja, jotka keräisivät vain ääniä.
Miksei pormestaria vaan voisi valita suoralla kansanvaalilla ihan erillisessä valinnassa puoluekoplauksen sijaan? Kuten presidentin?
Voisi, jos pormestarin tehtävä olisi puhtaasti edustuksellinen, tai jos siinä olisi diktaattorin valtaoikeudet.
Helsingin pormestarilla ei kuitenkaan ole mitään strategista päätösvaltaa, vaan hän on valtuuston ja kaupunginhallituksen päätösten toimeenpanon johtaja; tämähän on aiheuttanut Vapaavuorelle toistuvasti ihottumaa. Olisi mahdoton ja kuntalain vastainen tilanne, jos pormestarilla ei olisi valtuuston enemmistön luottamusta, tai jos pormestarilla olisi oma poliittinen ohjelma, joka olisi jatkuvasti ristiriidassa valtuuston enemmistön päätösten kanssa. On jo ihan tarpeeksi haitallista, jos näin käy yksittäisissä asioissa, joista sitten vaahdotaan kiukuissaan julkisuudessa.
Helsingin epäpormestarimalli on todella kaukana oikeasta pormestarimallista. Oikeassa pormestarimallissa asetetaan pormestariehdokkaita, jotka keräävät tiimin osaajia tuekseen keskeisille paikoille. Helsingin mallissa voittajapuolue asettaa pormestariksi ehkä sen, jota ovat vaaleissa käyttäneet keulakuvana ja muut puolueet asettavat apulaispormestareita, joiden tehtävä on mahdollisuuksien mukaan sotkea päätöksentekoa. Vapaavuori poltti ihan oikeutetusti päreensä vihervasemmistolaisille apulaispormestareille, joista ei ole tehtävään.
Koko pormestarimalli on demokratian irvikuva. Kaupunkilaiset houkutellaan näkyvien pormestariehdokkaiden avulla äänestämään kahta pääehdokasta ja puoluetta, sen sijaan että äänestäisivät esimerkiksi oman kaupunginosansa ehdokkaita, jotka jopa saattaisivat olla kiinnostuneita asukkaita koskettavista asioista.
Pormestarien kanssa pelaaminen sataa suoraan isojen puolueiden laariin ja vie kokonaan huomion pois olennaisesta, eli kaupunkilaisten palveluista ja kaupungin asioiden hoitamisesta. Ei ihme että isot puolueet olivat uutta järjestelmää innokkaasti junailemassa.
Kun vaaleissa äänestetäänkin vain pormestariehdokkaita, heidän takanaan muut ehdokkaat tulevat valituksi enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti. Pahimmassa tapauksessa ei äänestetä edes pormestarista, vaan toista pormestariehdokasta vastaan.