Avainsana: Tampere

Kävin MDI:n leivis­sä levit­tämässä kaupungis­tu­misen ilosanomaa Tam­pereen seudul­la. Oheinen kolum­ni on julka­istu Tam­pereenseudun sivuil­la.

Tutus­tu­in tam­pere­laiseen kaupunkielämään ensim­mäisen ker­ran kun­nol­la vuon­na 1981. Olin sil­loin val­taa­mas­sa kaup­pa­hallin viras­to­taloa, jon­ka purkamis­es­ta mod­ernin pankkiki­in­teistön tieltä oli riidel­ty pitkään.

Tam­pereel­la oli jo sil­loin lähin­nä opiske­li­joi­hin nojaavaa vilka­s­ta kansalais­toim­intaa, mut­ta kaupun­ki organ­isaa­tiona näyt­täy­tyi todel­la junttina.

Nyt läh­es 40 vuot­ta myöhem­min on vaikea taju­ta, että tämä maamme avarakat­seisimpi­in ja mod­erneimpi­in kuu­lu­va kaupun­ki on se sama. Iso on ollut henk­i­nen muu­tos. Kaup­pa­hallin viras­to­talon purkamis­takaan ei kukaan enää esitä.

Osaajat keskittyvät, vain Tampereen seutu pärjää Helsingille

Osaamista vaa­ti­vat työ­paikat keskit­tyvät Suomes­sa rajusti. Niin ne tekevät kaikkial­la maail­mas­sa. Osaa­jat hakeu­tu­vat tois­t­en­sa luo, kos­ka tarvit­se­vat toisi­aan työssään ja pitävät tois­t­en­sa seuras­ta vapaa-aikana.

Ylem­män aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­taneista 25–34 ‑vuo­ti­aista 77 % asuu viiden yliopis­tokaupun­gin ympäristössä, Helsin­gin, Tam­pereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seuduil­la. Näi­den yhteen­las­ket­tu osu­us kas­vaa joka vuosi. Muut yli 60 seu­tukun­taa jaka­vat jäl­jelle jäävät 23 %. Siinä ovat mukana esimerkik­si opet­ta­jat, käräjäoikeuk­sien tuo­mar­it, lääkärit ja apteekkar­it, jot­ka ovat ymmär­ret­tävistä syistä jakau­tuneet tasaisem­min ympäri maa­ta. Jos olet perus­ta­mas­sa korkeaan osaamiseen perus­tu­vaa yri­tys­tä, ei valit­ta­vanasi ole paljon paikkakuntia.

Helsin­gin seudul­la noista nuorista korkeak­oulute­tu­ista asuu jo yli puo­let, Tam­pereel­la noin kymme­nen pros­ent­tia ja nois­sa kolmes­sa muus­sa selvästi vähem­män. Suomes­ta uhkaa tul­la yhden men­estyvän kaupun­gin maa. Jos tätä halu­taan estää alue­poli­ti­ikalla, ei hyödytä tukea syr­jäseu­tu­ja vaan noin neljää muu­ta, sil­lä syr­jäseudut eivät Helsin­gin kanssa kilpaile.

Kun Helsingis­sä kysyy nuo­ril­ta työu­raa aloit­televil­ta, mis­sä nämä ovat opiskelleet, moni on opiskel­lut Oulus­sa, Turus­sa, Jyväskylässä tai vaik­ka Lappeen­ran­nas­sa. Vain har­va ker­too opiskelleen­sa Tam­pereel­la, vaik­ka kaupungis­sa koulute­taan nuo­ria paljon. Mihin he menevät? He pysyvät Tampereella.

Tam­pereen pitovoima on olen­nais­es­ti mui­ta maakun­tien korkeak­oulu­paikkakun­tia parempi.

Mikä tekee Tampereen seudusta niin vahvan?

Ker­ran tun­nis­sa kulke­vat nopeat junat Helsinki­in ovat saa­neet Helsin­gin seudun ja Tam­pereen seudun verkos­toi­tu­maan hyvin. Juna on toimis­tois­sa työsken­tele­vien kulkuneu­vo, kos­ka he voivat tehdä työtään junas­sa. Sama muuten kos­kee ratikkaa.

Ilman junaa Tam­pere ei olisi Tampere.

Vail­la merk­i­tys­tä ei ole myöskään se henkisen ilmapi­irin muu­tos, jos­ta aloitin. Tam­pereel­la on tässä asi­as­sa hyvä maine.

Noin 15 vuot­ta sit­ten tapah­tunut asuin­toivei­den muu­tos urbaan­im­mik­si yllät­ti kaik­ki myös Helsingis­sä. Se näkyy parhait­en asun­to­jen hin­to­jen suh­teel­lise­na muu­tok­se­na. Ker­rostaloa­sun­to­jen hin­nat keskus­tan tun­tu­mas­sa ovat nousseet selvästi suh­teessa kauem­pana sijait­se­vi­in ker­rostaloi­hin ja myös suh­teessa pien­taloi­hin. Näin on käynyt kaikkial­la muual­la Suomes­sa pait­si Oulussa.

Kaik­ki eivät halua asua urbaanisti – onnek­si sil­lä kaik­ki eivät mah­tu­isikaan – mut­ta aiem­paa use­ampi halu­aa ja eri­tyis­es­ti koulute­tut nuoret usein haluavat.

Tam­pereel­la on paljon parem­mat mah­dol­lisu­udet vas­ta­ta urbaanin asumisen kysyn­tään kuin Helsingillä. Helsin­gin seudul­la vain 10 % asun­noista on kan­takaupun­gin alueel­la. Tam­pereen ruu­tukaa­va-alueen osu­us on paljon suurempi.

Tam­pereen seudul­la on myös vas­tat­tu asun­to­jen tarpeeseen väkeväm­min kuin Helsin­gin seudul­la. Asun­not ovat kallis­tuneet, mut­ta eivät niin kohtu­ut­tomasti kuin Helsingissä.

Tam­pereel­la on paljon työt­tömiä, kos­ka työt­tömän on järkevää muut­taa kasvukeskuk­seen. Tämän sanoi aikanaan jo Aris­tote­les. Taan­tu­vien teol­lisu­usaluei­den Suomes­ta on muutet­tu paljon Tam­pereelle, kos­ka Helsingistä ei saa asun­toa järkeväl­lä hinnalla.

Järkevän hin­tainen asum­i­nen siirtää myös työ­paikko­ja Helsingistä Tam­pereelle.  Asun­to­tuotan­toon kan­nat­taa panos­taa isosti.

Merkit­tävä syy Tam­pereen men­estyk­selle on, että alue koetaan hyväk­si asuinympäristöksi.

Jot­ta ei menisi pelkäk­si kehu­misek­si, yksi moitekin pitää antaa: Tam­pereen kokoises­sa kaupungis­sa luulisi fil­lar­in ole­van paljon suosi­tumpi kuin on.

Kaupunkiseudut kilpailevat, eivät yksittäiset kunnat

Suu­tutin vuosi sit­ten turku­laiset sanom­al­la, että ovat Turun seudul­la riidelleet itsen­sä pois maail­mankar­tal­ta. En pyy­dä anteek­si, sil­lä olin tosis­sani. Seudun huono yhteistyö on heiken­tänyt huo­mat­tavasti Turun seudun men­estys­tä. On se heiken­tänyt sitä Helsin­gin seudul­lakin, mut­ta Helsingillä on varaa antaa muille tasoi­tus­ta, Turul­la ei ole.

Kak­sikym­men­tä vuot­ta olisi sanonut samaa Tam­pereesta. Aika hap­pamia oli­vat sil­loin tam­pere­lais­ten päät­täjien kom­men­tit Pirkkalas­ta ja pirkkalalais­ten Tam­pereesta. En oikein tiedä, mitä on tapah­tunut, mut­ta nyt asi­at ovat paljon parem­min. Toiv­ot­tavasti kyse ei ole vain parem­mas­ta her­ra- ja rou­va-onnes­ta, sil­lä jos näin on, hyvä tilanne voi muut­tua kun­nal­lis­vaaleis­sa kerralla.

Ei ole mitään Pirkkalan tai Yläjär­ven kil­pailukykyä ilman seudun kil­pailukykyä, eikä Tam­perekaan kovin hyvin pär­jäisi ilman koko asuin­seudun menestystä.

Joskus ennen olin sitä mieltä, että kaupunkiseudun pitäisi koos­t­ua yhdestä kun­nas­ta. Matem­ati­ikas­ta olin oppin­ut, että osa-opti­moin­ti johtaa huonom­paan tulok­seen kuin kokon­aisop­ti­moin­ti. Sit­ten aloin kat­soa ympäril­leni Helsin­gin seudulla.

Helsin­ki, Espoo ja Van­taa ovat kaik­ki epäon­nis­tuneet alakeskusten kehit­tämisessä. Itäkeskus, Mal­mi, Tikkuri­la, Myyr­mä­ki, Lep­pä­vaara ja Matinkylä nyt esimerkik­si. Sen sijaan, että alakeskuk­sista olisi tehty toimivia pikkukaupunke­ja, niitä on tehty nukku­malähiöitä kaup­pakeskuk­sen ympärille ilman mitään kaupunki­in liit­tyvää kat­uelämää. Se on val­ta­va menetet­ty mahdollisuus.

Ain­oat onnis­tuneet ”lähiöt” ovat Ker­a­va, Jär­ven­pää ja Hyvinkää. Ne ovat onnis­tunei­ta, kos­ka ”lähiöl­lä” on oikeus päät­tää omista asioistaan.

Kaupunki­aseuduille tarvit­taisi­in joitain yhteisiä pelisään­töjä – esimerkik­si yhteisövero­tu­lot pitäisi tasa­ta kaikkien kun­tien kesken, jot­ta kaavoituk­ses­sa ei tehtäisi tyh­myyk­siä – ja tämän vastapanona kult­tuu­ri­tar­jon­taa pitäisi rahoit­taa yhteis­es­ti. Voisi myös ajatel­la, että kun­taverot, siltä osin kuin tulot ylit­tävät 100 000 euroa vuodessa, mak­set­taisi­in yhteiseen kas­saan, jot­ta asukkaiden houkut­telus­sa ei keski­tyt­täisi rikkaiden houkutteluun.

Muuten on vain hyväk­si, että kun­nat vähän kil­pail­e­vat siitä, mis­sä on hyvä asua.

On myös Tam­pereen etu, että seudun muut kun­nat pystyvät tar­joa­maan sel­l­aista asum­ista, jota Tam­pere ei pysty tarjoamaan.

Segregaatio on viheliäinen uhka

Käy­dessäni vuosi sit­ten puhu­mas­sa erässä tilaisu­udessa Tam­pereel­la, joku kysyi, mik­si työt­tömille raken­netaan ARA-asun­to­ja Koskipuis­toon, jos­ta taval­lisel­la palka­nsaa­jal­la ei ole mitään mah­dol­lisuuk­sia han­kkia asuntoa.

Tam­pereen seu­tu on jo niin iso, että seg­re­gaa­tio muo­dostaa sille var­teenotet­ta­van uhan. Seg­re­gaa­tio on vihe­liäi­nen ongel­ma, jon­ka tor­ju­misek­si kan­nat­taa käyt­tää paljon rahaa. Keinot siihen ovat kuitenkin aika vähäiset.

Me pystymme estämään tehokkaasti yksipuolis­ten rikkaiden asuinaluei­den syn­tyä, kuten näköjään tehdään Koskipuis­tossa. Sen sijaan keinot estää köy­hyyskeskit­tymiä ovat vähäisem­piä. Niiden ris­ki Tam­pereen seudul­la on var­teenotet­ta­va juuri sik­si, että asun­toti­lanne on kohta­laisen hyvä.

Jos nimit­täin asun­toti­lanne muut­tuu niin hyväk­si, että asun­noista tulee yli­tar­jon­taa, tyhjilleen uhkaa­vat jäädä halvim­mat alueet. Niiden asun­noista tulee eri­tyisen halpo­ja, mikä houkut­telee sinne mak­sukyvyt­tömimpiä asukkaita.

Huonot asuinalueet pää­tyvät lop­ul­ta aika köy­hien asuinalueik­si. Tätä ei voi estää kuin sil­lä, ettei raken­na huonoa min­nekään. Jos jon­nekin kuitenkin on raken­net­tu huonoa, sitä kan­nat­taa paran­taa niin kauan kuin vielä voi.