Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki, ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
Asumisen hinta kertoo myös kaupunkien haluttavuudesta asuinkaupunkina. Jos samanlaisen asunnon vuokra kaupungissa A on 1200 €/kk ja kaupungissa B 900 €/kk ja henkilö valitsee silti kaupungin A, hänellä on jokin syy pitää A:ta parempana itselleen. Juuri hänen kohdallaan siihen voi olla erityinen syy, vaikkapa työpaikka opettajana, mutta tällainen hintaero ei voi olla pysyvä, ellei kaupunki A olisi jostain syystä keskimäärin vetovoimaisempi. Juuri siksi muuttotappioalueilla asunnot ovat halpoja ja kasvukeskuksissa kalliita.
Asuntojen hintaerot kahlitsevat muuttopaineita alueiden välillä vähän niin kuin pato kahden vesistön välillä.
Asuminen on selvästi kalliimpaa Helsingissä kuin Tampereella, vaikka monissa selvityksissä on todettu Tampereen olevan Helsinkiä halutumpi asuinkaupunkina.
Tähän ristitiiraan on useita toisiaan täydentäviä selityksiä.
Ensiksikin kysymys on esitetty kaikille suomalaisille, joten vastaajien enemmistö ei ole muuttamassa kumpaankaan.
Toiseksi vastaajat ovat sanoneet asumisen hinnan merkittäväksi syyksi suosia Tamperetta. Itse asiassa asumisen hintaerojen pitäisikin asettua sellaisiksi, että hinta huomioon ottaen molemmat ovat keskimäärin yhtä haluttuja. Jos halutaan häivyttää kysymyksestä hintojen vaikutus, pitäisi kysymys muotoilla aivan toisin kuten, että jos voittaisitte arpajaisissa ilmaisen asumisen sadan neliön kerrostaloasunnossa haluamassanne kaupungissa, minkä kaupungin valitsisitte? Huomattakoon, että olisi kyse ehdottomasti vain asunnon käyttöoikeudesta. Jos sen saisi omakseen, kannattaisi tietysti valita kallein kaupunki, koska asunnon voi aina myydä ja muuttaa muualle.
Kolmanneksi kysymys on esitetty vain suomalaisille. Helsingin seutu saa huomattavaa muuttovoittoa ulkomailta. Tästä muuttovoitosta valtaosa on työperäistä muuttoa toisin kuin asian ympärillä vellovasta keskustelusta voisi kuvitella.
Neljänneksi on kysytty, missä haluaisitte asua ja vain sitä. Pakettiin kuuluu myös haluttu työpaikka. Yrityksellä voi olla omat syynsä asettua Helsinkiin, joskin tässäkin Tampereen asema on parantunut merkittävästi.
Asumisen hintaerot ovat Helsingin ja Tampereen välillä suuret, mutta ne ovat viime vuosina tasoittuneet muutaman prosenttiyksikön verran. Hinnat siis tasoittuvat, mutta hitaasti. Myöhemmin tulemme näkemään, onko hitaudessa kyse vain markkinoiden inertiasta.
(Viimeaikojen tietojen mukaan hintaero on vuoden 2024 aikana tasoittunut lisää. Otan sen huomioon, kun koko vuoden hintatiedot ovat käytettävissä. Kuukausitietojen pohja on heiveröisempi.)
Jos asunnoilla olisi pyörät, kaupunkien väliset hintaerot tasoittuisivat nopeasti, koska asunnot siirtyisivät halvoilta aluilta kalliille. Koska taloja ei voi siirtää ja rakentaminen on hidasta, hintaerot voivat kestää todella pitkään. Keskustassa asuminen on aina rajattu mahdolliseksi vain pienelle joukolle, joten keskusta-asumisen hintaerot voivat olla pysyviä.
Seuraava luku tästä
Kirjan alkuun tästä.
“Uusissa” keskustoissa voidaan rakentaa ylöspäin vaikka 10 kertaa tehokkaammin. Mutta viihtyvyys ja haluttavuus on sitten eri asia. Luo uusi toimiva lähiö tms. edes 30:n vuoden ajaksi onkin erittäin vaativa tehtävä.
Tuo 30v tuli mieleen jostain laskelmasta sijoitusrakennuksen taloudellisesta eliniästä. Siis ihan vaan tuottomielessä rakennettuun
Taas alkaa raivo nousta kun kuvittelet, ja samoin moni ekonomisti ja tilastotieteilijä tuntuu kuvittelevan, että ihmiset ovat tässä maassa ja maailmassa jotain puhtaan riippumattomia ja itsenäisiä ja voivat vapaasti muuttaa mihin haluavat. Jokin periliberaali ajatusharha siitä, kuinka yksilöt ovat tasavertaisessa neuvotteluasemassa ja tasavertaisia ja vapaita toimijoita markkinoilla?
Olet töissä, saat palkkaa, elät tällä palkalla. Eli työpaikkasi määrittää karkeasti minkälaisella säteellä työpaikasta kykenet elämään. Toki jotkut voivat vaihtaa työnantajaa ja muuttaa eri kaupunkiin. Tämä ei ole kuitenkaan mikään universaali mahdollisuus kaikille. Olet tainnut myös itse olla monta kertaa argumentoimassa, kuinka kaikki palvelut ja toiminnot pitää keskittää Helsinkiin eikä muualle, kuten vaikkapa Tampereelle. Ja sitten selität kuinka Helsingin korkeammat hinnat johtuvat vain haluttavuudesta. Toivottavasti näet loogisen päättelysi ristiriidan tässä.
En kyllä ymmärrä, missä olen sanonut, että kaikki palvelut pitää keskittää Helsinkiin. Eivätköhän palvelut, siis vaikka ravintolat, mene sinne, missä niiden kannattaa olla.
Kun puhun asuntojen ja maan arvosta, puhun ihmisten keskimääräisistä liikkeistä, en siitä, mihin kukin yksilö on menossa ja mitä mahdollisuuksia tällä on valita asuinpaikkansa.
Vetovoiman käsite vaatisi ehkä täsmennystä. Ihmiset tekevät päätöksiään oletuksiin perustuen, ihminen yrittää siis ennustaa tulevaisuutta. Helsingissä, kuten muissakin suurissa kaupungeissa, vetovoima perustunee paitsi olemassa oleviin asioihin, mutta myös oletukseen tulevaisuudesta tai ainakin mahdollisuuksista. Esimerkiksi asunnon kallis hinta ei ole välttämättä ongelma, jos voi olettaa hintojen nousevan tulevaisuudessa — jolloin sen oman asunnon arvo on jonain päivänä vieläkin korkeampi. Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa eli tietenkin oletukset voivat osoittautua myöhemmin vääriksikin.
Tampereellakin kaupungin kasvu alkaa pohjata enemmän kansainväliseen kuin maan sisäiseen muuttoliikenteeseen.
Pk-seutu vetää Tampereeltakin (valmistuneita opiskelijoita), työpaikkojen vuoksi. Kaupunkiseudun koko taitaa lisätä työpaikkavalikoiman kokoa, mikä on iso vetovoimatekijä.
Joillekin on tarjolla se vaihtoehto, että pendelöi tai tekee etätöitä. Se voi tasoittaa tulevaisuudessa hintoja aiempaa enemmän.
Tuntuu, että tästä osiosta puuttuu jotain, kun Helsingin ja Tampereen hintaerojen selittämisessä mainitaan vain asuntojen kysyntä muttei tarjontaa. Voi toki olla, ettei tarjontapuoli selitä sitä ollenkaan, mutta sen voisi ainakin mainita.